perjantai 1. maaliskuuta 2019
Agendajournalismi
Agendajournalismi ei ole kiinnostunut tiedosta, jos sillä tarkoitetaan tiedon kokoamista useat lähteet ja näkökulmat huomioon ottaen ja vieläpä siten, että kerättävä tieto kokonaisuutena vaikuttaa kokoajan ja sen vastaanottajien kuvaan asioiden tolasta. Vaikuttamisella tarkoitan ennen kaikkea korjaavaa ja todellisuuden kanssa mittasuhteisiin pyrkivää tiedon muodostamista ja jakamista.
Agendajournalismin eettinen tiedonvälitys on sen oman mielipiteen tai oikeammin ennakkokäsityksen esittämistä olennaisissa asioissa. Ehkä luonteenomaisinta agendajournalismin tiedonmuodostuksessa on se, ettei mitään opita eikä mikään muutu tiedonkeruuprosessin aikana eikä ole tarkoituskaan. Päinvastoin muutos alistetaan itsesensuurille ja vastaanottajat ennakkosensuurille.
Kyse on siis lähinnä omaa agendaa vahvistavan materiaalin keräämisestä ja jääräpäisestä omassa asemassa pitäytymisestä, koska siitä on hyötyä tai koska se on ylipäätään mahdollista. Tämä periaate hallitsee uutisoitavien asioiden valintaa niin pitkälle kuin mahdollista.
*
Ehkä vakavin asia on, että agendajournalismia eivät harjoita vain vaihtoehtomedian edustajat, joiden jutuista on yleensä hyvin helposti luettavissa niiden poliittinen rajaus, vaan ja pikemminkin valtamedian edustajat ja verorahoitteiset toimijat, jotka esittävät ja uskottelevat käsittelevänsä asioita monipuolisesti ja "totuudellisesti" -- nehän erottavat itsensä usein valemediasta ja valeuutisista.
Verorahoitteisen median ja valtamedian kohdalla tilanne on jopa vaihtoehtomediaa perverssimpi, sillä niiden toimijat tuottavat paljon täysin relevanttia tietoa ja tiedotusta, mutta tietyissä aihepiireissä harjoittavat oletettavasti ennakko-ohjauksen määräyksestä sumeilemattoman poliittista agendajournalismia.
Poliittisilla puolueilla ja järjestöillä, samoin kuin tiettyjä päämääriä edistävillä yhdistyksillä, on omat agendansa, joita ne eivät edes peittele. Myös ne vaikuttavat tiedostusvälineissä.
Jokaisen kansalaisen olisi hyvä tiedostaa tilanne. Asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia kuin miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät tai millaisina ne esitetään. Yleensä ne ovat ristiriitaisia, ja totuus on monesti rumempi tai kirjavampi kuin olisi mukava uskoa.
Olemme siirtyneet monessa mielessä ja hyvin laajasti totuuden jälkeiseen aikaan. Ainakaan totuus heideggerilaisittain esiin tulemisena tai paljastumisena tai vielä olennaisemmin "kätkeytymättömyytenä" (a-letheia) ei ole suosiossa; pikemminkin kätketään ja annetaan paljastua vain sen mikä on itselle ja omalle aatteelle hyödyllistä.
Tämän kaiken sanominen on jokseenkin latteaa ja itsestäänselvää, koska asia alkaa oikeastaan olla jo kaikkien nähtävillä. Vai onko näin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen pari päivää seuraillut keskustelua dokumenttileffan Seinäjoen arabikevät ympärillä.
VastaaPoistaJa harmikseni todennut, etten haluisi olla oikeassa, lainkaan. Siis agendojen ja poissulkemisen suhteen.
Maamme jossa vastuulehdistöksi itsensä kokeva media julkaisi oikein maksullisen ilmoituksen viime kesänä huippukokokouksen aikana, että tervetuloa vaan, tässä maassa on sitten todella vapaa lehdistö, on osittain horjunut jo aika pitkään agendajournalismin puolelle.
En sano todellakaan, että niin kaikessa ja koko ajan, mutta tietyissä aihepiireissä ja mediaformaateissa sekä tietyn mediahenkilökunnan suhteen kyllä.
Media on toki vapaa. Vapaa valitsemaan puolensa kai.
Yksi esimerkki, monista, konkretisoinnin vuoksi. Työmatkalla olen vuorotellen kuunnellut aamulla puoli kahdeksan molemman puolin sekä Yle puhetta että Ylen ykköstä. Laatuero on, valitettavasti, valtava jälkimmäisen hyväksi. Edellisessä agendat kukkivat, fiilikset ja tuntemukset, subjektiiviset tilat, usein myös typerimmät mediameemit.
Olen ihmetellyt haluaako Yle tosiaan myöntää erilaisten kuplien olemassaolon ja vielä vahvistaa sitä kehitystä kohderyhmille suunnatuilla uutisilla ja henkilökohtaisilla fiilistelyillä kuuntelevan kohderyhmän mukaan.
Olen vielä niin naivi, että jos käsitellään kansainvälistä politiikkaa, ilmastopolitiikkaa, EU-politiikkaa tai maamme sisäisiä asioita, en haluaisi missään tapauksessa olla kuulemassa ja tunnistamassa häpeilemätöntä toimittajan oman kokemuksen demonstraatiota. Jopa suoria kehotuksia äänestämisen suunnasta.
Jos olisin pomoihmisille soittelija ja valittaja, mitä en lainkaan ole, pitäisi olla kai yhteydessä päätoimittajaan, nauhoittaa esimerkkejä ja kysyä, että meneekö tosiaan toimiluvan mukaisesti tämä homma? No, ehkä meneekin. Ehkä värin näyttäminen on sitä kuuluisaa kato-se-on-nyt-tätä-päivää.
Mutta agendajournalismia se on kuitenkin myös.
Pian on toukokuussa todella tärkeät vaalit. EU-vaalit. "Väärä" äänestystulos voi tukkia ja hyydyttää koko EU-projektin.
Kuunnelkaapa mediaa seuraavien kuukausien aikana sillä korvalla kyetäänkö siellä välittämään pelkkää tietoa siitä, mitä eri tahot haluavat, mihin ne pyrkivät vai alkaako vilistä atribuuttien meri uutisoinnissa kuin sähkö vasikoita ohjaamassa.
Jope, tuo Arabikevät on hyvä esimerkki siitä, milloin raja tulee vastaan. Ei enää kiinnostakaan mitä ilmiössä mukana olleet eri puolilta sanovat, koska se rikkoo sen kuvan mitä esimerkiksi Yle on hellinyt. Surkeaa...
VastaaPoistaVaalit lietsovat varmasti agendajournalismia ja uskon, että myös takalinjoilta tulee tähän painetta eli kyse ei ole vain yksittäisistä toimittajista, vaikka näitäkin on mukana.
Ylen kanavilta tulee todella hyvää ja omalla tavalla reilusti haastavaakin puhetta, mutta on sitten myös suoraan kuplasta tursuavaa kamaa. Vaihtoehtomedioissa tuntuu myös reilusti astian maku, mutta se mistä pidän monesti on se, että asiat kuitenkin dokumentoidaan ja sanotaan niin kuin ne ovat tapahtuneet. Siitä voi sitten itse veistää turhat kuorrutteet pois. Tämä on täysin päinvastainen tapa lähestyä tietoa ja tiedottamista kuin valtamediassa, jossa hyveeksi on nostettu se, että asiat monesti peitellään niin että pitää arvailla mistä on kyse ja myös että mitenköhän syyt ja seuraukset tapauksessa menivät.
Jännän äärellä ollaan. Medialla on niin valtava rooli poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän esittämisessä ja esiintuomisessa, ettei ihmekään, jos tekee mieli osallistua politikointiin omalla arvovallalla ja mahdollisuuksilla.
"Olen vielä niin naivi, että jos käsitellään kansainvälistä politiikkaa, ilmastopolitiikkaa, EU-politiikkaa tai maamme sisäisiä asioita, en haluaisi missään tapauksessa olla kuulemassa ja tunnistamassa häpeilemätöntä toimittajan oman kokemuksen demonstraatiota. Jopa suoria kehotuksia äänestämisen suunnasta."
