tiistai 6. elokuuta 2019

Kesällä jäin koukkuun


Kesällä jäin koukkuun kierrätykseen. Ei niin ettei perheemme muuten kierrättäisi, mutta mökkipaikkakunnalla oli järjestetty asiallisesti myös muovinkeräys, joten muovista huolehtimisesta tuli oma pikku rituaalini mökillä ja ohjelmanumero kauppareissujen yhteydessä. Ilokseni huomasin, että muitakin kierrättäjä-kerääjiä oli paljon ja astiat olivat aina täynnä. Kun roskikseen ei mene pahvia, metallia ja muovia ja käyttää kompostia, ei jätettä kovin paljoa synny. Hyvä mielihän siitä tulee.

Sain lisäksi lanseerattua jugurtissa litran pahvitölkit monien muovirasioiden sijaan. Tähän on hyvä peruste se, että mökin pieneen kaasujääkaappiin saa kerralla enemmän ruokaa, kun käyttää litran suljettavia pakkauksia (tällöin ei tarvitse myöskään käydä kaupassa niin usein). Lisäksi korvasin useana aamuna jugurtin puurolla. Kotona olen harrastanut samaa, ja muovikippojen vainoamisesta on tullut enemmän urputusta... Myönnän, että olen kontrollifriikki ja joskus myös ilonpilaaja ympäristöasioissa, kun en pidä turpaani kiinni ja alan huomautella elämän kokonaisuuden kannalta toissijaisista asioista.

Sitä en sitten tiedä, mitä kerätylle muoville käytännössä tapahtuu eli toimiiko ketju loogisesti eteenpäin ja mitä siitä seuraa luonnolle esimerkiksi muovijätteen polttamiseen verrattuna. Pitää toivoa, että asia ei jää pelkästään hyvän olon tuottamiseksi tunnollisille ihmisille. Jos ja kun Vantaalla alkaa sama muovinkeräys, olen innolla mukana. Muutamassa vuodessa juttu on kaiketi pakollista, näin muistelen. 


PS 1. Energian ja hiilijalanjäljen kannalta muovin kerääminen on kannattavaa, kun ostaa tuotteita joiden pakkauksia ei tarvitse pestä lämpimällä vedellä - likaisia pakkauksia, kuten marinadissa kylpeviä grillausrasioita keräyspisteille ei voi viedä. Lämpimän veden käyttö vaatii energiaa ja lutraaminen kumoaa äkkiä muovipakkauksesta itsestään syntyvät ympäristövaikutukset. Minua mietityttää lähinnä muovin lajittelussa ja käsittelyssä (sikäli kuin tällainen onnistuu monenlaisen muovin vuoksi) kuluva energia ja mikromuovin synty ja se, mitä järkevää ja ympäristön kannalta laadukasta tuotetta sekalaisesta kierrätysmuovista jalostuu. Mutta ylipäätään on hyvä hiukan katsoa, millaisissa pakkauksissa tavaraa ostaa. Mitä vähemmän muovia ja pakkausmateriaalia alun perin, sitä parempi.

PS 2. Havukosken kierrätyskeskukseen eli noin kolmen kilometrin päähän meiltä voi näköjään viedä muovia. Siis sama ruljanssi pystyyn kotona.

8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kaiken muun kierrätän aika tarkkaan mutta muovin vielä poltatan. Eipä ainakaan tule minun jätteistäni roskaamisongelmaa eikä mikromuoveja. Poltettaessa hiilijälki toki vähän kasvaa. Vielä kun sen tuhkaongelman saisivat hoidettua. Kierrätyshän ei roskaamisongelmaa poista. Idiootit heittävät rannoille niin kierrätettyä kuin kierrättämätönäkin muovia. Kaupasta otan kierrätysmuovikassin, koska se on hiilijalanjäljeltään pienin vaihtoehto jos sen käyttää roskapussina. Olen nyt saanut punaisen lihan siihen noin 15 kiloon vuodessa, maidon ja juuston olen enemmän kuin puolittanut, olen vapautunut kirja-addiktiosta eli en enää osta kirjoja (hyllyssä on jo ihan tarpeeksi ja mielestäni Painovoiman sateenkaaressakin menee varmaan nämä vajaat parikymnentä vuotta jotka minulla ehkä on vielä jäljellä...) vaatteita en osta ennen kuin kuluvat tarpeeksi. Ja saas nähdä, jääkö se kolmas lentomatkakin tekemättä. Ehkä. Se vituttaa että rivitaloamme lämmitetään pääosin turpeella. Jos lämitettäis esim. sähköllä niin jalanjälkeni tippuisi vajaasta viidestä kolmeen! Arvaa tympäseekö?

    Olen alkanut rajata uutisten seurantaa. Ilmastouutisoinnin ohitan suurelta osin. Hesarin tilauksen olen välillä ajatellut lopettaa. Riittää että teen oman osani, muulla en viitsi enää ripittää itseäni. Taiteen puolella olen tullut allergiseksi julistamiselle. Palefacen suomennos dylanin masters of warista oli tuskastuttavaa kuultavaa. Tosin en jaksa alkuperäistäkään. Helsinki shangri la tosin oli hyvä. Mutta ei lattean sisältönsä takia vaan miten se toimi kipaleena. Tuon sun uuen kohdalla teen poikkeuksen. Käyn sen lainaamassa.

    (Pynchonin rinnalla kuljetan ikisuosikkiani lee childia ja kingin loistavaa aikamatkakirjaa 22.11.63. Kertoo tyypistä joka yrittää estää kennedyn murhan. Sen lukeminen on kuin hengittäis raikasta ilmaa.)

    VastaaPoista
  3. Juha, täytyy myöntää että tunsin hieman myötähäpeää itseäni kohtaan, kun kirjoitin tämän pikku jutun, koska nämä kulutus- ja kierrätysjutut ovat henkilökohtaisia järjen tekoja ja kompromisseja eivätkä mitään "eettisiä" todistuksia toisille. Mitä tämmöistä kenellekään muulle kirjoittaa. No, kirjoitin kuitenkin, mutta ei sitä pidä ajatella sen kummempana kuin että joku olisi alkanut keräillä jotain tai huomannut jonkun asian. Hiukan kyllä epäilyttää tosiaan mikromuovi ja muut mahd. ongelmat jotka tästä seuraavat muovin polttamiseen verrattuna. Jos vien syntyvän muovijätteen roskikseen, tiedän että siitä tulee sähköä, mutta tästä keräilystä tulee eri tavalla hyvä mieli - vaikutus voi olla ihan psykologinen ja irti todellisista vaikutuksista. Olen tilannut meille sitä roskasähköä, kun ajattelin tuolla sinun logiikallasi, että parempi polttaa muovit ja estää roskaongelmaa sillä tavoin. Kiva jos lainaat kirjani. Kyllä niitä tulee varmasti kappale Seinäjoellekin. Myönnän: olen itsekin lukenut Painovoiman vain harppomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Se on varmaan lsd-tripissä kirjoitettu. Ei ehkä tarkoita itseään enempää ja tekijä lukee uteliaana että mitähän tutkijat tänään keksii.

      Se tuttu heitto että se kuvaisi sodan kaoottisia tunnelmia realismia paremmin, on kaukaa haettu. Minusta Nainen Berliinissä kuvaa niitä vähintään yhtä hyvin. Kirjoitan muuten seuraavan kolumnini tästä nimellä Realismin puolustus.

      Poista
    3. Hyvä, mielenkiintoinen aihe. Kyllä GR:ssa on tosiaan otettu psyykettä voimakkaampia... Muistaakseni siinä paistettiin banaanilettuja aika usein, ainakin jossain jaksossa.

      Poista
    4. En ole joko päässyt lettuihin asti tai ne ovat sekoittuneet muun sälän paljouteen.

      Poista
    5. Kyllä ne sieltä tulee pommitussireenien välissä jossain vastaan.

      Poista