torstai 29. elokuuta 2019

Kaikkein parasta on olla minä



Olisin luultavasti helvetin paljon suositumpi, jos olisin kunnon vassari ja sosiaalisessa mediassa. Mutta sitten en olisi minä.

Olisin luultavasti helvetin paljon kuuluisampi ja vihatumpi, jos olisin kunnon persu ja sosiaalisessa mediassa. Mutta sitten en olisi minä.

Olisin luultavasti paljon suuremmissa ongelmissa ja selityksenveloissa, jos olisin kunnon intersektionaalinen feministi & social justice warrior ja sosiaalisessa mediassa. Mutta sitten en olisi minä.

Jne. jne.

Kaikkein parasta on olla juuri se mikä on.












83 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jari, olet enemmän kuin oikeassa. Tarvitaan isoa meisyyttä. Miten siihen päästään? Kyllä minäkin haluan olla osa niitä kaikkia ryhmiä, jotka tekevät jotain maailman parantamiseksi. Silti minun on vaikea olla osa jotain tiettyä ryhmää.

    Tässä oli nyt myös ajatuksena kritisoida sellaista ajatusta, että minä olisin jotain ryhmää ollakseni itsessäni enemmän.

    On hyvä olla osa ryhmää, jotta asiat parantuisivat, ehdottomasti. Samalla on hyvä tiedostaa, että on syytä olla jotain ilman ryhmää, ryhmäidentiteettiä, vaikka se joillekin (kaikille kai) on jossain määrin tärkeä ja on jopa mahdotonta olla kuulumatta johonkin ryhmään.

    Aloitin tämän kirjoittamisen kieli poskessa, mutta tästähän tuli ihan vakava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On esimerkiksi mukava olla osa tällaista ryhmää, jossa me näin keskustelemme, sinä, minä ja muut!

      Poista
  3. "Olisin luultavasti paljon suuremmissa ongelmissa ja selityksenveloissa, jos olisin kunnon intersektionaalinen feministi & social justice warrior ja sosiaalisessa mediassa. "

    Luulen että tuossa tapauksessa olisit nimenomaan vähemmissä selitysveloissa , hah. Eikös tuo ole vähän niin kuin ajan henki ja mitä nyt pitäisi olla?

    Hyvä kieli poskessa kuitenkin kaikki tuo. Ihminen ei voi olla muuta kuin mitä hän on, ja hän on aina sitä joka tapauksessa vaikkei haluakaan. Noin perusasian oppimiseen mulla meni viiskytvuotta. Nyt on kyllä sitten jo (vähän) kivempaakin.

    Yleistä meisyys-identiteettiä on mullakin vaikea itsestäni hakea, mutta sen voi sanoa, etten ole enää puolueeton tarkkailija kaikissa kysymyksissä.
    Olen kyllä valmis kääntämään takin heti takkia kääntämään pakottavan informaation tullessa, eli maailman suunnan suunnan kääntyessä. Toistaiseksi jatkan taantumuksellisena, koska sitä olen.
    Yksityisissä asioissa sitten olen mitä sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllähän minäkin symppaan monia asioita siellä ja täällä, mutta en koe näitä ryhmiä itselleni niin sopiviksi että lyöttäytyisin joukkoon ja alkaisin mätkiä vastakkaista porukkaa turpaan:)

      Tuo intersektionaalisuus-juttu tarkoitti sitä, että jos kirjoittaisin näitä juttujani ja sanoisin olevani is-feministi, niin olisin kusessa.

      Siellähän on kusessa, jos yhtään mitään kyseenalaistaa.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Joo, olen vahingossa tullut seuranneeksi ko. tilanteita mediassa. Ei kovin (elämään) vapautuneelta vaikuta meno.

      Poista
    4. Ilmeisesti Veikka Lahtinen on tehnyt sellaisen virheen, että on osoittanut yhtään omaa ajattelua. Tästä oli ihan Hesarissakin.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Jaana, minun transnimeni on Virpi (raamatullinen ja sanastollinen perustelu) Jesajan mukaan: "Ja Iisain kannosta on puhkeava virpi, ja vesa hänen juuristaan tulee hedelmälliseksi..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoremman pikkusiskoni nimi on Weera ja vanhemman pikkusiskoni nimi Virpi.

      Poista
  6. Kuinkas sattuikaan. Mun yksi muutamasta biisien biiseistäni on ollut kolmisen vuosikymmentä tää: https://www.youtube.com/watch?v=AwuCF5lYqEE

    Siellä on alla kivat lyricsitkin vaikka mulle hää on aina ollu se soundi.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Tuo Vesan mainitsema nykyfeministien eri koulukuntien ja inter..sektio...äh, on niin monimutkainen ajatusrakennelma ettei sitä mun äo:lla tajuta.
    Uskovillakin on se ns. kaanaan kieli jossa muutamalla vivahteella viestitetään tarkasti mitä itse edustaa. Tunnen sen kielen ainakin suurinpiirtein vaikken koskaan osannut srk-aikoinani itseäni tarkemmin määritellä. Tai no, taisin silloinkin, heh, tuntea eniten sympatiaa siihen suuntaan mihin yleisesti tunnettiin vähiten sympatiaa. Olen siis ihan toivoton oli elämänvaihe mikä tahansa!
    Sitä ymmärsi nopeasti mikä niistä herätysliikkeistä on se mukavin, median eniten diggaama ja jossa oli ulkoisesti rennoimmat ihmiset jotka oli eniten esillä myös julkisuudessa. Meitsi valitsi silloinkin(!) ihan väärin. Kävin siis kirkossa ihan väärässä paikassa.
    Nyt olen noista pihalla, sanamukaisestikin, vaikka taivasta kohti edelleen ynisen.

    VastaaPoista
  9. Olen itsekin aina jotenkin vaille jotain, siis en ihan kokonaan messissä. Mutta en kyllä ajattele, että yksikään ryhmä pitäisi olla juuri minun kaltaisiani täynnä että voisin olla mukana. Pikemminkin niin että mitä erilaisempia, sen parempi, kunhan yhteinen nimittäjä on tuo vähän vaille jotain.

    No, mietin että jos olisin trans, olisin kyllä ehdottomasti Veronica. Kuulostaa kuumalta ja vaaralliselta. Mutta eihän keski-ikäinen setämies vain ole sellainen.

    Kaikki rauha heille, jotka ovat aidosti trans.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, en todellakaan tahdo leikitellä tällä vakavalla asialla, ymmärrät sen varmaan. Olen iloinen siitä, että olen aina viihtynyt omassa ruumiissani.

      En ole ikinä tuntenut itseäni erityisen miehekkääksi (äijämäisellä tavalla), mutta en ole myöskään naismaisen näköinen - melko hoikka ja hyvännäköinen vaan.

      Olen kyllä tietoinen, että jos olisin transihminen, saisin itseni kauniiksi ja luultavasti läpimeneväksi. Ehkä melko runsas karvoitus voisi olla tässä ainoa ongelma, mutta senkin hormonihoidot luultavasti hoitelisivat. Hiukset olisivat kyllä tuuheat ja upeat.

      Transasiassa olisi henkilökohtaisesti rasittava piirre, tämä läpimenevyys. Minua ei kiinnosta ihan hirveästi nykyisellään ulkonäkö - siis oma ulkonäköni siinä mielessä, että uhraisin sille liikaa ajatuksia. Transprosessissa se korostuisi varmasti. Samoin korostuisi varmasti sukuelimet. Olen nykyisiin oikein tyytyväinen, joskin olen ymmärtänyt, että miehen värkeistä saa tehtyä transprosessissa helpommin naiselliset sukuelimet, jotka tuntevat myös tyydytystä. No, tällaisiin asioihin en jaksaisi kiinnittää huomiota lainkaan, ikään kuin ne olisivat olennaisimpien asioiden joukossa elämässä.

      Ehkä tämä kertoo status quon olevan minulle juuri hyvä.

      Henkilökohtaisesti en ajattele ihmisiä ensisijaisesti naisina tai miehinä vaan persoonina. Totta kai minä ymmärrän naiskauneuden päälle ja mieskomeuden myös. Ja naiset minua kiinnostavat seksuaalisesti ja ystävinä. Miehet ystävinä.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoitan juuri tästä Kiven "Kaukametsästä". Kivi on runoilijana tavattoman joustava, kekseliäs. Miten erilaisimpia variaatioita samoista elementeistä. Ehkä hän oli ihmisenäkin joustava. Viihtyi toki miesten seurassa mutta myös naisten. Aika erikoisissakin asetelmissa. Ehkä psyykkisen kokemuksen ja metamorfoosikyvyn tasolla hänessä on ollut jotain tuota transaspektia. En osaa sanoa.

    Kivihän ei ollut tietääkseni mikään sukupuolihurjastelija, vaikka kävikin ehkä joskus maksullista naista tapaamassa. Paljon hän ei ollut naisten kanssa sukupuolisessa yhteydessä. Ei ollut varmasti taloudellisia rahkeita, ja Kivellä oli siveyskäsitys. Hän arvosti rakkautta.

    Yritän tulevaisuudessa, kun kirjoitan proosaa, kaivaa Kivestä esiin monia juonteita. En ole ajatellut kuvata häntä transihmisenä, mutta kylläkin jotenkin hyvin moniaalle joustavana ja oikukkaana.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Juu, tällä tasolla Kivi on ehdottoman trans!

    VastaaPoista
  15. Hauska keskustelu kun lukee päivityksen otsikon:)

    Pari asiaa. En lainkaan väitä etteikö Kivestä voisi ajatella noin. En mene siihen. Seuraava ei liity ajatuksiinne Kivestä.

    Mutta oletteko huomanneet tiettyihin kysymyksiin littyvän historiallisten hahmojen jälkikäteisen käyttämisen milloin mihinkin tarkoitukseen? Näin vaikka kaikki jää arvailuksi ja myöhemmäksi intuitioksi? Yhdessä vaiheessa melkein kaikki mahdolliset nimet tulivan mainituksi homoseksuaaleina. Riitti pelkkä ajatus, että sekin varmaan oli.
    En tiedä mitä sillä yritettiin saavuttaa? Todisteita mihin?

    Jotenkin järkevämpää ehkä sittenkin arvioida menneitä heidän omien tekojensa ja sanojensa perusteella kuin ihan fiiliksellä. Usein sieltä käy aika suoraan selville ihmisen seksuaalinen suuntautuminen, jos sen käsitteleminen ja käsittäminen jostakin syystä on tärkeää.
    Luulen melkein muistavani mistä tämä taiteilijoiden uudenlainan metsästys alkoi? Hemingway-keskustelusta 80-luvulla. Siihen liittyi hänen kuolemansa jälkeen julkaistu teos. Siitä eteenpäin kaikki ovat olleet homoja. En ymmärrä miksi tälläinen heittely on tarpeellista ja kuka siitä hyötyy.
    Homo. So? sanoisi kuka tahansa nuori, mutta joissakin kulttuuri- ja tutkimuspiireissä asia voi olla kuin suuri aarre, joka on kaivettu esiin.

    Nykyään somessa kansanhuvia on tunteiden ja asenteiden kuvitteleminen toisille. Satiirilla jos jaksaa nähdä vaivaa, tai sitten ilman sitä. Tietyt ryhmät ovat tässä tunteiden jakosirkuksessa tikun nokassa enemmän kuin toiset.
    Paljon levitetään valepsykouutisia ihmisistä kun varsinainen tieto ei riitä.
    On ihan selvää että harvoin ihminen on kokonaan sitä mitä hän sanoo olevansa, olemme omia rakennelmiamme tai sitten vain trolleja (hah) mutta ei ole kovin kaksinen esitys sekään, että arvioidaan vaikkapa ihmisten empatiakykyä tai inhimillisyyden astetta tosissaan muutaman mielipiteen perusteella. Tai sillä perusteella että ajatukset ja tiedot ovat erilaisia.

    No, tämän jälkimmäisen muistatte ehkä mua vaivanneen aina; toi taiteilijan suuntautumisjuttu on sitten mulle aika yhdentekevä heidän teostensa selittäjänä, vaikka toki se tausta on suorassa yhteydessä itse teoksiin ja joidenkin kohdalla korostuneena asiana.

    Sorry, olisin varmaan sukupuolentutkimuslaitoksen vähä-älyisin opiskelija. Kysyisin professorilta luennolla tosissani, mikä siinä sukupuolessa nyt niin tärkeä asia on, eikö voitais vaan jutella? Mulle tahattomasti opetettu "sensitiivisyys" on siis kekkosenaikaista, mutta kyllä silläkin on pärjänny.

    VastaaPoista
  16. Kiven seksuaalisuudesta se, että kesällä lukemassani kirjassa (Meren? Vesa ehkä tiedät?) asiaa käsiteltiin.
    Tuusulassa kiersi huhu ja muistitieto, että AK liikkui usein metsissä itseään tyydyttämässä. Kirjassa oli muistaakseni myös alueella asuneiden lausuntoja asiasta. Kirjan mukaan hänellä oli siis jossakin määrin vaarallisen maine, kun noita tapahtumia oli nähty, mutta todettiin kuitenkin tapaus Kivi vaarattomaksi alueen nuorukaisille tässä asiassa.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, Jari,

      Meren Aleksis Stenvallin elämä on hyvin pitkälle Meren fiktiota - minusta todella hyvin kirjoitettu, mutta historiallisena elämäkertatutkimuksena on saanut huutia. Meri ottaa vapauksia tulkita niin että syntyy tarinaa.

      Keskisarja huomauttaa ironisesti tuosta homosaatiopyrkimyksestä Kiven ja etenkin hänen tovereittensa kohdalla. Varmasti Kivi harrasti itsetyydytystä, miksipä ei olisi harrastanut.

      Hänen tuotannostaan on vaikea päätellä mitään kirjailijan sukupuolisesta suuntautumisesta. Enimmäkseen kuvaa miehen ja naisen välistä kaipaavaa rakkautta, pettymyksiäkin, sekä äidin ja lapsen välistä syvää kiintymystä, mutta on siellä yksi naisten välinenkin rakkaus.

      Kivi oli kyllä väliin käytökseltään epävakaa, humalassa ja jännittävissä tilanteissa etenkin. No, nämä menivät usein päällekkäin.

