Käyn miltei
päivittäin lukemassa Jari Rannan blogia Aspects & Transpects. Jarin teemoja
ovat muiden muassa askeesi, ortodoksikristillisyys, kirjoittaminen,
ilmastonmuutos, väestöräjähdys, turvallisuuskulttuuri sekä trauman, mielen ja
seksuaalisuuden kysymykset hyvin laajasti ymmärrettynä.
Jari
kirjoittaa aforistisia katkelmiaan omintakeisella tyylillään ja puhtaasti
omista lähtökohdistaan, minkä näen suurena voimavarana. Hän prosessoi,
jankuttaa, tekee poistoja kun tuntee toimineensa omaatuntoaan vastaan, tekee
oivalluksia, yhtä kaikki kirjoittaa tärkeistä asioista. Jarilla on omanlaisensa
huumorintaju, joka myös tulee esiin.
Tässä on
erinomainen päivitys, joka kiteyttää monet niistä asioista, joita olen itse
pohtinut viimeisten vuosien aikana -- Jari, Jope ja Juha ovat olleet
aktiivisesti keskusteluissa mukana pitkään. Samaa aihepiiriä käsittelee
seuraava runoteokseni, Hämärä ei tanssi enää:
"Jos
joku ateisti tahtoisi todistaa minulle ettei ihminen ole muuta kuin
erikoislaatuinen aivo-olento osana elonkehää eikä ihmisen olemassaoloon voida
kytkeä ajatusta Jumalan luomistyöstä niin hänen pitäisi sanoa vain yksi sana ja
se sana on IHMISTSUNAMI. - Ateisti tähän sanaan on kätkenyt tulevaisuuden
näkymän. Ihmiseläin lisääntyy suotuisissa olosuhteissa aina siihen saakka
kunnes tulee tavalla tai toisella romahdus. - Ravinto loppuu. Elinkelpoiset
maa-alueet kulutetaan loppuun. - Ehkä luonto on varannut ilmastonmuutoksen
säätämään ihmisen vaikutuksia. - Jos on jo käynnissä kuudes maailmanloppu niin
tämä maailmanloppu on todellakin kuudes. Elonkehä ravistaa itseään ja
asettautuu sen jälkeen tolalle mihin ihminen ei enää kuuluu. - On kuin
vimmaisessa lisääntymisessään ihminen tietäisi, että ihmisen aika on kulumassa
loppuun. - Tähän kaikkeen on hyvin vaikea sijoittaa Jumalaa. - Luulisi, että
ihmistsunamin käsite olisi levinnyt joka paikkaan ja että siitä myös
kirkkokunnissa puhuttaisiin. Vielä kun ihmistsunamin kokonaisuus ei ole
Raamatun ihmiselle antama tehtävä. Ihmisen tarkoitus oli olla huolekas ja
havahtunut puutarhuri. - Ihmistsunami kuvastaa eläintä eikä henkeä. Se kertoo
siitä ettei henki ohjaa ihmiskuntaa." Jari Ranta, "Ihminen luonnontapahtumana",
1.5.2019
*
Tässä samaa
tematiikkaa omin sanoin:
Istumme
tavarahelvetin kolmannen piirin käytävässä
juomme kahvia
elämyshelvetin porstuassa
vielä tunti
lapset katsovat
Pixarin animaatiota
Flamingon
teatterisalissa
pulssit elämysten ja
ostosten välillä
lasiseinä rajaa
ohikulkijat
Naurahdat jutuilleni
sanot
Eikö jo unohdeta
transsendentti varmuus
ja hengen käsite
ei ole mitään varmaa
seinällä
miehenkorkuinen #viihteellä #hyvinvointi
#prisonisland
hörppään kahvia
ja sanon mietteissäni
yhtä hyvin olevaisen
maailman kieltäminen
pateettinen
solidaarisuus
kaikkea kohtaan
Voidaan hyvin kysyä
mitä on Jumalan historia
missä se toteutuu
emme edes tiedä mitä kysymys tarkoittaa
mutta ei se tee
apokalypsista
yhtään epätodempaa
ehkä on jokin vieras me
joka elää
tuntemattomasti Kaukaiset esi-isämme
eivät tienneet
kuolevansa
me tiedämme ja
pitäisi ymmärtää
laji kuolee
yksilöiden vanavedessä
ihmisen menestys luonnonolentona
on kääntynyt itseään
vastaan
*
Nämä sanat eivät ole tuhon
paasaamista, joskin varmaa on, että sellainen on edessä. Ihmisen osaksi jää
sopeutuminen ja kenties jatkuvuus sellaisen sopeutumisen jälkeen, jota emme ole
ihmiskuntana ennen kokeneet. Luonto asettaa meidät koetukselle, koska emme ole
itse asettaneet itseämme mittasuhteisiin ja rajoihin. Tuho on 10 miljardin
jäsenen ihmiskunnalle toisenlainen asia kuin esimerkiksi 1,6 miljardin jäsenen
ihmiskunnalle.
*
Ajatukset kiertyvät klassisen
teodikean ongelman ympärille: Jos on olemassa Jumala, miksi maailmassa tapahtuu
niin paljon pahaa ja miksi maailma on täynnä kärsimystä tai Jos Jumala on hyvä
ja kaikkitietävä, miksi hän ei estä pahaa tapahtumasta? Väestöräjähdys on
nykyaikainen liittymä tähän kysymykseen.
Mutta hetkinen: Nytkö tarvitaan
Jumalan käsitettä selittämään ihmisen aiheuttamaa kaaosta, jota Raamattu ei edes tunnista, ja ihmistä suurempaa voimaa pysäyttämään ihmisen
hillittömyys? Niinpä niin... Toisaalta varmasti ateistikin myöntää, että jokin suurempi pysähdys
tulee ja tarvitaan -- pelkät ihmisteot eivät riitä, eikä moraalimme anna
periksi sellaisille teoille, jotka olisivat riittävän nopeita ja tehokkaita.
Olemme pelanneet itsemme tämän kokoluokan yksikkönä pussiin. Virhe on
kokoluokan hillittömyydessä, nimittäin viime vuosisadan 1,6 miljardista
ihmisyksilöstä nykyajan 7,7 miljardin ja pian 10-12 miljardin yksilön yksiköksi.
Ihminen on kaunis olento, jokainen yksilö on arvokas ja tärkeä itsessään, mutta
liika on liikaa, ja tätä ei ole sanonut ihminen vaan sen sanoo luonto ja
planeetta, joka meitä paikoillaan asuttaa.
Luultavaa siis on, että ihminen ei
korjaa suuntaansa riittävän nopeasti, mutta luonto korjaa. Ihmisen menestys
luonnonolentona eli lisääntyjänä kääntyy itseään vastaan, kun maat ja vedet on
kaluttu riittävän tyhjiksi, ja kun ihmislaumat ympäri planeettaa lähtevät
liikkeelle. Näistä tapahtumista ihminen ei voi syyttää muita kuin itseään,
itseään ihmiskuntana.
*
Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä,
että erotan itseni jotenkin ihmiskunnasta pohtimalla näitä juttuja, sanon
suoraan: Olen syntinen ihminen, olen monin tavoin osa tätä
tuhoa, joka pikku hiljaa tulee tietoiseksi itsestään.
Suomi uskoo ja haluaa että ilmastonlämpeneminen voidaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Niitä jotka eivät tähän usko tai tätä halua pidetään ei-persoonina. Tekoja pidetään välttämättöminä. Muu olisi täysin vastuutonta.
VastaaPoistaMiksi Suomi ei usko ja halua yrittää vastaavaa ja vähintään yhtä tärkeää asiaa, väestönkasvun välitöntä pysäyttämistä, ensin vaikkapa 8,5 miljardiin, sitten sen alentamista useilla miljardeilla?
Ai koska on se uusi lohdutus, että väestönkasvu pysähtyy kuin itsestään 80 vuoden (!!) kuluttua jonnekin 10-12 (!!!) miljardin tietämille. Ehkä.
Miksi ei sama huolettomuus ilmaston suhteen? Että kyllä "Gaia" hoitaa? Itsestään.
