keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Uusi Neuvostoliitto?



Jussi Halla-ahon kärjistyksen mukaan maahanmuutosta, islamista, seksuaalivähemmistöistä ja Euroopan unionista on tullut uusi Neuvostoliitto.

Onko kyseessä pelkkä linjapuheen hyperbola, kärjistetty retorinen iskulause?

Jos arvioin kriittisesti tuota lausumaa, en näe ainakaan tässä uutta Neuvostoliittoa muovaavassa litaniassa vanhaa Neuvostoliittoa, jossa kaikki perustui enemmän tai vähemmän kyttäykseen, pakkoon ja pelkoon myös maan liepeillä, kuten Suomessa, eikä Halla-ahokaan sitä tarkoita vaan sitä, miten asioista voidaan puhua.

Vaikka en asiaa purematta niele, luulen kuitenkin, että Halla-ahon puheissa on ainakin totuuden siemen. Jonkinlainen uusi, vapaaehtoisen lammasmainen kevytversio suomettumisen ajan pakkopuheesta ja puhumattomuuden hengestä syntyy maahanmuuttoa, islamia ja Euroopan unionia koskien. Tai ei ehkä puhumattomuudesta mutta kieroista tai hyväntahtoisista - miten vaan, kumpaakin esiintyy - kiertoilmaisuista, jotka ovat ennen kaikkea ideologisia ja järjenvastaisia eivätkä auta mitään vaan sotkevat asioiden selkeää analyysia ja hoitamista. Asioista ei voi puhua avoimesti, rakentavasti ja kriittisesti, sillä oikeutettu puhe on ohjattu lähtökohdiltaan tiettyyn formuun. Ja sitten puhe, joka kuuluu virallisen liturgian ulkopuolelta on usein kärjistettyä ja kiukulla höystettyä.

Korostan, että ymmärrän kyllä tavoitteen mahdollisimman vahvasta ja yhtenäisestä Euroopasta, joka kykenee hoitamaan globaaleja asioita ja vaaratilanteita, mutta tuo yhtenäinen Eurooppa ei voi olla millainen hyvänsä, ei ainakaan keskusjohtoinen liittovaltio, jossa yksittäisten maiden päätäntävaltaa kavennetaan tarpeettomasti (usein vielä sen mukaan miten hyvin ne pysyvät talutusnuorassa) ja jossa valtiot ovat liiaksi keskusjohtoisesti päätettyjen yhteisten taakanjakomekanismien armoilla.

Se missä nikottelen eli mitä en täysin ymmärrä, on miksi Halla-aho on ottanut listaan mukaan seksuaalivähemmistöt. En ole sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöistä tulisi puhua samoissa yhteyksissä kuin listan muista asioista ja niihin liittyvistä ongelmista. En ole edes sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin ja niiden oikeuksiin tulisi suhtautua erityisen kriittisesti, koska kyse on niin perustavalla tavalla ihmisten identiteetistä eikä toisaalta asioiden edistymisellä myöskään ole mitään haittaa valtaväestölle tai yhteiskunnan kehitykselle, oikeastaan päinvastoin. Ajattelen, että ihmisen seksuaalisen identiteetin problematiikka on eri paria listan muiden asioiden kanssa, vaikka sillä onkin monia yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä ulottuvuuksia. Seksuaalivähemmistöt ovat marginaalinen ongelma, jos ongelma lainkaan -- minusta eivät ole varsinainen ongelma, koska ovat selvä osa länsimaista ihmisyyttä ja kulttuuria pitkältä ajalta. Muihin puheena oleviin asioihin liittyy paljon isompia riskejä, jos asioita ei voi käsitellä ilman peittelyä tai jos niitä voi käsitellä vain tietyllä tavalla.

