tiistai 16. heinäkuuta 2019

Identiteetit ja reaalimaailma



Identiteetit eivät tarvitse reaalimaailmaa, sanoi joku, ja se oli hyvin hauskasti sanottu. Harmillisempaa on, että se oli myös hyvin osuvasti sanottu.


43 kommenttia:

  1. Osuu hyvin myös siihen keskusteluun, mitä käydään siitä kummassa on enemmän huumoria ja sallivuutta, jumalanpalveluksessa vai twitterissä ja somessa. Luterilainen jumalanpalvelus johtaa. Twitterpapit ja lukkarit keppeineen eivät nuku koskaan. Vitterillä päähän.

    Keskustelu johti myös viisaaseen toteamaan, että j o s yleisessä keskustelussa keskityttäisiin enemmän siihen mistä keskustellaan kuin siihen miten keskustellaan, oltaisiin jo aika pitkällä niissä asioissa mitä keskustelu tosiasiallisesti koskee.

    Identiteetti kuitenkin jyrää ja erilaiset loputtomat suorat ja piilotetut poliittiset statuspäivitykset omista irtisanoutumisista jne.
    Kuva ja kieli, niihin upotettu identiteetti sinänsä, on tärkempää kuin se minkä kuvat ja kieli ensijaisesti yrittävät, jossakin aina, osoittaa, todellisuus.
    Ajankuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että kieli tai kielenkäytön tapa on yhä vahingollista kyllä ensisijaisempi kuin se mihin kieli viittaa. Tavallaan kielellis-ideologisesta jäsennyksestä tulee monissa tapauksissa olennaisempi kuin ilmiöstä, joka kuitenkin voidaan artikuloida eli jäsentää aivan validisti esimerkiksi tilastollisesti, matemaattisesti jne. Sen sijaan että kuvattaisiin luonnollisella kielellä ymmärrykselle sama asia, tilastollinen, matemaattinen, sosiologinen jne. ilmiö, joka on adekvaatisti kuvattu, haastetaan / sotketaan / ohitetaan ideologisella ja usein myös vahingollisen emotionaalisella kielellä ja tätä kutsutaan eettisyydeksi.

      Ymmärrän kyllä että elämä on myös poliittista asioiden etualaistamista, mutta yhä useammin asia näyttäytyy järjenvastaisena itsensä ja muut täydelliseen kaaokseen hankkimiselta.

      Minusta on yksinkertaisesti asioita, joista voi tehdä aidosti vahingollisia tulkintoja, siitäkin huolimatta että nuo tulkinnat ovat mahdollisia. Niitä voi tehdä hyvässä tarkoituksessa, mikä on vielä vaarallisempaa. Toisaalta on hyvä että voi tehdä, koska sellainen "vapaa" maailma on luonteeltaan.

      En ole nyt ollut oikein sosiaalisen median ulottuvissa, joten en osaa kommentoida kaikkia juttuja joihin viittaat.

      Poista
  2. Esimerkiksi ruotsalainen kirjailija Björn Ranelid on kuvannut tänä kesänä artikkelissaan nyky-Ruotsia
    ( jossa ns. "haavoittuvilla alueilla" Kalashnikov-rynnäkkökivääri on uutena normaalina välineenä jatkuvissa väkivaltaisissa yhteenotoissa, jossa poliisien mukaan on varsinaisina vallanpitäjinä 5000 ammattirikollista ja 200 rikollisjengiä ja jossa murhien lukumäärä on kasvanut 100 prosenttia ja jossa tuhannet autot palavat kaduilla ja parkkipaikalla vuosittain) yksinkertaisesti toteamalle, että Ruotsi on sodassa. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Ja jokainen ruotsalainen tietää sen.
    Samaan aikaan tutkija totesi, että palavat autot ovat tapa ilmaista, sitä mitä polttajat tuntevat tässä ruotsalaisessa yhteiskunnassa.

    Kumpi toteamus on kuvaus identiteettien maailmasta, kumpi reaalimaailmasta? Jääkö auki?
    Mitä enemmän oikeastaan mitä tahansa tekstiä, kuvaa, mediaa, somea jne. seuraa, sitä enemmin huomaa tuon jaon, varsinkin politisoituneissa asioissa.

    (Ehkä meillä pitäisi olla tulevaisuuden varalle kaksipuoluejärjestelmä, heh. Arvo-ja identiteettipuolue, AIP, ja Reaalipuolue, RP.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tai ei oikestaan pitäisi sillä olemme jo niin sisään uponneita identiteettien pikkumyihin ja- meemeihin, että ajattelemme luonnostammme ja hyvin opetettuina, että arvot ovat sittenkin yhtä kuin "pehmeämpi" vasemmistolainen ajatusmaailma ja realistinen maailmannäkemys "kovaa" oikeistolaisuutta. Niin ei suoraan ole, mutta asialle ei voi enää oikein mitään. Tuulimyllyjä vastaan selittää muuta. )

      Poista
    2. Tuo Ruotsin tilanne on hälyttävä. Ja samalla: onko esimerkiksi Yle uutisoinut kymmenistä viime viikkoina paitsi Malmössä ja Göteborgissa myös rauhallisemmassa Lundissa poltetuista autoista. Huonoja signaaleja, että lähellä tapahtuu mutta ei puhuta (juuri) mitään.

      Poista
    3. Kalasnikovit ovat tosiaan tulleet Ruotsissa katukuvaan. Niillä sitten uusruotsalaiset rei'ittävät toisiaan. Ei ylitä mediakynnystä meillä.

      Poista
    4. En ymmärrä miksi tiedon jakaminen tällaisista asioista on vaihtoehtomedian tai kansalaismedian asia. Poissa puheista, poissa todellisuudesta?

      Poista
  3. Vastasit tuohon kysymykseen jo tässä päivityksessäsi.
    Maailmassa varsinaisesti tapahtuvat asiat kiinnostavat sellaisinaan yhä vähemmän.
    Yhä enemmän kiinnostaa se, miten kuuluu ajatella, miten tulkita ja miten kuuluu puhua: miten antaa hyväksyttävä meriselitys, kun arvot ja identiteetit vastaavat kyllä melkein kaikkeen ja kaikesta, mutta eivät todellisiin kysymyksiin. Tapahtumia kuvaava ja rekisteröivä kieli hylätään, selittävä selitetään kuvaavaksi. Eikä muuta kieltä julkisesti pian olekaan. Identiteetti ja "arvot" ensin ja seurauksena on maailmasta nähty kuva, joka ei vastaa todellisuutta, mutta joka on kyllä massiivinen ja totaalinen statuspäivitys 24/365.

    VastaaPoista
  4. Tuli mieleen mahdollinen kokeilu, jossa voisi sanoa ihan miten tahansa ja miten huvittaa tarvitsematta olla säyseä ja tarkka ja kiva joka suuntaan, varsinkaan jos ottaa pannuun ja jos sattuu vaikka vahingossa tietämään jonkin "muille" epämieluisan faktan, mutta vastalauseet eivät koskaan koskiksi sitä, miten sanoit asian vaan aina vain sitä m i t ä sanottiin. Vihapuheen kaltaiseksi luettaisiin keskustelun tavan ja asenteen arvostelu. Tiedetyt faktat pöydässä olevaisesta pitäisi olla aina eikä oman sydämen kauniin tilan kuvaus.

    (Se olisi upeaa julkista keskustelua, mutta mamona totean loppuun, että lakia noudattaen kuitenkin.)

    No, tämähän tarkoittaisi myös sen kuuluisan "arvokeskustelun" inflaatiota. Sopis mulle jotta ensisijaisesti asioista lausuttaisiin reaalimaailma ensin, identiteetit ja muut rintanapit sivussa.

    VastaaPoista
  5. Reilu keskustelu, jossa saa sanoa tosiasioita hyssyttelemättä mutta ketään solvaamatta pitäisi tietenkin olla itsestään selvä käytäntö. Ainakin jos tahdotaan pitää yhteiskunta kunnossa.

    VastaaPoista
  6. Tässä aiheeseen sopiva tyyppiesimerkki kuinka periaatteessa tietoa jakamalla voidaan kuitenkin itse asia ja siihen liittyvä varsinainen tieto ohittaa täydellisesti: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006180564.html

    Toimittaja on toimittanut eräänlaista uusmediaa, joka kyllä täyttää tiedonvälityksen kriteerit, mutta jättää tuomatta esiin mistä ilmiössä on kysymys. Tälläinen media, tai vastaava keskustelu yksityisimmissä piireissä, on itse asiassa hyvin vahvaa identiteettipäivitystä, jossa todellisuudelle on annettu jonkinlaisten taustakulissien merkitys. Reaalimaailma alkaa sellaisenaan olla niin monelle liian kovaa kamaa.
    Se pelottaa ja hämmentää. Maailman realismeja pitää laimentaa monin eri keinoin.