VastaaPoistaSamalla tavalla olen itsekin naiivi. Lisäksi epäilen suosittelijoiden kykyä arvioida tilannetta kyllin monipuolisesti. Täytyy sanoa, että itselläni epäilyksen varjo lankeaa enemmän tai vähemmän miltei jokaisen puolueen mahdollisuuksia ja aikeita kohtaan, toki eri tavoin eri puolueiden kohdalla.
Itse haluan yrittää edelleen uskoa valtamediaan, ammattilaismediaan.
VastaaPoistaJoka kerta kun esim. tv-uutiset ovat ohi ilman että astian makua on mun hampaissa asti, huohahdan helpotuksesta. Siis niiden uutisten puolesta. Että hyvä ne. Sama koskee radiota tai suurimpia lehtiä, joita luen. Myös asiaohjelmia. Jos ne onnistuvat oikeassa moniäänisyydessä vaikkapa jossakin studiokeskustelussa, olen ylen tyytyväinen, sananmukaisesti. Ei siis niin, että mun kanta (mikä se nyt onkin) olisi jotenkin nyt saanut lisää vaikutusta ja todisteita, vaan että ylipäätään mahdollisimman monia näkökulmia tulee arvottamatta (!) ja selittelemättä esiin.
Ihan aina se ei näin mene.
On ihan oikein että kansalaiset sitä sitten tuovat esiin. Kömpelöstikin.
Itse kaipaan enemmän puhdasta raportointia ja uutisointia ja poliittisten suuntausten avointa keskustelufoorumeja kuin toimittajien analyysejä .
Jos ihmiset saavat tietoa riittävästi ja valikoimatta, he osaavat kyllä tehdä johtopäätöksiä oikein hyvin itse. Sitähän muuten nimitetään demokratiaksi, kansanvallaksi. Sen ei pitäisi pelottaa ketään.
Agendajournalismi, oli se sitten vaihtoehtomedian mielten lobbausyritystä tai valtamedian taitavammin ja ammattimaisemmin valikoivaa kohdentamista, pitää pohjimmiltaan ihmisiä tyhminä.
Kaikki sellaisenaan esiin, ja siitä syntyy useimmiten paras kuva.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että en voisi enää kuvitellakaan muodostavani kuvaa maailmasta pelkän yle/hs-linjan kautta.
PoistaNe ovat varmasti edelleen meidän laadukkaimmat mediat, siksi niitä seuraankin, mutta niiden ote ei ole enää koko todellisuudesta pitävä eikä riittävä.
Monella on aika kärjistynyt mustavalkoinen kuva ns. vaihtoehtomedioista.
( Muodostettu ehkä joskus kaksi vuotta sitten jonkun kriminaalin kurioosin mv-lehden kautta, jota lehteä nyt on vaikea vaihtoehtomediana pitää. )
Kotimaassa ja maailmalla on erittäinkin laadukkaita tietolähteitä. Myös monet yksityiset blogistit ja kirjoittajat ovat tärkeitä. Myös paljon tietoa on saatavissa omalla pienellä vaivalla. Esim. mua kiinnostavista demografisista kysymyksistä.
Pääasia ettei omasta ajattelusta ja tiedonhankinnasta tule jonkinlaista siteerausten ketjua, jossa se että joku sanoi jotakin jossakin (esim. twitterissä tai uutisissa) on se ainoa valo, joka päässä syyttyy silloin tällöin.
Itse voisin hieman kärjistäen sanoa, että numerot kaatoivat mun aika helpon ja sisäsiistin yleisvasemmankäden maailmankuvan muutama vuosi sitten. Siihen ei tarvittu kenenkään viisaita sanoja tai lobbausta. Numerot ja niiden osoittamat jutut viittasivat sitten myös erinäisiin itsepetoksiin....ja poks. Vanha agenda pamahti.
Joo, mennyt on se aika kun ajattelin että Yle ja HS tarjoavat riittävän tiedon maailmasta. Arvokasta tietoa kyllä, mutta maailman tapahtumat vaativat että lukee ja tietää enemmän, laajemmin mutta samalla kriittisesti.
PoistaNumerot ovat ihmeellisiä. Nekään eivät kerro kaikkea mutta rajaavat yleisesti mahdollisen kenttää tai horisonttia.
