keskiviikko 28. elokuuta 2019

Arttu Wiskari ja minä



Ajoin eilen autoa ja Radio Suomipoppia kuunnellessani minulle tuli mieleen, että vaikuttaakohan muista tekstieni lukeminen samalta kuin minusta Arttu Wiskarin laulujen kuunteleminen. Wiskarin kappaleet ovat helvetin masentavia. Vaikka jollakin tasolla pidän niistä, yleensä vaihdan kanavaa.

Kuunnelkaapa nyt itse, alussa on vielä nostalgiaa ja toivoa, sitten yhä vähemmän kumpaakin. Suluissa referenssit omaan elämään:

Mökkitie (yksi menetetty mökki, 15 vuotta yhteisiä kesiä, eikä mökkiä enää ole)
Tuntematon potilas (tulee mieleen vaimon mummo, muutama miespuolinen sukulainen, isäkin, liian lähelle)
Sirpa (en pysty kuuntelemaan loppuun, tulee niin paha mieli, hyvinvointiyhteiskunnallinen ironia loiventaa fiilistä)
Suomen muotoisen pilven alla (aika hyvät sanat, kuvaavat tunnelmiani)

Minusta Wiskari on kyllä hyvä sanoittaja, ei siinä mitään.



*


Niin ovat myös Kalevauva.fin pojat ja heidän kansanmusiikkinsa: Lukutaito koetuksella ja Mikä on nolointa, myös Panohanskat ja Mies syö lapsen vanukkaat sekä Joulumoka... Unohtamatta klassikkoa Sohva haisee perseeltä.


4 kommenttia:

  1. "Ajoin eilen autoa ja Radio Suomipoppia kuunnellessani minulle tuli mieleen, että vaikuttaakohan muista tekstieni lukeminen samalta kuin minusta Arttu Wiskarin laulujen kuunteleminen. Wiskarin kappaleet ovat helvetin masentavia. "

    Hah ha ha...

    "Minusta Wiskari on kyllä hyvä sanoittaja, ei siinä mitään."

    Kyllä päivitykset täälläkin, parhaimmillaan, on hyvin sanoitettu, ei siinä mitään.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Wiskari on erinomainen laulaja. Sen omissa lauluissa se ei vain tule kunnolla esiin. Vasta lainapiiseissä.

      Poista
    2. Minusta hän osaa myös sanoittaa hienosti. Melankoliaa riittää.

      Poista