torstai 9. toukokuuta 2019

Hylätyn kansan kynttilä -- Hesarin hieno juttu Aleksis Salusjärvestä



Tänään Hesarissa oli juttu, jota luin kyynelet silmissä. Harvoin käy niin. Aleksis Salusjärvestä kertova juttu tuli vaan niin lähelle. Olen katsonut samoja kuvioita osana omaa elämääni jo reilut kymmenen vuotta. Nämä ovat prosesseja, jotka eivät pääty sillä, että sulkee kirjan tai ruudun.

Aleksis on lähtenyt opettamaan lukemista erityisluokkiin ja vankiloihin. Hän on huomannut, että syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten päät eivät kumise tyhjyyttä, päinvastoin, sieltä löytyy ajattelua ja taitoa, joka odottaa vain, että joku auttaa päästämään sen esiin ja löytämään oikean uoman. Arvostan aivan suunnattomasti sitä työtä mitä teet, Aleksis!

Minusta tuntuu usein, että yhteiskuntamme ideologiset valinnat ja projektit kumisevat tyhjyyttään. Tarvittaisiin juuri Aleksiksen kaltaisia ihmisiä, jotka menevät ja löytävät.

Ongelmista kärsivien nuorten auttaminen on rankkaa, koska kaikki ei johdu ympäristöstä. Vanhemmat voivat tehdä oman osuutensa, mutta usein suhteet ovat niin ongelmallisia, että olisi parempi, kun auttaja olisi kodin piirin ulkopuolelta. Nuoret saattavat kärsiä esimerkiksi synnynnäisistä neurologisista ongelmista, joihin ajan mittaan liittyy psykiatrisia ongelmia -- niitä myös syntyy, koska yhteiskunta on tietyllä tavalla normitettu ja haasteellinen neurologinen rakenne ei löydä toimintatapoja. Ja on huumeet ja väärät valinnat, koska itselle sopivia reittejä on vaikea löytää. On myös niin, että yhteiskunta sanoittaa ja rajaa liian selvästi väylät ja mahdollisuudet, eikä ole aikaa kuuntelemiseen ja yhdessä etsimiseen.

Oli miten oli, olen iloinen, että nykyisessä koulutuskeskustelussa vihdoin tunnustetaan, tai ainakin jotkut tunnustavat, että huonosti resurssoitu ideologinen inkluusio ja integraatio eivät ole taanneet hankalimpien nuorten ihmisoikeuksia vaan sysänneet heidät yhä hankalampaan asemaan. Heidät on usein jätetty heitteille jo koulupolkunsa aikana, ja tärkeämpää on ollut, että kaupungit ovat pitäneet yllä edistyksellisyyden kulisseja ja saaneet kertoa seminaareissa, että ovat toteuttaneet oppilaiden ihmisoikeudet. Tämän politiikkaan ja talouteen ulottuvan ideologian vuoksi koulujemme suurissa luokissa on paljon sellaisiakin nuoria, joiden paikka olisi sairaalakouluissa tai hyvin suunnitelluissa erityisluokissa. Siellä he saisivat tarvitsemaansa tukea. Täytyy sanoa, että säälin (joskin samalla myös kunnioitan) parhaansa mukaan työtään tekeviä opettajia, jotka ovat yhtä lailla  koulutoimenjohtajien ja apulaispormestareiden korkealentoisten inkluusioideologioiden uhreja.

Voisin kirjoittaa tästä aihepiiristä vaikka kuinka, mutta halusin vain lyhyesti huomauttaa, miten hienoa on, että joku tekee tällaista käytännön työtä, joka samalla paljastaa yhteiskuntamme kipukohtia ja tekopyhyyttä ja hyväntahtoista typeryyttä mutta myös uusia yksilöllisiä mahdollisuuksia. On etsimässä ja löytämässä vaikkapa Helsingin ja Vantaan lähiöissä.

Suomella ei ole varaa menettää kaikkia niitä poikia (sen paremmin kuin tyttöjä), jotka se on tällä hetkellä menettämässä.



25 kommenttia:

  1. Tuo inkluusio/integraatio on pahimmillaan, ja myös liian usein, koulutukselliseen heitteillejättöön verrattavaa.
    Kun erityistarpeisista lapsista ja nuorista tehdään opettajien tai useammin kyllä kunnan koulutusvirkamiesten (ja yhtä paljon opetushallituksen, opettajakouluttajien) henkilökohtaisen pedagogisen kunnianhimon koe-eläimiä, niin kirosanat eivät riitä.
    Monen tuntemani opettajan kokemusta kuvaa ajatus, että tietäisivätpä kodit ja media ja päättäjät, millaista lavastusleikkiä iso osa uusista opetusjärjestelyistä on. Ja osa niistä lasten kasvulle vaarallisia. Sen tajuamiseen ei tarvita edes opetusalan kokemusta. Oman tytär pääsee ysiltä nyt juuri ja juuri karkuun ennen kuin Ruotsin malli on täysillä meillä.

    Aleksis ja vastaavat tärkeän työmaan nähneet voisi tulla töihin vaikkapa aivan tyypilliseen suureen melkein tuhannen oppilaan lähiöperuskouluun ja nämä samat sivuun sysätyt löytyvät sieltä, sillä erolla että heitä on paljon. Ja duuni on viispäiväinen, noin kahdeksasta puoli neljään. Kestää kuka kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, tiedätkö, en yhtään ihmettele, että vaimoni on pikkuisen väsähtänyt lähiökoulutyöpäivän jälkeen ja tarvitsee pienet nokoset. Ja pitkä kesälomakin toimii terapiana.

      Poista
    2. Härskeintä on se että opettajia syytetään usein laiskuudesta ja muutosvastarinnasta, kun kouluihin ängetään toimimatonta ideologiaa, jonka toteuttamisessa ei ole mieltä eikä siihen ole resurssejakaan. No, tällaista tämä on läpi yhteiskunnan, valitettavasti.

      Poista
    3. Analogioita löytyy miltei mihin hyvänsä.

      Poista
    4. On varmasti ansainnut. Ja pitkät torkut!

      Toivottavasti tuon Salusjärven jutun kautta edes joku byro tajuaa, mitä virheitä on tehty.
      Jos joku oikein jaksaa alkaa kaivaa, mistä hemmetistä tää nyt sitten meille tuli niin kappas kyllä se sieltä löytyy tuojien taustoista. Mistä se nyt ihmisen biologialle vieras idealismi yleensä tulee...Sieltä missä ajatellaan että on rakenne joka on väärin. No, kun rakennetta korjattiin ideologiavetoisesti heikompien hyväksi, mentiinkin juuri väärään suuntaan. Ja kävi vielä niin iloisesti, että toimiston puolella huomattiin, että hei tämä uusi ihannehan säästääkin rahaa!

      No, tämä tiedetään.
      Tsemppiä kaikille ihmisille, jotka eivät ole saaneet peruskouluissaan kunnollista koulutusta oman erityisyytensä vuoksil

      Poista
    5. Jos en väärin muista jotakin hesarin artikkelia niin oliko se että melkein puolet peruskoulujen opettajista haaveilee alansa vaihdosta. Suuruusluokka oli tuo.

      "Eräs" ope sanoo aina jotenkin niin, että hän kokee, että on koulussaan omien oppilaidensa kanssa samassa muiden keittämässä liemessä ja yrittää siitä niiden kanssa jotenkin yhdessä selvitä. Muusta viis. Solidaarisuutta on siis jäljellä vain yhteen suuntaan. Byrot ja virastojen koulusekoittajat pysykööt kaukana.

      Poista
    6. Usein kouluissa onneksi koko porukka on samassa liemessä ja ymmärtää kupletin juonen. Sitten on vaikeaa jos on vaikka "edistyksellinen" reksi tms.

      Poista
  2. Vantaalla idioottimaisuuden tasoisesta idealismista vastasi vasemmisto eli sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmisto ja sitä kannusti täysillä kokoomus, koska hei me säästetään tässä hyveellisyydessä. Vitun idiootteja koko porukka ja itkin sitä monta vuotta. Opettajat tekivät parhaansa. Pelkään että vastaavia mokia nähdään useita lähivuosina eikä edes talouskortti heilu niin voimakkaasti. Koulutus tarvitsee rahaa mutta ei haaskattavaksi haihatteluun. Mun vaimo muuten pitää luokkansa kuosissa, mutta on kyllä väsynyt joka päivä urakan jälkeen enkä ihmettele. En itse jaksaisi, olen liian itsekäs tai toisella tavalla suunnattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai homman oli pistänyt kokoon ja pohjustanut joku yliopistotason koulutussuunnittelijoiden ryhmä. Poliitikot siunasivat jutun.

      Poista
    2. Mutta ehkä toimeksiannosta vastasi taas jokin poliittinen ohjaus ministeritasolta tai vähintään kaupungin johdon tasolta. Järjetön hyveellisyys on hirveä asia kun se yhdistyy poliittiseen joukkovoimaan ja konsensukseen...

      Poista
    3. Vielä se että arvostan kaikkia nuorten eteen tehtyä työtä. Yhteiskunta ei ole tässä suhteessa valmis. Ja teemmepä mitä hyvänsä, jotkut putoavat sivuun. Turvaverkko ei ole koskaan niin tiheä. C

      Poista
    4. Juuri tuohon viittasin. Frankfurtin vasemmisto keksi idean ja vääristävän rakenteen, vihreät hymyilivät kauniisti että juuh, ja kokoomus tajusi että antaa hölmöjen hölmöillä. Ja hommaa avittivat ja vauhdittivat surkeimmillaan eräänlaisen kvasitieteen, kasvatustieteen kädettömimmät nysvelöt.

      Poista
    5. Tässä ollaan taidettu Vesa kuvattu myös seuraava neljän vuoden pääilmiö, kunhan punavihreä kansan(???)rintama pääsee rakenteita korjaamaan. Ne varmaan luulee että kun kouluihin palkataan kaksisataa kuraattoria ja kolmesataa psykologia lisää niin kaikki sujuu taas ja sittenkin hyvin.

      Poista
    6. Ja tuo ed. ilmiö koko yhteiskunna mitassa siis.

      Poista
    7. Odotellaan, jospa sieltä tulisi koulutussektorille jotain hyvääkin. Mitään ideologista hössötystä ei tarvita, sitä on saatu ihan kylliksi. Perusasioihin, kuten riittäviin opetusresursseihin tarvittaisiin kyllä panostusta.

      Poista
    8. Jos palkataan kuraattoreja ja psykologeja, tulee täydennys väärään kohtaan, valitettavasti.

      Poista
  3. Tuli vielä mieleen, että muutosvastarinta on hemmetin hieno ja
    nimenomaan positiivinen asia aina silloin kun muutos on väärä.

    Moni älykkäänä tai rohkeana itseään pitävä ihminen perustelee ihme kyllä melkein mitä tahansa muutosta että se nyt on kato vaan tätä päivää. Sellainen asenne on kyllä rohkeudesta kaukana.

    Muutosmyönteisiä olivat esim. bolsevikitkin. Se noin 5-8 prosenttia Venäjän kansasta joka kaappasi vallan ja muutoksia oli kyllä sitten luvassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muutosvastarinta perustuu usein asiantuntijatahoilla siihen, että on hyvät käytännöt, jotka ovat uhattuina muutoksessa. Opettajat ovat esimerkiksi ihmisiä, jotka hyvin aktiivisesti päivittävät osaamistaan ja ovat myös lähiympäristössä kehittäneet käytännön keinoja selvitä hankalissa tilanteissa. Uudistajien pääasiallinen tavoite tuntuu usein olevan itse uudistus ja vieläpä monesti kriteerein, jotka eivät ole itse oppimisen ja opettamisen kannalta ytimessä. Muutosvastarinta aktivoituu varsinkin silloin kun ulkopuolelta ja huonoin kriteerein kaupataan uutena pedagogiikkana asioita, joiden motivaatio on ilmiselvästi toisaalla. Totta kai myös opettaja voi olla turhaan konservatiivinen ja jäykkä ja näin myös varmasti joskus on, mutta opettajat ovat kokemukseni mukaan enemmänkin hyviä sopeutujia ja resurssien arvioijia ja kykenevät ottamaan uutta vastaan silloin kun se aidosti heidän opetus- ja kasvatustavoitteitaan hyödyttää.

      Poista
    2. Asia ei tietenkään ole täysin mustavalkoinen mutta en itse menisi sörkkimään toimivia käytäntöjä. Henkilökohtaisesti on valitettavan paljon kokemusta uudistuksista, jotka ovat huonontaneet toimivia käytänteitä. Nämä kokemukset yliopistolta. Toisaalta on hyviäkin kokemuksia uudesta pedagogiikasta ja vertaistuesta. Hallinnon projektit ovat yleensä sellaisia, että ne eivät hyödytä toimintaa ruohonjuuritasolla. Toki jos on esimerkiksi hyvä dekaani, hän voi myös parantaa käytänteitä.

      Poista
  4. Maailmahan kehittyy kokonaisestikin sekä säilyttämällä aivan voittamattomia käytänteitä että integroimalla uusia sellaiseksi mahdollisesti kasvavia. Se on selvää. Muutosvastarinta on silloin perusteltua kun asian esittelyn jälkeen, tajutaan heti ettei nyt toimi. Tai sitten kun koekäyttö näyttää ettei pelitä.

