sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Ilmastopaniikista



Vielä nopeasti muutama kokoava sana ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutospaniikista.

Onko aihetta paniikkiin? Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan.

Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ja ympäristön likaantuminen ovat erittäin huolestuttavia ilmiöitä, ja ne on saatava loppumaan.

Ympäristön pilaantumiseen voimme luultavasti vaikuttaa yleisesti ottaen tehokkaammin kuin ilmaston lämpenemiseen, koska jälkimmäiseen on vaikuttamassa niin moni muu vaikeasti laskettavissa oleva seikka ihmistoiminnan lisäksi, vaikka esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö on todistetusti haitallista ja kiihdyttää ilmakehän lämpenemistä.

Henkilökohtaisesti: Minusta paniikkiin ei pidä mennä kahdesta syystä.

Ensimmäinen on psykologinen. Paniikissa oleva ihminen ei toimi järkevästi: kannattaa välttää paniikkia niin pitkään kuin mahdollista, jotta säilyttää toimintakykynsä. Tähän eri yksilöillä ja yhteisöillä on toki eri valmiudet.

Toinen on rationaalinen ja eettinen. Ihminen tekee sen minkä voi eli toivon mukaan parhaansa. Jos siitä huolimatta tilanne ei muutu tai menee huonommaksi, voi tuntea hyvää omaatuntoa siitä, että on kuitenkin tehnyt parhaansa ja pitänyt elämäntapansa kunniallisena ja muita, myös luontoa, kunnioittavana. Rationaalisesti ja eettisesti toimiva ihminen kykenee myös muuttamaan toimintaansa tilanteen edetessä eli torjuu, valmistautuu, varmistaa ja ennakoi. Paniikissa tällaista ei  tapahdu. Paniikissa ihminen ja yhteiskunta helposti lamaantuu, säntäilee sinne tänne tai laskee elintoimintonsa tilaan, josta ehkä sitten tosipaikan tullen ei niitä saa enää ylös.

On tietenkin eri asia, puhutaanko yksilöstä vai yhteisöstä. Yksilölle paniikkitila on haitallinen, ja sitä se on myös yhteisölle, mutta onneksi kaikki menevät harvoin paniikkiin yhtä aikaa. Täytyy olla ja onneksi on niitä, jotka etsivät keinoja, ja heihin tulee panostaa niin paljon kuin mahdollista -- he pelastavat mahdollisesti nekin, jotka ovat paniikissa.


*

Minusta suomalaisilla on paljon tehtävänä oman kulutus- ja hiilijalanjälkensä siistimiseksi ja muuttamiseksi. Joitakin tosiasioita tulee kuitenkin ottaa huomioon eli asettaa asiat mittasuhteisiinsa. Elämme pohjoisessa, ja täällä asuminen vaatii suhteessa moneen muuhun planeetan alueeseen runsaasti energiaa: pelkästään asuntojen lämmitys 6-7 kuukautta vuodessa vaatii valtavasti energiaa. Näin pohjoisessa asuu koko planeetan väestöstä häviävän pieni määrä ihmisiä, muistaakseni noin 15-20 miljoonaa ihmistä kaikista 7 miljardista.

Jokainen voi havaita kylmän ympäristön vaatiman energiavasteen sähkölaskussaan, vaikka eläisi kuinka nuukasti. Sähkölasku on näin etelässäkin joulu-maaliskuussa korkea, vaikka mitä tekisi. Pohjoisemmassa voidaan puhua loka-huhtikuusta. Myös etäisyydet ovat maassamme suhteellisen pitkiä. Jos aikoo yhtään liikkua, siihenkin tarvitaan energiaa.

Näitä tarpeita tai ongelmia korjaavat puhdas energiantuotanto ja elintapojen muutokset eli suoraan sanoen karsiminen ja niukentaminen, mikä voi tarkoittaa myös liikkumisen vähentämistä ja järkeistämistä ja vähäpäästöisempiä kulkuneuvoja.

Energiantuotannon muotona tuuli- ja aurinkovoima eivät riitä kattamaan irtiottoa fossiilisista, varsinkaan näin pohjoisessa. Tarvittaisiin ainakin aluksi myös lisää ydinenergiaa, vaikka se ei aivan ongelmatonta olekaan, mutta valvotuissa ja Suomen kaltaisissa geologisissa olosuhteissa kuitenkin erittäin turvallista. Vesivoima on minusta ongelmallista luonnon monimuotoisuutta ja vesiekosysteemejä ajatellen. Myös laajoja ja monimuotoisia metsä- ja suoekosysteemejä tulisi voida pitää yllä ja suojata.

Yksi mielenkiintoinen ja spekuloitava seikka on, että jos olisimme lähteneet ajamaan ydinvoimaa 1980-luvulla ja panostaneet sen tekniseen kehittämiseen ja turvallisuuteen, olisimme luultavasti olleet jo pitkään hiilineutraali valtio, joka vie innovaatioita muuallekin.

Näin ei nyt kuitenkaan ole. Kannattaa miettiä, millaiset poliittiset prosessit ja tahot ovat estäneet tämän kehityskulun. Sama kuvio on monessa muussakin Euroopan maassa. Toki meillä on varottavia esimerkkejä, kuten Neuvostoliitto, joka ei halunnut pitää huolta ydinturvallisuudesta, mutta puhunkin nyt ydinvoimasta, jossa ovat turvallisuusaspektit kunnossa.

Jos yksittäinen ihminen tahtoo miettiä, miten vähentää tehokkaasti hiilijalanjälkeään, kannattaa lopettaa tuotteiden tilaus kiinalaisista, yhdysvaltalaisista ja muista verkkokaupoista maailman toiselta puolelta, jättää lentäminen ja vähentää yksityisautoilua, lihansyöntiä sekä suosia läheltä saatavaa ruokaa kaukaa tuodun sijaan. Tästä syntyy aidosti globaaleja vaikutuksia, mikäli toimijoita on paljon.


*

On laskettu, että suomalaisten elämäntapa vaatisi joillakin parametreillä 3,6 maapalloa, mikäli kaikki maailman 7 miljardia ihmistä eläisivät kuten me. Onneksi näin pohjoisessa elää vain murto-osa planeetan ihmisistä -- huoli menee sikäli ainakin nykyisissä olosuhteissa hiukan ohitse.

Silti tässä paljastuu tärkeä näkökulma: Olisi hyvä ymmärtää, että on valtava ilmastoteko, mikäli pohjoista pallonpuoliskoa ei kuormiteta asumisella nykyistä enempää, pikemminkin suunnan tulisi olla laskeva. Suurta energiankulutustamme selittää pitkälti sähköistetty yhteiskunta, mutta myös ja ennen kaikkea pohjoinen sijaintimme. Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää sijainnilla, vaan elämme esimerkiksi Pohjoismaissa materiaalisen yltäkylläisyyden ja kuluttamisen yhteiskunnissa. Turhaa ympäristön kuormitusta on liikaa.


*

Yksi etu meillä on puolellamme: jos maailman syntyvyys olisi globaalisti suomalaista tai yleiseurooppalaista luokkaa, ei mitään nykyisen kaltaista ilmasto-ongelmaa edes olisi ja maaplaneetan tulevaisuus näyttäisi turvatulta. Olikohan niin, että mikäli koko planeetan asumiskelpoiset alueet olisi kansoitettu suomalaiseen tapaan, maailman väkiluku olisi noin 1,4 miljardia. Sehän tarkoittaisi valtavaa luonnonparatiisia!

Koska maailman väkiluku pikemminkin räjähtää kasvuun kuin supistuu, on ilmastonmuutoskamppailu globaalisti ajatellen rampautettu jo lähtökuoppiinsa.

Kiina on saanut väestönkasvunsa kuriin ja laskuun, mutta on suuri saastuttaja liikaa vanhaan, fossiilisiin polttoaineisiin palautuvalla teknologiallaan, ja esimerkiksi Intia on valtava saastuttaja ja ympäristön sotkija, vaikka siellä ei kulukaan energiaa samaan tapaan kuin Suomessa per asuja: ympäristö on vähemmän energiaintensiivinen ja väkeä on aivan tolkuttomasti. Ihmiset kuitenkin asuvat käytännössä monin aluein roskien ja palavien avotulien ympäröiminä. Keskiluokkaistuvasta väestöstä tulee suuren väestönkasvun kehitysmaissa ja jo valmiiksi valtavan populaation Kiinassa yhä uusia kuluttajia.


*

Ilmastonmuutoksen torjunnan yksi keskeisimmistä kehittämisalueista olisikin väestönkasvun voimakas hillintä. Siihenkään emme voi tehdä suomalaisina määräänsä enempää, mutta voimme esimerkiksi suunnata kehitysapua niin, ettei se mene diktatuurien ja niiden johtajiston luksuselämän tai kustannustehottomien avustusverkostojen ylläpitoon vaan ehkäisyneuvontaan ja naisten ja lapsien kouluttamiseen. Näihin seikkoihin voimme vaikuttaa niin yksilöinä kuin poliittisesti ja järjestöissä.


*

Summa summarum: suomalainen ilmastonmuutoksesta huolestuja voi tehdä henkilökohtaisesti paljon, muuttaa omia valintojaan ja elämäntapojaan. Globaalisti ja poliittisesti vaikutuksemme on pieni, lähes olematon, koska osuutemme maailman väestöstä on suunnilleen sama kuin monella suomalaisella on perjantai-iltana alkoholia veressään eli 0,75 promillea.

Toki eurooppalaisella yhteistyöllä saadaan aikaan paljon tai ainakin jonkin verran, riippuu hieman näkökulmasta -- Euroopan osuus maailman hiilidioksidikuormituksesta on suunnilleen 10 prosenttia ja luultavasti siitä laskee pikku hiljaa -- osin eurooppalaisten omasta ansiosta mutta valitettavasti pääosin siksi että muualla saastutetaan yhä enemmän.

Tulevaisuus näyttää ilmaston lämpenemisen kannalta nykyisiin tavoitteisiin nähden koko lailla pelatulta peliltä, koska yhteisen ilmakehän asiaa eivät hoida kaikki maailman maat eivätkä riittävästi edes ne maat, jotka olisivat avainasemassa valtavilla tuotanto- ja kulutusvolyymeillään, mutta myös mahdollisuuksillaan. On varustauduttava suuriin muutoksiin ja huoltovarmuuteen. Se ei onnistu paniikissa.

Paniikin sijaan suosittelen omien elämäntapojen tarkastelua ja muutosta, poliittista aktiivisuutta, mutta ennen kaikkea monipuolisten kansalaistaitojen hankkimista ja taitoja selviytyä monenlaisissa ympäristöissä.

Tulevaisuus ei näytä ainakaan lyhyellä tähtäimellä eli vajaan sadan vuoden aikaikkunassa kovin valoisalta, ellei jokin todella suuri väliintulo -- lähinnä luonnonkatastrofien tai panepidemioiden muodossa, tuskin kuitenkaan nopean sivistyksen ansiosta -- murra nykyistä elämäntapaamme ja väestönkasvua ja pakota meitä aloittamaan edes hieman toisesta kohtaa.





lauantai 30. maaliskuuta 2019

Helvetin masentavaa -- jätetäänkö juustotkin syömättä?



Ylen kertomaa Kiinasta.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Kiinaa (tai esimerkiksi Intiaa) eivät sido mitkään kansainväliset päästövelvoitteet vuoteen 2030 saakka, johon mennessä ilmaston lämpeneminen pitäisi olla pysähtynyt 1,5 asteeseen. Massiivisesti saastuttavaa hiilivoimaa nousee noissa maissa yhä tappavalla voimalla, vaikka suunta on pienenemään päin.

Helvetin masentavaa, jätetäänkö juusto syömättä, talo lämmittämättä, tehdäänkö iloinen joukkoitsemurha ei-minkään vuoksi?

Millä lihaksilla noihin voi vaikuttaa?

Lopetetaan raskas teollisuus Suomesta, muutetaan 10 neliön kerrostalokoppeihin,
syödään kauraa suoraan tuutista, lämmitetään talot omalla paskalla,
kirjoitetaan lyriikka lyijykynällä...

Kertokaa joku. Eihän tähän ole muuta ratkaisua kuin laajat ja pakottavat kansainväliset sopimukset.

