keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Uhka vai mahdollisuus? (päivitetty 11.4 19)



Käsi sydämelle: Onko esimerkiksi ihmiskunnan räjähdysmäinen kasvu Afrikassa ja muualla uhka vai mahdollisuus luonnolle, ilmakehälle, yhteiskunnille ja niiden kantokyvylle -- pitääkö puhua kauniisti tai tuhahtaa "Höpsis, mikä kysymys... Sehän on yksityisasia, ja sitä paitsi koulutus kyllä..." ja siirtyä puhumaan jostakin mielenkiintoisesta romaanista.

Ja sitten kun on puhuttu tuosta romaanista, voidaan yhä kysyä: Kuinka helppoa on hoitaa maailman asioita, kun ihmisiä on planeetalla 10 000 000 000 tai 12 000 000 000 tai 15 000 000 000 yksilöä -- sitten kasvu ennustusten mukaan taittuu...

Eipä tarvitse odottaa kovin kauan, kun Eurooppaa testataan. Katsotaan ensi kesää ja Suomen EU-puheenjohtajakauden alkua. Libya on humanitaarisen kriisin partaalla. Repeääkö sieltä uudelleen vuosi 2015? Mitä tekevät päättäjämme ja kuka on ruorissa? Libyasta ei ole puhuttu näin vaalien alla mitään. Rauha maassa, ei hätää, on kuulunut miltei joka suusta. Jos asiat pohjoisessa Afrikassa eskaloituvat, luulen, että työvoimaa ja muuta voimaa on tiedossa pitkän ajan tarpeiksi.


13 kommenttia:

  1. Kyllä, kun se alkaa taas tapahtua työvoimaa tulee paikat täyteen. Vasemmisto ja vihreä voi riemuita yhdessä silpputyötä jakavien firmojen kanssa, kun on mistä ottaa.

    VastaaPoista
  2. Noista tulijoista ensimmäiset ovat osasia maassa taistelleista sotakoneistoista, nuoria miehiä, joilla on kytkentöjä Eurooppaan. Ehkä jossain vaiheessa tulee myös muita. Jäämme odottamaan.

    Mikäli menisi niin kimurantiksi, että PS on ensimmäinen vaaleissa, tästä tulee kyllä melkoinen näytös. Miten hallitus kootaan: kokoomus, keskusta, kd + PS? No, tähän skenaarioon on pitkä matka. Löytyykö tässä tapauksessa yhteinen arvopohja ja mikä on kokoomuksen rooli EU-suhteineen ja kantoineen - saako noita puolueita edes yhteen.

    Jos taas SDP käynnistää hallitusneuvottelut ja ottaa vasemmiston, vihreät, kokoomuksen / keskustan + pienpuolueita mukaan ja tällä poppoolla katsotaan Euroopan tulevia aikoja, niin menee vielä mielenkiintoisemmaksi. Kuinka silloin 2015 toistuu, jos toistuu? Mistä kaivetaan rahat? Mitä siitä seuraa?

    Jos jälkimmäinen toteutuu ja PS on oppositiossa, se on aivan valtavan kokoinen jytkypuolue 2023. Mitä siihen mennessä on tapahtunut, jos tulee isoja invaasioita pohjoisesta Afrikasta.

    Mitä Venäjä puuhaa Afrikassa, muuta kuin syytää sinne aseita?

    Elämme jännän äärellä.

    VastaaPoista
  3. Enpä usko, että edes ps:n ykkössija, sunnuntaina edessä oleva "kalevalalainen tulimyrsky" kuten Halla-aho pilke silmäkulmassa sanoi, avaisi heille tietä hallitukseen (eli vastuuseen, kompromisseihin, monessa asiassa maltillistumiseen jne.) sillä niin syvälle identiteetti- ja blokkopolitiikkaan meillä on menty että kaikki muu kelpaa, vaan ei ps.

    Kaukana on näistä ajoista suvaitsevaisempi demokratia jolloin ihan jokainen puolue oli valmis hallitukseen puolueen kanssa, joka oli valmis kaatamaan maan perustuslain, tekemään kaikki tarvittavat maanpetokset itäisen naapurin kanssa ja joka suunnitteli kaiken taustalla kommunistisen väkivaltakoneiston hallitsemaa Suomea. Nimittäen sitä ihanuutta sosialistiseksi Suomeksi.

