torstai 21. helmikuuta 2019

Saavutukset ja niistä luopuminen



Länsimaisen ihmisen yksi tärkeimmistä saavutuksista on oikeus vapaaseen ajatteluun ja ajattelun julkiseen kielelliseen artikulointiin. On selvää, että länsimaita sellaisina kuin me ne tunnemme ei olisi ilman tätä periaatetta ja käytännön mahdollisuutta.

Jokainen tietää, ettei ajattelu ole biologisista, ihmislajin evoluutioon samoin kuin sosiologiaan liittyvistä syistä mitenkään itsestäänselvästi vapaata, niin kuin ei ole tahtokaan. Olemme vuosisatojen työllä ja reformeilla saaneet aikaan nykyisin vallitsevan asiaintilan.

Mutta jos me itse tietoisesti alamme rajoittaa omaa ajatteluamme ja sen ilmaisua joidenkin takapajuisten uskomusten vuoksi, olivatpa niiden juuret uskonnoissa tai poliittisessa korrektiudessa, niin asiaa ei voi kuin surra.

Tietenkin kuka hyvänsä voi olla suostumatta länsimaiselle ihmiselle varattuun hyväksyjän rooliin (helppo jokamiehen vaihtoehto) tai unelmoijan rooliin (utopistis-edistyksellinen vaihtoehto), mutta se ei ole erityisen helppoa, vaikka tuntuisikin luontevalta ja terveeltä ihmiselle, joka on elänyt sanan- ja ajattelunvapauden piirissä.

Onneksi Suomessa voi vielä suhteellisen hyvin ilmaista ajatuksiaan. Tätäkään oikeutta ja mahdollisuutta, joissakin tapauksissa jopa velvollisuutta, ei voi enää pitää itsestäänselvyytenä.




9 kommenttia:

  1. Utopisti-edistykselliset tarvitsevat juuri tuon jokamiehen luokan, hyväksyjät, voidakseen jatkaa unelmoivaa edelläkävijyyttään. Tai sellaisen aseman kuvittelemista omakuvaansa.

    Unelmoijat saattavat ihan pokkana nimittää itseään myös kriittisiksi, vaikka siitä suunnasta liian usein ainoa kritiikki on sitä, ettei edistyksellisyyttä, tai sitä mitä tässä ajassa sellaisena pidetään, saa oikeastaan kritisoida lainkaan. (Muuten seuraa arvioita, joissa saa kuulla varman diagnoosin sydämensä pintalämpötilasta)

    Juuri näinä aikoina liikutaan ehkä arvaamattomin seurauksin vihapuheen ongelman ympärillä.

    Onko kai mun taas toistettava varmuuden vuoksi, että todellisen vihapuheen selvittäköön poliisi ja oikeuslaitos, niin kuin sen tärkeä ja kannatettava (!) tehtävä on ollut ennenkin, mutta vihapuheen käsitteen laajentaminen ajattelun- ja varmennettujen tietojen esittämisen vapauden suuntaan, voi olla juuri tuo mainitsemasi ajatteluvapauden kaventamisen tie. Antilänsimainen.

    En tunne tarkasti missä konktekstissa Ranskassa käsitettä vihapuhe käytetään ja tarkoitetaan, mutta paikallinen neo-napoleon, anteeksi siis E. Macron, suunnittelee ja kaavailee siellä juuri nyt uutistietojen mukaan ilmeisesti radikaaleja juttuja. Pitää seurata tilannetta tarkemmin.

    Rikokset pitää estää, tutkia ja tuomita, mutta ajattelun, inhon ja vihan (myös innostuksen!) suhteiden suhteen kannattaa olla hyvin varovainen ettemme muuta ajattelua tuon Vesan esittämän kahden roolituksen ulkopuolella väärin perustein laittomaksi.

    Ironisesti voisi kysyä myös, että ei hätää, demokraattiset lakimiehet ja korkeat ihmisoikeusoppineet kyllä vartioivat läntisen ihmisen perusoikeuksia puhua, ajatella = tutkia todellisuutta vapaasti
    (ja laillisesti!), mutta sitten muistuu mieleen, että ai niin....eihän ne välttämättä sittenkään ala....kun tässä on nyt....muitakin asianhaaroja ja puolia kun....

    (Jos joku ei tiedä mitä tämä viimeinen kappale tarkoitti niin ahkeraa opiskelua vain historian ja nykytodellisuuden suhteiden ja poliittisen relativismin ankaralla alalla.)

    VastaaPoista
  2. On vaikea nähdä laajasti vaikuttavaa edelläkävijyyttä missään suunnassa juuri tällä hetkellä.

    Ajattelen, että tavalliset ihmiset tavallisine ongelmineen ja ratkaisuineen + tietenkin tiede ratkaisuineen voisivat tehdä vielä jotain, jos tilanne olisi normaali mutta olemme kai liukuneet tuollaisesta maailmasta sivuun. Normaalisti tehtävät ratkaisut eivät enää päde.

    Jossakin on liikaa ja jossakin liian vähän eikä ratkaisu ole enää se että tasataan kaikki kaikkien kesken - miten tasataan, kun maailma ei ole millään tasolla yksi ja tasan lähtökohdiltaan - hetki tasaamisesta ja kaikki olisi entisellään tai sinne päin, mitä se kannattaisi.

    Koska maailmat törmäilevät, tuntuu että enää normaali järki ei päde edes tässä sananvapaudessa.

    Mitä Macron nyt on keksinyt?

    Demokraattiset lakimiehet ja marxilais-leniniläisestä taustasta ponnistavat oikeusoppineet kyllä tiedämme, samoin heidän ajatuksensa vapaudesta ja ihmisarvosta jo etukäteen. Heillä on arvonsa, mutta heidän arvonsa toimisivat huomattavasti paremmin, jos niihin liittyisi joitakin vastuita eikä maailmassa olisi menossa valtaista väestönräjähdys.

    Joku Rutger Bregman puhuu utopioista realisteille, siitä vaan, varmaan joku innostuu. En ole lukenut kirjaa loppuun, pitää lukea. Ennen vanhaan sanottiin, ettei ole ilmaista lounasta, mutta nyt on ilmeisesti aika jakaa ilmaista rahaa kaikille... Luin yhden luvun, jossa oli olkiukkoja, ja ne puhallettiin kumoon - ei ollut vaikea tehtävä, mutta olkiukot eivät kuvanneet tilannetta todellisuudessa, joka on paljon kinkkisempi.

    En ole nähnyt utopisteilla varsinaista kriittistä ajattelua, kun ei ole edes oikeastaan itsekritiikkiä tai koherenssin vaatimusta, josta voisi lähteä liikenteeseen.

    Tosin tämä taitaa vaivata kaikkia.

    Kylläpä tuli taas pessimististä tekstiä.

    VastaaPoista
  3. Macron puuhaa lakimuutosta vihapuheen torjumiseksi ja hyvin tarkkaa valtion harjoittamaa nettikontrollia.
    Se on saanut sysäyksen keltaliivi-liikkeen yhteyteen pesiytyneestä antisemitismistä.
    No, sellaista vastaan tuleekin käydä isoin ottein,
    mutta kuvaavaa on että antisemitismiin kiinnitetään huomiota juuri nyt näin, kun äärioikean idiootit ja rasistit ovat olleet liikkeellä.

    Kaikki tietävät mistä suunnasta uhka, viha ja lukuisat tappavat teot Ranskassa asuviin juutalaisiin on tullut vuosikausia- ja kymmeniä. Miksi antisemitisminkin suhteen on kahdenlaisia syyllisiä. Hakaristikusipäät ja toisenlaiset jotka häivytetään yksittäistapauksiksi?
    Hitto, tätä relativismia, mitä inhoan syvästi.

    Nettikontrollin myötä varmasti muidenkin asioiden kontrolli onnistuu paremmin kuin juutalaisvastaisuuden.
    Kuten eräs fiksu ajattelija sanoi, puheet ja väitteet infosodasta ovat yksi infosodan muoto.
    (Tämä ei tarkoita että olisin naivi. Mutta naivi voi olla myös yksisuuntaisesti:)

    ...

    Nyt tuli turhauman tunne. Sellainen että aina tätä samaa paskaa. Että ei maailma tästä mihinkään muutu. Että se tapahtuu mikä tapahtuu. Ja että pitäis varmaan liittyä noihin välinpitämättömiin, hyväksyjiin, sivusta seuraajiin.
    Ja vaivata vähemmän päätä symbolivarkailla. (No, siihen en pysty.)

    Onneksi pyörii jo Seefeld! Urheilussa on maailman parhaat ja parhaiten käsikirjoitetut (ja samalla käsikirjoittamattomat) tv-sarjat, hahmot ja draamat.