    VastaaPoista
  7. Jope, tulin juuri lisäämään samaa artikkelia, mutta olit ehtinyt ensin. Hauska nähdä, miten kauan ihmiset jaksavat itselleen ja toisille valehdella ja millaisia selityksiä keksitään. Ilmeisesti hyvin pitkään homma jatkuu, jos Ruotsin tielle lähdetään. Lopulta on suru puserossa, kun hinta on kaikilla näkyvillä.

    VastaaPoista
  8. Minusta tuo HS:n juttu oli pohjanoteeraus analyysin ja johtopäätösten osalta. Kun mukaan lasketaan mm. puukotukset, ryöstöt ja seksuaaliväkivalta, niin kuva alkaa olla aika ilkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan asia on ns.. monisyinen mutta kyllä sillä on suora yhteys erittäin huonoon ja lyhytnäköiseen yhteiskuntasuunnitteluun, jota Ruotsi on harjoittanut viime vuodet. Tietenkin voi olla, että siellä on laskettu tällaisten ilmiöiden olevan pieni hinta muuten mukavasta meiningistä.

      Poista
    2. Mitä huonommin ihmiset integroituvat ja mitä enemmän on ihmisiä joilla on heikot edellytykset integroitua eli oppia täkäläisille tavoille, sitä enemmän jengejä, klaaneja, eriytymistä, rikollisuutta. Integroinnin keinotkin ovat rajallisia ja jossakin vaiheessa voi tulla mieleen sekin kysymys, että minkä vuoksi tällaiseen projektiin on joskus ryhdytty.

      Poista
    3. Osalle porukkaa on mitä ilmeisimmin ruotsalaisessa yhteiskunnassa konkreettisin tarttumapinta huume- ja väkivaltabisnes, joka sitten rehottaa entisestään. Sen lonkerot toki ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan. Toisaalta: eivät ongelmat palaudu läheskään yksinomaan jengeihin ja huumebisnekseen.

      Poista
    4. Ruotsi on kokonaan toinen ja sillä tavalla että se on hyvä tuskin kenenkään mielestä. HS väisti (eikä ollut ensimmäinen eikä tule olemaan viimeinen kerta) kokonaan siksi ihan välttämättömän pohdinnan tekijöistä, jotka ovat tämä muutoksen Ruotsissa tuottaneet. Ruotsin asia on tässä myös meidän asiamme, koska totta kai sieltä ilmiöt siirtyvät myös meille.

      Mitä Hesariin tulee niin en usko, että lehden journalistinen johtoporras ja kokeneet toimittajat eivät tajuaisi missä mennään. (Tämän jutun kirjoittajasta en tiedä enkä siitä Malmöön taannoin lähetetystä yhden ihmisen ja yhden päivän päiväkävelystä todistusaineistona kirjoittaneesta.)
      Koska tajua yhteiskunnallisesta muutoksesta lehtitalossa varmasti on, joutuu juttu entistä kummempaan valoon. En ole sitä kyllä sitten aamun lukenut enkä tiedä onko juttua päivitetty.
      Jos noinkin suuressa ja mahtavassa talossa aletaan pelätä reaalimaailmasta puhumista kaikissa asioissa, valikoimatta, niin mihin tässä sitten voi luottaa? Ruotsissa nämä asiat on jo sanottu ajat sitten suoraan sekä virkamiesten että jopa median kautta, mutta taitaa olla myöhäistä valittaa kun maitolasi on jo niin sanotusti kaatunut.

      Sananvapaudessa Suomi on ykkösmaa. Jotkut perheet ovat vain sananvapaampia kuin toiset.

      Poista
    5. Tämä ja aiempi pohdinta tässä keskustelussa siis siitä onko maaailma nautittava sellaisenaan, suurimmalla mahdollisella realismilla vai identiteettien/ideologioiden/arvojen plantraamana.

