tiistai 20. elokuuta 2019

Zizekin hieno luento (täydennetty 22.8. aamulla)




Kas tässä, tältä keväältä Winnipegistä: "Thinking the Human". Myös kysymys - vastaus -osasto on aivan mahtava.

Toinen, lyhyt haastattelu, joka koskee kapitalismin ja demokratian irtautumista toisistaan ja laajenee Zizekille tyypillisesti myös muualle, kuten kysymykseen vapaudesta, on yhtä lailla katsomisen arvoinen.

PS. Lueskelin eilen Uutta luokkataistelua. Kirjoitettuna tekstinä Zizek ei ole aivan yhtä vakuuttavaa kuin kuultuna, persoonallisen puhuvan pään ja itseään hypistelevän kehon tuottamana. Teksti on monin kohdin hieman liiankin luonnosmaista, enkä tarkoita että se olisi sillä tavalla kryptistä, aukkoista ja fragmentaarista kuin esimerkiksi saksalaisilla romantikoilla ja ranskalaisessa nykyfilosofiassa. Se pomppii hieman liikaa ja jättää kehittelyjä kesken, heittää ideoita toimittajamaiseen tapaan. En silti kiistä tekstin arvoa, koska olennaiset koordinaatit ovat läsnä, mutta mielestäni ne on aseteltu hieman hutiloiden. Monista päälinjoista olen aivan samaa mieltä.

Kuten sanoin, päälinjat ovat relevantteja. Silti jotkin naiivit lähtöoletukset ja yksinkertaistukset ärsyttävät. Zizek ottaa Ranskan esimerkiksi terrorismista ja sanoo, että Ranskassa tehdyt terrori-iskut ovat satunnaisia ja osuvat ihmisten arkielämään, niitä ei ole suunnattu isoihin kohteisiin. Nämä iskut ovat Zizekin mukaan kuitenkin vain satunnaisia, eivät sellainen osa elämää kuin sivistyksen kupolin ulkopuolella, so. länsimaiden ulkopuolella, jossa ne ovat arkipäivää.

No, tulee heti mieleen, että onko kyse satunnaisuudesta vai aste-erosta. Kuinka monta terrori-iskua Euroopassa on saatu estettyä, koska on kuitenkin toimivat yhteiskunnat, poliisivoimat ja tiedustelu. Jos niitä ei olisi, anarkia ja terrori olisi paljon jokapäiväisempää. Ehkäistyjä iskuja on kymmeniä ellei satoja. Lisäksi näillä terroristeilla ei ole kykyä iskeä muualle kuin arkipäivän keskelle - siihenhän heillä on kokemusta ja resursseja. Arkipäivän järkyttäminen on vähintään yhtä tehokasta kuin sotilaskohteisiin ryntääminen - eivät terroristitkaan ole niin typeriä, että kuvittelisivat onnistuvansa tuollaisissa teoissa.

Tulee myös mieleen monikulttuurinen Ruotsi. Tänä vuonna on ollut 120 jonkin sortin pommi-iskua tammikuusta heinäkuuhun - miltei tuplaantunut määrä viime vuoteen nähden. Pitkälti kyse on rikollisten jengien välisistä kahinoista, mutta myös virastoja ja poliisiasemia vastaan on hyökätty - uusruotsalaiset kävivät tekemässä jopa Tanskan reissun näissä merkeissä. Onko tuo enää satunnaista vai osa tiettyä laajenevaa toimintakulttuuria?

Kun laskee mukaan lisääntyneet raiskaukset, puukotukset ja aseelliset konfliktit ja terroriteot ja niiden yritykset, joista mitään ei ole missään nimessä ollut naapurimaassamme tässä mittakaavassa esimerkiksi 20 tai 30 vuotta sitten, niin eikö voida jo puhua matala-asteisesta sodasta, niin kuin Ruotsissa on tehtykin? Jopa sisäministeri Mikael Damberg myöntää Dagens Nyheterissä: - Ammuskelut ja räjähdykset ovat suurimpia yhteiskunnallisia ongelmiamme.

