Pilaan hyvää aforismiasi vähän tarpeettomalla konkretisoinilla.
Muutaman viime päivän aikana on tullut mieleen biologi Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät. Tuntenette kirjan ja sen taustan. Kun YLE esitti televisiossa kahteen kertaan dokumentin Seinäjoen arabikevät muutama päivä sitten, huomasin sen jälkeen poikkeuksellisen hiljaisuuden ja äänettömyyden monen aktiivisen julkisen keskustelijan alustoissa. Samat aktiivit muuten kyllä kommentoivat melkein mitä tahansa niksahdusta, joka maassamme kuullaan. Ja jokaista väärin muodostunutta lausetta, jonka sisältö herättää arveluja. Ja samaan aikaan äänettömän toukokuun lopun aikana sadoissa eri paikoissa käydään keskustelua dokumentista. Aloin miettiä miksi toiset ovat hiljaa, toiset eivät. No, valita voi aina hiljaisuutensa. Ei saa tuputtaa. Jos joku ei halua tai uskalla ko. dokkaria ennakkoluulojensa vuoksi katsoa, niin tiedoksi, että mukana hyvin rehellisiä turvapaikanhakijoita mm. Irakista. Jopa niin rehellisiä, että vaarantavat omilla kokemuksillaan aikalaisideologioitamme. Tervetuloa Suomeen heille vaan! Täällä onkin asioista puhuminen kortilla nykyään.
Katsoin itse dokumentin ja docventureskeskustelunkin ennen ja jälkeen. Minusta kaiken kaikkiaan hyvä paketti. Jos jotain olisin voinut toivoa lisää, se olisi ollut vielä vahvempi ääni jollekin turvapaikanhakijalle Seinäjoen vastaanottokeskuksesta, ihan sama millaiselle. En itse nähnyt dokumentissa minkäänlaista ongelmaa, edusti kohtuullisen hyvin varmasti sitä todellisuutta mikä "tuolla ulkona" jatkuvasti velloo.
Ihmiset ovat taitavia valikoimaan aiheensa. Eihän se haittaa välttämättä muutoin kuin silloin kun huomaa, että kriittisyyteen ei pystytä sisällyttämään itsekriittisyyttä, vaan oma ideologia alkaa näyttää saivartelulta ja venkoilulta pahimmilla hetkillään - on todellisuuden vika (ja jopa joidenkin syy) jos se ei vastaa ideologiaa. Tätä näkee vähän joka laidalla, mutta joillakin laidoilla hieman enemmän kuin toivoisi kriittisiltä ihmisiltä.
Minusta dokumentin päähahmot eli vastaanottokeskuksen johtaja, irakilainen turvapaikanhakija ja Suomen Sisun tyyppi olivat kaikki omalta kannaltaan ihan sympaattisia tyyppejä - tarkoitan, että ymmärsin jokaista heistä erittäin hyvin. He toimivat minusta jokainen motivoidusti ja vastuullisesti omasta näkökulmastaan.
En usko, että ihmiset ovat oikeasti niin sokeita ja typeriä, etteivät ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu - monet eivät toki ymmärrä eivätkä tahdokaan ymmärtää, koska se olisi kaikin puolin hajottavaa ja ahdistavaa, mutta uskon että jopa fiksuimmat ovat aivan tietentahtoen sokeita ja ymmärtämättömiä ja tuppisuita. He mieluummin epäilevät ja siirtävät syrjään, koska todellisuuden haaste on liian kova ottaa vastaan.
Poliittiset kannat, ideologiat ja uskonnot ovat siinä vaiheessa täysin perseestä, kun ne eivät voi joustaa. Täytyisi ymmärtää, että niilläkin on rajansa. Huonoin yhdistelmä on hyväuskoisuus + ideologia / uskonto / poliittinen aate. Seuraa sokeutta, vain väritys vaihtelee.
Luulenpa että monelle tuo fiksu ja rehellinen irakilainen, sekä se Vaasassa haastateltu, aika kovia paloja ottaa vastaan. Korrekti saa nimittäin hieman osumaa, kun he puhuvatkin itse, omin kokemuksin. Ja osin samoin argumentein kuin se sisulainen. Tuo asetelma on kyllä ollut vuosia tuttu eikä mikään uusi ja yllättävä, jos on halunnut kuunnella.
No näinpä. Minulle on tullut useina päivinä mieleen - en tarkoita nyt tätä dokumenttia - Haavikon runo "kolmesta rumasta kaunottaresta". "Kolme typerää fiksua" on vaan sen nykyversio... Sellaisia on todella paljon. Teoreettista fiksuutta löytyy mutta sabloona, jonka sisällä ajattelu tapahtuu, on typerä ja jokseenkin epäkelpo reflektoimaan todellisuutta, joka yhä selvemmin on sabloonan ulkopuolella.
Siis siten että sabloona olisi riittävä saati että sen pohjalta olisi mielekästä alkaa sulkea ulos toisentyyppistä ajattelua: ajattelun tulee olla täydentävää ja liikkuvaa, ei suljettua.
Oleteko te katsoneet sen dokkarin jälkikeskustelun 'Mitä heille kuuluu nyt'? Shihab Ahmed sanoo, että häntä käytettiin hyväksi poliittisten päämäärien ajamiseen. Hän ei pidä siitä, että dokumentissa pääsivät ääneen Mona Walter ja se mies, joka sanoi, että islam on paha. Näihin hän olisi halunnut antaa toisen näkökulman, mutta hänelle ei kerrottu heidän esiintymisestään elokuvassa mitään. Dokkarista järjestettiin myös näytöksiä juuri ennen vaaleja.
Lukekaa historian professori Benjamin Carter Hettin tietokirja Demokratian kuolema. Päivälehdistä suosittelen vahvasti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Jessikka Aro -artikkelia ja tämän päivän Sunnuntai-osiosta Tommi Niemisen juttua 'Hellan ja populistin välissä'.
Itse en jaksa käydä populistien areenoilla ns. keskustelamassa eli jankkaammassa itsestäänselvistä asioista, koska asiat eivät jankkaamisella miksikään muutu. Jos joku ei näe, miksi Putin, Orbán ja muut ääripatriootit ovat vaarallisia, niin hän on sulkenut silmänsä, korvansa ja kaikki muutkin aistinsa ajan ilmiöiltä.
