sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Absurdi



Luen taidokasta esseetä Breaking badista ja Walter Whiten toksisesta maskuliinisuudesta. Samaan aikaan kun analysoin Netflix-sarjaa ja siitä kirjoitettua tulkintaa, Dubain prinsessa Haya pakenee kahden lapsensa kanssa miestään sheikkiä 34 miljoonaa euroa mukanaan ja hakee poliittista turvapaikkaa Saksasta. Ne pienet erot - myös toksisessa maskuliinisuudessa.





5 kommenttia:

  1. Tämä ja kaksi ylempänä olevaa päivitystä hemmetin tarkkoja tönäisyjä todellisuudeen luonteeseen eli loputtomiin hassuihin ajatusparadokseihin, joita läntinen kieli ja mieli tuottavat kuin sylttytehdas kolumneihin, twitteröintiin ja muuhun aikalaispäivitettyyn tekstiin ja puheeseen.
    Töni lisää.
    Näistä huomioista saisi positiivisen (nimenomaan!) pikku kirjan.

    (Olen ollut viimeiset viisi päivää uiskentelemassa viileähkössä Päijänteessä ja mietin itsekin radiota iltaisin kuunnellassa, että aika sekaisin kielen ja mielen suhteessa ollaan. Nähtiin kuitenkin hyvin läheltä rannassa kalasääski/kalasääksi, mistä suuri ilo. Jospa olisi itsekin samalla tavalla yksi yhteen jotakin. Tytön kanssa mietittiin myös sitä, että kuinka vääränlaisena pidetään ihmistä jolla on tietoisuus reviiristä ja kuinka luonnollisena eläintä jolla se sama. Tyttö yritti kyllä, fiksusti, että ihminen on kyllä hieman eri juttu, mutta pidin pääni. )

    VastaaPoista
  2. Tähän aiheeseen tartuin jonkin aikaa sitten postauksessani Orjattaresi palaa.

    J.P. Pulkkisen Televison tiiliskivissä käsiteltiin Handmaid's Talea. Jonkin tulkinnan mukaan Tale on kauhukuva siitä, mihin huolimattomat hokemat naisista voisivat johtaa. Keskustelijat käyttivät esimerkkinä Rinteen "synnytystalkoita". Minusta edimerkki on laimea. "Musliminaisten pukeutuminen on yksityisasia" on kiinnostavampi juttu kuin Rinteen heitto, joka kuitenkin pystyttiin heti kuittaamaan kollektiivisesti hölmöksi ja jonka sen lausuja itsekin tajusi hölmöksi sammakoksi. Tuo (kulttuurirelativistinen) pukeutumisheitto, jonka siis saa kuulla - todellakin - Feministisen puolueen puheenjohtajan (ei nykyisen) ja filosofin (Timo Airaksisen) suusta, on paljon kiinnostavampi, koska se on huolimaton yleistys, joka jättää alistetun naisen yksin ja vahvistaa tahattomasti hegemoniaa. Ja absurdia ja julmaa on juuri se, että ne lausuu älymystön edustaja. Siksi tuossa kirjoituksessani leikin ajatuksella, että Atwood kirjoittaisi Homeland-tyylisen valtioiden ja kulttuurien rajoja ylittävän intersektionaalisen kertomuksen. Viittaaminen Trumpiin ja Rinteeseen on vähän tylsää ja ilmeistä ja poliittisesti korrektia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi pojat ja kiitos kommenteista. Luin jostakin, että Dubain prinsessa saattaa olla karkuteillä siksi, että sheikki kohtelisi huonosti pariskunnan lapsia. Pakeneva prinsessa on kai jo 45, ja sheikillä on nuorempikin emäntä rinnalla. Saattaa olla, että maa tai palatsin marmori on alkanut polttaa sandaalien alla, ja nainen on tehnyt ainoan järkevän peliliikkeen: paeta mieluummin kuin kadota. Hieman kyllä mietityttää nuo naisten oikeudet tietyissä maissa, kun korkea-arvoisimmatkin katsovat parhaaksi lähteä pakoon.

