sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Lumen mukana tulee autius*





Lumen mukana tulee autius

kävelen räntäsateessa

ja tiedän kun palaan takaisin

ei jälkiäni ole

mutta ovat jäljet

jotka palatessani jätän


Apua tarvitseville

ei ole kohtuuton ajatus nyt kun vielä on järjestys

kun lumisade alkaa ja lakkaa

kun jalat kantavat

mutta rajattomuudessa

se on mahdoton


Tuuli pistelee poskia

taittelen lasit taskuun

tuhannet pienet neulat tatuoivat rinnettä

auto on ajanut penkkaan

ja luisunut syvälle ojaan


Mikä vapaus kulkea näkemättä

ehkä luontokin tuntee

vapautuvansa ihmisestä

mutta luonnolla ei ole

sellaista aistia


Hetkessä muuttuu politiikka

eilisen pahin mahdollisuus

on ehkä huomisen ainoa yritys


+


Kuljin kerran tätä tietä pimeässä

rastaat lauloivat mustassa ruohossa

uloskäynnin kohta tai kuva sille mitä ei voi tietää


On lunta joka narahtaa askelten alla

ja lunta joka kahahtaa

ja lunta joka tussahtaa

ja lunta josta ei kuulu ääntä

mutta ihmisyhteisöt

on kuviteltava kaiken oheen

niin kuin askelten ääni

niitä on viisi niitä on kymmenen

tai lukemattomia

joku sanoo juuri niin ihminen tekee

ja se ettei rajoja ole

ei päde ihmisten kulttuureihin

taimenten tai kuikkien

reviireihin

raja niin kuin jalan ja lumen

kohtaaminen

tai korva ja lumen ääni

sen ihminen tuntee

keksii kaltaisensa

kyllin kaltaisikseen


Ekosysteemin loputon lainehtiva kalvo

ihojen elinten heijastus oma etuoikeuselämäni  en tahdo valehdella

sitä pois

takkini sisällä pystyn ajattelemaan

on pimeys jota ihminen

ei pyyhi

pimeys puiden ja talojen välissä

pimeys meissä

kun totuus putoaa

tietoisuutta vasten

ja pian on jo tietoisuudessa      Ehkä lumi peittää enemmän

kuin näemme

kertoo kaikesta mikä elää rinnan

laivat makaavat hiekassa

kilometrien päässä vedestä

kuin kuollut suku tai idea joka ne synnytti

merellä ei näy lintuja

vain valtava myrsky

ihminen on kuollut

se totuus ei vielä

ole tavoittanut meitä


Yllämme mittaamaton avaruus

todellisuuden nopeus

kuin titaanien kärjestään halkaistu miekka

energia vaeltanut miljardeja vuosia

kemialliset prosessit

kohtaavat ja kääriytyvät

informaatioksi        Galaksimme keskuksessa

neljän miljoonan auringon painoinen aukko

pitää kaiken yllä  murskaa tähdet

hiekanjyviksi



*Katkelma alkusyksystä ilmestyvästä runoelmastani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti