lauantai 16. maaliskuuta 2019

Tärkeä kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta (päivitetty 17.3.19)



Eija-Riitta Korholan loistava blogi Rakas nuori.

Kun ilmastonmuutosta vastaan joka tapauksessa taistellaan, ovat yksittäisen kansalaisen kannalta varmasti kulutustottumukset tärkeimmällä sijalla, samoin sen tietoinen pohtiminen mistä maasta ostaa ja tilaa kulutustuotteensa - tähän on tietenkin luettava myös ruoan alkuperän tarkastelu.

Paras mielenilmaus tapahtuu kaupan kassalla ja arkisessa liikkumisessa ja vapaa-aikana, kun lähdetään liikkeelle ja mietitään, mitä tehdään ja mihin mennään ja millä. Kannattaa tehdä töitä kotona aina kun vain voi.

Meillä on kaunis luonto ympärillämme ja kaupungeissakin hyvät kävely- ja lenkkeilyreitit. Hyödynnetään ja arvostetaan niitä. Jätetään lentäminen, ostetaan suomalaista ruokaa, kerätään marjoja ja sieniä, kalastetaan ja jos mahdollista myös metsästetään. Luonnon antimet ovat iso lisä siihen pottiin, jossa ei juuri hiilijalanjälki lisäänny.

Tietenkin on olennaista myös pohtia, mitä sinne miekkarin banderolliin kirjoittaa tai mitä huutaa. Siellä pitäisi lukea ja kuulua Kiina, Intia, kansainväliset tavoitteet ja muita iskusanoja aivan yhtä lailla kuin yksityisautoilu, tuulivoima, aurinkosähkö, lihansyönti.

Pienten ympyröiden parannukset ovat rikka rokassa, mutta ilman suuria linjanmuutoksia ilmasto lämpenee ja luultavasti lämpenee joka tapauksessa yhä nopeammin ja enemmän. On hyvä tuntea, mutta paniikki auttaa harvoin. Jos joku tuntee paniikkia, niin sitten täytyy toimia sen mukaan.




18 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus joka kannustaa ajattelemaan vapaasti ja kaikkien (!) tosiasioiden pohjalta.
    Oma fiilis tulevien vuosikymmenten suhteen on tässä: "Minussa on kuitenkin koukkuja, jotka tekevät minusta pelokkaan ja avuttoman tulevaisuuden edessä. Francis Bacon sanoi, että ne joilla on lapsia, ovat antaneet kohtalolle panttivankeja."

    MYös muiden asioiden kuin ilmaston suhteen. Ja varsinkin sen. Koskee myös muita tuntemiani lapsia, joista monet tulevat olemaan elossa vuonna 2100.

    VastaaPoista
  2. Kiina ja Intia tulisi saada päästöasioissa pois kehitysmaakategoriasta, siinä olisi noin alkuun jonkinlainen ratkaisu.

    Saamme vouhottaa täällä keskenämme vaikka miten mutta jos perusasiat ovat pielessä homma on todellakin "väärin sammutettu", koska kohdennus on pielessä.

    VastaaPoista
  3. Mittakaavasta ja agendasta tulee tosiaan mieleen rauhanmarssit ja rauhanjunat ja lapset rauhan asialla, riisutaan Suomea aseista rauhantahtoisen itänaapurin esityksestä: nyt esimerkiksi Pohjoismaita puhdistetaan hiilidioksidista ja samalla Kiina saa saastuttaa sumeilematta, sieltä tuodaan halvalla tavaraa joka sektorilla ja isolla skaalalla, lentokonein, rahtilaivoin, junin jne. Aivan hölmäläisten hommaa, jos rehellisiä ollaan.

    VastaaPoista
  4. Toki asia on tällä kertaa yhteinen ja tärkeämpi eikä lähtökohdiltaan poliittisesti niin kiero kuin 70-80-luvuilla.

    Nykyinen ilmastonmuutospuhe voidaan sekin yhdistää 60-luvun lopulta alkaneiseen puheeseen ilmastosta. Monet vaarat ja esille nostetut uhkat on saatu taltutettua, osa on osoittautunut toiseksi kuin ajateltu jne. Joka tapauksessa tässä tulisi ymmärtää ilmiön monimutkaisuus - ja ymmärtää se, että elleivät pahimpia saastuttajia ja suurimpia kasvun alueita saada kuriin, jäävät omat ponnistelumme täysin mitättömiksi, vaikka niistä hyvä mieli tulisikin. Muissa ympäristöponnisteluissa lokaalit tulokset näkyvät selkeämmin ja myös niihin tulee panostaa: jätteenkäsittely, ympäristökuormitus myrkyin ja lisäainein, hormonein, ympäristön monimuotoisuudesta ja alkuperäisyydestä huolehtiminen.

    VastaaPoista
  5. Juuri tuohon turhan vaahtoamisen lopettamiseksi tein oman "ilmastolakkoni" (tuon Greta-ketjun kommenttini...).
    Kieltäytyminen asian näkemisestä kaiken-selittäjänä ja uudelleen-arvottajana jne. Kovan luokan faktan tunnustaminen: Ilmastonmuutosta ei voi (enää) estää eikä juuri hidastaakaan, kuten perustein siinä totesin. Ja me jäämme henkiin.

    Tuossa viimeisessä Vesa tuot esiin asiat joihin taas voimme merkittävästi vielä vaikuttaa. Tarve ympäristön- ja luonnonsuojeluun on aina olemassa eikä sekään ole vain vihreiden monopolialue. Jos Kiina, Intia jne. eivät saa hiilidioksidiaan Pariisin määräämään kuriin, niin saastuttamiselle voi ainakin tehdä jotakin. Sama koskee jos ihan rehellisiä ollaan myös Europpaa ja jenkkilää.

    VastaaPoista
  6. "Päästöjen siirtäminen paikasta toiseen ei ole päästöjen leikkaamista. Oikeastaan vain tasatahtinen vähentäminen tuottaisi varmaa tulosta. Muuten vähentäminen yhtäällä voi muuttua kasvuksi toisaalla, kuten on tapahtunut. Jos suomalainen teräs korvautuu esimerkiksi kiinalaisella teräksellä, päästöt voivat olla jopa kolminkertaiset. Ilmastopolitiikan epämukava totuus oli sekin, että Kioton ulkopuolelle jäänyt USA leikkasi päästöjään Kioto-kaudella EU:ta nopeammin. Me paheksuimme USA:ta ilmastolintsariksi mutta oli näköjään tehokkaampaa satsata teknologiaan kuin raskaaseen ja päällekkäiseen lainsäädäntöön. Olen usein ihmetellyt, miksi monet sukupolveni ilmastoaktivistit eivät osoita kiinnostusta todellisiin tuloksiin. Kerta toisensa jälkeen olen nähnyt heidän asettuvan vastustamaan sellaisia teknologisia ratkaisuja, joilla päästöjä voitaisiin oikeasti panna kuriin. Mutta selvästi enemmän heitä kiinnostaa asian poliittinen puoli: syylliset ja sankarit, väärässä- ja oikeassaolijat, hiilijalanjäljen paheksunta ja mediahuomio. Mikään näistä ei vielä ratkaise ilmastokysymystä. Nuori, älä tyydy samaan hurskasteluun, kädettömyyteen ja näpertelyyn. Vaadi tehokasta teknologiaa apuun. Muuten kasvavalla ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta."

    Eija-Riitta on sanonut nämä asiat monta kertaa ennenkin.
    Ne jotka ovat seuranneet hänen uraansa, ja kaikki valtionhallinnon virkamiehet, tietävät myös, että hän on pelastanut miljadeja (kyllä! suuruusluokka on tuo!) euroja veronmaksajien rahaa estämällä täysin turhien ilmastolakien voimaantulon.

    Myös suomalaisten ja eurooppalaistenkin pieni osuus päästöistä on kuten hänkin kirjoittaa asia josta saa ja pitää puhua.

    Mä olen nyt siinä vaihessa että en ahdistu ilmastosta, vaan ilmastodemotttajsta, koska ne otetaan tosissaan draaman vuoksi kuten Korholakin kirjoittaa ja tosiasiat unohtuvat tässä kollektiivisessa hölmöläisyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ahdistus on aivan ylimitoitettua siihen nähden mitä voimme tehdä. Sama on väestönräjähdyksen suhteen: avaimet ovat aivan muiden käsissä. En pidä tosiasioiden tunnustamista käsien pesemisenä: totta kai mekin voimme auttaa ja edelleen edetä omalla polullamme, mutta suoraan sanoen se ei ratkaise yhtään mitään.

      Olen Eija-Riitan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että turha ideologinen vouhotus vain kätkee asioita ja ehkäisee viemästä läpi ratkaisuja, joilla näitä juttuja todella hoidettaisiin.

      Jossain vaiheessa sähköauton palvomatta jättäminenkin oli jonkin sortin denialismia.

      Ja mitään merkitystä ei ole hiljaisella, päivittäisellä vaikuttamisella ja käytännön ekologisuudella - pitäisi ahdistua ja mölytä pää punaisena ja sitten lentää jonnekin kauas rentoutumaan täältä Suomen pimeydestä...

      Poista
    2. Tuo kiina -juttu on minunkin mielessäni ollut.

      Poista
  7. Se on tärkeä juttu: kasvava ja jo nyt hallitseva taloudellinen, tekninen, poliittinen ja sotilaallinen valta lasketaan kehitysmaaksi ilmastokysymyksissä. Kiina on tulevaisuuden suurin maailmanvalta - me muut tanssimme sen pillin mukaan, hyvin pitkälle. Kiinalle ja Intialle myönnetty nykyinen kehitysmaastatus päästöasioissa kertoo vain niiden tosiasiallisesta poliittisesta ja taloudellisesta määräysvallasta. Eurooppa on pistämässä itseään vapaaehtoisesti polvilleen, vaikka monet pyrkimykset ovat aivan oikeita. Lyhyt ja raadollinen analyysi: olemme kusetettavia idealisteja, meissä on aivan liikaa tätä ominaisuutta.

    VastaaPoista
  8. Ja vielä: laiskasti ajattelevia idealisteja. Kiinalla on Eurooppaan nähden se etu, että he ovat kurinalaisia, työteliäitä, luultavasti keskimäärin fiksumpia kuin me. Toiselta puolelta ihmisoikeudet ovat surkealla tolalla tai niistä ei tarvitse niin välittää, sama ympäristön suhteen. Kiinan strategiana on vaalia ja edistää omaa etua, toisin kuin Euroopassa. Ei ole vaikea ennustaa, että Eurooppa on pian monessa suhteessa polvillaan ja Kiina porskuttaa. Tapa toimia on niin erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ympäristön kannalta jää nähtäväksi, mitä tämä tarkoittaa. Luultavasti ei hyvää, ellei Kiina jostain syystä muuta kurssiaan eli näe asiassa markkinarakoa.

      Poista
  9. Euroopan olisi hyvä olla yhtenäinen mutta iso kysymys kuuluu: miten ja millä hinnalla (ei tarkoita pelkkää taloutta)?

    VastaaPoista
  10. Kiinalla on ns. voittava kulttuurinen dna. Se on ihan selvä j o s sitä katsoo niiden oman suhteellisen lyhyen tähtäimen edun kannalta.

    Onko se sitten voittava pidemmässä ajanjaksossa, jos ilmastonmuutos esimerkiksi yltyy ja kiihtyy todella pahaksi. Näiden lukujenhan kanssa mitä nyt, kyllä joten kuten pärjätään.

    Monessa asiassa jenkkienkin ystävänä silti melkein harmittelen sitä, etten ehkä ole näkemässä sitä aikaa, kun Kiina lopullisesti pullauttaa jenkit pois ykköspaikalta. Sitähän pidetään tällä kehityksellä varmana asiana.

    (Voi olla että tuohon odotukseeni vaikuttaa sekin, että meidänkin mediatuutit tuuttaa jenkkien elämää ja sisäpolitiikkaakin kuin se olisi juuri meidän omaa elämää. Maailmalle tekee ja tulee tekemään hyvää siihen herääminen että maailma on suurimmaksi osaksi muutakin kuin angloamerikkaa. Englanti on hieno ja kiva kieli, muta harvoilla reissuillani olen aina ilahtunut ihmisistä ja asiakaspalvelijosita jotka eivät osaa englantia.)

    Miten Kiinasta sitten tulisi merkittävä tekijä ilmastonmuutoksen hidastamisessa, en tiedä. Se paikka sen pitäisi ottaa, jos mielii maailman ykköseksi niin kuin niiden tavoite on. Ensimmäisenä ne Marsiinkin lentää.

    Ihmisioikeuksien suhteen ei ole kyllä maailman pahimpia maita moniin muihin Aasian ja Afrikan maahan verrattuna, ei lähelläkään, vapaasti liikkuvat, kuluttavat ja omia valintojaan tekevät, toki korjaamisen varaa on vaikkapa uskontojen kohtelemisessa ja toki sananvapaus on sitten eri juttu. Siinähän ne on heikoilla.
    MIljardivaltion kasassa pitäminen ei tosin liene helppoa. Eikä köyhillä ja syrjäytyneillä, tai marginalisoituneilla ihmisillä tunnu täysiä sananvapauksia olevan meillä Europessakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Kiina ja Intia päättävät lähteä ympäristönsuojelun tielle niin kuin ne nyt ovat osin lähteneet esim. metsäistutuksin ja jonkin verran clean techiä hyödyntäen, niin tilanne voi olla vähemmän dramaattinen. Mutta on silti ymmärrettävä kolmansien maiden tai kehittyvien talouksien volyymit: yksin Kiinassa on 1,4 miljardia ihmistä joista yhä useampi pyrkii keskiluokkaan ja kaupunkeihin eli teknologian pariin. Heille tuotetaan tavaraa, autoja, kodinkoneita, elektroniikkaa jne. Ja vienti on hurjaa. Kiinalle, Intialle ja Afrikan maille ei ole käytännössä asetettu juuri minkäänlaisia päästärajoitteita. Jokainen voi miettiä mitä on esimerkiksi Pohjoismaiden osuus verrattuna edes yhteen kiinalaiseen suurkaupunkiin.

      Omaa vastuuta ymoäristötekojen suhteen on turha kieltää tai kiertää mutta joku tolkku on säilytettävä.

      Olisi hauska nähdä mikä on eurooppalaisen sananvapauden tila esimerkiksi 20 vuoden päästä ja mitkä kehityskulut ovat siihen johtaneet.

      Poista
    2. Ylipäätään elämme jänniä aikoja - esim. juuri Kiinan nousu, Yhdysvaltojen tulevaisuus, Euroopan kohtalo joko yhdentyvänä tai repeilevänä alueena, Afrikan kehitys jne. Tulee kyllä varmasti melkoisia geopoliittisia mullistuksia.

      Poista
    3. Puhumattakaan Putinin loppuvuosien ja niiden jälkeisestä Venäjästä.

      Poista
    4. Nyky-Kiinasta nyt ei saa kehtiysmaata mitenkään. Totta kai sille pitää asettaa samat tavoitteet kuin muillekin. Toki kuten tuolla aiemmassa ketjussa totesin, Pariisin tavoitteet eivät voi enää mitenkään toteutua.
      Eli sopeutuminen siihen on parasta aloittaa.

      Jotenkin uskon tuohon metsänistuttamiseen maailmanlaajuistesti. Suomessa, lähes läpimetsittyneessä maassa (vaikka ovatkin suurimmaksi osaksi talousmetsiä) unohtuu miten paljon joutomaata on jo Euroopassa joka voitaisiin metsittää (katsokaa vaikka satelliitista), puhumattakaan Afrikan ja Aasian alueista.
      Pääsääntö voisi olla että maapinta-ala on joko kestävän ruoantuotannon käytössä tai se on metsää.
      Paloheimolla oli tästä todellista konkretiaa johon verrattuna pk-seudun ilmastoahdistujien elämäntapa-laskurit on ihan hassuja. Yhteiskuntien toimivuuden alasajaminen ilmastouhreja antamalla sitten taas taas todella vahingollista.

      Jotenkin tulee nyt sellainen fiilis, että älkää hitto vaan antako politiikkojen ja heidän panikoivien äänestäjiensä valita nyt näitä asioita. Pakkohan maailmassa on olla kovan luokan realisteja ja pragmaatikkoja.
      Kiinassahan se olisi periaatteessa ja teoriassa mahdollista niiden yhteiskuntajärjestyksen myötä. Jolla nimestään huolimatta ei ole mitään tekemistä kommunismin eikä sosialismin kanssa, onneksi.

      Poista
    5. Pahin skenaario on että ideologit joilla ei ole käytännön ratkaisuja lanaavat vielä jotenkin toimivien yhteiskuntien rakenteet ja mahdollisuudet tasaiseksi. Puiden istuttaminen tuskin on huonoksi mitenkään kunhan se tehdään hyvin monipuolisesti ja pitkäjänteisesti. Puita maailmaan mahtuu!

      Poista