sunnuntai 18. elokuuta 2019

Hieno keskustelu väkivallasta


En muista, mainitsiko joku tämän Ruben Stillerin vetämän väkivaltakeskustelun kommenttiketjuissa, mutta oli kyllä paras keskustelu aikoihin. Kuuntelin sen autoradiosta mökiltä ajellessani. Yle Puhe kuului paikoin huonosti, mutta kaikki mitä kuulin, oli täyttä asiaa. Kiitos näille fiksuille, kriittisille ja supersympaattisille naisille! Äänessä Seida Sohrabi, Eva Tawasoli ja Satu Lidman. 

https://areena.yle.fi/1-50246055


PS. En ole vieläkään katsonut The Handmaid's Talea, joten en tiedä miten ajankohtainen se on näiden naisten puheeseen nähden. Sen kuitenkin tiedän, että naisten jutut eivät olleet fiktiota vaan koettua ja tutkittua asiaa. Ehkäpä The Handmaid's Tale kuvittaa osaltaan tätä olemassaolevaa väkivaltaa. Kesällä satuin kuuntelemaan jonkun nuoren naisjuontajan kikattelevaa puheenvuoroa. Jossain välissä hän vakavoitui ja kertoi katsoneensa putkeen kokonaisen kauden The Handmaid's Talea ja nähneensä sitten painajaisia, joissa sarjan tapahtumat olivat jatkuneet väkivaltaisina. Millaisiahan unia me länsimaalaiset näkisimme, jos tietäisimme kaikesta siitä väkivallasta ja alistamisesta, jota naiset kohtaavat Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa?

Tiedän ja olen hyvin läheltä seurannut, mitä on ja millaisia muotoja saa suomalainen perheväkivalta. Siinäkin väkivallan toteuttaja on usein mies, joskin asiaa on edeltänyt monesti molemminpuolinen henkinen väkivalta ja ihmisten selvä yhteensopimattomuus perheen muodostajiksi. Tällainen väkivalta on kuitenkin logiikaltaan kaukana kunniakulttuurista ja sen mekanismeista. Mikään väkivalta ei ole toista oikeutetumpaa ja kaikkeen väkivaltaan on puututtava, joskin haastavalta se tuntuu silloin, jos saman ihmisryhmän jäsenistä moni jakaa väkivallan ja alistamisen kulttuurisena perusasetuksena eikä välttämättä edes tajua, että kyse on väkivallasta. Onneksi muutos on mahdollista. Mutta muutosta ei tapahdu ilman voimakasta puuttumista. Siinä saavat kyllä intersektionaalisen etiikan puuttumattomuuskäytännöt kyytiä.






9 kommenttia:

  1. Pitää kuunnella, vaikka noiden mainittujen naisten todet ajatukset jo tuttuja. Hyviä ajatuksia. Tärkeää kuunneltavaa heidän ajatuksensa ja tosikertomuksensa ovat kaikkien kulttuurien sovinisteille ja alistajille, mutta myös varsinkin länsimaisille feministeille.

    (Ja mitä? Eikö The Handmaid´s Tale kerrokaan "Alabamasta"? Alabamoja on siis muuallakin, hhm, ja taitaa elämä niissä paikoissa tytöille ja naisille olla moninkerroin kovempaa kuin alabamoissa niitäkään nyt kaunistelematta ja varsinkaan hyväksymättä. Ero siinä, että Alabamasta ja muista jenkkialabamoista voi sentään vapaasti häipyä vaikkapa Kaliforniaan. Kaikista tämän maailman alabamoista ei voi. Siellä tytöt ja naiset vankeina. Ja jos ja kun Sohrabia uskominen niin jonkintasoisia vankiloita on täällä meilläkin. )

    VastaaPoista
  2. Tilanne on maailman naisten suhteen hankala. En usko, että nopeaa tilanteen paranemista tapahtuu maissa, joissa naisia alistetaan kulttuurisesti jo lähtökohdiltaan, koska patriarkaatti on tuolla niin voimakasta todellisuutta lainsäädännöllisesti, uskonnollisesti ja kulttuurisesti.

    Tulee mieleen, että ainoa vähänkään nopea tapa vaikuttaa naisten asemaan on maahanmuutto maihin, joissa tulijat maallistuvat ja omaksuvat länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen. Tämä on taas monin tavoin ongelmallista niin ekologian kuin kaiken muunkin kannalta, ehkä jopa monikulttuurisuuden ideaalin kannalta.

    Toivotaan, että ihmiskunta ehtisi - myös täällä lännessä - korjata haitallisia ja väkivaltaisia rakenteitaan. No, tämän kehityksen tiellä on monia esteitä, kun on ylipäätään kyseenalaista, mikä aika ihmiskunnalla on pistää väestömäärä ja sitä säätelevät yhteiskunnat kestävälle tolalle.

    Mitä tulee USAan, kuuntelin autossa eilen Tampereen ja Helsingin yliopistojen dosenttia, joka sanoi, että maahanmuuttajat USAssa ovat useimmiten arvokonservatiiveja ja tämä liittyi uskontoon. Siis kaikki latinoista ja afro-amerikkalaisista aasialaisiin (siellä ei ehkä niin paljon). Dosentin mukaan näyttää siltä, että seuraavissa presidentinvaaleissa Trumpin valinta on hyvin todennäköistä juuri tämän arvokonservatismin vuoksi - tämä on ollut trendi Yhdysvalloissa. Demokraatit ovat ajautuneet sikäläisissä oloissa aivan liikaa vasemmalle kyetäkseen voittamaan seuraavat pressanvaalit. Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa tässä puheena olevassa asiassa on sitten ihan oma kysymyksensä.

    VastaaPoista
  3. Nopeus on tietysti kulttuurisessa muutoksessa aina jotenkin epäsuhdassa yksilön elämänmittaan nähden. Toisaalta kun jokin asia muuttuu, se saattaa yllättävän nopeasti luonnollistua. Suomessakin käsittääkseni vasta 1990-luvulla kriminalisoitiin raiskaus parisuhteessa (avioliittossa?), eikä ilman tiukkaa yhteiskunnallista väittelyä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä, Suomessa kehitys on ollut nopeaa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa muutos edellyttää integroitumista, joistain asioista luopumista ja luultavasti se vie vuosikymmeniä yhteisön ydinrakenteessa. Jos ryhmää määrittää voimakkaasti etenkin uskonto ja sen määrittämä ihmiskuva, tarvitaan maallistumista, mikä on usein yksi vaihtoehto, mutta ei välttämättä se selkein tai ilmeisin vaihtoehto. Globaalisti ajatellen olen tässä suhteessa hyvin pessimistinen. Luulen, että mullistavissa ja uhkaavissa tilanteissa ryhmäidentiteetti pikemminkin vahvistuu kuin hajoaa, jos siihen on pienikin mahdollisuus.

    Suomalaisissa perheissä on ollut ja on väkivaltaa ja ongelmia mutta niihin on tullut myös ulkopuolista muutospainetta ja emansipaatio on kuitenkin yksi iso kertomus länsimaisen kulttuurin dnassa toisin kuin joissakin muissa kulttuureissa. Toki niissäkin on painetta muutokseen, mutta esimerkiksi uskonto ja vuosisataiset, jopa - tuhantiset perinteet hidastavat prosessia voimakkaasti.

    VastaaPoista
  5. Se menee juuri noin että ryhmäidentiteetti vahvistuu, koska konkreettiselle integroitumiselle ei aseteta oikeastaan minkäänlaista ulkoista painetta meillä. Ainoa paine tulee siitä että rahat ehkä loppuu, jos ei opi esim. kieltä eikä pääse töihin. Mutta eihän se ihan niinkään mene. Jos taustalla on vielä suomenkieletöntä ja pitkäaikaistyötöntä elämää useita vuosia, ja usein on pidempäänkin, niin peli alkaa olla pelattua.
    En ymmärrä miksi kielivaatimusta ei voisi olla? (Se olisi ilman muuta maahantulijan oma etu. Monet pärjänneet ovatkin juuri sitä mieltä.)
    Ja kun tämä käytännön integroituminen ihan välttämättömissä uusissa käytänteissä jää oppimatta, miten voisikaan olla kiinnostusta päivityksen varsinaisessa aiheessa kulttuurin muokkautumiseen tasa-arvoisemmaksi?

    Toinen näkökulma. Määrä. Toivomme kaikki että maahanasettuminen ja kotoutuminen onnistuisi.
    Ja kaikki voisivat olla esim. tasa-arvoisia. Tai alkaa kasvaa sitä kohti.
    Ajatellaan hetki vastoin todellisuuden signaaleja, että se onnistuukin. 50 000:lle ensimmäiselle, ja vielä seuraavalle samankokoiselle joukolle.
    Ja vaikkapa vielä sen kokoiselle joukolle.

    Entä siitä eteenpäin? Kuten tiedämme maailman väestötilanteesta, tulijat eivät tule loppumaan. Jonon päätä ei ole näkyvissä. Entä sitten kun Afrikassa on 1000 miljoonaa ihmistä lisää nykyisten 1300 miljoonan päälle?
    Ja sen päälle vielä seuraavat 1000 miljonaa. Ja tämä on siis YK:n varsin maltillinen ennuste. Ja samaa kasvua ja kriisiytymistä todennäköisesti myös Aasiassa, varsinkin Lähi-idän suunnassa. Mittaluokka kasvulle on sielläkin noin koko Euroopan nykyinen väkiluku. Kaikki tämä täysin ennennäkemätöntä.
    On selvää etteivät tässä mittasuhteessa "integroituminen", "työllistyminen" tai "huoltosuhde" tarkoita enää oikeastaan mitään.
    Ne eivät korreloi enää mahdollisen kanssa lainkaan.
    Määrä on ratkaiseva.
    Jokainen täyspäinen- ja sydäminen ihminen tajuaa, että johonkin kohtaan on piirrettävä raja.

    Tässä ajassa nyt olisi siis toimittava siten, että tasa-arvon perusteet koskisivat kaikkia ilman kultteja ja väestönkasvun pysäyttämiseen pyrittäisiin kaikin keinoin. Tämä olisi rauhantyötä ja tasa-arvotyötä jos mikä.
    Yksinkertaisesti ajateltu, mutta kieltäydyn ajattelemasta että asia olisi monimutkaisempi.
    Toteutuksen suhteen olen pessimisti minäkin, mitään merkittävää tuossa suunnassa ei ole näköpiirissä, mutta toivon olevani väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun kulttuurin käytänteiden muutokset ovat aina iso juttu ja yleensä nopeakin muutos on pitkän prosessin tulosta. Yleensä muutokseen pitää olla kova paine, jotta se toteutuu, kuten Jope sanoit. Sekä sisältä että ulkoa. Muutoin tavat voivat muuttua lähinnä päällisin puolin.

      Monikulttuurisuudessa hankalaa on esimerkiksi islamilaisista maista tulevien patriarkaalinen kulttuuri, jossa on paljon haitallisia elementtejä: naisten alistaminen, tyttöjen alempi asema jne. Tiedämme omasta kulttuuristamme, että tällaisia on vaikea kitkeä: vanhoillislestadiolaisuudesta tai jehovantodistajuudesta lähdetään erilleen vain eroamalla yhteisöstä, jolloin yhteisö usein käytännössä hylkää yksilön (jehovilla hyvinkin julmasti jopa omassa perhepiirissä). Niin ikään islamista tai etnisestä viiteryhmästä ei niin vaan lähdetä. Nämä ovat valtavia muutoksia yksilölle yhteisön suojellessa omaa ryhmäidentiteettiään - ja moniin kulttuureihin kuuluvat aivan olennaisesti heimoajattelu, naisen alisteisuus miehelle, tarkat naimissäännöt jne. Esimerkiksi tuossa linkkaamassani keskustelussa ne tulivat esille.

      Siksi reformaatiot voivat toteutua lähinnä, kun ryhmät ovat pieniä ja esimerkiksi maantieteellisesti riittävän etäällä toisistaan. Kielitaito on avainasemassa, samoin sukupuolten jokseenkin vapaa mahdollisuus omaksua uuden kotimaan vapaampi elämäntapa. En kuitenkaan usko, että monet edes sitä haluavat tai että se olisi heille houkutteleva mahdollisuus, varsinkin jos se koetaan nousuna omaa kulttuuria tai uskontoa vastaan.