Minusta nämä ilmiöt osoittavat, että kehitysmaakulttuuri on tuotu Ruotsiin, räjähdykset ja ammuskelut, raiskaukset ja puukotukset ja muu katuväkivalta ovat vain oireita typerästä politiikasta. Liian isolla osalla tulijoista ei ole sellaista kognitiivista karttaa, että he onnistuisivat siirtymään toisenlaiseen käyttäytymiseen ja sosiaaliseen elämänmuotoon. Tämä näkyy muuten myös koulujen arjessa, eikä mitenkään mairittelevasti. Minusta tällaisen asian toteaminen ei ole rasismia, vaan sen sanomista, että kulttuurierot ovat tosiasioita, eikä aina ole kyse vain mukavista eroista. Kun erot törmäävät, kaatuu aitoja sieltäkin mistä ei pitäisi!

Niin, nämä yhteiskunnalliset ongelmat osoittavat, että liian radikaalisti toteutettu maahanmuutto-ohjelma voi olla suuri epäonnistuminen. Paljon on vikaa lännen sotilaallisissa väliintuloissa, jotka aiheuttavat pakolaisuutta ja ihmisten elämän luhistumista (vrt. Irakin ja Syyrian "maailmansodat"), sekä globaalissa markkinatalousjärjestelmässä, joka osaltaan pitää yllä sekasortoa lähtömaissa ja vie niistä voimavaroja kehittyä, mutta kyllä tässä on kyse jostakin muustakin.

Kapitalismi yksin on liian helppo selitys, olkoonkin että se on vaikuttanut kehitysmaiden pysymiseen kehitysmaina. Nykymuotoisena se tulisi ylittää ja löytää valtiollista ja kansainvälistä säätelyä, joka helpottaa osaltaan maailman asioiden kuntoon laittamista.

Mielestäni tässä länsimaiden kehitysmaalaistumisessa näkyy myös se, miten aidosti eri vaiheissa ihmiskunta on kognitiivisessa ja siten myös yhteiskunnallis-sosiaalisessa kehityksessään. Suuressa osassa maailmaa ei ole käyty läpi teknologista vallankumousta. Uskonnot rajoittavat varsinaisen yksilöllisen omantunnonetiikan syntyä. Ihmiset elävät käytännössä ikään kuin keskiajalla (anteeksi keskiaika). Niinpä kuvaamani kehityskulut esimerkiksi Ruotsissa ovat seurausta siitä, että ihmiset tekevät mitä parhaiten osaavat. Jos he pystyisivät integroitumaan, he olisivat varmasti jo tarttuneet tarjottuun apuun, niin kuin monet ovat onnistuneesti tehneetkin. Osin - esimerkiksi Ruotsissa järkyttäviin määriin kohonneiden autopolttojen kohdalla - on kyse turhautumisesta, protesteista vailla mitään varsinaista sisältöä, koska realistiset mahdollisuudet toimia ovat mitä ovat, ja ehkä kyse on myös tulijoille tutun ja taakse jääneen elinympäristön nostalgisesta lavastamisesta. Poltetaan autoja, osoitetaan voimaa, merkataan reviirejä, kun siitä ei vielä kaiken lisäksi ole tekijöille minkäänlaisia seurauksia (hehän kasvattavat vain omaa voimaansa pelon avulla). Tämäkin on hyvin vakava merkki yhteiskunnallisista dissonansseista: ruotsalainen yhteiskunta ei löydä lääkkeitä autojenpoltteluun, tuskin edes saa kiinni tekijöitä, aseita tulee yli rajojen, mafiamainen suojelubisnes kukoistaa.

Tarkoitan, että nykykehitys osoittaa entistä voimakkaammin tarpeen korjata isoa järjestelmää, kuten Zizekin sanoo. Kehitysmaalaisten massamaahanmuutto voi vain sotkea asiat etuoikeutetun kupolimme sisällä. Tarvitaan todellakin solidaarisuutta köyhiä maita kohtaan ja panostusta niiden olojen korjaamiseen. Tämä vaatii kuitenkin myös mahdollisuuden esittää kritiikkiä ja korjausvaatimuksia takapajuisten yhteiskuntien järjestämiseen. Tehtävä on musertavan vaikea, mutta voi parhaimmillaan johtaa kupolin murtumiseen tai sen myönteiseen laajentumiseen.