      Kuten Jeesuksella ei voi ratsastaa kukaan omien motiiviensa mukaan, vuorisaarnailijat putoavat aina alas, ymmärrän toki, ettei realismia voi kukaan myöskään kaapata.
      Sitä ei omista kukaan, mutta pyrkimyksenä tulisi olla puhua mahdollisimman totta tiedetyn perusteella ja asioihin liittyviä faktoja piilottelematta. Pyrkimys realismiin on se juttu vaikkei kukaan siinä täydellisyyttä saavutakaan. Jos taas ajattelemme relativistisen kyynisesti, että maailmassa on niin monta realismia kuin ihmistäkin, ei sitten ole faktojakaan eikä niitä arvojakaan. Esimerkiksi tuossa Hesarin jutussa olisi ollut helppo rasti toimittajalle avata sitä, minkä jokainen ruotsalainen jo tietääkin.

      Poista
  9. Jope, en tiedä mitä ajatella. Tietyt ihmiset eivät myönnä mitä on tapahtumassa. He ovat päättäneet etukäteen, että syyllisiä ovat yhteiskunta ja sen tietyt yksilöt ja että jotkut ovat uhreja - joko olosuhteiden tai jonkin muun yhtä metafyysisesti muuttumattoman, kuten kapitalismin, rasismin jne. Uhrien ihmisoikeudet ovat tärkein juttu silloinkin kun he ovat aivan tietoisesti ja valitsemalla valinneet antisosiaalisen elämäntavan. Uskon tähän, sillä seuraan netissä joitakin ihmisiä, joilla on tällainen maailmankuva. Toimittajia toki sitoo median yleislinja ja käsitys sanomisen rajoista, samoin kuin varmasti halu ryhmäkoheesioon kuten kaikkia ihmisiä. Silloin tulee kirjoittaneeksi siten että solahtaa mahdollisimman kitkattomasti omaan viiteryhmään vaikka se ei ehkä olisi kaikin osin tiukinta journalismia. Näitä juttuja lukiessaan voi päätellä muun todistusaineiston nojalla hyvin lähinnä sen, mikä osa todellisuutta on tullut kielletyksi toimittajan sananvapaudessa ja miten yhtälö - ehkä monimutkainenkin - on lähtökohdiltaan vajaa eikä siten ole kovinkaan luotettavaa journalismia olennaisilta osiltaan.

    Jos yhtälöstä unohdetaan keskeiset tekijät ja sumutetaan yleiskäsitteillä tai vähintään paetaan niiden taa, niin onhan se tavattoman epätarkkaa kirjoittamista ja ajattelua tuskin lainkaan. Saa nähdä kuinka kauan sama meno toimii, koska ihmiset vastustavat kirjoitusta jo siellä kommenttiosuudessa, jotkut yksinkertaisemmin, jotkut hyvin vastaansanomattomasti.

    VastaaPoista
  10. Ruotsin tilanne on se, että enää ei tepsi isossa kuvassa kulttuurintutkimuksellinen puhe toiseuttamisen strategioista, koska virallisella tasolla on satsattu valtavasti resursseja kotouttamiseen, sosiaaliturvaan jne. Ei ole toiminut noin suurille määrille tulijoita, koska kotoutumisen tai edes positiivisen monikulttuurisuuden keinot ovat olleet heppoiset. Seuraava askel on varmasti repiä auki kaavoitus, asuminen ja työmarkkinat - ehkä sitten homma onnistuu... Saapa nähdä, mennäänkö sinne saakka.

    VastaaPoista
  11. Koulutus unohtui. Siihenkin on satsattu valtavasti. Ehkä silläkin puolella kriteereitä on tarkasteltava uudelleen, ettei synny kahtiajakoa, edes väliaikaisesti, muutaman sukupolven ajan. Kyllä kai isoin ongelma on se, että kehitysmaataustoja sulatetaan yhteen pääosin korkean koulutuksen ja teknologian hallitseman yhteiskunnan kanssa.

    VastaaPoista
  12. Sivistynyt tapa ohittaa koko juttu on sanoa, että kotouttamiseen on panostettava lisää ja todeta, että nämä ongelmat on selätetty muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä - uudelleen järjestetyllä yhteiskunnalla on aina kasvukipunsa ja mitään ei saa ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä keskustelut eivät tietenkään tarkoita sitä, etteikö moni asia Ruotsissa olisi reilassa ja paremminkin kuin meillä, mutta kyllä naapurin unelmayhteiskunta on myös pahoissa ongelmissa tietyillä sektoreilla ja vain tulevaisuus näyttää kuinka pahoissa.

      Poista
    2. Lisäksi myös optimismi auttaa: siinä vaiheessa kun tulijat globaalisti ehtyvät eli joskus 2100 ja maailman väkiluku laskee kaikkialla kuin lehmän häntä, Ruotsilla on etulyöntiasema koska se on onnistunut luomaan maailman toimivimman aidosti monikulttuurisen yhteiskunnan, jossa on juuri sopivasti uusia sukupolvia ja innovoijia.

      Poista
    3. Yksi tyyppi kirjoitti siitä, että aikuisten tulisi aikuistua ja kantaa vastuuta elämästään, ja jos suinkin mahdollista aloittaa se vastuunottaminen itsestä jo opiskeluaikana.
      Kaveri nimettiin äärioikeiston omaksi b-luokan yhteiskuntafilosofiksi alta aikayksikön ja tuohon amatööriin suunnattua ironian pakkonaurua oli luettavissa kymmenissä osoitteissa.
      Okei.
      Yhteiskunta kantakoon kaikesta vastuun sitten. Sori, että edes ehdotetiin. Ja olihan se vanhentunut ideanankin toisin kuin ei vielä 1800-luvulta peräisin olevat m-ismin uudet päivitykset.
      Sellaisessa tilanteessa kaikkein häikäilemättömimmille on tie auki ja voimalla pärjää,

      Poista
    4. Ja aina on e-urheilu. Kun brutaalimmat segmentit ottaa haltuun kadut kuten Ruotsissa näyttää tapahtuvan, jää meidän nuorille e-urheilu. Siellä voi räiskiä niin kuin olisi kovempikin ja kun pysyy kotona ei joudu vaikeuksiinkaan.

      Ihan aikuiset sitten voi somettaa ja olla huolissaan melkein kaikesta muusta paitsi parista aiheesta. Ja jos ei jaksa, on netflix, jota voi kattoo. Niin länsimainen ohentuva identiteetti selviää vuosivuodelta kohti mainitsemaasi 2100-lukua.

      Poista
    5. Joo, keinot on monet. Pari kanadalaista tutkijaa uskoo uusimmassa Tiede-lehdessä, että 2100 maapallon väkimäärä alkaa radikaalisti vähetä, kun kehittyvät maat kehittyvät ja sivistyvät. Samalla siirtolaisuus ja kansainvaellukset ovat mennyttä aikaa. No joo, kyllä saa yksi iso manner muuttua 80 vuodessa aika tavalla, että tuo skenaario toteutuu.

      Poista
  13. Jotta väki alkaisi siellä faktisesti vähetä pitäisi hedelmällisyysluvun olla alle 2. Eli "siellä jossakin" pitäisi olla silloin Suomen tai Espanjan kaltainen romahtanut syntyvyys eli äidin synnyttää elämänsä aikana 1-2 lasta korkeintaan. Aika isoa muutosta kanukit odottavat.
    No, jos näin uskomattomasti kävisi ja maapallon luku laskun alkaessa 10-12 miljardia, tai enemmän, olisi niin täyteen ahdetussa "kehittyneessä" maailmassa aika tukalaa, kun nykyinenkin väkimäärä on kaikilla mittareilla yli.
    Utopiasta tuossa taidetaan puhua ja jälleen kerran sellaista odottaa. Odottaa että Huomenna muutos tulee ja korjaa kaiken paikalleen kuin itsestään. Se on yksi vanha kirjallisuuden muoto.

    Nyt on todellisuus puoli miljoonaa uutta tulijaa, viikossa.

    VastaaPoista
  14. Eivät puhuneet juuri mitään Afrikasta. Kritisoivat YK:n laskentamalleja vanhanaikaisiksi. No, on 7-11 miljardin keskiluokkaisen kuluttajan malli kaamea kuuri luonnolle, sillä juuri kaupungistumiseen ja kehitykseen nuo tutkijat vetosivat skenaariossaan. Minusta se näytti monin osin huteralta, vaikka toki toivon kehitystä enkä tuhoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi mitään että mulle tulee noista ajatuksista mieleen lähinnä Imagine all the people... jne.
      Valtava väestö elämässä rauhanomaisesti yhdessä ja kuluttamassa yhdessä ongelmansa ratkaisseessa maailmassa.
      Tuossa heijastuu se, että todella ajattelen, että jos ihmiskunta ratkaisisi järjettömän väestömääränsä (mitä se on ollut jo pitkään nytkin), tulisi samalla monta muutakin ratkaisevaa ongelmaa hoidettua.

