keskiviikko 28. elokuuta 2019

Maailma kiasmana



Sillä välin kun hyväosaiset vittuilevat toisilleen twitterissä
Ruotsissa ammutaan naisia kadulle ja asuntoihin;

sillä välin kun Brasiliassa palaa ja Afrikassa
Greta Thunberg purjehtii New Yorkiin;

ihmiset ovat jälleen keksineet merkityksen
rahan jälkeen hiilidioksidin määrä ilmakehässä;

maailma repeilee liitoksissaan & aikoo muodostaa
ennen näkemättömän kiasman.



28 kommenttia:

  1. Ihan hyvä sanoitus (viit. Wiskariin). Riittävällä objektiivilla kuvattu. Päivitysyritys maailmasta 08/2019.

    Twitterissä on todellakin menossa sekä verbaalinäppäryys että vittuilukisa. Kivapuhujat ei enää jaksa pitää tasoaan, ne on siirtymässä jo kaksinkertaiseen satiiriin, eli parempaan vihapuheeseen, "tekemään sitä itse." Hiilidioksidi on vaihtokelpoista merkitysvaluuttaa noissa geimeissä myös. MIksi niin monet (hyväosaiset) ihmiset joilla on niin hyvä olla ovat niin varmoja tunnistamaan ihmisiä, heidän asenteitaan ja heidän tunteitaan joissa on paha olla?

    VastaaPoista
  2. Radiossa viime viikolla tutkimustuloksia, joissa tuloksena, että suuri osa nuorista ja osa lapsistakin kokee/on saatu kokemaan(?) ilmastoahdistusta.
    Pitäisikö tästä olla nyt onnellinen, menikö nyt tarkoitus ja päämäärä varmasti putkeen? Kun noita nuoria pelottaa ja he purkavat ahdistustaan, niin siitäkö se nyt sitten lähtee? Vai pitääkö ahdistusta saada niille vielä lisää? Ja lisää? Että me voisimme olla tyytäväisiä nuoriimme ja taputtaa: oikein koettu, oikein ahdistuttu, te olette fiksuja nuoria.

    Minä sanon omalle lapselleni, noin kuusitoistavuotiaalle, ihan varmasti, varsinkin noiden tulosten jälkeen,ja on tästä keskusteltukin, että älä ainakaan ilmastomaailmanloppua ala pelkäämään. Jos tapaat pelottelijoita, vaihda maisemaa. Tee mikropoistuminen.
    Pelasta nyt mieluummin itseäsi, omaa elämääsi, opettele maailmasta kaikki mahdollinen tieto mitä jaksat opetella, usko itseesi, omaan elämääsi ja jätä vastuu aikuisille mitkä monenlaista paskaa ovat tänne tiellesi kasanneetkin, mm. ilmastonmuutoksen ja maapallon yli kymmenmiljardisoitumisen.
    Pidä mieluummin hauskaa kuin ahdistu. Opiskele ammatti sillä maailma ei ole mihinkään ilmaston vuoksi katoamassa. Uhka on vakava mutta siitä selvitään vaikka törmäät ihmisiin jotka kujertavat korvaasi muuta.
    Kierrä tässä asiassa kaikki auktoriteetit kaukaa. (Myös tämän neuvon antaja, isäsi, jos on ihan, ihan pakko.)

    VastaaPoista
  3. Niin, nythän on kaksi varsinaista maailmanuskontoa, jotka uskonnottomatkin hyväksyvät: taloususkonto ja sen eskatologinen seuralainen ja elämälle merkityksen ja tunteen antava ilmastouskonto. Ne kietoutuvat toisiinsa, hyvin monella tavalla. En sano näitä sanoja mitenkään halveksuvasti, koska todellisuus alkaa yhä enemmän rakentua niiden varaan. Katsotaan ja seurataan kriittisesti niin kuin kaikkia muitakin uskontoja ja eskatologioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskontoa ilmastouskonto muistuttaa siinäkin, että siihen kuuluu herätysvaihe. Uskontoa myös siinä, että uskomusten ja tekojen ei tarvitse olla niin jetsulleen, käsi kädessä. Ilmeisesti armo, vielä nimeämättömänä, luuraa jossain, vaikka toivo on jo melkein mennyt.

