sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Miten eläisin jos tietäisin että kuolen pian?



Miten eläisin, jos tietäisin, että minulla on enää muutama vuosi aikaa jäljellä?

Aloin miettiä kysymystä aamulla.

Tuntuisi hyvältä sanoa, että keskittyisin itseeni ja tekisin juuri niin kuin tahdon, jäisin pois töistä ja kirjoittaisin vimmatusti niistä asioista, joista miellyttää ja yrittäisin jättää jälkeni historiaan. Olisin kolmen vuoden ajan oman elämäni Kierkegaard tai jotain vastaavaa ja sitten nukkuisin pois.

Mutta mikä takaisi, että minusta jäisi jälki ja mikä takaisi että se olisi juuri sellainen kuin tahdon ja mikä ylipäätään takaa, että onnistuisin olemaan oman elämäni Kierkegaard?

Kun tarkemmin mietin, en ensisijaisesti tekisi sitä mikä minua miellyttää ja mistä minut muistetaan vaan alkaisin suuntautua tulevaisuuteen.

Aivan ensin minun olisi varmistuttava, että perheelläni on lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet jatkaa elämää. Tämä merkitsisi nykyisen elämänmuodon muuttamista, asunnon ja mökin myymistä, velkojen kuittaamista noilla kaupoilla ja siirtymistä talouteen, jota vaimoni voisi pitää yllä. Samalla olisi mietittävä asuinpaikkaa ja lasten mahdollisuuksia, nimenomaan heidän elämänsä jatkon kannalta.

Kun nämä asiat olisi ratkaistu, alkaisin miettiä tarkemmin omaa kohtaloani, esimerkiksi ja ennen kaikkea sitä, miten olen elänyt ja mitä tulee tämän elämän jälkeen. Tämä tulevaisuuteen suuntautuminen koskisi iankaikkista elämää ja sieluni tilaa siinä -- näistä asioistahan emme tiedä juuri mitään, mutta tahtoisin lähteä siinä uskossa, johon voin luottaa ja turvata.

Vasta näiden jälkeen voisin alkaa todella miettiä kirjallista tai maallisessa merkityksessä henkilökohtaista henkistä perintöäni. Sen varmistamiseksi olisi varmasti mielekästä viedä loppuun ne projektit, jotka olen aloittanut. Varmasti aiemmat päätökseni suuntaisivat sitäkin, mitä pitäisin mielekkäänä ilmaista.

Kuitenkin aivan yhtä tärkeää tai tärkeämpääkin olisi jatkaa normaalia elämää, sikäli kuin se olisi mahdollisuuksien rajoissa, elää perheen kanssa, antaa aikaa toisille ihmisille ja hiljaisuudelle, ylipäätään pikemminkin antaa ja olla kuin ottaa ja tavoitella.

Näistä ajatusharjoituksista voi ottaa opiksi varmasti sen verran, että kysyy itseltään jatkokysymyksen: Miksi en eläisi juuri nyt tällä tavalla, koska kuolema kuitenkin on vääjäämättä edessä?

Monilta osin elämäni on jo nyt tuossa suunnassa, mutta omaa suuntaa voi yrittää päivittäin tarkastella kysymällä itseltään muutamaa yksinkertaista kysymystä ja pitää huolta siitä, etteivät ne unohdu kaiken muun alle. Noista kysymyksistä ei ole haittaa, vaikka elämä jatkuisi pidempäänkin kuin muutaman vuoden.

Toinen, vähintään yhtä syvällinen ajatus, joka itsetutkistelusta heräsi, olisi se, että ehkä tällaiset mietinnät kertovat, ettei minulla ole erityistä ajatusta tulevaisuudestani ja että kaipaan ylipäätään muutosta. En dramaattista, mutta kuitenkin muutosta suhteessa siihen, miten elämäni on juuri sitä mitä sen pitäisi olla.



2 kommenttia:

  1. kuolema on hyvä sparraaja. mä kai koetan kelata että elämän mielekkyyden kokemus ei niinkään ole siinä miten säätelen omaa toimintaani kohti jotain päämääriä vaan siinä miten otan vastaan sen mitä tulee, joka on aina enemmän kuin käsitän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonimatti,

      tuokin on tuiki tarpeellinen näkökulma: elämä tarjoaa niin hyvässä kuin pahassa (emme aina tiedä kumpaa asiat lopulta ovat) paljon sellaista vastaanotettavaa, joka ylittää hallintapyrkimyksemme ja kykymme. ja silti pitää yrittää jotenkin rajata omaa olemista, vaikka ei se mitään lopullista elämänhallintaa olisikaan.

      minulla on yleisesti ottaen hyvin vähän spesifejä päämääriä tasolla "elämän tarkoitus". totta kai tahdon elää niin hyvin kuin mahdollista.

      haluaisin nähdä, mihin maailma tästä menee 20-30 vuoden sisällä. Jos elän sinne asti, voi vastassa olla vaikka minkälaisia yllätyksiä.

      en osaa oikein edes pohtia tällaisia. jos olen ihan rehellinen, olen jollakin yleisellä tasolla kadottamassa toivoni ihmiskuntaan ja sen kykyyn hoitaa asiansa. toivon olevani väärässä.

      Poista