maanantai 1. huhtikuuta 2019

Händelin Sarabande ja katkelma runoa




Hienosti versioitu tämäkin Händelin barokkisarjan osanen metallisena, asialla Nils Courbaron.



*



Tässä katkelma mun uudesta runokirjasta, tuntui hyvältä saada se käsistä:




Kalmiston männyt niiden rauha on ylimaallinen

taivas loiskii latvuksiin kuin rannaton lahti

kävelen harjattua käytävää

kumarrun katsomaan nimeäni

massiivinen kiiltävä graniitti nimi toisten joukossa

en minä vaan toinen

silti juuri minun nimeni


Pilarinvahvuisten mäntyjen alla

vuorenkilvet ahmivat hautaa

hyvin ruokittu nurmi tasainen moreenimaa

köyhien lahkolaisten

ennen syrjään sysätyt kivet

paraatipaikalla


Otan sakset ja nostelen lehtiä

harvennan istutusta niin että fasadi näkyy


Kuka minä olen

haen haravan huoltopisteeltä

ja harjaan hiekalta oksat neulaset

kaarnanpalat


Sukunimet vaihtuivat

asuinpaikan ja tilan mukaan

mutta etunimet

kahdeksan vanhana syöpään kuolleen setäni nimi säilyi

jokainen yritys on uusi alku

ja jokainen erehdys on uusi myös

sanat taipuvat

vain siihen mistä ei ole enää sanottavaa


Kun synnyin puun taimi oli istutettu uudelleen

haapa hyvää laudepuuta

kevyttä arkkupuuta

olen sen pystyverso

äkkiä muistan vanhan laulun  Armon meri se on

mäntyjä vasten iskevät mainingit

tahmeina puiden kyljissä

maksoittuneet haudat ja kiviaidat

kaikki veren peitossa


Olen jo portilla kun pysähdyn

milloin setäni kuoli

isoisäni köyhä maanviljelijä

vei hänet Tukholmaan saakka spesialistille

sen on täytynyt olla 30-lukua

vuosi tai pari ennen sotia          He palaavat

isoisäni nojaa laivan partaaseen ja näkee paiseen

poikansa kasvoissa


Unohdin muun näin vain nimeni

miten he palaavat matkaltaan

ei enkeliä           Vyöryvä tyhjyyden aalto huutaa  Ihminen väistä ajatusta

kuolemasta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti