perjantai 29. maaliskuuta 2019

Avoin kysymys



Voisiko olla niin, että ihmiset sietävät paremmin mielipiteitä kuin faktoja?

Mielipiteen sanomisesta ei rankaista, mutta epämiellyttävän tosiasian paljastajaa voidaan olla valmiita jopa vainoamaan.

Tai toisin: Mielipiteiden kanssa vielä tullaan toimeen, mutta faktat koetaan vaarallisiksi, varsinkin jos ne poikkeavat omista, joko totutuista tai ideologisista, mielikuvista ja niihin liittyy mahdollisuus valtaan.

Voisiko tämä olla etenkin turvallisen ja sivistyneen hyvinvointiyhteiskunnan ilmiö, kun mielipiteitä muodostavien kansalaisten tarvitsee olla enää hyvin vähän tekemisissä välittömään selviytymiseen kuuluvien ilmiöiden kanssa ja lähinnä ryhmäytyä?



43 kommenttia:

  1. Ytimessä tämä pohdinta. Mielipiteet, asenteet ja ne... arvot. Niitä voi pyörittää, niiden kanssa voi demota omaa paikkaa itselle ja muille, hyvyyttä tai jotain muuta hyveeksi katsottua ominaisuutta, mutta alastomat faktat, vielä tulkitsemattomat teot ja tapahtumasarjat, todellisuusta kertovat numerot ja tilastot heittävät sivuun tuon kaiken omavalinnaisuuden.

    Maailmahan on pääasiassa sillä tavalla ettei siitä pelkällä mielipiteellä tai arvopuheella mielipiteinen selviä.
    Siis jos haluaa nähdä ja puhua totta.

    VastaaPoista
  2. Jope, tuossa viimeisessä tuleekin sitten se eksistentiaalisen hypyn paikka: tahdonko olla totta vai olenko mukavasti osa ryhmää - no eiväthän nämä eli totuus ja ryhmäkuuluvuus välttämättä sulje toisiaan pois mutta aika usein kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen Vesa ollut aina joustava itäsuomalainen. En äkkiväärä enkä jyrkkä, kaikista asioista on aina voinut jutella vapaasti nauraen ja hyvässä ilmapiirissä. Mikään ei ole ollut niin vakavaa että se olisi ollut koskaan todella vakavaa.

      Sitten tässä ajassa, viime vuosina on kuitenkin pitänyt oppia ajattelemaan hieman toisin. Paskapuhetta on ilmassa liikaa että siitä voisi joustavakaan sielu selvitä ohittamalla todellisuuden vähättelyt. Kiusallisista tilanteista selviää olemalla itselle tosi vaikka ryhmä ei olisikaan enää mukana ja tukena.

      Poista
    2. Se on hyvä se, joustava ja monipuolinen on paras! Sellainen vähän vanhanaikainen, että voi sanoa asiat niin kuin ne ovat, tai ovat myös, ettei mitään blokata sivuun. Ihmisen on tärkeintä olla tosi itselleen, ilman sitä ei ole mitään. Totta kai itsestutkistelua kannattaa aina harrastaa.

      Poista
    3. Noinhan se on, mutta nykyään on vastoin joustavaa perusluonnetta pudotettava pöydälle kipeääkin tekeviä faktoja, niitä yksinkertaisia joiden hallitsemiseen on saanut apua itseä fiksummilta.
      Kanssaihmiseen pitää aina suhtautua suurella varvaisuudella, mutta hänen maailmankuvansa saa kyllä vaarantaa silloin jos se ei perustu todelliseen. Vaikkapa perusteella, että tee lähimmäisellesi se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän.

      Poista
    4. Tuokin on vastuunottamista!

      Poista
  3. Esimerkki todellisesta johon kannattaisi myös naiveimpien tutustua:
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006052929.html

    VastaaPoista
  4. Tässä taas nähtiin, että kyllä suomalaisnaisetkin... No onneksi näitä ei ole kuin jokunen kymmen... Yksittäistapauksia. Joku pommi saattaa räjähtää, mutta Supo seuraa, ei tässä mitään. Kotoutetaan ja hankitaan työpaikat. Siitä se sitten taas lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoista sekoilua saa poliisi selvitettäväkseen tulevaisuudessa näiden radikalisoitumisten vuoksi.

      Poista
    2. Monissa näissä ryhmissä harjoitetaan myös avointa rasismia.
      Antifa puuttunee asiaan pian...?

      Poista
    3. Rasismi on yksisuuntainen katu, ei voi olla muuta rasismia kuin valkoisen nuolen osoittamaan suuntaan. Tuolla harjoitetaan vain omaa uskontoa.

      Poista
  5. Vaikka Suomessa asiat ovat vasta iduillaan, jokainen järkevä ihminen näkee mikä on tulevaisuuden suunta ellei näihin juttuihin puututa kuin aikuiset ihmiset. Jos asioita ei haluta hoitaa nyt, niitä hoidetaan sitten myöhemmin, tavalla tai toisella. Vaikeita kysymyksiä nämä tietenkin ovat, esimerkiksi vierassotilaiden ja radikalisoituneiden vaimojen paluut, mutta jokin ratkaisu pitäisi löytyä, koska näiden ihmisten aiheuttama potentiaalinen ja varmasti myös jotenkin, esim uusin verkostoitumisin, toteutuva uhka on todellista.

    VastaaPoista
  6. Nythän ollaan siinä, että kaikki eivät suostu uskomaan edes sitä Turun puukkoiskua terroriteoksi, koska asiaa ei puitu korkeammissa oikeusasteissa. Joillekin ihmisille eivät riitä edes kylmät faktat ja ruumiit ja tekijän tunnustus ja muu evidenssi. Pitäisi saada oikeudelta lisää spekulaatiota ja kenties jotain parempaakin eli päätös siitä ettei ollut, ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa. No, tarkempaa tutkintaa joka tapauksessa ettei syntyisi populistisia ratkaisuja ja niille myöntymistä yleisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nythän ollaan siinä, että kaikki eivät suostu uskomaan edes sitä Turun puukkoiskua terroriteoksi, koska asiaa ei puitu korkeammissa oikeusasteissa."

      Uskon että oikea ilmaisu tässä on että teon funktiolla ei ole merkitystä. Jos se on terroristinen teko, onko se vain hinta, joka ihmisyydestä on maksettava? Mielestäni tämä on se kysymys, joka ns. ääripäitä erottaa. Ei se, onko kyse terrorismista vai ei. Faktoilla ei ole merkitystä, vain mielipiteillä. Niistä kiistellään. Tässä on vastaus postauksesi aloittavaan kysymykseen.

      Poista
  7. Miksi täytyy maksaa ihmisyydestä tällaista hintaa lähtökohtaisesti ja mitä se tarkoittaa?

    Minustakaan teon tarkoitusperällä / toteutustarkoituksella ei ole merkitystä, koska teko itsessään täyttää terroriteon tunnusmerkistön. Vaikka B olisi jyrkästi kiistänyt tehneensä terroritekoa, oltaisiin silti oltu hyvin lähellä. Nyt hän vahvisti tarkoitusperän, mutta sekään ei riittänyt joillekin.

    Mitä ja kenen ihmisyyttä tällaisissa tapauksissa kysytään? B oli manipuloitu yksilö, uhrit maksoivat kaameaa hintaa siitä, että tämä manipuloitu ja manipulaatioon suostunut ihminen lopetti heidän elämänsä.

    Terrori kuuluu ihmisyyteen, koska sitä ilmenee, kyllä, tällaistakin se on. Mutta on erittäin vahingollista ihmisyyttä ja mielipiteenmuodostusta jos ajatellaan, että näitä yksittäistapauksia nyt vaan sattuu, se on pieni hinta siitä että saamme kokea auttamisen iloa tms.

    En näe että tässä on paljonkaan merkitystä mielipiteillä, koska teko täyttää tietyt kriteerit. Mutta pelkään että näitä nähdään vielä ja ihmiset kohauttavat olkapäitään ja jos jotain sanovat, niin yksittäistapaus. Se ei vaikuta heidän ajatteluunsa mitenkään, ja toinen pää saa vettä myllyyn.

    Fiksu yhteiskunta estää nämä teot ennakoimalla. Saa nähdä onko meistä siihen. Sinänsä mikään kauheus ei ole ihmisyydelle vierasta.

    En alunperin tarkoittanut kyllä puhua terrorista ja terrorismista, mutta se lähti tähän. Terrorin torjunta on minusta praktinen kysymys, ei ihmisyyskysymys.

    VastaaPoista
  8. Nyt kysymys aktivoituu näiden Isis-Sannojen ja muiden kohdalla. Minusta he eivät kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Terrorin olemus on epätietoisuus ja rajojen liuentaminen ja lopulta kauhu - näiden ihmisten vastaanottaminen on suostumista johonkin mistä ei ole takuita. En osaa tämän kummemmin sanoa. Terrori asettaa ihmiset valintatilanteeseen, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Sanoisin Sannalle: hoida omat sotkusi. Lasten kohdalla on jo vaikeampi juttu.