Uusi kirjaus uuden hallituksen papereihin: Suomen hallitus edistää kaikin toimin, tarvittaessa taloudellisin ja poliittisin pakottein, väestönkasvun hillitsemistä ja pysäyttämistä erityisesti siellä, missä kasvu on edelleen kestämättömissä luvuissa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisesti.
Suomi voi näyttää oman tahtotilansa ilmastonlämpenemisen vakioimiseen - se on hyvä, se on oikein. Tapahtuuko niin, riippuu hyvin pitkälti muista tekijöistä. Toki voimme olla synnyttämässä lumipalloefektiä, jossa Pohjoismaat, Eurooppa ja sitä myöten koko maailma lähtee prosessiin mukaan. Voimme vahvistaa hyvää kierrettä.
VastaaPoistaSuomella on iso kehitystehtävä tuon väestönräjähdyksen suhteen. Saa nähdä mitä siitä seuraa, löytyykö halua kohdata ongelma vai siirtyykö käsittely asian selittelyksi parhain päin ("ei ole väestöräjähdystä, on vain valtavaa hätää ja puutetta").
Sinänsä on absurdia olettaa, että Suomen lupauksella sitoutumisista ilmastonmuutos voitaisiin pysäyttää 1,5 asteeseen. Tosiaan jonkinlaisena moraalisena signaalina se on hyvä, mutta joutuisimme poistamaan oman valtiomme lisäksi muutaman muun valtion planeetan pinnalta jos aikoisimme sitoumuksellamme todella pysäyttää lämpenemisen. Tai meidän pitäisi kyetä vaikuttamaan todella voimakkaasti esimerkiksi Kiinaan, Intiaan, Saksaan jne jne. mikä on aivan mahdoton tehtävä. Toki osamme voimme tehdä, mutta yhtälö on huomattavasti monimutkaisempi.
PoistaItse en osaa uskoa 1,5 asteeseen pysäyttämisen olevan mitenkään mahdollista. Vielä vähemmän uskon väestönkasvunkaan suhteen pysäyttämisen mahdollisuuksia. Vähintään 80 vuotta mennään ylöspäin.
VastaaPoistaSuurempana uhkana, en itselleni, mutta niille jotka ovat elossa vielä tämän vuosisadan puolivälissä ja lapsille jotka elävät vuosisadan miltei loppuun, pidän väestönkasvua seurannaisilmiöineen.
Joo, tulee todella karua kyytiä. Ei voi kuin anteeksi pyytää tulevilta sukupolvilta.
PoistaNo. Oman osamme teemme, hyvä niin, siis yksilön ja valtion tasolla. Tuota jumalan ja uskon funktiota en oikein näe. Niin uskovat kuin uskonnottomat kuluttavat ja lisääntyvät holtittomasti.
VastaaPoistaTunnen uskovan, joka pitäa elämää vain olemisen tuulikaappina. Odottaa kuolemaa, että taivasten valtakunta toteutuisi. En oikeastaan tiedä miksi uskonnottomuuden ja uskovaisuuden dualismia liitetään tähän kysymykseen. Jumala ei ole keskeinen muuttuja tässä.
PoistaOtetaan sata uskonnotonta vasemmistovihreää ja sata vaikkapa vanhoillislestadiolaista. Luulen tietäväni, kumpi puoli prosentuaalusesti elää luonnon kannalta kestävämmin.
PoistaNäin on, jos kaikki eläisivät kuin uskonnottomat vasemmistovihreät, maailmassa olisi paljon vähemmän ihmisiä ja he luultavasti kuluttaisivat myös vähemmän. Toisaalta historiallisesti ajatellen, aikamme on myös synnyttänyt vihervasemmiston - sellaisenaan sitä ei välttämättä olisi, jos ei olisi ilmastokriisiä ja väestöräjähdystä. Jos eläisimme kommunismin hallitsemassa maailmassa, helvetti olisi jo täällä, hyvin todennäköisesti.
PoistaEn minäkään ajattele uskontoa ja Jumalaa tässä olennaisena muuttujana, mutta kylläkin instrumenttina, jolla uskovaisia kuluttajia voitaisiin puhutella.
Vain tulevassa maailmassa eläminen on sekin todellisuuspakoa, jonka valitettavan hyvin tunnistan kristityistä. Ei se ole eettisesti kestävä asenne, siinä olet ihan oikeassa.
