perjantai 9. elokuuta 2019

Tähän keskusteluun osallistun uudella teoksellani



Ilmastonmuutos- ja ympäristökeskustelussa halutaan - monista syistä - unohtaa tai sivuuttaa siihen olennaisesti liittyvä väestökeskustelu. Nyt tästä oli Ylellä hyvä juttu "Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?": https://yle.fi/uutiset/3-10825443

Juuri tähän keskustelunavaukseen uusi runoteokseni osallistuu. En ole huomannut, että ainakaan suomalaiset kirjailijat olisivat sitten Pentti Linkolan asiasta juuri huolta kantaneet osana teostensa keskeisiä teemoja.

Niin, kumpi on helpompaa: pitää yllä planeettaa jota asuttaa esimerkiksi vuoteen 2100 mennessä 4-6 miljardia ihmistä vai planeettaa, jossa on vuoteen 2100 mennessä 11-13 miljardia ihmistä?

Vastaus on helppo, mutta ongelma on, että ensimmäinen lukema näyttää kaikin nyt käytettävissä olevin keinoin utopialta, toinen taas vääjäämättömältä eli ainakin 11 miljardin tuntumassa tullaan käymään ja se on valtava isku planeetallemme.

Isoin kysymys on tietenkin - fossiilisten polttoaineiden korvaamisen ohella - se, miten pääsemme globaalisti siihen, että väestökehitys kääntyy radikaalisti laskuun.

Sekä fossiilisten korvaaminen että väestön väheneminen haastavat nykyisen globaalin talousjärjestelmän, joka tuskin tahtoo tulla haastetuksi. Se tahtoo aivan muunlaisia ratkaisuja, jotka lähes kaikki poliittiset toimijat ovat nielleet, toki omin mausteinensa ja painotuksinsa, mutta yhtä kaikki nielleet kuitenkin.

Väestön ja fossiilisten kysymykset sekä niistä seuraavat konkreettiset haasteet ovat valtavia ihmiskunnan ratkaistaviksi muutamassa vuosikymmenessä, mutta niistä pitäisi edes päästä puhumaan.

Varmasti monessa paikassa jo puhutaan, mutta esimerkiksi käytännön poliittisissa toimissa tämä ei vielä näy, ei ainakaan riittävän voimakkaasti.


*

Edellä kuvattu on teokseni keskeinen poliittinen tai yhteiskunnallinen taso. Toinen taso on taiteellinen. Sekin kietoutuu yhteiskunnalliseen keskusteluun: Miksi tietyn ajan kirjailija, olipa hän poliittiselta vakaumukseltaan mikä hyvänsä, keskustelee tietyistä aiheista ja rajaa muita pois. Voidaan myös kysyä: Minkä asioiden ja ilmiöiden aikalaisia olemme, mihin kysymyksiin identifioidumme? Tätä dialogia käyn esimerkiksi kommunistiksi julistautuneen Saarikosken kanssa, joka ei paradoksaalista kyllä loppuvuosinaan kääntänyt katsettaan kohti yhteiskuntaa vaan aivan muualle.

Viittasin tähän jo aiemminkin, mutta minua mietityttää, miksi poliittisesti aktiiviset kirjailijat ovat 60-, 70- ja 80-luvuilla kiertäneet ongelmia, jotka liittyvät nimenomaan ihmistoimien vaikutukseen, erityisesti hillittömään lisääntymiseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin luonnolle ja planeetan elintilalle? Puhuttiin kyllä kemikaaleista, myrkyistä, happosateista, öljystä ja otsonikadosta ja ylipäätään ihmisen tuottamista vaarallisista tuotteista, joilla luontoa manipuloitiin, mutta ei itse ihmisistä.

On hyvä, että vihreässä liikkeessä on keskitytty ihmisen ympäristölle haitallisiin toimiin, mutta yhtä kaikki tästä näkökulmasta ihmiskeskeisyys on säilynyt kaiken keskellä liian pitkään sokeana pisteenä: ihmisen menestyminen luonnonolentona toisten olentojen joukossa - niin määrällisesti kuin teknisesti - pitää sisällään oman tuhonsa ja lyhyellä aikavälillä koko biosfräärin vahingoittamisen siemenet, ellei asioita tiedosteta vaan niitä kierretään tunteenomaisen ideologisesti ja analysoimatta.