    VastaaPoista
  9. Eiköhän Sanna vielä kelpaa jonkun islamistin panopuuksi. Kannattaisi hakea ratkaisua siitä suunnasta, jos suinkin mahdollista. Anteeksi että olen näin kyyninen näiden tapausten suhteen.

    VastaaPoista
  10. Sanon saman vähän sivistyneemmin, vaikka ei tämä ehkä siltikään edusta korrektia ajattelua:

    Meillä ei ole yhteiskuntana mahdollisuuksia ottaa ainakaan kovin suuria määriä näitä Sannoja ja muita tänne, koska emme kykene takaamaan riittävästi muiden ihmisten turvallisuutta. Ensinnäkin olemme oikeudellisesti hampaattomia suhteessa näihin ihmisiin ja heidän ideologiaansa. Toisaalta näiden ihmisten turvallinen ja "ihmisarvoinen" sijoittaminen toisten joukkoon aiheuttaa valtavan kuormituksen, joka ei ole mielekäs suhteessa päämäärään.

    Jos ihminen on kunniallinen, hän seuraa polkua, jolle on lähtenyt ja koettaa etsiä paremman tien, vähitellen: mikäli hän vielä uskoo esimerkiksi islamin opetuksiin - hänelle luontainen ympäristö löytyy muualta kuin synnyinmaasta. Tätä on tietenkin vaikea vaatia epävakaalta tai aivopestyltä ihmiseltä, joka on kaiken lisäksi saattanut itsensä hätään.

    Minusta teoilla on seurauksensa. En ikinä luottaisi tällaisiin Sannoihin kansalaisena, hänen yhteiskunnallinen olemisensa on leimattu. Hän voi etsiä elämälleen jotain ratkaisua siitä merkitysavaruudesta, johon hän on sitoutunut, myös poliittisilla ratkaisuillaan.

    Silloin kun ihmisen sopeutuminen / sopeuttaminen / uudelleenintegrointi yhteiskuntaan on liian riskialtista, hänen pitäisi kantaa vastuu itsestään.

    Tilanne on vittumainen ja poikkeava. Minusta tässä ei ole hyviä vaihtoehtoja. Silti olemme nähneet mitä puolisotilaalliset tyypit, kuten Haagan puukottaja taannoin, voi saada aikaan: yhteiskunnalle ei ole mitään hyötyä saati järkeä elättää ja asuttaa näitä ihmisiä, joiden arvot ovat aivan muualla. Silläkin uhalla, että näiden ihmisten "oikeuksia" loukattaisiin, täytyy ymmärtää, että yhteiskunta on velvollinen suojaamaan kansalaisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vantaallahan sosiaalidemokraatit rakentelivat taannoin vieras(taistelija)palaajille ohituskaistaa asuntojen, terapian ja muun kiltiksi maksamisen piiriin: kun tappajaa hyyssätään, niin kyllä se siitä. Minusta tällainen on kyseenalaista ja perustuu ihmiskuvalle, jota on vaikea jakaa. Luulen, että tällaista hyväuskoisuutta esiintyy kuitenkin runsaasti päättäjienkin joukossa.

      Luulen, että esimerkiksi omaan ajatteluuni syntyy ero tässä: näen ihmisen eksistentiaalisesti monitasoisena olentona mutta valitettavasti myös sellaisena olentona, jonka olemisen tasot eivät välttämättä sovitu yhteen siten kuin sosialismissa. Sosialismissa ongelmat ratkeavat materiaalisen kautta, koska ihminen palautuu materiaan ja "kaikki on lopulta samanlaista". Minusta asia ei ole näin yksioikoinen.

      Poista
  11. Jos yhtään olen ymmärtänyt ihmisyyden hinta-kysymyksen oikein sillä perusteella, mistä olet usein aiemmin puhunut, tarkoittanet Juha sitä, että näitä tulee jonkin verran, koska on ihmisyyden vuoksi oltava eettinen ja turvapaikkoja tarjottava. Jos kiellämme kaikki, myös oikeat tarvitsijat eivät saa apua.
    Menikö sinne päin?

    Ymmärrän siis - ehkä - ajatuksesi hinnasta joka ihmisen moraalista maksetaan, mutta itse en voi ajatella niin. Ja näitä ihmiselämä-hintoja maksetaan koko ajan liikaa monin tavoin.


    B oli turvapaikanhakija kuten lukuisat muutkin vastaavia tekoja Euroopassa tehneet. Sen pitää soittaa hälytyskelloja ja järjestelmiä eli turvallisuutta on parannettava.
    Se on ihan päivänselvää. Muu, ajattelen, olisi pelkkää nihilismiä idealisoituna.