18 kommenttia:

  1. Luen uudelleen Žižekin Väkivaltaa. Välillä ärsyttää, välillä vau-efektejä. Sivulla 115 - 117 koen jälkimmäistä. Kyse on poliittisen korrektiuden, faktojen ja niiden takana vaikuttavien asenteiden suhteista. Pisti tutkiskelemaan itseä ja paljon puhuttujen "aatteelisten ääripäiden" merkitystä tässä asiassa. Missä määrin väijymme juuri vastustajiemme asenteita sen sijaan että kommentousimme faktoja ja argumrntointia? Ikään kuin tuo "arvojen paranoija" on se perustavin reaalinen ja faktat jotain tanssia sen yllä. Missä määrin "ääripäisyys" on tämän reaalisen ilmentymää, ei niinkään faktojen argumantointia? Tuota aloin pohtimaan zizekiä lukiessa. Postaan aiheesta myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä: Kun sanotaan että on vain yksi ääripää, ei oteta huomioon tuota reaalista (joka mielestäni sekä synnyttää ääripäisyyttä että syntyy ääripäiden "tiedostamattomassa" kehässä).

      Poista
  2. Zizekin lumo minulle on tuossa yhdistelmässä mahtavaa filosofista osaamista ja omaa ääntä, johon kuuluu myös poliittisen korrektiuden kritiikki, tosin niin ettei mennä mukaan polarisaatioon. Zizek kritisoi minusta aika tasapuolisesti niin omiaan (vasemmistolaisia) kuin toisia. Hänen argumentatiivinen rakenteensa on todella mielenkiintoinen. Olen nyt ajatellut, että kaivan syksyn ja talven aikana esiin enemmän hänen teoksiaan ja katson niitä tarkemmin, kun aikaa vain on. Täytyy sanoa, että yksi aikamme filosofeista, joista alan kiinnostua. Hän tarjoaa ainakin minulle yhden reitin ulos vastakkainasettelusta, joka ärsyttää juuri siksi, että siinä ei juuri opita mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä zizekistä. Ja siihen kun vielä pätkäyttää lena anderssonin rinnalle niin hyvä selviytymispakkaus kasassa. (Zizekin elokuva-analyysit tosin menevät usein holtittomiksi.)

      Poista
  3. Joo, en jaksanut Ylen areenasta katsoa montakaan niistä Zizekin elokuvajutuista. Olen Zizekin YouTube - videoita (alustus, haastattelu, luento) katsomalla kovasti mieltynyt hänen hahmoonsa. Hän ei ole erityisesti ketään vastaan - siis jumittuen ja aggressiivisesti - mutta ei varauksetta myöskään kenenkään puolella (paitsi ehkä jo mystikoista mutta varsinkin Hegelistä ja Marxista lähtevän perinteen puolella tai samassa pimeässä, öisessä virrassa sen kanssa ja sitä tulkiten). Lena Andersson on vielä jäänyt minulle vieraammaksi, toistaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen postaukseni käsittelee andersson-jaksoa sarjassa Ideoiden maailma. Ks. Areena.

      Poista
    2. Tulenpa illalla lukemaan. Pitää katsoa jos ehtisi katsoa Areenasta tänään.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta Zizekissä on, että hän ei pelaa ihan sitä teeskenneltyä ja omaa asemaa varmistelevaa hienostuneen diskurssin peliä, johon suurin osa aikamme "kulttuuri-ihmisistä" on vajonnut. Tämä on jo suuri saavutus. Kovin monta Zizekiä ei tietenkään kerrallaan sallita. Myös se, että Z on lopulta avoimen vasemmistolainen, vaikkakin kriittinen sellainen, on elintärkeä suojakerros. Ei oikeistolaiselle ajattelijalle sallittaisi tällaista.

      Poista
    2. Ei sallittaisi edes silloin vaikka hän tekisi samat järkevät päätelmät, mutta omin anekdootteinensa. Onhan Z myös joustava ja luova ajattelija. Hänellä on hyvä huumorintaju.

      Poista
  5. "Kun Jeesuksen nimessä on menty Afrikkaan niin mitä sinne on viety. Hä? Ovatko lähetyssaarnaajat vieneet mitä Afrikkaan? Afrikan konkretiaan? Vietiinkö sinne todellisuudentajua? Jos vietiin niin miten vietiin? Ketkä veivät? Vai oliko joka synnyttävä pyllistys Jeesuksen ylistys? Sekoittivatko eurooppalaiset Jeesuspuhujat afrikkalaisten päät? Mikä on heidän vastuunsa? Voidaanko se puhuntaa kirjaksi?"

    Tässäpä koko joukko hyviä kysymyksiä jonkun fiksun vastattavaksi. Luulen, että esimerkiksi seksuaali- ja terveyskasvatusta on tehty, mutta tuskin kristilliset kirkot ovat huomanneet omaa sokeaa pistettään eli väestökasvun riskiä edes 2000-luvulla. En tosin ole tämän alan asiantuntija, mutta eipä siltä ainakaan näytä. Kyllä kai se hengellinen ulottuvuus on ollut tärkein ja oman joukon lisääminen.

