lauantai 23. maaliskuuta 2019

Ilmastotekoja (päivitetty klo 19.30)



Henkilökohtaisesti en jaksa osallistua mielenosoituksiin tai vastaavaan kansalaistoimintaan. Minusta ei ole ilmastohihhuliksi eikä ilmastoahdistujaksi. Sitä saavat harrastaa ne, jotka tuntevat kutsumusta.

Listasin kuitenkin joitakin elämäntapaani kuuluvia asioita, jotka voi katsoa ilmastoteoiksi. Minä välitän syvästi ympäristöstä ja haluan, että luonto säilyttää monimuotoisuutensa.

Täytyy sanoa, että olen melko tyytyväinen ja niukemmaksikin voisin vetää. Tiedostan, että ei minun valinnoillani maailmaa pelasteta, mutta henkilökohtaisesti tämä menettelee.

- Olen käytännössä jättänyt lentämisen niin työ- kuin vapaa-ajalla: jätän yksinkertaisesti matkat väliin, vaikka siitä on minulle haittaa (vähäisempi menestys työelämässä, perheen yhteisten ulkomaanmatkojen jääminen pois elämyslistalta - - en pidä oikeastaan yhtäkään kontaktia tai omien ajatusteni esittämistä niin arvokkaana että tuhoaisin luontoa matkustamalla): perheeni ymmärtää, että en lähde neljäksi päiväksi  Pariisiin tai varsinkaan kaukomatkoille, joskin varaan oikeuden johonkin poikkeukseen, koska tiedän, että matkailujalanjälkeni on käytännössä merkityksetön ja mahdolliset matkat tapahtuvat Euroopan sisällä, mutta mieluummin menen mökille luonnon keskelle hiljaisuuteen

- Olen jättänyt punaisen lihan käytön hyvin vähälle: pieni määrä kotimaista lihaa silloin tällöin osana normaalia ruokavaliota, määrä olematon, koska en pidä lihasta juurikaan - riistaa syön aina kun sitä saan appiukolta; riistassa on villin elämän luonnetta, pihvistä maistaa jotain muuta

- Käytän arkena julkisia ja joskus kimppakyytiä: yleensä teen töitä kotona aina kun se on mahdollista eli minimoin työliikkumisenkin - negatiivista liikkumisessani on, että autoa tulee käytettyä perhesyistä, mutta myönteistä on, että pärjäämme hyvin viiden hengen perheenä yhdellä pieniruokaisella mutta tilavalla autolla

- Valmistan käytännössä perheen ruoat itse ja katson, että se on kunnon ruokaa: pidämme ruokahävikin pienenä, kotimaisuusaste on korkea, joskin muuallakin tuotettua löytyy korista hinnan vuoksi

- Syön harvoin ulkona: tätä perustelee lähinnä oma nuukuuteni

- Huolehdin siisteydestä ja hygieniasta mutta pyrin siihen, että käyttämämme vesimäärä pienenee vuosi vuodelta (näin on käynyt); kompensoin teinien suihkussa lotraamisen jättämällä suihkun välistä

- Harrastukseni eivät juuri ympäristöä kuluta: istun, seison ja kirjoitan, kävelen, pyöräilen ja soutelen ja kesällä ja syksyllä marjastan, sienestän ja kalastan - ruokaa tulee kerättyä luonnosta perheen kanssa ihan huomattavia määriä: kirjoittamalla voi tehdä huikeita mentaalisia matkoja, joissa ei hiilijalanjälkeä synny

- Pyrin vähäiseen sähkönkäyttöön, mutta kyllähän sähköä lapsiperheessä kuluu, sille ei voi mitään: 2 kuukautta vuodessa käyttö on vähäistä kun olemme sähköttömällä pikku mökillä, jossa saunan lämmittäminen lämmittää myös sekä asunnon että käyttöveden. Jääkaappi, grilli ja liesi toimivat kaasulla, jota menee yhteensä noin 5 pulloa keväästä syksyyn