    Oli teko terroristinen tai uskonnollis-rasistinen sillä ei ole merkitystä.
    Ihmisyyden hintaa ei voi maksaa toisten ihmisten hengellä.

    Mitä näihin Vesan mainitsemiin islamisoituneisiin suomalaisiin naisiin tulee niin he ovat kaikkien pk-seudulla asuvien suhteellisen yleisesti havaitsemia.
    En osaa kuvitellakaan syitä, miksi he ovat vaihtaneet maailmansa niin totaalisesti (sananmukaisesti) toiseen.
    Ei-uskonnollisena ihmisenä en osaa kuvitella siihen helposti uskonnollisiakaan syitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ymmärrän nyt vielä selvemmin Juhan kysymyksen ja vastaan: Me olemme kusisessa tilanteessa, koska sellaiset yleiskäsitteet kuin "pakolaisuus", "ihmisoikeudet", "turvapaikkaoikeus" eivät kohdennu yksittäistapauksissa kovin hyvin. Sotkua lisää se, että todellisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa on todistetusti myös niitä, joilla on pahat mielessä tai jotka kuuluvat erilaisiin riskiryhmiin.

      Pitäisi tosiaan luoda parempaa diagnostiikkaa, riskiarviointeja ja prosesseja, joissa otetaan huomioon kaikkien, ei vain turvapaikkaa hakevien oikeudet.

      Poista
  12. Jope, tarkoitin ennen kaikkea puheenvuorossani ihmisiä, jotka jättävät kotimaansa ja sen arvot mennäkseen muualle rakentamaan jotain vahingollista, esimerkiksi islamistista valtiota, ja sitten kun tulevat järkiinsä tai huomaavat pettyneensä ja ajautuneensa umpikujaan, pyrkivät takaisin. He ovat osallistuneet vaikka mihin ja vähintäänkin tulleet aivopestyiksi. Varmaan heihin voisi käyttää jotain käänteistä aivopesutaktiikkaa eli terapiaa kotimaassa ja se olisi paluun ehto, mutta enpä tiedä maksaako vaivan.

    Sitten emme mahda mitään sille, jos joku Suomessa haluaa kääntyä islamiin ja alkaa elää sillä tiellä. Se on jokaisen vapaus ja oikeus, vaikka sitä olisi ulkopuolisen vaikea ymmärtää täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes yritä sanoa, että ajatteluni olisi tässä koherenttia, mutta minusta terrorismin olemukseen kuuluu toisten ajaminen tällaisiin hankaliin tilanteisiin, joissa heidät pistetään valitsemaan huonoista vaihtoehdoista.

      En myöskään ymmärrä taannoista ristiretkeä, jossa joukko kristittyjä lähti Indonesiassa jakamaan Allahin tai Muhammedin juhlapäivänä kristillistä materiaalia kaduille. Aivan idioottimaista toimintaa, vaaransivat itsensä ja saattoivat Suomen valtiovallan kusiseen paikkaan omalla typeryydellään. No, ymmärrän että oli tärkeää saada heidät vankilasta pois, mutta toivon, että ymmärtävät käytöstavat seuraavalla kerralla.

      Poista
  13. Täsmennän vielä: uskoisin että on mahdollista tehdä tekoja ja ratkaisuja, jotka ajavat ihmisen jollekin hämärälle alueelle, jossa eivät kovin hyvin päde sellaiset yleisimmät käsitteet ja käytännöt, joille sivistynyt yhteisö perustaa.

    Tulemme jatkossa näkemään Euroopassakin pirullista hybridisodankäyntiä, jossa sotketaan kaikki selkeät rajat ja käsitteet; näissä tilanteissa ei ole kuin enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ratkaisuja.

    VastaaPoista
  14. Turvapaikkaprosessit ovat käytännön prosesseja ja niitä on kehitettävä, turvallisuusdiagnostiikan näkökulmasta myös. Apua on tarjottava, siitä olen samaa mieltä. Jos riskit avunantamiselle käyvät sivullisille liian korkeiksi, on hyvä miettiä, voisiko apua tarjota alueille, joissa oman maan kansalaiset eivät ole riskivyöhykkeellä. Lisäksi voisi miettiä myös sellaista, että otetaan hieman monipuolisemmin pakolaisia ja vainottuja: maailmassa, etenkin islamilaisissa maissa, on miljoonia ja miljoonia vainon kohteena olevia kristittyjä.

    Tämä Turun B esimerkiksi oli täysin feikki "pakolainen". Ja tämä irakilainen Haagan puukottaja myös. Kummallakin oli luultavasti rikollisia tekoja taustallaan lähtömaassaan ja B:lla myös Euroopassa ja he pakenivat niitä aivan yhtä lailla kuin jotain vainoa.

    VastaaPoista
  15. Ikävä ja osin kiusallinenkin fakta on, että suurin osa niistä fobioista ja oimeistä uhkakuvista mitkä kuultiin "ääriryhmien" taholta syksyllä 2015 ovat valitettavasti toteutuneet.

    Turvaa tulee jatkossakin tarjota, mutta kokonaan uudelta pohjalta, huomattavasti varmistetummin ja kohdennetummin. Tämän toteaminen on jo täysin valtavirtaa Europassa muutamia poikkeusmaita lukuunottamatta.

    Ihmisyyden hinnan maksaminen tulee tehdä toisin kuin kaikille avoimien rajojen ja heikon turvapaikkapolitiikan idealismilla, joka ei oikeastaan ole enää idealismiakaan vaan vastuun pakenemista.

    " Tulemme jatkossa näkemään Euroopassakin pirullista hybridisodankäyntiä, jossa sotketaan kaikki selkeät rajat ja käsitteet; näissä tilanteissa ei ole kuin enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ratkaisuja."

    Tuo on jo täydessä käynnissä. Ja kaikkien suunnasta.
    Kun kieli sekoitetaan ja sen yhteys näköaistiin, havaintoihin, siihen mitä kadulla tapahtuu, katkaistaan, ollaan jo todella sofistikoidussa vaikuttamisessa. Ja kannattaa myös muistaa, että syytökset ja varoitukset hybridisodankäynnistä ovat vain yksi hybridisodankäynnin muoto.

    Yksi banaali esimerkki tästä on esim. kiistely näistä uskonnollis-rasistisista teoista. Ovatko ne terrorismia vai eivät....
    Niin kuin sana ratkaisi tilanteen laadun. Jos ei terroristi, nou hätä, vaikka seuraukset ovat samat.

    Itse olen jo vuosia sitten ehdottanut tässä yhteydessä Euroopassa riehuneiden tappajien(terroristien) nimittämistä yksiselitteisesti rasisteiksi, tai terroristisiksi rasisteiksi, sillä juuri rasismin motiivit ja kriteerit täyttävät ehdot he itse ilmoittavat syyksi teoilleen lähes poikkeuksetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä sekä turvan kohdentamisesta että rasismista: islamilaisessa terrorissa on kyseessä törkeä rasismin muoto, ja ne jotka saivartelevat sillä, onko kyse lainkaan terrorismista, ovat kadottaneet jotain olennaista näkökyvystään.

      Euroopan ainoa onni on, että täällä harjoitettu terrori on toistaiseksi saatu torjuttua ja ehkäistyä yllättävän hyvin. Ei kuitenkaan riittävän hyvin.

      Toisaalta näemme, miten kaameaa on valkoisten miesten terrori a la Norja ja Uusi-Seelanti: siinä ei kuole muutamia, vaan yksi äijä saattaa niittää kymmeniä kerralla. Järki ja suunnittelu ovat päätyneet väärien päämäärien hyväksi. Onneksi islamistit eivät ole näin tehokkaita, koska he iskevät paljon useammin.

      Poista
  16. Lisäys tuohon kommenttiini. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että humanistinen koulukunta muuttaisi katsomustaan terrorismin vuoksi. Siis vaikka se olisi fakta. En osaa kuvitella. Ja minkä suhteen? Vaatisivatko rajoja kiinni? Vai sotilaallisempaa valvontaa? En usko, että rajoja vaadittaisiin kiinni, koska se hajoittaisi humanistin identiteetin. Mutta sotilaallisesta valvonnastakin saataisiin varmasti mojova erimielisyys aikaan. Toinen ääripää pääsee kognitiivisen dissonanssinsa kanssa helpomalla. He voivat aina ajatella, että jossain piilee tuhon siemen vaikka siitä ei merkkejä vielä näy. Sisäistä ristiriitaa ei synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, Juha! Minusta em. toimet eivät kuitenkaan vaadi "rajoja kiinni", mutta kylläkin sen että tiedetään suunnilleen, keitä tulijat ja menijät ovat.

      Eikä kai tässä vaadita sotilaallista valvontaa? Ranskassa ja Belgiassa on jo sekin kaduilla.

      Humanistinen koulukunta voisi vähän päivittää tietojaan maailmasta.