      Poista
    2. Huom, en ole kieltämässä ihmistoiminnan vaikutusta ilmastoon mutta ilmiönä tämä saa isot mittasuhteet verrattuna muihin valtaviin uhkatekijöihin.

      Poista
  4. Minua harmittaa eniten ihan selvä, vain huonosti peitelty outo salattu ilo, siitä, että lapset ja nuoret ahdistuvat tästä.
    Ihmiset oikeasti pieni ylpeyden vire äänessään kertovat siitä, jos oma lapsi on saanut suuren herätyksen asiassa ja alkaa kömpelösti pelastaa maailmaa opettamalla asiaa aikuisille, jotka eivät ota asiaa riittävän vakavasti.
    Pahimmillaan tämä on melkeinpä perverssi näytelmä, jossa nuori lunastaa jotakin ahdistuksensa kautta olemalla aikuiselle oikealla tavalla nuori ja ehkä vielä jopa ikätovereitaan tiedostavampi.

    Aihe on tärkeä ja vakava, sitä en kiellä, ja harva kieltää, mutta lapsilla ja nuorilla on ihan muita kehitystehtäviä ennen aikuisuuttaan.
    Minä määrittelisin sen vaikkapa itsensä pelastamiseksi, mm. vanhemmiltaan ja omaksi itseksi kasvamiseksi. Oman autenttisuutensa pelastamiseksi.
    Ahdistuneen lapsen sotkeminen tähän kuvaamaasi eskatologiaan, sen perustelijaksi, on siksi todella heikko suoritus.

    Lapsille ja nuorille pitää kertoa tosiasiat tästäkin asiasta, kuten väestöstä ja kuten kaikista muistakin riskeistä mitä maailmassaolo tarjoaa ja pohtia niihin ratkaisuja, mutta elämäniloa, suunnitelmia ei heiltä pidä pimentää puhumattakaan siitä, että tästä ahdistuksesta tehdään jonkinlainen plusmerkkinen arvosana, että katsokaa lapsia ja nuoria, heidän ahdistustaan (minkä me olemme heille syöttäneet), viimeistään nyt meidän on toimittava.

    On toimittava rationaalisesti mutta ple pelastaakaa edes lapset ja nuoret ja heidän merkityksellisimmät vuotensa heille itselleen omalta lempieskatologialtanne!
    Ja mitä uskontoon tulee, ei edes ilmastonmuutoksesta ole uudeksi kaiken-teoriaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä käsityksessäni on ainakin hieman taustalla omat kokemukset vuosilta 1981-1983. En taida olla vieläkään antanut anteeksi sitä mestarillista juonta ja ahdistusta jonka KGB ja suomalainen rauhanliike koko länsimaisen rauhanliike syötti minun nuorisoidiootin ja monien liian nuorten kavereiden tajuntaan kun olin noin 17-vuotias. Ydintuhon piti tulla USA:n risteilyohjusten myötä. Koska paha Reagan. Idässä oli rauhanohjukset ja uhri. Me mentiin kadulle "rauhanmarssille" vastustamaan jenkkiohjuksia. Marssin synnyinkaupungissani ja Lahdessa.
      Jälkikäteen historiantutkimus on kertonut tuon itäisen vedätyksen olleen noina vuosina lähes täydellinen. Meidät vielä käytännössä lapset laitetttiin pelaamaan vasemmiston pussiin.
      No, marssin aihe, rauha, oli tietenkin oikein, mutta poliittinen kusetus varsinkin nuorten ympärillä oli törkeää. Meninkin protestina (sic) vuonna 1983 armeijaan suorittamaan asepalvelusta. Sain tykkimiehen paperit. Olin rebel juuri siksi siinä joukossa kun kävin intin.
      Viimeiseen asti rauhanveljet (ei uskonnol.) yrittävät saada minut sivariin. Opin onneksi ampumaan ilmatorjuntatykillä viholliskoneita. Jos joku on käynyt it:n tietää ettei niillä ole mitään mahiksia osua taivaalla oikein mihinkään.
      Ehkä myös tämä lisäys oli huti?