Puhe maahanmuutosta, islamista ja Euroopan unionista liittyy nimittäin niin olennaisesti maaplaneetan ja kansakuntien kohtalonkysymyksiin eli väestöräjähdykseen ja siitä seuraaviin massakansainvaelluksiin, jotka ovat huomispäivän tosiasioita, että niistä olisi syytä käydä rehellistä ja avointa keskustelua pikemminkin kuin pyrkiä suitsemaan tosiasioiden tunnustamista. Islamista pitää voida puhua kriittisesti, sillä se ei ole mikä hyvänsä uskonto, vaan poliittis-uskonnollinen ideologia, jolla on runsaasti erilaista käyttö- ja muutosvoimaa myös vapaissa demokratioissa -- ja vieläpä sellaista, joka ei ole erityisen myönteistä, jos ajatellaan länsimaissa saavutettuja vapauksia, kuten sananvapautta ja naisten oikeuksia. Akuutin tilanteesta tekee runsas maahanmuutto muslimimaailmasta, joka poikkeaa arvoiltaan ja kulttuuriselta kognitioltaan voimakkaasti läntisestä, vaikka yhteyksiä ja molemminpuolista vaihtoa ja rikastumistakin löytyy.

Tulemme luultavasti olemaan eurooppalaisina vastaantulijoita ja altavastaajia, kun planetaariset tapahtumat massamaahanmuuttojen eli kansainvaellusten myötä alkavat toden teolla eivätkä vain nykyisellä suhteellisen symbolisella tasolla. Toivon tietenkin, ettei näin tapahdu, vaan asioita onnistutaan ratkomaan etukäteen ja löytämään keinoja, joilla eri alueiden oloja voidaan parantaa ja vakauttaa.

En tarkoita, että keskustelussa islamista, maahanmuutosta ja Euroopan unionista pitäisi olla juuri tietyllä kannalla tai että asioihin löytyisi jokin yksi ja ainoa ratkaisu, koska monimutkaisissa kysymyksissä sellaista harvoin on, mutta vastuulliseen ajatteluun kuuluu, että tosiasiat ja oletettavissa olevat skenaariot tunnistetaan ja myönnetään edes lähtökohtaisesti eikä asioita sotketa muuksi kuin mitä ne ovat. Korostan sitäkin, että puhun nyt yleisellä yhteiskunnallisen keskustelun ja ideologis-poliittisen mekaniikan tasolla enkä kohdista sanojani yhteenkään ihmisryhmään kuuluvaan yksilöön sinänsä.



7 kommenttia:

  1. Lyhyesti: minustakin N-litto -vertaus oli osittain osuva, niin vahvaa nykyisten "ensimmäisten ajatusten" tukeminen ainoina ajatuksina on, ja nimenomaan puheen/tekstin oikean asenteen valvonnan tasolla.
    Seksuaalivähemmistöillä tarkoittikohan sitä, että nimenomaan pride-tyyppisestä julistavuudesta ja karnevalisoinnista on tehty ikään kuin asenteellinen dogma. Sehän näkyy siinäkin kuinka yritystenkin on pakko olla mukana, ettei osallistumattomuutta kukaan vaan tulkitse aggressioksi tai vihapassiivisuudeksi. Yksityisistä ihmisistä puhumattakaan.
    Tiedetään myös etteivät kaikki seks. vähemmistöt pidä myöskään tuosta ko. asian ajamisen toteuttamistavasta, demonstraatiosta. Ihan sama kuva kuinka 70-luvulla kaikki sosialistit eivät suinkaan nähneet N-liittoa tai muita kommunistisia maita minkäänlaisina esikuvina missään.

    Ilmastonmuutoksen suhteen aion lukea kesän aikana toimittaja Matti Virtasen keväällä julkaistun kirjan Ilmastopanikki -hoito-opas. Myös muita kuin sikoja voidaan siis hoitaa.
    Virtanen on monessa kunnostautunut toimittaja ja myös Skepsis-taustainen. No, se ei ole tae mistään, mutta kun luin tänään kirjan alun, jossa oli lainaus ilmastoprofeetalta Ruotsista hän todellakin kannusti minua lukemaan palopuheellaan tämän kirjan, tahtomattaan.
    Eli ei Halla ihan hukassa ollut.
    Kyllä vahvan poliittisen uskon ja opin piirteitä nyky-Suomessa on mainitsemissaan asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70-luvulla oli vain muutamia poliitikkoja jotka puhuivat ääneen eduskunnassa ja julkisuudessa Neuvostoliiton ja sosialistimaiden todellisesta tilasta. Heille sekä naurettiin ja heidät nimettiin sekopäiksi ja todellisuudesta vieraantuneiksi, isänmaan asian vastaisiksi.
      Kymmenen vuotta ja vähän päälle ja kaikki selvisi.
      Tällä hetkellä lähes sama tilanne väestötilanteen suhteen.
      Odotan kuka on se ensimmäinen vihreä, vasemmistolainen tai liberaaliporvari, joka päivittää tilanteen julkisesti ja ottaa aloitteen maailmamme tärkeimmässä asiassa, suuremmassa vielä kuin mitä NL oli.