      Ihan ekaksi tämä: Kulttuurit luovat kognitiivisia tosiasioita, joilla on myös eettisiä ja moraalisia implikaatioita. Eri kulttuuripiireissä on hyvin erilaisia asetelmia, ne eivät palaudu yksinkertaisesti samaan yleisihmisyyteen.

      On helppo kikkailla yleiskäsitteillä, mutta kun ne romuttuvat maailman menossa aika äkkiä.

      Halu uskoa ihmiseen täytyy aina säilyttää, silloinkin kun toinen ei vastaa itseä tai ole oman kaltainen, mutta terve varovaisuus kuuluu viisauteen.

      Poista
    2. Rajat auki vai rajat kiinni? Ei kumpaakaan. Tähän voisi liittää ajatuksen moni- ja monokulttuurisuudesta. Kumpikaan ei ole täysin valloillaan olevana hyvä tai edes mahdollinen, jos ne on tarkoitus suhteuttaa johonkin toimivaan organismiin, kuten yhteiskuntaan.

      Maa tai maailma, jossa olisi vain yksi (ideologisesti sallittu, sanotaan) kieli olisi kaamea painajainen: vrt. Neuvostoliitto. Maailmassa ja maassa erilaisuus on rikkaus, mutta jos erilaisuus alkaa tarkoittaa fundamentaalisten arvojen ja päämäärien loputonta eroa, niin silloin on poliittisesti järkevää miettiä, missä määrin erojen annetaan vallita ja mitä siitä seuraa. Erilaisuus on voimavara, kun voidaan sopia siitä, että kaikki kykenevät noudattamaan tiettyjä yhteisiä minimipäämääriä ja kykenevät kantamaan kortensa yhteiseen ja yhteyksiä rakentavaan kokonaisuuteen.

      Ihmisten tasa-arvo ei koskaan synny samanlaisuudesta, koska olemme erilaisia - pikemminkin tasa-arvo on pyrkimystä yhteyteen eroista huolimatta ja tajua siitä, että jotain perustavaa yhteistä on kaikissa -, mutta tietty määrä yhteisyyttä ja yhteisesti jaettua vastuuta helpottaa kovasti käytännön toteutumista.

      Tästä nk. humanistisenkin koulukunnan kannattaisi napata jokin viisauden siemen: varsinkin kun he itse yleensä viihtyvät samanmielisten joukossa ja usein projisoivat omia ennakkoluulojaan niihin, jotka eivät ole aivan yhtä naiiveja. No, naiivi voi olla monella tapaa eikä se aina ole ihan huonokaan ominaisuus.

      Poista
    3. Hyvä esimerkki humanistin loputtomasta ristiriidasta: Jos (seksuaali)rikollinen karkotetaan takaisin kotimaahansa, voimmeko lakata olemasta huolissaan hänen mahdollisista uusista uhreistaan vain siksi, että he eivät ole omaa väkeämme? Ja voiko olla niin, että juuri täällä meillä osaisimme paremmin vähentää uusimisriskiä? Mitä mieltä karkotramisesta pitäisi olla?

      (Minä joudun humanistina ja varsinkin ammattissani elämään tuon ristiriidan kanssa koko ajan. Syövänhän tästä saa.)

      Poista
    4. Älä saa syöpää.

      Kaikkea ei voi pelastaa. Ei humanistikaan. Tai: humanisti varsinkaan. Humanisti yksin muita vastaan.

      Kysymyksestäsi ajattelen, että emme voi.

      Mutta emme voi tehdä tästä suurta parantolaa kymmenille tuhansille. Sairastumme siinä ja siitä itsekin. Ja mitään takuita että hoito kelpaisi tai tehoisi ei ole.

      Poista
    5. Tehdään parhaamme ja toivotaan, että kohtalo puuttuu peliin vähän niin kuin hyvissä dekkareissa: paha saa palkkansa.

      Vähän kieli poskessa, mutta en pitäisi toteuttamistakaan pahana. Neuvottelisin sopparin esim. Venäjän kanssa: tietyt kriminaalit eristetylle alueelle ja epämukaviin oloihin... Ihan paras ratkaisu kaikkien kannalta.

      Poista
    6. Tuossa aiemmin kysyttiin, mikä on ihmisyyden hinta. Voimme tehdä pienen tilastoekskursion ja miettiä asiaa yhdeltä kantilta, joka ei ole taloudellinen vaan inhimillinen, ruohonjuuritason turvallisuuteen liittyvä seikka.

      Ruotsin Tilastokeskusta vastaavan instituutin vuoden 2018 vahvistetut raiskaustilastot (bra.se) ovat niin karua luettavaa, että minusta presidentti Niinistönkin peräänkuuluttamat turvallisuuspoliittiset keskustelut oman tulevaisuutemme suunnittelussa ovat paikallaan.

      Ruotsissa ilmoitettiin 22 476 seksuaalirikosta, joista raiskauksia tai törkeitä raiskauksia oli 7958 kappaletta.

      Suomen yhtä lailla vakavat luvut olivat 2018 suunnilleen 3720, joista raiskauksia 1338.

      Ruotsissa on karkeasti reilu 10 miljoonaa asukasta, meillä 5,5 miljoonaa.

      Olisi kiva kuulla, mitä viranomaiset ja poliitikot kommentoivat ja mitä se vaikuttaa heidän suunnitelmiinsa Suomen prosesseista ja siitä, kuinka tällainen kehitys estetään.

      Muissa Suomen kokoisissa Pohjoismaissa eli Tanskassa ja Norjassa ollaan suunnilleen Suomen tasolla. Ruotsissa on tehty jotain toisin. Kannattaisiko kuunnella tilastoja?

      Poista
  17. Taas yksi karmea suhdeluku. Jonka yhdeksän kymmenestä ohittaa luullen olevan siten kovinkin humaani. Minusta asia on juuri päinvastoin.
    Ainahan ruotsalaiset miehet ovat raiskanneet...
    Koko kansakotihan on siitä ollut aina tunnettu...
    Naisen huonosta asemasta ja väkivallan patriarkaatista...
    Ruotsalainen mies on aina ollut tunteeton toksinen kimppu...
    Kristinusko ja vapaakirkollisuus....

    Joo.

    Mehän torjumme Vesa pian noita raiskauksia ja katu- ja kotiväkivallan kulttuuria uusilla hävittäjillä ja asejärjestelmillä.
    Ja hyppymiinoilla.
    Nato-sotaharjoitukset ovat myös tärkeitä, jotta Ruotsin malli ei siirry tänne.
    Ja syvempi EU-integraatio.
    Populismin kitkeminen.
    Myös uudet vihapuhe-lait ovat tärkeitä kasvavan seksuaaliväkivallan torjunnassa, kunhan ensin päästään yhteisymmärrykseen, mitä vihapuheella tarkoitetaan, kun vanhassakin laissa on kiihotus-,rasismi ja kunnianloukkaukset kielletty.

    Varmaan näitä Sauli tarkoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kommenttini kertoo turhaumasta. Ei kun oliko se... ketutuksesta. )

      Poista
    2. Niin, turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta voi horjuttaa niin monella tasolla. Puolustuspoliittisesti Ruotsillakin on varmasti murheenkryyninsä, mutta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa sen isoin ongelma tulee olemaan sisäinen turvallisuus. Senkään haasteita ei pidä vähätellä.

      On täysin epäinhimillistä, mikäli se ei ole merkittävä tekijä turvallisuuskartoituksissa.

      Minusta näistä asioista on puhuttava, sillä rikollisuutta ei voida lisätä minkään muun hyvän siivellä. Täytyy olla kunnolliset prosessit ja ratkaisut uhkiin - aivan sama, keitä tekijät ovat, sehän on loppupeleissä täysin epäolennaista.

      Maan asioiden on oltava Suomen osalta siinä kuosissa, että tällaista kehitystä ei nähdä. Ei nähdä. Siinä on ainoa inhimillinen tavoite. Monipuoliset keinot käyttöön. Ja tietoa sitten muualle maailmaan, miten saimme rikostilastot pysymään alhaisina. Tällainen turvallisuustietotaitokin on kelpo vientituote. Siihen tarvitaan työtä kaikilla sektoreilla ja myös perheiden sisäisen elämän tukemista ja sitoutumista ihmisiin.

      Poista
    3. Ruotsissa tilanne on siis se, että tilastojen mukaan karkeasti näin: vuonna 2016 kaikki seksuaalirikokset yht. 20 284, vuonna 2017 kaikki s-rikokset yht. 21 991 ja vuonna 2018 kaikki s-rikokset yht. 22 476.

      Onhan tuo huolestuttava kehitys, että ilmoitettujen seksuaalirikosten määrä kasvaa tätä tahtia. Mitä jää pinnan alle?

      Minusta päättäjien ja poliitikkojen olisi aika katsoa peiliin, ja toki välillisesti äänestäjienkin, koska sieltä katsovat ne tilanteen tekijät ja mahdollistajat.