      Handmaid's tale on täyttä totta monena versiona jo nyt maailmassa. "Huolimattomat hokemat" ovat kyllä niin kaukana todellisuudesta kuin voi olla siinä missä nainen on lähtökohtaisesti jonkun miehen omaisuutta. Koko "huolimattomien hokemien" kategoriaa ei silloin edes ole.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä siitä että nykymaailmassa jokainen joka suhteellistaa naisten ja tyttöjen lievästi sanottuna vaillinaisen vapauden kulttuuriseksi asiaksi jota ei "ulkopuolisen" tule mennä ronkkimaan, tietää kyllä tarkasti ja tietoisesti minkä kannan ottaa.
    Koskee usein nykyfeminismiä ja varsinkin poliittis-eettisiä pelejä.
    Hassua on kuulla myös länsimaisen ihmisen tästä "vapauttavia" perusteita naisen omasta valinnasta näissä asioissa.
    Mistä valinnasta ja vapaudesta on kysymys selviää vasta silloin, kun siellä jossakin nainen tai tyttö päättää olla valitsematta uskonnon/valtakulttuurin mukaisia valintoja. Seurauksista on naisen oma valinta kaukana. Koskee kyllä poikia ja miehiäkin.

    HT:n poliittinen tai feministinen fanittaminen ja liittäminen suoraan vain "Trumpin" USA:aan on kyllä niin aikalaisvedätys kun voi olla. Jäänee jonnekin tv:n psykohistoriaan.
    Tiedän toki että tietyissä osavaltioissa monet naisen oikeudet ovat heikossa jamassa sielläkin, mutta seuraukset naiselle ovat kokonaan toista mittaluokkaa siellä mistä HT:n pitäisi ensisijaisesti kertoa.
    Ja kyllähän se kertookin, ikään kuin vahingossa, oman maalinsa ohi, koska maailman todellisuus tulee siihen viereen vertailtavaksi kutsumattomana vieraana. Sitä ei peitä itseään pettävän telkunkatsojan mumina: trump, rump, ihanku rump.

    Joskus uskoin vielä toiveikkaasti että jos vain kaikilla ihmisillä olisi käytössään sama informaatio siitä seuraisi jonkinlainen samanlainen näkemys asioihin, tai edes suurinpiirtein sinnepäin. En oikein usko enää.
    Ihmiset tietävät hemmetin hyvin mitä edustavat, tekevät valintansa ja sitä puolustavat ikään kuin yksilöllisen relativisminsa voiman tunnossa ja usein myös saamastaan informaatiosta välittämättä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyn kulttuuripiirin maissa toteutuu hienosti ajatus sananvapaudesta: saa toki sanoa, mutta sanoilla on seurauksensa. Tämä oli ironiaa. Ehkä mekin vielä pikku hiljaa pääsemme samalle tasolle: Mieti mitä suustasi päästät.

      No, en usko, että länsimaissa päädytään koskaan samaan jamaan, mitä esimerkiksi islamilaisissa maissa tai Kiinassa tai Venäjällä tietyissä kysymyksissä, mutta suunta voi olla sinne päin.

      Minusta on noloa kriittisen ja ilmiselvästi tarpeellisen keskustelun tukahduttaminen, silloin kun kyseessä ovat isot asiat. En kannata vihapuhetta tai turhaa mustamaalaamista.

      Tuolla ylempänä otin esimerkin siitä, minkä kunniaa aina historiallisesti suojellaan. Rooman keisariaikana keisarin kunniaa (kärsijöinä kristityt ja muut, joilla oli muut kuin roomalaiset jumalat), kristillisenä aikana joka oli melko laaja Jumalan kunniaa (ikään kuin Jumalaa voisi pilkata, teologisestikin tämä on hankalaa, Raamatussa toki puhutaan Pyhän Hengen pilkasta, joka tarkoittaa avoimen halveksuvaa ja tuhoisaa asennetta uskoa ja pelastusta kohtaan), nyt sitten islamisoitumisen aikakaudella suojeluksessa on Muhammedin kunnia - sosiologisista syistä. Taitaa olla niin, että pyhän pilkka on lopulta vallan sosiologiaan liittyvä kysymys, ei niinkään pyhään itseensä kohdistuva, koska Jumala on määrittelyjen ulottumattomissa ja keisari ja Muhammed eivät voi olla missään universaalissa mielessä absoluuttisen pyhiä (mikäli tarkoitamme universaalilla jotain yleistä historiatonta moraalista hyvyyttä) niin kuin Jumala, useassa kohdin pikemminkin päin vastoin he ovat olleet vallan keskittymiä ja ovat voineet toimia yleisinhimillisesti katsoen mielivaltaisesti ja vahingollisesti esimerkiksi heikommassa asemassa olevia ajatellen - tässä mielessä he ovat pikemminkin raadollisia vallankäyttäjiä kuin esikuvia kaikille, uskonnosta riippumatta.

      Poista