Marjatta, en ole ehtinyt tuon dokkarin ja docventureskeskustelun lisäksi lukea muita lähteitä. Dokkari oli kyllä minusta ihan asiallisesti tehty. Siinä tuli monta näkökulmaa esiin. Olisin tahtonut tosiaan kuulla vielä jonkun muun maahanmuuttajakulman, mutta ilman sitäkin dokumentti oli kattava ja sai monia mietteitä aikaan. Se irakilainen kaveri oli erittäin sympaattinen - olisivatpa kaikki noin hyvällä asenteella liikenteessä, myös suomalaiset. Pitääpä kesän aikana tutustua muuhunkin, kunhan aivot ensin vähän tuulettuvat.
Minä en kannata Putinia. En usko, että häntä symppaa kovin moni muukaan Suomessa. En ole kuullut.
Demokratia ei onneksi ole vielä kuollut mihinkään, vaikka vaikeuksia sillä on. Populismia on monenlaista: persupopulismia, viherpopulismia, vasemmistopopulismia - kaikki aivan yhtä naurettavia, kun lupailevat asioita joita eivät voi pitää.
Meinasin ostaa tänään Suomalaisesta 15 eurolla Naomi Kleinin ilmastoa ja kapitalismia käsittelevän kirjan sekä vuoden 1918 tapahtumia käsittelevän kirjan (nähtiin osana bolsevikkien kansainvälistä liikehdintää), mutta sitten ajattelin että lepuutan aivojani luonnossa ja kirjoitan itse omia juttujani.
Alan suoraan sanoen olla ihan täysi politiikkaa, niin oikealta ja keskeltä kuin vasemmaltakin tulevaa, varsinkin sellaista, jossa toimitaan täysin ihmisten äänestyksessä antamia signaaleja vastaan jne.
varmasti on niin, että ohjaajan olisi ollut hyvä näyttää dokumentti osallistujille etukäteen, siis ennen sen levitystä. En tiedä, onko tällainen yleisesti tapana ja voiko yksi osallistuja sitten sanoa, ettei tahdo enää olla mukana. Ei varmasti ole läheskään aina tapa tällainen. Tulee mieleen aika monta kriittistä dokumenttia a la Michael Moore jne. No, Shihab on harras muslimi, hän ei varmasti pidä siitä, että jotkut maalaavat islamista kokonaisuudessaan huonon kuvan. Kuitenkin tuollaista dokumenttia katsova ymmärtää, että asioita käsitellään monesta rajatusta perspektiivistä. Shihabin oma todistus on minusta yhteiskunnallisesti aika selkeä ja riittävä. Tuskin kenenkään yksittäisen ihmisen todistus - olipa se puolesta tai vastaan - riittää kumoamaan tai kritisoimaan kokonaisuudesaan esimerkiksi islamia, joka on hyvin moninainen. Tämä pätee myös Mona Walteriin ja siihen englanniksi esiintyneeseen ateistiksi kääntyneeseen muslimiin, jota Suomen Sisun tyyppi tuki.
On selvää, että Mona Walter ei pidä islamia hyvänä oman elämänkokemuksensa perusteella, kun islamistit häntä vainoavat ja hän on Ruotsissa poliisin suojelussa. Yhtä varmaa on, että kaikki eivät pidä siitä, mitä Mona Walter sanoo. Walter on puhunut siitä, mitä pahaa islam sai aikaan Somaliassa. Hän on ollut erittäin huolissaan siitä, että samat tyypit ovat nyt Ruotsissa ja julistavat radikaalia islamia. Eli hän on luultavasti täysin traumatisoitunut taustansa vuoksi ja tahtoo varoittaa ihmisiä. No, ei tietenkään Walterin todistus tee kaikista muslimeista pahoja tms. Emme kai voi ajatella niin naiivisti. Totta kai olisi hyvä, jos hän esiintyisi maltillisemmin, koska sillä voisi olla parempi vaikutus ja hän tulisi paremmin kuulluksi, mutta on otettava huomioon, että hän on ollut vainottu ja sen jättänyt islamin juuri sen vuoksi mitä pahaa se on hänelle merkinnyt.
Marjatta, tuo Demokratian kuolema voisi olla kiinnostava. Suosittelen samalla minäkin ajattelevan professorin kirjaa, eli Timo Vihavaisen tärkeää kirjaa, Barbarian paluu. Yhdessä voivat nuo kirjat nostaa kokonaista aikamme kuvaa hyvinkin esiin. Näkökulmia tarvitaan useinkin molemmilta puolilta sillä harvoin savua ilman tulta, ja päinvastoin.
Populistisia areenoja on niin paljon, sellainen voi olla mikä tahansa areena joka ohittaa varmistetun informaation argumentaation lähteenä. Ylen politiikkaradiossa oli hyvin esillä uusi nimitys vasemmistopopulismille, "pölhöpopulismi" , joka viittasi pitkälti Rinteen kaavailuihin, ainakin noiden toimittajien mielestä. Itse olen mieltynyt myös termiin dystopiapopulismi, jota erityisesti ilmastoihmiset, siis he jotka selittävät kaikkea ilmaston kautta, käyttävät uutena kaiken-selittäjänä. Taitanee olla yleistä populismia. Jopa jonkinlainen kollektiivinen viraali jopa niin etteivät ihmiset voi ohittaa toisiin tuomatta asiaan esiin. Mulla tästä sellaisia kokemuksia paljon. Ei tarvitse kuin sanoa että kaunis ilma tänään, eikös ja dystopiapopulismia saa kuulla. Olen oppinut jo tunnistamaan ihmiset sen suhteen. Juttelen nimittäin aika usein tuntemattomien ihmisten kanssa kävelyilläni. Mutta jatkan kiltisti kyllä sitten aina sen dystopioijankin kanssa häntä kuunnellen.
Itse en käy jankkaamassa missään areenoilla. Kommentoin ainoastaan Juhan ja Vesan blogissa. Olen samaa mieltä että öyhöttäminen on turhaa ajanhukkaa ja sitä nimeomaan, tekee sen sitten "suvaitsevaisten" nimissä tai "persujen" sateenvarjon alla. Öyhöttämistä on somet täynnä. Ja sitä harjoittavat myös sitä sillä nimellä kritikoivat.
