maanantai 15. huhtikuuta 2019
Pieni huomautus historiasta
Olen seuraillut hiukan twittervisertelyä näiden vaalien jäljiltä ja tahdon vain muistuttaa:
Minkä tahansa valtion saa kontilleen niin kansantaloudellisesti kuin ihmisoikeudellisesti aivan yhtä lailla laitavasemmistolaisella kuin laitaoikeistolaisella politiikalla ja myös riippumatta siitä, millaiseen talousjärjestelmään uskotaan. Että siitä sitten vaan puolin ja toisin niitä sinimustan tai punavihreän tulevaisuuden utopioita ja dystopioita rakentelemaan -- ei auta mihinkään. Kummastakin päästä löytyy aivan mielisairaita viritelmiä.
Tarvitaan ennen kaikkea vastuunottoa ja kompromisseja. Niilläkään ei ihan kaikesta selvitä, mutta kuitenkin sellaisista haasteista, joista itse voidaan selvitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toistan tämän vertailun:
VastaaPoistaOlipa kerran puolue X joka oli valmis kaatamaan maan perustuslain, jos vain oikea tilanne (vallankumouksellinen) tulisi.
Se teki tästä valmiudesta hyveen ja koki itsensä voimaantuneena etujoukkona. Puolueen vetovoima oli kova yliopistossa ja varsinkin kulttuuriväessä.
Sama puolue suunnitteli erään itäisen vallan kanssa maanpetosta yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi ja oli valmis käyttämään väkivaltaa asiantilan saavuttamiseksi. Sitä mahdollisuutta ei edes hävetty. Siitä ylpeiltiin, sillä uhkailtiin.
Se käytti em. toimissaan jatkuvaa hybridivaikuttamista ja valeuutisointia ilman omantunnontuskia ja pelkoa uskottavuusongelmasta älykkäiksi laskettavien ihmisten piirissä.
Ja tämä kaikki oli kaikkien tiedossa.
Puolue X oli tuona aikana hyväksytty toimija, osallistui useisiin hallituksiin usean vuosikymmenen ajan. Presidenttikin keinutteli puoluetta polvella.
Nyt, tässä ajassa, pelkoa (!?) herättää twitteröijissä puolue Y jonka radikaalisuus verrattuna em. puolueeseen X on olematonta, eurooppalaista kriittistä yleisajattelua. Puolue Y on pyhäkoulu verrattuna puolueen X:n häikeilämättömään valmiuteen mihin tahansa.
Mutta kuitenkin häpeämättä käydään keskustelua siitä voiko puolue Y osallistua halutessaan hallitustyöhön, eli kompromissityöhön.
Ihmiset kertovat pelkäävänsä (kyllä) tilannetta, jossa tämän puolueen kannatus kasvaa. Tilannetta jossa vaikkapa 20 helsinkiläisestä sadasta äänestää niitä. Se olisi vielä alle vihreiden mutta jo kamalan lähellä. Kun ei saada kaikkia ajattelemaan samalla lailla.
Olisikohan tässä takana ihastuminen omaan viholliskuvaan, omaan pelkoon.
Pelkoon jonka voi kuvitella kun kovasti kuvittelee.
Mikä tässä ajassa on niin eri, mistä tämä itkupillitys oikein kasvaa?
Puolueen X kollektiiviseen alitajuntaan jättämästä hybridivaikuttamismeemistä, että pahuus, musta varjo kasvaa aina "jossakin tuolla, noissa tuolla noin", noissa joilla on eri kieli ja joita voi näyttää aina oikealla puolellaan.
Oikeammalla kuin oikeisto (vaikka se ei ole aina totta).
Ja jotka ovat siitä huolimatta tai juuri siksi köyhempiä, kulttuurittomimpia, kouluttamattomimpia (vaikka eivät aina enää ole), yksinkertaisesti niin tyhmiä, etteivät ymmärrä omaa parastaan: punaista.
-No, tuollaista ajatusta herätti mussa kommentointi eri medioissa ja somessa.
Ihmiset ei pelkää enää noitia eikä peikkoja, ne pelkää pehmeitä persujakin. Pehmytmaailmassa on pieniä painajaisia vaikka olisi isompiakin.
Tätä pelkoa selittää osin sekin, että vasemmisto ja vihreät ovat näinä heille mahdollisimman otollisina ja pitkälle valmisteltuina aikoina yhä suhteellisen pieniä puolueita - pahat persut, joita aivan huolella ja hyvin huolimattomasti demonisoidaan, samoin kuin kaikkia "Oikeisto"puolueita, ovat tulleet jäädäkseen, ainakin joiksikin vuosikymmeniksi. Tuo melkein tasatulos ei saanut aikaan niin pahaa itkua kuin oli odotettavissa. Tämä näin puolueettomasti ja ihan rakkaudella. Vihreillä ja vasemmistolla ei ole konkreettisia työkaluja nyky-yhteiskunnan korjaamiseen niin että siitä tulisi olennaisesti parempi. Ja Huom! pelkäänpä ettei ole kenellekään muullakaan. Noita idealistis-utopistisia ja kitkerän maanpetoksellisia 60-70-luvun tunnelmia voin ymmärtää historian perspektiivistä mutta ne ovat niin häpeällisiä että ei kannattaisi ainakaan yrittää toistaa jollain muunnelmalla.
VastaaPoistaTarkoitin että oltiin kaulaa myöten valheessa ja vieläpä tietoisesti valheessa ja kuviteltiin jotain paratiisia Neukkulasta, joka oli yksi historian suurimmista teurastamoista ja alistajista koko olemassaolonsa ajan, toki vaihtelevalla intensiteetillä..
PoistaSitä se oli. Otetaanko nyt lomaa todellisista asioista, tai siis asioiden kirjosta typistäen kysymykset ja vastaukset vain yhteen sapluunaan?
VastaaPoistaHaluaisin käydä katsomassa jossakin valveunessa millainen olisi vihreiden ja nyky-vasemmistoliiton utopiaonnela. Heidän Täysin Korjattu Maailmansa.
Tähän voi sanoa, että maailma on monessa suhteessa niin olennaisesti rikki, että tällä ja jäsenmääräisesti kasvavalla ihmiskunnalla sitä voidaan lähinnä pahentaa - en näe vasemmiston ratkaisuja (kapitalistisen häkin hajoamisen toive ja sitä seuraava uusi jäsennys) sen kummempina, koska historia ei tunne yhtään onnistunutta kommunistista / marxilaista yhteiskuntaa, mutta tietenkin oma polvemme tekisi kaiken paremmin. No, sellaisia asioita kuin luonto ja koulutus ja ihmismäinen tulevaisuus lapsille kannatan minäkin enkä tässä suhteessa opponoi juurikaan vasemmistoa tai vihreitä - suunnitelmia kaiken tämän saavuttamiseen saatan tarkastella kriittisesti.
PoistaOma sukupolvemme tekisi paremmin oli tietenkin ironiaa... Tai siis kriittinen hymähdys.
Poista