- Kierrätän ja lajittelen kaiken muun paitsi muovin, koska se on tällä hetkellä hyödytöntä: sähkönä ostan roskasähköä, koska on parempi käyttää kierrättämättä jäänyt jäte energiantuotantoon kuin siirrellä ja prosessoida muovia hankalasti ja usein ympäristön kannalta kuluttavasti

- Ostan mahdollisimman vähän ja käytän tavarat ja asusteet loppuun, huolto on tärkeää: perheessä kuuluu muutenkin kaikki raha minkä ehtii tienata

- Lapsiluku on minun osaltani tässä: kolme lasta on paljon ympästöä ajatellen, mutta olen pitänyt huolen siitä, että en tuo enää yhtään lasta olemassaoloon, ja jokainen lapsistani on arvokas maamme ja maailman rakentamisessa: uusioperhekuvioihin ja siitä seuraavaan kuormitusrumbaan en jaksa alkaa: jos sellainen kiusaus iskee, ammun itseni varotoimena (sarkasmia), tämä siis on hyvin henkilökohtainen valintani

- Opetan lapsilleni vaivihkaa ekologista elämäntapaa, mutta en pakota ketään mihinkään - lapsia ei voi opettaa enempään kuin mihin heidän kognitiiviset kykynsä ja hahmotuskapasiteettinsa riittää, mutta todellisuus opettaa, siitä on turha huolehtia

Olen suomalaisittain hyväosainen ihminen, maailman mittakaavassa superetuoikeutettu. Köyhänä pystyisin vielä karsitumpaan elämäntapaan aivan luonnostaan - kyse ei olisi valinnoista vaan pakosta. Kolmetoista vuotta opiskelijana ja jatko-opiskelijana eläneenä tiedän, mitä on niukkuus ja taloudellisuus. Lapsuuteni oli vieläkin niukempi, mutta onnellinen. Asunto- ja muuna velallisena tarkka elämäntapa ei ole unohtanut, vaikka omaisuutta on karttunut.

Tässä päälinjat. Enimmäkseen isolla porukalla tapahtuvaa perheautoilua en pidä kovin suurena syntinä, ja ainahan voin tankata Nesteen mydieseliä. Sähköauton hankintaa pidän perheellemme mahdottomana ja jokseenkin turhana investointina. Biopolttoaine ja -kaasu ovat täysin mahdollisia jatkossa, jopa autosta luopuminen voi olla listalla. Kommuuniasujaa ja kommunistia minusta ei saa, ja aion sytyttää tulet niin kauan kuin tikut kädessä pysyy - märkiä puita ei tarvitse käyttää.

En tarvitse puolueita ja poliittista ohjausta omien ilmastotoimieni toteuttamiseen. Pyrin tekemään valintoja, jotka ovat sopusoinnussa ympäristön kanssa.

Ymmärrän kyllä, että isossa kuvassa on tärkeää päättää yhdessä suuntaviivat. Isoin ympäristöteko olisi maailman hillittömän väestönkasvun tietoinen ja raju rajoittaminen ja huolen pitäminen siitä, että kylmän ilmaston vuoksi energiaintensiivisellä pohjoisella pallonpuoliskolla elää mahdollisimman vähän ihmisiä - globaalissa etelässä tyrehdyttäminen olisi kaikkein olennaisin toimi, koska länsimaissa syntyvyys on romahtanut. Tämän lisäksi kulutuksen kovaa leikkaamista ja puhdasta teknologiaa kehiin ja kestävä paikallisuus arvoonsa kaikilla tasoilla, niin maailma on paljon parempi paikka elää ja tehdä yhteistyötä.

Tässä tylsän ihmisen käytännöllistä ilmasto-ohjelmaa. Saa kommentoida ja ehdottaa niukennushaasteita.

Sinänsä en pidä tällaisten listojen laatimisesta, koska ne tuntuvat  tekopyhiltä tai ainakin uuspuritanistiselta itsensä esittelyltä. Pointtina on tässä listauksessa lähinnä se, että vaikka ihminen ei äänestäisi ilmastoasioilla poseeraavia tai niitä aidosti ja kestävästi edistäviä puolueita, hän voi toteuttaa hyvin samoja tekoja tai jopa tehokkaampia tekoja, jos tahtoo. Mikään puolue ei ole tässä suhteessa ensisijainen vaan olennaisia ovat teot, joita tehdään. No, onhan puolueilla ja päättäjien valinnoilla toki merkitystä, mutta tällä hetkellä ne ovat kuormittavuusasian kokonaisuuden huomioon ottaen niin ristiriitaisia, että pidän parempana toimia ja ajatella hyvyyden leirien ulkopuolella.


*

Yksi esimerkki. Ihmiskunta ei pysty pelastamaan tätä planeettaa, jos emme samaan aikaan saa tehokkaasti puututtua niin ilmastokysymykseen kuin hillittömään väestönkasvuun, ja kuten olen monesti sanonut, ne kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Myös väestösiirtymät pitäisi voida pysäyttää, mutta tällä hetkellä niihin suorastaan houkutellaan, koska ei ole aikomustakaan hoitaa ongelmien juurisyitä ja koska kansainvaellukset ovat iso bisnes, vähän niin kuin sodat.

Minusta tuntuu, että emme saa hoidettua edes ensimmäistä eli ilmastokysymystä, koska kaikki eivät ole siihen sitotuneet. Vuoteen 2030 mennessä Kiina ja Intia, joille ei ole kansainvälisesti annettu velvoittavia päästötavoitteita, ovat pahentaneet kokonaistilannetta huomattavasti, elleivät ryhdy itse vapaaehtoisiin jättiläismäisiin tekoihin. Vuonna 2030 alkaa -- nykyskenaarioiden mukaan -- olla paskat lopullisesti housussa. Sitten vain selvitään, mutta katsotaanpa nyt kuitenkin ensin, pitivätkö ennusteet paikkansa sinne päinkään.

Mitä tulee tuohon ongelmalliseen ilmaston ja väestömäärän kaksoissidokseen on tällä hetkellä suurin osa suomalaisista ja eurooppalaisista puolueista aivan kädettömiä asian suhteen edes ohjelma- tai ajatustasolla -- kaikkein ekologisimpana esittäytyvän puolueen edustajat eivät suostu kohtaamaan koko ongelmaa vaan vääntävät sen joksikin muuksi, tyypillisesti mittaamattomaksi ja muodottomaksi hädäksi ja avuntarpeeksi. No, tämä on pieni synti, sillä itse väestökasvun maissa missä ongelma pitäisi ratkaista, ei tapahdu riittävästi mitään, ellei luonto tai muu maailma puutu peliin ronskilla kädellä.

Nämä meidän pikku "ympäristöeettiset" tekomme eivät ole kyllin voimakkaita muuttamaan suuntaa eivätkä ne, vaikka kuinka hyväntahtoisesti ajattelemme, riitä muuhun kuin hyvän mielen hankkimiseen meille itsellemme. Juuri näin synkkänä näen tilanteen. Tilanne ei tietenkään oikeuta moraalittomuuteen, mutta toivoa on hyvin vähän mikäli nykyiset laskelmat yhtään pitävät paikkansa. Kannattaa kuitenkin takertua siihen pieneen toivoon.


19 kommenttia:

  1. Liha: ensin vähensin noin 35 kiloon vuodessa, nyt olen päässyt noin 30 kiloon, joka on noin 50-luvun määrä (kestävä määrä wwf:n tutkimusten mukaan). Puolitin juuston ja maidon. Rakastan lihaa, maitoa ja juustoa eli kyse on todellakin valinnasta.

    Syön satunnaisesti työpaikkaruokalassa, kaksi tai kolme kerraa kuussa, mutta vain kasvisruokaa (satunnaisesti maistan syön lihaa jos kiinnostavan näköistä).

    Autoilen talvella yksin alle 100 kilometriä viikossa, kesällä pyöräilen töihin (talvella päästöni 5000 ja kesällä 4600).

    Sähköni on aurinkosähköä.

    Saan lentää 3 kertaa elämässäni. Yksi kerta jäljellä, mutta aika näyttää, käytänkö sen. Sen pitää olla Euroopan matka. Olen unelmoinut New Yorkista mutta sd unelma ei voi totrutua. Olen WWF:n sademetsä- ja Planin tyttökummi (väestökysymys). Lentoni olen kompensoinut. Sähköautosta: jos corolla toimii hyvin, se kelpaa loppuelämäkseni tai siis niin kauan kuin sasn ajaa. Sähköauto ei saa olla vastuullisuyden symboli jolla ihmistä syyllistetään.

    Harrastusten suhteen sama kuin Vesalla.

    Muovia en vielä kierrätä, ne menevät kaukolämpöön ym. poltettavaksi (roskaamisongelmahan ei liity kierrätykseen; kierrätettyä muovia voi yhtä hyvin viskata luontoon; minä kerään muittenkin roskat pois kun vastaan tulee).

    Lapsia 2 ja jos valitsevat lapsettomuuden, kannustan siihen (isovanhemmuusromantiikka kuvottaa minua; sen tiedostamatonkin efektoiminen jälkeläisilleen on vastuutonta).

    En tee heräteostoksia. Ennen ostin kirjoja vähän siihen tapaan, mutta kun olen luopunut sadoista vanhoistakin, en osta enää kirjoja ollenkaan (tosin en enää muutenkaan lue uusia kirjoja, joten tämä ei ole hirveän iso valinta minulta; tietokirjat joskus tekevät poikkeuksen; sähkökirjohen lataaminen ei ole sen parempi vaihtoehto: uusiopaperista tehty pokkari, jonka voi pistää kiertoon vai ladattava sähkökirja (kattilallinen keitettyä vettä).

    Nämä nyt tulevat mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, minäkään en jaksaisi juuri nyt olla isovanhempi vähään aikaan - lapsista huolehtiminen on ollut sen verran rankkaa, koska otan siitä vastuuta aika lailla.

      Sinänsä pitäisin parempana että suomalaiset tekisivät lapsia vaikka vähän ja hoitaisimme asiamme robotisaation ja lievän väestönotkahduksen ilmastossa kuin että ulkoistamme asian tänne huokuteltaville huonosti tai ei ollenkaan koulutetuille kehitysmaalaisille, koska se on yhteiskunnallisesti loputon huoltosuhteen suo. Eikä ilmastokaan kiitä. Jos tänne otetaan kehittyneistä maista porukkaa, syntyvyys pysyy heikkona. Pientä kompromissia on varmaan tehtävä mutta pidettävä huoli että meillä on omassa ympäristössämme työskentelemään ja elämään kykeneviä ihmisiä.

      Poista
    2. Siis suomalaiset tekisivät lapsia vaikka vähän nykyistä enemmän...

      Luulen että elinkeinoelämällä ja globalisteilla on täysin ympäristöstä piittaamaton tai vähintään sen suhteen ristiriitainen agenda näissä massamaahanmuuttoon kannustavissa suunnitelmissa.

      Poista
  2. Hatun nostot molemmille (ilman teidän nostamista hyviksi ihmisiksi).

    Teette varmasti tarpeeksi, ja minun mielestäni enemmänkin.
    Luenkin siis osan teoistanne myös omikseni, olenhan tottunut käymään ja liikkumaan muutenkin lahjavanhurskaudella:)

    Toki omakaan jälki ei ole iso koska tilillä oleva summa rajoittaa reippaasti. En tiedä miten olisi, jos tilanne joskus toinen.
    Oman tyttäreni lennot on toistaiseksi nolla, toisin kuin joidenkin hänen ilmastomielenosoituksiin osallistuneiden kavereidensa.

    Tämä oikein hyvä:

    "- Opetan lapsilleni vaivihkaa ekologista elämäntapaa, mutta en pakota ketään mihinkään - lapsia ei voi opettaa enempään kuin mihin heidän kognitiiviset kykynsä ja hahmotuskapasiteettinsa riittää, mutta todellisuus opettaa, siitä on turha huolehtia."

    Isovanhemmuus-juttua en minäkään ymmärrä.
    En edes sitä evoluution ikiaikaista. En osaa lainkaan ajatella sukuja niin, että ne ovat omien geenien säiliöitä. Jos ainoa lapseni joskus saa lapsia, en varmastikaan ajattele että minä elän niissä. En koe omien geenieni jatkumoa omassakaan lapsessani, rakastan häntä ihan muista syistä.

    Massamaahanmuuttoja antiekologisempaa ilmiötä ei taida olla olemassakaan.

    Odotan siis minäkin jokaiselta vihreältä ja ekologiselta vaikuttajalta ja päättäjältä, ja miksei kansalaiseltakin, tähän heräämistä vähintään samalla voluumilla kuin syksyn ilmastoraporttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope,

      tuota viimeisten kahden kappaleen todellisuuteen heräämistä odotan minäkin, mutta siihen ei anneta herätä, koska se on vastoin todellisuutta muovaavan politiikan päävirtoja.

      Poista
  3. Kuten tuossa omassa päivityksesi lopussa kerrot, pienet mutta sinänsä kunnialliset pikku ekoteot eivät ole kuin pisaroita meressä. Pisaroita joista ei muodostu merta vaikka ovat arvokkaita.

    Isotkaan ekoteot eivät auta, koska maapallo kymmenmiljardisoituu väistämättä (eikä ole mitään takeita edelleenkään siitä, että se edes siihen jää, varma tae on vain parin maanosan väestönkasvun hurja tahti)
    ja koska suurin osa maapallon maista ei osallistu myöskään hiilen vähentämiseen oikeastaan juuri millään lailla.

    Koko ajan sanotaan ettei noin voi ajatella ja sanoa ja jokaisen ihmisen ja maan pitää omasta esimerkistä aloittaa, totta, mutta kyllä noin voi ja pitää sanoa, koska juuri tuo on todellisuus tällä hetkellä.

    Eurooppalaisen syntyvyyden romahdus, omat olemassolemottomuuden lakkomme, ei ratkaise väestöongelmaa millään tavalla.
    Siirtää vain Euroopan ja ne EU:n rakastamat lopulliset "eurooppalaiset arvot" entistä pienempään marginaaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä: on hybristä ja itselleen valehtelemista sanoa, ettei saa vedota globaaleihin tosiasioihin. "Eettinen" ihminen toimii ehkä kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, ikään kuin toivoa olisi viimeiseen hetkeen saakka, ja niihän sitä onkin, mutta onko se käänteentekevää toivoa tai toivoa, joka saa jotain merkitsevää aikaan, on aivan toinen kysymys. Jos "eettisyys" merkitsee sitä, että toivo lopulta hukataan, eipä se ole lämmittänyt kuin kyseisen fiilistejän ja saman aatteen jakaneiden elämää.

      Minä pidän esimerkiksi ilmastomoraaliposeerausta tietämättömyytenä mittasuhteista. Maailma tällaisena kuin sen tunnemme on tuhoon tuomittu, jos väestönkasvu jatkuu tällaisena ja monessa ympäristöön vaikuttavassa asiassa ei tule täysstoppia - ja tämä jälkimmäinen eli ilmastovallankumous ei edes riitä.

      Ihmisen tietäen muutos edellyttää täyttä katastrofia - mutta jos katastrofi on kyllin hidas, esimerkiksi hyvinvoivan ja toimintakykyisen Euroopan sosiaalinen ja taloudellinen kuihtuminen, asialle ei tehdä mitään tai se jopa toivotetaan suurella toiveikkuudella tervetulleeksi, koska se hyödyttää eliittiä lyhyellä tähtäimellä tai on vähintäänkin vaikuttamatta sen omaan etuoikeuselämään, kunnes sitten viimein huomataan missä ansassa ollaan: aikaa ei saa käännettyä takaisin, tilanne on lopullisesti toinen.

      Olen sitä mieltä, että eurooppalaisuutemme ja EU:n rakastamat "eurooppalaiset arvot" häviävät tällä vuosisadalla kuin muinainen Rooman valtakunta.

      Poista
    2. Tarkoitan näitä puheita siitä, että meille Suomeen pitää saada 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa ja Eurooppaan kokonaisuudessaan 200-300 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä. Mistä nämä saadaan? Jos eivät tule muista läntisistä tai muista teknistyneistä, korkean koulutuksen maista, vaan kehitysmaista, voimme sanoa moro koko Euroopalle. Näin se vaan on ja juuri tällaiseen taakanjakoon tähdätään tälläkin hetkellä monissa pöydissä. Tuomalla kolmanneksen verran Euroopan nykyisestä väkimäärästä kehitysmaalaisia alueelle, saamme aikaan valtavaa tuhoa, jota nähdään jo nyt pienessä mittakaavassa joka puolella suuren takapajuisista maista suuntautuvan väestönsiirron maissa. Ei se ole tulijoiden vika, mutta kulttuurien kohtaamiset eivät ole niin ongelmattomia kuin ajatellaan: siinä iskevät niin paljon toisistaan poikkeavat maailmat yhteen, että niitä on yksinkertaisesti mahdoton harmonisoida. Vika on ennen kaikkea suunnittelijoiden ohuessa ihmiskuvassa. No, en jaksa alkaa enää pyörittää pyörää uudelleen liikkeeseen, mutta saattepa nähdä.

      Poista
    3. Liittyy ilmastoon täysin tämä: Miksi halpatyövoiman, tyvöimakarjan kuljettamista ja houkuttelua, ihmiskauppaa nykyisessä muodossa, ei nähdä sellaisena kuin se on, ihmisten käyttämisenä hyödykkeinä ja välineinä?

      Talouseliitin lähivuosikymmenien etujen turvaamiseksi porukkaa tosiaan tarvitaan ja koko juttu myydään meille eläkepommilla ja eettisyydellä. Menee kaupaksi.

      Mun on vaikea perustella itselleni, että jätä jope nyt se broilerinkoipi kauppaan tänään kun tämä kaikki muu kiihtyy kiihtymistään. En halua tulla ihan huijatuksi.

      Poista
    4. Tämän ihmisten roudaaminen pohjoiseen on ilmastonmuutoskamppailun kannalta täysin moraalitonta: hiilijalanjälki moninkertaistuu, ellei meitä tungeta joihinkin 10 neliön kommuunikopperoihin pitämään yllä jotain... En edes tiedä mitä ihmisarvoista se olisi. Ja seuraavalla vuosikymmenellä paisuu kehitysmaissa vastaava määrä tulijoita.

      Kehitysmaalaisilla ei ole mitään järkevää tekemistä korkean teknologian maissa ja niiden työmarkkinoilla paitsi hyvin rajallisella sektorilla. Mikään järjen sana ei tässä auta. Kun otetaan esiin kulttuurierot, katastrofi on valmis.

      Jos muutamat kymmenet tuhannet ihmiset saavat aikaan samaa jälkeä rikostilastoissa kuin monimiljoonainen kantaväestö, niin miten käy, kun toisissa kulttuureissa kasvaneita on satoja tuhansia, pääkaupunkiseudulla esimerkiksi joka neljäs? No, tämä on vain yksi mittari, joka säteilee ties minne, mutta on muitakin mittareita, kun todelliset työllisyyluvut jne. Ei ainakaan minun unelmani ole maksaa veroja esimerkiksi 10-15 prosenttia enemmän kuin nyt, jotta saan maamme entistä pahemmin sekaisin.

      Poista
    5. Ongelmanahan ovat nyt Suomessa olleet lähinnä takapajuisista matalan koulutuksen islamilaisista maista tulleet humanitaariset muuttajat, eivät suinkaan kaikki - siis jyrkän patriarkaalisista eli todella toksisista kulttuureista tulleet patriarkat ja nuoret soturit. Terrorismin ja poliittisen ideologian kohdalla edes tulijan korkea koulutus ei torju välttämättä kulttuurikonfliktia, vaikka yleensä lieventääkin asiaa. Mutta riskit kasvavat. Tämän vuoksi maahanmuuttopolitiikan tulisi olla riskianalysoitua ja "sijoitussalkkua" pitäisi ymmärtää hajauttaa riittävästi, jos tästä haetaan jotain taloudellista ja yhteiskunnan kestokyvyn kannalta mielekästä ratkaisua.

      Poista
    6. Sekin on outoa, että "maahanmuutosta" haetaan taloudellista ratkaisua, mutta sitä ei kuitenkaan saisi analysoida taloudelliselta pohjalta, vaan "auttamisen arvolla" ja jonkinlaisena "kimppakivana", joka muljahtaa rasismiksi aina kun joku yrittää saada siitä otteen. Tällaista on elämä hölmölässä: vain oikeat iskulauseet sallitaan, kaikessa muussa tosin pystytään asiat selvittämään sentin tarkkuudella ja kaikki voidaan periä takaisin ja ulosmittaamaan todella tarkkaan.

      Poista
    7. Ei saisi analysoida taloudellisten vaikutusten ja yhteiskunnallisten vaikutusten pohjalta. Tämä on todellista silmät kiinni ja toivotaan parasta -politiikkaa. Ja kun ei edes osata pelätä yhtään sitä pahinta... ("Toivotaan parasta, pelätään pahinta" sisältää edes alkeellisen varautumisen momentin, "toivotaan toivotaan" ei edes sitä vähää.)

      Poista
  4. Esimerkki. Optimistinen.

    Jos eläkkeiden pelastajia tulee maahamme vaikkapa 300 000 ja heistä 100 000 ei päädy suoraa verotuottoa tuottavaan työhön, menee noiden töihin päässeiden 200 000 tuottama verotuksellinen lisäarvo noiden 100 000 elättämiseen -eikä riitäkään.

    Koska työn robotisaatio ja digitalisaatio, ja perustuotannon siirtyminen villiin itään eteenee koko ajan, voi tuossa ehdottamani 66 prosentin työllisyysaste olla todella optimistinen.

    Eli eiköhän kannattaisi alkaa varautua mieluummin eläketason selvään laskuun ja miksei muunkin elintason.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen metroasemien lattioita kuraavia afrikkalaisia veljiäni aina kun en mene autolla töihin. Nämä miehet, joiden työssä oloa kunnioitan syvästi, eivät eläkkeitämme silti pelasta. Siitä miniminimipalkasta jolla he nykyään töitään tekevät ei sellaisia verokertymiä synny, jolla maksetaan mitään kenellekään.

      Ja vaikka tämä tekee meille todella kipeä, tilane on vielä vaikeampi kunnan ja valtion töissä olevien suhteen. Välillistä tuottoa tuottavina kovaa rahaa syntyy vielä vähemmän. 100 000 uutta kunnan lähihoitajaa, niin kovasti kuin heitä tuolla jo nyt tarvitaankin, pyörittävät "vain" kunnan ja valtion omaa rahaa synnyttämättä juurikaan uutta valtion varallisuutta.
      Toki henkistä.

      Eli en ota eläkkeitä enää täysin relevanttina perusteena.
      Hyvinvointivaltion kulta-aika on ohi niin htin ikävä asia kuin se onkin.

      Poista
    2. Joo, se on juuri noin, tuo esimerkki on hyvä: 66 prosenttia ei olla nähty tähän asti, miksi se nyt sitten tulevaisuudessa nähtäisiin?