      Mutta niin kauan kuin väestö kasvaa, se kasvaa. Ja matemaattisesti se tarkoittaa, että niin kauan kun hedelmällisyys on yli 2, se kasvaa katkeamatta. Niihin lukuihin on mieletön matka, mutta toivoa sopii. Mutta ei heittää vastuuta johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen ja toiveajatteluun tulevaisuuden suhteen.

      Mutta käynpä lukemassa tuon jutun kijastossa jonakin päivänä. Samaa innokasta asian itsestään ratkeamisen toivoa edustaa Suomessa moni politiikko, lähinnä sieltä arvoideologisemmasta päästä. Väestödenialisteja löytyy sieltäkin, missä muu denialismi saa kovimman tuomionsa.

      Ihmiseläimenä ajattelen myös intuitiivisesti niin, että muurahaispesiä ihmismetsissä liikaa. Monet markkerit kertovat siitä ja ovat kertoneet jo pitkään. Maapallon viisaimman eläimen tulisi todella osata ja haluta rajoittaa villiä kasvuaan.

      Poista
    2. Minulle ei tullut tuosta artikkelista vakuuttunut olo. Lähinnä sellaista hyvän mielen hakemista, että muutaman vuosikymmenen päästä kaikki hyvin. Artikkelissa puhuttiin että ihmisperäinen ilmastonmuutos on sementoitu tosiasia mutta rajaton väestönkasvu on vanhaan tietoon perustuvaa pelottelua. Ilmeisesti Afrikka hoitaa itsensä kuntoon simsalabim ja valtava rauha vallitsee kaikkialla. No, tätä odotellessa, tosielämän merkit eivät näytä yhtään tähän suuntaan. Tosin uskon kyllä että ihmiset heräävät asiaan kunhan tämän liikakansoituksen seuraukset konkretisoituvat. Voihan kaikki mennä hyvinkin, mutta se vaatisi radikaalia muutosta hyvin monella tasolla, ei väestön globaali väheneminen ole mikään luonnonilmiö. Sitä paitsi jo se että käväistään 10 miljardissa, voi aiheuttaa mittaamattomia ja osin peruuttamattomia vahinkoja.

      Poista
    3. Siis lähinnä Afrikan osalta tilannekuva tuntui epärealistiselta, koska mantereen yhteiskunnat ovat niin monella tapaa sirpaleisia ja infraltaan huonossa jamassa. Luonnonvaroja kyllä löytyy, mutta niistä saatava hyöty ei yleisesti koko mannerta ajatellen jakaudu siten että yhteisöt voitaisiin saattaa kestävälle pohjalle.

      Poista
    4. Tutkijoiden ennusteet tuntuvat epärealistisilta jos lähinnä pelkkä kaupungistuminen ja siitä seuraava ajattelutapojen jalostuminen muuttaa kuvion. Ihmisten on myös elettävä jollakin ja täytyy olla mielekästä tekemistä ja tulevaisuususkoa etteivät yhteiskunnat hajoa omaan mahdottomuuteensa.

      Poista
    5. Kaupungistutaan siis lisää, tiivistetään rakentamista, hankitaan kaikki jopo, muutetaan koko maailma asumaan kaupunkibulevardien varrelle downshiftaamaan, rakennetaan jokaiseen megapolikseen liuta uusia oodikirjastoja, tuulivoimaa ja jokeriratikoita ja verkostutaan samaan digisilmukkaan kaikki peukuttamaan toisia vapaita identiteettejä.
      Kyllä tuolla menolla se lapsiluku putoaa varmasti esimerkiksi Suomen ja esimerkiksi Espanjan tasolle Afrikassakin ja Pakistanin ja Afganistanin vuoristokylissä. Kiinnostaakohan niitä tuo?