Tai ehkä on niin, että ylikansoitus oli potentiaalinen ongelma joskus 60-80-luvuilla, mutta sitten siitä luovuttiin ja ratkaisuksi keksittiin väestön siirtely, jonka yksi konseptuaalis-eettinen korrelaatti on monikulttuurisuuside(ologi)a -- näin mahdollistettaisiin talouskasvun ikuinen jatkuminen ja massojen hallinta... Niin missä? Planeetta on kuitenkin rajattu ja sidottu luonnonlakeihin ja sosiologisesti ryhmävoimiin, jotka ovat pikemminkin kulttuurisia kuin universaaleja.




21 kommenttia:

  1. Tämän blogin keskusteluja ja minunkin kommetteja lukeneet tietävät pitkään jatkuneen ällistykseni maailman vaarallisimman ilmiön, jatkuvan väestönkasvun, saamasta olemattomasta julkisuudesta ja koko aiheen välttelystä.
    Myös demografisen tutkimuksen ja tiedon, väestönumeroiden globaalien seurauksien ohittamisesta olen ollut puulla päähän lyötynä jo pitkään.
    Denialismeista väestödenialismi on se sallituin ja hyväksytyin ja onkin monenlaisia ideologioita joihin se kytkeytyy luontevasti.

    Ja samaan aikaan tilanne, jossa Suomessa lähestytään vapaaehtoista yhden lapsen politiikkaa, mutta muualla painetaan kohti kymmentämiljardia ja vielä pidemmälle. Liian vaikea yhtälö että antaa syyn olla ajattelematta asiaa?

    Nyt kuitenkin ihan viime kuukausina muutama juttu aiheesta siellä täällä ja nyt tuo Ylenkin juttu. Ehkä ilmastonmuutosahdistus joka on vienyt hapen ihmisten väestöajattelulta tuottaa lopulta tajun kuin onnellisena oheisvahinkona siitä, miten
    väestön määrä vaikuttaa kaikkeen. Myös tajun liikkelle lähtevien väestösiirtymien vaikutuksesta. Toivonko liikaa? Realismi on vaikein ismi.

    Vesa, kuten tiedät hyväuniselitys, että kyllä se sitten 11 miljardissa taittuu jotenkin noin vuonna 2100 (!!), kun kaikki vain osaavat lukea ja kun kaikilla vain on koulutus ja kun kaikilla vain on kunnollinen elintaso, on aikamoinen itsepetos, monin tavoin.
    Matka alle kahden kokonaishedelmällisyyslukuihin on mielettömän iso pudotus siellä missä väestönkasvu tapahtuu, se vaatisi syntyvyyskulttuurien muuttumista kokonaan toisiksi. Koko maailman tulisi helsinkiläistyä, hah. Täällähän syntyvyys on enää jonkin verran yli 1.

    Kirjasi aihepiiri oli siis aivan välttämätön. Se tuli sieltä esiin, mutta koko asian on tultava esiin isommin ja useammin, vaikken tiedä onko sillä enää merkitystä, tai ainakaan vaikutusta.
    Aiheen poisselittäjillä on ylivoimainen enemmistö ja heidän selityksensä että ilmasto kyllä jäähdyttää itse itsensä kyllä...anteeksi tarkoitin, että väestö kyllä päättää pysähtyä ajoissa kuin itsestään kun saa vähän koulutusta ja elektroniikkaa, on voittava meemi, koska se ei vaaranna kenenkään vahvoja ideoita yhteiskunnista, kulttuureista ja ihmisistä.
    (Ensimmäinen tuossa kirjoittamani älyttömyys on älyttömyys kaikkien mielestä, tuo toinen on ihan relevanttia ajattelua.?)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se tuli sieltä esiin, mutta koko asian on tultava esiin isommin ja useammin, vaikken tiedä onko sillä enää merkitystä, tai ainakaan vaikutusta."

      Tämä isommin useammin- vastuu on, olisi, ensisijassa medialla, vaikuttajilla, päättäjillä, uskonnollisilla johtajilla ja varsinkin YK:lla, EU:lla ja eniten tietysti väestönkasvun supervalloissa, mainitsen nyt tällä kertaa vaikkapa Nigerian.
      Kirja voi tehdä pienen osansa pienessä piirissä, mutta missä on väestönkasvu Greta? Vai onko väestöaiheen (naurettavat) "kytkeytymisasiat" luotaan työntäviä? Vääriä mielikuvia? Vai liikaa liian oikeita johtopäätöksiä?