      Poista
    2. Jari, yhdestä tuollaisesta luhistumiskohtauksesta kirjoitin alustavaan käsikseen, siinä Kivi runkkaa kiihottuneena ja häpeissään. No, ei tuo ole koko kuva miehestä.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tämä liittyy eroottiseen tilanteeseen josta Kivi kiihottuu sitä katsellessaan - samalla siihen liittyy häpeä ja isompi pettymys koska Kivi on suoraan häpäisty, siis henkilönä, eroottiseen kohtaukseen osallistuvan ylioppilaan puolelta. Merellä on sama kohtaus mutta olen tulkinnut sitä isommassa kehyksessä eli Kivelle mahdottoman naissuhteen kehyksessä. Kyllä Kivikin runkkasi varmasti ilman häpeää, joskin Luulen että tuon ajan siveyskäsitykset loivat häpeäntunteen varjoa myös itsetyydytykseen.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä kysymyksiä. Hitleriin kai liittyy myös hahmona aitoa demonisuutta, hänen tekojensa ja visionsa myötä. Hän vietteli ihmiset - kokonaisen Saksan kansan - hybrikseen ja pahuuteen, joka on potentiaalisesti joka ihmisessä.

      Poista
  21. Nykyisellään ihmiset saavat moraalis-poliittisia hyperventilaatiokohtaksia politiikoista, jotka sanovat somessa tai mediassa jotakin väärää, toisenlaista tai ajavat erilaista politiikkaa. Ja nimeävät nämä hirmuhallitsijoiksi.
    Suhteellisuus ja historia kateissa.

    Hitler muistetaan vielä demoniseen pahuuteen lumonneena pahan kuvana, mutta Jari, meillä täällä Helsingissä on edelleen kaunis puisto joka on nimetty Leninin puistoksi. Aika montaa se häiritsee, mutta monelle kun asiaa ihmettelee, se on yhdentekevä tai kuulee perustelun että se on ihan hyvä nimi joka muistuttaa historiasta ja Lenininistä, eli yhdestä viime vuosisadan neljästä suuresta pimeän voiman manipulaattorista. Tuota virkkeen jälkiosaa nuo ihmiset eivät näe. Puhumattakaan miljoonista kuolleista.

    Jos haluat lukea Jari edes yrityksen haluamaasi suuntaan Hitleristä niin lue Jari Knausgårdin Taisteluni-sarjan osa kuusi. Siellä keskellä on mukana noin parisataa sivuinen hyvä yritys tuohon suuntaan.

    Mitä tulee taiteen tekijöiden monenlaiseen sielulliseen rikkonaisuuteen niin ajattelen, että sama koskee myös todella monia muitakin, mutta heistähän me emme lue emmekä kuule. Toki on suuri osa niitäkin, joille kaikki on ehjää fyysistä tai henkistä "sporttia".

    Onnea Vesa Aleksis-kirjalle ja tähän syksyyn Hämärälle ansaittua huomiota.

    Itse toivon edelleen, että joku kirjoittaisi hyvän elämänkerran Matti Pulkkisesta. Olen kuullut että sellainen projekti on menossakin, mutta täytyy toivoa että asia on hyvissä käsissä.
    Ehdotus elämänkerraksi-nimisen kirjan kirjoittaja voisi olla kyllä myös eräs kirjallinen meritoitunut marginalisti, mutta koska Pulkkinen oli eri vaiheissaan vasemmistolainen, suora realisti maailman tilan suhteen, kristitty että miehen puolustaja täytyisi kirjoittajan ehkä sittenkin olla myös tieteelliseen metodiin kykenevä tekijä eikä em. motiivien innostama. Eikö siellä yliopistossa ketään kiinnosta?
    (en taivuta yliopistoa koskaan muodossa yliopistolla, koska se kalskahtaa mun duunaritaustakorvaan kulttuurikotisuudelta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Sama juttu muuten myös toisen kestosuosikin suhteen, Rintalan. Sen käsittömättömän hienosta lopputuotannosta 80-90-luvuilla vain yksi tutkimus. Muuten kuin Paavoa ei olisi ollutkaan. Pellisestä sentään tehty yksi fanielämänkerta, se olikin hauska.
      No, Aleksis-kirjasi on erilainen, romaani itsessään, käsitän. Valtava aihe. )

      Poista
    2. Leninin kuva paidassa tai kipsipatsas hyllyllä ei kerro tosiaan mitään, mutta kävelepä tällainen Aatu-paita päällä, niin olet poliisin juttusilla. No, älkää peljätkö, en kantaisi kummankaan tunnuksia.

      Poista
    3. Rintala on jäänyt liiaksi sivuun. Enemmän pitäisi saada esille, Pulkkinen samoin! Nykyaika ei vaan taida paljon piitata.

      Poista
    4. Lyhyet viestit, koska tultiin käymään vielä mökillä. Kävin kävelyllä, keräsin muutaman sienen ja nypin nyt itsestäni hirvikärpäsiä.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. "Paksu kohduton ja lohduton siemenneste. Ei iloliemi."

    Miten tuo onkaan sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuva! Sen verran paksua saisi tuo valos olla että vielä 200 vuoden päästä muistettaisiin Kivi!

      Poista
    2. Tultiin just metsästä. Suomen luonnon päivä. Löydettiin herkkutatteja enemmän kuin koskaan. Alan siivoushommiin.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, Jari! 9-vuotiaamme oli aamulla tarmoa täynnä ja piti päästä sienestämään, oli sellainen fiilis. Saalista tuli, kiitos hänelle. Nyt on perattu ja kolme paperipussillista odottaa jatkojalostusta viileässä. Paistoin kalaa tai siis savustin. Tällaista ilo on ehkä parhaimmillaan.

    Kivi viihtyi luonnossa, metsästeli ja kulki. Varmasti hän tunsi siellä tyydytystä, siitä kertovat hänen teostensa luontokuvat. Muuten ei tainnut olla niin herkkua. Kivellä oli rikas sisäinen elämä, mutta loppu oli kaamea, pari viimeistä vuotta. En tiedä missä vaiheessa Kivi tajusi, että nyt tämä luhistuu - Luulen että jo melko aikaisin. Hän eli pidempään veitsenterällä. Vaikea meidän on käsittää elämää 1800-luvulla, nälkävuosina. Kivellä ei ollut fyysinen nälkä, mutta olen varma että hänen sisällään oli paljon sellaistakin mikä ei tullut paperille. Rauha Vaasaan!

    VastaaPoista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, keräsin pikkuhiljaa tienvarresta kivenlohkareita, joista rakentelin metsän reunaan nuotiopaikan. Tietä levennettäessä oli räjäytetty kalliota ja sieltä löytyi kauniita lohkareita, sellaisia joita jaksoi nostaa ja kantaa autolle. Mulla on jonkun metallimiehen tekemä savupönttö. Siinä on kantena vanha uunin luukku ja reunat ja pohja on kunnon happoterästä, jotka hitsattu yhteen. Yleensä savustan ahvenia. Eilen ostettiin mökille tullessa suomalainen kirjolohi Keuruun Lidlissä. Ei muuta kuin vähän putsaa kalaa ja karkeaa merisuolaa sisään. Hyvää tuli. Meinataan lähteä vielä kalalle tässä illan mittaan. Tytär pelkää vähän veneeseen nostettavia kaloja, mutta on kiinnostunut kovasti kalastuksesta. Olen varma, että joskus muistelen näitä elämäni onnellisimpina aikoina.

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jari, jokainen rukous ja ristinmerkki ovat tarpeen. Emme varmasti edes tiedä kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekevät ristinmerkin tai rukoilevat puolestamme. On hyvä, että sellaista on. Voi olla, että se on tärkeintä mitä voimme tehdä. Ei niin että kenelläkään olisi maagisia voimia tai että uskoisimme olevamme itsessämme asioiden takana vaan ihan muista sanomattomista syistä.

      Poista
  28. Jos kokee elävänsä elämänsä parhaita aikoja juuri nyt niin siitä voi olla aivan hemmetin kiitollinen. Noin sen pitää ollakin!

    Jarille se, että katselin tubesta vinkkaamiasi videointeja. Olen tuollaisesta ollut jo pidempäänkin tietoinen, mutta onhan tuo aivan käsittämätöntä mitä tapahtuu. Demokratia on tosiaan kestämistä. Sananvapaus on sietämistä ihan niin kuin kuvaat. Maassa on tuhansia laittomasti oleilevia ihmisiä, joita kukaan ei edes etsi, mutta tuo nainen otettiin kiinni noin vain kadulla ilman perusteita. Tai mikä siellä nyt onkin taustalla.
    Orban-fanit nauravat partaansa kyllä, että nämä meitä sitten neuvovat...Outoutta ja vierautta noista kaikista alkaa kyllä kokea. Ja muiden varmuudesta, miten asiat varmasti ovat.

    Onneksi on luonto. Siellä ei ole noita asioita. Vaikken kovin syviin metsiin viikonloppuna ehdikään, niin ei tarvitse kulkea kuin pari sataa metriä puiden sisään niin ei tule mieleen maailman eikä maan meno. Aleksisin aikana vielä täällä hyvinkin etäläisessä Suomessa oli aina oikea korpi lähellä. Harvaan asutun maan onni.

    Mulla on sellainen harrastus että bongaan mielelläni lehtipuita metsissä. Tammi on rannikon tuntumassa ihan selvästi lisääntymässä. Varmistin jalan hankitun havainnon asiantuntijalla. En oikein tiedä pitäisikö asiasta olla iloinen vai murehtia keskilämmön nousua. Tammi on kuitenkin metsässä upea puu kaikkien havupuiden seassa. Ja lauloihan siitä Kivikin Seitsemän miehen voimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, Jari, kävin minäkin katsomassa jotain. Outoja juttuja, mihin nämä kaikki juontavat - olisi tärkeä tietää. Tällä hetkellä on niin outoja virityksiä sen suhteen mistä viranomaiset ja poliitikot ovat huolissaan ja minkä suhteen he eivät korvaansa lotkauta. Eiköhän me vielä nähdä, mihin kaikki perustuu...

