keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Väsyneitä päiviä




Jotkut päivät ovat väsyneitä. Aika kulkee, mitään ei saa aikaan, ei edes aloituslausetta. Jokin sellainen seikka kuin päätös rivinvaihtojen määrästä runojen välissä tuntuu ylivoimaiselta. Silloin jaksaa kyllä laittaa ruokaa, tehdä lumityöt, viedä lapsen 30 kilometrin päähän, hakea kadonneen puhelimen poliisilta, huolehtia sähköpostista ja selata nettiä, lukea artikkeleita, istua kokouksessa, mutta mitään luovaa ei saa aikaan. Ja sitten illalla, vielä kun päättää yrittää kerran, alkaa miettiä: Miten ei mitään luovaa -- onko kolme riviä tekstiä luovempaa kuin kaikki se millä voi mahdollistaa elämän neljälle muulle olennolle? Ja sitten ehkä kirjoittaa ne kolme riviä, jos se tuntuu tarpeelliselta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti