perjantai 13. syyskuuta 2019

Hallitus



Hallituksessa istuvat nyt todelliset lupausten lapset. Saa nähdä mitä tästä seuraavien vuosien aikana osaksemme koituu, kun todellisuus on mitä on ja on jo iskenyt ja yhä uudelleen iskee lupaajiin. Että mitä lupaavat, kenelle lupaavat ja kenen puolesta. Uskon, että maksumiehen rooli tässä ennen kaikkea vankistuu. Ehkä lehdessä ennen pitkää lukee: Entiset lupaukset peittyivät uusiin ja lupaajat vaihdettiin...







9 kommenttia:

  1. Toisaalta voi ajatella, että jos hallitus pettää tiettyjen keväällä annettujen lupausten kohdalla, se on hyvä asia meille kaikille. En tarkoita tietenkään hoitajamitoituksia enkä vastaavia.

    Toistaiseksi hallitustaipaleesta mulle jäänyt mieleen Sanna Marinin silmät. Valta joka odottaa.

    Tässä taas olisi Haavistolle ja Ohisalolle hyvä päätös kuin mallina vastuun ja inhimillisyyden yhteensovittamisesta
    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006238478.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset isossa mittakaavassa pienet, mutta lujat eleet ovat tärkeitä. Ei lähdetä leikkimään terroristien kanssa ja kunnon kansalaisten turvallisuudella. Suomessa tällaiset ratkaisut tuskin pätisivät edes niihin kansalaisiin, jotka ovat lähteneet pyhään sotaan ja perustamaan islamistista valtiota. Ei sovi varmaan vihreiden ihmisoikeusfilosofiaan, vaikka islamistista valtiota voisi verrata pahimpaan natsivaltioon.

      Poista
    2. En toki varmaksi tiedä, mutta tuskin pääsyä tänne estettäisiin vaikka tulisi suoraan pelipaikalta. Seuraisi varmaan toki jonkinlainen selvitys jne. Mutta joo, jotain tällaista.

      Poista
  2. Totta, suhteellisen pieni määrä, mutta iso signaali.

    On ainakin kahdenlaista "äärimmäisyyttä".

    Kyseessä ollut ääärimmäisyys on joidenkin mielestä anteeksiannattevaa ja mahdollistaa hirmuteoista huolimatta paluun jatkamaan osallisuutta tasa-arvoyhteiskunnassa.
    Kun toisen maailmansodan jälkeen seuraus vastaavasta oli sotarikosoikeudenkäynti, on se nyt psykologinen tuki.

    Suomessa on poliisin ilmoituksen mukaan sadoissa laskettava määrä osallistuneita ja sama määrä Isis-valtiota eri tavoin tukeneita ihmisiä.
    On se kumma, jos ei yhtäkään saada oikeuteen hirmutekoihin johtaneesta rasismistaan
    ja se, jos asia ei näytä vaikkapa vihreitä juuri haittaavan sisäministerin postissaan.
    Oikeudet edellä. Paitsi uhrien.

    No katsotaan mikä tulee olemaan hallituksen lupaus tässä asiassa. Valitseeko Ohisalo ideologisen abstraktion (mitä pahoin pelkään) vai todellisen nollatoleranssin rasististen tekojen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ( Uskonnollisen terrorismin sanomista aina suoraan rasismiksi suosin, koska juuri sitä se on. Juuri tässä konliktissa rasismi oli sekä uskonnollista että etnistä. Näissä tapauksissa rasistit antavat ilmoituksen rasismistaan myös aina itse rasistisissa julistuksissaan. Tulkinnanvaraa ei jää. Nimike on ollut aivan selvä WTC-torneista asti. Eurooppaa kohdanneesta terrorismissa on kysymys myös samasta asiasta. Median pitäisi käyttää myös oikeaa nimikettä. Jos jostain rasismia etsitään, se löytyy kaikkein paljaimpana ja suorimpana juuri näistä ilmiöistä. )

      Poista
    2. Hassua muuten miten ajatus alkaa kääntyä: Toki terroriteoista jne. yhä tuomitaan, mutta näytön pitää olla hyvin vankka että ylipäänsä aletaan puhua terrorismista. Tarkoitan, että järjestelmä varmistaa todella tarkkaan mistä on kyse. Tietyt ideologit tuskin edes myöntävät sitä Turun juttua terroriteoksi. Samaan aikaan aletaan hivuttaa kriittistä ajattelua ja mielipiteen ilmaisua rangaistavuuden piiriin. Tässä tulee nopeasti nollatoleranssi vastaan.

      Tiedän, että helposti sanotaan, että vakavista rikoksista ei saa kunnon rangaistusta, mutta perustelluista mutta vääristä ajatuksista ja varsinkin niiden ilmaisuista saa kohtuuttomia rangaistuksia.

      On ikävää jos tähän suuntaan on yhteiskunta menossa. Tilanne ikään kuin velloo huolestuttavasti vähän suuntaan jos toiseen.

      Poista
  3. "Samaan aikaan aletaan hivuttaa kriittistä ajattelua ja mielipiteen ilmaisua rangaistavuuden piiriin."

    Olen seurannut tätä kehitystä huolestuneena. Euroopassa on hyvin korkealta taholta ohjattu asia ja erinäisiä suosituksia on jo annettu. Eikä kysymys ei ole jonkun perähikiäläisen somerasistin tai vastaavan ranskalaisen jeanpierren kuriin laittamisesta vaan paljon laajemmasta ilmiöstä joka kohdistuu myös oikean kriittiseen ajatteluun, sellaiseenkin joka perustuu faktoihin. Myös erilaisia asennekasvatus-ohjelmia suositellaan.

    Samalla on mielenkiintoista ketkä jättävät tämän uudella tavalla käsitellyn sanan"vapauden" problematisoimatta.

    Itse asiassa on olllut hyvinkin yllättävää että jotkut tahot jotka puhuivat sananvapaudesta kuin luonnollisena osana läntisen ihmisen arvomaailmaa puhuvat nyt yhtä luontevasti erilaisten rajoitusten puolesta.
    Tuttu ilmiö historiasta. Noin vain ne ihmisten intentiot vaihtuvat, kun ajan henki ottaa vallan ja synnytetään yhtä tietoisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kehityskulku ei tule johtamaan toivottuun tilanteeseen, olen siitä melko varma. Siis mielipiteiden ja sananvapauden rajoittaminen. Aikansa sitä voi kestää, mutta tervejärkisiä ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa, jotta homma onnistuu. Todellisuus tulee tukemaan kriittistä tervettä järkeä, ideologia ei saa padottua niiden yhteistodistusta. Tähän pitää luottaa, vaikka monta vaihetta on edessä.

      Poista
    2. Tarkennus: tiedän toki ettei ole vain yhtä ideologiaa vaan monia mutta on yleensä yksi kulttuurinen ja poliittinen hegemonia kerrallaan. On surkeaa, jos länsimaiset yhteiskunnat menevät siihen, että vallalla oleva hegemonia voi alkaa vaikuttaa voimakkaasti klassiseen sananvapauteen lainsäädännön toimin. Silloin menetetään moniarvoisuus ja itsekritiikin mahdollisuus ja koko edistyksen idea hävitetään yhden totuuden edistyksellisyyteen.

      Poista