Talouden näkökulmasti voi ajatella myös niinkin että 100 lestadiolaista yksityisyrittäjää mahdollistaa aika monen vihervasemmistolaisen elämäntavan, koska verotuloillaan tuottavat tilanteen, jossa hyvinvointiyhteiskunnassa elämme -- näitä lestadiolaisia nettoveronmaksajia on nykyisin kiittäminen siitä, että on varaa jakaa edes nykyisen verran koulutukseen, tutkimukseen, tiedostamiseen jne. Myönnän kernaasti, että tämä menee tietenkin vähän ohi koko kysymyksestä. On yksinomaan hyvä, että meillä on eettisesti luontosuhdetta ajattelevia ihmisiä. Siinä uskovaisilla olisi kyllä peiliinkatsomisen ja "parannuksen teon" paikka - itse uskoon tämä ei tietenkään liity ydinosiltaan, mutta voisi kyllä liittyä uskon sosiaaliseen vastuuseen ja luontosuhteeseen.
PoistaToisaalta usko ja luontoystävällinen elämä eivät sulje myöskään toisiaan pois automaattisesti. Kyse on koulutuksesta ja valveutuneisuudesta ja siitä, mitä pidetään tärkeänä.
Taitaapa olla myös niin että lähinnä lestadiolaiset pitävät maassamme korkealla syntyvyydellään huolta siitä, että on tulevaisuuden veronmaksajia. No, kääntöpuolena on tietenkin yhteisöissä vallitseva naisen asema, joka ei ole kaikilta osin ihan kunnossa, jos todella vanhoillisia ollaan. Monimutkaisia kysymyksiä kaikkiaan.
PoistaJuha, se tuli mukaan tuosta Jarin blogista.
VastaaPoistaMinusta ihmisen lisääntyminen on saanut apokalyptiset mittasuhteet. Kristinuskon edustajat voisivat kertoa kannattajilleen - eivät ainoastaan kulutuskulttuurin turmiollisuudesta - vaan myös siitä, että holtiton lisääntyminen ei kuulu uskonnon sanomaan. Sillä olisi valtava poliittinen merkitys esimerkiksi Afrikassa. En usko, että asiasta juuri puhutaan sielläkään. Uskonto keinona säädellä esimerkiksi syntyvyyttä - sillä olisi aivan ratkaiseva merkitys, jos kerrottaisiin, että tehtävämme on viljellä ja varjella maata, ei tuhota sitä kuin heinäsirkkalaumat. Sinänsä lisääntyminen ei liity uskontoon vaan paljon pidempiin perinteisiin ja sosiaaliturvaan kehittymättömissä maissa. Perhe ja monilapsisuus on myös sosiaalinen statussymboli.
Ylikulutus on syntiä minulle siinä skenaariossa, johon yhdistän itseni ylikulutuksen ja väestöräjähdyksen maailmassa: synti on jotain jossa tehdään väärin elämää ja olevaa kohtaan. Sana on kristillinen ja kuvaa vääryyden painoa mielestäni oikein hyvin. Synti erottaa meidät siitä, mikä olisi hyvä suunnitelma. Maailma elää synnissä, ja synnin palkka on kuolema -- lajien sukupuutto ja tämä voi hyvin koskea myös oman lajimme romahdusta tulevaisuudessa. Tämä näkökulma on merkitysnäkökulma, enkä oleta että kaikki ajattelevat näin, mutta itse saan siitä kyllä potkua omiin ajatelmiini, koska se kuvaa kokemustani jostakin, joka on yhtä aikaa poliittista ja metafyysistä. En oleta, että esimerkiksi ateisti jakaa tämän näkökulman: hän voi sanoa vaan kylmästi, että laji järjestää itsensä kuseen, kaikki on tällä menolla ihan päin helvettiä (eikä hänen tarvitse tietenkään uskoa helvettiin metafyysisessä merkityksessä:))
PoistaSynti on hyvä sana. Minulla ei ole mitään syytä olla sitä käyttämättä. Synnin palkka on kuolema/laji tuhoaa itsensä. Pidän edellisen runollisuudesta enemmän.
PoistaMinulle varhaisaikuisuudessa kolahti sartren'mauvaise foi', huono usko, vilpillinen tietoisuus, ateistinen vapauden tuska. Aloin kysyä itseltäni, missä kulkee tekosyiden ja turhien valintojen raja. (Ei Sartre ole niin erityinen tai kummallinen etiikassaan, sen kautta nämä peruskysymykset vain saivat minun kohdallani elämyksellisen tason.) Huonoa uskoa aloin miettiä niin omassa kuin muiden käyttäytymisessä. Postasin taannoin siitä kun kaksikielisessä vaalikeskustelussa kysyttiin kärjistetty kysymys "pitääkö Suomen pysyä ilmastotavoitteessa jos mikään muu euromaa ei pysy (jotakuinkin noin se kysymys meni). Minua ärsytti kun kaikki kuorossa huusivat että kyllä pitää, äänestäjät ja nuorison mielenosoitukset mielessään varmasti (halla-ahoa tuli ikävä, hän kun ei ollut mukana tuolloin). Itse olisin kysynyt toimittajilta ensin tarkentavan kysymyksen, oliko kysymys retorinen vai kirjaimellinen ja jos kirjaimellinen, niin vastaukseni olisi ollut, että ei tuetenkään pidä. Onko nyt huonoa uskoa vastata että ei tarvitse vai että tarvitsee? Tai kun sanon että "eiväthän kiinalaisetkaan...". Eli missä kulkee tyhjän ripittäytymisen ja pragmaattisen etiikan raja? Itse olen liian pragmaattinen ollakseni ripittäytyjä. Esimerkki omasta rajanvedostani: en jätä vessaa vetämättä kuivuudesta kärsivien takia, se olisi tyhjää ripittäytymistä; siinä vilpillisen tietoisuuden kysymys olisi mielestäni turha.
Kun Suomi nyt astuu EU:n "johtoon", on tietenkin tehtävä kaikki mahdollinen, että muutkin ameriikkaa ja kiinaa myöten velvoittuisuvat enemmän hiilipäästöjensä vähentömiseen. Nyt kympinoppilaan asenteemme siis saa pragmaattisemman funktion. Siksi tietenkin aion äänestää vaaleissa...
(Huonon yskon arkkityyppi an varmasti kysymys, meneekö kehitysapu perille? Kydytäänkö se siis vilpittömin mielin?)
Juha, pragmaattinen funktio on minulle kaiken keskiössä, myös silloin kun tehdään hyvää. Kehitysapu on silloin mielekästä kun se menee maksimaalisesti kohteeseensa ja saa aikaan hyviä ja nykyisin myös ehdottoman välttämättömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
VastaaPoistaNiin juuri. Tosin täydellistä totuutta ei voi tietää, joten tuohon pointtiin ei voi kategorisesti vedota.
PoistaSellainen "kristillinenkin" tapa antaa, jossa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, on tavallaan ihan hölmöä, jos puhutaan kehitysavusta. Nykymuotoinen kehitysapu, joka on esimerkiksi mahdollistanut Afrikan väestöräjähdyksen tai ainakin olennaisesti tukenut sitä, ei ole järkevää. Kehitysavun prioriteetit: yhteiskuntien rakentaminen, koulutus (lasten ja myös naisten) ja väestösiirtymien ja väestönkasvun ehkäisy, siinä ne ovat.
PoistaLisäksi rauhantyö mutta ei sotilaallisin väliintuloin.
PoistaJoo, ei voi tietää, mutta normi seuranta kehitysavulle niin kuin kaikelle muullekin rahoitukselle on tärkeää. Parasta olisi jos avun saajat itse voisivat oppia tarkkailemaan tuloksia ja suuntaamaan toimintaa pitkäjänteisesti. Se että syydetään rahaa jonkun gepardihatun uuteen mercedesarmadaan tai siihen että kehitysaputyöntekijät elävät palvelijoineen valtavissa lukaaleissa on vain kolonialismin jatketta (tämä oli nyt vaan karikatyyri).
PoistaMutta tuollaisetkin karikatyyrit ovat toteutuneet.
Poista