Itsestäänselvyyksiä kannattaa kyllä kyseenalaistaa ainakin silloin, kun ne perustuvat puutteelliseen informaatioon. Jokainen oikea fakta on aina tervetullut. Tuo jälkidokkari pitänee myös kaivaa ja katsoa.
Sen olen kyllä minäkin huomannut, että äärimmäisen harvoin uusi informaatio saa ihmisiä muuttamaan käsityksiään, vähääkään. Varsinkaan jos oma maailmankuva saa ns. osumaa. Suomi on ihan selvästi lukossa näinä aikoina. Se on ahdistavaa, jos sen sellaisena ottaa. Toisaalta olen tullut tulokseen, että jos joku taho keksii toiselle tunteita ja käsityksiä, mitä hänelle ei ole, ei kohteella ole todistustaakkaa. Harmi kyllä että ihmiset rankaisevat toisiaan blokkaamalla ja hiljaisuudella, nonsoleeraamalla. Tämä aika jääkin varmaan johonkin psykohistoriaan aikana, jolloin kaikki olivat täysin varmoja että nimenomaan se toinen osapuoli on sokea, kuuro ja mitään ymmärtämätön. Ja kyvytön keskusteluun.
Putin, Orban. Tai Juncker, Macron. Ihmisten kannattaa olla hereillä kaikkien suhteen mielestäni. Kantaa vastuu tietoisuudestaan. Mikä tahansa jyräävä ideologia, henkilökultti (Putin) tai valtava järjestelmäkoneisto (liittovaltiofantasiat) - informaatioon perustuvaa kritiikkiä tarvitaan ja mahdollisimman olematonta lukkoa omassa päässä. Arvot ovat tärkeitä, mutta faktoja maailman todellisuudesta ne eivät voi korvata koskaan.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulostanut öyhöttämiseltä. Ja en kai nyt minäkään voi tuomita eri tavalla ajattelevan ihmisen ajatuksia öyhöttämiseksi, vaikka olen varmasti siihen sortunut.
Tapani mukaan lisäys. Meillä yksityillä ihmisillä on tietenkin oikeus olla keskustelematta asioista toistemme kesken perusteilla tai ilman niitä. En tarkoita että jokaisen kanssa olisi jankattava tai väännettävä. Ei sitä kukaan jaksa. Enhän minäkään kommentoi kuin kahdessa paikassa (ja vähentäisin sitäkin heti, kun näissä kahdessa loistavassa blogissa olisi enemmän muita keskustelijoita!).
Mutta medialla ei ole mielestäni oikeutta käyttää sananvapauttaan siten että se jättää keskustelematta asioista kaikista eri näkökulmista tai jättämällä tärkeää informaatiota esiin tuomatta. Siinä mielessä Arabikevään esittäminen oli oikein. Ja tässä asiassa medialla, kaikella medialla, on tekemistä.
Orwell määritteli jotenkin niin, että sananvapautta on vapaus tuoda esiin myös asioita, joista e i haluta kuulla.
Vielä tiivistetysti: en kannata äärinationalismia enkä liian pitkälle menevää EU-liittovaltiokehitystä. Molemmat ovat huonoja, kumpikin omalla tavallaan.
Olen ylpeä maastamme ja sen saavuksista, vaikka en pidä varauksetta kaikesta mitä täällä tapahtuu: tässä mielessä olen varmasti patriootti. Inhoan sitä, että omaa maata halvennetaan turhaan ja myös sitä, että sitä glorifioidaan aiheettomasti.
Ylellä oli keskustelussa mielenkiintoinen näkökulma, jossa vertailtiin USA:n osavaltioiden ja EU:n jäsenvaltioiden itsenäisyysastetta suhteessa keskusvaltaan, Washingtoniin ja Brysseliin. Keskustelija joka ei edes ollut mikään EU-kriitikko toi esiin, että jo nyt monissa osavaltioissa on suurempi itsemääräämisoikeus kuin EU:n jäsenvaltioissa. Varsinkin näin, jos Macron-Juncker-Merkel- suunnitelmat toteutuvat. Kyllä tämän pitäisi soittaa kaikissa "ruohonjuuritasoon" mieltyneille hälytyskelloja. Itä-Euroopassa ne kellot soivatkin jo lujaa, mutta muissa EU-maissa niistä hälytyskelloista ei pidetä. Ihmisoikeuksien loukkaaminen on eri asia. Sitä ei pidä hyväksyä. Mutta jotta paradoksi olisi täydellinen, on EU valmis loukkaamaan itäisen Euroopan vapautta vastustessaan juuri oikeuksien ja vapauksien loukkaamista. Paraatiesimerkki siitä että ylivaltiollinen KESKUSVALTA ei toimi ihmisen tasolla. Itse ajattelen että vanha kunnon EU/EEC, kauppaliitto, se todellinen kansainvälisyys takaisin, ja poliittiset yhdenmukaistamistavoitteet koipussiin. Hieman luottoa siihen, että kansakunnat tietävät mitä itse tekevät. Ennen USA oli maailmanpoliisi, en kaipaa kyllä omaan maahanosamme EU-poliisia sen enempää.
Huh. Liikaa politiikkaa tuossa, mutta jääköön. Ulkona alkaa olla aika jolloin kesä valtaa silmät ja suun. Jos jättäisi kaikki nää ajatukset veks koko kesäksi ja tulisi kesästä pois vasta joskus elokuun lopulla, olisi maailma vielä paikallaan todennäköisesti entisellään. Metsän elävät eivät huomaa hallituksien vaihtumista. Niille Sipilän aika ei ollut kovaa eikä Rinteen aika tule olemaan niille polhöpopulismia.
Mona Walterista se, että ajatelkaapa maailmaa sellaisena, jossa tämän maailman monawalterit eivät saisi kertoa siitä, mitä heille ja heidän kaltaisilleen on tapahtunut. Kysyn tätä ton dok.elokuvan ulkopuolisessa kontektissakin.
Tuskin kukaan vastuullinen ihminen sellaista maailma haluaa? Tai itse asiassa kyllä haluaa, kun radikaalien vaikuttajien someja selaa. Se on sitä öyhöttämistä.
Tosiasioissa ei pitäisi koskaan olla mitään pelkäämistä. Ei varsinkaan kun pidetään huolta että myös toisenlaiset tosiasiat, kokemukset saavat äänen. Yleistäminen on estättävissä vain moniäänisyydellä. Tosiperäisellä moniäänisyydellä.
Minä arvostan erittäin korkealle kaikkia näitä naisia, jotka ovat tuoneet islamin ja kristinuskon ja muiden uskontojen vääristäviä käytäntöjä esiin, puhutaanpa sitten naisten oikeuksista islamin tai lestadiolaisuuden tai minkä hyvänsä sisällä. On todellista pölhöyttä ajatella, että Mona Walterin kaltaiset naiset pitäisi vaientaa - he puhuvat mitä heille on tapahtunut. En usko, että kovin moni suvaitsevainen sanoisi ex-lestadiolaiselle tai -luterilaiselle tai -helluntailaiselle, että loukkaannun sanoistasi.
Tai siis tarkemmin: että suvaitsevainen alkaisi puolustaa vakaumuksellista lestadiolaista, luterilaista tai helluntailaista, jonka yhteisöstä on esitetty tosiasioihin perustuvaa kritiikkiä. En silti sano, etteikö esim. Mona Walterilla menisi jossakin kohtaa hieman yli. Niinhän menee monilla hänen valkoisilla sisarillaankin, jotka kokevat elävänsä länsimaissa valkoisen heteropatriarkaatin armoilla.
Helpoin retorinen keino, jolla ei tarvitse ollenkaan käsitellä sitä, mitä joku ihminen sanoo (ja mistä hän todistaa) on blokata koko ihminen sanomalla, että hän on laitaoikeiston asialla, vaikka ihminen ei olisi näin poliittisesti asemoitunut itsessään. Toisin päin toimii myös: vasemmistomädättäjä jne. Tällainen strategia on hyvin yleinen nykyisin. Ihmiset huolehtivat olettamastaan hygieniasta eivätkä tahdo ottaa asioista selvää. Asialla ei ole sinänsä mitään merkitystä niin kauan kuin todellisuus ei ajaudu liian kauaksi suojasprayta suihkivien olettamuksista, joissa aina tiedetään ilman muuta ja ennalta missä hyvä luuraa ja missä paha.
Suomi on todella lukinnut itsensä tuolla tavalla kuin mitä kuvaat. Häkkien väri vain vaihtelee. Toki tilanteessa ei ole olemassa myöskään symmetriaa. Onhan tässä ihan selvä jako oikein- ja toisin/väärin ajattelijoihin. Enemmistö ja valta ovat samalla puolella aika selkeästi.
Toinen asia. Yhtään en halua vähätellä tiettyjen kristillisten suuntausten alistamiskäytäntöjä ja vääristyneitä perinteitä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ja teemme vertailun: Ylivieskassa lestadiolaisperheen 32-vuotias viiden lapsen äiti haluaa irtautua yhteisöstään. Mitä siitä seuraa? Suvusta eristäminen toki, ehkä jopa pakko muuttaa paikkakuntaa. Tarvitseeko pelätä enää muuta? Happoa kasvoille? Lupaa tappaa? Entä jos hänen muslimisisarensa 32-vuotias viiden lapsen äiti haluaa lähteä ja jättää uskonnon taakseen Afganistanin Kandaharissa tai Brysselin Moolenbekin siirtolaiskortteleissä? Ymmärrämme kaikki eron.
Ja huom! Tällä en tarkoita yleistää jälkimmäisten asemaa, on paljon vapaita musliminaisia, minäkin tunnen heitä henkilökohtaisesti, mutta tuon vain esiin että nykymaailmassa analogiat joissa kristittyjä verrataan joihinkin muihin uskontoihin argumentaation hengessä ovat kyllä fiksuja, sivistyneen sovittelevia, mutta myös harhaanjohtavia. Juuri siksi nämä monawalterit ovat olemassa ja haluavat puhua. He haluavat puhua siitä, mistä monet eivät halua kuulla. Pauliina Rauhala ja Mona Walter. Toinen heistä on jatkuvassa poliisivartioinnissa, koska tappaja voi olla milloin tahansa selän takana.
Kunpa me suomalaiset edes osaisimme pian keskustella uudestaan tosiasioista riitelemättä ja niitä omistusmerkitsemättä. Puhumattakaan laillisia ajatuksia esittävien ihmisten merkitsemisestä oman kuplan sisäisin kivapuhein ja ulospäin vihapuhein.
Itse asiassa haluaisin nähdä keskusteludokumentin jossa esim. Mona Walter tai muut vastaavat naiset, niitähän on muutakin, vähemmän radikaaleja, ja eri islamin perinteitä ja suuntauksia edustavat uskonnolleen uskolliset naiset keskustelisivat näistä kysymyksistä.
Paikalle ei päästettäisi yhtään länsimaista valkonaamaa, ei sen enempää uskontokriitikkoa, suvakkia kuin valkoista feministiäkään selittämään mitä kuuluu ajatella.
Jope, tuli minulle myöskin mieleen Pauliina Rauhala ja Mona Walter - hyvä kun sanoit - Pauliina Rauhala kirjoittaa voi kirjoittaa yhtä aikaa rankasti ja rehellisesti lestadiolaisista eikä häntä kukaan kivitä tai uhkaa. Mona Walter ei voi puhua ilman uhkaa entisen uskontonsa edustajien taholta - suvaitsevaiset tuomitsevat hänet totta kai, mikäli ehtivät Handmaid's Talen kauhistelulta.
Olet oikeassa, aste-ero on valtava. Toisaalta aste-eroja on varmasti myös islamin sisällä, riippuu taustasta. Kristinuskossa on harvoja sellaisia kultteja, joissa lähtijää uhkaa väkivalta. Kristillisperäisistä ei-kristillisistä yhteisöistä Jehovan todistajatkin käyttävät lähinnä henkistä väkivaltaa hylkäämällä lähtijän.
Pilaan hyvää aforismiasi vähän tarpeettomalla konkretisoinilla.
VastaaPoistaMuutaman viime päivän aikana on tullut mieleen biologi Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät. Tuntenette kirjan ja sen taustan.