Olennaisinta on mielestäni, että toimitaan itse oikein ja vaikutetaan myös päättäjiin, mutta ei langeta mihinkään moraaliseen ylemmyydentunteeseen suhteessa kehenkään, koska sillä ei ole käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta, ainakaan siinä merkityksessä kun nyt voidaan uumoilla, unelmoida tai manifestoida.

Jottei kauneus ihan unohtuisi maailmasta: Air by Son of a Bach.

Tai miksi ei myös Passacaglia.

Niin kauan kuin on elämää, on se sentään ihanaa, on ihana hengittää, vaikka edes toivoa ei olisi.


perjantai 29. maaliskuuta 2019

Avoin kysymys



Voisiko olla niin, että ihmiset sietävät paremmin mielipiteitä kuin faktoja?

Mielipiteen sanomisesta ei rankaista, mutta epämiellyttävän tosiasian paljastajaa voidaan olla valmiita jopa vainoamaan.

Tai toisin: Mielipiteiden kanssa vielä tullaan toimeen, mutta faktat koetaan vaarallisiksi, varsinkin jos ne poikkeavat omista, joko totutuista tai ideologisista, mielikuvista ja niihin liittyy mahdollisuus valtaan.

Voisiko tämä olla etenkin turvallisen ja sivistyneen hyvinvointiyhteiskunnan ilmiö, kun mielipiteitä muodostavien kansalaisten tarvitsee olla enää hyvin vähän tekemisissä välittömään selviytymiseen kuuluvien ilmiöiden kanssa ja lähinnä ryhmäytyä?



Ylen eilinen vaalitentti ja muutama muu ajatus



Olen nyt katsonut noita Ylen vaalitenttejä puoluejohtaja kerrallaan. Omat suosikkini puheen perusteella ovat olleet Essayah, Haavisto ja Halla-aho, siis puheteknisinä suorituksina ja oman kannan ilmaisemisena. Nämä nyt siis katsomisjärjestyksessä. Jos minun pitäisi äänestää pelkästään yksilön puhetaidon, henkilökohtaisen uskottavuuden eli asiansa personoinnin ja esiintymisen perustalta, niin voisin äänestää noista ketä hyvänsä - näinhän ei tietenkään äänestetä vaan mukaan tulee laajempi kuvio.

Halla-ahon puhe oli kokonaisuutena arvioiden erittäin onnistunut tiivistäessään puolueen keskeisen ajatusmaailman. Ei Li Anderssonkaan ollut hullumpi, joskaan ei noiden kolmen veroinen. Orpoa, Rinnettä ja Sipilää äänestäisin viimeiseksi tai en äänestäisi lainkaan: heidän puheisiinsa on vaikea uskoa ja tarkoitan että he eivät personoi uskottavasti asiaansa. Myönnän, että oma historiani kuulijana vaikuttaa arviooni, mutta niin kai politiikassa pitää ollakin.

Vaalitenteissä on tunnelma vaihdellut. Yksi erityispiirre eilisestä. Olli Seurin ja Kirsi Heikellin, varsinkin Seurin, pääasiallinen agenda näytti olevan häiritä Halla-ahon vastauksia ja vesittää tilanne. Tämän vaikutelman sain verrattuna siihen, miten muiden tentissä olevien on annettu puhua: esimerkiksi Haavisto sai puhua rauhassa, oli erittäin miellyttävä ja Andersson otti tilan hienosti ja oma-alotteisesti haltuun, ja haasto oli kummassakin tapauksessa täysin asiapitoista. Minimaalinen ja sivistynyt haasto paljasti olennaisilta osin heikot kohdat eli sinänsä kauniin ja hyvää tarkoittavan puheen realistisen toteutumisen mahdollisuudet ja hinnan.

Ehkä Halla-ahon olisi kannattanut puhua aggressiivisemmin eli jatkaa puhetta toimittajista välittämättä. Muutamassa hankalassa kohdassa hän selvästi putosi, vaikka ulkopuolelta katsoen ja hänen aiemmat haastattelunsa ja kirjoituksensa tuntien asiallista sanottavaa olisi ollut. Rytmi ja ajatus katosivat. Jos aikoo olla voittaja, ei tietenkään pitäisi kompastua itse haastattelutilanteen haasteisiin.

Esimerkiksi konkreettiset keinot työllisyyden parantamiseksi jäivät liian yleiselle tasolle ja ympäripyöreiksi. Muutoinkin liikaa tilaa ja aikaa meni itse haastattelutilanteen ylläpitoon ja korjaamiseen: tässä Halla-ahon olisi kannattanut kävellä muutamassa kohtaa haastattelijoiden yli eikä se olisi ollut edes väärin -- esimerkiksi Antti Rinne teki niin aivan rauhallisesti. Tuollainen ei ole Halla-aholle vain esiintymistilanteessa kaikkein ominaisinta. Korkeintaan tulee joku pieni piikki, josta toimittajat ärsyyntyvät entisestään.


*

Haastattelu oli kuitenkin realistinen siinä mielessä, että se paljasti, miten media halutessaan käyttää ääntään silloinkin, kun sen pitäisi antaa toisen puhua. Tavallinen ihminen, kuten nyt esimerkiksi minä, ei käsitä tuollaista toimittajien narsismia ja sitä, miten he eivät kestä kuunnella toisen, luultavasti eri mieltä olevan puhetta, vaikka areena on nimenomaan varattu keskustelulle.

Ymmärrän kyllä haastamisen, mutta siitä ei ollut eilen kyse. Kyse on pitkälti Ylen linjasta tietyissä asioissa. Jos minun seminaarissani kandi- tai gradutyön esittelijä ja opponentit ajautuisivat tuollaiseen tilanteeseen, jossa vastauksia ei saa antaa rauhassa, puhaltaisin pelin poikki ja sanoisin, että muistetaan keskusteluun kuuluvat käyttäytymissäännöt ja otetaan niitä kysymyksiä sellainen määrä, että niihin voi vastata.

Toisaalta katkonta ja toimittajien ylimielisyys voi kääntyä jopa perussuomalaisten eduksi. Ettei kävisi niin, että tällaiset toimittajat omalla pienellä panoksellaan osallistuvat vahvistamaan jonkinlaisen äänestävän ketutushirviön syntyä? No, saapa nähdä. Luulen, että liian iso osa suomalaisista ei-yleensä-äänestävistä on lamaannuksen tilassa, kyvyttömiä huolehtimaan oikeuksistaan. Veikkaan kuitenkin, että perussuomalaisista voi huhtikuussa tulla jopa Suomen toiseksi suurin puolue vähintään 16-17 prosentin kannatuksella, ja kolmanneksi suurimpaan on todella hyvät saumat. Tätä kannatusprosenttia ennustin jo muistaakseni reilusti yli kuukausi sitten. Hallituksenmuodostamisen lopputulos voi kuitenkin olla hieman Ruotsin tilanteen kaltainen eli Rinteen johdolla mukana ovat vasemmistopuolueet, Vihreät ja Keskusta tai ehkä Keskustaa paremman tuloksen saava Kokoomus ja luultavasti myös RKP.


*

Se mistä olen tähän saakka kuulemissani haastatteluissa ollut huolissani, on se, että puoluejohtajilla tuntuu olevan hyvin vähän realistisia ja aitoja ehdotuksia ihmisten tilanteen, etenkin työllisyyden, parantamiseksi. Velkarahalla voidaan luvata vaikka mitä kivaa. Suurimpia rahareikiä ei edes käsitellä. Perussuomalaiset leikkaisivat omasta näkökulmastaan ajatellen toissijaisista kuluista eli humanitaarisesta maahanmuutosta. Mutta se viisastenkivi, siihen ei olla vielä oikein päästy. Luulen, että sitä on globaalikapitalistisessa maailmassa yhä vaikeampi löytää.

Minusta Essayahin, Haaviston, Anderssonin ja Halla-ahonkin vastausten pohjalta saataisiin kudottua jonkinlainen ajatus: panostusta koulutukseen, tukea uudelle puhtaammalle kotimaiselle teknologialle ja innovoinnille sekä siitä huolehtiminen, että Suomessa on vielä työllistävää mutta ilmaston kannalta kestävää isompaa vientiteollisuutta. Tarvitsemme myös kansainvälisiä menestystarinoita, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi, jos saisimme tänne koulutettua väkeä yhdistämään osaamistaan suomalaisten osaajien kanssa.


*

Eilen oli uutinen perhepakkauksista vai onko se yhä vielä äitiyspakkaus, siis siitä 170 euron arvoisesta paketista, jonka saa ilmaiseksi lapsen synnyttyä. Pakkauksessa ei juuri ollut suomalaisen vaateteollisuuden tuotteita, kun suomalaista ei voi enää kilpailutuksessa suosia.

Aivan käsittämätön tilanne, että emme käytännössä voi enää vaatettaa Suomessa syntyviä kansalaisia omassa maassa tuotetuilla vaatteilla edes joltakin osin, siis esimerkiksi näiden perhepakkausten osalta.

Kuvastaa hyvin sitä, miten globaalissa maailmassa pahimmillaan käy: Meiltä murenee hyvinvoinnin taloudellinen pohja, jos ei ole menestyviä ja kilpailukykyisiä yrityksiä, jotka työllistävät ja luovat osaltaan hyvinvointia. Onneksi vielä on. Pitäisi vain olla paljon enemmän älyn, kekseliäisyyden ja laadukkaan käsityöläisyyden yhdistymistä. Kannattaa tukea suomalaista, vaikka se maksaisi vähän enemmän.








keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Poikalapset ja nuoret pojat seksuaalirikosten uhreina, päivitetty 28.3. klo 13:35


(Päivitys jutun lopussa PS-osuudessa)

KRP pitää juuri tiedotustilaisuutta laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikosvyyhdistä. Uhrit ovat olleet 6-15-vuotiaita poikia. Heitä on käytetty hyväksi luottamussuhteessa. Kyse ei ole omien lasten hyväksikäytöstä. Tekijät ovat eri puolilla maata asuvia suomalaismiehiä, ja teot ovat tapahtuneet 2004-2018. Videoitua ja kuvattua materiaalia on järkyttävä määrä, teratavuittain, ja laaja tutkinta painottuu tähän eri puolille maailmaa jaettuun kuva- ja videoaineistoon.

Rikosvyyhdissä on siis laajaa kansainvälistä ulottuvuutta: yhteyksiä 17 maahan. Epäiltyjä 5, joista 4 ollut vangittuna. Kyse on seksuaalirikosjengistä, jossa on yksi, oman toimintansa ympärille rakentanut päätekijä. Hän on luonut kontakteja. Kansainvälisesti, lähinnä Euroopassa ja ylipäätään länsimaissa, jaetuissa materiaaleissa korostuu poikien huumaaminen, satuttaminen, kiduttaminen, silpominen, jopa tappaminen ja ylipäätään väkivallan ihannointi, joka kytkeytyy seksuaalisen mielihyvän etsimiseen.

Saatananpalvonnan ja natsismin piirteitä liittyy vyyhdin yksittäisiin tekoihin eli tapaan, jolla poikia on kidutettu, samoin henkilökohtainen grooming on läsnä. Osa ringin jakamasta materiaalista on kuvattu Suomessa, osa muualla: Suomessa rikosnimikkeet kytkeytyvät seksuaalisiin tekoihin pakottamiseen. Pahin teko on ollut se, että miehet ovat raiskanneet huumattua poikaa 10 tuntia. Eli aivan sairasta meininkiä näiltä pervoilta.


*

Minua on monen päivän ajan jo ennen tämän tapauksen esiintuloa painanut ajatus siitä, mitä kaikkea tapahtuu pinnan alla: kodeissa, yhteisöissä, darknetissä ja internetyhteisöissä. Me näemme vain pintaraapaisun kaikesta siitä pahasta, mikä hajottaa lapsia. Vaarat eivät tule vain tuolta jostakin, vaan ovat sisällä yhteiskunnassa monin tavoin. Jokaisen pitäisi herätä näihin ongelmiin. Vaan miten, miten näitä asioita voi nähdä? Ehkä aivan ensin pitäisi suojella lapsia joutumasta vääriin paikkoihin.

Poliisin tiedotustilaisuudessa sanottiin, että tekijät ovat hyvin yhteiskuntaan integroituneita, luotettavan oloisia, työssäkäyviä ihmisiä, joista ei välttämättä osaisi epäillä mitään. He eivät ole syrjäytyneitä, vaikka ovatkin olleet osallisia esimerkiksi huumausainerikoksissa. Ydinjengi on poliisin antamien lausuntojen perusteella pääosin sama kuin se, joka viime vuonna oli syytteissä metamfetamiinirikoksista.