    VastaaPoista
  4. Luin, että Ylen uutisointi keltaliivien seassa olleista antisemitisteistä oli ollut hieman tarkoitushakuista, koska isoon ääneen siellä oli meuhkannut vuosia juutalaisiin erittäin aggressiivisesti suhtautunut islamisti. Hänestä Yle ei halunnut sanoa mitään. Antisemitistit niin oikealla kuin vasemmalla ja islamilaisessa muodossaan inhottavat minua syvästi. Euroopassa pahin uhka ovat islamistit, sitten vasemmisto ja sitten oikeisto, tämä tilastojen valossa ja juutalaisten oman kokemuksen mukaan. Valitettavasti olen nähnyt Suomessa eniten ehkä tietyntyyppisissä junttioikeistolaisissa ja oletetun fiksuissa vasemmistolaisissa antipatiaa juutalaisten pyrkimyksiä kohtaan. Ensimmäiset syyttävät heitä maailmanlaajuisista salaliitoista ja sekasorron järjestämisestä, jälkimmäisille riittää Israelin valtion olemassaolo nykyisellään (osin jälkimmäinen kritiikki on oikeutettua, ja ei kai voida kiistää sitäkään, etteikö maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukossa olisi juutalaisia, mutta nämä antihommat joka tapauksessa kuvottavat minua - minusta tuntuu, että juutalaisia vihataan lähinnä heidän älyllisen ja osin organisatorisen ylivoimaisuutensa vuoksi.


    Niin, ja asiasta toiseen. Onhan tämä jännää, että murhista ja raiskauksista ääneen puhuvat ihmiset tuomitaan vihapuheesta, mutta ei oikein tiedetä mitä tehtäisiin kotiin palaaville isis-taistelijoille, joskaan heitä ei kukaan oikein tahtoisi ottaa vastaan, paitsi Ruotsi...

    Minä ajattelin purkaa turhaumaani sillä, että valmistelen hyvin kevään opetukset ja vapaa-ajalla kirjoitan romaania ja muita juttuja, joiden hahmoihin ja juoneen voin vaikuttaa. Kaivelin tiedostoa, jossa on tekstiä reilu 50 sivua, ja enköhän saa siitä jotain aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah. Juuri noin se menee.
      Ja sekin, että Israel tarjoaa monelle vassarille luvallisen kanavan oman vihansa purkamiseen.

      Kirjoittaminen siellä taimenpuron varrella, se on hieno juttu.
      Huudahdan kannustavasti kuin Wimbledonin loppuottelussa kauan sitten katsoja hiirenhiljaisesta katsomosta kun ottelijat valmistautuivat ensimmäiseen palloon: Go Jimmy! Go!
      ( Connors vs. Borg)

      Poista
    2. Se että juutalaisilla kimpussaan islamisteja, äärioikeiston natsipastisseja ja äärivasemmistolaisia ei ole uutta.
      Noinhan se on aina ollut. Holocaust oli vain karmea huipennus erittäin monissa Euroopan maissa vuosisatojen aikana tapahtuneelle vainolle. Vainoajia tuli milloin mistäkin ryhmästä.

      Matti Pulkkisen kirjassa on tallennettu eräänlainen älyllisen juutalaisvainon huipennus. Israel-vihaaja puuskahtaa, että eivätkö ne mitään oppineet keskitysleireillä! ( En uskalla alkaa muistelemaan puuskahtajan poliitista leiriä tässä, vaikka taidanpa sen sittenkin muistaa.)
      Siis ikään kuin leirikokemusten olisi pitänyt jalostaa juutalaiset ottamaan vastaan mitä tahansa, tehdä heistä yli-ihmisiä hyveellisyydessä, suostua sellaiseen mihin kukaan ei muu suostu, antamaan anteeksi Euroopalle, hyvittää se, että he ovat ylivoimaisia uhreja (kts. alla) ja kääntää poskea loputtomasti maailman tappiin, koska leirit.

      Pulkkinen kirjoitti myös, että maailma ei tule koskaan antamaan juutalaisille anteeksi holocaustia. Sitä mitä heille siellä tehtiin.

      En kannata relativismia Israelin suhteen, mutta luulenpa että nuo mainitut antisemitiit vasemmalta oikealle eivät todellakaan anna anteeksi juutalaisille Israelia.

      Poista
    3. Niin, kyllä taitaa historia toistaa itseään juutalaisten kohdalla - heillä riittää vainoajia.

      Palestiinan ja palestiinalaisten kysymys on aidosti erittäin vaikea, ja siinä Israel on toiminut myös väärin, vaikka tilanne ei ole mitenkään yksinkertainen. Silti tarpeetonta julmuutta, väkivaltaa ja sortoa on ollut.

      Minä en kuitenkaan voi mitään sille, että Israel herättää sympatioita. Pieni maa lopulta, ja kun sitä vertaa oloiltaan - luonnonoloiltaan, väestömäärältään, etnisyyksiltään ympäröiviin valtioihin, niin onhan se aivan eri tasolla.

      Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, luovuttamattomia, mutta onhan se hyvin outoa, että maailman 1,5 miljardia muslimia eivät saa yhteiskuntiaan toimimaan omilla alueillaan, vaan heidän hätänsä leviää kaikkialle - nyt sitten Eurooppaan. Ja vielä oudompaa on se, että nk. hyvät ihmiset ovat enemmän huolissaan heidän asiastaan kuin piskuisista kansoista, jotka todella taistelevat tulevaisuudessa olemassaolostaan ja joiden alueille nämä ihmiset tahtoisivat tulla.

      Joo, kyllä ymmärrän: monet pakenevat vainoa, hätää, sotia jne. joiden syyt ovat moninaiset. Mutta sitä en ymmärrä, miten tulemme ulos tästä ongelmasta, jos tarkoituksena on yhä säilyttää nykyiset suhteellisen hyvin toimivat yhteiskunnat.

      Israelia ympäröivät valtiot ovat tahtoneet ajaa heidät vaikka kuinka kauan mereen. Ja epäilemättä sellainen päivä koittaisi, jos asian vain annettaisiin olla. Mikä voitto se sitten olisi ja kenen? Sama kurjuus, joka velloo monissa valtioissa Lähi-idässä vain saisi yhden pienen, meidän Uudenmaan kokoisen läntin alustakseen.

      Vasemmistolla Israel-vihaan (ja osin oikeutettuun humanitaariseen kritiikkiin) liittyy totta kai viha myös Yhdysvaltoja kohtaan.

      On muuten kummaa, että joidenkin "äärioikeistolaisten" (käytän sanaa tietämättä ihmisiä sen paremmin, tulleet vastaan aivan satunnaisesti) puheista huokuu suoraan se, että he eivät usko holokaustiin siinä laajuudessa kuin se tapahtui ja uskovat juutalaisten vetelevän nykymaailman onnettomuuden naruja taustalla. He kyllä saavat yleensä nopeasti palautetta muutaman dokumentin voimin siitä, missä menevät metsään.

      Poista
  5. Kyllä, Israelia tulee koskea samat pelisäännöt kuin muitakin maita, mutta samalla se paradoksi että eipä ole Israel-kriitikoita koskaan juuri kiinnostanut Israelia ympäröivien maiden ihmisoikeudet samalla tavalla kuin Israelin ihmisoikeudet, vaikka on ihan selvää kummalla puolella ne suurimmat ongelmat ovat.
    Palestiinalaisten omaa rauhansopimukseen perustuvaa valtiota kannatan ilman muuta!,
    mutta kun on kerran lapsenuskon palestiinalaisasiassa menettänyt, on niistä enää vaikea saada mielessään täysiä uhreja. Peli on siellä yleensä aina todella kieroa.

    Israel ylipäätään taitaa olla niitä harvoja asioita, joissa minäkin melkein suositan täyttä saunahiljaisuutta.

    Jo pelkkä ko. maan nimen äääneen lausuminen herättää niin voimakkaita ja nopeita reaktioita joissakin ihmisissä ettei esim. järkevästä historiallisten faktojen tarkastelusta tule oikeastaan koskaan mitään.
    Niin totta tuo ettei maailma anna juutalaisille koskaan anteeksi holocaustia. (siis juuri noin päin!)
    Eikä Israelia.

    Ei pidä Israelista alkaa siis mielestäni ystävien eikä edes vastustajienkaan kanssa tappelemaan.
    Mua ei Israel-kritiikki loukkaa epäasiallisenakaan, ihmiset eivät vain parempaan tässä asiassa pysty.
    En pysty asiassa puolueellisena itsekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aihe on sen verran tulenarka, että kannattaa jättää sikseen. Minusta on hienoa, että on tuollainen valtio olemassa. Jos Lähi-idän ja Afrikan alueet voisivat järjestäytyä edes hiukan tuohon tapaan ei mitään valtavia kriisejä edes olisi.

      En itse pidä siitä, miten ilmapiiri on Israelissa koventunut. Toisaalta useat lähellä olevat arabimaat pelaavat niin kieroa peliä (ja tuskin juuri välittävät Palestiinasta saati palestiinalaisista muutoin kuin mahdollisena hyökkäysasemana pyhään maahan), että tilanne ei ole helppo ja juuri tässä tulee Israelinkin puolelta ylilyöntejä.

      Kansa, joka on kokenut holokaustin ja perustaa valtion, ei voi olla mikään lammasmainen liberaali Eurooppa, joka elää takki ja rajat auki. Se pyyhkäistäisiin hetkessä pois, niin paljon vihaa on tuota kansaa ja maata kohtaan maailmassa.

      Poista