Kun YLE esitti televisiossa kahteen kertaan dokumentin Seinäjoen arabikevät muutama päivä sitten, huomasin sen jälkeen poikkeuksellisen hiljaisuuden ja äänettömyyden monen aktiivisen julkisen keskustelijan alustoissa. Samat aktiivit muuten kyllä kommentoivat melkein mitä tahansa niksahdusta, joka maassamme kuullaan. Ja jokaista väärin muodostunutta lausetta, jonka sisältö herättää arveluja. Ja samaan aikaan äänettömän toukokuun lopun aikana sadoissa eri paikoissa käydään keskustelua dokumentista. Aloin miettiä miksi toiset ovat hiljaa, toiset eivät. No, valita voi aina hiljaisuutensa. Ei saa tuputtaa. Jos joku ei halua tai uskalla ko. dokkaria ennakkoluulojensa vuoksi katsoa, niin tiedoksi, että mukana hyvin rehellisiä turvapaikanhakijoita mm. Irakista. Jopa niin rehellisiä, että vaarantavat omilla kokemuksillaan aikalaisideologioitamme. Tervetuloa Suomeen heille vaan! Täällä onkin asioista puhuminen kortilla nykyään.
Katsoin itse dokumentin ja docventureskeskustelunkin ennen ja jälkeen. Minusta kaiken kaikkiaan hyvä paketti. Jos jotain olisin voinut toivoa lisää, se olisi ollut vielä vahvempi ääni jollekin turvapaikanhakijalle Seinäjoen vastaanottokeskuksesta, ihan sama millaiselle. En itse nähnyt dokumentissa minkäänlaista ongelmaa, edusti kohtuullisen hyvin varmasti sitä todellisuutta mikä "tuolla ulkona" jatkuvasti velloo.
VastaaPoistaIhmiset ovat taitavia valikoimaan aiheensa. Eihän se haittaa välttämättä muutoin kuin silloin kun huomaa, että kriittisyyteen ei pystytä sisällyttämään itsekriittisyyttä, vaan oma ideologia alkaa näyttää saivartelulta ja venkoilulta pahimmilla hetkillään - on todellisuuden vika (ja jopa joidenkin syy) jos se ei vastaa ideologiaa. Tätä näkee vähän joka laidalla, mutta joillakin laidoilla hieman enemmän kuin toivoisi kriittisiltä ihmisiltä.
Siis siinä dokkarissahan oli kolme pää-ääntä, neljäskin olisi sopinut - totta kai ohjaajalla oli rakenteellisesti äänet hallussaan.
PoistaMinusta dokumentin päähahmot eli vastaanottokeskuksen johtaja, irakilainen turvapaikanhakija ja Suomen Sisun tyyppi olivat kaikki omalta kannaltaan ihan sympaattisia tyyppejä - tarkoitan, että ymmärsin jokaista heistä erittäin hyvin. He toimivat minusta jokainen motivoidusti ja vastuullisesti omasta näkökulmastaan.
VastaaPoistaEn usko, että ihmiset ovat oikeasti niin sokeita ja typeriä, etteivät ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu - monet eivät toki ymmärrä eivätkä tahdokaan ymmärtää, koska se olisi kaikin puolin hajottavaa ja ahdistavaa, mutta uskon että jopa fiksuimmat ovat aivan tietentahtoen sokeita ja ymmärtämättömiä ja tuppisuita. He mieluummin epäilevät ja siirtävät syrjään, koska todellisuuden haaste on liian kova ottaa vastaan.
PoistaPoliittiset kannat, ideologiat ja uskonnot ovat siinä vaiheessa täysin perseestä, kun ne eivät voi joustaa. Täytyisi ymmärtää, että niilläkin on rajansa. Huonoin yhdistelmä on hyväuskoisuus + ideologia / uskonto / poliittinen aate. Seuraa sokeutta, vain väritys vaihtelee.
Luulenpa että monelle tuo fiksu ja rehellinen irakilainen, sekä se Vaasassa haastateltu, aika kovia paloja ottaa vastaan. Korrekti saa nimittäin hieman osumaa, kun he puhuvatkin itse, omin kokemuksin. Ja osin samoin argumentein kuin se sisulainen.
VastaaPoistaTuo asetelma on kyllä ollut vuosia tuttu eikä mikään uusi ja yllättävä, jos on halunnut kuunnella.
No näinpä. Minulle on tullut useina päivinä mieleen - en tarkoita nyt tätä dokumenttia - Haavikon runo "kolmesta rumasta kaunottaresta". "Kolme typerää fiksua" on vaan sen nykyversio... Sellaisia on todella paljon. Teoreettista fiksuutta löytyy mutta sabloona, jonka sisällä ajattelu tapahtuu, on typerä ja jokseenkin epäkelpo reflektoimaan todellisuutta, joka yhä selvemmin on sabloonan ulkopuolella.
Poistaja jota sabloona ei enää kykene mitenkään oikeutetusti reflektoimaan ja erittelemään.
PoistaSiis siten että sabloona olisi riittävä saati että sen pohjalta olisi mielekästä alkaa sulkea ulos toisentyyppistä ajattelua: ajattelun tulee olla täydentävää ja liikkuvaa, ei suljettua.
PoistaOleteko te katsoneet sen dokkarin jälkikeskustelun 'Mitä heille kuuluu nyt'? Shihab Ahmed sanoo, että häntä käytettiin hyväksi poliittisten päämäärien ajamiseen. Hän ei pidä siitä, että dokumentissa pääsivät ääneen Mona Walter ja se mies, joka sanoi, että islam on paha. Näihin hän olisi halunnut antaa toisen näkökulman, mutta hänelle ei kerrottu heidän esiintymisestään elokuvassa mitään. Dokkarista järjestettiin myös näytöksiä juuri ennen vaaleja.
VastaaPoistaLukekaa historian professori Benjamin Carter Hettin tietokirja Demokratian kuolema.
Päivälehdistä suosittelen vahvasti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Jessikka Aro -artikkelia ja tämän päivän Sunnuntai-osiosta Tommi Niemisen juttua 'Hellan ja populistin välissä'.
Itse en jaksa käydä populistien areenoilla ns. keskustelamassa eli jankkaammassa itsestäänselvistä asioista, koska asiat eivät jankkaamisella miksikään muutu.
Jos joku ei näe, miksi Putin, Orbán ja muut ääripatriootit ovat vaarallisia, niin hän on sulkenut silmänsä, korvansa ja kaikki muutkin aistinsa ajan ilmiöiltä.
Marjatta, en ole ehtinyt tuon dokkarin ja docventureskeskustelun lisäksi lukea muita lähteitä. Dokkari oli kyllä minusta ihan asiallisesti tehty. Siinä tuli monta näkökulmaa esiin. Olisin tahtonut tosiaan kuulla vielä jonkun muun maahanmuuttajakulman, mutta ilman sitäkin dokumentti oli kattava ja sai monia mietteitä aikaan. Se irakilainen kaveri oli erittäin sympaattinen - olisivatpa kaikki noin hyvällä asenteella liikenteessä, myös suomalaiset. Pitääpä kesän aikana tutustua muuhunkin, kunhan aivot ensin vähän tuulettuvat.
PoistaMinä en kannata Putinia. En usko, että häntä symppaa kovin moni muukaan Suomessa. En ole kuullut.
Demokratia ei onneksi ole vielä kuollut mihinkään, vaikka vaikeuksia sillä on. Populismia on monenlaista: persupopulismia, viherpopulismia, vasemmistopopulismia - kaikki aivan yhtä naurettavia, kun lupailevat asioita joita eivät voi pitää.
Meinasin ostaa tänään Suomalaisesta 15 eurolla Naomi Kleinin ilmastoa ja kapitalismia käsittelevän kirjan sekä vuoden 1918 tapahtumia käsittelevän kirjan (nähtiin osana bolsevikkien kansainvälistä liikehdintää), mutta sitten ajattelin että lepuutan aivojani luonnossa ja kirjoitan itse omia juttujani.
Alan suoraan sanoen olla ihan täysi politiikkaa, niin oikealta ja keskeltä kuin vasemmaltakin tulevaa, varsinkin sellaista, jossa toimitaan täysin ihmisten äänestyksessä antamia signaaleja vastaan jne.
Marjatta,
Poistavarmasti on niin, että ohjaajan olisi ollut hyvä näyttää dokumentti osallistujille etukäteen, siis ennen sen levitystä. En tiedä, onko tällainen yleisesti tapana ja voiko yksi osallistuja sitten sanoa, ettei tahdo enää olla mukana. Ei varmasti ole läheskään aina tapa tällainen. Tulee mieleen aika monta kriittistä dokumenttia a la Michael Moore jne. No, Shihab on harras muslimi, hän ei varmasti pidä siitä, että jotkut maalaavat islamista kokonaisuudessaan huonon kuvan. Kuitenkin tuollaista dokumenttia katsova ymmärtää, että asioita käsitellään monesta rajatusta perspektiivistä. Shihabin oma todistus on minusta yhteiskunnallisesti aika selkeä ja riittävä. Tuskin kenenkään yksittäisen ihmisen todistus - olipa se puolesta tai vastaan - riittää kumoamaan tai kritisoimaan kokonaisuudesaan esimerkiksi islamia, joka on hyvin moninainen. Tämä pätee myös Mona Walteriin ja siihen englanniksi esiintyneeseen ateistiksi kääntyneeseen muslimiin, jota Suomen Sisun tyyppi tuki.
On selvää, että Mona Walter ei pidä islamia hyvänä oman elämänkokemuksensa perusteella, kun islamistit häntä vainoavat ja hän on Ruotsissa poliisin suojelussa. Yhtä varmaa on, että kaikki eivät pidä siitä, mitä Mona Walter sanoo. Walter on puhunut siitä, mitä pahaa islam sai aikaan Somaliassa. Hän on ollut erittäin huolissaan siitä, että samat tyypit ovat nyt Ruotsissa ja julistavat radikaalia islamia. Eli hän on luultavasti täysin traumatisoitunut taustansa vuoksi ja tahtoo varoittaa ihmisiä. No, ei tietenkään Walterin todistus tee kaikista muslimeista pahoja tms. Emme kai voi ajatella niin naiivisti. Totta kai olisi hyvä, jos hän esiintyisi maltillisemmin, koska sillä voisi olla parempi vaikutus ja hän tulisi paremmin kuulluksi, mutta on otettava huomioon, että hän on ollut vainottu ja sen jättänyt islamin juuri sen vuoksi mitä pahaa se on hänelle merkinnyt.
Marjatta, tuo Demokratian kuolema voisi olla kiinnostava.
VastaaPoistaSuosittelen samalla minäkin ajattelevan professorin kirjaa, eli Timo Vihavaisen tärkeää kirjaa, Barbarian paluu.
Yhdessä voivat nuo kirjat nostaa kokonaista aikamme kuvaa hyvinkin esiin.
Näkökulmia tarvitaan useinkin molemmilta puolilta sillä harvoin savua ilman tulta, ja päinvastoin.
Populistisia areenoja on niin paljon, sellainen voi olla mikä tahansa areena joka ohittaa varmistetun informaation argumentaation lähteenä. Ylen politiikkaradiossa oli hyvin esillä uusi nimitys vasemmistopopulismille, "pölhöpopulismi" , joka viittasi pitkälti Rinteen kaavailuihin, ainakin noiden toimittajien mielestä.
Itse olen mieltynyt myös termiin dystopiapopulismi, jota erityisesti ilmastoihmiset, siis he jotka selittävät kaikkea ilmaston kautta, käyttävät uutena kaiken-selittäjänä. Taitanee olla yleistä populismia. Jopa jonkinlainen kollektiivinen viraali jopa niin etteivät ihmiset voi ohittaa toisiin tuomatta asiaan esiin. Mulla tästä sellaisia kokemuksia paljon. Ei tarvitse kuin sanoa että kaunis ilma tänään, eikös ja dystopiapopulismia saa kuulla. Olen oppinut jo tunnistamaan ihmiset sen suhteen. Juttelen nimittäin aika usein tuntemattomien ihmisten kanssa kävelyilläni. Mutta jatkan kiltisti kyllä sitten aina sen dystopioijankin kanssa häntä kuunnellen.
Itse en käy jankkaamassa missään areenoilla.
Kommentoin ainoastaan Juhan ja Vesan blogissa.
Olen samaa mieltä että öyhöttäminen on turhaa ajanhukkaa ja sitä nimeomaan, tekee sen sitten "suvaitsevaisten" nimissä tai "persujen" sateenvarjon alla. Öyhöttämistä on somet täynnä. Ja sitä harjoittavat myös sitä sillä nimellä kritikoivat.
