tiistai 30. heinäkuuta 2019

Tapaus "Eno"



Iltalehti uutisoi kuvan kanssa Kallion muusikkopiireistä tutusta "Enosta", joka on huumannut ja käyttänyt seksuaalisesti hyväksi joukoittain lapsia luultavasti aina siitä lähtien, kun muutti Laajasaloon vuoden 2006 aikoihin.

Miehen nimeä ei mainita. Itseäni jäi mietityttämään tämän "laajasalolaismiehen" identiteetti ja sen nimeäminen ja nimeämättä jättäminen uutisessa, koska kaikkien haastateltujen nimet oli juttuun lihavoitu.

Onko mies muusikkona taiteilijapersoona "Eno" Brian Enon tapaan vai onko hän geneerisesti "Eno" eli äidin veli, kuka hyvänsä Eno, joka nyt kuitenkin sattuu olemaan tämä erityinen pedofiiliraiskaajaeno, "laajasalolaismies".

Kyllä miehelle nimikin löytyy, kun vähän taustoja selvittää, mutta ilmeisesti "Eno" kuulostaa riittävän hyvältä rikosuutiseen, jolla myös haetaan mahdollisia uhreja ja pyydetään heitä ilmoittamaan tietonsa poliisille. Ilmeisesti miehen asunnon ovessakin on lukenut Eno eikä jotain muuta - tärkeä yksityiskohta sikäli, että huumaamiset ja seksuaaliväkivalta ovat tapahtuneet miehen kerrostaloasunnossa. Luultavasti uhreilla soittaa kelloja ilman nimeäkin...

Tällainen tiedotus- ja uutisointistrategia muistuttaa hieman eilistä uutista Helsingin keskustassa, Kaivohuoneen lähellä riehuneesta ja ihmisiä ryöstäneestä ja pahoinpidelleestä parikymmenpäisestä "nuorisojoukosta", josta lehdistö ei anna mitään tuntomerkkejä mutta jota sitten pitäisi kuitenkin osata varoa. Tai se kerrottiin, että nuoret ovat käyneet 5-7 tyypin joukoin yksinäisen ihmisen ja tätä auttamaan tulleiden kimppuun. Hyvä tietää, että osaa sitten varoa, kun 5-7 tyyppiä on ryöstämässä ja hakkaamassa katuun.

Sen verran voin vihjata, että oman poikani ryöstivät ja taistelukaasulla pahoinpitelivät toukokuussa täysin nimettömiksi jääneet varttuneemmat "nuorukaiset". Olkaahan varuillanne, kun liikutte yksin tai kaksinkin Helsingin illassa. Ei kannata jäädä paikoilleen, jos isompi porukka alkaa lähestyä asialla millä hyvänsä.










sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Intervalli



"Miksi hän lähti niin pian, niin aikaisin" ja "Miksei se lähde jo". Näiden kahden kysymyksen väliin on elämä usein jännitetty, täyteen touhua ja melua. Jossakin voi kaatua puu, eikä kukaan sitä huomaa ja kuusten kärjiltä alkaa loppumaton avaruus.




lauantai 27. heinäkuuta 2019

Päivän kysymys



Mitä eroa on suomalaisella ja ruotsalaisella autogrillillä?

Suomalaisella autogrillillä käymisestä seuraa harvemmin vakuutusprosessi.

Tähän voi keksiä lisääkin vastauksia, kuten:

Suomalainen autogrilli on ympäristöteko - ainakin ruotsalaiseen verrattuna.




Greta Thunberg ja Ruotsin autopalot



Antisosiaalinen ruotsalaisnuoriso on intoutunut polttamaan kesän aikana  tolkuttoman määrän autoja. Aivan tarkoista lukemista en ole selvillä, mutta kun useampana yönä on yksistään Etelä-Ruotsin kaupungeissa tuhottu kymmeniä autoja, on kokonaismäärä pikemminkin sadoissa kuin kymmenissä. Poliisin tutkimukset eivät yleensä etene ja mikä pahinta, polttokekkerit jatkuvat.

En ole huomannut, että ilmastoaktivisti Greta Thunberg olisi puuttunut twiiteissään nuorison huveista syntyvään hiilijalanjälkeen. Minusta Ruotsin poliisin olisi kuitenkin jo korkea aika ottaa uudet keinot ja näkökulmat käyttöön, koska se itse ei tunnu saavan kuriin nuorisoa - jengiläisiä, kaupunkinuotioiden loimusta pitäviä yökukkujia tai ekoterroristeja, voimiaan kokoavia fasisteja tai vasemmistoanarkisteja, kukapa näistä tietää.

Ehdotan, että Greta Thunberg pitää mediapressin tai kokonaisen kiertueen Ruotsin lähiöissä ja valistaa ruotsalaisnuorisoa siitä, miten tuhoisaa autojen polttelu on, mikäli ilmastonmuutostaistelu tahdotaan voittaa. Ei ole väliä, onko autoja tuhottu viihde-, kulttuuri- tai ideologiasyistä - yhtä kaikki hiilijalanjälki on ruma ja turha ja koituu kaikkien tappioksi. Tilannehan on miltei sama kuin ampuisi sodassa omia juuri kun joukot ovat lähteneet etenemään. Sitä paitsi autot eivät Ruotsista polttamalla lopu.


Jos Gretan puheilla ei saada ilmiötä aivan loppumaan, olisi sekin erävoitto jos antisosiaalinen nuoriso onnistuttaisiin agitoimaan jonkinlaisen kapinan nimissä jokaperjantaiseen autonpolttolakkoon. Mikäli asiat etenisivät kaavailemallani tavalla, olisi yksistään siinä perusteita Nobelin rauhanpalkintoon.





perjantai 26. heinäkuuta 2019

Kirjoittamiseni


Kesällä kirjoittamiseni ja lukemiseni on lakkojen keräämistä, mustikoiden poimimista, ahventen kalastusta. Stilisoimiseni on nuotion sytyttämistä, veden pumppaamista, rikkaruohojen kitkemistä ja järvelle jäävä katse. Näin kirjoitan, luen ja korjaan. Haisen savulta, käteni ovat marjojen mehussa.


torstai 25. heinäkuuta 2019

Eero Paloheimo asioiden ytimessä


No tuossa, hyvin yksinkertaisesti mutta ytimekkäästi:

http://www.eeropaloheimo.fi/lapsellista-riitelya/

Tässä pidemmin ja perusteellisemmin:

http://www.eeropaloheimo.fi/se-isoin-asia/

En ole kuullut poliitikkojemme ja älykköjemme näistä asioista juuri puhuvan. Olisi jo aika.


PS. Niin optimisti en kuitenkaan ole, että uskoisin ihmiskunnan löytävän sellaisen kohtuullisuuden päämäärän, jota Paloheimo jälkimmäisessä tekstissään kuvaa. Ei ole sellaista ylirajaista yli-ihmisyyttä. Ekologisesti tasapainoisen maailman toivo elää pelkkänä kangastavana utopiana. Jos siihen joskus päästään, niin sitä ei edellä 500 rauhan ja järjen vuotta. Tuo maailma rakennetaan raunioille ja välttämättömyyden pakosta.



Ei ole helppoa olla huvilanomistaja näinä aikoina (päivitetty aamulla 26.7.)


Lueskelin tänään iltapäivälehdestä, että Li Andersson on rakennuttamassa huvilaa eli kesämökkiä Pohjanmaalle. Siitä mieleeni juolahti otsikkoon päätynyt vapaa käännös juuri poisnukkuneen Claes Anderssonin runokokoelmasta Det är inte lätt att vara villaägare i dessa tider vuodelta 1969.

Kesämökkeily ei ole myöskään näinä ilmastonmuutoksen aikoina mitenkään itsestään selvä arvovalinta, joten onnittelut Lille hyvästä valinnasta. Nuorella mökin rakentajalla täytyy olla jonkin verran rahaa, mutta mieluummin mökillä suomalaisen luonnon äärellä kuin ympäri maailmaa lennellen. Ehkä jokunen veistäjä, kirvesmies, maaurakoitsija ja sähköyrittäjä saa samalla työtä ja suomalainen puurakentaminen pysyy pieneltä osin elossa. Ja hiiltä sitoutuu hirsiin.

Ainakin minun mielikuvissani mökkeily tuo Anderssoniin pientä särmää ja ulottuvuutta, sillä mökin omistamisessa on jotain cityvasemmistolaisuudelle vierasta, sijaitsipa huvila missä hyvänsä. "Ihan tavallinen suomalainen kesämökki", niin kuin jutussa sanotaan, kuulostaa hyvältä.

Entä sitten tämä Claes Anderssonin kokoelma? Yhteiskunnalliset roolirunot ovat olleet sitä Anderssonia, jota olen tottunut lukemaan ja jossa olen nähnyt jotain hänen ydinajattelustaan.

Anderssonin runokokoelmassa näkyy humaani lämpö ja ymmärrys vähäosaisia, kuten mielenterveyspotilaita, alkoholisteja ja asunnottomia kohtaan. Kokoelmassa puhuu ruohikko, joka odottaa pakkasia ja kuuntelee kahden deekun puheita siitä, että se joka on aamulla hengissä, herättää toisen. Siinä puhuu vartija tai poliisi, jonka vuorolla selliin otettu mies on repinyt silmät päästään. Eri äänille roolitetut runot tuovat esiin yhteiskunnassa läsnä olevia mutta pois siivottavia kokemuksia.

Minulle Andersson ei ollut ensisijaisesti runoilija vaan kulttuuripersoona. Runoilijoina arvostan enemmän sellaisia vasemmistolaiskirjailijoita kuin Sonnevi ja Saarikoski, jotka eivät kyllä juuri vaivaudu paasaamaan oman maansa vähäosaisten puolesta mutta kirjoittavat muuten hienoa ja kestävää runoutta.

Luulen kuitenkin, että Andersson on runoilijanakin kirjoittanut juuri tuossa 60-luvun lopun teoksessaan jotain olennaista eläytyessään yhteiskunnan marginaaleihin - ja ottaessaan käyttöön roolirunon muodon, jota monet poliittiset runoilijat, kuten Sandburg ja Turtiainen, ovat ennen häntä hyödyntäneet.

Minä olen hyväosainen ihminen ja olen ostanut pikku mökin velkarahalla, jota hiljakseen makselen pois. Vaan oliko Claes Andersson itse huvilanomistaja, sitä en tiedä, ja jos oli, miten ironinen teoksen nimi siinä tapauksessa pitäisi tulkita? Se kai on kuitenkin tosiasia, että läheskään kaikki vasemmistolaiset eivät suinkaan ole tulleet köyhistä oloista tai ole työläistaustasta, päinvastoin, eikä aate tai sympatia vähäosaisia kohtaan sitä mitenkään edellytäkään, ei edes kovin köyhää elämäntapaa. No, onhan toisaalta niinkin että ei ihmisen tarvitse olla vasemmistolainen tunteakseen samanlaista sympatiaa ja auttaakseen vähäosaisia. Luultavasti on myös niin, että maailman dialektiikka on prosesseissaan liikkunut siihen suuntaan, ettei vasemmistolaistaiteilijan silmät enää kohdistu samaan tapaan vähäosaisiin tai samoihin kohteisiin kuin 50 vuotta sitten.

Tämä kirjoitelma on lähinnä ajatusvyyhti, joka lähti liikkeelle parista mökillä lukemastani uutisesta, mutta joka tapauksessa on aina iso juttu, kun joku pitkän linjan kulttuurivaikuttaja, kuten Claes Andersson, poistuu joukoista. Toisaalta poismeno saattaa myös kirvoittaa muita lukemaan ja tutkimaan tarkemmin, mitä ihminen eläessään on tehnyt ja sanonut. Ja onhan sekin hauskaa jos Li Andersson innostuu mökkeilystä, mitä se sitten hänelle tarkoittaakaan. Luultavasti hän ei kuitenkaan usko Roman Schatzin piikittelyä siitä, että mökkeily on ympäristökatastrofi ja sitoo väärin pääomaa.





tiistai 16. heinäkuuta 2019

Identiteetit ja reaalimaailma



Identiteetit eivät tarvitse reaalimaailmaa, sanoi joku, ja se oli hyvin hauskasti sanottu. Harmillisempaa on, että se oli myös hyvin osuvasti sanottu.


lauantai 13. heinäkuuta 2019

Totuus



Totuus tekee teidät vapaaksi vai Kuinka lohduton totuus voi olla?

Niin, totuus on usein jopa musertava, mutta jos totuudelle - sen esiin tulemiselle ja näyttäytymiselle totuutena - ei edes anneta mahdollisuutta, ei mahdollisuutta jää paljon muullekaan.

Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, kun luin tätä Iltalehden blogia: https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2019/07/11/maapallon-pelastaminen-kavelemalla/.

Jos nämä asiat ovat totta edes osapuilleen, tarkoitan Afrikan väestönkehityksen ja kehitysavun olennaisen ytimen käsittelyä, menemättä ollenkaan puoluepoliittisiin ja ideologisiin lillukanvarsiin ja mieltymyksiin ja kielenkäyttöön, en tiedä mihin totuus voi ketään enää vapauttaa. Silleen jättämiseen? Puheeseen totuuden jälkeisestä ajasta, joka ironista kyllä koskee ihan jokaista erinomaisesta ja korrektista ajattelusta huolimatta?


PS. Olen auttanut ihan mielelläni afrikkalaisia taloudellisesti järjestöjen lahjoittajana, nenäpäivinä, maksamalla lasteni Unisef-kävelyjä. Minua käyvät sääliksi loputtomassa köyhyydessä ja kurjuudessa elävät ja niissä usein kuolevat naiset ja lapset. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että kehitysapu olisi kiireesti sidottava väestönkasvun ehkäisyyn kaikkialla missä se uhkaa yhteiskuntien ja luonnon kestokykyä, koska mikä hyvänsä voimakkaasti ympäristöönsä vaikuttava laji hankkii vahvimmin tuhon itselleen lisääntymällä holtittomasti.




perjantai 5. heinäkuuta 2019

Pekka Torvisen "Väestönvaihto on salaliittoteoria" (päivitetty 12.7.2019)



Kannattaa lukea Nyt-analyysi eli Pekka Torvisen Väestönvaihto on salaliittoteoria -erittely. Hän ruotii siinä "uusoikeistolaisen" intellektuellin Renaud Camus'n ja perussuomalaisten Riikka Purran ja Jussi Halla-ahon käsitteitä, joilla nämä kuvaavat kansainvaelluksiin kytkeytyviä mahdollisia tapahtumia ja päättelee ne rasistisiksi valheiksi. En tiedä Torvisen poliittisista sitoumuksista, mutta asiallisten viitteiden ja jonkinlaisen analyysintyngän ohessa kirjoituksesta näkyy perimmäisellä tasolla valtava kielto tajuta, mikä on maailman väestönkehityksellinen trendi ja suunta lähivuosikymmeninä, mikäli kaikki jatkuu nykymenolla. Huomautan Torviselle, että minun elinaikanani planeetan väkiluku on harpannut 3,7 miljardista 7,7 miljardiin ja kolmen vuosikymmenen kuluttua olemme liki 10 miljardissa. Maailmaan syntyy siis noin parissa viikossa Suomen väestön verran ihmisiä ja vauhti kiihtyy. Väestönkasvu tapahtuu pääasiassa yhteiskunnissa, jotka eivät kykene pitämään yllä populaationsa hyvinvoinnin ja ihmisarvoisen elämän edellyttämiä olosuhteita, ja ihmiset lisääntyvät saadakseen suvulleen arvostusta ja itselleen turvaa. Vaikka Afrikasta siirtyisi 500 miljoonaa ihmistä esimerkiksi Eurooppaan (ja siten kaikki muuttuisi Euroopassa), mikään ei muuttuisi lähtökohdiltaan Afrikassa: huono-osaisimmat jäisivät ja väestö kasvaisi yhä. Esimerkiksi tätä on väestöräjähdys. Sen verran metaforalla on kuvausvoimaa. Väestönvaihto tai väestönmuutos on pitkäaikainen seurausilmiö väestöräjähdyksestä ja siitä mahdollisesti seuraavista kansainvaelluksista, kun ihmiset liikkuvat kohti uusia asuinalueita, yleensä vakaita yhteiskuntia, jotka varsinkin Euroopassa ovat kääntyneet väkimääriltään laskuun.