      Poista
    6. Minä epäilen tällaista nopeaa hyppäyksellistä kehityskulkua, koska länsimaissakin se on vienyt vuosisatoja - ei mitenkään aliarvioiden afrikkalaisia, mutta inhimilliset tosiasiat huomioon ottaen - melkoisen tempun tekevät jos 80 vuodessa muuttavat mantereen kestävälle pohjalle. Nykymaailmassa tai missään muussakaan en usko tällaiseen nopeuteen eli erittäin epätodennäköistä, valitettavasti. Ihminen on sen verran hidas muuttumaan, varsinkin kun noilla yhteiskunnalla on erittäin huonot valmiudet tällaiseen rakettimaiseen kehitykseen...

      Poista
    7. Juuri muutama päivä sitten uutisoitiin Helsingin syntyvyydestä. Alle 1,2.
      Tuolla väestötutkijoita isosti ällistyttävällä luvulla väestöongelma kyllä ratkeaa ihan kaikkialla kunhan ihmiset jäävät kukin aloilleen eivätkä lähde suuressa mitassa tyhjiöitä täyttämään.

      Tuolla luvulla, jos leikimme että se todella olisi kaikkialla maailmassa, ihmiskunta poistuu näyttämöltä pian ja tänne jää muita eläimiä ratkaisemaan ongelmia.

      Miten iso merkitys on tässä luvulla 2. Jos sen yli, väestö kasvaa pysähtymättä. Jos sen alle, väestö laskee pysähtymättä.

      https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006175112.html

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokonaishedelm%C3%A4llisyysluku#/media/Tiedosto:Fertility_rate_world_map_2.png
      (varsinkin kartta!)

      Poista
    8. Ehkä Afrikka tekee sen, ehkä ei. Molemmissa tapauksissa mantereen väkiluku tulee nousemaan noin 3 miljardiin. Huonommassa tapauksessa se jatkaa siitäkin. Toivotaan tietty parempaa. Toivotaan, toivotaan.

      Poista
  15. Tuossa wikiartikkelissa eräs mielenkiintoinen arvio:

    "Professori Anna Rotkirchin mukaan syynä syntyvyyden nopeaan laskuun 2010-luvun Suomessa on miesten nopea syrjäytyminen, joka alkaa jo koulussa. 2000-luvulla syntyneiden määrä on seurannut 25-34-vuotiaiden miesten työllisyysastetta ja siten romahtanut 2010-luvulla. Pienituloisten osuus 25-34-vuotiaista miehistä nousi nopeasti yhdeksästä 18 prosenttiin, mutta osuus naisista laski alle 10 prosentin. Myös maksuhäiriöt ja matala koulutus ovat paljon yleisempiä miehillä, ja syrjäytyneet miehet syrjäytyvät usein lisääntymisestäkin. Koulutetuista 40-45-vuotiaista miehistä lapsettomia on 22 %, vain perusasteen suorittaneista 35 % ja kaikista 40-45-vuotiaista naisista vain 20 %. Vain pari prosenttia miehistä tulee vielä myöhemmin isäksi. Kouluttamattomatkin miehet haluaisivat lapsia mutta eivät saa. Jos tyttöjen koulutulokset olisivat yhtä huonoja kuin poikien nykyään, Rotkirchin mukaan "sitä pidettäisiin kansallisena skandaalina."

    VastaaPoista
  16. Yhteiskunta on Suomessakin ohjattu suuntaan, joka pudottaa helposti kyydistä sellaiset tavalliset jannut ja jätkät, joille ennen oli monia käytännön hommia. Tältä minusta tuntuu. Jos nuori mies pääsee nyky-yhteiskunnassa ongelmoitumaan ja siitä syrjäytymään, niin tie takaisin on toki olemassa mutta hankalasti kuljettavissa. Ruotsissa näkee, mitä seuraa, kun tähän asetelmaan pistetään kaupan päälle kehitysmaatausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi niitä käytännön hommia vieläkin. Tulee nähdyksi useissa paikoissa lukemattomilla Helsingin rakennuksilla olevia jätkiä. Tyypit on pääsääntöisesti Tallinnasta etelään. Nykyään alkaa olla jo miehiä Välimeren tuolta puolen. Mulla on sattumalta hyvä tilanne seurata sitä.
      Poikkeuksena eräs lähellä oleva valtion suuri rakennuskohde, jossa erittäin isolla rahalla remontoidaan supertoimistoja ja kaukojäähdytettyjä tiloja hallintovirkamiehille.
      (Samaan aikaan samassa kaupungissa skidit viettää 9 vuotta homekouluissa. Pitää kysyä prioriteettiä Haavistolta, kun tulee vastaan.)