      Luonto on kaupungissakin. Olimme yksi ilta kävelemässä Vantaalla kodin lähellä. Näin metsän reunassa ison harmaan linnun, aivan kuin se olisi ollut liian suuri ympäristöön. Männyn oksa heilahti voimakkaasti kun se laskeutui sille. Menimme lähemmäs ja lintu lähti lentoon. Se näytti kömpelön suurelta puiden väliin lentäessään. En tunnistanut sitä varmasti. Huuhkaja, joku kotka? Kävelimme eteenpäin ja kadulla noin 100 metrin päässä siitä missä linnun näin oli aivan riekaleiksi revitty pulu / kyyhky.

      Poista
    2. Niin, on hyvä että luontoa on. Kaupungeissakin on sitä vaikka kuinka. Helsingistäkään ei tarvitse lähteä kovin kauas, niin jo eksyy. Puita on hieno katsella. Niistä näkee vaikka mitä.

      Poista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alun perin Algoth Tietäväinen, mainitsemiesi lisäksi myös transnimet Irmari Rantamala, J. I. Vatanen, Jussi Porilainen jne.

      Poista
  31. Luonto ei poista Jari ihmisten maailman keskeisiä kysymyksiä. Emme pääse niitä pakoon edes metsiin tänäkään päivänä. Olet oikeassa.
    Joskus on kuitenkin pakko olla ilman niitä kysymyksiä että jaksaisi kysellä niitä uudestaan.

    Kun olen nykyään nuorisokielellä streittari (hah), raitis, niin mulla noita keinoja on enää uiminen, liikkuminen luonnossa ja autolla ajaminen.
    Joskus olisin voinut kirjoittaa että lukeminen, mutta en enää. En tarvitse kirjoja jotka ovat vain kulttuurista ajankulua.

    Hieno oleilu luonnossa tai metsäkävely ei poista esim. sitä väestökriisiä joka on menossa ja vielä isommin tulossa, se on selvää, mutta se varustaa.

    Kun viittasit Haavikkoon niin vihreä on hieno väri luonnossa, vaatteissa, lautasella ja liikennevaloissa. Politiikassa ei. Siinä suunnassa on huolettomimmat väestödenialistit nykyään. Ne on metsässä kaupungeissaan ja heidän fantasiakaupunkimetsissään ei tunneta sen enempää luonnonlakeja kuin luonnonvalintaa.

    (Vesa, älä näihin hörinöihin vastaa edes lyhyesti; sulla on mökkirauha siellä nyt perheen kanssa niin kuin pitääkin:)

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen joitakin isejä jotka juuri isyytensä, siis lastensa vuoksi, miettivät väestötsunamia, sen alueellisuuksia, seurauksia muualla ja meillä, ja sitä miksi ilmastonmuutoksen olennaiseen yhteyteen ehkä suurimpana vaikuttavana tekijänä se kuitenkin ohitetaan tai parhaassakin tapauksessa siitä tehdään vain sivujuonne. Sivujuonne jolle nyt kuitenkaan ei tartte tehrä mitään, kun väestö joteski sitte niinku itsestään kääntyy vuoden 2100 jälkeen laskuun 11 mijardissa (!!), ku kaikki o yhtä vauraita, lukutaitoisia, jumalattomia ja satiirisia kuin helsinkiläinen suurviherhumanisti nyt.

      Poista
    2. Ihmiset ovat hukassa, sitä ei vain tahdota myöntää. Jotkut tekee muutaman eettisen nytkähdyksen ja jotkut ovat päättäneet tukea kansainvaelluksia, lopettaa kansallisvaltiot ja kerätä fyrkat.

      Poista
    3. Metsien kansallisvaltiot.
      Linnut ja muut eläimet pitää parempaa huolta ruohonjuurestaan.
      Kehittynyt ihmiseläin ei ekologisia lokeroita enää tunne. Ne pitää sekä täyttää että avata.
      Vuorovaikutus on ok, kulkeutuminen on ok ja niin on aina tultu ja menty, mutta nyt kun pistetään kaikki ja piikki auki, saa nähdä miten käy.

      Poista
  34. "Uskallammeko hukkua vakaumukseemme?"

    Emme. Meille riittää että sitoudumme kaikkeen riittävästi ja saamme lopun aikaa olla onnellisia.

    VastaaPoista
  35. Juhan tapaan: Ehkä tärkeintä on elää arvokkaasti elämäänsä niiden juttujen varassa, joihin uskoo ja joiden toivoo toteutuvan. Ja toimia niiden eteen. En tarkoita mitään narsistista hyveilyä vaan arvokasta ja hyvää elämää. Tästä ei välttämättä seuraa koko ihmiskunnan suurta harmoniaa, mutta vaikeaapa sitä on muutenkaan saada aikaan.