    VastaaPoista
  6. Faktisesti lähetyssaarnaajat/kolonialistit käynnistivät Afrikan väestönkasvun ennen suhteellisesti lähes puoliasumattomalla mantereella.
    Terveys- ja yhteiskuntakasvatus oli niin tehokasta = eurooppalaista = kristillistä.

    Kumulatiivinen väestörjähdys tapahtui kuitenkin sitten vasta itsenäistymisten jälkeen ja on hurjimmassa vauhdissa nyt kuin koskaan.

    Siksakkien puheet tästä kaikesta eivät tietenkään mitään muuta. Älyllistä havainnointia pienelle joukolle. Ajatusten hedonismia.

    Tarvittaisiin Afrikkaan "uusi jeesus" joka ainoa käsky olisi yhden lapsen politiikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "
      Tarkoitan, että nykykehitys osoittaa entistä voimakkaammin tarpeen korjata isoa järjestelmää, kuten Zizekin sanoo. Kehitysmaalaisten massamaahanmuutto voi vain sotkea asiat etuoikeutetun kupolimme sisällä. Tarvitaan todellakin solidaarisuutta köyhiä maita kohtaan ja panostusta niiden olojen korjaamiseen. Tämä vaatii kuitenkin myös mahdollisuuden esittää kritiikkiä ja korjausvaatimuksia takapajuisten yhteiskuntien järjestämiseen. Tehtävä on musertavan vaikea, mutta voi parhaimmillaan johtaa kupolin murtumiseen tai sen myönteiseen laajentumiseen."

      Tässä se on.

      Poista
    2. Jope, me ollaan oltu zizekkejä koko ajan ja saatu siitä pyyhkeitä:)

      Poista
    3. Tuo edellinen kommenttisi on taivahan totta myös. Järkättiin tuo väestönkasvu lyhytnäköisyyttämme. Ainakin osin, jelppaamalla.

      Poista
  7. Tulipa mieleen tästä lähetystyöstä ja kolonialismista. Katsokaapa tämä Coldplayn "Fix you" -taltiointi Sao Paolosta. Valkoiset miehet ja hurmioituneet kansanjoukot. Laulun sanoma on sinänsä hieno ja fiilis kokoontumisessa myös. Eihän tätä erota uskonnollisesta joukkohurmoksesta oikeastaan mikään: https://www.youtube.com/watch?v=AEp08vVYreg

    VastaaPoista
  8. Pakko tunnustaa että pidän Coldplaystä. Hienoja piisejä. Vähän laimeaa mutta sellaisenaan kivaa.

    Mulle nousi mieleen autossa kotiin lause White Trash Rise Again. En tiedä miksi.
    (valkoinen roskaväkihän on ihan korrekti termi; sitä käytetään koko ajan - valitettavasti).

    Sitten nousi mieleen milloin tuo joukko "nousi" edellisen kerran. No, se oli 1918. Se oli sen ajan valkoista roskaväkeä. Ja punaiset ovat joukkona monin tavoin nykyään glorifioituja. Mutta nykyajan vastaava white trash taasen noille 1918 white trashin fanittajille on, hah ha, sananmukaisesti (uusi) punainen(!) vaate. Miten se maailma onkaan kummallinen....

    Sekavaa, mutta selkeä kuvio. Kertoo ketkä ovat oikeastaan tämän ajan valkoisia -18 malliin.

    No, en kannata mitään rebels rise again juttuja, en todellakaan, mutta voimaantumista toivon sydämestäni myös alaluokan syntysuomalaisille, jotka ovat saaneet niskaansa vaikka mitä, kun kaikkia muita ryhmiä on sylitelty tämän ajan resurssiluokan, "valkoisten" suunnasta.

    VastaaPoista
  9. Coldplayn inhoaminen on luultavasti tärkeää. Myös minusta niillä on kelpo popbiisejä vaikka kuinka. Todella hyviä vähintään 10. No, tuo dialektinen ajatuskehitelmäsi oli kerta kaikkiaan osuva, mainio! Tunnen sympatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan, myös white trashia, voisi sanoa että erityisesti nykyisin sitä kohtaan, etenkin silloin kun se on kategorioista kaikkein alhaisinta saastaa ilman syytä.

    VastaaPoista