tiistai 6. elokuuta 2019

Hämärä ei tanssi enää



Kuudes kaunokirjallinen teokseni Hämärä ei tanssi enää, tai sen lämpimäinen, on tullut juuri kustantamoon. Olen kotona flunssassa, joten en lähde hakemaan kappalettani. Torstaina saan kirjan käsiini. Toivottavasti moni muukin saa ja lukee. Ajankohtaista runoutta, erilaista minua. Tai onhan runouteni aina ollut tavalla tai toisella autofiktiivistä ja yhteiskunnallista, mutta tässä näkyy kuitenkin jokin käänne: Suoraa asiaa synkkyyden ja toivottomuuden kautta, lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä! No, on siinä filosofinen kaarikin ja herkkiä hetkiä.

PS. Kävin hakemassa tänään kirjan. Hieno on. Sitä näyttää olevan nyt runsaasti ainakin Otavan Kirjakaupassa, toivottavasti muuallakin, vaikka netissä lukee useassa paikassa, että teos olisi saatavissa vasta syyskuun puolivälissä.






13 kommenttia:

  1. Kiitos Jonimatti - sinun kirjaasi odotellessa!

    VastaaPoista
  2. Hyvä, hienoa, odotan innolla!

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti lukulistallani. Onnittelut Hämärä-kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Jari, toivonpa, että kirjani "miellyttää" sellaistakin kriittistä lukijaa kuin sinä eli että siinä on ainakin jotain hyvää.

    Vähän niin kuin erään papin puolivillaisesta saarnasta sanottiin: Olihan siinä hyviäkin kohtia, esimerkiksi Matteus 4:5.

    Sinulle lukuohjeeksi: jos teksti vyöryy liikaa, voi sitä lukea katkelminakin, mutta paras tulos syntynee kun lukee yhteen putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sovinnaista ja kirjallisuuteen kuuluvaa on melkein kaikki: kirjoittaja on luonut äänen ja tyylin, jonka avulla pyrkii esittämään mielestään nykyajalle tärkeitä kysymyksiä ja havaintoja (ekokatastrofi ja väestöräjähdys), sovinnaista on myös säkeen käyttö, runouden lajien tunnistaminen tekstin kasvupohjaksi jne. Väittäisinpä kuitenkin, että tärkeä aihepiiri ei ole noussut esiin suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Se on ainakin uutta. Eikä teos ole kuitenkaan pamfletti vaan kaunokirjallisuutta, minkä voi nähdä joko onnistumisena tai epäonnistumisena eli huonona sovinnaisuutena.

      Mutta kun ottaa sovinnaisuuden lähtökohdaksi, ei sitten ainakaan pahasti pety.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Oma lukutapa paras lukutapa kun se on se ainoa mikä kullakin on: senpä vuoksi ne tekstitkin näyttäytyvät niin erilaisina. En tiedä sitten kun algoritmit ja koneet ottavat vallan ja tuottavat tekstit - optimoivatko ne lukukokemuksetkin sellaisiksi, ettei tarvitse enää edes keskustella kirjallisuudesta, kun kaikki ovat samaa mieltä lukemastaan. Dialogeista tämä juttu syntyi, ilman muuta!

    VastaaPoista
  8. Nyt vasta täällä minä taas. Odotan maltillisen innokkaasti kirjaasi. Liika odotuskin voi pilata kokemusta. Siitä olen jo varma ennen lukemista, että monia kirjasi tulee ärsyttämään.

    VastaaPoista
  9. Juha, toivotaan niin, hyvässä mielessä ainakin - siten että heräisi ajatuksia. Mutta kukapa tahtoisi olla niin ärsyttävä ja vieläpä asioissa, jotka ovat kaiken lisäksi omalta kannaltamme lähinnä todistamisen ja reflektion tasolla, että joutuu sen vuoksi ennen pitkää erilleen ajatuksineen! Myönnän, tekstiin on saattanut lipsahtaa joitakin ärsyyntymisen itujakin eli ei mene sillä tavalla liturgian mukaan.

    Kyllä kirja on lopulta enemmän kuitenkin kaunokirjallinen viritys kuin pamfletti. No, en tahdo ohjailla liikaa lukijan vapautta. Kukin saa ajatella mitä tahtoo.

    Toisten ärsyttäminen vaatii nykyisin kovin vähän.

    VastaaPoista