    Poista

    VastaaPoista
  36. On myös olemassa vaara että jos hukkuisimme, hukkuisimme väärän asian puolesta. Olen paljon arvostellut ideologioita, tämän ajan poliittista poseerausta, poliittista hyvesignalointia, sitä se muuten enemmän on kuin moraalista.

    Hyvä esimerkki väärän asian puolesta hukkumiselle ja vielä täysin väärillä keinoilla tarjoaa vaikka talvi ja kevät 1918.
    Poliittiset ja kyyniset ammattisotilaat- ja ideologistit jotka olivat liitossa vieraan vallan kanssa saivat huijattua lähes satatuhatta suomalaista mukaan veriseen projektiin, joka ei olisi ollut heidän etunsa edes voiton tullessa.
    Sama vaara, toki toisessa mittakaavassa, on nyt.

    Ilmastoasiaan sitoutumista kylläkin haittaa ihan mielettömästi mulla, rehellinen ollakseni, että se on vain osa ongelmaa. Milloin lapsiprofeetaksi mediassa tehty purjehtii Afrikkaan vaatimaan yhden lapsen välitöntä politiikkaa? Luulen että vastaus on ettei koskaan.

    Siis en oikein tiedä, mihin minun tulisi sitoutua, koska kokonaisuuksista ei ole vieläkään kysymys. Ainoa mihin voi sitoutua on oma perhe. Se on niin mikroskooppinen kulutusyksikkö, että minun on vaikea nähdä todellisia yhteyksiä kokonaisuuteen. Jotain todella pientä voi tehdä, mutta se on olematonta. Arvokkuus ja ylpeys liittyy enemmänkin siihen, että tiedostaa mitä on tapahtumassa, vaikka se on samalla jollakin tavalla raukkamaista, koska henkilökohtaisen hukkumisriskin mahdollisuus on niin pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, jota kuinkin noin se menee, käytännössä elämä menee siihen mikroyksiköstä huolehtimiseen. Kirjoittajana ajattelen lisäksi että todistan ja dokumentoin aikaamme siten kuin sen mahdollisimman tarkasti hahmotan - ja voi ihan hyvin silti olla, että olen väärässä. Yritän kuitenkin olla niin etten olisi ihan höplästä vedettävä hölmö.

      Poista
    2. Tietenkin se moraalinen vähä minkä voi tehdä pitää yrittää tehdä, sen verran pitää olla selkärankaa, mutta toistaiseksi tarjotut elämäntapamuutokset vastaavat vain osa-ongelmaan.
      Sen vuoksi minun on edelleen hyvin vaikea suoristua niiden mukaan. Varsinkin kun niitä juttuja tarjotaan, ilmeisesti tahattoman valheellisesti, ratkaisuna kokonaisuuteen.
      Siksi nihilismin perkele yllättää minut ihan varmasti jos laitan lauatsella kaksi asiaa eri tavalla kuin aiemmin jne.
      En osaa mitenkään alkaa kuvitella, että tästä se jope muutos lähtee.
      Niin kauan kuin väestönkasvu laukkaa suurimassa osassa maailmaa villinä ja globalismi repii kaiken irti ihmisistä ja luonnosta on yksi hemmetin sama onko syömäni liha punaista vai ei.
      Tuo on väärin ajateltu, mutta onpa edes kunnolla väärin ajateltu.
      Hukkumista kai tämäkin on.

      Poista
    3. Asiat ovat globaalisti sen verran pielessä, että niihin tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Se mitä sinä tai minä syömme vaikuttaa kyllä johonkin tai kenties moneenkin asiaan, mutta isot kysymykset eivät sillä ratkea. Lähinnä kyse omasta kilvoittelusta ja etiikasta, jos oikein nihilistisesti ajattelee. Toisaalta: hyviä esimerkkejä tarvitaan aina, ja eri tyyppisille ihmisille erilaisia esimerkkejä.

      Poista
    4. Mitenkähän greta otti sen tiedon että lennoksihan se kuitenkin meni... Ahdustaa varmaan. Ois pitäny varmaan sittenkin olla videoitse yhteydessä. Ihmettelen kyllä jos tiesi ennalta sen ja silti lähti.

      Poista
    5. Koen edelleen vastuuttomana ahdistuneen lapsen nostamista esiin jonkinlaiseksi ideaaliksi tuolla tavalla.
      Hänellä ei ole mitään uutta ja poikkeuksellista sanottavaa asiassa. Silti kannustus on massiivista hänen psykologiallaan, vaikka kaikki mitä hän sanoo on tuhannesti sanottu ja sanotaan tuhannesti uudestaan.
      Koko Greta-jutun koen itse eräänlaiseksi BB-taloksi.
      Miten hemmetissä maailma voi olla noin ihastunut hänen ahdistukseensa?

      Greenpeace voisi tehdä hyvän moraalisen teon ja kaapata Gretan ja viedä hänet toipumaan ja pelastamaan itsensä. En usko että tämä outo saaga päättyy hyvin ellei Gretaa auteta.