      Muslimimaiden pikaiseen reformaatioon en usko. Niillä ei ole siihen mitään syytä, päinvastoin, logiikka on aivan toinen. Reformaatio on jokseenkin läntinen idea, siltä minusta tuntuu. Uskonnon maailma on usein nimenomaan täydellinen maailma, itsessään riittävä - ei sitä tarvitse muuttaa vaan vahvistaa ja käännyttää yhä uusia ihmisiä mukaan.

      Poista
  6. Ja tähän jos heittää vielä väestötieteellisen näkökulman: miksi noiden ryhmien edes pitäisi reformoitua itsensä kannalta, koska ovat demografisesti se voittava etnisyys määrällisesti mitattuna kuitenkin? Ja vieläpä selvästi.
    Tämä ei ole mitään väestövaihtojuttua, vaan vaikkapa minkä tahansa instituution, vaikkapa tuon YK:n, luotettavasti laskema asia.

    On tietty selvää, että länsimailla nopeasti sukeltavasta väestöosuudesta huolimatta on pitkään vielä taloudellinen ja poliittinen valta, mutta ei sekään ehkä kanna loputtomiin itsestäänselvyytenä. Yleensä määrä on ratkaiseva tekijä.

    Mua hieman ällöttää puhua etnisyyksistä niin kuin ne olisivat kategorioita sinänsä. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.
    MUtta miten muutenkaan asioista voisi puhua? Ja sitä paitsi etnisyydethän ovat monikulttuurisuus-ideologian ytimessä. Koko se juttuhan perustuu etnisyyteen ja sen seurannaisiin ja ideaaleihin.
    (Jos pieni yksinkertaistava piikki sallitaan niin monikulttuurisuushyvis ei aina muistakaan miten lähellä hän on itse asiassa etnonationalistia, koska molemmathan etnisyydestä läkähdyksiin puhuvat ja perustelevat, ja monikulttuurisuusväki teoretisoikin. Päättelyssä vain eri lopputulos. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oma lopputulos on "helppoudessaan" enää se, että pysäyttäkää nyt h-tissä se väestönkasvu vaikka on jo ehkä myöhäistä.

      Poista
    2. Etnisyyden suhteen juuri noin: joskus se on merkitsevää ja joskus ei. Jos kyse valkoisesta ihmisestä, ei merkitsevää muutoin kuin alistajan positiona. Jne jne. Suomalaisia se 0,7 promillea maailman väestöstä, ei merkitystä, eihän suomalaisuus edes ole mikään etnisyys, kun olemme tällainen sekakansa.

      Niin, islamiin esimerkiksi ei kuulu ajatus reformaatiosta vaikka sitä kovasti välillä haikaillaan. Miksi reformoitua kun kannattajamäärä väestönkasvun mukana väistämättä nousee ja valtaa tulee jatkuvasti lisää? Tämä jo yksin näyttää ongelman ydintä hieman.

      Toki on niinkin, että ihmiset pakenevat tietyntyyppisistä maista, ja tässä on pieni mahdollisuus muutokseen. Uskoisin kuitenkin, että häviävän pieni. Ja entä sitten, jos kaikista näistä ihmisistä tulee länsimaisia kuluttajia jne.? Mitä se auttaa ja ketään lopulta hyödyttää... Ainakaan planeetan kannalta.

      Olen menettänyt toivoni hyvin monen ison asian suhteen, kuten on varmasti tullut ilmi. Tämä on nyt enää ilmiöiden seuraamista tältä osin ja yritystä löytää itselle jokin tarkkailuasema, josta käsin voisi mahdollisimman autenttisesti todistaa aikamme suurtapahtumia myymättä periaatteitaan. Mitä se tarkoittaa isommassa historiallisessa kuviossa? Ei mitään, ja kuitenkin jotain.

      Kai tässä pitäisi toivoa ja rukoilla jotain ihmettä tapahtuvaksi, mutta luulen, että olen hengiltä ennen tuon ihmeen tapahtumista.

      Yritän nauttia elämän yksinkertaisista pikku jutuista, ja sillä selvä. Ja elää mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Hyväksi en ala kuitenkaan itseäni kuvittelemaan.

      Poista