No nyt on sitten illan alkajaisiksi tullut esiin, että kyseessä on Jari Sillanpään hovidiileri Timo Kristian Rautiomäen johtama lapsipornorinki. Nämä tyypit ovat osanneet manipuloida sekä huonossa hapessa olevia vanhempia että uhreiksi joutuneita lapsia. Uhrit olivat ilmeisesti perheistä, jotka eivät olleet aivan parhaassa kunnossa eli tämä vahvistaa yhteyden metamfetamiinitapaukseen -- myös hyväksikäytettyjä poikia on huumattu metalla.


*

Poliisin mukaan mitään vaikeata yhteiskunnallista aihetta ei voida etukäteen todeta epämukavaksi, koska silloin mitään ei myöskään saada ratkaistua tai tapaukset eivät ylipäätään tule päivänvaloon. Myös rikollisia haluja tuntevia ihmisiä tulisi auttaa ennen kuin he toteuttavat halunsa.

Yhteiskuntiemme tulisi varautua niin ennakolta kuin tapausten tultua ilmi. Lapset eivät ymmärrä välttämättä, mitä heille tehdään, varsinkaan jos heillä ei ole normaaleja, luottamuksellisia suhteita omiin vanhempiinsa. Tässä suhteessa kouluilla on oma valistava roolinsa, mutta muutoin kodeilla ja vanhemmilla on erittäin tärkeä rooli siinä, että kerrotaan asioista rehellisesti mutta turhia pelottelematta, varoitetaan. Luottamuksellisiin suhteisiin hakeutuvat miehet voivat olla myös petoja...

Lapsia tulee suojella kaikin tavoin. Ennen kaikkea rikollisuutta tulee ennaltaehkäistä, mutta rikolliset tyypit pitää myös mahdollisuuksien mukaan käräyttää. Samoin on löydettävä heidät, jotka käyttävät hyväksi omia lapsiaan -- myös päälle päin hyvältä näyttävissä perheissä voi olla suurta tuskaa.

Huumeita diilaavat pedofiilit ja tyttöjä raiskaavat elintasopakolaiset** ja muut vastaavat "toiset" on vielä jotenkin helppo ulkoistaa omasta elämänpiiristä kaukaisiksi hahmoiksi, mutta ne tavalliset, kunnolliset, täysin näkymättömät... Heitäkin on, valitettavasti. Suomessa joutuu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi noin 1000 lasta vuodessa, ja se on aivan järkyttävä määrä. Ja tekijöinä ovat tavalliset suomalaiset.


*

Myönnän, että blogini alkaa vaikuttaa kriminaaliseurannalta, mutta ei voi mitään, tällainen paska, jota nykyään tunkee joka puolelta, menee ihon alle ja tuntuu monella tapaa tärkeämmältä kommentoida kuin jotkin fiktiiviset teokset tai kulttuurin korkeammat ilmiöt. Ja onhan tässä todistettavasti kyseessä myös se valistuneissa piireissä paljon puhuttanut toksinen maskuliinisuus, kun meta, saatananpalvonta- ja natsirekvisiitta ja poikaraiskaukset yhdistyvät -- eipä juuri toksisemmaksi voisi mennä.

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Siinäpä olisi tiedostava toimittaja, joka alkaisi käydä lävitse tänä vuonna tuomittuja tyyppejä ja tekisi henkilöhaastatteluja raiskausten ja muun seksuaalisen väkivallan motiiveista ja niistä fiiliksistä ja ajatuksista, joita näillä kriminaaleilla on.


** Oulussa on taas tullut ilmi uusi raiskaustapaus, kun käräjäoikeus vangitsi afganistanilaismiehen vuonna 2017 tapahtuneesta 17-vuotiaan törkeästä raiskauksesta. Noista tapauksista alkaa olla vaikea enää edes pitää lukua... Aivan lähiaikoina esiin tulleita raiskaajia on kai jo lähemmäs parikymmentä, uhreja ties kuinka monta.

PS. Jos joku haluaa seurata jutun uusimpia käänteitä, niin päätekijä ei ole Jari Sillanpään huumediileri vaan paljon kunnollisemmalta vaikuttava kaveri. Asiasta puhutaan jo lehdistössäkin, kuten Ilta-Sanomissa, mutta esimerkiksi myös Murha.infossa. En ota vastuuta foorumin kommenteista, koska siellä on kaikenlaista paskaa joukossa, mutta paljon sieltä tulee esiin ihan relevanttiakin asiaa. Luulen, että homma ei jää tähän, vaan lonkeroita alkaa löytyä sieltä ja täältä ja aika yllättävistä paikoista; jäljet eivät johda suinkaan tässä tapauksessa tietyn tyyppisille klubeille ja huumeluoliin (ainakaan pelkästään) vaan myös seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöhön, kirkkoneuvostoon, luontopalveluja tarjoavaan yrittäjään ja kuntapolitiikkaan.



Donald Trumpia laulattaa



Tälläkin hetkellä hän varmasti hyräilee paria tuttua hittibiisiä

Taylor Swiftiltä ja Ariana Grandelta.

Ja toisaalla kuluu kahvia, opiaatteja ja diapamia ja pitää pientä mediahiljaisuutta, kun rakkaimmat toiveet eivät täyttyneet.


(Kiitos vinkistä, Helmi, 9 v. Pistit videon aamulla pyörimään ja kysyit: Kuka tää Trump onkaan? Yhdysvaltojen presidentti. Ai niinku Sauli Niinistö... Joo.

Hauska aamukeskustelu. Eikä tää ollut muuten mikään poliittinen kannanotto vaan tilannekuva siitä mitä aamulla tapahtui ja sitten toisaalta tilannekuva siitä, mikä milloinkin näyttäytyy tärkeänä vapaan tiedonvälityksen suunnassa: aika hiljaista on Trump-tutkinnasta tiedottaminen nyt. Miksi? voisi kysyä ihan oikeasti. Eikö asiaa seurata loppuun vai loppuiko se jo? Henkilökohtaisesti minua ei Trumpin asia tai hänen poliittinen agendansa ei juuri kiinnosta tai innosta, ja siksi en ole hirveästi tutkintaa tai siitä tiedottamista tai itse presidentin edesottamuksia seurannut, mutta tiedotusvälineiden rooli asioiden esillenostajana ja poliittisena suuntaajana ja vaikuttajana ja manipuloijana kiinnostaa kovastikin; siitähän tässä kaikessa -- ja demokraattien kirvelevästä vaalitappiosta, olisivat pelanneet korttinsa paremmin ja yrittäneet jollakin muulla kuin HC:lla -- on kyse aivan yhtä lailla kuin Trumpista ja hänen vehkeilyistään. Politiikassa ei ole vain yhtä asiaa, vaan aina kokonainen asioiden laahus ja vastakkaiset voimat, Yhdysvalloissa nyt varsinkin.)


*

Suurin vaalivaikuttaja ja vaikuttamaan pyrkijä ei ole Suomenkaan vaaleissa joku ulkovalta vaan puolueiden ja niiden sidosryhmien lisäksi oma mediamme. Sen huomaa helposti, kun lukee lehtiä ja seuraa nettiä. Saa nähdä, miten käy, ja millaiseksi ilme menee, mikäli asiat painottuvat sillä tavoin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat painottuneet viime vuosina -- tosin Suomessa ei ole läheskään vastaava tilanne poliittisen balanssin kannalta kuin muualla, joten suurta huolta mediaväellämme ei pitäisi olla.

En viitsi analysoida nimillä juttuja, koska joku ajattelisi sen olevan jotain maalittamista tai muuta ilkeilyä, mutta kyllä esimerkiksi YLEn nettisivuilta löytyy sellaista vaaliuutisointia, että pidän tiettyjen juttujen kirjoittajia joko täysin agendansa aivopeseminä tai ammattitaidottomina, niin voimakkaasti jutuilla pelaillaan asetelmia. Ei siellä mitään puolueetonta journalismia harrasteta.





maanantai 25. maaliskuuta 2019

V niin kuin ketutus: V niin kuin Vaalivaikuttaminen, muutamia havaintoja (päivitetty 26.3. klo 15.30)


Katsoin persujen kohutun vaalivideon V niin kuin ketutus Iltalehden näkökulman usuttamana. Olen niin sensaationnälkäinen, että oli nähtävä, mitä kauheaa tällä kertaa.

Ensireaktioni katsomisen ja kohuilun jälkeen?

Videosta herännyt kohu muistuttaa minua 80-luvusta, kun hihhulit alkoivat kuulla rock- ja heavykappaleissa saatanallisia sanomia ja varoittelivat nuorisoa siitä, miten heavybändit olivat pimeyden ruhtinaan asialla.

No, monet bändit lauloivat varsin provosoivasti pimeydestä, Saatanasta, kuolemasta, huumeista ja vapaasta seksistä. Joissakin piireissä rock- ja heavymusiikin turmelevuus nähtiin jopa nuorten itsemurhien taustalla. Sivistyneet ihmiset nauroivat näille selityksille ja nuoret käänsivät volaa kovemmalle.

Nyt tilanne on vastaava, paitsi että sivistyneet ihmiset, kuten toimittajat, näkevät persujen vaalivideossa nykyisen saatanallisen sanoman eli rasismin ja kehotuksen poliittiseen väkivaltaan.

Mistä on kyse?


*

Videossa on kehyskertomus, jossa mies astelee kirjastoon ja alkaa lukea sarjakuvaa V niin kuin ketutus.

Miehen lukema, kantaa ottava sarjakuva kytkee yhteen yhteiskunnallisia teemoja ja valtakritiikkiä, joita perussuomalaiset ovat pitäneet esillä politiikassaan: vallanpitäjien kieroilu ja hyvesignalointi, lähipiirikaupat, oman maan asioiden huono hoitaminen ja rahojen syytäminen kaikille muille kuin maata rakentaneille, vanhustenhoidon ongelmat, tuontiväkivalta, kuten raiskaukset ja muu naisiin kohdistunut väkivalta, turvapaikkabisnes, jossa epäkohtana ovat olleet väärät paperit, tulijan iän ja identiteetin valehtelu, median rooli mielipiteiden muovaajana ja sen eksyminen vallan sylikoiraksi.

Vähintään osaa näistä ilmiöistä jokainen hiukankaan silmät auki elävä kansalainen on voinut todistaa suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina ilman persujen osoitteluakin tai persujen kannattamista, ellei ole aivan ideologisen huuman ja humalan sumentama. Se onko yhteiskuntamme ainoastaan tällainen, ei varmasti ole tämän videon avainasia. Yhtä tärkeää on huomata, että vaalivideolle luo genretaustaa Alan Mooren ja David Lloydin sarjakuvaromaani V for Vendetta (Warrior-lehdessä 1982-1985), josta James McTeiguen ohjasi samannimisen dystopiatrillerin (2005).

Vaalimainokseen upotetun sarjakuvan kerronta nojaa tyypillisen kliseiseen sankari- ja roisto-asetelmaan, joka jo itsessään osoittaa sen tavan puhua. Johtajat ovat pahiksia, yhteiskunta dystopia, ja lopulta myyttinen äiti maa herättää uumenistaan ratkaisun alistetun kansan tuskaan. V for Vendettassa fasistista johtoa vastaan nousee yksittäinen sankari, mystinen anarkisti V. Tässä kohden päästään mediassa nousseeseen itku- ja irtisanoutumisosuuteen. Persujen vaalimainoksessa kansan raivo petollisia päättäjiä kohtaan muodostaa ketutushirviön, joka riistää vallan päättäjäjoukkoa johtaneelta mieheltä. Kauhistunut johtaja lupaa luopua vallasta ja lähteä maanpakoon. Kun päättäjä tekee lupauksensa, ketutushirviö haihtuu savuna ilmaan.

Tässä vaiheessa sarjakuva loppuu ja vaalimainos palaa takaisin kehykseen. Paljastuu, että kirjastossa sarjakuvaa lukenut mies on persujen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Hän kiteyttää sanomakseen, että mikään ketutushirviö ei kansaa pelasta, sellaista tapahtuu vain fiktiossa. Jos tahtoo muutosta, tulee äänestää muita kuin vanhoja puolueita, jotka eivät toimintatapojaan muuta -- oman äänen käyttäminen on ainoa tapa vaikuttaa. Tämän jälkeen esiin lätkähtää PS-logo.


*

Jos joku sanoo, että vaalivideo kehottaa väkivaltaan, niin täytyy sanoa, että tämä analysoija on yksinkertaisempi ja astetta sokeampi kuin 80-luvulla rock- ja heavybiisejä siivilöinyt hihhuli. Ja näitä lukutaidottomia hihhuleita löytyy vaikka millä mitalla koulutettujenkin ihmisten joukosta...

Videossa luetun sarjakuvan perusteella kyseeseen tulee lähinnä väkivalta päättäjien limusiinikuskeja kohtaan, mikä on aivan naurettava ajatus -- mihinkään muuhun ei vaalivideoon sijoitetussa sarjakuvassa väkivalta kohdistu, paitsi toki kantasuomalaisiin, jotka ovat päättäjien tekopyhyyden ja ahneuden, median vaikuttamisyritysten ja väkivallantekijöiden uhreja.

Toki sarjakuvassa kurjistuvan ja kupattavan kansan raivo herättää pelkoa päättäjissä, mutta mitä väärää tällaisen esittämisessä on -- minkään muutosta ajavan puolueen tai äänestäjän näkökulmasta?

Luulen, että aivan kaikki suomalaiset eivät ole olleet tyytyväisiä todellisuudessakaan edellisen hallituksen touhuihin, vaikka työllisyys onkin noussut. Tyytymättömiä on varmasti liki kaikkia puolueita äänestäneissä.


*

Itse videosta olisi voinut tehdä paljon tarkemman otsikkoa myöten, sillä nyt se jää hiukan pliisuksi - - enkä tarkoita lisää väkivaltaa vaan pientä hiomista asetelmiin. Tuskin pelkkä "ketutus" kuvaa ihmisten tuntoja nyky-yhteiskunnan ikävistä muutoksista, v-sana olisi lähempänä. Toki vaalivideossa epäkohtia nostetaan esiin niin, että niiden analysointi vaatisi oman tilansa. Vaalivideoon upotettu sarjakuva noudattelee tyypillisiä dystopia- ja sankarigenren totuttuja latuja. Joku voi ajatella, että sarjakuvaan on tiivistetty persujen yksinkertainen yhteiskunnallinen logiikka, mutta kuitenkin videon loppu alleviivaa, että todellisuus ei ole tuollainen, ja varsinkaan raivoaminen ei auta. Todellisuudessa vain meidän äänemme ratkaisevat.

Nyt mediassa noussut kohu on minusta tyypillistä vaalivaikuttamista, joka paljastaa lähinnä toimittajien arvot ja asenteet. Muitakin esimerkkejä voitaisiin nostaa esiin, vaikkapa Ilta-Sanomien vastaava juttu. Tuntuu, että tärkeintä on luoda asenteita klikkiotsikoin, asetella raflaavia otsikoita rinnakkain ja toivoa, että lukija luo nopeasti vaikka sitten virheelliset yhteydet ilmiöiden välille, ja samalla toivoa, että kukaan ei ota asioista selvää ja lue pidemmälle.

Sinänsä vaalivideoon upotetussa kliseisessä sarjakuvassa on monta totuuden siementä. Meidänkin maamme voidaan helposti saattaa suhteellisen lyhyessä ajassa, muutamassa vuosikymmenessä, tilaan, jossa nyt esimerkiksi Ranskassa ollaan. Ihmiset protestoivat väkivaltaisesti päättäjien toimia, ja kannatuksensa aallonpohjassa oleva presidentti käskee avata tulen kansanjoukkoihin - olkoonkin että kumiluodein ja vesitykein. Samaan aikaan Pariisin keskustan kaduilla rikotaan paikkoja ja edistyksellisissä lähiöissä palavat autot kuin soihdut, antisemitismi kukoistaa ja pääkaupunkia vartioidaan konetuliasein terroristien varalta. No, ehkä pohjoismaalaiset ovat maltillisempia reaktioissaan kuin ranskalaiset emmekä etene aivan noin pitkälle. V niin kuin Vendettassa (1982-1985) dystopiayhteiskunta oli sijoitettu 15-18 vuotta eteenpäin vuoteen 1997, ja jos vedetään analogia persujen vaalimainoksen maalailemaan yhteiskuntaan ja esimerkiksi vuoteen 2034 tai 2037, saattaa maisema olla tulevaisuudessa paljon synkempi kuin vaalivideossa.


*

Kenelle tämä vaalivideo on suunnattu? Luulisin, että nuorille ja aikuisille, jotka esimerkiksi tuntevat erilaisten populaarikulttuurin lajityyppien käytön, mutta pitävät politiikkaa tylsänä tai raiteiltaan ajautuneena. Ehkä se herättää heissä monenlaisia ajatuksia ja jopa innostusta äänestää, olla osa jotain sankaritarinaa. Äänet eivät mene välttämättä ainoastaan perussuomalaisille, koska harva nuori tuntee niin hyvin perussuomalaisten politiikkaa ja tarjolla on muitakin sankaritarinoita.

Toki tätä videota voi pitää äänestäjille suunnattuna populistisena propagandana, koska se näyttää fiktion keinoin vain osan siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja kohdentaa vaikuttavuutensa juuri dystopian siemeniin ja päättäjien piittamattomuuteen, mutta esimerkiksi myös YLE on tuottanut verovaroin omanlaisiaan poliittisia propagandavideoita aivan surutta ja ilman kohuja. Onko esimerkiksi vaalivideon hyvyys, korrektius tai tuomittavuus päätettävissä sen perustalta edustaako se lajityypiltään tai joiltakin osiltaan dystopiaa, utopiaa vai opettavaista poliittista korrektiutta? Niinpä. Asiaa kannattaa miettiä.

YLEn videoissa asetelma on toinen: Niissä syyllistetään yleensä kansalaisia yhteiskunnan ongelmista, kuten väärästä asenteesta ja rumista puheista ja pyydetään kuuluisien näyttelijöiden siivittämänä ilmiantamaan mahdollisia vihapuhujia, samoin varoitellaan julkisissa tiloissa ja kaduilla väijyvistä valkoisista rosvoista ja raiskaajista -- kansaa kusettavia poliitikkoja ja muunlaista väkivaltaa ei ole olemassakaan, eipä tietenkään. Roistot löytyvät aina väärin ajattelevan ja rikollisen kansan parista eli niistä huonoimmista ihmisistä. (Turvalause: Vihapuhe on idioottimaista ja väärää ja vahingoittavaa, mutta niin on YLEn piilotteluagendakin.)

Jos nämä persujen ja YLEn videot jostakin kertovat, niin siitä että kansalaiset ovat hyvin monenlaisen vaikuttamisen piirissä. Kannattaa ajatella omalla järjellään joka kohdassa eikä ottaa mitään sellaisenaan.


*

Väkivalta ei ole koskaan onnistunut ratkaisu. Joskus mietin, mitä äänestämiselläkään saadaan aikaan. Varmasti kuitenkin parempaa jälkeä kuin väkivallalla. Esimerkiksi kompromisseja, joiden kanssa sitten jokaisen on elettävä niin kuin muutoinkin elämässä.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Tina S



Löysin tänään Youtubesta aivan mielettömän hienon nuoren naiskitaristin: ranskalainen Tina S, oikealta nimeltään Tina Setkic, ekat videot kolmetoista-viisitoistavuotiaana, ja esimerkiksi Vivaldi-tribuutti neljätoistavuotiaana ja Beethovenin Kuutamosonaatti pari vuotta myöhemmin. Tässä Tinan versioimana sekoitus tunnettuja rock- ja heavykappaleita ja klassista.

Kuusitoistavuotias Tina ja Jason Beckerin Altitudes.

Täydellistä runoutta sähkökitaralla, kuuntelin koko illan; tässä monipuolinen kooste!




Jatkoa eiliseen keskusteluun



löytyy tästä, Iltalehden näkökulmassa Olli Pusa. Tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa, ja usein sitä tehdään tietoisin poliittisin rajauksin, jotka perustelevat lähinnä päätöksiä, jotka tuntuvat nykyhetken politiikassa hyviltä:

"Eläketurvakeskus julkaisi uuden päivityksensä Suomen eläketilanteesta 2050-2085. Nyt ETK ennustaa järjestelmän ajautuvan vaikeuksiin 2050 jälkeen.
Pari vuotta sitten tehdyssä ennusteessa arvioivat järjestelmän rahastojen kasvavan loputtomiin, vaikka eläkeindeksiksi olisi otettu ns. puoliväli-indeksi. Millaisenhan tuloksen arpovat parin vuoden päästä?
En tiedä mitään muuta maata maailmassa kuin Suomi, jossa tuollaisilla 60-70 vuoden päähän ulottuvilla ennusteilla päätetään esimerkiksi seuraavan vuoden indeksikorotuksista. Se on röyhkeä tapa sivuuttaa normaali päätöksenteko. Teknokraatit julistavat heillä olevan kristallipallon, joka yksin tietää totuuden ja sen mukaan pitää kaikkien toimia.

***
Eläkemenojen ennustaminen on aina vaikeaa ja epävarmaa. Niin se on ollut historiassakin.
Esimerkiksi Suomessa perustettiin niinsanottu vanha kansaneläkejärjestelmä 1937. Siinä jokainen säästi eläkettä omalle tililleen. Rahoja ei saanut lainata valtiolle.
1939 alkoi sota, joka jatkui vuoteen 1945. Valtio lainasi rahat sotatalouden tarpeisiin, ja inflaatio tuhosi niiden arvon. Suomen väkiluku oli 1945 pienempi kuin nykyään. Sodan takia 100 000 ihmistä oli hävinnyt työvoimasta kuoleman vuoksi ja toinen mokoma invalidisoitunut.

***
Viisi vuotta myöhemmin maassa oli satoja tuhansia suurten ikäluokkien lapsia. 1956 eläkejärjestelmä julistettiin konkurssiin. Siihenkö se elämä muka loppui? Ei yhteiskunnan tehtävänä ole sopeutua eläkejärjestelmään. Nykyisten ennustajien kuvitelmat maailman kehityksestä tuntuvat enemmänkin naiiveilta.
Matala syntyvyys on toki ongelma. Tietysti ensin pitää kysyä, miksi sitä on tahallaan ajettu? Syyllistetään lapsia ja nuoria maailman tuskasta.
Paljon kuulee kommentteja, etteivät suomalaiset voi hankkia lapsia, koska maailman väestönkasvu, ilmaston muutos… Sitten ihmetellään, että kansakunnan itsetuhoinen käytös toteutuukin.

***
Ennusteet tulevaisuudesta ovat arvoitus ja niiden epävarmuuksia ei pystytä hallitsemaan. Syntyvyyden kehittyminen on muuttuva asia, on ollut sitä aina. Toki siihen voidaan tarkoitushakuisesti vaikuttaa. Siksi tuollaiset pitkän tähtäimen ennusteet ovat asiantuntijoiden analyysivälineitä, eivätkä tämän päivän politiikan ohjenuora.
Helsingin Sanomat tarttui ETK:n ennusteeseen ja julisti, että Suomeen tarvitaan 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa 30 vuodessa. Vaatimus oli hieman pienentynyt Jyrki Kataisen möläytyksestä 2008, jossa vaadittiin 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä. Sylttytehdas ja motiivit molemmille lienevät sama.

***
Maahanmuuton ongelmana on Suomen talouden kompurointi. Ei pystytä pitämään edes omia koulutettuja nuoria Suomessa kilpailukykyisten työpaikkojen puuttuessa. Lukumäärätappiota paikataan tuomalla halpatyövoimaa ulkomailta. Eläkejärjestelmän rahoituksessa kuitenkin ratkaisevaa ovat eurot eivät lukumäärät. Halpatyövoima ei järjestelmää pidä pystyssä.
Suurelta osin maahanmuutto Suomeen on ollut humanitaarista maahanmuuttoa. Sen vuosikustannukseksi on äskettäin arvioitu 3 miljardia vuodessa. Sillä rahalla korjaisi valtavasti eläkejärjestelmänkin tilannetta. Suomen eläkejärjestelmä maksuineen ja menoineen on osa julkista taloutta ja osa veroastetta.