Seinäjoen arabikevään tekijä pilas elokuvan ulkoisilla tekijöillä. Jos itse olisin ollut tekemässä sitä, olisin toiminut mahdollisimman neutraalisti eli elokuva ja tekijä -periaatteella. Kun ympärillä pyörii puolensa valinneita ihmisiä, peli on menetetty. Tyhmää. Miksi pitää kusta omiin muroihinsa?
VastaaPoistaJoo, ei ollut paras mahdollinen ratkaisu tuoda Robinsonia mukaan, koska tilanne on täällä muutenkin kärjistynyt ja Yle on oman agendansa mukaisesti taatusti varpaillaan jo leffan sisällä esiintyvästä kriittisyydestä.
VastaaPoistaOlisi kannattanut vaan näyttää leffa ja antaa ihmisten vetää johtopäätöksiä näkemästään. Toisaalta en ihan ymmärrä Ylenkään sensuurimieltä, mutta en osaa ottaa asiassa tarkkaa kantaa, kun en ole nähnyt leffaa, saati niitä leikkausversioita, joista on julkisuuteen tullut kommentteja. Luultavasti siellä on tekijälle valjennut, ettei tilanne ole niin auvoinen kuin poliittisessa ohjauksessa oleva Yle sen tahtoisi olevan. No, eihän se kovin auvoinen ole senkään perusteella, mitä myös Seinäjoella on tapahtunut noiden joukkoraiskausten yms. myötä. Olisi hyvä, että tulisi normaalia ja reilua keskustelua, mutta kieltämättä Robinson tässä tapauksessa lisukkeena ajaa ihmiset yhä kauemmas toisistaan.
On se noinkin ulkoisten tekijöiden suhteen, mutta.
VastaaPoistaOlen jo pitkään ennustellut uuden viha-kategorian tuloa. Siis uuden ohjaavan tekijän. Vihalukemisen.
Se alkaa jo näkyä siinä, että aletaan ajatella että jonkin lukeminen on yhtä kuin kannanotto.
Siis tietyn joissakin piireissä epäilyttävän kirjailijan tai sivuston lukeminen/seuraaminen on hyväksyvä ele. Ihmisten poissulkeminen keskustelussa on samaa sukua myös.
Rikollisten (tai rikollisten poliittisten kiihottajien) kanssa ei tarvitse keskustella, mutta jos ollaan rehellisiä, erilaiset marginalisoinnit ja poissulkemiset alkavat olla jo tapana tietyissä asioissa ja suunnissa, vaikka ollaan vasta pelkällä epämukavuusalueella.
Tässä Seinäjoen arabikeväässä, tai siis jutussa sen ympärillä, on samoja elementtejä. Sen brittiläisen puolinatsin kutsuminen oli idioottimainen teko (verrattavissa vaikkapa islamin väkivaltaista oikeutusta saarnaavien saamiin puhekutsuihin), mutta onhan se elokuva siellä jossakin kai taustalla sellainen edelleen kuin mitä se on.
Jos se on äärimmäistä paskaa, se kannattaa näyttää, koska sen kyllä 99 prosenttia ihmisistä tunnistaa ja faktat kaatavat sen.
Jos se tuo jotain lisää todellisuuden hahmottamiseen, se pitää tietenkin näyttää.
Ja jos se tuo esiin aiemmin esiin tuomattoman näkökulman, sen esittäminen on jo suorastaan Ylen velvollisuus.
Tämä tietenkin sillä poikkeuksella, että se ei sisällä jotain rikoslain alaista. Mutta jokin ei-kiva -näkökulma ei ole riittävä peruste elokuvasensuuriin kuitenkaan. Vaikka alkaako jo olla?
Toivon, että vihalukemisen, vihakatsomisen käsitteitä ei tule käyttöönotetuksi. Rikos on eri asia, mutta muuten sana ja kuva vapaa.
Lukeminen ja katsominen ei yhdistä sillä tavalla ihmisiä, että kaikki jotka ovat esim. lukeneet teoksen x ja sitä arvostavat, ovat samaksi luokiteltavaa porukkaa.
Kyllä noinkin joo.
PoistaMinä en ole hirveästi seurannut Tommy Robinsonin juttuja, joskin tiedän mistä hän on puhunut. Katsoin aivan kokeeksi yhden hänen videonsa. Kertoi omasta yhteisöstään kotikaupungissaan Lutonissa, joka on hänenkin mukaansa todella monikulttuurinen, ollut aina. Siellä ei ole ollut ongelmaa kenenkään ihonväristä. Robinson mainitsi yhden yhteisön, josta suurin osa ongelmista - terrorismia myöten - on noussut, yhteisöä, joka on tuonut Lutoniin kahdet standardit.
VastaaPoistaJos pitäisi sanoa yhden videon perusteella, onko TB äärioikeistolainen, niin ei ole tai edes puolinatsi. En tosin tiedä, miten nämä määritellään nykyisin.
Toki TR näki melko synkkänä tämän yhden uskonnollis-ideologisen aatemaailman, joka hänen mukaansa myrkyttää myös sen seuraajia ja aivan turhaan. Minusta tuon tallenteen perusteella mies on konservatiivi, mutta hän ei ollut sulkemassa pois yhtäkään ryhmää etnisin perustein. Totesi vain että erään uskonnollis-poliittisen ideologian vuoksi ennen melko hyvin yhteensulautuneet monietniset paikat ovat ongelmissa. No, jos puhutaan Britanniasta ja esim. Lutonista ja muista paikoista, niin tuskin hän ihan hirveän väärässä oli, vaikka tässä suhteessa mustavalkoisesti esiintyi.
R sanoi että ennen riitti se, että ihminen leimataan rasistiksi ja natsiksi. Nyt sanat ovat menettäneet merkityksensä ja on otettu käyttöön todella epämääräinen "vihan" käsite, jota vastaan on mahdoton puolustautua, vaikka ei olisi rikkonut lakia millään tavalla.
Tuosta jälkimmäisestä analyysista olen aika lailla samaa mieltä. Jope olet myös tästä vihalukemisesta ja vihaviittaamisesta puhunut. Se on sensuurin käsite ja keino, ennen kaikkea sitä, vaikka toki myös viha ja tuhoisa viha on mahdollista. Minusta voidaan sanoa monien vihreiden ja vasemmistolaisten puheita ja kirjoituksia seuratessa, että he vihaavat ja halveksivat oikeistoksi nimittämiään tahoja, usein yli kohtuuden. Sama suunta on oikeistolaisista vasemmalle. Koko käsite on aivan mössöä.
Siis viha-alkuisiin käsitteisiin liittyy aivan valtava määrä määrittelijän itsensä mukaan tuomia oletuksia, ennakkoasenteita ja poliittista asemointia.
PoistaTämä mahdollistaa senkin, että faktojen eli tosiasioiden kertominen on vihapuhetta. Niin, joskus tietyt faktat ovat häpeäksi tietyille ihmisille, mutta ei niiden toteaminen ole itsessään väärin, jos esimerkiksi tahdotaan tehdä jotain pieleen menneille asioille.
Täysin totta! Natsi/rasisti....tai lievemmästä päästä populisti/nationalisti-heitot eivät kerro enää tässä ajassa välttämättä mitään. Kuka tahansa voi niitä heittää millä perusteella tahansa.
VastaaPoistaSuomi elää edelleen Rotherhamia edeltävää aikaa. Ei sen jälkeistä. Me olemme jääneet tiedolliseen paitsioon siitä, mitä on tapahtunut eikä vain tuossa surullisessa brittikaupungissa. Kun me täällä kuuntelemme eurooppalaisia kriittisiä keskustelijoita, kuulostavat he meistä todella äärimmäiseltä, koska me koemme olevamme edelleen kuin jossakin impivaaran sylissä oravina oksilla ja kaukana paha maailma. Sieltä käsin sitten voi harjoittaa punaista, vihreää tai muuten vaan globaalia kaunista idealismia, vaika Suomessakin on tapahtunut asioita, jotka ovat jossakin määrin ainakin muuttaneet olemisemme perusteita toisenlaisiksi. Käsittääkseni tuossa leffassa käsitellään näitä uusia todellisuuksia.
