keskiviikko 28. elokuuta 2019

Vaikeinta kirjoittamisessa



Vaikeinta kirjoittamisessa on pysyä riittävän pitkään hiljaisuudessa, torjua päälle kaatuvat ärsykkeet ja odottaa niin kauan, että kuulee oman äänensä ja tuntee mitä se tahtoo sanoa. Oma ääni ei ole välttämättä jokin tuttu ja tunnettu vaan yhtä lailla yllättävä ja vieras - jokin minussa etsii ja puhuu. Tässä ei välttämättä ole mitään mystistä: jokin kulma kieltä tai ajatusta on jäänyt hiertämään, ja on saatava selville mikä se on. On selvää, että kirjoittaminen myös haastaa persoonan rajat. Aina ei ole selvää, missä minä loppuu ja alkaa jokin muu. Ehkä joku sanoo, että tämä on intersubjektiivisuutta, pelkkä kielen käyttäminen saa sen aikaan, etenkin kirjoittaminen, kirjoittamisessa siitä vain tulee tietoiseksi. Tässä mielessä kirjoittamisessa on jotain samaa kuin vieraan kielen käyttämisessä, silloinkin kun puhuu omaa äidinkieltään.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti