sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Absurdi



Luen taidokasta esseetä Breaking badista ja Walter Whiten toksisesta maskuliinisuudesta. Samaan aikaan kun analysoin Netflix-sarjaa ja siitä kirjoitettua tulkintaa, Dubain prinsessa Haya pakenee kahden lapsensa kanssa miestään sheikkiä 34 miljoonaa euroa mukanaan ja hakee poliittista turvapaikkaa Saksasta. Ne pienet erot - myös toksisessa maskuliinisuudessa.





torstai 6. kesäkuuta 2019

Valinta



Valinta, jonka joskus joutuu tekemään: vade mecum - vade tecum, kulje kanssani - kulje itseksesi, itsesi kanssa, ja joskus kumpaakin yhtä aikaa.


Kesän tekstit



Sain eilen kustantamosta elokuun alussa ilmestyvän runokirjani taiton -- tuntuu mukavalta lukea taitto vielä kertaalleen lävitse ja katsoa, että kaikki on kunnossa. Olen pyöritellyt uuden runoelmani -- se teos oikeastaan on pikemminkin kuin kokoelma -- aiheita muutaman vuoden. Syntyi 80-sivuinen, liki katkeamaton virta ajattelua maailman tilasta ja tulevaisuudesta pohjimmiltaan vain muutamassa viikossa, mutta editointi ja uudelleen kirjoittaminen vaati useamman kierroksen.

Joka tapauksessa tälläkin kertaa kävi niin kuin aina ennen: kirjoittaminen poltti pahimmat tunteet ja saatan nyt ajatella asioita viileämmin tai ainakin hieman etäämmältä, vaikka tajuan, että maailman kipukohdat, joita käsittelin, todennäköisesti vain pahenevat. Hämärä ei tanssi enää on todistus siitä, mitä on elää tietoisena tulevista kansainvaelluksista ja maaplaneetan ongelmista väestön räjähtäessä kasvuun. Niin, ilmastonmuutoksen ja poliittisten konfliktien ohella väestöräjähdys on aikamme ja lähivuosikymmenten suurimpia ongelmia, joka pitäisi ratkaista kun vielä jotain on tehtävissä jokseenkin sivistyneesti. Luulen, että näin ei tapahdu.


*

Mitään suuria vastaanottoon liittyviä odotuksia minulle ei ole elokuussa ilmestyvälle teokselleni. Runoilijan viides teos ei ole perinteisesti mikään suurtapahtuma, olipa julkaisu kuinka hieno hyvänsä. Pidän kirjoittamista itseään tärkeämpänä. Toki on hyvä, jos joku saa jotain siitä, mitä olen kirjoittanut, mutta en odota julkisuudelta paljoakaan. Yleensä ei ole väliä, vaikka teoksessa olisi enemmän substanssia kuin vihreiden, vasemmiston ja persujen "kunnianhimoisissa" ja "hätkähdyttävissä" puolueohjelmissa yhteensä -- vertailu ei tietenkään ole reilu eikä pätevä, mutta saatte ehkä kiinni ajatuksesta. Joka tapauksessa runoilijan kannattaa ymmärtää, että jo lajivalinta ajaa hänet marginaaliin, hiljaiselle paikalle, mutta siellä on toisaalta ihan hyvä toimia ja olla.


*

Enemmän kuin jo valmiin tekstin märehtimistä odotan kuitenkin kesältä lepoa ja tarttumista Aleksis-romaanin kirjoittamiseen. Olen varannut mustekynän, lyijykyniä ja mustan vihkon, johon luonnostelen päivittäin sivun tai pari seuraavaa romaaniani. Minulla on kolme neljä tutkimusmonografiaa täynnä taiteltuja sivuja ja post-it-lappuja. Käyn niiden kanssa vapaata dialogia ja yritän hahmottaa, miten Aleksis Kivi vietti vuotensa 1866-1868 ja millainen ihminen hän oli. Pohjana minulla on reilut 100 sivua talven aikana luonnostelemiani romaanin pääkohtauksia. Jännä nähdä, mitä tästä retkestä syntyy.










sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kevät tulee*





Tulee kevät toisen kerran tänä vuonna

nilkuttava äänetön kevät äänekäs

tuuli puhaltaa läpi kultaisen verkkokalvon

kevät sitä ei voi pysäyttää   Libyan kevät

edes maailmanvallankumous

ei sitä estä  maalaan merkin

punaisella sillan alle betoniin

näen kissan jonka suussa lintu

hakkaa siipiään  lapset repivät kukkia

omenapuusta






*Pentti Saarikosken, Rachel Carsonin, Anssi Kelan ja mun yhteisruno...