***
Jos maahan tuotetaan suuret määrät halpatyövoimaa, mitä me teemme sillä 10-15 vuoden päästä? Jo nyt on näkyvissä, että tekoäly tulee poistamaan suuren osan halpatyövoiman tarpeesta. Tällaisesta työvoimasta meille jää vain valtavat määrät elätettäviä entisiä halpatyövoimalaisia.
Ylipäätään meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on työelämä 30-50 vuoden päästä. Sen ennustaminen tämän päivän kuvitelmilla on arvailevaa tutkimusta, mutta sen sokea käyttö poliittisessa päätöksenteossa on suuren luokan typeryyttä.

***
Työperäinen maahanmuutto toimii silloin kun se perustuu luonnolliseen työvoiman tarpeeseen. Siis olennaista on se, että Suomeen syntyy korkeaa osaamista ja koulutusta vaativia työpaikkoja yrityksiin, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Se, että näin ei ole tapahtunut, on osaltaan työeläkejärjestelmän ja sen vallankäyttäjien vika.
Alun perin eläkejärjestelmän piti rahastoillaan turvata tätä prosessia. Nykyään siitä ei enää piitata. Eläkejärjestelmä on imenyt Suomen taloudesta yli 200 miljardin rahastot ja siitä on muodostunut omituinen Suomen talouden valtakeskus. Jos järjestelmä ei ole pitänyt huolta tulevaisuudestaan, onko koko eläkejärjestelmä nyt oikeissa käsissä?

***
Monet huokailevat, etteivät lapsemme tule saamaan minkäänlaista eläkettä. Mitään sellaista ei ole näkyvissä. Sen sijaan heillä on yksi meidän aiheuttamamme ongelma: he elävät huomattavasti vanhemmaksi kuin meidän sukupolvemme. Sen seurauksena he joutuvat työskentelemään vanhemmiksi.
Se vaikuttaa tehokkaasti eläkerahojen riittävyyteen, kun eläkettä saavien määrä pienenee samalla kuin eläkemaksujen maksajien määrä kasvaa. Ehkä joskus ETK:kin tunnustaa tuon ennusteissaan?
Nyt esiin tulleet seikat eivät puolla mitään katastrofia eläkejärjestelmässä. Sen sijaan pitää esittää kaksi hallintoa koskevaa kysymystä. Onko eläkejärjestelmän hallinto nyt oikeissa käsissä, jos sen valtiaat eivät osaa tai halua miettiä asioita laajemmin kuin lyhyen tähtäimen valtapolitiikka? Pitäisikö Eläketurvakeskus siirtää valtion virastoksi? Tehtäisiin siitä viranomaisten väline eläkejärjestelmän valvontaan sen sijaan että se on eläkejärjestelmän propagandaväline."
Kirjoittaja Olli Pusa on yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiaaliturvapolitiikan dosentti ja vakuutusmatemaatikko.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Ilmastotekoja (päivitetty klo 19.30)



Henkilökohtaisesti en jaksa osallistua mielenosoituksiin tai vastaavaan kansalaistoimintaan. Minusta ei ole ilmastohihhuliksi eikä ilmastoahdistujaksi. Sitä saavat harrastaa ne, jotka tuntevat kutsumusta.

Listasin kuitenkin joitakin elämäntapaani kuuluvia asioita, jotka voi katsoa ilmastoteoiksi. Minä välitän syvästi ympäristöstä ja haluan, että luonto säilyttää monimuotoisuutensa.

Täytyy sanoa, että olen melko tyytyväinen ja niukemmaksikin voisin vetää. Tiedostan, että ei minun valinnoillani maailmaa pelasteta, mutta henkilökohtaisesti tämä menettelee.

- Olen käytännössä jättänyt lentämisen niin työ- kuin vapaa-ajalla: jätän yksinkertaisesti matkat väliin, vaikka siitä on minulle haittaa (vähäisempi menestys työelämässä, perheen yhteisten ulkomaanmatkojen jääminen pois elämyslistalta - - en pidä oikeastaan yhtäkään kontaktia tai omien ajatusteni esittämistä niin arvokkaana että tuhoaisin luontoa matkustamalla): perheeni ymmärtää, että en lähde neljäksi päiväksi  Pariisiin tai varsinkaan kaukomatkoille, joskin varaan oikeuden johonkin poikkeukseen, koska tiedän, että matkailujalanjälkeni on käytännössä merkityksetön ja mahdolliset matkat tapahtuvat Euroopan sisällä, mutta mieluummin menen mökille luonnon keskelle hiljaisuuteen

- Olen jättänyt punaisen lihan käytön hyvin vähälle: pieni määrä kotimaista lihaa silloin tällöin osana normaalia ruokavaliota, määrä olematon, koska en pidä lihasta juurikaan - riistaa syön aina kun sitä saan appiukolta; riistassa on villin elämän luonnetta, pihvistä maistaa jotain muuta

- Käytän arkena julkisia ja joskus kimppakyytiä: yleensä teen töitä kotona aina kun se on mahdollista eli minimoin työliikkumisenkin - negatiivista liikkumisessani on, että autoa tulee käytettyä perhesyistä, mutta myönteistä on, että pärjäämme hyvin viiden hengen perheenä yhdellä pieniruokaisella mutta tilavalla autolla

- Valmistan käytännössä perheen ruoat itse ja katson, että se on kunnon ruokaa: pidämme ruokahävikin pienenä, kotimaisuusaste on korkea, joskin muuallakin tuotettua löytyy korista hinnan vuoksi

- Syön harvoin ulkona: tätä perustelee lähinnä oma nuukuuteni

- Huolehdin siisteydestä ja hygieniasta mutta pyrin siihen, että käyttämämme vesimäärä pienenee vuosi vuodelta (näin on käynyt); kompensoin teinien suihkussa lotraamisen jättämällä suihkun välistä

- Harrastukseni eivät juuri ympäristöä kuluta: istun, seison ja kirjoitan, kävelen, pyöräilen ja soutelen ja kesällä ja syksyllä marjastan, sienestän ja kalastan - ruokaa tulee kerättyä luonnosta perheen kanssa ihan huomattavia määriä: kirjoittamalla voi tehdä huikeita mentaalisia matkoja, joissa ei hiilijalanjälkeä synny

- Pyrin vähäiseen sähkönkäyttöön, mutta kyllähän sähköä lapsiperheessä kuluu, sille ei voi mitään: 2 kuukautta vuodessa käyttö on vähäistä kun olemme sähköttömällä pikku mökillä, jossa saunan lämmittäminen lämmittää myös sekä asunnon että käyttöveden. Jääkaappi, grilli ja liesi toimivat kaasulla, jota menee yhteensä noin 5 pulloa keväästä syksyyn

- Kierrätän ja lajittelen kaiken muun paitsi muovin, koska se on tällä hetkellä hyödytöntä: sähkönä ostan roskasähköä, koska on parempi käyttää kierrättämättä jäänyt jäte energiantuotantoon kuin siirrellä ja prosessoida muovia hankalasti ja usein ympäristön kannalta kuluttavasti

- Ostan mahdollisimman vähän ja käytän tavarat ja asusteet loppuun, huolto on tärkeää: perheessä kuuluu muutenkin kaikki raha minkä ehtii tienata

- Lapsiluku on minun osaltani tässä: kolme lasta on paljon ympästöä ajatellen, mutta olen pitänyt huolen siitä, että en tuo enää yhtään lasta olemassaoloon, ja jokainen lapsistani on arvokas maamme ja maailman rakentamisessa: uusioperhekuvioihin ja siitä seuraavaan kuormitusrumbaan en jaksa alkaa: jos sellainen kiusaus iskee, ammun itseni varotoimena (sarkasmia), tämä siis on hyvin henkilökohtainen valintani

- Opetan lapsilleni vaivihkaa ekologista elämäntapaa, mutta en pakota ketään mihinkään - lapsia ei voi opettaa enempään kuin mihin heidän kognitiiviset kykynsä ja hahmotuskapasiteettinsa riittää, mutta todellisuus opettaa, siitä on turha huolehtia

Olen suomalaisittain hyväosainen ihminen, maailman mittakaavassa superetuoikeutettu. Köyhänä pystyisin vielä karsitumpaan elämäntapaan aivan luonnostaan - kyse ei olisi valinnoista vaan pakosta. Kolmetoista vuotta opiskelijana ja jatko-opiskelijana eläneenä tiedän, mitä on niukkuus ja taloudellisuus. Lapsuuteni oli vieläkin niukempi, mutta onnellinen. Asunto- ja muuna velallisena tarkka elämäntapa ei ole unohtanut, vaikka omaisuutta on karttunut.

Tässä päälinjat. Enimmäkseen isolla porukalla tapahtuvaa perheautoilua en pidä kovin suurena syntinä, ja ainahan voin tankata Nesteen mydieseliä. Sähköauton hankintaa pidän perheellemme mahdottomana ja jokseenkin turhana investointina. Biopolttoaine ja -kaasu ovat täysin mahdollisia jatkossa, jopa autosta luopuminen voi olla listalla. Kommuuniasujaa ja kommunistia minusta ei saa, ja aion sytyttää tulet niin kauan kuin tikut kädessä pysyy - märkiä puita ei tarvitse käyttää.

En tarvitse puolueita ja poliittista ohjausta omien ilmastotoimieni toteuttamiseen. Pyrin tekemään valintoja, jotka ovat sopusoinnussa ympäristön kanssa.

Ymmärrän kyllä, että isossa kuvassa on tärkeää päättää yhdessä suuntaviivat. Isoin ympäristöteko olisi maailman hillittömän väestönkasvun tietoinen ja raju rajoittaminen ja huolen pitäminen siitä, että kylmän ilmaston vuoksi energiaintensiivisellä pohjoisella pallonpuoliskolla elää mahdollisimman vähän ihmisiä - globaalissa etelässä tyrehdyttäminen olisi kaikkein olennaisin toimi, koska länsimaissa syntyvyys on romahtanut. Tämän lisäksi kulutuksen kovaa leikkaamista ja puhdasta teknologiaa kehiin ja kestävä paikallisuus arvoonsa kaikilla tasoilla, niin maailma on paljon parempi paikka elää ja tehdä yhteistyötä.

Tässä tylsän ihmisen käytännöllistä ilmasto-ohjelmaa. Saa kommentoida ja ehdottaa niukennushaasteita.

Sinänsä en pidä tällaisten listojen laatimisesta, koska ne tuntuvat  tekopyhiltä tai ainakin uuspuritanistiselta itsensä esittelyltä. Pointtina on tässä listauksessa lähinnä se, että vaikka ihminen ei äänestäisi ilmastoasioilla poseeraavia tai niitä aidosti ja kestävästi edistäviä puolueita, hän voi toteuttaa hyvin samoja tekoja tai jopa tehokkaampia tekoja, jos tahtoo. Mikään puolue ei ole tässä suhteessa ensisijainen vaan olennaisia ovat teot, joita tehdään. No, onhan puolueilla ja päättäjien valinnoilla toki merkitystä, mutta tällä hetkellä ne ovat kuormittavuusasian kokonaisuuden huomioon ottaen niin ristiriitaisia, että pidän parempana toimia ja ajatella hyvyyden leirien ulkopuolella.


*

Yksi esimerkki. Ihmiskunta ei pysty pelastamaan tätä planeettaa, jos emme samaan aikaan saa tehokkaasti puututtua niin ilmastokysymykseen kuin hillittömään väestönkasvuun, ja kuten olen monesti sanonut, ne kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Myös väestösiirtymät pitäisi voida pysäyttää, mutta tällä hetkellä niihin suorastaan houkutellaan, koska ei ole aikomustakaan hoitaa ongelmien juurisyitä ja koska kansainvaellukset ovat iso bisnes, vähän niin kuin sodat.

Minusta tuntuu, että emme saa hoidettua edes ensimmäistä eli ilmastokysymystä, koska kaikki eivät ole siihen sitotuneet. Vuoteen 2030 mennessä Kiina ja Intia, joille ei ole kansainvälisesti annettu velvoittavia päästötavoitteita, ovat pahentaneet kokonaistilannetta huomattavasti, elleivät ryhdy itse vapaaehtoisiin jättiläismäisiin tekoihin. Vuonna 2030 alkaa -- nykyskenaarioiden mukaan -- olla paskat lopullisesti housussa. Sitten vain selvitään, mutta katsotaanpa nyt kuitenkin ensin, pitivätkö ennusteet paikkansa sinne päinkään.