Itsestäänselvyyksiä kannattaa kyllä kyseenalaistaa ainakin silloin, kun ne perustuvat puutteelliseen informaatioon. Jokainen oikea fakta on aina tervetullut. Tuo jälkidokkari pitänee myös kaivaa ja katsoa.
Sen olen kyllä minäkin huomannut, että äärimmäisen harvoin uusi informaatio saa ihmisiä muuttamaan käsityksiään, vähääkään.
Varsinkaan jos oma maailmankuva saa ns. osumaa.
Suomi on ihan selvästi lukossa näinä aikoina. Se on ahdistavaa, jos sen sellaisena ottaa.
Toisaalta olen tullut tulokseen, että jos joku taho keksii toiselle tunteita ja käsityksiä, mitä hänelle ei ole, ei kohteella ole todistustaakkaa. Harmi kyllä että ihmiset rankaisevat toisiaan blokkaamalla ja hiljaisuudella, nonsoleeraamalla.
Tämä aika jääkin varmaan johonkin psykohistoriaan aikana, jolloin kaikki olivat täysin varmoja että nimenomaan se toinen osapuoli on sokea, kuuro ja mitään ymmärtämätön. Ja kyvytön keskusteluun.
Putin, Orban. Tai Juncker, Macron. Ihmisten kannattaa olla hereillä kaikkien suhteen mielestäni. Kantaa vastuu tietoisuudestaan. Mikä tahansa jyräävä ideologia, henkilökultti (Putin) tai valtava järjestelmäkoneisto (liittovaltiofantasiat) - informaatioon perustuvaa kritiikkiä tarvitaan ja mahdollisimman olematonta lukkoa omassa päässä. Arvot ovat tärkeitä, mutta faktoja maailman todellisuudesta ne eivät voi korvata koskaan.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulostanut öyhöttämiseltä. Ja en kai nyt minäkään voi tuomita eri tavalla ajattelevan ihmisen ajatuksia öyhöttämiseksi, vaikka olen varmasti siihen sortunut.
https://otava.fi/kirjat/9789511308720/
PoistaTapani mukaan lisäys. Meillä yksityillä ihmisillä on tietenkin oikeus olla keskustelematta asioista toistemme kesken perusteilla tai ilman niitä. En tarkoita että jokaisen kanssa olisi jankattava tai väännettävä. Ei sitä kukaan jaksa. Enhän minäkään kommentoi kuin kahdessa paikassa (ja vähentäisin sitäkin heti, kun näissä kahdessa loistavassa blogissa olisi enemmän muita keskustelijoita!).
PoistaMutta medialla ei ole mielestäni oikeutta käyttää sananvapauttaan siten että se jättää keskustelematta asioista kaikista eri näkökulmista tai jättämällä tärkeää informaatiota esiin tuomatta.
Siinä mielessä Arabikevään esittäminen oli oikein.
Ja tässä asiassa medialla, kaikella medialla, on tekemistä.
Orwell määritteli jotenkin niin, että sananvapautta on vapaus tuoda esiin myös asioita, joista e i haluta kuulla.
Jopella hyviä lisäyksiä.
PoistaVielä tiivistetysti: en kannata äärinationalismia enkä liian pitkälle menevää EU-liittovaltiokehitystä. Molemmat ovat huonoja, kumpikin omalla tavallaan.
Olen ylpeä maastamme ja sen saavuksista, vaikka en pidä varauksetta kaikesta mitä täällä tapahtuu: tässä mielessä olen varmasti patriootti. Inhoan sitä, että omaa maata halvennetaan turhaan ja myös sitä, että sitä glorifioidaan aiheettomasti.
Ylellä oli keskustelussa mielenkiintoinen näkökulma, jossa vertailtiin USA:n osavaltioiden ja EU:n jäsenvaltioiden itsenäisyysastetta suhteessa keskusvaltaan, Washingtoniin ja Brysseliin. Keskustelija joka ei edes ollut mikään EU-kriitikko toi esiin, että jo nyt monissa osavaltioissa on suurempi itsemääräämisoikeus kuin EU:n jäsenvaltioissa. Varsinkin näin, jos Macron-Juncker-Merkel- suunnitelmat toteutuvat.
PoistaKyllä tämän pitäisi soittaa kaikissa "ruohonjuuritasoon" mieltyneille hälytyskelloja.
Itä-Euroopassa ne kellot soivatkin jo lujaa, mutta muissa EU-maissa niistä hälytyskelloista ei pidetä.
Ihmisoikeuksien loukkaaminen on eri asia. Sitä ei pidä hyväksyä. Mutta jotta paradoksi olisi täydellinen, on EU valmis loukkaamaan itäisen Euroopan vapautta vastustessaan juuri oikeuksien ja vapauksien loukkaamista.
Paraatiesimerkki siitä että ylivaltiollinen KESKUSVALTA ei toimi ihmisen tasolla.
Itse ajattelen että vanha kunnon EU/EEC, kauppaliitto, se todellinen kansainvälisyys takaisin, ja poliittiset yhdenmukaistamistavoitteet koipussiin.
Hieman luottoa siihen, että kansakunnat tietävät mitä itse tekevät. Ennen USA oli maailmanpoliisi, en kaipaa kyllä omaan maahanosamme EU-poliisia sen enempää.
Huh. Liikaa politiikkaa tuossa, mutta jääköön. Ulkona alkaa olla aika jolloin kesä valtaa silmät ja suun. Jos jättäisi kaikki nää ajatukset veks koko kesäksi ja tulisi kesästä pois vasta joskus elokuun lopulla, olisi maailma vielä paikallaan todennäköisesti entisellään. Metsän elävät eivät huomaa hallituksien vaihtumista. Niille Sipilän aika ei ollut kovaa eikä Rinteen aika tule olemaan niille polhöpopulismia.
Mona Walterista se, että ajatelkaapa maailmaa sellaisena, jossa tämän maailman monawalterit eivät saisi kertoa siitä, mitä heille ja heidän kaltaisilleen on tapahtunut.
PoistaKysyn tätä ton dok.elokuvan ulkopuolisessa kontektissakin.
