torstai 25. huhtikuuta 2019

En voi välttyä ajattelemasta pessimistisesti



että Eurooppa hajoaa vähitellen sisältä käsin, että jokainen yritys vahvistaa maanosaa näinä tunteiden aikoina, joina olennaisempaa kuin todellisuus ja sen tapahtumat on se, mitä tunnemme ja miten tunnemme kanssaeurooppalaisiamme kohtaan ja heidän välittämiään yleviä, traagisia, solidaarisia ja huolestuneita tunteita kohtaan...

Tämä tunteellisuus ja vastakkainasettelujen valheellinen syvyys ja retoriikka, johon ihmiset huijataan todellisuuden näkemisen sijaan, voi johtaa vain suurempiin liikahduksiin ja yhä suurempaan hajoamiseen...

Tunteiden sankaruus on yksi aikamme suurista vitsauksista. Kun kysyt tunteilijalta, mitä hän ajattelee todellisuuden reunaehdoista, jotka ovat myös hänen ihmisyytensä ja sankaruutensa ehtoja, hän kiroaa, huitaisee kädellään ja kivahtaa: -- Mene pois, olen huolestunut siitä, että noin tarkoin tutkit todellisuutta ja pilaat hyvän tunnelmamme, sen hyvän ja pahan, me olimme jo niin hyvin lähteneet matkaan juuri oikeaan suuntaan, kun sinä pilasit sanoillasi tunnelmamme...

Eurooppa on hyvin pian ongelmissa, ja juuri siksi on helpompaa puhua siitä, mitä kukin tuntee ja miten tunteensa jakaa ja suojaa.

Euroopassa riittää äärilaitoja, joihin suunnata tunteita. Mutta olennaisempaa on huomata, että laitojen kohoamisen myötä yhteinen pohja ohenee.

Niin, nähdäkseni tämä tunteilun aika on seurausta siitä, ettemme enää luota siihen, että meillä on vakaa pohja allemme. Ja aivan oikein, maa on muuttumassa suoksi ja lopulta mereksi, jolloin allamme velloo syvyys, ja on vain ajan kysymys, milloin lautta hajoaa, jos on hajotakseen.

Sitten on uusien tunteiden aika.



2 kommenttia:

  1. Tunteita on jo paljon liikkeellä juuri tuon yhteisen pohjan rikkoutuessa. Nykyhelsinkiläisen somevälineissä keksitään päivittäin tunteita toisille. Myös median artikkeleiden aiheissa se näkyy. Siinä esimerkiksi millainen sterotyyppi valitaan haastateltavaksi, kun sen tunteet kuitenkin tiedetään.
    Tiedetään miten ne ajattelevat ja miten niiden täytyy nyt tästäkin ajatella. Onhan se kaikki niin monta kertaa tullut selväksi. Ja miten ne, varsinkin, tuntevat itsensä uhatuksi. Ja niin turhaan. Miten vanhanaikaisia he ovatkaan. Miten mies erityisesti kokee uhkaa. Valkoinen, hieman iäkkäämpi. Ja miten väärin he tuntevat ja kuinka oikea tieto (siis oikea tietoisuus näin meidän kesken) saisi heidät tuntemaan oikein, paremmin. Kun he eivät vieläkään rakasta sillä tavalla Eurooppaa kuin pitäisi. Projektia.
    Kun he eivät edes pelkää ilmastonmuutosta oikealla tavalla, vaan sillä tavalla etten minä ymmärrä. Kun heidän nostalgiassaan on väärää tunnetta. Jotain sellaista mitä minä en tajua. Vaikka minä tunnen ne niin hyvin! Vaikken haluaisikaan. (Ja vaikkei mun kaveripiiriin kuulu yhtään niistä.)

    -

    Mikä sitten Euroopassa on äärilaita lähivuosina jää nähtäväksi. Ehkä monin laitimmainen tulee keskimmäiseksi ja moni keskimmäinen laitimmaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Toisten tunteiden kuvitteleminen ja niistä päättäminen sujuu helposti - sen sijaan toisten ja toistenlaisten kanssa keskustelu ja heidän kuuntelemisensa on hankalampaa: fiktiivisen yhteisön käsite saa nykymeiningissä aivan uusia ulottuvuuksia.

    Euroopan tulevaisuus on auki, mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu.

    VastaaPoista