Mitä tulee tuohon ongelmalliseen ilmaston ja väestömäärän kaksoissidokseen on tällä hetkellä suurin osa suomalaisista ja eurooppalaisista puolueista aivan kädettömiä asian suhteen edes ohjelma- tai ajatustasolla -- kaikkein ekologisimpana esittäytyvän puolueen edustajat eivät suostu kohtaamaan koko ongelmaa vaan vääntävät sen joksikin muuksi, tyypillisesti mittaamattomaksi ja muodottomaksi hädäksi ja avuntarpeeksi. No, tämä on pieni synti, sillä itse väestökasvun maissa missä ongelma pitäisi ratkaista, ei tapahdu riittävästi mitään, ellei luonto tai muu maailma puutu peliin ronskilla kädellä.

Nämä meidän pikku "ympäristöeettiset" tekomme eivät ole kyllin voimakkaita muuttamaan suuntaa eivätkä ne, vaikka kuinka hyväntahtoisesti ajattelemme, riitä muuhun kuin hyvän mielen hankkimiseen meille itsellemme. Juuri näin synkkänä näen tilanteen. Tilanne ei tietenkään oikeuta moraalittomuuteen, mutta toivoa on hyvin vähän mikäli nykyiset laskelmat yhtään pitävät paikkansa. Kannattaa kuitenkin takertua siihen pieneen toivoon.


perjantai 22. maaliskuuta 2019

Pyhäkkö Oulussa eli kertomus oletuksista ja valikoidun tiedon jakamisesta (päivitetty 22.3. klo 18.35)



Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa suomalaisia puhuttivat Oulun raiskaustapaukset. Oulussa hyvät ihmiset, kirkkoherrat ja tiettyjen poliittisten puolueiden edustajat muiden muassa, vaikenivat, olivat sokissa tai syyttivät tavallisia oululaisia rasismista ja tragedioilla ratsastamisesta -- siis valtavan raiskausepidemian aikana ja yhä uusien tapausten tullessa esille.

Oulun moskeijaan kohdistunut ilkivalta -- esimerkiksi rakennuksen ovelle virtsaaminen ja ikkunan rikkominen sekä tavaroiden rikkominen sisätiloissa -- herätti kuitenkin evankelisluterilaisen kirkon edustajat paheksumaan tekoja ja painottamaan, että maassamme jokaisella on oikeus harjoittaa vapaasti uskontoaan.

Sinänsä suoraselkäistä toimintaa, koska vähemmistöjä on aina hyvä puolustaa ja rikoksiin puuttua, mutta melko valikoivaahan tämä kirkkoherrojen lähimmäisten ja heikoimmassa asemassa olevien tukeminen oli, kun raiskausten uhreille ei riittänyt vastaavaa julkista empatiaa.

No, lopulta kaikkien oli pakko tavalla tai toisella tuomita raiskaukset tai ainakin pitää harmistuneena suunsa kiinni, kun tapausten mittavuutta ja vakavuutta ei enää voitu padota julkisuudelta.

Lopulta joku heitti pyhäkön käytävään savukranaatin. Media ei ole osannut nimetä tekijöitä, kun poliisikaan ei ole saanut mitään selville. Monessa suunnassa on tosin aavisteltu rasismin nousua -- jatkuvan ilkivallan taustalla olisivat rasistiset suomalaiset, jotka osoittavat mieltään muslimimiesten tekemiä raiskauksia kohtaan.


*


Pyhäkössä on turvakamerat. Kameroiden sisällöstä ei ole tullut tietoa julkisuuteen. Käräjäoikeuden pedofiliaoikeudenkäynnin asiakirjat ja tuomio on julistettu salaisiksi. Poliisi ei ole saanut tekijöitä kiinni eikä ilkivaltaa selvitettyä, jäljet kylmenevät. Muslimiyhteisö haluaa vaieta tapahtumista. Kaikki nämä asiat yhdessä herättävät joitakin epäilyksiä...

Paikan SDP-kytköksinen imaami Abdul Mannan on mutissut partaansa ja lopulta vaiennut. Kalevan haastattelema, uhrin lähipiiriin kuuluva henkilö ihmettelee suuresti, miksi yhdyskunnan puheenjohtaja Mannan ei ole tukenut uhrin perhettä hyväksikäyttötapauksen tultua ilmi. Minä en ihmettele: kuka nyt vapaaehtoisesti alkaisi puhua totta tällaisessa tapauksessa, kun kyseessä on yhteisön maine ja raiskaaja on moskeijan puhevaltaisten eli miesten mukaan "hieno mies" ja "tuomittu ilman todisteita".

IS:n tietojen mukaan "3 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomin saanut Asoev Muso on ollut arvostettu islamilaisen yhteisön jäsen. Häntä on pidetty oppineena ja korkea-arvoisena henkilönä. Tämän vahvistaa myös Muson asianajaja Meeri Luolavirta:

- En tiedä onko hänellä mitään virallista asemaa yhteisössä, mutta hän on vastannut siellä uskonnon opetuksesta. Yhteisön sisällä hän on ollut hyvin arvostettu henkilö, Luolavirta kertoo."


Ollaksemme rehellisiä imaamin käytös ei poikkea luterilaisista uskonveljistään ja -siskoistaan -- eiväthän hekään ole välittäneet Oulun raiskatuista tuon taivaallista, ainakaan julkisesti. Lähipiiriläisen mukaan Mannan on päinvastoin sanonut, että jos he ottavat yhteyttä poliisiin, se aiheuttaa ongelmia moskeijalle.



*

Uuden-Seelannin veriteon jälkeen Mannan on julkisuuteen kertonut pelkäävänsä muslimeihin kohdistuvaa terroria. MTV:n uutisten mukaan muslimiyhteisö on lausunut seuraavaa:

"Tällaista (ilkivaltaa) tulee tapahtumaan uudestaan niin kauan kunnes media ja poliitikot ottavat voimakkaan kannan vastustaa kaikenlaista vihaa ja islamofobiaa, lausunnossa kirjoitetaan."

Yhdyskunta on esittänyt lausunnossaan median ja poliitikkojen jättävän yleensä vihapuheen ja tiettyjen ryhmien uhriksi joutumisen huomiotta.

Se, mitä Abdul Mannan ei kerro, on että Oulun moskeijan viimeaikoina kokema ilkivalta on todennäköisesti protestia kyseisessä pyhäkössä tapahtuneesta raiskauksesta, mutta ilkivallan tekijöinä ovat luultavasti muut kuin kantasuomalaiset rasistit, nimittäin raiskatun tytön lähipiiriin kuuluneet ihmiset eli toiset muslimit. Nyt julkisuuteen tulleet tiedot moskeijaraiskauksesta tukevat ajatusta.


*

Itse ymmärrän täysin, jos ilkivalta on peräisin siitä, että turhautuneet vanhemmat, sukulaiset tai perheen ystävät osoittavat mieltään pyhäkössä tapahtunutta raiskausta kohtaan.

Voihan käydä ilmi sekin, että moskeijaan kohdistunut ilkivalta on sekä kantasuomalaisten rasistien että turhautuneiden muslimien tekosia. Viimeisten ilkivallantekojen osalta jälkimmäinen tuntuu kuitenkin uskottavammalta, sillä ainakaan yleisessä tiedossa ei ole, että Oulun nuoret turvapaikkaa hakeneet raiskaajat olisivat olleet aktiivisesti mukana moskeijan toiminnassa toisin kuin oli 10-vuotiaan tytön raiskauksesta tuomittu 44-vuotias Koraanin opettaja. Myös paikan imaami on kieltänyt yhteyden.


*

Saapa nähdä, mitä kaikkea tämän asian tiimoilta vielä ilmenee ja miten kauas taaksepäin asioita tutkitaan ja miten asiasta uutisoidaan.

Korjaako media esimerkiksi virheellisiä oletuksiaan rasistien teoista, jos saamme parempaa tietoa?

Asiat eivät ole useinkaan niin mustavalkoisia kuin tahdotaan ajatella tai sopisi omaan agendaan.

Tärkeintä on, että uutisoinnissa pidetään kiinni faktoista. Jos jotkut ovat tietoisesti vyöryttäneet syitä ilkivallasta joko kantasuomalaisten tai muslimiyhteisön jäsenten niskaan, on se todella törkeää ja antaa ikävän kuvan näistä toimijoista.


*

En yleensä lainaa vaihtoehtomedioita, mutta Murha.infosta löytyvä haastattelu, jonka on tehnyt alunperin PT-media, on paljonpuhuva. Jokainen voi suhtautua siihen niin kriittisesti kuin tahtoo, mutta tällainenkin skenaario on otettava huomioon. Itse uskon, että se selittää osan tapahtumista, joskaan ei varmasti jokaista ilkivallantekoa. Tulevaisuus näyttää, mikä on totuus, jos siihen koskaan päästään tai halutaan päästä.

Tässä suora lainaus haastattelusta:

"Muuan Oulussa jo lapsesta asti asunut irakilainen 40-vuotias mies kertoo, että ei ole uskonut alusta astikaan, että moskeijan tekojen takana olisi kantasuomalaisia. Irakilainen on työskennellyt vuosia Oulun naapurikaupungissa Iissä pizzeriassa ja asunut Oulussa. Nykyään mies asuu Tukholmassa, mutta hänellä on tiiviit yhteydet Oulun suuntaan, sillä hänen perheensä asuu siellä edelleen.

– Jossain vaiheessa nousi esille huhuja, että moskeijassa oli tapahtunut epäsopivia tekoja. Esille tuli jotain lapseen tai lapsiin kohdistuvia seksuaalisia tekoja. En usko, että kyseessä oli mikään systemaattinen toimi vaan lähinnä yhden pervertikon tekosia. Tiedän kyseisen miehen (Asoevin) vaikka en tunnekaan häntä.
Irakilaisen mukaan kaikki Oulun muslimit tietävät mikä taho on moskeijan tuhotöiden takana. Kukaan heistä ei yritä syyttää teosta suomalaisia, se on lähinnä suomalaisen median sepittämää tarinaa.
– Ainakin osan tihutöiden takana on jonkinlainen kosto ja turhautuminen siitä mitä on tapahtunut. Suomalaiset eivät ymmärrä sitä, että muslimiyhteisö on pieni ja kaikki tietävät mitä tapahtuu yhteisön sisällä. Toisaalta useimmat muslimit eivät ymmärrä mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. He eivät osaa kuin tönkkösuomea, eivät lue lehtiä, eivät seuraa uutisia ja ovat ihan pihalla mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

– Kun alkoi levitä huhua niin tietyt tahot kiehuivat (irakilainen ei halua mainita erikseen mitään tahoa, mutta luultavasti hän tarkoittaa tässä seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen tytön puolella olevia ihmisiä). He ovat moskeijan tihutöiden takana. Itselleni tämä asia on aivan selvä. Oululaiset ovat mukavia ja välittömiä ihmisiä, eivät he tee tihutöitä."



*


Yksi mahdollisuus, mikä on maailmalla aivan tavallista, on että moskeijan ilkivallassa on kyseessä shiiojen ja sunnien tai vastaavien ryhmittymien välisestä kähistelystä, mutta en osaa arvioida, millaiset voimasuhteet Oulussa vallitsevat, ja onko tällainen selitys uskottava. Tuntuu kuitenkin oudolta, että kantasuomalaiset olisivat menneet moskeijan sisätiloihin ja rikkoneet jotain. Se olisi varmasti huomattu kameroista.





keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Auttamisen arvo




Oulun kaupunki hakee valtiolta yli kahta miljoonaa seksuaalirikosten ehkäisyyn. Oululla on  pyrkimyksiinsä kuusikohtainen toimenpideohjelma.

Suomeksi sanoen rahaa pyydetään siihen, että voidaan kertoa riskiryhmiin kuuluville asiaa tajuamattomille tai siitä välittämättömille ihmisille, ettei alaikäisiä (tai ketään muitakaan) saa raiskata, ja potentiaaliselle uhripuolelle, ettei pidä hankkiutua tilanteisiin, joissa on raiskatuksi tai hyväksikäytetyksi joutumisen riski.


*

Minusta olennaisinta on se aivan uskomaton tosiasia, että on onnistuttu ylipäätään luomaan yhteiskunnallisella päätöksenteolla tilanne, jossa yhdessä kaupungissa joudutaan käyttämään miljoonia raiskausten ehkäisyyn.

