perjantai 6. syyskuuta 2019

6.9.2019



Numerot ja niiden yhdistelmät näyttävät hauskoilta niin kuin tämänpäiväinen kutosine ja yseineen. Enää kaksikymmentä päivää ja täytän vuosia -- siirrän tuon tuhannen kakkosen päivien kymppeihin. Ajan kulkua on joskus vaikea hahmottaa, vuodet ja tapahtumat unohtuvat, kun ei pidä kirjaa, pitäisi kai. Enää pari vuotta ja tulee täyteen iso lukema. En viitsi ajatella, mitä se merkitsee, mutta ainakin sitä, että vuosia on edessä vähemmän kuin niitä on takana -- no, sen pisteen olen luultavasti ohittanut jo aikoja sitten. Ajan kulun huomaa numeroita helpommin konkreettisista asioista, ja onneksi osaan ajan kulkua kuuluu myös edistymistä, kuten esimerkiksi lukutaidon ja ajattelun kehittyminen. Nuorimmaisen sängyn vieressä oli aamulla kaksi kirjaa: Neropatin päiväkirja (Isoveli isottelee), auki sivuilta 12-13, ja Janssonin Näkymätön lapsi. Meidän lapsemme ei kyllä ole näkymätön, vaan ilmaisee asiansa ja hänen myös annetaan ilmaista se, mikä sydämellä on. Aika usein siellä on myös erinäisiä numeroita, mutta enemmän tunteita ja yhteisen elämän pohdiskelua, ja yhä vielä lapsen sadunomaista todellisuuden käsittämistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti