torstai 9. toukokuuta 2019

Kaikki tasan? Asia joka minua mietityttää



Jos tänään päätettäisiin, että kaikki maailman varallisuus, joka jotenkin voidaan mitata ja jakaa tasan ihmisten kesken, mitattaisiin ja jaettaisiin tasan, niin millainen tilanne olisi esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Mitä arvelette, kuinka kävisi, jos tällainen ihana kaiken tasaaminen tapahtuisi? (Eikä nyt puututa siihen, onko tämä todella mahdollista.)*

Olen aivan varma, että tilanne olisi viiden tai kymmenen vuoden päästä olennaisesti  toinen. Varallisuus olisi jakautunut hyvin epätasaisesti, ja jakautuminen riippuisi samankaltaisista asioista kuin tähänkin asti, joskaan varallisuuden jakautuminen ei luultavasti olisi niin räikeää kuin nykyisin, mutta parissa vuosikymmenessä olisimme jo kaukana lähtötilanteesta. Köyhyyttä esiintyisi, samoin monenlaista osattomuutta ja pahoinvointia.

Jotta varallisuus saataisiin pidettyä kaikilla  suhteellisen samanlaisena, vaadittaisiin siihen valtava lainsäädäntö, byrokratia ja tarkkailukoneisto, ennen kaikkea uhkaava koneisto, joka säätelisi varallisuuden kertymistä ja kuluttamista, toisin sanoen tarvittaisiin aivan toisenlainen yhteiskuntamalli, joka ei varmasti olisi esimerkiksi yhtään vähemmän hierarkinen kuin tuntemamme yhteiskunnat: vartija tarvitsisi vartijansa ja hän taas vartijansa...

Niin, jos tällaista säätelyä ei olisi, varallisuuserot räjähtäisivät uudelleen esiin, koska ihmisillä on erilaisia taipumuksia, taitoja tuottaa ja kykyjä suunnitella, myös taitoja keinotella ja tehdä bisnestä. Ehkä joku sitten sanoisi: Olisit ollut paikalla viisi tai kymmenen vuotta sitten, niin olisit ollut siinä samassa onnellisessa / onnettomassa asemassa, paha vain että tulit muuttuneeseen tilanteeseen, sinä lapseni, jälkeläiseni, ystäväni, tilanne on nyt olennaisesti aivan toinen -- tarvitaan jälleen tasavertaisuuden vallankumous.

Epäilemättä jotkut hyvää tarkoittavat ihmiset ryhtyisivät sitä jälleen puuhaamaan ja ulottaisivat tasavertaisuuden laajemmalle kuin pelkkään talouteen.

Historia ja nykyaikakin tuntee tällaisia kokeiluja, joskaan en ole varma, onko missään yhteisössä kaikki todella jaettu tasan. Tosin itse Marxkin uskoi, että uusi uljas yhteiskunta voitaisiin perustaa vain hyvinvoivan kapitalistisen yhteiskunnan pohjalle... Ei ihme, että muunlaisille pohjille perustetut ihanneyhteiskunnat ovat kaatuneet omiin mahdottomuuksiinsa tai osoittautuneet hirviömäisiksi ansoiksi kansalaisilleen.

Olisi kyllä hauska nähdä marxilainen vallankumous jossakin suhteellisesti huippuhyvinvoivassa kapitalistisessa yhteiskunnassa ja seurata sen tarinaa pari vuosikymmentä. Sanotaan, että esimerkiksi Ruotsin tarinaa. Siellä on sellaiset pohjat, että sosialistista vallankumousta kelpaisi  yrittää. Ehkä näemme yhden version tällaisesta yrityksestä lähivuosikymmeninä.

*Joissakin blogeissa olen nähnyt aivan vilpittömästi esitettävän tällaisia tasanjakamisia.




8 kommenttia:

  1. Tuo tähdellä varustettu huomautus lopussa olisi hauska ellei edelleen joku ajattelisi niin, että kaikista kokeiluista huolimatta...

    Syntymässämme varallisuus on jaettu epätasaisesti käyttöömme kuten hyvin tiedämme, mutta se havaitsemiseen menee onneksi vuosikausia. Kuolemassa kaikki varallisuus menettää täydellisesti merkityksensä, paitsi ehkä jälkeläisten suhteen.

    Siinä välillä en usko tasan jakautumiseen edes täydellisen tasapalkkaisessakaan yhteiskunnassa.
    Tasavertaisuuden totalitärismiä on mahdontonta toteuttaa. Ihminen on sen verran kirjavasti käyttäytyvä, että eroja syntyy kaikessa koko ajan ja silloinkin kun niiden syntymistä pyritään estämään.
    Resursseja olisi tietysti aina hyvä yrittää kohtuuden nimissä tasoittaa ainakin heikompien hyväksi, mutta ei niin että tehdään väkivaltaa, verotuksellistakaan. En osaa ajatella ainakaan itse niin, että jonkun toisen hankkimasta miljoonasta kuuluu osa minulle.
    Niin ajattelen, että jokaisen olisi tultava omalla työllään inhimillisesti katsottuna riittävän kunniallisesti toimeen.
    Ja niin että rahoja on tasattava siten, että kaikkein heikoimmilla, työttömillä, sairailla, köyhillä eläkeläisillä, on arvokasta kaikesta taloudellisesta ahtaudesta huolimatta.
    Mutta huom! tämä ei tarkoita eurojen laillista ryöstämistä esim. niiltä yrittäjiltä, jotka ovat saaneet oman firmansa pyörimään ja tulevat samalla pyörittäneeksi koko maatamme.

    Mutta ei siis jakaudu massit tasan ihmisten kesken millään mekanismilla, ei edes ajatusleikissä.

    Omilla (luonne)virheillä voi olla merkityksensä vaikken mitään "rangaistavuutta" sellaisistakaan kaipaa.

    Omakohtainen esimerkki. Kun täytin 18 vuotta sain äidiltäni, joka ei omistanut oikeastaan mitään kaikki hänen minulle salaa säästämänsä lapsilisärahat ja vielä jotkut henkivakuutusrahat tililleni, koska oli murehtinut sitä etten tule mitään perimään. Köyhäthän tuollaista aina murehtivat, rikkaimmilla on henkisemmät angstinsa.
    Tililläni oli tiedon saatuani yllättäen reippaasti rahaa. Momentumini oli siinä. Mutta miten täydellisen väärä ajoitus äidiltäni minun suhteeni! 18 vee. Muutamassa vuodessa kaikki oli käytetty lystinpitoon. Isät ja äidit, tässä varottava esimerkki. Jos on rahaa, malttakaa kun pentu on yli 25.

    Jos en olisi ollut niin täydellisen huoleton kaiken suhteen tuossa iässä, enhän tuolloin ajatellut edes opiskelevani mitään, kävin iltalukiotakin pilan päiten, ja olisin perustanut asp-tilin ja käyttänyt rahani muutenkin järkevästi, asuisin tällä hetkellä vakavaraisena rivitalon omistajana Vantaalla ja grillaisin kasviksia puutarhassani iltaisin auringon laskiessa.
    Hah ha.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, hyvä kommentti ja vielä parempi kertomus - noita kertomuksia on eri variaatioin maa täynnä. Kyllähän pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on varmasti parasta mitä on saatu aikaan, ja siinäkin on sosialismia tai pikemminkin sosiaalidemokratiaa aika tavalla ainesosana. Samalla kun ihailen sitä, katson kauhulla idealistisia yrityksiä globaaliksi sosialismiksi - kaaos niistä seuraa, koska toimivissa yhteiskunnissa ei tosiaan ole kyse kaiken jakamisesta tasan, enemmän on kyse rakenteista jotka mahdollistavat elämän ja tasaavat pahimpia pudotuksia.

      Poista
    2. Ihailen siis hyvinvointiyhteiskuntaa, en demarilaisuutta.

      Poista

  2. Yksi muuten oudoimmista poliittisiin tasajakomalleihin liittyvistä jutuista on, se että vain äärimmäisen harvoin köyhät itse toivovat sellaisia. Taattu toimeentulo, turvallinen asuminen riittää, muiden köyhdyttäminen ei ole toivelistassa. Eikä ”yritystukien” leikkaaminen jne.

    Nykyään köyhiä onkin yhä vaikeampaa saada ympäri Eurooppaa äänestämään vasemmistoa. Ehkä siksi etteivät he tunnista halukkaita paimeniaan itselleen oikeiksi.

    Suhteessa tulevaisuuteen, ajatukseen miten siellä kukin pärjää muuttuvissa olosuhteissa, liittyy tämän ajan varsinainen luokkaero.
    Rikkailla ja keskiluokalla on huolensa ilmastosta ja oikeasta tietoisuudesta, köyhillä huolet ovat keskimäärin enemmän toisenlaisessa konkretiassa, koska vähäresurssina heillä on pelivaraa kaikkein vähiten. On tehtävä sitä työtä mitä saa ja on asuttava siellä mistä kämppä irtoaa. Näihin asioihin liittyvät pelot on sitten "palkittu" kunnianimellä valkoinen roskaväki. Pigmentillä oikein.
    Toivottavasti maamme vasemmisto, köyhien halukkaat hyvät paimenet, pohtii myös tätä asiaa yhtä kiihkeästi kuin tuloerojen kasvua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tarvitaan viisautta pohdintoihin. Suomi ei ole automaattisesti 10 vuoden päästä edes tässä kuosissa kuin nyt. Pahinta on varmasti köyhyys, joka lamauttaa, vie näköalat. Ei sellaisessa tilassa tosiaan paljon ilmastokilvoittelu ole mielessä. Ihminen pääsee yleensä Suomen kaltaisissa valtioissa eteenpäin vaikka hieman köyhemmistäkin oloista, mutta jos lapsuus on lasinen, rikottu ja psyykkisesti ahdistava, voi olla vaikeampaa. Valitettavan usein em. yhdistyvät mutta osataan sitä tuhota elämä alkuunsa paremmissakin piireissä.

      Poista
  3. Tää on vähän sama juttu kun usko rikollisuuden yhteiskunnallisiin syihin. Niitä on ja paljon, mutta samalla pitää uskoa, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo korvaavat päihteiden vaikutuksen, seksuaaliset viettymykset, mukavuudenhalun (se ei tasaannu oikeudenmukaisuuden myötä vaan muotoutuu sen suhteen; aina joku haluaa päästä helpommalla tai haluaa vääriä asioita; mutta tietenkin hyvinvointi on tärkeä muuttuja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikollisuudella on varmasti jonkin verran yhteiskunnallisia syitä. Minkä verran taustalla on geneettisia ja biologisia ja aivokemiallisia syitä ja ylipäätään sopeutumattomuutta yhteiskunnan sääntöihin, jotka nykyään ovat aika hienosyisiä? Minusta aika paljon rikollisuudesta on tätä + ahneutta, hillittömyyttä jne. Jotkut yhteiskuntajärjestelmät antavat rikollisuuteen enemmän mahdollisuuksia kuin toiset, mutta oikeastaan jokaisessa yhteiskunnassa rikokset ja ihmisen ahneus ovat läsnä jollakin tasolla, vaikkapa korruptioksi tai vallankäytöksi jalostettuina. Nyt multa katosi itseltänikin vähän punainen lanka...

      Poista