      Poista
    2. Hyvää pohdintaa taas, Jope!

      Minusta parasta olisi lyödä näissä tärkeissä asioissa hynttyitä yhteen eli:

      Joku eettisen elämän lobbari voisi palkata Gretan, Barak Obaman ja kaikki edeltävät hyvät presidentit tälle väestöasialle, ja myös Nelson Mandelan (hän taisi kyllä jo kuolla joitakin vuosia sitten) suuhun voitaisiin pistää joitakin sanoja.

      Niin. Hiljaiseksi vetää, kun tämä puhumattomuuden ansa joskus laukeaa.

      Miten ihan maankäytöllisesti (tarkoitan infraa, asutusta, viljelyä, maataloutta laajemmin) on mahdollista elättää vaikkapa 4 miljardia ihmistä lisää, kun otetaan huomioon, että jo nyt tunnetulla vauhdilla ja nykyisellä populaatiolla ja tuotantotavoilla syntyy pahaa jälkeä - maa autioituu, ylikansoittuu, ylikuumenee, muuttuu hiilinielusta aavikoksi jne jne.? Nämä ovat tällaisia yksinkertaisia kysymyksiä, joita voisi pohtia.

      Tosiasia on, että ihmiset voitaisiin sulloa vaikka Australian kokoiselle pläntille elämään, jos kaikki olisi ideaalisti, mutta sanoisin kuitenkin, että järjestelyt onnistuvat huomattavasti paremmin, jos asukkaita on 4 miljardia eikä 11 miljardia... No, tämä vaan ajatusleikkinä toisten joukkoon.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Jari, Kuusen kirja on erittäin tärkeä. Sitä löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista ja divareistakin jonkin verran. Vertaan aikalaisia, Kuusta ja Saarikoskea, ja sitä mitä he puhuivat 80-luvun alussa: Saarikoski oli henkisesti ja fyysisesti loppu, kirjoitti oman vetäytymisensä tarinaa sinänsä rehellisesti. Kuusi kirjoitti avaimet maailman puolesta ja maailman näkemiseen mahdollisena. Kuka kuunteli häntä? Ei kai kukaan, ainakaan sen perusteella mitä on tapahtunut. Katkera on ihmisen osa 2000-luvulla. Islam, kristinusko, multikulti, marxilaisuus, kapitalismi - ei niillä millään ole esityslistaa tämän vyyhden ratkaisemiseksi. Suurinta osaa ei kiinnosta. Paskat ovat housussa ja se on sillä selvä. Ei tule kukaan pyyhkimään.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Näin on, olisi kyllä mainio käydä joskus Valamossa. En ole koskaan käynyt. Olen lukenut blogistasi tuosta toisesta pyhästä ja ahvenenonginnasta. Myös tällaisen jutun löysin - voisi kiinnostaa myös sinua: http://pasilyytikainen.blogspot.com/2019/07/siihen-aikaan-kun-isoseta-luodin-otti.html

    VastaaPoista
  6. Kun esitin ylelle että tuovat samaan pöytään väittelemään ihmisiä tästä asiasta, tuntui että ei siihen kunnolla tartuttu. Nyt tuo vesan linkki on jo jotain. Nuo kaikki samaan pöytään. (Ja heidi hautala kans, heh.)

    Banaalein vastaus jonka olen saanut on se, että kyllä ruokaa riittäisi kaikilke jos se jaettaisiin oikein ja että väestöräjähdys ei siksi ole ongelma. Jos olisin kehdannut siinä tilanteessa olla kyllin tyly, olisin sanonut että siitähän se ongelma vasta alkaakin.

    Tuo ylen juttu on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee tarkentaa etten tule ymmärretyksi väärin: siis sen jälkeen kun mahat ovat täynnä, alkaa muun jakamisen keskustelu. Sen, miten paljon hyvää on riittävästi kaikille ja paljonko meitä saa olla sen suhteen. Ja mitä voimme kieltää toiselta ja haluamme kieltää itseltämme. Väestökysymys ei ole vain ravintomysymys.

      Poista
    2. Juha, luulen että planeetalla olisi tilaa ruhtinaallisesti noin miljardille kahdelle miljardille ihmiselle. Silloin luontokin kokoistaisi. Mehän ei tuota aikaa koskaan nähdä, mutta toivon että 500 vuoden sisällä asiat ovat noin.