      Poista
    2. Meillä lapset ei hyvesignaloi tai muutakaan. Itse olen varmaan huolestunein kaikesta, kierrätän, keräilen roskat, puhun taloudellisuudesta vähän kaikessa, protestoin kulutusta ja ulkomaanreissuja lentäen, olen siis oma tylsä ja väliin kurja itseni. Lapsia huvittaa, vanhimmat 16 v. ja 18 v. osaa olla todella kriittisiä. Nuorin kuuntelee vakavana mitä sanon, mutta en puhu hänelle huolestuttavia juttuja ollenkaan. Opiskelijatkaan eivät ole ollenkaan niin huolestuneita kun joskus on ollut ekokriittistä näkökulmaa esillä. Minulla on se tuntuma että nuoret eivät ole hirveän ahdistuneita vaan tekevät omia juttujaan paljoakaan maailmantuskaa kärsimättä.

      Poista
    3. Jope, nuo taustat tietäen ymmärrän täysin. Ahdistus ei ole se mitä aikuisten tulee opettaa lapsilleen ja vieläpä oikein ahdistuminen. Tulee opettaa realismia ja elämäniloa, vaikka sitä turvallisuutta, että vanhemmat tahtovat olla läsnä ja rakastavat toisiaan ja lapsiaan.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, pidän itsekin tästä holistisemmasta ja rankemmasta puheesta. Ilmasto kuvaa hyvin ohuesti ongelmaa ja silti siitä on tehty eskatologiaa.

      Poista
    2. Vielä: itse koen tärkeimmäksi asiaksi että kotona on hyvä ja turvallinen olo. Teen näitä kestävyyteen ja kehitykseen liittyviä juttuja mahdollisimman vaivihkaa ja luonnollisesti, opetan yleisemmin vastuuta. En lähde mihinkään vouhkaamiseen kun ei siitä lopulta ole hyötyä.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Lapsia on parempi opettaa tekemään oikein kuin ahdistumaan.

    VastaaPoista
  8. Vesan puhe ja teot ja kertomukset siitä etteivät välttämättä ahdistus josta niin paljon puhutaan, ole totta, kuulosti hyvältä. Nuoria ei pidä erikseen kannustaa pelkäämään omaa tulevaisuttaan.
    MYös tämä Jarin: "En pidä psykologisoinnista. Jos ahdistus perustuu faktoihin niin silloin se on terve reaktio. Silloin faktoja tulee muuttaa ja se on aikuisten ja päättäjien asia", on täyttä asiaa.

    Tosiasiat pitää kertoa, ainakin kun ikä riittää.

    Miten vielä maailman tilan käsittelyn saisi käännettyä tuohon esittämäänne holistisempaan suuntaan, en tiedä.

    Väestönkasvu, ilmasto, kulutus, lajituho, maankäyttö, ravinto, monenlaiset subjektiiviset (koko ajan lisääntyvät) oikeudet, ihmisten maanosasiirtymien motiivit ja seuraukset ja realistiset taloudelliset resurssit ovat yksi kokonaisuus ja monitasoinen vaikutusketju, josta ilmastoa ei voi ottaa erilleen ja käsitellä erillisasiana.

    Tämän asianhan pitäisi olla ihan selvä.

    Räikeimpänä tämä tietenkin näkyy jo pitkään jatkuneen vaarallisen väestönkasvun (alueittain toki täysin erilaisen) täydellisenä ohittamisena, mikä täälläkin on lukemattomia kertoja todettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuosta aikahaarukasta puhuitte, niin mulle oli täystyrmäys pari vuotta sitten kun tajusin että mulle läheisiä ihmisiä elää todennäköisesti vanhuuttaan vuosina 2070-2090.
      Vanhuus tuntuu hauraalta, eikö, ja siltä, että ympärillä pitäisi olla järjestynyt maailma. Ja suoja.