Jos se jää netisä katsottavaksi, se ei tule koskaan todella arvioitavaksi ja elää alakulttuurissa. Jos Yle esittää sen, se on silloin kaikkien kansalaisten arvioitavana faktojen perusteella. On selvää kumpaan Ylen toimilupa velvoittaa. (tämä sillä perusteella, että ylenkään mukaan leffassa ei ole mitään rikolista)
Populismileiman iskeminen on joissakin tapauksissa ihan ok, mutta jos Euroopan laajuudella voidaan puhua oikeistopopulisteista, pitäisi yhtä lailla voida puhua vasemmistopopulismista, joka asemoi itseään suhteessa oikeistoon. Varsinkin tämä populismipuhe on mössöä, jos tarkastellaan populismin kriteereitä. Toisaalta aika huvittavaa on sekin, että jos populismin ongelmana nähdään liian yksinkertaiset ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin ja sitten itse tarjotaan lähinnä lisää ongelmia ja toimenpiteitä, jotka ylläpitävät ongelmia... Että miten meni tämäkin juttu.
PoistaMinä luulen kanssa, että tulevaisuudessa idealismilla "me teemme nämä jutut paremmin kuin muut" itse asiassa vain hankitaan samat ongelmat kuin muuallakin.
Jos pitää niitä kysymyksiä merkittävinä joita esim. täällä on merkittävinä ja tarkastelemisen arvoisina pidetty, niin voiko tässä ajassa olla puoltaan valitsematon? (tämä kysymys nousi mulle esiin Juhan kommentista)
VastaaPoistaMinua (jolla on usein mun omissa asioissa todella, todella huoleton temperamentti) miellyttäisi kovasti olla sivullinen tai katsella kauempaa, vähän naureskella ja pitää yllä jonkinlaista sitoutumattomuutta tämän soisen maan tohinaan. Ja maailman menoon myös.
Ongelmia ehkä kyllä joo, mutta paljon ilon aiheita myös. Osaan kyllä niissä kellua. Vaikka kirjoissa. Ottaisin jokaisen yleisen asian kerrallaan vastaan ja arvioisin niitä milloin mitenkin. Olisin liukaus kuin saippua, tai ainakin kevyt kuin saippuakupla. Kaikkeen sellainen asenne myös että politiikassa ei oikestaan kehenkään ja mihinkään voi luottaa täysin ja en halua muutenkaan tulla osaksi mitään valmista kehystä.
Mutta eihän se niin pojat mene.
Maailma on muutakin, eikö, kuin mun oma päiväkohtainen fiilis tai kokonaisvaltainen rauhantuntemisen yritys.
Ne jotka yrittää maailmaa korjata suunnassaan eivät koskaan ole täydellisiä.
Miksi pitäisikään etsiä jotain mikä on 1:1 kaiken mun ajattelun kanssa? Inhimilliset ihmiset yrittää jotain tuolla ja hyvä että ne yrittää. Realistin realismi voittakoon, ideologisin argumentti hävitköön.
Paskat siis puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden henk.koht. kuvitelmista.
Voin kääntää toki takkia vaikka kuusi kertaa, jos sellaiseen tulee syytä, mutta olen kyllä minäkin "puoleni valinnut" todellisuuden uusien muotojen pakottamana (vaikken aina haluaisikaan).
Sekalainen on seurakunta, aika hahmoton on filosofia ja sekin pääasiassa pyrkimystä realismiin, mahdolliseen, mutta silloin tällöin jotain tärkeää yhdistävää löytyy joistakin ihmisistä ja heidän pyrkimyksistään.
Ja tämä muilta näkökulmilta ja eri tavalla ajattelevilta ihmisiltä korvia tukkimatta.
(Mites ne trumpin vastustajat sanoi? - Meidän pitää olla parempia kuin nuo, tarkoittaen trumppilaisia (r.)publikaaneja, Toki eivät ole tainneet onnistua, lainkaan, parempanapysyttelyssään.)
Missään en toki toimi aktiivina niiden asioiden puolesta, jotka koen merkittäviksi, se on surkeaa, mutta enpä ole ei-kenenkään maallakaan. Jollakin tapaa siis puoleni valinnut kuitenkin.
