torstai 2. toukokuuta 2019

Ilmastonmuutos, kuudes sukupuutto, ihmisen historia




Käyn miltei päivittäin lukemassa Jari Rannan blogia Aspects & Transpects. Jarin teemoja ovat muiden muassa askeesi, ortodoksikristillisyys, kirjoittaminen, ilmastonmuutos, väestöräjähdys, turvallisuuskulttuuri sekä trauman, mielen ja seksuaalisuuden kysymykset hyvin laajasti ymmärrettynä.

Jari kirjoittaa aforistisia katkelmiaan omintakeisella tyylillään ja puhtaasti omista lähtökohdistaan, minkä näen suurena voimavarana. Hän prosessoi, jankuttaa, tekee poistoja kun tuntee toimineensa omaatuntoaan vastaan, tekee oivalluksia, yhtä kaikki kirjoittaa tärkeistä asioista. Jarilla on omanlaisensa huumorintaju, joka myös tulee esiin.

Tässä on erinomainen päivitys, joka kiteyttää monet niistä asioista, joita olen itse pohtinut viimeisten vuosien aikana -- Jari, Jope ja Juha ovat olleet aktiivisesti keskusteluissa mukana pitkään. Samaa aihepiiriä käsittelee seuraava runoteokseni, Hämärä ei tanssi enää:

"Jos joku ateisti tahtoisi todistaa minulle ettei ihminen ole muuta kuin erikoislaatuinen aivo-olento osana elonkehää eikä ihmisen olemassaoloon voida kytkeä ajatusta Jumalan luomistyöstä niin hänen pitäisi sanoa vain yksi sana ja se sana on IHMISTSUNAMI. - Ateisti tähän sanaan on kätkenyt tulevaisuuden näkymän. Ihmiseläin lisääntyy suotuisissa olosuhteissa aina siihen saakka kunnes tulee tavalla tai toisella romahdus. - Ravinto loppuu. Elinkelpoiset maa-alueet kulutetaan loppuun. - Ehkä luonto on varannut ilmastonmuutoksen säätämään ihmisen vaikutuksia. - Jos on jo käynnissä kuudes maailmanloppu niin tämä maailmanloppu on todellakin kuudes. Elonkehä ravistaa itseään ja asettautuu sen jälkeen tolalle mihin ihminen ei enää kuuluu. - On kuin vimmaisessa lisääntymisessään ihminen tietäisi, että ihmisen aika on kulumassa loppuun. - Tähän kaikkeen on hyvin vaikea sijoittaa Jumalaa. - Luulisi, että ihmistsunamin käsite olisi levinnyt joka paikkaan ja että siitä myös kirkkokunnissa puhuttaisiin. Vielä kun ihmistsunamin kokonaisuus ei ole Raamatun ihmiselle antama tehtävä. Ihmisen tarkoitus oli olla huolekas ja havahtunut puutarhuri. - Ihmistsunami kuvastaa eläintä eikä henkeä. Se kertoo siitä ettei henki ohjaa ihmiskuntaa." Jari Ranta, "Ihminen luonnontapahtumana", 1.5.2019

*

Tässä samaa tematiikkaa omin sanoin:


Istumme tavarahelvetin kolmannen piirin käytävässä

juomme kahvia elämyshelvetin porstuassa

vielä tunti

lapset katsovat Pixarin animaatiota

Flamingon teatterisalissa

pulssit elämysten ja ostosten välillä

lasiseinä rajaa ohikulkijat


Naurahdat jutuilleni sanot

Eikö jo unohdeta transsendentti varmuus

ja hengen käsite

ei ole mitään varmaa

seinällä miehenkorkuinen #viihteellä #hyvinvointi

#prisonisland

hörppään kahvia

ja sanon mietteissäni

yhtä hyvin olevaisen maailman kieltäminen

pateettinen solidaarisuus

kaikkea kohtaan


Voidaan hyvin kysyä mitä on Jumalan historia

missä se toteutuu emme edes tiedä mitä kysymys tarkoittaa

mutta ei se tee apokalypsista

yhtään epätodempaa

ehkä on jokin vieras me

joka elää tuntemattomasti           Kaukaiset esi-isämme

eivät tienneet kuolevansa

me tiedämme ja pitäisi ymmärtää

laji kuolee yksilöiden vanavedessä

ihmisen menestys luonnonolentona

on kääntynyt itseään vastaan


*


Nämä sanat eivät ole tuhon paasaamista, joskin varmaa on, että sellainen on edessä. Ihmisen osaksi jää sopeutuminen ja kenties jatkuvuus sellaisen sopeutumisen jälkeen, jota emme ole ihmiskuntana ennen kokeneet. Luonto asettaa meidät koetukselle, koska emme ole itse asettaneet itseämme mittasuhteisiin ja rajoihin. Tuho on 10 miljardin jäsenen ihmiskunnalle toisenlainen asia kuin esimerkiksi 1,6 miljardin jäsenen ihmiskunnalle.


*


Ajatukset kiertyvät klassisen teodikean ongelman ympärille: Jos on olemassa Jumala, miksi maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ja miksi maailma on täynnä kärsimystä tai Jos Jumala on hyvä ja kaikkitietävä, miksi hän ei estä pahaa tapahtumasta? Väestöräjähdys on nykyaikainen liittymä tähän kysymykseen.

Mutta hetkinen: Nytkö tarvitaan Jumalan käsitettä selittämään ihmisen aiheuttamaa kaaosta, jota Raamattu ei edes tunnista, ja ihmistä suurempaa voimaa pysäyttämään ihmisen hillittömyys? Niinpä niin... Toisaalta varmasti ateistikin myöntää, että jokin suurempi pysähdys tulee ja tarvitaan -- pelkät ihmisteot eivät riitä, eikä moraalimme anna periksi sellaisille teoille, jotka olisivat riittävän nopeita ja tehokkaita. Olemme pelanneet itsemme tämän kokoluokan yksikkönä pussiin. Virhe on kokoluokan hillittömyydessä, nimittäin viime vuosisadan 1,6 miljardista ihmisyksilöstä nykyajan 7,7 miljardin ja pian 10-12 miljardin yksilön yksiköksi. Ihminen on kaunis olento, jokainen yksilö on arvokas ja tärkeä itsessään, mutta liika on liikaa, ja tätä ei ole sanonut ihminen vaan sen sanoo luonto ja planeetta, joka meitä paikoillaan asuttaa.

Luultavaa siis on, että ihminen ei korjaa suuntaansa riittävän nopeasti, mutta luonto korjaa. Ihmisen menestys luonnonolentona eli lisääntyjänä kääntyy itseään vastaan, kun maat ja vedet on kaluttu riittävän tyhjiksi, ja kun ihmislaumat ympäri planeettaa lähtevät liikkeelle. Näistä tapahtumista ihminen ei voi syyttää muita kuin itseään, itseään ihmiskuntana.


*


Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä, että erotan itseni jotenkin ihmiskunnasta pohtimalla näitä juttuja, sanon suoraan: Olen syntinen ihminen, olen monin tavoin osa tätä tuhoa, joka pikku hiljaa tulee tietoiseksi itsestään.




20 kommenttia:

  1. Suomi uskoo ja haluaa että ilmastonlämpeneminen voidaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Niitä jotka eivät tähän usko tai tätä halua pidetään ei-persoonina. Tekoja pidetään välttämättöminä. Muu olisi täysin vastuutonta.

    Miksi Suomi ei usko ja halua yrittää vastaavaa ja vähintään yhtä tärkeää asiaa, väestönkasvun välitöntä pysäyttämistä, ensin vaikkapa 8,5 miljardiin, sitten sen alentamista useilla miljardeilla?
    Ai koska on se uusi lohdutus, että väestönkasvu pysähtyy kuin itsestään 80 vuoden (!!) kuluttua jonnekin 10-12 (!!!) miljardin tietämille. Ehkä.
    Miksi ei sama huolettomuus ilmaston suhteen? Että kyllä "Gaia" hoitaa? Itsestään.

    Uusi kirjaus uuden hallituksen papereihin: Suomen hallitus edistää kaikin toimin, tarvittaessa taloudellisin ja poliittisin pakottein, väestönkasvun hillitsemistä ja pysäyttämistä erityisesti siellä, missä kasvu on edelleen kestämättömissä luvuissa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisesti.

    VastaaPoista
  2. Suomi voi näyttää oman tahtotilansa ilmastonlämpenemisen vakioimiseen - se on hyvä, se on oikein. Tapahtuuko niin, riippuu hyvin pitkälti muista tekijöistä. Toki voimme olla synnyttämässä lumipalloefektiä, jossa Pohjoismaat, Eurooppa ja sitä myöten koko maailma lähtee prosessiin mukaan. Voimme vahvistaa hyvää kierrettä.

    Suomella on iso kehitystehtävä tuon väestönräjähdyksen suhteen. Saa nähdä mitä siitä seuraa, löytyykö halua kohdata ongelma vai siirtyykö käsittely asian selittelyksi parhain päin ("ei ole väestöräjähdystä, on vain valtavaa hätää ja puutetta").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä on absurdia olettaa, että Suomen lupauksella sitoutumisista ilmastonmuutos voitaisiin pysäyttää 1,5 asteeseen. Tosiaan jonkinlaisena moraalisena signaalina se on hyvä, mutta joutuisimme poistamaan oman valtiomme lisäksi muutaman muun valtion planeetan pinnalta jos aikoisimme sitoumuksellamme todella pysäyttää lämpenemisen. Tai meidän pitäisi kyetä vaikuttamaan todella voimakkaasti esimerkiksi Kiinaan, Intiaan, Saksaan jne jne. mikä on aivan mahdoton tehtävä. Toki osamme voimme tehdä, mutta yhtälö on huomattavasti monimutkaisempi.

      Poista
  3. Itse en osaa uskoa 1,5 asteeseen pysäyttämisen olevan mitenkään mahdollista. Vielä vähemmän uskon väestönkasvunkaan suhteen pysäyttämisen mahdollisuuksia. Vähintään 80 vuotta mennään ylöspäin.
    Suurempana uhkana, en itselleni, mutta niille jotka ovat elossa vielä tämän vuosisadan puolivälissä ja lapsille jotka elävät vuosisadan miltei loppuun, pidän väestönkasvua seurannaisilmiöineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tulee todella karua kyytiä. Ei voi kuin anteeksi pyytää tulevilta sukupolvilta.

      Poista
  4. No. Oman osamme teemme, hyvä niin, siis yksilön ja valtion tasolla. Tuota jumalan ja uskon funktiota en oikein näe. Niin uskovat kuin uskonnottomat kuluttavat ja lisääntyvät holtittomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen uskovan, joka pitäa elämää vain olemisen tuulikaappina. Odottaa kuolemaa, että taivasten valtakunta toteutuisi. En oikeastaan tiedä miksi uskonnottomuuden ja uskovaisuuden dualismia liitetään tähän kysymykseen. Jumala ei ole keskeinen muuttuja tässä.

      Poista
    2. Otetaan sata uskonnotonta vasemmistovihreää ja sata vaikkapa vanhoillislestadiolaista. Luulen tietäväni, kumpi puoli prosentuaalusesti elää luonnon kannalta kestävämmin.

      Poista
    3. Näin on, jos kaikki eläisivät kuin uskonnottomat vasemmistovihreät, maailmassa olisi paljon vähemmän ihmisiä ja he luultavasti kuluttaisivat myös vähemmän. Toisaalta historiallisesti ajatellen, aikamme on myös synnyttänyt vihervasemmiston - sellaisenaan sitä ei välttämättä olisi, jos ei olisi ilmastokriisiä ja väestöräjähdystä. Jos eläisimme kommunismin hallitsemassa maailmassa, helvetti olisi jo täällä, hyvin todennäköisesti.

      En minäkään ajattele uskontoa ja Jumalaa tässä olennaisena muuttujana, mutta kylläkin instrumenttina, jolla uskovaisia kuluttajia voitaisiin puhutella.

      Vain tulevassa maailmassa eläminen on sekin todellisuuspakoa, jonka valitettavan hyvin tunnistan kristityistä. Ei se ole eettisesti kestävä asenne, siinä olet ihan oikeassa.