Tärkeintä koko ohjelmassa olisi mielestäni, mikäli tahdotaan raiskausten loppuvan tai edes vähenevän, opettaa, mitä käsite ja teko nimeltä raiskaus merkitsee ja mitä seurauksia siitä on asianosaisille meidän yhteiskunnassamme ja inhimillisesti ajatellen -  tämä on toisaalta jaarittelua, koska rikoksentekijöitä olisi alkujaankin huomattavasti vähemmän, jos he arvostaisivat toisia eli potentiaalisia uhreja.

Nyt ainakaan osalla rikoksiin syyllistyneistä ei selvästi ole käsitystä raiskaukseksi ja seksuaaliseksi hyväksikäytöksi kutsuttavien tekojen luonteesta tai sitten he eivät yksinkertaisesti välitä asiasta ja siitä koituvista seurauksista, koska laiton teko on heidän kannaltaan houkutteleva ja riskinoton arvoinen, kenties jossakin määrin myös kannattava.


*

On surullista lukea viikottain uutisia siitä, kuinka eri puolilla Suomea nuoria tyttöjä raiskataan. Pelkkien uutisten perusteella luvut ovat mittavia. Luultavasti suurin osa tapauksista ei edes tule yleisön tietoisuuteen. Vasta myöhemmät rikostilastot paljastavat totuudesta sen osan, mikä on päätynyt viranomaisten tietoon.

Toinen asia on, että raiskausten ja seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistukset tulisi saada tolalle, jolla on jonkinlaista pelotearvoa.


*

Kaikissa Oulun tapauksissa uhri ei ole edes voinut puolustautua, kuten tässä ensimmäisessä, nyt ratkaistussa törkeäksi luokitellussa hyväksikäyttö- ja raiskaustapauksessa, jossa alle 10-vuotias tyttö tunsi erityistä luottamusta tekijään.

Tämä juttu ei liity aiemmin julkisuudessa esillä olleisiin tapauksiin, vaikka sijoittuukin samalle ajalle eli viime vuoden kesään ja syksyyn.

Jokainen voi miettiä, onko tekijän saama rangaistus 3,8 vuotta ehdotonta vankeutta riittävä tuomio. Varmasti se on nykylainsäädännön puitteissa kova rangaistus, mutta tekijä istuu siitä käytännössä alle puolet eli vuoden ja kymmenen kuukautta, mikäli sattuu olemaan ensikertalainen -- siitähän meillä ei ole tietoa.

Mitenköhän mies aikoo jatkaa elämäänsä tuomion jälkeen? Hän on toiminut raiskaamansa tytön hengellisenä ohjaajana eli Koraanin opettajana Oulun moskeijassa ja seksuaalinen väkivalta on tapahtunut tässä pyhäkössä. Onkohan tuomitun raiskaajan yhteisössä mahdollista toimia yhä hengellisenä ohjaajana raiskauksen jälkeen ja mikä instanssi säätelee rangaistun henkilön toimintaa jatkossa? Toivottavasti miehen ei anneta toimia minkään sortin opastajana ja toivottavasti myös moskeija irtisanoutuu miehestä.

Toisaalta raiskaajalla ja vankilakundilla, varsinkaan jos hänellä ei ole koulutusta ja muita yhteisöelämän taitoja, ei ole kovin ruusuista tulevaisuutta yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä, joten hän on käytännössä verovaroin elätettävien joukossa lopun ikänsä. Näitä tapauksia alkaa olla pelkästään viime vuosilta satoja.

Miksi tämän luottamustehtävässä olevan miehen piti raiskata pieni tyttö temppelissä, mikä tieto olisi saanut hänet pidättäytymään?


*

On huomattava, että nyt median usein erityisesti Oulun ongelmaksi nimeämä raiskausbuumi ei suinkaan ole vain Oulun asia. Vastaavia, joskaan ei aivan yhtä laajoja mutta joka tapauksessa merkittävän laajoja ja Oulun raiskausilmiöön vertautuvia tapauksia on alkanut paljastua suurimmista kaupungeista, kuten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta, ja pienemmiltä paikkakunnilta, kuten Seinäjoelta, Jyväskylästä, Lahdesta ja Joensuusta.

Iloinen seikka on, että näissä tapauksissa nimenomaan kansalaisaktivismi on tuonut ilmiön todellisuuden julkisuuteen. Median on ollut pakko seurata perässä, koska tieto leviää joka tapauksessa sosiaalisessa mediassa ja ihmisten kesken. Myös  vakavien rikostapausten lukuisuuden vuoksi niistä tiedottamisella on yleisempää yhteiskunnallista merkitystä.


*

Kukaan tuskin voi laskea tytöille, pojille ja naisille sekä näiden perheille koituneen tuskan ja kärsimyksen hintaa. Olisi kuitenkin oikeus ja kohtuus laskea joskus, mikä hinta raiskauksista ja muusta seksuaalirikollisuudesta vuosittain koituu yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille poliisityöstä, oikeudenkäynneistä ja vangitsemisista sekä terveys- ja mielenterveyspalveluista ja muista oheis- ja seurannaiskuluista.


*


Auttamisella on myönteistä arvoa, mikäli sillä saadaan parannettua asiantilaa, johon pyritään vaikuttamaan. Arvo on negatiivista, mikäli asiat huononevat tai ongelmia ei saada ratkottua.

Pyyteetönkin ja hyvää mieltä tekijälleen ja autettaville tuova auttaminen on kyseenalaista, jos se mahdollistaa huonon kehityskulun, kuten lisääntyneen turvattomuuden ja rikollisuuden, tai peittää ongelmien juurisyitä ja pyrkii lähinnä lievittämään avoimena pysyvää ongelmaa.


*

Sinänsä ymmärrän, että kaupunki hakee valtiolta tukea selvittääkseen asiaa ja tilannetta, johon on ajauduttu ja jonka valtio on käytännössä toiminnallaan aiheuttanut tai pikemminkin mahdollistanut.

Raiskaajat ovat luonnollisesti itse vastuussa toimistaan. Valitettavasti yhteiskunta ja sen jäsenet kantavat tässäkin tapauksessa raskaimmat seuraukset ja kuorman.

Uhreilla on vaikea taival edessään, voimia heille, veronmaksajat taas kustantavat liian monessa tapauksessa koko prosessin, eikä rikollinenkaan omalla toiminnallaan asemiaan paranna, päinvastoin.




maanantai 18. maaliskuuta 2019

Ajatus pohjoisesta kaupungista




Suomen väkimäärä vastaa suurehkon kaupungin väkilukua, ei edes suurkaupungin väkimäärää. En tiedä, tuleeko monikaan ajatelleeksi asiaa, kun miettii tai esittää omia yhteiskunnallisia kantojaan ja ajatuksiaan siitä, mitä kaikkea tämän kaupungin pitäisi kyetä tekemään.

Joku varmasti ajattelee, että tällainen kaupunki on aivan riittävän kokoinen näin pohjoisessa ja vaativissa luonnonolosuhteissa elämiseen, mutta on kuitenkin hyvä, että tällainen kaupunki on olemassa ja että se on halunnut olla olemassa.

Paljon on niitäkin, jotka ajattelevat, ettei tällaisen historiallisesti paikallisen kaupungin olemassaolo ole itseisarvo. Ne yhteisöt, kodeista lähtien, ne uskomukset ja suhteet maahan, jotka tuossa kaupungissa vallitsevat ja ovat vallinneet ja ajan saatossa muodostuneet, voisivat olla yhtä lailla aivan toisia, esimerkiksi niitä, jotka vallitsevat aivan toisissa oloissa ympäri maailman. Nämä monet uskovat, että tuon pohjoisen ja monen vastaavan kaupungin historia voitaisiin kirjoittaa alusta, sopeuttaa suurempien, omilla alueillaan elinkelvottomien tai hajotettujen yhteisöjen kasvualustaksi, tulevien ja jo alkaneiden kansainvaellusten hyväntahtoisiksi siirtoalustoiksi.

Niin, tällaisia ajatuksia ja monia muitakin vilisee tässä pohjoisessa kaupungissa, joka ei ole edes suurkaupunki*, tänäkin maanantaiaamuna, kun päivä alkaa valjeta ja ihmiset liikkuvat kaduilla kuka mihinkin.


*Ei Suomi tietenkään ole kaupunki, mutta on kuitenkin pian yhä enemmän muutaman alueen ja kaupungin keskittymä. Välissä paljon vihreää metsää, vettä ja peltoja.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Radikaali teko ilmaston hyväksi



Iltalehti kertoi tänään radikaalista teosta ilmaston hyväksi -- kyseessä oli synnytyslakko ympäristö- ja ilmastotekona. No, tätähän kohta puoli Suomea tekee, samoin monet muut länsimaat. Valitettavasti vastaava huoli ja ahdistus eivät ole levinneet kolmansiin maihin, joissa tuskin podetaan ahdistusta ilmastonmuutoksesta ja väestöräjähdyksestä, ainakaan näillä nimillä, vaikka konkreettisesti usein tunnetaankin planeettamme kaksi suurinta vitsausta jokapäiväisessä elämässä.

Länsimainen lasten synnyttämättä jättäminen on helppo tulkita paitsi ekologiseksi myös egoistiseksi teoksi. Monille on huomattavasti mukavampaa elää vain oman napansa ja tärkeänä pitämiensä asioiden ympärillä kuin ottaa toiset huomioon, yleensä vastuusuhteessa, joka jatkuu koko elinajan.

Oltiinpa tästä yksityisasiasta eli synnyttämättömyydestä mitä mieltä hyvänsä, minusta synnyttämättömyys on hyvä ympäristöteko, koska sillä on konkreettista vaikutusta, varsinkin jos se muuttuu globaaliksi käytännöksi. Mutta onko se radikaali teko?

Minusta paljon radikaalimpi ja eettisesti korkeammilla panoksilla pelattu teko olisi itsemurha vastauksena ympäristö- ja ilmastoahdistukseen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtynä se olisi kunnioituksen arvoinen ja vaikutuksiltaan paljon radikaalimpi kuin vapaaehtoinen lapsettomuus.

Uskoisin, että kaikki voittaisivat. Ympäristöaktivistin itsemurha = yksi ahdistunut ihminen vähemmän, yksi kuluttaja vähemmän, yksi ympäristöeettinen teko enemmän. Vähemmän puhetta, totaalisempia tekoja. Itsemurha olisi ympäristöeettisen ihmisen moraalin todellinen koetinkivi. Ja vielä kun nämä itsemurhat saisi globaaliksi ilmiöksi. Mikä haltijakummien armeija viitoittaisikaan tietä parempaan, vähäväkisempään tulevaisuuteen!

Vakava kysymys: Mikä estää materialistisen ihmis- ja maailmankuvan sisäistänyttä ihmistä, joka todella välittää ympäristöstä ja toisista ihmisistä, tekemästä itsemurhaa? Hän ottaa vastuun olemassaolostaan päättämällä sen; hän on vähintään kunnialaatan arvoinen esimerkki kaikille, jotka todella tahtovat pistää itsensä likoon. Jokainen ymmärtää, että hän lähettää vain omaan yksilölliseen olemassaoloonsa sitoutuneet atomit uuteen kiertoon.

Jos ihminen on valmis pidättäytymään sukunsa jatkumisesta ilmaston vuoksi, miksei hän olisi valmis lopettamaan oman elämänsä jatkumisen tai edistämään sen jatkumista toisessa materiaalisessa olomuodossa samasta syystä?

Niin, mitä tuumitte? Tämä vaatimaton ehdotukseni sopii tuskin kaikille, mutta varmasti joillekin.

Itse murhatyö kannattaa tehdä mahdollisimman ekologisesti ja siten että ruumiin tuhoutumisesta koituu mahdollisimman vähän päästöjä. Tämäkin aspekti on varmasti helppo laskea etukäteen ja luovuttaa asianmukaiset ohjeet niille, jotka jäljelle jääneen ruumiin viimeisistä vaiheista huolehtivat.

Ruumiin syöttäminen haaskana luonnoneläimille, kuten karhuille, ahmoille ja susille, tai merieläimille, kuten haille ja kaloille, tai sen sijoittaminen sieniviljelmän pohjaksi ovat varmasti varteenotettavia vaihtoehtoja. Itse harkitsisin nimenomaan noita luontoa välittömästi ravitsevia ja rikastuttavia toimia.






lauantai 16. maaliskuuta 2019

Tärkeä kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta (päivitetty 17.3.19)



Eija-Riitta Korholan loistava blogi Rakas nuori.