      Jostakin voi tuntua todella naurettavalta, että joku huolehtii siitä, mitä on vuonna 2080. Ymmärrän sen.
      Valitettavasti mun mielikuvitus ja tiedonhankintakyky riittää kuvittelemaan mitä silloin voi olla.

      Ja kyllä, en jatkuvasti, mutta ehkä liian usein, voisin kuvailla olotilaani väestöahdistuksen käsitteellä.
      Niin edelleen ja edelleen jatkuva kasvun kuin toisaalla tapahtuvan hallitsemattoman aleneman suhteen.

      Poista
  9. Minähän ajattelen itse kauhulla vuosia 2050-2060, mutta en ajatuksillani lapsia ahdistele. Olen kyllä kertonut, että elätte niukemmassa maailmassa ja siihen kannattaa orientoitua jo nyt mutta en ole ahdistellut koska lapset näkevät selvästi mahdollisuuksia ja se on tervettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, jos tilanne jatkuu nykymenolla, on vuosinä 2080-2090 elämä aika rankkaa. Luulen että emme vielä edes osaa kuvitella kaikkea. Toisaalta, moni uhkakuva ei ole varmasti toteutunut. Kansainvaellukset ovat kuitenkin varmasti jo sekoittaneet pakkaa aika tavalla, ellei tiettyjä alueita ole eristetty kokonaiskuvan hallitsemiseksi.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse yrittänyt opettaa sitä, että meidän tulisi olla kiitollisia siitä, mitä on: ruokaa, lämmintä, vaatteet päällä, koulu, elämää, mahdollisuus harrastaa ja olla.

      Minä en ole ikinä elänyt köyhyydessä. Ei ole tietoa sellaisesta. Niukkuudesta on. Mutta ei ihminen tarvitse paljonkaan härpäkkeitä ja ylimääräisiä juttuja ollakseen onnellinen.

      Tässä suhteessa olen tietenkin jäävi puhumaan. Ostin velaksi 2012 mökkitontin. Se on selvästi ylimääräistä. Mutta luonnon keskellä viihdyn. Totta kai sitä voisi viihtyä ja olla ilman omistamistakin. Meillä ei ole perheessä ollut ikinä mökkiä, mutta sain siihen innostuksen kun appivanhempien mökillä oltiin melkein 15 vuotta ja se taru alkoi päättyä. No, onpahan oma paikka nyt aika lailla korvessa. Se tuntuu hyvältä.

      Niin kuin Jari oivallisesti sanoit, olen ainakin itse satutettu elonkehän faktoista. Lapset elävät paljon rajallisemmassa maailmassa. On hyvä, että heitä ei liiaksi vahingoiteta kuormilla, joita heidän on mahdoton kantaa. Miksi ahdistaa ihmisiä? Muutos täytyy lähteä meistä, jotka voimme jotain tehdä.

      Ilmastohuolihan ei ole mitenkään globaali, se on kai rehellisyyden nimissä sanottava. Se asia pitäisi saada ensin kuntoon. Tietenkin syntyvyyden ja monen muun asian, kuten hajallaan olevien yhteiskuntien kokoamisen, ohella.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Jari, tarvitaan monenlaisia miehiä. Myös minä toivotan uusia keskustelijoita tervetulleiksi, olkootpa nämä sitten keitä hyvänsä. Emme edusta ensisijaisesti jotain ryhmää vaan omia itsejämme.

    Mökki on minustakin paras valinta aikuisiällä, jos nyt puhutaan ihan materiaalisista asioista. Sen summan, jolla lyhennän velkaa kuukausittain, voisi pistää johonkin täysin turhanpäiväiseen eikä mitään näkyvää jäisi. Minulle on ollut välttämätöntä aivotyöskentelyn ohessa levätä. Kun mökillä ei ole sähköjä (paitsi aurinkopaneeliakku), niin ei ole tietokonettakaan, joka houkuttelee kirjoittamaan. Yleensä olen puolitoista kuukautta vapaa kirjoittamiseen liittyvistä ajatuksista ja teen käsin kaikkea rutiininomaista ja opin sitten vielä uuttakin.