      Poista
    4. Talouden näkökulmasti voi ajatella myös niinkin että 100 lestadiolaista yksityisyrittäjää mahdollistaa aika monen vihervasemmistolaisen elämäntavan, koska verotuloillaan tuottavat tilanteen, jossa hyvinvointiyhteiskunnassa elämme -- näitä lestadiolaisia nettoveronmaksajia on nykyisin kiittäminen siitä, että on varaa jakaa edes nykyisen verran koulutukseen, tutkimukseen, tiedostamiseen jne. Myönnän kernaasti, että tämä menee tietenkin vähän ohi koko kysymyksestä. On yksinomaan hyvä, että meillä on eettisesti luontosuhdetta ajattelevia ihmisiä. Siinä uskovaisilla olisi kyllä peiliinkatsomisen ja "parannuksen teon" paikka - itse uskoon tämä ei tietenkään liity ydinosiltaan, mutta voisi kyllä liittyä uskon sosiaaliseen vastuuseen ja luontosuhteeseen.

      Toisaalta usko ja luontoystävällinen elämä eivät sulje myöskään toisiaan pois automaattisesti. Kyse on koulutuksesta ja valveutuneisuudesta ja siitä, mitä pidetään tärkeänä.

      Poista
    5. Taitaapa olla myös niin että lähinnä lestadiolaiset pitävät maassamme korkealla syntyvyydellään huolta siitä, että on tulevaisuuden veronmaksajia. No, kääntöpuolena on tietenkin yhteisöissä vallitseva naisen asema, joka ei ole kaikilta osin ihan kunnossa, jos todella vanhoillisia ollaan. Monimutkaisia kysymyksiä kaikkiaan.

      Poista
  5. Juha, se tuli mukaan tuosta Jarin blogista.

    Minusta ihmisen lisääntyminen on saanut apokalyptiset mittasuhteet. Kristinuskon edustajat voisivat kertoa kannattajilleen - eivät ainoastaan kulutuskulttuurin turmiollisuudesta - vaan myös siitä, että holtiton lisääntyminen ei kuulu uskonnon sanomaan. Sillä olisi valtava poliittinen merkitys esimerkiksi Afrikassa. En usko, että asiasta juuri puhutaan sielläkään. Uskonto keinona säädellä esimerkiksi syntyvyyttä - sillä olisi aivan ratkaiseva merkitys, jos kerrottaisiin, että tehtävämme on viljellä ja varjella maata, ei tuhota sitä kuin heinäsirkkalaumat. Sinänsä lisääntyminen ei liity uskontoon vaan paljon pidempiin perinteisiin ja sosiaaliturvaan kehittymättömissä maissa. Perhe ja monilapsisuus on myös sosiaalinen statussymboli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylikulutus on syntiä minulle siinä skenaariossa, johon yhdistän itseni ylikulutuksen ja väestöräjähdyksen maailmassa: synti on jotain jossa tehdään väärin elämää ja olevaa kohtaan. Sana on kristillinen ja kuvaa vääryyden painoa mielestäni oikein hyvin. Synti erottaa meidät siitä, mikä olisi hyvä suunnitelma. Maailma elää synnissä, ja synnin palkka on kuolema -- lajien sukupuutto ja tämä voi hyvin koskea myös oman lajimme romahdusta tulevaisuudessa. Tämä näkökulma on merkitysnäkökulma, enkä oleta että kaikki ajattelevat näin, mutta itse saan siitä kyllä potkua omiin ajatelmiini, koska se kuvaa kokemustani jostakin, joka on yhtä aikaa poliittista ja metafyysistä. En oleta, että esimerkiksi ateisti jakaa tämän näkökulman: hän voi sanoa vaan kylmästi, että laji järjestää itsensä kuseen, kaikki on tällä menolla ihan päin helvettiä (eikä hänen tarvitse tietenkään uskoa helvettiin metafyysisessä merkityksessä:))

      Poista
    2. Synti on hyvä sana. Minulla ei ole mitään syytä olla sitä käyttämättä. Synnin palkka on kuolema/laji tuhoaa itsensä. Pidän edellisen runollisuudesta enemmän.

      Minulle varhaisaikuisuudessa kolahti sartren'mauvaise foi', huono usko, vilpillinen tietoisuus, ateistinen vapauden tuska. Aloin kysyä itseltäni, missä kulkee tekosyiden ja turhien valintojen raja. (Ei Sartre ole niin erityinen tai kummallinen etiikassaan, sen kautta nämä peruskysymykset vain saivat minun kohdallani elämyksellisen tason.) Huonoa uskoa aloin miettiä niin omassa kuin muiden käyttäytymisessä. Postasin taannoin siitä kun kaksikielisessä vaalikeskustelussa kysyttiin kärjistetty kysymys "pitääkö Suomen pysyä ilmastotavoitteessa jos mikään muu euromaa ei pysy (jotakuinkin noin se kysymys meni). Minua ärsytti kun kaikki kuorossa huusivat että kyllä pitää, äänestäjät ja nuorison mielenosoitukset mielessään varmasti (halla-ahoa tuli ikävä, hän kun ei ollut mukana tuolloin). Itse olisin kysynyt toimittajilta ensin tarkentavan kysymyksen, oliko kysymys retorinen vai kirjaimellinen ja jos kirjaimellinen, niin vastaukseni olisi ollut, että ei tuetenkään pidä. Onko nyt huonoa uskoa vastata että ei tarvitse vai että tarvitsee? Tai kun sanon että "eiväthän kiinalaisetkaan...". Eli missä kulkee tyhjän ripittäytymisen ja pragmaattisen etiikan raja? Itse olen liian pragmaattinen ollakseni ripittäytyjä. Esimerkki omasta rajanvedostani: en jätä vessaa vetämättä kuivuudesta kärsivien takia, se olisi tyhjää ripittäytymistä; siinä vilpillisen tietoisuuden kysymys olisi mielestäni turha.

      Kun Suomi nyt astuu EU:n "johtoon", on tietenkin tehtävä kaikki mahdollinen, että muutkin ameriikkaa ja kiinaa myöten velvoittuisuvat enemmän hiilipäästöjensä vähentömiseen. Nyt kympinoppilaan asenteemme siis saa pragmaattisemman funktion. Siksi tietenkin aion äänestää vaaleissa...

      (Huonon yskon arkkityyppi an varmasti kysymys, meneekö kehitysapu perille? Kydytäänkö se siis vilpittömin mielin?)

      Poista
  6. Juha, pragmaattinen funktio on minulle kaiken keskiössä, myös silloin kun tehdään hyvää. Kehitysapu on silloin mielekästä kun se menee maksimaalisesti kohteeseensa ja saa aikaan hyviä ja nykyisin myös ehdottoman välttämättömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Tosin täydellistä totuutta ei voi tietää, joten tuohon pointtiin ei voi kategorisesti vedota.

      Poista
    2. Sellainen "kristillinenkin" tapa antaa, jossa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, on tavallaan ihan hölmöä, jos puhutaan kehitysavusta. Nykymuotoinen kehitysapu, joka on esimerkiksi mahdollistanut Afrikan väestöräjähdyksen tai ainakin olennaisesti tukenut sitä, ei ole järkevää. Kehitysavun prioriteetit: yhteiskuntien rakentaminen, koulutus (lasten ja myös naisten) ja väestösiirtymien ja väestönkasvun ehkäisy, siinä ne ovat.

      Poista
    3. Lisäksi rauhantyö mutta ei sotilaallisin väliintuloin.

      Poista
    4. Joo, ei voi tietää, mutta normi seuranta kehitysavulle niin kuin kaikelle muullekin rahoitukselle on tärkeää. Parasta olisi jos avun saajat itse voisivat oppia tarkkailemaan tuloksia ja suuntaamaan toimintaa pitkäjänteisesti. Se että syydetään rahaa jonkun gepardihatun uuteen mercedesarmadaan tai siihen että kehitysaputyöntekijät elävät palvelijoineen valtavissa lukaaleissa on vain kolonialismin jatketta (tämä oli nyt vaan karikatyyri).

      Poista
    5. Mutta tuollaisetkin karikatyyrit ovat toteutuneet.

      Poista