      Poista
    2. Jope, hyviä ajatuksia, ymmärrän nuo täysin. Ehkä Halla-aho olisi voinut kuitenkin olla analyyttisempi sikäli kuin teki nuo rinnastukset.

      Minä en ymmärrä marsseja, olivatpa ne Jeesuksen, ilmaston tai minkä hyvänsä vuoksi. Tai siis marssikoot ne, joita kiinnostaa demostroida iloa, uhkaa tai muuta, mutta minä en ole tuollainen joukkojen ihminen, joten en osallistu asioihin, jotka ovat kuitenkin jo yhteiskunnassa jotenkin vaikkakaan eivät täydellisesti hoidossa. En myöskään vastusta, mutta kaikki tuputtaminen (Jeesus, ilmasto, pridetys) alkaa ärsyttää. Oikeudenmukaisuuden puolesta on kyllä hyvä marssia, ja sehän noissa monesti on ainakin joltakin osin mukana. Mutta minkä tahansa ideologian, uskonnon tai aatteen tuputtaminen on minulle henkinen turn off. Joku voi tietenkin sanoa tätä hyväosaisen ihmisen välinpitämättömyydeksi - minussa ei kuitenkaan sitä ole oman elämän tasolla, joka saa aivan hyvin riittää omaksi osallistumisekseni.

      Luulen, että suurin osa prideen osallistuneista teki sen hyvästä tahdosta ja sielun palosta. Mukana oli varmasti myös silmänpalvojia ja heitä, jotka näkivät senkin niin kuin kaiken muun hyvän keinona hankkia itselleen statusarvoa.

      Luulen, että 10-15 vuoden kuluttua ymmärretään hieman paremmin, mikä maailman tila on kansainvaellusten ja väestöräjähdyksen suhteen. Siinä mielessä analogiasi ja selvennyksesi Neuvostoliitto-vertauksesta on todella osuva.

      Poista
    3. Korostan, että prideä kohtaan minulla ei ole mitään. Jokainen tehköön niin kuin tykkää. Pidän tiettyä karnevalistisuutta kuten koiranremmeissa kulkemista vaan äärettömän mauttomana, olivatpa kyseessä millaisen seksuaalisen suuntautumisen edustajat hyvänsä. Mutta jos siitä on jollekin jotain iloa, niin siitä vaan. Lapsia en veisi mokomaa katsomaan, koska en miellä tuollaista rekvisiittaa osaksi tarpeellista oman identiteetin ilmaisua.

      Poista
    4. Kuten ehkä kommenteistani huomaa, kiinnostukseni sukupuoli-identiteettiä kohtaan ei ole kovin vahva. Joillakin on, ja se kertoo varmasti siitä, että on vapauduttu viimein yhteiskunnallisesti, so. on saatu lupa osoittaa sitä, mitä kukin on. Tämä on mielestäni ok.

      Poista
    5. En koe minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että sukupuolikysymys ei minua hirveästi kiinnosta. Se on lopulta isojen yhteiskunnallisten asioiden hoitumisen ja tulevaisuuden rinnalla todella marginaalinen juttu, vaikka kuuluukin ihmisten oikeuksiin. Minulla on suunnilleen tällainen kanta: hoidetaan asiat järkevästi kuntoon.

      Poista
  2. Eläkää ihmisiksi, eläkää järkeviksi. Siinähän se on. Olisi.
    Toki pieni hulluus on aina hyväksi, mutta ei koko maailman kustannuksella ja kukin olkoon tuputtamatta omaansa, kun ketään ei voi oikein käännyttää oikein mihinkään. Tämä on muuten mun uusi löytö kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jokainen tekee kuitenkin oman valintansa mukaan. Ja oli informaatiota saatavilla tai ei. Eli ihan hirveästi ei kannata polkea jalkaa kenekään että jos ne vain tajuaisivat saman kuin mä. Ei ne tajua. Ne haluaa tajuta omansa. Ja etsivät löydetään ja eksyneet saattavat hyvinkin haluta itse oman eksymisensä.

    VastaaPoista