      Miten ihmeessä globalismi(!) hoitaa asiat niin vituralleen, että nämä mainitut nuoret käytännönkotoperäiset miehet jää työmarkkinoiden ulkopuolelle ja sitä kautta ehkä alkaa syrjäytymiskehitys (tai e-urheilun kotisarja). Tai ne koulutetaan medianomeiksi jossakin opistossa mikä kai sama lopputulos.

      Luonnon ylikuluttaminen on jokaisesta järki-ihmisestä paha asia.
      Mutta ihmisiä työvoimareservinä- ja resurssina voidaan kuluttaa ja kuljetella pitkin maita miten tahansa ja se onkin upeaa ja kannatettavaa kansainvälistymistä.
      Tässä on juuri se että vasemmisto pitää siitä naivin ideologiansa ja kulttuuristen fantasioidensa myötä, liberaalikapitalistit hyödyntää syntyneen käteen annetun tilanteen koska raha puhuu kauniimmin, kun palkkakulu on pieni.

      Ehkä jo paljon aiemmin kuin nyt olisi koulukirjoihin kyllästyvät tyypit saatettava käytännön hommiin eikä istutettava koulupenkillä 10 vuotta.

      Jos aiheena on väestö on sen aiheena väistämättä tämä kahtiajakoisuus eikä vain toinen. Siis läntinen syntymättömyys ja eteläinen syntyvyys, joka pitää myös koko maailman väestön kasvussa koko ajan. Kaksi täysin erilaista diagrammia. Kun tajuaa vielä miten kumulaatiot vaikuttavat vauhtiin päässeinä, hahmottaa ehkä vasta sitten, miten nopeasti valtavat muutokset väestöpohjissa tulevat tapahtumaan.

      Poista
    2. (Anteeksi medianomit. Satun tietämään monia sellaisia joilla ei ole ura auennut tiedonvälitykseen tai edes radion levyn väleihin puhujaksi. Toivottavasti tilanne ei ole tuon kaltainen tosiasiallisesti:)

      Poista
  17. Ehkä tämä uusi yltiöoptimistinen väestöpuhe on myös sitä, että kun sammakot alkavat keittyä vedessä, ne toteavat toisilleen ettei tämä itse asiassa kovin lämmintä vettä ole, eikä vielä tämäkään, kyllä tähän tottuu....kaikkeen sopeutuu kyllä.

    Jos kolmemiljardinen Afrikka yli kymmenmiljardisella planeetalle on ok, ja eräänlainen kauniin ja luottavaisen ihmisen uusi uskontunnutus se, että kyllä se käyrä sieltä jotenkin alaspäin kääntyy, niin onnea sitten vaan.

    No, miksi se sitten ei ole mieluisa skenaario mulle? Monet asialliset perusteet on täällä käyty läpi kymmeniä kertoja, mutta koska alan ajatella entistä yksikertaisemmin olen ajatellut sitäkin, mitä ne, me, kaikki 10 000 miljonaa ihmistä täällä pallolla sitten yksinkertaisesti teemme työksemme, jotta pysymme järjissämme ja pois toistemme kimpusta?
    Jokaiselle kai tulisi olla jotakin tarjolla?
    Vai kulutammeko ja jaammeko me vain aineettomia elämyksiä auringonlaskun kaupunkibulella?
    Onko varma ettei ole enää esim. uskonnollisia alistamispyrkimyksiä missään ja kenenkään taholta? Ja on olemassa poliittinen yksimielisyys rajattomassa maailmassa? Tarkoittaako tämä uusi kauneus että Kiina ja Venäjä ovat tulleet eurooppalaistetuiksi?

    Kääntelen minä tätä miten päin vain jossakin kalskahtaa. Näistä laskelmista näyttää unohtuneen ihmisen eräs perustava ominaisuus, halu valtaan, valmius väkivaltaan ja omien suosiminen. Ihmiset eivät vain jaa maailmalla samoja arvoja kuin Espan kahviloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia pahoja aavistuksia on minulla, koska ihmiskunta on tähänkin asti jakautunut, tapellut, tappanut ja tahtonut valtaan. Saattaa olla, että tulevaisuudessa maailma on poliittisesti moninapaisempi kuin nyt, mutta yhtä kaikki valtaa tavoitellaan.

      Poista