keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Kysymys jota pohdin tänäänkin



Onko minulla hyvät ja oikeat arvot, onko elämäni mallikasta? Elämä on paljon monimutkaisempaa kuin jotkin arvot, enkä voi ottaa sitä haltuun tällaisin kysymyksin. Minulla on mielestäni hyviä arvoja, mutta ne eivät välttämättä ole erityisen yhteisövahvistettuja edes oman arkielämäni toimissa: toisin sanoen en saa elettyä arvojani niin hienosti todeksi haasteissani kuin tahtoisin. Pyrkiessäni toimimaan oikein tunnen huonot ja heikot käyttäytymismallini vähintään yhtä vahvoina kuin arvoni. Sitä paitsi heikkouteni tuntuvat paljon elimellisemmältä osalta minua kuin arvot. Millään arvopohjan tai identiteetin käsitteillä tällaista kokemusta on hankala viestiä. Elämä on elämää, risaista kamppailua, jossa arkisuus ja merkitykset sekoittuvat. En ole hyvis, jolla on varaa julistaa arvojaan, en osaa rajata itseäni toisia paremmaksi. En voisi koskaan sanoa yhdellekään ihmiselle: En keskustele kanssasi.






17 kommenttia:

  1. Ihminen joka rajaa itsensä siten, että hänellä on (oikeat) arvot hallusaan, niin teoissa, sanoissa kuin asenteissa, betonoi itsensä eikä sellaisen kanssa dialogi, tuttavuus, ystävyys tai rakkaus voi oikein onnistuakaan, koska hän ei vertaa arvoja elämää vasten ja elämä on aina hajanaisempaa ja perustelemattomampaa kuin esim. poliittiset arvosuhdanteet ja -muodit.

    Viime aikoina (oikeita) arvoja on kyselty ja alleviivattu erityisen paljon.
    Siinä samalla ihmisiä on yliviivattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jokseenkin luotaan työntävä nämä arvojansa alleviivaavat ihmiset. Yleensä heillä on myös visio ja brändi.

      Poista
  2. Oikeastaan tuon Vesan tekstin olisi voinut kirjoittaa asiakkaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, mukava kuulla vaikka tiedänkin asiakaskuntasi luonteen. Terveiset erämaasta, kuikka huutaa järvellä ja metsän ylle on kohoamassa kuu.

      Poista
  3. HS: "Juha Sipilän mukaan hallitus­neuvotteluissa on tullut esiin erilainen arvo­pohja, vasemmisto­liiton Andersson ja Rkp:n Henriksson yllättyivät kommenteista."

    Älkää välittäkö, jos koette että teillä on erilainen arvopohja. Sitä on liikkeellä nykyään kaikkialla. (Tekis mieli tunnustaa teille, että ajattelin tuosta iltapäivän arvouutiserosta, että hyvä Juha! Sentään tuohon pystyt.)

    (Omaa arvopohjaa, arvoja jos kysyttäisiin niin osaisinko, kehtaisinko nimetä yhtäkään? Niin kulunutta identiteettipotaskaa ovat nykyään abstraktit arvot sanoina, olkoonkin vaikka kuinka läntis-humanistista perimää. Jos jaksaminen ja selviäminen monenlaisen väsymyksen keskeltä käy arvosta niin se sitten. Entä klassikko koti, uskonto ja isänmaa? Jälkimmäisen kanssa on viime aikoina ollu vaikeuksia kun uusantiisänmaalaiset nihiloivat maan jalkojemme alta niin tehokkaasti ja olen ajatellut, että pitäkää dekonstruoitu global finlandinne.)

    VastaaPoista
  4. Minun arvojani on että en luovuta helposti, että yritän olla kriittinen ja tietenkin tämä kristillis-hellenistis-rationaalinen perintö kaikkine ongelmineenkin.

    VastaaPoista
  5. Terveisiä sinne metsiin ja vesille!

    Vaikka tuossa urputinkin turhaumaa niin täytyy sanoa, että mun arvot, yleisesti, on viime kuukausina eheytyneet. Ei siten, että lopettaisin ajattelun ja kriittisyyden, mutta siten, että annan faktojen puhua ensisijaisesti silloin kun niillä on tärkeää asiaa. Asiat ovat sittenkin usein siltä miltä näyttävät.
    Myös "vastapuoli" on helpottanut tätä siirtymällä aina vain kauemmas ja kauemmas omaan laitaansa. Minäkin voisin sanoa nykyaikaisesti, hah, että arvopohjassa on kyllä merkittäviä eroja.
    Ihmiset kyllä hyväksyn ihmisinä ovat mitä ovat. Se sisältää onneksi sellaisenaan kompromissin mahdollisuuden, mutta kovin ovat hyvät nykyään hyviä ja pahat pahoja meidän suomalaisissakin olosuhteissa liian monen mielestä.

    Yksityisesti elämässä on kysymys selviämisestä. Niinhän se on aina ollut. Selviämistaistelu loppuu aikanaan, toivottavasti mahdollisimman myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole huvittavampaa otusta kuin ihminen joka kuvittelee olevansa hyvä enkä tarkoita nyt sitä ettei saisi tunnistaa omia taitojaan ja vahvuuksiaan.

      Poista
  6. Tässä piispa Laajasalolta hyvä näkemys ihmisenä ihmisen ottamisesta, inhimillistämisestä. Ei pidä ryhtyä siis ihmisbetoniksi, vaikka toisen arvot eivät miellytäkään.
    Sekä Halla-aholta (sori, jos lukijana joku täydelliset arvot omaava ja ko. nimen maininta loukkaa) sananvapauden varsinaisesta suunnasta.
    Keskustelu käyty Kirkkopäivillä.

    Koko juttu: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/120ea265-9aac-4782-9b8d-fa7832b8d03e


    "Laajasalon mukaan hän oli saanut etukäteen yleisöltä pyyntöjä, ettei hän normalisoisi rasismia tai inhimillistäisi Halla-ahoa.
    – En halua normalisoida rasismia, se on väärin ja syntiä, mutta papille on hyvä tehtävä inhimillistää ihmisiä. Jos illan päätteeksi Jussia tai Joonasta on inhimillistetty, en pidä sitä pahana."

    "Halla-aho lähti vastaamaan eri näkökulmasta ja sanoi haluavansa täydentää sananvapauden itsestäänselvää määritelmää sillä, että ihmisillä olisi oikeus sanoa haluamiaan asioita riippumatta siitä, tuleeko jollekulle niistä paha mieli. Hänen mukaansa ihminen, joka joutuu pelkäämään sanomistensa seurauksia, harjoittaa sen seurauksena itsesensuuria, jonka vaikutukset ovat samat kuin jonkin ulkoisen langettama sensuuri.
    – Sananvapauden ytimessä on yksilön suojeleminen instituutioiden vallalta, eikä instituutioiden suojeleminen yksittäisten ihmisten sanoman aiheuttamalta pahalta mieleltä, Halla-aho sanoi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, olen päättänyt, että nykyään lähinnä luen juttuja, en hirveästi edes ala kommentoimaan, ellei jotain pakottavaa tarvetta ole. Tästäkin keskustelusta saatiin valtaisa pöyristyminen aikaan etukäteen. Mitä siitä tulisi, jos jokainen poliittinen suuntaus tai sen edustajat / kannattajat alkaisivat pöyristyä aina jostakin keskustelusta? Minusta tämä on aivan lapsellista touhua, mutta onpa ihmisillä vapaus tehdä mitä tykkäävät. Luin HS:n raportin keskustelusta. Siinä oli tiivistetty hyvin (siis koko asetelmassa) missä Suomessa tällä hetkellä mennään.

      Olen sitä mieltä, että vaikka Laajasalo ei ole kaikissa toimissaan ollut esimerkillinen eikä toiminut edes sillä tarkkuudella ja pieteetillä, jolla hänen olisi tullut toimia, hän tässä osoitti olevansa ihan normaali ihminen. Puhuu ihmisten kanssa, kuuntelee. No, joku voi nähdä niinkin että tämä tilaisuus oli Halla-ahon tai siis Perussuomalaisten EU-vaalikampanjan osa, ja minkä teet: näin voi nähdä, eikä kukaan voi sille mitään, jos noin tahtoo nähdä.

      Luulen, että kohtaamme todella mielenkiintoisia puheen ja sanan vapauteen kytkeytyviä ilmiöitä lähivuosina. Voi voi meitä...

      Poista
  7. Järkevä päätös ja tuohon itsekin haluaisin mennä. Männyn latvojen katselu kesäillassa on tärkeämpää...