    Tuppaa kyllä olemaan niin, että silti jotkut tahot haluavat jatkaa. Muutos muutoksen vuoksi kiihottaa joitakin ihmisiä jo sinänsä. Perstuntumalta voisi sanoa, että nykyihminen kuuluu tähän jengiin pääsääntöisesti, sillä uusien appien tms. nälkä on loputon. No, ihminen on utelias, ja saa ollakin.

    Muutoksien suhteen pitäisi kuitenkin olla varovaisimmillaan silloin kun on kysymys hengestä ja terveydestä. Tai haurammista. Kun ihmisjärki haluaa nostaa koneen nokkaa ylös, mutta automatiikka painaa sen maahan eikä ole olemassa peruutusnappia. Ja tämä sekä konkretiassa että metaforallisena.

    Kun katselin eilen EU-vaaliväittelyä niin siellä tuli esiin juuri se, että toisilla on taju traditiosta, toisilla ei. Toki samaan aikaan päällekkäin kulki kiistalinja, mikä se traditio on. Ja kuka omistaa sen. Sama kai mikrotasolla kouluissa.

    Juuri luin artikkelin, että tänäkin vuonna opettajiksi lukemaan pyrkivien määrä on romahtanut. Joissakin yliopistoissa jopa 40 prosenttia muutamassa vuodessa. Ruotsin tietä mennään tässä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että arvostukseni Sari Essayhia kohtaan nousi tuon eilisen keskustelunkin jälkeen. Harmi ettei ole isomman puolueen johtohahmo. Tai toki voisi olla, jos äänestäjät niin päättäisivät. Asiallinen, mietittyjä puheenvuoroja, ei ole huutamassa toisten päälle.

      Poista
  5. Jos tekisi ajatusleikin tähän päivityksen lapsiaiheeseen liittyen, niin kysymyksen ollessa kenelle eilisistä panelisteista antaisit oman lapsesi viikonlopuksi hoitoon, niin vastaisin ihan samoin. Kyllä se Essayhille menisi.
    Myös Pekkarinen (!) yhdessä kohdassa, siinä missä puhuttiin Euroopan arvopohjan kristillisistä perinteestä, yllätti minut ihan täysin. Myönteisesti.

    Kuoluissakin, niin käsitän, ollaan liian kaukana lasten ja nuorten loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisista perustarpeista.
    Mennään ideat, säästöt, pedagogiat ja teknologiat edellä ja mietitään muutenkin liikaa mitä nämä nuoret tulevat tarvitsemaaan tulevaisuudessa, kun on vain se mitä he tarvitsevat juuri nyt:
    Aikuisia jotka on läsnä, oikeaa oppimista oikeista asioista, tervettä kouluruokaa, ilman jota on hyvä sisätiloissakin hengittää ja tulevaisuuden toivoa, vaikka yksi maanantaipäivä kerrallaan.
    Lasten ja nuorten hukuttaminen ruutupedagogiaan, teknologiaan, on valekoulua. Ja seuraukset voivat olla arvaamattomia. Myös meidän omalle kuvallemme lapsista ja nuorista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsia on hyvä kasvattaa tähän päivään ja tulevaisuuteen mutta se on tehtävä harkiten ja taitavasti. Teknologia on tätä aikaa, mutta kaiken ei tarvitse olla kiinni teknologiassa tai sähköisessä todellisuudessa. On hyvä antaa aivoille lepoa, tyhjiä hetkiä, esimerkiksi ärsyketulvan ja virikkeiden sijaan. Kaikkea tasaisesti. Lapset nauttivat ihmiskontakteista, keskustelusta, läsnäolosta, luonnosta. Pikku jututkin ovat jänniä. Tärkeämpää kuin uusin teknologia, johon siihenkin riittää aikaa tutustua, on tosiaan puhdas ilma, ravitseva ruoka, liikkumine, hyvä luku- ja laskutaito, luottamus toisiin ja itseen. Ihan ne perusjutut. Ihminen kyllä oppii vaikka mitä, kun perusta on kunnossa.

      Poista
  6. Törkiän hyvä juttuhan tuo on. Ideologinen tasa-arvoistaminen on tuhousaa.

    Erityisesti ihastuin tuohon ideaan että noita tyyppejä lähestytään suoraan ja luottaen taiteen kautta, ei hoitamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hoitaminen on hankalaa ellei kohdata muutoin. Kirjoittaminen on itsessään parhaimmillaan silmien avaamista joka voi kantaa pitkälle. Nuorten on usein vaikea asettua johonkin institutionaaliseen hoitosuhteeseen tms. Parempi on kun kohdataan juuri tuollaisella tavalla kuin Aleksiksen / muun empaattisen tyypin kanssa. Siitä voi muodostua jokin jalansija.

      Poista