Kaikkein huvittavinta Torvisen analyysissa on tietty poliittinen ajattelu, joka mieluummin pitää kiinni vasemmiston paremmuudesta ja sen tarvitsemasta oppositiosta suhteessa oikeistoon (ja tietyin esimerkein persuihin, hiekkaan piirrettyihin hakaristeihin, le Peniin ja rasistiseen äärioikeistoon sekä tietenkin lopulliseen ratkaisuun) kuin toteaa, että nykyaikaisen ajattelun, jonka tulisi saada kiinni myös todellisuuden tapahtumista eikä ainoastaan poliittisesta kaksinapaisesta diskurssista, olisi jo päästettävä irti nimenomaan tästä kaksinapaisuudesta ja kaikista siitä johtuvista asetelmista, vaikka se merkitsisi samalla myös vasemmiston uutta ja radikaalia itsearviointia. Toki tällainen holistisempi tapa nähdä maailma tarkoittaisi myös sitä, että oikeisto saavuttaisi ymmärryksen siitä, mitä vastuu maailmasta on.

Samaan käsitteellis-poliittiseen jumittamiseen liittyy kirjoittajan käsitys ihmisestä kulttuurisena olentona: suurten väestönsiirtyminen aikaan saamat muutokset yhteiskunnissa tuntuvat liittyvän hänen ajattelussaan lähinnä ruokakulttuurin muutoksiin pizzakulttuurista kebabkulttuuriksi. No, kannattaisi ehkä miettiä, millaisia ongelmia Euroopassa jo tällä hetkellä ilmenee, esimerkiksi Ruotsissa, joka on entistä epävakaampi viikoittaisine väkivallantekoineen pommituksista ja autonpoltoista asetaisteluihin ja raiskauksiin, puhumattakaan siitä, millä vauhdilla kuntien rahavarat hupenevat ja koulutuksen ja työpaikkojen järjestäminen kansalaisille ontuu, vaikka Ruotsissa on yhä valtavan hyvät taloudelliset edellytykset. Nämä yhteiskunnalliset muutokset ja värinät ovat vasta pieniä etiäisiä tulevasta räjähdyksestä. Tosin nykymenolla Ruotsin monissa kaupungeissa on jo 2030-luvulla tai jopa 2020-luvun lopulla tilanne, jossa maahanmuuttajien osuus on varsinkin miesten kohdalla suurempi kuin kantaväestön. On huomattava, että suurin osa tästä maahanmuutosta on humanitaarista, joten sillä on valtava vaikutus siihen, millainen yhteiskunta tulevaisuudessa on, varsinkin kun tulijat ovat valtaosaltaan muslimeja (heillä on omat sääntönsä sille keiden kanssa avioituminen voi tapahtua ja se vaikuttaa suoraan tuleviin sukupolviin).

Siitä olen samaa mieltä tämän oletettavasti vasemmistolaisen kirjoittajan (ja "oikeistolaisen" de Benoistin ja "vasemmistolaisen" Gramscin, joihin hän myös viittaa) kanssa, että kapitalismi on iso syyllinen maailman nykytilaan, mutta tästäkin kapitalismi-hokemasta pitäisi jo päästä eteenpäin, koska kapitalismia on niin monenlaista ja sitä edistävät yhtä lailla vasemmistolaiset / marxilaiset kuin oikeistolaiset poliittiset ponnistukset, tosin eri tavoin.

Vasemmiston kapitalismi-hokema kaiken pahan selityksenä kuulostaa minusta samalta kuin jos kristityt syyttäisivät kaikesta elämän epäonnesta Saatanaa (näin kristityt eivät onneksi tee). Kummankin -- kapitalismin ja Saatanan -- vastustaminen on työlästä hommaa, koska analyysi on hahmoton ja vastustaja tällaisena könttänä vaikeasti identifioitavissa ja osin aina mielikuvien ja poliittisen fiktion synnyttämä, mutta myös ennen kaikkea oman, esimerkiksi tietynlaisen vasemmistolaisen maailmankuvan, mahdollistaja ja ylläpitäjä. Tässä ironisessa tilanteessa voi kysyä vanhaa teodikea-ongelmaa mukaillen: Jos on olemassa niin hieno asia kuin vasemmistolainen maailmankuva, miksi kaikki eivät ole vasemmistolaisia vaan tahtovat palvella pahuutta ja lisätä sitä? No, koska antautuminen läntiseen ja itäiseen perisyntiin kapitalismin käärmeen houkuttelemana on karkoittanut meidät sosialismin paratiiseista... Niinpä niin... Vielä näitä taisteluita käydään lähinnä symbolisella tasolla ja suhteellisen hyvinvoivien valtioiden sisäisinä kamppailuina, mutta jollei läntistä kahtiajakoa saada murrettua ja väestöräjähdystä hillittyä, taistelut tapahtuvat paljon konkreettisempina. Siinä ei paljon auta "edellisen hallituksen tiukentunut maahanmuuttopolitiikka"...


Mikäli Afrikan väestönkasvu jatkuu nykyisellään, kuten oletettavaa on, ja Eurooppa vastaanottaa satoja miljoonia tulijoita sanotaan vuoteen 2050 mennessä, on Eurooppa 2100 aivan toisenlainen maanosa. Tällainen köyhistä maista tapahtuva massamaahanmuutto on valtava haaste myös sellaisille yhteiskunnallisille järjestelyille, jotka tunnetaan pohjoismaisina hyvinvointivaltioina. Minusta se, että maailmankartalla on mahdollisesti lopulta vieri vieressä kaksi Afrikkaa, pohjoinen tosin yleisväritykseltään hieman vaaleammansävyisempänä ja koulutetumpana (sinänsä epäolennaista isojen kulttuuristen, sosiaalisten ja kognitiivisten skeemojen törmätessä ja murentuessa), ei nykytiedon valossa ole mikään riemu-uutinen, kun otetaan huomioon, missä jamassa Afrikan ja Lähi-idän valtiot ovat miltei millä hyvänsä mittareilla arvioituna. Avainasemassa olisikin olojen korjaaminen siellä, missä ne ovat rempallaan, ei kokonaisten maanosien pistäminen rempalleen.

Minusta näiden asioiden toteaminen ei ole rasismia, koska yhteiskunnat ovat ihmisten luomuksia, ja tämä pätee myös afrikkalaisiin ja lähi-itäisiin yhteiskuntiin. Ne ovat rempallaan paljon muunkin kuin kapitalismin ja vanhojen siirtomaa-aikojen vuoksi, vaikka näitäkään tekijöitä ei voida täysin sivuuttaa. Niin paljon minusta ei löydy idealismia, että uskoisin jostakin löytyvän rahaa, resursseja ja tahtoa niin runsaasti, että mittavat ihmisjoukot, joilla ei ole kunnollista koulutusta ja osaamista, voitaisiin ongelmattomasti integroida osaksi toimivia yhteiskuntia, jotka jo nyt kamppailevat itsessään valtavien taloudellisten ja ekologisten haasteiden kanssa. Pienempien tulijajoukkojen kanssa kyllä tullaan toimeen.

Ainoastaan ihmismäärien globaali väheneminen, samoin kuin kulutuksen vähentäminen kaikkialla kehittyneissä maissa, tulisi olla varsinainen poliittinen päämäärä niin vasemmalla kuin oikealla. Se olisi reilu diili tälle planeetalle, joka on ainoa kotimme ja jonka meille lahjoittaman olemisen kasvatteja olemme.

Näihin ajatuskulkuihini kunnon vasemmistolainen sanoo tietenkin, että edustan uusoikeistoa, koska tahtoisin hajottaa oikeiston ja vasemmiston dikotomian ja siten vähentää vasemmiston poliittista valtaa, tai sitten yksinkertaisesti liioittelen. Asia on sillä kuitattu, ei tarvitse ajatella sen enempää.

No, sen voin myöntää, että tulevaisuus saattaa osoittaa, että olen liioitellut, mutta toisaalta tilastojen ja nykyprognoosien valossa ei siltä näytä. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta vähentää vasemmiston valtaa, voin jopa kannattaa vasemmistoa, mikäli se oppii ajattelemaan vallitsevat olot tunnistaen. Käsitteitä ja arsenaalia sillä kyllä on, mutta kohdistukset ovat nykymaailmaa ajatellen yhä liian kaukana, niin kuin ne ovat valitettavasti aina olleet, ellei mukana ole ollut suhteellistavia elementtejä. Pohjoismaissa kompromisseihin on päästy, ja vasemmistolaisuus osana sosiaalidemokratiaa on luonut rajatuissa oloissa ja osana muita yhteiskunnallisia voimia ja voimavaroja yhteiskuntajärjestystä, johon tuskin missään muualla maailmassa on päästy, ehkä jotain Kanadaa lukuunottamatta. Muuten vasemmistolaisuuden ja marxilaisuuden eri muotojen voittokulku pyrkimyksissään vastustaa kapitalismin pääpirua on lähinnä rapauttanut ihmisten elämänmahdollisuuksia.

Suhde väestön räjähdysmäisen kasvun uhkaan on aivan analoginen ihmisen (tai hiilen käyttöön perustuvan kapitalismin) aiheuttaman ilmastonmuutoksen uhkan kanssa: kukaan täysijärkinen ihminen, sijoittipa hän itsensä oikealle tai vasemmalle tai minne hyvänsä poliittisella kentällä, ei kiistä näiden tapahtumien todellisuutta. Mutta jotkutpa kiistävät hurjan väestönkasvun eli suuren räjähdyksen ja väittävät koko asiaa oikeiston salaliittoteoriaksi. Tämä on paras todistus itsepetoksesta ja poliittisesta sokeudesta, jonka aikamme kerta toisensa perään tarjoaa niin median edustajien kuin poliitikkojen suulla.

Sanalla sanoen tällaiset Nyt-analyysit ovat pitkällä aikavälillä tarkastellen yrityksiä sulkea silmät yhä tiukemmin suurilta planetaarisilta tosiasioilta. Nämä analyysit eivät ole yrityksiä nähdä, mitä todella tapahtuu tai voi olla tapahtumassa. Niissä hylätään järkeviä ja täysin mahdollisia ajatuskulkuja vain siksi, että tärkein tavoite on vastustaa "(ääri)oikeistoa" ja rajata tietyt käsitteet keskustelun ulkopuolelle tekemällä niistä kelpaamattomia tai suorastaan rikollisia, "misogyynisiä" ja "rasistisia", kuten Torvinen kiteyttää.

Jos nyt ollaan kerrankin rehellisiä ja aletaan osoittaa maailmankartalta eri voimakkuussävyin alueita, joilla misogynia ja rasismi kukoistavat, niin mitkähän alueet värittyvät voimakkaimmin, jos oletetaan että rasismin ja misogynian käsitteitä voidaan soveltaa reilusti kaikkiin ihmisiin ja ihmisryhmiin sekä näiden toimintaan ja kulttuurisiin ajatustapoihin omissa yhteiskunnissaan ja jopa niiden ulkopuolella?

Tälläisella osoittelulla ei ole paljonkaan merkitystä itse asioiden hoitamisen suhteen, koska työtä on tehtävä kaikkialla, mutta kuitenkin tällainen tarkastelu osoittaisi miten mustavalkoista ja ulossulkevaa sekä tosiasioista piittaamatonta intellektuaaliseksi mielletty toiminta, kuten erinäisten analyysien kirjoittaminen, voi olla.

Tässä vaiheessa pitää tietenkin myöntää, että mikään "väestönvaihto" ei Suomea ole lähivuosikymmeninä uhkaamassa, vaikka persut väestönvaihdosta tai -muutoksesta puhuvatkin, mutta on selvää, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun väestörakenne tulee muuttumaan voimakkaasti lähivuosikymmeninä. Jo omana elinaikanani siihen liittyy paitsi mahdollisuuksia ("uusi työvoima", "uudet lisääntyjät") myös valtavia sosiaalimenojen ja verotuspohjan kestävyyden haasteita, jotka lankeavat meidän jokaisen kannettavaksi. Pidemmällä tähtäimellä esimerkiksi Etelä-Suomen väestö voi olla radikaalisti toinen kuin nyt. Tähän taas sanotaan: mutta onhan Suomenkin väestö vaihtunut monet kerrat, sehän on vain luonnollista. Niin, se on suunnilleen yhtä luonnollista kuin sanoisi: Mutta onhan Suomen sääolotkin ja ilmasto vaihtuneet monet kerrat. Nykyiselle väestön vaihtumiselle tai muutokselle, samoin kuin ihmisperäiselle ilmastonmuutokselle näyttää olevan yhteistä se, että muutos on kiihtyvää, aiempaa huomattavasti nopeampaa.

PS. Tarkoitukseni ei ole kohdistaa kritiikkiä jutun kirjoittajaan, koska analyysin ajatuskuvio on niin yleinen, että sen olisi voinut naputella miltei kuka hyvänsä nykytoimittaja, jolla on tietynlainen näkökulma asioihin. Olennaista tässä ei siis ole kirjoittajan henkilö vaan ajatusmalli, joka on lyönyt lävitse ja jolla pyritään kertomaan lukijoille, millaiset käsitteet ovat oikein ja oikeutettuja käyttää ja mitä käsitteitä ja ajatuskulkuja tulee välttää. Itse suhtaudun maltilla kaikkiin käsitteisiin ja skenaarioihin, mutta en sulje joitakin käsitteitä ja näkökulmia automaattisesti pois vain siksi, että ne tulevat jostakin suunnasta. Ymmärrän senkin, että vasemmiston käsitys väestöstä ja valtiosta sekä valtion tehtävistä ja suunnasta saattaa poiketa omastani ja siksi tulokulma on toinen.

PS 2. Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen arvo, ja tämä on hyvä pitää mielessä. On kuitenkin muistettava, että yhteiskuntasuunnittelun lähtökohta tulee olla kestävä ja turvallinen yhteiskunta, ja sellainen yhteiskunta saadaan parhaiten aikaan, kun ihmisiä on sopivasti suhteutettuna siihen mikä on kunkin yhteisön ja sen vaatiman tilan kantokyky. Jos tämä lainalaisuus unohtuu, saadaan pian jättää hyvästit myös puheille yhtäläisestä ihmisarvosta. Myös nykyinen globaali kamppailu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan on sitä helpompaa, mitä vähemmän ihmisiä on. Väestöräjähdyksen maailmassa ilmastonmuutoksen torjunta on erittäin hankalaa, lopulta miltei mahdotonta, ellei koko planeetta sitten käy lävitse valtavaa teknologista mullistusta ja täydellistä kulutus- ja ajattelutottumusten muuttumista ja lopulta ehkä niiden myötä myös väestönkasvun radikaalia taittumista.

PS 3. Voihan olla, että jotenkin ihmeen kaupalla Afrikassa naisten asema paranee, syntyvyys kääntyy laskuun ja niin edelleen. Toki tällaista on nähty pienessä mittakaavassa, kun ruohonjuuritason työ on ollut tehokasta. Pitkät perinteet ja uskonnot ovat kuitenkin sellaisia jarruja edistyksen tiellä, että mitään kovin nopeaa kehitystä on turha odottaa ilman koulutustason ripeää nousua. Muutos vaatii aina ymmärrystä ja uutta tietoa sekä mahdollisuutta ottaa uusia suuntia. Toivomme on maailman naisissa ja näiden aseman paranemisessa. Sekään ei yksin riitä, ellei yhteiskuntia saada haavoittuvilla alueilla kuntoon.

PS 4. Olennaisin jäi tietenkin kysymättä: Mitäs tälle hommalle tehdään ja miten? En osaa vastata, enkä usko, että kovin moni muukaan osaa, ainakaan puheista päätellen.

PS 5. Paras keino vastustaa tulevaa fasismia on ratkaista väestöongelma. Vasemmistolle vinkiksi: se ei onnistu sillä, että ongelma levitetään tasaisesti ympäriinsä, varsinkin kun toisella rintamalla käydään taistelua ilmastonmuutosta vastaan. Pelkästään ilmastonmuutosta hillitsemällä tulevasta kaaoksesta ei selvitä.

PS 6. Veikkaan, että joku Kiinan sotilas- ja kybermahti on seuraava iso tekijä maailman politiikassa. Vaikka se olisi olemukseltaan kiinalaista kapitalismia, voi siitä muodostua ihan hyvin jotain, jota voidaan nimittää kurin ja elintilan aatteeksi. Se saattaa selvitellä Euroopan ja Afrikankin kohtaloa omalta osaltaan. Tuleeko sen kurista tuhoisaa vai korjaavaa, saa nähdä. Eurooppa lässähtää luultavasti omaan sosialistiseen humaanisuuteensa, joka kenties kärjistää asioita niin, että täälläkin syntyy jotain vastareaktioita, kenties vaarallisiakin. Tällä nujertavalla vastakkainasettelulla, joka EU:ssa nyt on muodostumassa, ei synny yhtenäistä ja vahvaa Eurooppaa.

PS 5. Väestönvaihdon ideaan ei tarvita mitään taustalla vaikuttavan juutalaiseliitin salaseuran elementtiä tai muutakaan tämäntapaista. Riittää, että lisääntyminen jatkuu nykyisellä tasolla. Joillekin kehitys on luonnollista vaikka se johtaakin pahimmillaan kaaokseen. Itse en pysty näkemään liikakansoituksessa mitään hyvää.




Kesän alku



Kesän alusta olisi vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta kaikki on niin henkilökohtaista, etten viitsi kuin ajan päästä. Hyvin risainen on ollut kesäkuu ja heinäkuun alku. Jonkinlaisia ilonpisaroita ovat olleet mökkipäivät, laiturin ja laituripenkkien valmistuminen, normaalit puuhat ja ennallistettu puutarha tai oikeammin istutukset siellä täällä mökkitontin alueella. Myös lehtikuusinen pöytä tuli nikkaroitua usein mökillämme auttaneen Jaakon kanssa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä penkit. On hauska seurata, kuinka lehtikuusi harmaantuu ulkosalla mutta säilyttää lujuutensa.

Kesä ei ole mitään ilman lakkasuota. Yritän päästä pariin vakiopaikkaan. Luultavasti korpisoilta löytyy tänäkin kesänä jokunen marja. Jos ei Keski-Suomesta, niin viimeistään Kainuusta. Heinäkuussa olin ajatellut kirjoittaa ja marjastaa myös. Katsotaan, miten siinä käy. Laiturilla veistelin lyijykynällä vihkoon muutaman maisemakuvan, jotka sijoitan ihan toiseen aikaan ja paikkaan. Johonkin paperinnurkkaan olin kirjoittanut seuraavan sisäkuvan ihmisestä: Kun mato poistuu, kuka takaa, ettei toinen tule sijalle, ja kuka tietää, mitkä vauriot se on ehtinyt kalvaa -- mikä ne korjaa...

Olen kiitollinen jokaisesta tasapainon hetkestä, joihin elämä väistämättä ainakin aika ajoin palaa, kunhan jaksaa korjata ja korjata -- itse asiassa suurin osa elämästä kuluu tuon tasapainon hakemisessa. Edellisen kappaleen matojuttu liittyy muuten Aleksis-romaaniini ja siellä pilkahtelevaan kuvasarjaan, josta ensimmäinen oli tämä -- sain sen päähäni jo talvella:

Lapsuudesta muistan: miehellä oli mato. Raavas mies riutui, päivä päivältä kelmeni, hänen vatsansa pullistui ja hän toimitti kivuliaasti asioitaan. Silloin tällöin ryyppäsi viinaa raa’an pullollisen, mutta päähän vain koski. Hänen äitinsä sanoi: Hellitä, sinä ja mato olette yhdessä. Kun nälkä kalvaa suoliasi, se täyttää sinut, kun niukkaa pihkaa on paskasi, se muhevoittaa sonnan. Ehkä synnyit matosi kanssa, se on osa olentoasi. Älä ota sitä pois, kokonaan, viinalla se ei lähde. Mies kärsi aikansa ja sanoi, että hankkiutuu eläimestä eroon. Poikien kanssa katsoimme, kun hän nojasi eteen kartanolla ja kyykistyi ja työnsi, ja kun madon pää tuli pakaroiden alta näkyviin, hänen vaimonsa otti kiinni villaisella kintaalla, veti madon varovasti esiin, veti ja pyöritti hanskansa ympäri. Mies asteli hitaasti, jalat harallaan, ja pitkä ja leveä mato roikkui hänestä, mies käveli, kymmenen askelta, viisitoista, ja viimein mato putosi maahan, ja vaimo sotki sen kuokalla ja he hautasivat sen metsään. Kun madon pää luiskahti esiin, se oli kuin viilin peittämä lusikka lauantai-aamulla.




keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Uusi Neuvostoliitto?



Jussi Halla-ahon kärjistyksen mukaan maahanmuutosta, islamista, seksuaalivähemmistöistä ja Euroopan unionista on tullut uusi Neuvostoliitto.

Onko kyseessä pelkkä linjapuheen hyperbola, kärjistetty retorinen iskulause?

Jos arvioin kriittisesti tuota lausumaa, en näe ainakaan tässä uutta Neuvostoliittoa muovaavassa litaniassa vanhaa Neuvostoliittoa, jossa kaikki perustui enemmän tai vähemmän kyttäykseen, pakkoon ja pelkoon myös maan liepeillä, kuten Suomessa, eikä Halla-ahokaan sitä tarkoita vaan sitä, miten asioista voidaan puhua.

Vaikka en asiaa purematta niele, luulen kuitenkin, että Halla-ahon puheissa on ainakin totuuden siemen. Jonkinlainen uusi, vapaaehtoisen lammasmainen kevytversio suomettumisen ajan pakkopuheesta ja puhumattomuuden hengestä syntyy maahanmuuttoa, islamia ja Euroopan unionia koskien. Tai ei ehkä puhumattomuudesta mutta kieroista tai hyväntahtoisista - miten vaan, kumpaakin esiintyy - kiertoilmaisuista, jotka ovat ennen kaikkea ideologisia ja järjenvastaisia eivätkä auta mitään vaan sotkevat asioiden selkeää analyysia ja hoitamista. Asioista ei voi puhua avoimesti, rakentavasti ja kriittisesti, sillä oikeutettu puhe on ohjattu lähtökohdiltaan tiettyyn formuun. Ja sitten puhe, joka kuuluu virallisen liturgian ulkopuolelta on usein kärjistettyä ja kiukulla höystettyä.

Korostan, että ymmärrän kyllä tavoitteen mahdollisimman vahvasta ja yhtenäisestä Euroopasta, joka kykenee hoitamaan globaaleja asioita ja vaaratilanteita, mutta tuo yhtenäinen Eurooppa ei voi olla millainen hyvänsä, ei ainakaan keskusjohtoinen liittovaltio, jossa yksittäisten maiden päätäntävaltaa kavennetaan tarpeettomasti (usein vielä sen mukaan miten hyvin ne pysyvät talutusnuorassa) ja jossa valtiot ovat liiaksi keskusjohtoisesti päätettyjen yhteisten taakanjakomekanismien armoilla.

Se missä nikottelen eli mitä en täysin ymmärrä, on miksi Halla-aho on ottanut listaan mukaan seksuaalivähemmistöt. En ole sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöistä tulisi puhua samoissa yhteyksissä kuin listan muista asioista ja niihin liittyvistä ongelmista. En ole edes sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin ja niiden oikeuksiin tulisi suhtautua erityisen kriittisesti, koska kyse on niin perustavalla tavalla ihmisten identiteetistä eikä toisaalta asioiden edistymisellä myöskään ole mitään haittaa valtaväestölle tai yhteiskunnan kehitykselle, oikeastaan päinvastoin. Ajattelen, että ihmisen seksuaalisen identiteetin problematiikka on eri paria listan muiden asioiden kanssa, vaikka sillä onkin monia yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä ulottuvuuksia. Seksuaalivähemmistöt ovat marginaalinen ongelma, jos ongelma lainkaan -- minusta eivät ole varsinainen ongelma, koska ovat selvä osa länsimaista ihmisyyttä ja kulttuuria pitkältä ajalta. Muihin puheena oleviin asioihin liittyy paljon isompia riskejä, jos asioita ei voi käsitellä ilman peittelyä tai jos niitä voi käsitellä vain tietyllä tavalla.

Puhe maahanmuutosta, islamista ja Euroopan unionista liittyy nimittäin niin olennaisesti maaplaneetan ja kansakuntien kohtalonkysymyksiin eli väestöräjähdykseen ja siitä seuraaviin massakansainvaelluksiin, jotka ovat huomispäivän tosiasioita, että niistä olisi syytä käydä rehellistä ja avointa keskustelua pikemminkin kuin pyrkiä suitsemaan tosiasioiden tunnustamista. Islamista pitää voida puhua kriittisesti, sillä se ei ole mikä hyvänsä uskonto, vaan poliittis-uskonnollinen ideologia, jolla on runsaasti erilaista käyttö- ja muutosvoimaa myös vapaissa demokratioissa -- ja vieläpä sellaista, joka ei ole erityisen myönteistä, jos ajatellaan länsimaissa saavutettuja vapauksia, kuten sananvapautta ja naisten oikeuksia. Akuutin tilanteesta tekee runsas maahanmuutto muslimimaailmasta, joka poikkeaa arvoiltaan ja kulttuuriselta kognitioltaan voimakkaasti läntisestä, vaikka yhteyksiä ja molemminpuolista vaihtoa ja rikastumistakin löytyy.

Tulemme luultavasti olemaan eurooppalaisina vastaantulijoita ja altavastaajia, kun planetaariset tapahtumat massamaahanmuuttojen eli kansainvaellusten myötä alkavat toden teolla eivätkä vain nykyisellä suhteellisen symbolisella tasolla. Toivon tietenkin, ettei näin tapahdu, vaan asioita onnistutaan ratkomaan etukäteen ja löytämään keinoja, joilla eri alueiden oloja voidaan parantaa ja vakauttaa.

En tarkoita, että keskustelussa islamista, maahanmuutosta ja Euroopan unionista pitäisi olla juuri tietyllä kannalla tai että asioihin löytyisi jokin yksi ja ainoa ratkaisu, koska monimutkaisissa kysymyksissä sellaista harvoin on, mutta vastuulliseen ajatteluun kuuluu, että tosiasiat ja oletettavissa olevat skenaariot tunnistetaan ja myönnetään edes lähtökohtaisesti eikä asioita sotketa muuksi kuin mitä ne ovat. Korostan sitäkin, että puhun nyt yleisellä yhteiskunnallisen keskustelun ja ideologis-poliittisen mekaniikan tasolla enkä kohdista sanojani yhteenkään ihmisryhmään kuuluvaan yksilöön sinänsä.



tiistai 2. heinäkuuta 2019

Edistystä?



Ennen laki suojasi keisaria ihmisten loukkauksilta jos nämä kumarsivat toisia jumalia kuin keisaria, sitten laki suojeli Jumalaa. Nykyisin on ymmärretty, että Jumalaa ei voi pilkata tai että asian selvittäminen oikeudellisesti on mieletöntä, mutta laki suojaa yli vuosituhat sitten kuolleen sotaherran ja profeetan kunniaa.





maanantai 1. heinäkuuta 2019

Pyhän retoriikan voima



Käärimme noiduttua paskaa pyhän retoriikan paketteihin ja kutsumme sitä arvopohjaksi. Niin, juuri näin arvokkaita ovat monet toimet ja ajatukset moraalisuuden saralla. Asian kruunaa se, että paketit lähetetään toisten avattaviksi. Lähetykset on lunastettava noudettaessa. Ei palautusoikeutta. Melkoinen arvopohja.

Tämä kaikki tapahtuu ensin ajattelussa ja sitten myös toiminnassa. Puhun nyt ennen kaikkea ajattelusta, ideologiasta, joka monistuu kaikkialle organismiin kuin virus.