perjantai 5. huhtikuuta 2019

Sedät



Tulen Puistolan K-kaupasta nenäliinapaketti kädessäni. Olen iloinen, että löysin nenäliinoja, sillä äiti sanoi, että nenäliina olisi hyvä lahja isälle. Tungen pakettia takkini taskuun, kun mies pysäyttää minut ja sanoo Hei. En tunne miestä, mutta hän alkaa jutella. Asun Purolassa, ja minulla on kissanpentuja, hän sanoo. Niitä on vaikka kuinka monta. Lähdetkö katsomaan? Minulla on myös limsaa ja tikkareita, mennäänkö? On jo hämärä, ja sataa lunta. Onneksi näen Leenan, joka on ollut äitinsä kanssa kaupassa. Vilkutan heille, ja sanon, että voisin tulla kotiin samaa matkaa.



*


Olemme Pirkon kanssa Rostovissa leikkimässä, kun mies tulee puistosta ja tarjoaa meille merkkareita. Mulla on näitä autossa vaikka kuinka paljon, sellainen iso laatikko joka makua, tuletteko hakemaan. Katsomme Pirkon kanssa toisiamme ja lähdemme pois.



*


Olen Lahden Sokoksella, mummo ja isoveli ovat lasten vaateosastolla ja minä olen lähtenyt omin nokin seikkailemaan. Kun tulimme, näin lehtiosaston. Siellä on ihania sarjakuvia, uusin Nakke ja Aku ja vaikka kuinka monta taskukirjaa. Selaan tarinaa Roope-sedästä ja merikäärmeestä, kun takaani kuuluu ääni: Hei, oletko täällä yksin? Käännyn ja näen isäni ikäisen miehen ja sanon: Joo, tai mummo ja velikin ovat, ne katsovat vaatteita. Kuinka vanha olet, mies kysyy. Seitsemän, sanon. Minulla on melkein sinun ikäisesi tyttö kotona, mutta hän on tosi yksinäinen. Ai miksi? kysyn. No, hänellä ei ole ystäviä, ja hän pissaa housuunsa. Tahtoisitko lähteä mukaani, niin voisimme lohduttaa häntä? Sinä osaisit lohduttaa häntä hienosti. Hänellä on ihan samanlaiset sukkahousut kuin sinulla. Katson hätääntyneenä ympärilleni ja  huomaan äkkiä mummon. Mummo, huudan, ja pian hän kävelee meitä kohti. Mihin sinä oikein lähdit, hän sanoo ja tarttuu minua kädestä. Katson mummoa, mies on häipynyt.



-  -  -  -  -  -


Tällaisia olivat 1970- ja 1980-luvun namusedät sellaisena kuin vaimoni heidät muistaa. Myöhemmin tuli toisenlaisia, tuttujakin miehiä, jotka tahtoivat ottaa valokuvia ja pyysivät mukaansa katsomaan tekemäänsä filmiä talonsa ullakolle. Yhdenkin miehen vaimo oli kiltti ja nöyrän oloinen ja tyttö aivan samanlainen. Onneksi mitään enempää ei ehtinyt tapahtua näissä kohtaamisissa. Tuntuu pahalta ajatella, miten paljon yksikin kieroutunut onnistuminen olisi pilannut.



5 kommenttia:

  1. Itse kohtasin Helsingissä noin 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa namusedän. Olin VR:n penskoja ja kun oli junaan vapaalippu, kävin kesälomilla yksin Helsigissäkin asti Kouvolasta. Siinä ajassa se tuntui aivan turvalliselta.
    Akateemisen kirjakaupan edessä minua alkoi puhutella murtavalla enlannilla latinalaisen oloinen mies jolla oli yllään tyylikäs harmaa puku. Hän pyysi kauniisti tulemaan mukanaan hotellihuoneeseensa. Pakenin paikalta. Olin lapsellisuuksissani varma, että lähestyminen johtui farkkutakiini omellusta keltaisesta smile-kangaskuviosta. Tilanne tuntui välittömästi likaiselta ja en voinut kuvitella mitään tuollaista olevan olemassakaan. Tarran otin irti nmyöhemmin muistaakseni.

    Jonkun verran seuraavina vuosina tapahtui samanlaisia juttuja. Tämä vaikutti tietenkin lapsena ja nuorena käsityksiini homoista. Miten olisi voinut olla vaikuttamattakaan varsinkaan kun noista asioista ei puhuttu missään.

    Vaikka tätä on aina ollut, ja itsekin kokenut, niin en voi silti olla ajattelematta yleisimmän kokemuksen ja tilastojenkin mukaan, että ko. tapaukset olivat harvinaisempia vielä 1970-1980 -luvuilla. Voin olla väärässäkin, ja mielelläni olisinkin.

    Olisiko nyt tässä ajassa ok että 12-vuotias matkustaa yksin Helsinkiin maaseudun pikkukaupugista ilman mitään yhteyttä vanhempiin, ilman suunitelmaa vain hengailemaan kaduilla ja taskussaan rahaa pariin lihikseen ja cokikseen.