      Nyt esimerkiksi Haaviston ja muiden esiinnostama 75 prosentin työllisyys ja uuden vihreän teknologisen vallankumouksen moottorina olo... Onko tämä realistista puhetta, ja että leikataan yritystuista ja nostetaan veroastetta? Näilläkö + 1,4 miljoonalla kehitysmaatyövoimayksikölläkö sen saamme aikaan? Missä unessa ihmiset ovat?

      Toki tässä voidaan nostaa ilmaan humanismi-kortti: nuo 300 000 tai 1,4 miljoonaa ihmistä saavat täällä paremman elämän. Niinpä niin. Varmasti näin on. Mutta mitään hyvinvointivaltiota siitä ei kokonaisuudessaan synny, jos katsotaan ihmisten elinkaarikustannuksia. Ilman valtavaa lainanottoa emme pysty pitämään yllä edes osaa nykyisistä tulonsiirroista, joita esim. tuollaisen maahan saapuvan ihmisjoukon tukeminen ja omien työttömien tukeminen vaatii.

      Eläkkeet? Laskelmat tulevat heittämään moneen otteeseen häränpyllyä.

      Miten muuten taistellaan kokoon kymmenmiljardiluokan budjetti ilmastonmuutosta vastaan kaiken hyvän lisäksi, jos suurin osa tulijoista ei työllisty todella tuottavaan innovointibisnekseen ja robotisaatio vie nykyisiäkin työpaikkoja pois?

      Nämä ovat kyllä isoja kysymyksiä. Minusta tuntuu, että rakenteet paukkuvat kunnolla muutamassa vuosikymmenessä.

      Poista
    3. Kukin meistä saa viilata omaa hiilijalanjälkeään vaikka maailman tappiin - siis esim. Juha, mä ja Jope, jotka täällä olemme keskustelleet. Voimme vertailla niitä ja kisailla joko keskenämme tai itseksemme jalanjälkemme kutistamisesta. Jne, jne. Tällaisiin asioihin voimme vaikuttaa välittömästi. Täytyy sanoa, ettei riitä mulle maailman merkityksellisimmät asiat top 10 -listalle, mutta ei mulla ole mitään sitä vastaan, että elän terveellisesti ja ympäristöä kunnioittaen.

      Poista
  5. Kun ihminen kuvittelee että sen omat ja sinänsä hyvät pikku ekoteot, tai suuremmat, ovat merkittävintä mitä tässä ajassa on ja kuvittelee ilmastoahdistuksessaan, ilmastoteoissaan, ilmastotietoisuudessaan olevansa kuin eturintamalla ja kaikkein olennaisimmassa kiinni, on ilmasssa vaarallisia elementtejä.

    Nuo teot ovat juuri ympäristön kunnioittamista ja jopa terveellistä, parempaa elämää, mutta todellisuus vyöryy samaan aikaan holtittomasti tästä kaikesta pikkukivasta mitään piittaamatta.

    Hyvä esimerkki. Tällä hetkellä kuuminta(???) vaalikeskustelua käydään siitä pitäisikö maitoa lisä(ilmasto)verottaa.
    Ei herranen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi hyvä jos tenteissä tunnustettaisiin suoraan: Fakta on se, että vaikka Pohjoismaat räjäytettäisiin taivaan tuuliin (toki ilmastoystävällisesti ja hiilineutraalisti), ei tilanne heilahtaisi sinne tai tänne.

      Toki paljon osaamista katoaisi maailmasta, mutta vaikutuksiltaan tilanne olisi tuo... No, jos voitaisiin hävittää vain asujat, niin hiilinielu kasvaisi paitsi että äkkiä täällä olisivat uudet asujat.

      Maitolitran verotus... Eihän tuo mahdu edes hiustenhalkomisen kategoriaan, vaikka ymmärrän että monelle ihmiselle se maitolitrankin hankkiminen on joskus harkinnan takana.

      Poista