      Poista
  37. Tuosta ruokalautasesta se, että asia johon ilman muuta motivoidun heöposti vaikuttamaan on, että suomalaisen ruoan tuottajat saisivat toimeentulonsa suomalaisten syömästä ruosta, viljasta kalaan ja lihaan ja juureksiin ja hedelmiin. Suomalaisen ruoan osuutta pitäisi ruokapöydissä reilusti nostaa. Tätä kautta tulee tahattomasti vaikuttaneeksi myös parempaan ekologiaan.

    Lentämisessä ei ole toistaiseksi menossa mitään notkahdusta. Jonkin verran pohjoismaissa kotimaanlentojen määrä on käsittääkseni hieman vähentynyt. On monia kehitysmaita joiden bruttokansantuotteesta 90 prosenttia tulee turismista. Kun turismi niihin maihin vaikka tulevaisuudessa puolittuu, on se siellä kova paikka.
    Turismi muutenkin koko maailmanmitassa, myös joidenkin Euroopan maiden suhteen, on valtavan merkityksellistä.
    Se jo itsessään kertoo jotakin maailmasta ja siitä millainen maailma jo aika monelle on, globaali huvipuisto.

    Olen myös sitä mieltä ettei matkailu juuri mieltä avarra. Paljon matkustellut ajattelee omia ajatuksiaan niin kuin ennenkin tulee vaikka millaiselta matkalta. Turismi ei juuri ihmistä merkittävästi avarra. Jotain voisi siis lentelyn tulla tilalle. Tai sitten se, että matka vaikkapa kerran muutamassa vuodessa oli todella iso juttu, jota kelpaa odotella. Maaninen mulla on aina seuraava uusi matka jo varattuna -meininki on aika yleistä. Eikä se katso poliittista kantaa tai ilmastotietoisuutta välttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentofirmoilla on tuotteensa ahdistujille, päästöt voi maksaa pois. Gretakin olisi voinut hyvin lentää ja maksaa. Maailmahan on pian yksi valtava metsä, kun miljardit lentomatkustajat ostavat puita tilalle. Pitäisiköhän sama systeemi ottaa punaiseen lihaan? Puu ja puoli kiloa lihaa.

      Entä väestönkasvu.Yhden lapsen jälkeen toinen lapsi = kolme metriä meksikonmuuria?
      (huonon satiirin varoitus)

      Poista
  38. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Ei matkailu todellakaan avarra. Viihdyttää kylläkin. Ja noinhan se on ettei se syväminä jätä rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyesti kaikille: kannattaa syödä mahdollisimman paljon suomalaista ruokaa. Lentämisestä : ei maksa vaivaa. Muutenkin näkee ihan kylliksi avartuakseen. Kyse on itsensä huvittamisesta, siis turismissa.

      Oma itse voi olla paha olla, mutta silloin omaa itseä voi olla halu muuttua. Se on yhdenlaista autenttisuutta.

      Tultiin just taas sienimetsästä. Nyt on talven varalle ruokatarpeita vaikka joka sienikastikkeeseen.

      Poista
    2. En jaksa morkata Gretasta intoilevia. Siitä tulee niille paha mieli. Nyt on hyvä mieli. Se on mulle ihan ok.

      Poista
    3. Hyvä suomalainen ruoka, parempi mieli.

      Ei munkaan pitäisi Greta-buumia arvostella, olet oikeassa, eihän se tyttö pahaa tee, hyvää yrittää.
      Jotenkin tekee mieli vaan aikuisille faneilleen sanoa että aikuistukaa, älkää lapsiparoille ulkoistako toiveitanne ja dystopioitanne.

      Poista
  41. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  42. Sinänsä on huvittavaa, että ihmiset jotka symppaavat Gretaa täysillä ja jakavat kannustuksia, saattavat itse lentää useita kertoja vuodessa. No, ehkäpä lennot sitten kuitataan joillakin ilmastoaneilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja greta ja nuorten liikehdintä luo vahvan tunteen vastuusta nuorten tulevaisuudesta.

      Poista
  43. Joo, tuo tulevaisuusaspekti on sinänsä lohdullinen. En suinkaan morkkaa Gretaa mutta aika monen aikuisen touhuista olisi sanomista - kuten Jope sanoi kaikki faktat ovat olleet pitkään saatavissa.

    VastaaPoista
  44. Jari, jos saavut kotiovellemme siten että olet asiasta hyvissä ajoin ilmoittanut, pääset ruokapöytään syömään sienikastiketta ja perunoita. Ja ehkä jotain muutakin.

    VastaaPoista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  46. Jari, noinhan se on. Mikäli joskus kuitenkin päädyt Vantaalle ja ovemme taakse, lupaan tarjota sinulle herkkutattikastiketta, perunoita ja puolukkahilloa sekä appiukon ampumaa hirveä - kaikki suomalaisesta metsästä.

    VastaaPoista
  47. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla, että jonkun mielestä tämä haluruoka tai osa siitä on viharuokaa myös.

      Poista