Kun ilmastonmuutosta vastaan joka tapauksessa taistellaan, ovat yksittäisen kansalaisen kannalta varmasti kulutustottumukset tärkeimmällä sijalla, samoin sen tietoinen pohtiminen mistä maasta ostaa ja tilaa kulutustuotteensa - tähän on tietenkin luettava myös ruoan alkuperän tarkastelu.

Paras mielenilmaus tapahtuu kaupan kassalla ja arkisessa liikkumisessa ja vapaa-aikana, kun lähdetään liikkeelle ja mietitään, mitä tehdään ja mihin mennään ja millä. Kannattaa tehdä töitä kotona aina kun vain voi.

Meillä on kaunis luonto ympärillämme ja kaupungeissakin hyvät kävely- ja lenkkeilyreitit. Hyödynnetään ja arvostetaan niitä. Jätetään lentäminen, ostetaan suomalaista ruokaa, kerätään marjoja ja sieniä, kalastetaan ja jos mahdollista myös metsästetään. Luonnon antimet ovat iso lisä siihen pottiin, jossa ei juuri hiilijalanjälki lisäänny.

Tietenkin on olennaista myös pohtia, mitä sinne miekkarin banderolliin kirjoittaa tai mitä huutaa. Siellä pitäisi lukea ja kuulua Kiina, Intia, kansainväliset tavoitteet ja muita iskusanoja aivan yhtä lailla kuin yksityisautoilu, tuulivoima, aurinkosähkö, lihansyönti.

Pienten ympyröiden parannukset ovat rikka rokassa, mutta ilman suuria linjanmuutoksia ilmasto lämpenee ja luultavasti lämpenee joka tapauksessa yhä nopeammin ja enemmän. On hyvä tuntea, mutta paniikki auttaa harvoin. Jos joku tuntee paniikkia, niin sitten täytyy toimia sen mukaan.




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Christchurch



Terrori-iskujen jälkeen uskon aina hetken kuolemantuomion kohtuullisuuteen. Ihminen, joka katsoo oikeudekseen teurastaa pyhään paikkaan rukoilemaan kokoontuneita ihmisiä kirjoittaa oman tuomionsa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi sellaisia ihmisiä kuin Breivik tai Bouanane tai Uuden-Seelannin joukkomurhaaja Brenton Tarrant pidetään hengissä. Yhteiskunnallisina olentoina he ansaitsevat tulla nihiloiduiksi asianmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Minulle tässä ajatuksessa on jotain puhdistavaa ja koston kierteestä vapauttavaa - - asia saatetaan yhdeltä osin jokseenkin tyydyttävään päätökseen, vaikka uhrien kauhu ja suru jäävätkin elämään ajaksi, jonka jokainen luonnollinen prosessi vie. Kuolemantuomio ei suinkaan poista yhteiskunnallisen analyysin ja kulttuuristen konfliktien erittelyn tarvetta. Tällaiset teot on voitava estää mahdollisimman pitkälle, mutta toteutuneista teoista tulee voida rangaista asianmukaisesti.

Tarrant kertoo olleensa kommunisti, anarkisti, liberaali ja viimein eko-fasisti mutta tehneensä iskun kostoksi tuhansien maahanmuuttajien aiheuttamista kuolemista. En tunne Uuden-Seelannin rikostilastoja, mutta mikään ei oikeuta tällaisia tekoja.

Pelkään, että terroriteot kuitenkin lisääntyvät huonon yhteiskuntasuunnittelun vuoksi. Joku pimahtaa aina ja kokee väkivallan ratkaisuksi. Pelottavin skenaario on, että monikulttuurisissa yhteiskunnissa eri etniset, uskonnolliset ja ideologiset ryhmät asettuvat toisiaan vastaan yhteiskunnallisten turvaverkkojen ja hyvinvointirakenteiden murentuessa ja elämäntapojen kamppaillessa. Kansainvaellusten ja globaalisti järjestettyjen väestönsiirtojen myötä sekä islamistien että äärioikeiston tekemät iskut yleistyvät, tämä on aivan varmaa, ja ne myös ruokkivat toisiaan. Ei puhuta enää yksittäistapauksista vaan väkivallan reaktoreista. Tämä voi aivan hyvin olla tulevaisuuden kuva.


*

Itse ajattelen, että ihminen elää hyvin monella tasolla: yksityisessä kokemus- ja merkitysmaailmassaan, sosiaalisena olentona osana yhteisöä ja laajemmalla metafyysisellä tasolla tietoisuutensa ja moraalisten valintojensa vuoksi. Murhatessaan tietoisesti -- en puhu nyt itsemurhasta -- ihminen loukkaa hyvin monella tasolla olemassaoloa, jopa niin että hän teon suorittaessaan nihiloi oman ihmisyytensä. Kuolemantuomio on sikäli vain yksi luonnollinen, sosiaalisella tasolla tapahtuva seuraus ihmisen itsenihiloinnista ja ihmisyyden nihiloinnista. Jokainen joukkomurhaaja vie itseltään toisten kanssa maailmassa olevan ihmisyyden perustavan oikeutuksen. Siksi en näe yhteisöjen vahvuutena sitä, että he jatkavat tällaisen ihmisen elämää ja kutsuvat sitä oikeudenmukaisuudeksi. Kuolemantuomion kriteereiden tulisi olla korkealla, mutta joissakin tapauksissa rima ylittyy.




torstai 14. maaliskuuta 2019

Kaksi tapaa ohjata laivaa



Niin yhteiskuntaa kuin tieteellistä teoriaa on verrattu laivaan. Laiva purjehtii maailman merillä, ja pahinta mitä voi tapahtua on haaksirikko. Laiva kaipaa jatkuvaa korjaamista ja huoltamista, voidaan kai sanoa myös, että teknologista kehittämistä ja eteenpäinmenoa, jotta se ei uppoa ja jotta sitä voidaan ohjata eri oloissa, haastavissakin.

Kummallista on, että nykyversio valtion asioiden hoitamisesta, samoin kuin ajattelusta, on huomattavan usein porata lisää reikiä jo valmiiksi vuotavaan laivaan ja repiä laitoja alas, kun mielekästä olisi korjata ja vaihtaa rikkoutuneita osia. Ei olekaan ihme, että valtiomme näyttävät usein hullujen laivoilta, eivätkä teoriamme ja puheemmekaan paljon kummempia ole.

Platon tarkoitti hullujen laivalla yhteiskuntaa, jota ei ohjaa kukaan. Hauskaa, jaettavaa ja hullujen houreita riittää niin kauan kuin joku lauta vielä kelluttaa. Laivasta voidaan purkaa osia ja heitellä niitä aalloissa räpiköiville ihmisille, yhä useammille veden varaan joutuneille, mutta lopulta itse laivaa ei ole ja silloin kaikki ovat meressä. Alkaa taistelu olemassaolosta.






tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kuka kertoisi Greta Thunbergille?



Kuka kertoisi Greta Thunbergille, niin että hän ymmärtää: Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja ympäristön kuormittumista kiihdyttää paitsi Kiinan, Intian, Yhdysvaltojen ja muiden teollisuusmaiden päästöt myös ja ehkä kaikkein tuhoisimmin valtava väestönkasvu Afrikassa ja muualla kehitysmaissa ja että nämä kaksi yhdessä voivat lopulta koitua kaikkien kohtaloksi, hyvinkin pian lähitulevaisuudessa. Kuka kertoisi, että väestösiirtymät kehittyneisiin maihin ja etenkin pohjoiselle pallonpuoliskolle nopeuttavat muutosta entisestään vaikeuttaen samalla myös pohjoismaista taistelua ilmastonmuutosta vastaan?

Kuka kertoisi, että Gretan tai kenenkään muunkaan ei tarvitse ottaa kantaakseen maailman painoa? Voisiko joku auttaa Gretaa ja selventää hänelle, mikä osuus Pohjoismaiden ilmastokuormituksella on maailman kokonaisuudessa? Jos koko Euroopan on 10 prosenttia, on Pohjoismaiden osuus reilusti alle prosentin ja Gretan ja hänen perheensä promillejen sadastuhannes- tai miljoonasosia...

Kenties joku voisi mainita senkin, että suuri osa Pohjolan hiilidioksidipäästöistä ei johdu siitä, että olemme erityisen pahoja ihmisiä tai emme tee osuuttamme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Päästöjemme syyt kietoutuvat pitkälti siihen, millaisen energiantarpeen pohjoinen sijaintimme ja pitkät välimatkat aiheuttavat.

On totta, että tuhannen satunnaisesti valitun afrikkalaisen tai intialaisen hiilidioksidipäästöt ovat paljon pienemmät kuin meidän, mutta he eivät joudukaan lämmittämään asumuksiaan kuutta kuukautta vuodessa. Toki voimme edelleen vähentää rajusti ympäristökuormitustamme arkisilla valinnoilla ja teknologialla.

Joku voisi selittää Gretalle senkin, että jo edellisten syiden vuoksi Pohjoismaita kannattaisi asuttaa mahdollisimman vähällä väellä ja että kaikkia täällä asuvia tulisi kannustaa luopumaan turhasta kulutuksesta, matkustelusta ja idealistisesta politikoinnista ja niiden sijaan panostaa tutkittuun tietoon sekä monipuoliseen henkilökohtaiseen osaamiseen ja huoltoturvallisuuteen myös sähköisen yhteiskunnan ja kaupunkirakenteen ulkopuolella. Ja toisaalta: Vaikka Ruotsi ja Suomi katoaisivat ihmisineen maailmasta juuri nyt, ei sillä olisi käytännössä vähäistäkään merkitystä planeettamme ilmastoon...

Näiden ehdotusten tarkoitus ei ole lisätä Gretan tuskaa vaan lieventää sitä täydentämällä hänen tietojaan. Jalompana tarkoituksena voisi olla saada Gretan kaltaisten hahmojen avulla kylmäsydämisten väestönräjähdysdenialistien ja ympäristöfaktadenialistien päät selviksi Pohjolassa. Tästä voisi seurata jotain järkevää ja mittasuhteet tunnistavaa, vaikka voimamme ovat pienet maailman mittakaavassa.


*


Minusta Gretalle olisi lakkoilua hyödyllisempää ja ennen kaikkea terveellisempää mennä kouluun oppimaan asioita, kuten matematiikkaa, historiaa ja ympäristöoppia. Kun hänen lähellään on varmasti välittäviä aikuisia, he voisivat kertoa tytölle asiat hellästi ja rakastaen, siten, että hän ymmärtää ne.

Toki nuorelle on hyvä antaa mahdollisuus myös maailman parantamiseen ja jopa kannustaa siihen, mutta yleensä se onnistuu parhaiten silloin, kun myös aikuisilla on faktat tiedossa eivätkä he siirrä omaa ahdistustaan tai poliittista agendaansa tyttöön, joka kaiken lisäksi kärsii aspergerin syndroomasta.

Jos saisin suositella Gretalle keskustelua yhden suomalaisen ympäristöasioista todella jotain tietävän naisen kanssa, ohjaisin hänet Eija-Riitta Korholan juttusille vaikka en pidäkään Korholan puolueesta. Alustukseksi Greta voisi lukea yhdessä vanhempiensa kanssa nämä jutut: 123, ja 4 vaikkapa käänteisessä järjestyksessä.

Toivoisin myös, että arvostelukyvyttömät ja mittasuhteet kadottaneet ihmiset eivät ratsastaisi Gretan erityisyydellä mikäli mitään ymmärtävät ihmisen hauraudesta. Toivon tätä siitäkin huolimatta, että päällä olisi hirveä ilmastonmuutospaniikki ja me tarvitsemme apuun jokaisen enkelin.



PS. Monet nuoret ympäri maailman lakkoilevat tänään ilmaston vuoksi. Ymmärrän täysin heidän huolensa. Hyvä on, että asiaan kiinnitetään huomiota ja nuorten viesti saadaan esiin. He kuitenkin elävät tulevaisuuden maailmassa. Tärkeintä on löytää oikeat keinot ratkaista asia. Puhtaampi teknologia, sitoutuminen ihmisen aiheuttaman kuormituksen vähentämiseen, samoin kuin väestönkasvun hillintään. Siinä resepti, vaikka helpommin sanottu kuin toteutettu.