    Änäripelaajat eivät tunne ilmastoahdistusta: heidän pelimatkansa taittuvat kaiketi lentokoneilla Yhdysvaltain sisäisillä lennoilla ja välillä mennään Kanadaan ja näytöspeleihin Eurooppaankin. Siinä ei paljon hiilijalanjälki paina, kun tahkotaan rahaa ja ostetaan sitten vapaa-aikaa varten muutama hieno urheiluauto. Seuraan NHLlää jonkin verran, sen mitä nyt ilmaiseksi voi. Onhan se sinänsä hienoa nähdä, että suomalaiskiekkoilijat menestyvät. Ilmastonmuutosta ja planeetan hyvinvointia ajatellen voisi ison osan kaupallisesta urheilutuotannosta ajaa alas tai ainakin laskea eri tasolle. Mutta rahaahan tuolla tehdään.

    VastaaPoista
  13. Ajattelen ihan ehdottomasti minäkin että olet Vesa, ja noilla perusteilla kaikki muutkin luontoasumuksensa hankkineet, mökkisi ansainnut. Ei kannata kokea mitään muuta kuin iloa tuon suhteen.

    Kiitos Jari sanoista isyydestäni. Toivottavasti se edes osittain pitää paikkansa myös todellisuudessani. Minustahan tuli yllättäen isä vasta lähelle nelikymppisenä, kun elämä ns. yllätti. Oli jo täysin selvää sitä ennen että elämme lapsettomina loppuikämme eikä asia meille ollut mikään tabu. Olen varma että olisin suurempi paskiainen ilman tätä em. yllätystä mutta tosin moni huoli, edelleen kannettava, olisi jäänyt myös harteilta pois. Koen kuitenkin että asia on oikein nyt. Mitään geenienjatko-juttu en koe millään lailla, vaikka omat geenit nyt sitten jatkavatkin jotenkin jossakin, onneksi kuitenkin täysin erilaisessa paketissa kuin mitä minussa. Lapsi on ihan eri olento, omaa omaisuuttaan, autenttinen itsessään.
    Tässä voi olla että heijastuu minun käytännössä enää olematon sukuni. Ei ole mun puolella oikeastaan ketään. Se on johtanut henkilökohtaisen lauma, heimo, klaani-tunteen täydelliseen puuttumiseen. Mutta ehkä juuri siksi koen vetoa kulttuuriseen jatkumoon, jota joskus kuvaan ihmisen kulttuuriseksi ekologiseksi lokeroksi (erilaisten globalismien kustannuksella).

    VastaaPoista
  14. Jope, sukunsa (melkein) viimeinen - no, ei ole naurun asia minustakaan tämä kehityssuunta Suomessa vaan oikeastaan surun aihe - toivotaan, että tyttäresi kohdalla suku saa jatkua.

    Tämä symbolistisen / dekadentin kirjallisuuden aihelma "sukunsa viimeinen" alkaa saada nykyaikana ihan uusia muotoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis reilu sata vuotta sitten kuvattiin "sukunsa viimeisten" esityksillä degeneroituneitten sukujen sammumista, nyt suvun päättäminen on ylevä ja eettinen ele - taistelua ilmastonmuutosta vastaan tai maailman kärsimyksen ehkäisyä.

      Poista
    2. Hyvä rinnastus. Rappiokartanon dandy ja hänen kalpea sisarensa viimeisinä oman heikon elinvoimansa ja suvun verenperinnön myrkyttäneen salaisuuden vuoksi, heh. Ei enää suhdetta maahan, ei jumalaan eikä isänmaahan...

      Mutta hei, tuohan on tosiaan ihan kuin nyt meillä, kun vertaa...

      Poista
    3. Mutta vain päinvastoin. Ja nyt tilanne kuvaa suurinta eettistä valintaa mitä voi tehdä.

      Poista
    4. Historian kulussa on omat ironiansa... Yhtenä ajan hetken jokin muuttuu aivan toiseksi. Konteksti nääs ratkaisee.

      Poista