    Jos ps saa ison hytkyn ja ulos blokataan kuten uskon, tulee se muuritus toimimaan yhteiskuntamme tilanteen valheenpaljastuskoneena. Jos ps "pääsisi" hallitukseen, muttei halua sinne, laskee ko. puolueen pisteet mun silmissä reippaasti. No, hallitukseen pääseminen/joutuminen on lähinnä teoreettista. Tänään olen kuullut paniikkia vähän joka tuutista ps:N uusien gallupien tultua.
    Eräs radioääni sanoi radiossa muuttavansa Turkkiin, jos hytky tulee.
    toinen toimittaja kysyi kuitenkin miksi. Ja että miten hänen arkensa muuttuu huonommaksi jos ps voittaa. Ei osannut vastata.
    Jos ps ei ole hallituksessa, mikään ei tietenkään muutu.
    On vain state of mind.
    Someraivo kaverien kesken.
    Ja taas siellä yksi uusi harmi, että jotkut äänestää noin tyhmästi väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jännä nähdä miten menee. Henkilökohtaisesti toivoisin että maassa kaikki voisivat osallistua vastuuseen ja että ihmisten ääntä kuunneltaisiin. Se nyt on varma, että alkavat nämä maastamuuttopuheet, kohta alkaa varmaan julkkisten piirissä kiertää joku adressi niin kuin Ruotsissa - aivan naurettavaa.


      Vielä tuohon Libyaan. Kyseessä ei ole erityisen väkirikas maa, mutta tärkeä strateginen paikka EU:n rajavalvonnan ja tulijoiden säätelyn kannalta: jos tuolla laukeaa dominoefekti, saattaa paine eteläisessä Euroopassa olla kova.

      Minusta kysymys EU:n rajavalvonnasta on erittäin akuutti ja esittäisin sen tänään vaalitentissä jos voisin.

      Sitä en ymmärrä kuinka joku pelkää Suomessa demokraattisten vaalien lopputulosta. Kyllä me pärjäämme kunhan teemme järkeviä päätöksiä, tästä minä ainakin lähden, vaikka seuraan huolestuneena trendejä, joissa elämää on yhä vaikeampi suunnitella pitkäkestoisesti ja johonkin kauemmas nähden. Kunpa nuorille jäisi vielä jonkinlainen valoisa tulevaisuus.

      Poista
  4. Libya on ollut jonkinlainen portti ja vaikka siellä on käyty kylmää ihmistenkuljetuskauppaa, oli Libyan hallinnolla käsittääkseni jonkinlainen sopimus EU:n kanssa.
    Minä en ole russofoobikko sinne päinkään, mutta kieltämättä Putinin vedot viime aikoina tuntuvat todella järjettömiltä. Onko siellä halua heikentää Eurooppaa lisää uudella vuodella 2015?
    Vastavoimaksi en kuitenkaan olisi tarjoamassa "tiiviimpää liittovaltioitunempaa EU:ta, EU_projektin viimeistä astetta"
    vaan tervettä järkeä ja tavanomaista realismia.

    Kaikessa pitäisi tosiaan miettiä nuorten ja lasten tulevaisuutta. Mutta ei arvolauseilla vain realistisilla teoilla. Heidän turvallisuutensa tähtäävillä päätöksillä. Se ei ole koskaan klisee.

    Heidän maailmansa turvallisuuskysymyksiä ei siksi pitäisikään typistää ja leikata vain ilmastokysymykseksi. Toki se on iso asia, elintärkeä, muttei todellakaan ainoa sellainen.

    Nyt kun ajattelevia nuoria kuuntelee, kuulee liian usein vain sanan ja huolen ilmasto niin kuin maailman muut asiat olisivat kadonneet yhdessä syksyssä jonnekin.
    No, onhan siellä translaki.
    Mutta jos ko. laki ja radikaalit päästörajoitukset saatetaan voimaan, niin onko onni sitten varmasti täällä?
    Maa voi pettää yllättäen jalkojen alta milloin tahansa, jos kuva maailmasta on kovin kapea.
    Blokkaamalla ja tietoja ja tietoutta ohittamalla se kapeutuu entisestään.
    Mua naurataakin aina, kun helsinkiläinen älypää on huolissaan kuinka tyhmät trumppijenkit katsovat vain foxia ja vastaavia ruosteisia kanavia, kun hänen mielestään kaikki tarvittavat tosiasiat olisivat siistissä jonossa cnn:ltä saatavissa.

    (Hei.Tuossahan onkin uusimman novellikokoelmani kiva nimi: Kaikki tarvittavat tosiasiat.)

    VastaaPoista
  5. Tänään just kävelin kadulla ja vastaan tuli ties minkälaista ihmistä: herraa, hampuusia, hienoja rouvia, tavallista kansaa jne jne. Tuntui hyvältä ajatella, että on maa, jossa jokaisella on ääni ja sen voi käyttää. Jokaisella on yksi tasan yhtä arvokas ääni. Minusta tällaisesta saavutuksesta voi olla ylpeä, vaikka olisi sitten skeptinen sen suhteen, mitä äänestämällä voidaan saavuttaa ja miten kaikelle käy lopulta puolueiden valtapelissä.

    Tästä lähtökohdasta tuntuu oudolta ajatella, että joku voisi äänestää väärin. On toki paremmin ja huonommin informoituja äänestäjiä, mutta näinhän se on aina. On myös osoittautunut, että joskus ne erittäin hyvin informoidut valioyksilöt ovat olleet tekemässä omaa ideologista typeryyttään valtavaa myyräntyötä demokratian sisällä. Tätä on ollut joka suunnassa.

    Henkilökohtaisesti en ymmärrä lähtökohtaisesti ihmisiä, jotka eivät äänestä. Olen tainnut äänestää joka kerta (ei kyllä joku yksittäinen vuosi jäi nuorena väliin) kun olen voinut. Se on nimenomaan oikeus. Tietenkin tässä elämässä ja maailmassa on paljon ihmisiä, jotka katsovat muutenkin, että meille joskus vaivalla hankittuihin oikeuksiin ei kannata tarttua, ei maksa vaivaa, vaikka demokratiaa muutoin tulisi pitää yllä.

    En siis paheksu äänestämättömiä, mutta jotenkin vieroksun tällaista asennetta. Miksi ei? Eihän äänestäminen sen kummemmin kuin äänestämättömyyskään mitään takaa, esimerkiksi oikeutta puhua politiikkaa, mutta minusta ihmisellä on joitakin oikeuden ja velvollisuuden rajamailla olevia lahjoja, joihin kannattaa tarttua, jos esimerkiksi sellainen asia kuin yhteiskunta vielä jotain merkitsee.

    Ilmastopuhe on mennyt siinä liian pitkälle, että se ei voi olla ainoa reikä, jonka läpi maailmaa katsotaan, koska maailma ei ole yhtä kuin ilmasto. Mietin nyt vaikka noita Haaviston puheita hävittäjähankinnoista. Ei esim. USAa mukaan, koska ei ole mukana Pariisin ilmastosopimuksessa, mutta on kuitenkin muistikuvieni mukaan laskenut päästöjään vähintään sen verran kuin sopimuksessa oli, taisipa olla tämän Trump-pirun johtama maa ihan siellä päästöjenlaskijoiden kärkijoukossa (korjatkaa jos olen väärässä). Jos keskustelunavaukset ovat tätä tasoa, niin voi voi.

    Ei siinä mitään, arvostan Haavistoa monessa asiassa ja hän käytännöllisesti nosti vihreät siitä suosta, johon Touko Aalto heidät saattoi. Jos Aalto olisi huseerannut profeettana tämän kevään, eivät vihreät olisi edes noissa kannatuslukemissa. Rauha Aallolle, ruumis ja mielikin jo sanoivat, että liian lujaa menee - no, ehkä se minkä näimme, oli vain oiretta jostakin muusta. Voi sattua kenelle hyvänsä, mutta arvostelukyky Aallolta kyllä puuttui asioiden hoitamisessa.

    Ilmastokärki meni heiltä nyt tällä kertaa hieman yli, koska ei ole keinoja tai muutoin poliittista & yhteiskunnallista realismia sen ympärillä vielä riittävästi. En sano tätä minään totaalikritiikkinä, koska arvostan monia vihreitä ja heidän linjauksiaan, mutta kokonaisuutena strategia oli huono - ei auttanut vaikka toimittajat ja media ovat rummuttaneet samaa teemaa kohta vuoden päivät. Ilmastokysymykset ratkeavat globaalisti, ja painetta tulee antaa tasaisesti joka suuntaan. Suomesta ei ole maailman pelastajaksi, vaikka siitä olisi esimerkiksi. Tämä on karu lähtökohta. Mutta jos saamme koulutusta, oikeaa osaamista ja innovaatioita ilmastoasioihin liittyen, kuten toivon, se on hyvä ja kannatettava suunta. Asiat tulee kuitenkin integroida ajatukseen toimivasta yhteiskunnasta - nyt meni haaveilun puolelle.

    Joku translaki, niin tärkeä kuin se toisaalta onkin monille, ei ole politiikan isossa kuvassa mitenkään merkittävä, eikä se ratkaise mitä ihmisille ja ihmiskunnalle tapahtuu -- no, yhtään tätäkään asiaa vähättelemättä. Kohtaamme todella vaikeita ihmisoikeuskysymyksiä tulevaisuudessa, ja niissä on kyse ihmisten ja kokonaisten kansojen ja kulttuurien selviämisestä.

    VastaaPoista
  6. Jos on vasemmisto-oikeisto -jako ja jos on konservatiivit-liberaalit -jako, niin tässä ajassa mielestäni merkityksellisin jakolinja kulkee ilman muuta realismin ja idealismin välillä.

    Oma, esimerkiksi äänestyspäätökseni, perustuukin arvioon realismin asteesta. Varsinkin lähitulevaisuuden realismin. Lähivuosikymmenen ja sitä seuraavan.

    En koe itseäni sen enempää vasemmistolaiseksi kuin oikeistolaiseksi, molempien tiettyjä painotuksia tarvitaan, jotta yhteiskunta pyörisi hyvin.
    Olen kyllä enemmän konservatiivi, ei-moderni, kuin liberaali, mutta vain hyvin harvoissa yleisissä asioissa juuri sillä on merkitystä, kun tekoja eli politiikkaa ajattelee.
    Konservatiivisuuteni, ja liberaaliuteni toisaalla, on enemmän ikään kuin yksityisasia.

    Sen sijaan realismin ja idealismin asteella onkin valtava merkitys oli poliittinen tai elämänfilosofinen painotus mikä tahansa.

    Tähän tulokseen olen tullut, ja vapauttavalta tuntuu.
    Toivotankin vaaleihin kaikkein faktapitoisimmille ja sitkeimmille realisteille parasta mahdollista tulosta eri puolueissa. Kauniita sanoja tarvitaan kyllä politiikassakin, kannustukseksi, osoittamaan suuntaa, mutta ei niillä maailmaa rakenneta. Babelin tornin niistä saa kyllä kasaan.

    VastaaPoista
  7. Jope, aika lailla samoilla linjoilla - sikäli kuin realismi ja idealismi on yksiselitteisesti määriteltävissä, toki suuntaviitat löytyvät.

    Joskus olisi kiva päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi jumittaa tähän vasemmisto-oikeisto-linjaan vaan etsiä yhteisiä ratkaisuja eikä jumittaa siihen että ideaalitason ratkaisujen ja asemointien vuoksi pitää periaatteessa vastustaa toista: tässä tietty identiteettipolitiikka näyttää ruman naamansa, koska hukataan resursseja osaavien ihmisten yhteistyöstä. Toki painotuserot ovat todellisia monissa kysymyksissä.

    Katsoin äsken tuon Ylen vaalitentin. Törkeää oli yhden puolueen ulossulkeminen - Sari Essayah käytti tässä sentään fiksun puheenvuoron. Anteeksi, mutta mikä konkreettisesti on se valtava ero arvopohjassa, joka pistää sulkemaan PS:n ulos.

    Minusta sellaista ei todellisuudessa ole kuin tämä nyt äänestäjien äänistä käytävä kamppailu ja mahdollisesti kepun ja kokoomuksen suhteet EU:n federalistiseen yleislinjaan tai siis taipumukseen. Vasemmistopuolueet tietenkin erikseen, koska heillä on esimerkiksi humanitaarisen maahanmuuton suhteen osin idealismia, joka ei kestä todellisuudesta tulevia signaaleja, mutta joo.

    Jos tästä mennään Ruotsin mallilla, että suoraan halveksutaan esimerkiksi 20 % äänensä antaneiden suomalaisten halua elää turvassa ja oman maan kansalaisia kunnioittaen, niin pidän hyvin erikoisena sellaista arvomaailmaa. Minäkään en ole läheskään kaikessa persujen kannalla, vaan voin hyvin omaksua suurelta osin muiden kantoja monissa aisoissa (ja näin on varmasti hyvin monella suomalaisella, koska jaamme tietyn arvopohjan pienistä eroista huolimatta), mutta on erikoista jos nimenomaan selkeät turvallisuuteen ja oman maan etujen ajamiseen liittyvät näkökannat nähdään syyksi sulkea luultavasti toiseksi eniten tai mahdollisesti jopa eniten ääniä saava porukka ulos - tämä on äänestäjien halveksimista, mitä tämä eliitti ei tunnu vieläkään tajuavan.

    Emme voi pelastaa maailmaa vetoamalla sellaisiin yleiskäsitteisiin kuin "ihmisoikeudet", kun otamme numeraaliset tosiasiat huomioon. Meidän on kohdennettava apuamme tarvitseville. Tulevissa kriiseissä uhkaa jälleen käydä niin että saamme maahamme (löysällä politiikalla) runsaimmat joukot hyvinvoivia nuoria miehiä sotaakäyvistä maista ja naiset ja lapset ovat todellakin marginaalissa ja on vieläpä niin että monet näistä miehistä ovat joko todella (maittensa mittareilla) rikkaista taustoista tai ovat osallistuneet rikollisiin toimiin, joita pakenevat. Näin on ollut Irakista, Afganistanista ja Syyriasta tulleiden kohdalla valitettavan usein, ja näin tapahtuu myös mahdollisesti Libyasta tulevien kohdalla - toki kaikki ei ole tätä, mutta liian iso osa, ja saamme käsiimme vain seuraavan hankalan turvallisuusriskin ja valtavat menot, jotka eivät auta pelastamaan todella hädänalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis pistää sulkemaan ulos lähtökohtaisesti hallitusneuvotteluista. Joku ihmiskuvaan liittyvä asia? Olla hyvä koko maailmalle ei ole mikään realistinen ihmiskuvan mittari. Eiköhän jokaisen velvollisuus ole ensin huolehtia siitä, että omassa ympäristössä asiat ovat kunnossa ja sitten kohdentaa voimavarat niin hyvin kuin mahdollista muualle. Emmehän me huolehdi esimerkiksi Venäjän sisäisistä asioista tai Ruotsin sisäisistä asioista vaan pidämme hyviä suhteita yllä ja tarjoamme apua silloin kun se on mahdollista. Suomi tai edes EU ei voi pelastaa esimerkiksi Lähi-idän ja Afrikan hajoavia maita, paitsi kansainvälisellä rauhanvälityksellä ja avulla maiden rakentamisessa ja sodan tapauksessa jälleenrakentamisessa. Emme voi alkaa uudelleenasuttaa surkeiden maiden väestöä globaalisti, se ei todellakaan ole ratkaisu, vaan järkevä ja tukeva vastuuttaminen. Jos tämä on arvopohja, joka estää keskusteluyhteyden jollain aivan mielivaltaisen abstraktilla tasolla, niin täytyy sanoa, että maailma on aivan mielenvikaisten ajatusten vallassa.

      Poista
  8. Kun nykyään olla huolissaan ja huolissaan , mistä tahansa EU:n valtavirrasta, sananmukaisesti v a l t avirrasta, poikkeavasta ja tätä kaikkea nimitetään täysin täsmentymättömällä termillä populismi, niin olen itse huolissani eräänlaisesta IDEOLOGISESTA POPULISMISTA, jossa vallan edustajat heittävät vaalikansalle muutamia upeita käsitteitä, arvokäsitteitä yleensä ja odotus on, että ne syötit niellään sellaisenaan avaamatta lainkaan todellisuuden ilmiöitä.