    VastaaPoista
  2. Jope, on poikia jotka liikkuvat esim
    Uudellamaalla tai välillä Helsinki-Lahti miten sattuu eikä tuollaiseen viattomaan malliin kuin sinä tai itse joskus nuorempana. Nykyään mukana kuvioissa ovat alkoholi ja aineet. Ja tausta on varmaan toisenlainen.

    Sepä tässä on että kun tietää mitä tämä on aina ollut ja tietää mitä se on nykyisin kun mukana on kaiken tason pelaajat. On huomattava myös, että namusedät, groomaajat ja pedarit eivät ole välttämättä likaisia ja luotaantyöntäviä vaan nimenomaan jollakin tasolla miellyttäviä tyyppejä.

    Minullakin on yksi kokemus eräästä seurakunnan nuorisotyöntekijästä, jonka muutamasta teosta - ne eivät olleet suoran seksuaalisia mutta hän tavallaan paljastui niissä - oli sellainen raja, että hän selvästi kokeili jotain. Jälkeenpäin vasta tajusin että ko. tuolloin noin parikymppinen kaveri oli homo ja että hän varmasti tunsi meitä 15-16-vuotiaita poikia kohtaan vähän enemmänkin. Itse vietin hänen autossaan musiikkia kuunnellen monta iltaa ja pizzalla käytiin kahden kesken jne. Onneksi ei tapahtunut mitään mutta yksi sellainen puoliaggressiivinen ja puolihuolimaton yllättävä teko avasi silmäni, joskin vasta myöhemmin osasin yhdistellä palaset.

    VastaaPoista
  3. Sinänsä tuo tapaus, jonka kerroin, ei ollut perinteinen namusetäjuttu vaan kertomus nuorisotyöntekijästä, joka ei voinut olla mitä oli - ehkä tilanne oli hänelle itselleenkin selkiytymätön.

    Kauhistuttaa vaan ajatella mitä kaikkea tytöt nykyään kohtaavat. Kun vastapuolella ovat nykyisin myös nuoret miehet, joilla ei ole oikeastaan mitään sosiaalisesti velvoittavaa kehystä tai muutenkaan hävittävää, niin tulokset ovat sitä mitä nyt ovat. Ei niin että setämiehet olisivat sen parempia mutta riskejä on vaan kosolti lisää.

    VastaaPoista
  4. Viime viikolla tuli radiosta ohjelma, jossa pohdittiin asiantuntijan läsnäollessa näitäkin kysymyksiä.
    Tutkija oli sitä mieltä, että sekä tukahduttava seksuaalinen ilmapiiri, esim. uskonnollisisissa suljetuissa yhteisöissä (koskee kaikkia uskontoja) joissa seksistä ei puhuta, että seksuaalista vapautta julistava tai demoava seksuaalinen ilmapiiri, hämärtävät molemmat sitä missä kulkee oikean ja väärän raja.

    Ensimmäisestä ollaankin yleisesti yhtä mieltä, mutta tuo jälkimmäinen oli myös oikein hyvä tuoda esiin, kuten tutkija tekikin.

    Itsekään en ole pitänyt koskaan aina täysin onnistuneena nuorille tarjottua mallia, että kaikki mitä tunnet on ok, siitä vaan rohkeasti kokeilemaan mikä tuntuu itsestä hyvältä, anna mennä vaan.
    Valitettavasti tälläistä kehottamista seksuaalisuuteen on nykyään aika paljon. Enkä tarkoita nyt kaupallista seksualisoimista, vaan jopa valistajien suunnasta, epäonnistuneimmillaan, en väitä että aina.

    Voi kuvitella, että väärin käsitetty tai väärin ohjattuna tuollainen vaikuttaminen ja manifestaatio hämärtää todella rajaa ja voi olla altistamassa hyväksikäyttöön suostumiselle.
    Tiedon jakaminen on kokonaan toinen juttu. Nuorille tietoa, mutta oman asenteensa omaan seksualisuuteensa jokainen valitkoon itse ilman kehottavaa asenteellisuutta.

    En siis syytä tässä mitään enkä ketään, mutta totean, että seksuaalisuuden vapauden väärällä korostamisella voi olla, ja onkin tutkijan mielestä, myös puolensa, joka voi johtaa hyväksikäyttökynnyksen madaltumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin on. Minusta nuorille kannattaisi lähinnä sanoa, että ei ole kiire mihinkään seksuaalisuuden alueella ja että ihan kaikkea mitä haluaa, ehtii kokeilla. Aivan kuten nuorilla on jo lainmukaiset ikärajat monessa muussakin asiassa. Ei niitä piruuttaan ole keksitty. Jos nuori on "fiksu", hän ymmärtää suojella itseään. Seksuaaliset kokeilut, joita miltei jokaisella väistämättä on, tapahtuvat usein humalassa ja erilaiset hyväksikäyttäjät kyllä haistavat tilaisuutensa esim tarjoamalla / hankkimalla päihteitä. Toki muunkinlaista hyväksikäyttöä on.

      Poista