keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Surullista voimaannuttavaa suomalaista kirjallisuuselämää




Yleisen yhteiskunnallisen keskustelun sijaan kapeasti määrittyvä osallistuminen tarkoitti lopulta poliittisen vasemmiston kamppailun ja tavoitteiden tukemista. Osallistumisen paine ilmeni siten, että kulttuuria ja kirjallisuutta pyrittiin ohjelmoimaan, politisoimaan ja polarisoimaan.

Lopputuloksena syntynyt katsomuksellinen absolutisointi määritti taiteellisen oikeaoppisuuden keinoja ja sisältöjä, ja elävä kirjallisuus oli henkitoreissaan; syntyi poliittista laululyriikkaa, moneen kertaan tehtyjä kollaaseja ja naiiveja velvollisuuseettisiä kannanottoja, jotka ovat elävöittäneet omankin aikamme aktivisteja, kolumnisteja ja muita kynäilijöitä.

Koska historia toistaa itseään muutettavat muuntaen, nykyisin kaikki lähinnä jännittävät, menevätkö pakkoliikkeet oikein ja ketkä ovat vuosikymmenemme Matti Rosseja, vaikka Matti Rossia on turha tähän haikailla, kun on vain tämä älymystöllinen velvollisuus ja sen piirien takana pelkkää pimeää.

Totta kai on tällaista kirjallisuutta, koska kirjallisuus on edistyksellistä, eikä edistyksellinen tarkoita tässä modernistista tai postmodernistista vaan perinteisyyttä, vallankumouksellisen perinteen vaatimista, joka peruuttaa tulevan maailman sellaisena kuin se voisi ilmetä aatteen ulkopuolella eikä aatteella sitä paitsi ole äärtä, ei äärtä, vain kaikkialle pinttyvää ääntä ja äänensävyä.






4 kommenttia:

  1. "Yleisen yhteiskunnallisen keskustelun sijaan kapeasti määrittyvä osallistuminen tarkoitti lopulta poliittisen vasemmiston kamppailun ja tavoitteiden tukemista. Osallistumisen paine ilmeni siten, että kulttuuria ja kirjallisuutta pyrittiin ohjelmoimaan, politisoimaan ja polarisoimaan. Lopputuloksena syntynyt katsomuksellinen absolutisointi määritti taiteellisen oikeaoppisuuden keinoja ja sisältöjä, ja elävä kirjallisuus oli henkitoreissaan; syntyi poliittista laululyriikkaa, moneen kertaan tehtyjä kollaaseja ja naiiveja velvollisuuseettisiä kannanottoja..."

    Miten tuttua tästäkin ajasta tuo ja vain hieman eri asetuksilla. Some, twitter, paleface-tyyppinen poliittinen tilaustyö-räp, elämäntapakertomukset, boikotoinnit, irtisanoutumiset, tuohtumiset, ihmisten blokkaukset, somen ironiameemit, kivat kuplanaurut ...

    Luulen että 70-luvulla olisi ollut hauskempaa kuin tässä uudessa poliittisen puritanismin ajassa. Silloin aikoinaan oli kommarit ja antikommarit. Nyt saisi olla vain yhtä laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, tuo katkelma oli tietoisesti kirjoitettu noin, koska se tarkoittaa kahta aikaa. Minulle ei ole ongelma vasemmisto eikä oikeisto mutta se on kun joukkovoimat ja sivistynyt typeryys yhdistyvät, tapahtuipa tämä vasemmalla tai oikealla ja kas kummaa, aika ajoin tapahtuu jommallakummalla tai molemmilla puolilla.

      Poista
  2. En sivistymättömyyttäni ehkä ymmärrä tätä ja edellistä postausta, runoudesta, kaikkine termeineen jne., ehkä puoliksikaan, mutta silti luettuani ne olen ihan samaa mieltä, taikka tunnen, että joku on tavoittanut jotain oikeaa. Hyvin (tai oikein) kirjoitettu!

    VastaaPoista