    Turha reagoiminen kaikkeen on turhaa siksikin ettei minun keskeisiä kantojani mikään yksittäinen uutinen, julkinen keskustelu tms. tule muuttamaan.
    Olen aika selvästi oman asemani poliittisesti löytänyt tämän kevään aikana - ja onhan elämä muutakin kuin reagointia politiikkaan.
    Tosin minut on saanut ajattelemaan poliittisesti kytkökset omaan arkeeni eikä mikään asenteen statusointi tai ideologia.

    Ainaostaan merkittävä määrä uutta faktaa voi kantojani muuttaa tässä tilanteessa.

    Uusi tieto aina tervetullutta, sillä on voima muuttaa käsityksiäni, mutta kenenkään näppärä kommentointi, twittervittulointi, median "paljastus" tms. ei kantojani muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on muodostunut jonkinlainen poliittinen kanta joskaan en aioa sitä lukita: muutan mieluusti todellisuuden mukaan. Sanoisin että olen kriittinen joka suuntaan, siinä minun kantani ja kannatan mielestäni vähiten vahingollisia asioita - mihinkään ehdottomasti hyvään en politiikassa enää usko. Onneksi on kokemustasolla muutakin elämää ja siihen voi hetkittäin upota.

      Poista
  8. Vielä toteamus, että en lukkoon lyö poliittisesti mitään minäkään.
    Politiikkaan ei kannata mitään niin arvokasta kuin omaa elämänkatsomusta sitoa.

    Tällä hetkellä kantani ovat muutamassa isossa asiassa Suomen "hidaste- ja jarru"-puoluetta lähellä, mutta se ei tarkoita jäsenkirjaa eikä lupausta pysyä äänestäjänä todellisuuden kustannuksella.

    Samalla on totta, että koska en osaa tuoltakaan porukalta täydellistä yhteensopivuutta itseni ja ajatusteni kanssa vaatia (kuten en osaa vaatia yksityiselämässänikään yhdeltäkään ihmiseltä!), en säikähdä ensimmäistä enkä toistakaan kuprua tai mediaskandaalia ryhtyen reaktiiviseksi takinkääntäjäksi niin kauan kun jarrupuolueen päälinja tärkeimmissä kysymyksissä pysyy selkeänä.

    Typerää on muutenkin ajatella, että esim. vihreiden äänestäjä "on" vihreä tai että perusssuomalaisten äänestäjä "on" persu.

    Äänetyskäyttäytyminen on vain yksi ulottovuus. Ei kukaan ihminen niin ohut ole, vaikka sellaisina äänestäjät, väärin ääänestäjät varsinkin, halutaan nähdä ja kertoa.

    VastaaPoista
  9. Joo, tuota mitä sanoit siitä epätäydellisestä yhteensopivuudesta mietin itsekin juuri tänään. Kun oikein mietin, niin onko yhteisöä johon kuulun ja jossa kaikki olisivat edes olennaisimmissa asioissa täsmälleen samaa mieltä kanssani? Ei ole eikä tarvitse olla. Ihminen ei ole itsensäkään suhteen itseidenttinen niin että ei löytyisi ristiriitaisuuksia - itsessä niitä on vain helpompi sietää kun ei muutakaan voi. Itse olen joissakin asioissa vihreä, joissakin vasemmistolainen mutta kumpaakaan puoluetta en ole äänestänyt hetkeen. Jne jne. Se että äänestää jotain puoluetta on minulle sanoisinko strateginen valinta ja toki myös ns arvovalinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vielä niinkin että ei tarvitse olla vihreä edistääkseen vihreitä asioita ja vasemmistolainen edistääkseen niitä hyviä asioita, joita vasemmisto tahtoo edistää.

      Poista
  10. Juuri tuo oli mulle mullistava löytö ja vasta muutama vuosi sitten!

    Työväenhenkisenä, vai pitäiskö sanoa nykyvihakielellä, valkoisen roskaväen, toki kaikenvärisen, puolella jotenkin luonnollisesti olevana, oli mahtavaa kun tajusin ettei vasemmistolla ole monopolia hoitamaan duunareiden asiaa.
    Sama koskee luontojuttuja myös vihreiden suhteen.

    Globalismi avasi silmät. Se kuinka punainen ja vihreä meni globaalin leipiin noin heppoisesti ja niin paljon itseään myyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tällainen on henkisesti liikkuva paikallinen ihminen, siinä kai mun ideaali.

      Poista