(sekava viesti ehkä mutta lähteköön tälläisenä..)
Haluan vielä täsmentää puolen valitsemisesta, että vaikkapa niissä kysymyksissä joissa etsin muuta kuin valtavirta-ajattelua (demografia, EU, kansalaisvaltio-jutut, huom. kansalaisvaltio/kansallisvaltio) ei ole olemassa mitään yhtä blokkia tai ihmisjoukkoa johon voisin noin vain solahtaa, vaikken olekaan, enkä haluakaan olla, puolueeton.
VastaaPoistaOn vain hyvin epäyhtenäinen joukko erilaista ajattelua ja tiedonhankintaa, ja ajattelua jonka minä koen nimenomaan maltilliseksi tässä ajassa, mihin suuntaan olen tuo "puoleni valinnut."
Luulen että tämä kokemus yhdistää aika monia.
Siksipä on jotenkin alentavaa lukea jostakin esim. että "nuo persut." Voiko ihminen olla edes persu? Miten yksikään politiikan ulkopuolella toimiva ihminen voi tulla määritellyksi noin? Kapea ihmiskuva.
Joo, tuo kokemus koskee kyllä minuakin, en tahdo minkään suunnan hurmosta vaan jotain järkeä olemiseen, tasapainoa.
VastaaPoistaMaailma on niin täynnä erilaisia riskiyrityksiä, että olisi hyvä jos harkinta pysyisi mukana. Tällainen maltillisuus on hyvä.
Jokaisen pitää jollakin tasolla valita puolensa. Pidän itse mieluusti ideologisen horisontin avoimena, mutta kyllä minä esimerkiksi tämän kevään äänestämisen tasolla jo tiedän, kenelle tulen ääneni antamaan. Yhdelle fiksulle opettajalle täältä Vantaalta, koska hänen asiansa ja elämänpiirinsä ja sidoksensa ovat jo pitkään edustaneet juttuja, jotka voin allekirjoittaa ja hän on osoittautunut luotettavaksi ihmiseksi.
"Persut", "suvakit", "läpsyt", "vasemmistopopulistit", kaikki nämä ovat leimoja.
Piti vielä sanoa, etten osaa ottaa kantaa tuohon T Robinsoniin muuta kuin sen yhden tänä vuonna tehdyn haastattalun pohjalta eli en ole seurannut hänen toimiaan riittävästi voidakseni sanoa, mikä hän on miehiään.
PoistaKävin puolueen X ehdokassivulla lukemassa tyyppien itse-esittelyjä.
VastaaPoistaMulla täällä kehän väärällä puolella(-sisä) kiikarissa kaksi tohtoria. Näistä toinen on myös viiden lapsen isä mutta toinenkin kuudentoista kirjan isä, kuten itse hauskasti ilmoitti.
No, isyydet eivät tässä kyllä paina.
Pitää vain valita ehdokas niin että tuntuu että on jotain oikeasti valinnut.
Hittolainen kun olisi vaikka toinen puolue nyt jota kilpailuttaa kunnolla näiden kanssa!
Hienoa, että ehdokkaissa riittää; kumpikin noista kannattaa äänestää läpi, ehkä kuudentoista kirjan isä tarvitsee ääntäsi kipeämmin kuin megamagneetti! Helsinkiläisenä voisin äänestää myös Atte Kalevaa tai Eija-Riitta Korholaa, koska kumpikin ovat oman alueensa asiantuntijoita, mutta en kyllä suoraan sanoen voisi antaa ääntäni Kokoomukselle - se on karvansa näyttänyt. Tällaisia yksittäisiä ehdokkaita olisi varmasti joka puolueessa. Tässä muuten yksi Eija-Riitan hyvistä kirjoituksista: http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270330-ei-tama-nain-helppoa-saa-olla
VastaaPoistaKalevalla niitä on vaikka kuinka. Minua ei kiusaa hänen kokoomuslaisuutensa tai Eija-Riitan kokoomuslaisuus, vaan se millaisia tekoja Kokoomus puolueena tekee ja mitä asioita se edistää (todella vahingollisia ja kieroja monella tapaa).