    Tämä ilmiö, joka Ruotsissa on viety todella pitkälle, on näkynyt meidänkin vaalikeskusteluissa. Todella harmillista.

    Älä anna pelolle valtaa, Älä anna satiirille valtaa... jne. sai eilenkin uuden lisän: Älä anna turvallisuudelle valtaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten olen todennut, minulla ei ole mitään Euroopassa tehtävää valtioiden välistä yhteistyötä vastaan - päin vastoin, yhdessä voimme enemmän, mutta kansallinen suvereeniteetti pitää säilyä ja siihen pitää tarttua hyvässä merkityksessä.

      Sen sijaan en kannata sellaisia hankkeita, jotka vähentävät turvallisuutta.

      Nyt eilen kysyttiin, onko Suomen turvallisuus puolueiden puheenjohtajien mielestä vähentynyt. Aika monet vastasivat, että ei ole. Haluaisin kuulla perusteet, koska kyse ei ole vain turvallisuudentunteesta:

      Jos esimerkiksi itse läväyttäisin tähän listan siitä, mikä on ollut kehitys seksuaalirikoksissa, väkivaltarikoksissa ja omaisuusrikoksissa mukaan lukien ihan kaikki, niin kyllähän siinä on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä, josta on ihan syytä olla huolissaan. Meillä on viime vuosina paljon väkivallantekoja, joita ei ole aiemmin tässä mitassa ollut, vaikka on ollut aivan liikaa jo ennestäänkin.

      Joissakin osissa ollaan menty eteenpäin, joissakin otettu takapakkia ja on tullut uusia ryhmiä rikoksen markkinoille.

      Mutta sitä ihmettelen, että mitkään faktat eivät läpäise ihmisten tietoisuutta.

      Se on sentään hyvä, että liikennekuolemia on saatu alas ja että kansan yleinen terveydentila on kaiketi jonkin verran kohentunut, vaikka yhä on riskialueita ja parantamisen varaa.

      Minusta monet yleiskäsitteet, täsmentämättöminä, ovat menettäneet kuvausvoimansa ja käytettävyysalueensa, koska maailma on muuttunut ja on niin paljon toimintaa, joka yksinkertaisesti turmelee, vahingoittaa ja korruptoi sellaisia hienoja käsitteitä kuin "ihmisoikeudet" ja "vapaus".

      Poista
  9. "Minusta monet yleiskäsitteet, täsmentämättöminä, ovat menettäneet kuvausvoimansa ja käytettävyysalueensa, koska maailma on muuttunut ja on niin paljon toimintaa, joka yksinkertaisesti turmelee, vahingoittaa ja korruptoi sellaisia hienoja käsitteitä kuin "ihmisoikeudet" ja "vapaus".

    Tuo on hyvä.

    Pari muutakin hyvää asiaa kuuluu joukkoon. Mutta nykyään nämä sanat ja arvot viittavat enemmän ideologiaan niiden ympärillä kuin niiden hyvään alkuperäiseen tahtoon ja toimintaan.

    VastaaPoista
  10. niin, "vapaudessa" ja "ihmisoikeuksissa" ei ole yhäkään mitään vikaa, ja on kaameaa, että ne eivät toteudu niin monessa paikassa. silti tavat, joilla noita asioita sekoitetaan, eivät auta ketään. maailma saadaan raiteilleen osa kerrallaan, jos ylipäätään saadaan, mutta katsotaan ja eletään. jotenkin tätä aikaa kuvaa se, että yrittipä sanoa asiat miten hyvänsä, niin aina on tuntu, että sanoo jotain väärin - ehkä siksi olisi vaan hyvä pitää suu kiinni, mutta mikä ratkaisu sekään sitten olisi. kunpa olisi maassa rauha, ja ihmisillä hyvät olot... Ideologiat... ne pilaavat kaiken. Ennen ne (Saarikosken runossa) vielä katkeilivat kuin kuivat oksat, ja toki vieläkin, mutta on kuin kävelisi valtavassa ryteikössä...

    VastaaPoista