      Poista
    3. Juha, aikuisten ihmisten kanssa pitäisi kai yrittää keskustella väestökysymyksistä ja kasvun moneen suuntaan laajenevista seurauksista, mutta vaikka kuinka aloittaisi, yleensä jo ensimmäinen vastakommentti on sellainen, että vaikea siitä on jatkaa. "Mutta entä inhimillisyys?" tai "...jakamaton ihmisarvo".

      Tietenkin siihen että totta kai totta kai hyvä ihminen ja juuri noiden vuoksi tämä onkin tärkein kysymys, mutta tuon keskustelun tarkoitus on usein vain sammuttaa ajattelu ja saada viestin esiintuoja kuvittelemaan itselleen tunteita (kamalia ja pimeitä) tai poliittisia taustoja (kamalia ja pimeitä), joita hänellä ei ole.

      Toisaalta alan olla taipuvainen pian siihen, että oli motiivi mikä tahansa (kamala ja pimeä), mutta jos se saa jonkun havahtumaan juoksevien väestönumeroiden merkitykseen omaan ja läheisten todellisuuteensa konkteettisesti, hyvä niin.
      Aikuinen ihminen osaa jatkaa ajattelua siitä ominkin päin.
      Tällä logiikalla kiitän esimerkiksi fiksuimpia vaikuttajapersuja, jotka edes he ovat asiaan tuoneet esiin.
      (Jos joku sitten kytkee asian vain heihin, sille ei sitten voi mitään. Putkipäät ovat aina keskuudessamme.)

      Sama Linkolan suhteen. Joka on vielä paljon paljon radikaalimpi kuin jokin perssu, vaikka juuri hänen väestöpuheensa ja väestösiirtymien tuhoisuutta tuomitsevat puheet ohitetaan tuosta vaan, jotta kalastajataatan imago säilyy kulttuurikodin kirjahyllyn päällä pyhien joukossa.

      (sori jos olin ilkeä, mutta elämänkokemus kertoo että noin se aika usein menee)

      Poista
    4. Arvostan toki Linkolaa. On tilanne. On varma havainto. Johtopäätökset siitä tinkimättömästi. Ja ne kerrotaan sellaisenaan.

      Ihmiskuntaa en kuitenkaan inhoa lajina enkä yksilöinäkään. Olen ihmislajipositiivinen sittenkin. Mutta laumassa me olemme aika kyvyttömiä muuta kuin puhaltamaan kuplia.

      Poista
    5. Jope, juuri ihmisten putkipäisyyden vuoksi tämä on niin vaikeaa. Kun on oikea ja vasen, niin pitää niellä jompi kumpi vähän niin kuin sellaisenaan, että olisi kokonainen ihminen ja turvassa. Siihen se kehitys sitten tyssääkin ja alkaa kissanhännänveto ja maailma menee menojaan.

      Poista
  7. "Juha, luulen että planeetalla olisi tilaa ruhtinaallisesti noin miljardille kahdelle miljardille ihmiselle. Silloin luontokin kokoistaisi."

    Maailman sotien välissä väkeä oli tuo määrä, 2 mrd+
    Oli luontoa mutta samaan aikaan myös jättimäiset lontoot pariisit berliinit.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, luulenpa että olet aivan oikeassa - me olemme osa sitä aallonharjaa, joka kohoaa 11 miljardiin ihmiseen... Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä jää jäljelle kun tuo aalto iskee ja kylvää tuhoaan. Pahinta on, että tätä ei edes tunnusteta.

      Poista
    2. Sanonpa vaan, että on todella noloa ihmiskunnalta järjestää tulevat sukupolvet sellaiseen kuseen kuin ne järjestetään, koska 2100 ihmiset joutuvat käyttämään luultavasti todella brutaaleja keinoja selvitäkseen. Tämä on melkein väistämätöntä nykytiedon valossa, jos kaikki menee kohti 11-14 miljardia.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Jarin preesensistä ja imperfektistä täysin samaa mieltä.

    Samoin blogistin päivitys Antroposeeni sisältää täydesti kaiken merkittävän asiaan liittyvän.

    VastaaPoista
  11. Joo, näin on, ja sisällön kannalta voi sanoa, ikävä kyllä, valitettavasti.

    VastaaPoista
  12. Tää ehkä kiinnostaa tän blogin keskustelijoita eräänä palapelin palana. https://www.globaljustice.org.uk/resources/honest-accounts-2017-how-world-profits-africas-wealth

    VastaaPoista