      Poista
    4. Se on tietenkin huomattava, että järkevä turvallisuuspolitiikka ei ole vastaus kaikkeen, vaan vasta yksi sektori. Itse olen erityisen huolestunut siitä, miten käy suomalaiselle työlle, miten saamme pidettyä hyvinvointiyhteiskuntaa edes jotenkin yllä ja mikä on nuorten tulevaisuus.

      Poista
  18. Ymmärrän kyllä jollakin tasolla noin kerran kahdessa viikossa ilmestyvän IS:n lööpin missä aina iso "paljastus", että rajan takana sitä ja tätä ja jolla tietysti piilossa ja nykyään enemmän ja enemmän suoraan vaikutetaan, hybridinä ja ilman, siihen että Natoon ja äkkiä tai meille tehdään krimit.

    Jotenkin ei vaan mun fobia kuitenkaan syty toivotusti.
    En halua vähätellä arvaamattoman idän mahdollisia muutoksia, sen nykytilassa ei meillä kyllä mitään pelättävää, mutta ajattelen ja koen, että kyllä se uhka tulee sisältä. Yhteiskuntamme tilan muuttuminen liian monella tavalla liian nopeasti ja hallitsemattomasti. Myös nuo työn ja työllisyyden kysymykset ovat todella tärkeitä.
    Vasemmisto puhuu nyt koko ajan eriarvoistumisesta mutta jos ja kun globalisaatio ja ideologian turvaama ja kiihdyttämä vapaa (?) liikkuvuus synnyttää laajan halpatyövoimasektorin, voivat seuraukset olla arvaamattomat. Ja paradoksi on siinä, että vasemmisto on tämän kehityksen juoksupoikana talouselämälle ja kokoomukselle. He valitsevat mieluumin ideologian kauneuden kuin todellisisen tilanteen vaatiman realismin tavallisen palkansaajan tai työttömän suhteen.

    Köyhyys on suuri uhka mille tahansa yhteiskunnalle.
    Juuri nyt se nähdään pitkäkestoisen vasemmistoprojektin seurauksena Venezuelassa ja muiden projektien jäljistä kertoo esim. tuo Ruotsin uusi tilasto, jonka linkkasit. Ja näitä on paljon muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon tämän karjalaisena, kannaslaisin geenein: ryssän kanssa ei pärjää tappelemalla, vaikka jollakin halua olisi. Noin 50 kertaa on tultu itärajan yli, muttei kertaakaan sen jälkeen kun suhteet on sinne kunnossa. Tai ainakin sopimukset ja luotto on molemmin puolin selviä.
      Mieluummin liittoutumattomuuden epäkunniakas tie kuin 1000 km natorajaa.
      Olen varma että Sauli tämän tajuaa.
      Toivottavasti tajuaa kaiken tuon muunkin...

      Asia idän kanssa voi kyllä muuttua jos tulee Putinin jälkeinen sekasorto.
      Venäjä on sen verran hullu ja vieras sivilisaatio, että en alkaisi Nato tai EU-asein kalistelemaan ennen kuin on aivan välttämätön paikka.

      Poista
    2. Hyviä huomioita, palaan näihin illemmalla, nyt lompsin ulos!

      Poista
  19. Minun on vaikea arvioida Venäjän uhkaa, mutta onhan vieressämme mahtava ja potentiaalisesti epävakaa maa, varsinkin jos siellä alkaa tapahtua hallitsemattomia asioita Putinin jälkeen. Toivotaan ettei ja toivotaan, ettei Putin vanhoilla päivillään saa intoa laajentaa imperiumia.

    Joku iso katastrofi T-bylin tapaan esimerkiksi lähellä rajaa tai yhteiskunnan romahtaminen reunoiltaan jostakin syystä - vaikea sanoa mitä kaikkia skenaarioita olisi.

    Minä en ole miettinyt Nato-kantaani kovin paljon. Pitäisi varmaan miettiä, vaikka tuskin siitä kansanäänestystä järjestetään, jos asia tulisi ajankohtaiseksi?

    Liittoutumattomuus, riittävät puolustusvoimat ja puolustustahto, ja hyvät suhteet naapureihin ovat minunkin reseptini. Ymmärrän kyllä, miksi esimerkiksi Viro tahtoo olla Nato-maa.

    Yksi juttu voi tulevaisuudessa olla toisenlainen vaikuttaminen arktisen alueen hyödyntämisen alkaessa. Silloin myös Kiina on pohjoisilla pelipaikoilla, ja on vaikea ennustaa mitä meiltä itään tapahtuu, jos Venäjä osoittaa heikkenemisen merkkejä. Kiina tarvitsee jatkuvasti uusia resursseja ja alueita ollessaan maailman supervalta.

    VastaaPoista