Tuskin kukaan vastuullinen ihminen sellaista maailma haluaa?
Tai itse asiassa kyllä haluaa, kun radikaalien vaikuttajien someja selaa. Se on sitä öyhöttämistä.
Tosiasioissa ei pitäisi koskaan olla mitään pelkäämistä.
Ei varsinkaan kun pidetään huolta että myös toisenlaiset tosiasiat, kokemukset saavat äänen. Yleistäminen on estättävissä vain moniäänisyydellä. Tosiperäisellä moniäänisyydellä.
Minä arvostan erittäin korkealle kaikkia näitä naisia, jotka ovat tuoneet islamin ja kristinuskon ja muiden uskontojen vääristäviä käytäntöjä esiin, puhutaanpa sitten naisten oikeuksista islamin tai lestadiolaisuuden tai minkä hyvänsä sisällä. On todellista pölhöyttä ajatella, että Mona Walterin kaltaiset naiset pitäisi vaientaa - he puhuvat mitä heille on tapahtunut. En usko, että kovin moni suvaitsevainen sanoisi ex-lestadiolaiselle tai -luterilaiselle tai -helluntailaiselle, että loukkaannun sanoistasi.
PoistaTai siis tarkemmin: että suvaitsevainen alkaisi puolustaa vakaumuksellista lestadiolaista, luterilaista tai helluntailaista, jonka yhteisöstä on esitetty tosiasioihin perustuvaa kritiikkiä. En silti sano, etteikö esim. Mona Walterilla menisi jossakin kohtaa hieman yli. Niinhän menee monilla hänen valkoisilla sisarillaankin, jotka kokevat elävänsä länsimaissa valkoisen heteropatriarkaatin armoilla.
PoistaHelpoin retorinen keino, jolla ei tarvitse ollenkaan käsitellä sitä, mitä joku ihminen sanoo (ja mistä hän todistaa) on blokata koko ihminen sanomalla, että hän on laitaoikeiston asialla, vaikka ihminen ei olisi näin poliittisesti asemoitunut itsessään. Toisin päin toimii myös: vasemmistomädättäjä jne. Tällainen strategia on hyvin yleinen nykyisin. Ihmiset huolehtivat olettamastaan hygieniasta eivätkä tahdo ottaa asioista selvää. Asialla ei ole sinänsä mitään merkitystä niin kauan kuin todellisuus ei ajaudu liian kauaksi suojasprayta suihkivien olettamuksista, joissa aina tiedetään ilman muuta ja ennalta missä hyvä luuraa ja missä paha.
VastaaPoistaSuomi on todella lukinnut itsensä tuolla tavalla kuin mitä kuvaat. Häkkien väri vain vaihtelee. Toki tilanteessa ei ole olemassa myöskään symmetriaa. Onhan tässä ihan selvä jako oikein- ja toisin/väärin ajattelijoihin. Enemmistö ja valta ovat samalla puolella aika selkeästi.
VastaaPoistaToinen asia. Yhtään en halua vähätellä tiettyjen kristillisten suuntausten alistamiskäytäntöjä ja vääristyneitä perinteitä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ja teemme vertailun: Ylivieskassa lestadiolaisperheen 32-vuotias viiden lapsen äiti haluaa irtautua yhteisöstään. Mitä siitä seuraa? Suvusta eristäminen toki, ehkä jopa pakko muuttaa paikkakuntaa. Tarvitseeko pelätä enää muuta? Happoa kasvoille? Lupaa tappaa?
Entä jos hänen muslimisisarensa 32-vuotias viiden lapsen äiti haluaa lähteä ja jättää uskonnon taakseen Afganistanin Kandaharissa tai Brysselin Moolenbekin siirtolaiskortteleissä?
Ymmärrämme kaikki eron.
Ja huom! Tällä en tarkoita yleistää jälkimmäisten asemaa, on paljon vapaita musliminaisia, minäkin tunnen heitä henkilökohtaisesti, mutta tuon vain esiin että nykymaailmassa analogiat joissa kristittyjä verrataan joihinkin muihin uskontoihin argumentaation hengessä ovat kyllä fiksuja, sivistyneen sovittelevia, mutta myös harhaanjohtavia. Juuri siksi nämä monawalterit ovat olemassa ja haluavat puhua. He haluavat puhua siitä, mistä monet eivät halua kuulla.
Pauliina Rauhala ja Mona Walter.
Toinen heistä on jatkuvassa poliisivartioinnissa, koska tappaja voi olla milloin tahansa selän takana.
Kunpa me suomalaiset edes osaisimme pian keskustella uudestaan tosiasioista riitelemättä ja niitä omistusmerkitsemättä. Puhumattakaan laillisia ajatuksia esittävien ihmisten merkitsemisestä oman kuplan sisäisin kivapuhein ja ulospäin vihapuhein.
Itse asiassa haluaisin nähdä keskusteludokumentin jossa esim. Mona Walter tai muut vastaavat naiset, niitähän on muutakin, vähemmän radikaaleja, ja eri islamin perinteitä ja suuntauksia edustavat uskonnolleen uskolliset naiset keskustelisivat näistä kysymyksistä.
PoistaPaikalle ei päästettäisi yhtään länsimaista valkonaamaa, ei sen enempää uskontokriitikkoa, suvakkia kuin valkoista feministiäkään selittämään mitä kuuluu ajatella.
Jope, tuli minulle myöskin mieleen Pauliina Rauhala ja Mona Walter - hyvä kun sanoit - Pauliina Rauhala kirjoittaa voi kirjoittaa yhtä aikaa rankasti ja rehellisesti lestadiolaisista eikä häntä kukaan kivitä tai uhkaa. Mona Walter ei voi puhua ilman uhkaa entisen uskontonsa edustajien taholta - suvaitsevaiset tuomitsevat hänet totta kai, mikäli ehtivät Handmaid's Talen kauhistelulta.
PoistaOlet oikeassa, aste-ero on valtava. Toisaalta aste-eroja on varmasti myös islamin sisällä, riippuu taustasta. Kristinuskossa on harvoja sellaisia kultteja, joissa lähtijää uhkaa väkivalta. Kristillisperäisistä ei-kristillisistä yhteisöistä Jehovan todistajatkin käyttävät lähinnä henkistä väkivaltaa hylkäämällä lähtijän.