torstai 6. kesäkuuta 2019

Kesän tekstit



Sain eilen kustantamosta elokuun alussa ilmestyvän runokirjani taiton -- tuntuu mukavalta lukea taitto vielä kertaalleen lävitse ja katsoa, että kaikki on kunnossa. Olen pyöritellyt uuden runoelmani -- se teos oikeastaan on pikemminkin kuin kokoelma -- aiheita muutaman vuoden. Syntyi 80-sivuinen, liki katkeamaton virta ajattelua maailman tilasta ja tulevaisuudesta pohjimmiltaan vain muutamassa viikossa, mutta editointi ja uudelleen kirjoittaminen vaati useamman kierroksen.

Joka tapauksessa tälläkin kertaa kävi niin kuin aina ennen: kirjoittaminen poltti pahimmat tunteet ja saatan nyt ajatella asioita viileämmin tai ainakin hieman etäämmältä, vaikka tajuan, että maailman kipukohdat, joita käsittelin, todennäköisesti vain pahenevat. Hämärä ei tanssi enää on todistus siitä, mitä on elää tietoisena tulevista kansainvaelluksista ja maaplaneetan ongelmista väestön räjähtäessä kasvuun. Niin, ilmastonmuutoksen ja poliittisten konfliktien ohella väestöräjähdys on aikamme ja lähivuosikymmenten suurimpia ongelmia, joka pitäisi ratkaista kun vielä jotain on tehtävissä jokseenkin sivistyneesti. Luulen, että näin ei tapahdu.


*

Mitään suuria vastaanottoon liittyviä odotuksia minulle ei ole elokuussa ilmestyvälle teokselleni. Runoilijan viides teos ei ole perinteisesti mikään suurtapahtuma, olipa julkaisu kuinka hieno hyvänsä. Pidän kirjoittamista itseään tärkeämpänä. Toki on hyvä, jos joku saa jotain siitä, mitä olen kirjoittanut, mutta en odota julkisuudelta paljoakaan. Yleensä ei ole väliä, vaikka teoksessa olisi enemmän substanssia kuin vihreiden, vasemmiston ja persujen "kunnianhimoisissa" ja "hätkähdyttävissä" puolueohjelmissa yhteensä -- vertailu ei tietenkään ole reilu eikä pätevä, mutta saatte ehkä kiinni ajatuksesta. Joka tapauksessa runoilijan kannattaa ymmärtää, että jo lajivalinta ajaa hänet marginaaliin, hiljaiselle paikalle, mutta siellä on toisaalta ihan hyvä toimia ja olla.


*

Enemmän kuin jo valmiin tekstin märehtimistä odotan kuitenkin kesältä lepoa ja tarttumista Aleksis-romaanin kirjoittamiseen. Olen varannut mustekynän, lyijykyniä ja mustan vihkon, johon luonnostelen päivittäin sivun tai pari seuraavaa romaaniani. Minulla on kolme neljä tutkimusmonografiaa täynnä taiteltuja sivuja ja post-it-lappuja. Käyn niiden kanssa vapaata dialogia ja yritän hahmottaa, miten Aleksis Kivi vietti vuotensa 1866-1868 ja millainen ihminen hän oli. Pohjana minulla on reilut 100 sivua talven aikana luonnostelemiani romaanin pääkohtauksia. Jännä nähdä, mitä tästä retkestä syntyy.










4 kommenttia:

  1. (Sorry sekoilu edellä, oli niin tarpeettomat kommentit mulla että poistin, kun jäi vaivaamaan; poista poistot jos voit. Runoelmaasi ja
    hämäriä ja kirkkaita osumia merkittäviin käsiteltyihin aiheisiin, myös niihin, odotellen, jope)

    VastaaPoista
  2. Jope, tultiin just mökille. Pitää ottaa ja lukaista joku ilta vielä, mitä on tullut tehtyä. Huomenna ilmeisesti komea ukkonen pitkin päivää. Mukavaa ja ansaittua kesälomaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun katoin jari halosen kivi-elokuvaa, vaikuttavin kohta siinä oli väliteksti jossa mainittiin nälkävuodet. Mutta sitten taas palattiin kovin perinteiseen kivikuvaan. Kivi nälkävuosia vasten ois ollu kova juttu.

      Poista
    2. Nälkävuodet on mun jutussa mukana, eletään vuosia 1866-1868. Itse asiassa teos päättyy kohtaukseen, jossa nälkävuodet konkretisoituvat. Kivi ei juuri konkreettisesti nälkää nähnyt, vaikka rahat kyllä olivat aina lopussa.

      Poista