lauantai 12. tammikuuta 2019

Tyrmistystä ja sokkeja: mua etoo -kampanja


Ensin muutama sana yleisesti.

Poistin pari ironista tekstiä (yhden huovismaisen kehittelyn poliisitiedotteen pohjalta ja yhden yhteiskuntakriittisen ja ironisen roolirunon rikoksentekijästä), koska ironia on niin vaikea laji, että kirjoittaja tulee äkkiä tuomituksi ihmisten silmissä asioista, joita he eivät halua kuulla. Itse asian kuuleminen ei kiinnosta, koska siinä näkee virheet, jotka tulevat liian lähelle.

Kyseessä olivat siis Oulun viimeaikaiset tai siis nyt viimein julkisuuteen tulleet raiskaustapaukset. Kaikki mitä sanoin noissa kahdessa jutussa perustui faktoihin, mutta toki sitten käsittelytapa teki niistä kirjallisuutta, fiktiota, ja tulokulma oli ironinen tai oikeastaan satiirinen. Kuvasin, miten joidenkin tahojen seksihätää voitaisiin helpottaa yhteiskunnallisilla järjestelyillä. No, tämä oli ironiaa suomalaista sopeutumispolitiikkaa ja itsesyyllistämistä kohtaan - ei maailma parane sillä, että lisäämme sitä ja annamme tätä, ja annamme myös lastemme kärsiä ja tulla häpäistyiksi, jos vieraiden halut siihen suuntaan vievät.

Kaikella yhteiskunnallisella kirjoittamisellani on se poliittinen agenda, että tahdon saada ihmisille turvalliset olot ja osoittaa epäkohtia. Muuta agendaa ei ole, paitsi joskus typeryyden osoittaminen, koska siitä johtuvat monet ongelmat. Nykyisin se nousee helposti teemaksi. Tulee sellainen olo, että on kuin Arvo Turtiainen joskus 30-luvulla, mutta palikat on jaettu uudelleen. Sinänsä tässä tapauksessa ei ole väliä kuuluuko oikeistoon tai vasemmistoon, itse en kuulu kumpaankaan, joskin aversionkohteet kummankin suunnan tiettyihin painotuksiin ovat selvillä.

Kuten olen aiemminkin sanonut, minulle on aivan sama, mikä puolue tai instanssi alkaa viedä Suomessa turvallisuusasioita eteenpäin. Tärkeintä on, että se tapahtuu, ja parasta olisi, että se tehtäisiin yhdessä.


*

Minulla ei ole yhtään mitään yhtäkään ihmis- tai kansanryhmää vastaan. Minulla on silti aika paljon sitä vastaan, että lisätään rikollisuutta, mahdollistetaan se ja sitten vielä selitellään ja ymmärretään päälle. Myös törkeimmät rikoksentekijät ovat kadottaneet jotain ihmisyydestään, ja minusta yhteiskunnalla on siinä suhteessa enemmän vastuuta yhteiskuntaa ja uhreja kuin rikoksentekijöitä kohtaan.

Myönnän, että olen esittänyt rikoksentekijät, kuten terroristit ja lastenraiskaajat, satiirisessa valossa. Samoin olen ironisoinut hyväuskoisia, joita kiinnostaa enemmän kaiken maailman rötöstelijöiden oikeudet kuin kansalaisten oikeudet.

Jos joku on loukkaantunut jostakin mitä olen sanonut, pyydän anteeksi, koska en tahdo loukata ihmisiä. En silti katso, että asiat jotka olen ottanut esille poikkeavat siitä mitä on todella tapahtunut. Olen ironisoinut ihmisten sinisilmäisyyttä ja käyttänyt sanoja, käsitteitä ja kuvia, joita he itse ovat esitelleet ja joita muut ovat viljelleet, olen siis käyttänyt ja liittänyt yhteen yhteistä kulttuurista ja yhteiskunnallista kieltämme.

Tämä tästä.


*


Mykkäsmäistä tyrmistystä ja sipiläsokkeja ei olisi tarvinnut eikä tarvitsisi jatkossakaan kokea, jos olisi ollut alun alkaenkin hommissa jotain realismia eli Suomi olisi noudattanut muutama vuosi sitten kansainvälisten lakien ja asetusten mukaista turvallisuusprotokollaa. Se ei olisi tarkoittanut hädänalaisten hylkäämistä vaan asioiden selvittämistä ennen kuin sokeasti päästetään maahan paitsi todellisia turvapaikanhakijoita myös potentiaalisia rikollisia ja luultavasti jo rikoksia tehneitä. No, emme elä ideaalimaailmassa ja tekevälle sattuu, joten se siitä. Mitään vastuuta ei varmasti kukaan ota, se on kai sanottava.

Nyt tästä eteenpäin perataan jonkin aikaa seurauksia siitä tapahtumasta, jossa kohtasivat kaksi vastuuttomien ryhmää.

Ensimmäisen ryhmän yksi iso ongelma luultavasti on, että tietyltä maahamme saapuneelta porukalta - koostuu useista eri yhteiskunnista ja niiden eri alakulttuureista, joskin pääosin samasta kulttuuris-uskonnollisesta taustasta tulevista ihmisistä - puuttuu ratkaisevassa mielessä käsitevarastosta raiskauksen ja siitä johtuvien muiden käsitteiden luokka, mukaan lukien oman vastuun käsite. Sen sijalla tekijöillä on kunniakulttuuri, jossa naista suojelevat tämän perheen miespuoliset henkilöt.

Alaikäisten raiskauksista pidätetyt miehethän ovat yksi toisensa perään kieltäneet kuulusteluissa tekonsa, näin ainakin mediasta on voinut lukea, viimeksi tänään. Samalla toiminnanohjaus esimerkiksi suhteessa naisiin ja seksuaalisuuden toteuttamiseen on aivan toinen kuin länsimaissa. Tätä kai on ihan turha kiistää. Miehet toimivat niin kuin ovat toimineet ja nähneet toimittavan kotimaissaan. Normihommaa niissä olosuhteissa, joissa he ovat eläneet. Tyttö, jolla ovat kuukautiset alkaneet, on nainen. Kyllähän sen summittaisestikin naisesta näkee, milloin ollaan murrosiässä. Ei näiden kavereiden psyyke muuksi muutu jostakin opetusvideosta, jota heille on kenties vokissa näytetty. Aivojen eli käyttäytymismallien uudelleenohjelmointi on vähän isompi juttu. Tämä on lähinnä kulttuurinen analyysi ja koskaa varmasti aika monia Lähi-idästä tulleita; yksilöllinen altistus varmasti vaihtelee.

Sitten toinen porukka, sinisilmäiset idealistit. Eli tiedoksi teille, jotka olette "sokissa" ja "tyrmistyneitä", osa luultavasti näytellyssä sellaisessa, koska eiväthän nämä ole Suomessakaan uusia ilmiöitä: kulttuurisokkinne koskee sitä tosiasiaa, että kaikki maailman ihmiset eivät ole suvaitsevaisia feminismiä tai tasa-arvoa kannattavia pohjoismaalaisia sosiaalidemokraatteja (koulutettu suomalainen ihminen yleistasolla, puoluekannasta tai ideologiasta riippumatta, puhuttiinpa mitä tahansa, poikkeuksia toki löytyy, mutta esimerkiksi koen itse kuuluvani tuohon yleisryhmään, vaikka en kaikilla noilla nimillä itseäni yleensä kutsukaan). Ihmiset ovat yhteiskuntiensa kasvatteja, hyvin pitkälle, ja he myös käyttäytyvät lähtökohtaisesti saamiensa mallien mukaan. Tietenkään yhdessäkään yhteiskunnassa ei ole vain yhtä mallia, vaan useampia, mutta näissä tapauksissa yhteisiä nimittäjiä on niin paljon, että olisi itsepetosta olla näkemättä asiaa.

Tämän kulttuurisokin kanssa pitää nyt sitten vaan elää. Ja pieni lohdun sana: Tyhmä ei ole se, joka tekee virheen, kuten päästää rosvot ja raiskaajat maahan, vaan se joka tekee saman virheen yhä uudestaan. Valitettavasti raiskaajien psykologinen uudelleenohjelmointi on hyvin epävarma, kallis ja pääosin turha projekti, joten siihen ei kannata hirveästi satsata ainakaan siten, että hankitaan yhä uusia riskitapauksia maahan.

Toivottavasti tulevissa turvallisuusasioiden perkuutalkoissa perusasioita aletaan hoitaa kuntoon eikä ainoastaan tyydytä tuomitsemaan rikollisia. Olen satavarma, että kevään aikana paljastuu uusia ja uusia jo tapahtuneita tapauksia, mikäli tytöt ja naiset uskaltavat avata suunsa ja media ja asioita ohjaavat poliitikot antavat tiedon tulla esiin. Parasta olisi, jos Oulun kokonaisuus tosiaan olisi yksittäistapaus.


*

Näiden raiskaus- ja muiden rikosasioiden pintaan nousussa on tullut aivan uudella tavalla esiin, mitä tarkoittaa, että elämme totuuden jälkeistä aikaa. Kun on asemaa tai tietty ideologia, ei tarvitse välittää pätkääkään tosiasioista siten, että ne otettaisiin huomioon jo hyvissä ajoin. Voitaisiin puhua myös vastuunkantamisen jälkeisestä ajasta. Kuinka moni ministeri tai vastaava eroaa tehtävistään osoittaakseen vastuunsa tapahtumista? Sipilä, Orpo ja kumppanit ovat junailleet aivan tietoisesti olosuhteet, joissa viimeaikaiset kauheudet ovat syntyneet, joskaan eivät varmasti ymmärtäneet mikä lopputulos on.

Luultavasti iso osa hyvistä ihmisistä ei ole lainkaan sokissa. He ovat lähinnä harmistuneita siitä, että persut ja muu roskaväki "öyhöttää" eli nostaa asiat esiin niiden oikeilla nimillä ja siitä oman porukan kannatus laskee. Voin lohduttaa, että ei laske todennäköisesti riittävästi, jolloin saataisiin painetta hoitaa asiat kuntoon. No, monille varmasti riittää, että keksitään uusia projekteja ja pumpataan kansalaisten rahaa kaikenlaiseen laastarointitoimintaan. Kuitenkin on kai niin, että pitäisi kyetä ajattelemaan toimenpiteitä, jotka johtavat yhteiseen turvallisuuteen - se ei enää riitä, että tehdään juttuja, jolla nostetaan omaa imagoa hyvänä ihmisenä.

Onhan se niinkin, että tavallisten sivistyneiden ja vastuullisten kansalaisten "öyhötyksen" nostamien faktojen käsittely julkisuudessa ei ole läheskään yhtä hauskaa ja voimauttavaa kuin esimerkiksi me too -kampanja ja vastaavat, joilla niilläkin on ollut tehtävänsä. Ero on siinä, että näistä nykyisistä jutuista ollaan oikeudessa eikä toverituomioistuimissa. En silti yhtään vähättele sitä seksuaalista häirintää, johon me too on puuttunut. Se minua oudoksuttaa, että nämä seksuaalisen häirinnän vakavuuden tiedostavat ihmiset ovat olleet hiljaa tyyliin "ei kuulu mun elämään", kun raiskataan nuoria tyttöjä. No, taitaa tosiaan olla vähän toisen tason ongelmat kyseessä.


*

Sanoisin, että kevään kuluessa on käynnissä mua etoo -kampanja. Siinä selvitetään lasten raiskaamisia ja vastaavantyyppistä väkivaltaa. Oulun kupla ei ole ainoa mikä puhkeaa, vaikka varmasti useampikin ihminen tahtoisi ajatella, että se on yksittäistapaus, siis tämä raiskausrevohka kokonaisuutena. Tietyt ihmiset ovat sormet ristissä, että mitään ei paljastuisi. Minä olen kädet ristissä, että lisää raiskauksia ei tapahtuisi ja että kaikki tähänastiset tulisivat selville - toivotaan, että kaikki paskapääraiskaajat olisivat säikähtäneet kylliksi. Näin ei käy mikäli maahan lappaa lisää porukkaa tietyntyyppiset kunnia- ja raiskauskulttuurit omaavista maista. Ja toki meillä on omatkin raiskaajamme ja hyväksikäyttäjämme, usein perhepiirissä.

Uskoisin, että kevään aikana tulee ilmi ja on jo tullut ilmi, miten uskomattoman pöljä ihmistyyppi ideasti on - se kun ei välitä varoituksista, joita todellisuus on tarjonnut yllin kyllin vuosikaudet. Jokainen on voinut seurata Ruotsin, Saksan, Englannin ja Ranskan uutisointia ja nähdä, mitä maissa tapahtuu hallitsemattoman maahanmuuton myötä. Tosin YLE ja HS eivät näitä uutisia juuri välitä siten, että syntyisi kokonaiskuva ja mittasuhteet säilyttävä kuva. Aina himmataan ja käännetään perspektiiviä oman agendan mukaiseksi, kun se vain onnistuu. Väittäisin, että monet ovat tienneet monista pahoista asioista, mutta eivät ole välittäneet tai ovat sulkeneet silmänsä.


*

Toivottavasti jonkinlaiset lääkkeet löytyvät ja saadaan maan turvallisuus paremmalle tolalle. Tuntuu aika pateettiselta sanoa, että sadat naiset ja alaikäiset ovat maksaneet viimeisen kolmen vuoden aikana joidenkin idioottimaisuudesta ja aivan turhaan. Sitäkin ennen on tapahtunut paljon, siitä on olemassa vankat tiedot ja tilastot. Mutta olennainen asia onkin: miten tietoa käytetään. Monia poliitikkoja eivät kiinnosta lainkaan suomalaisten asiat, elleivät ne lankea yhteen heidän omien intressiensä kanssa.

Jos minä olen väärässä siinä, että muutamassa vuodessa satapäin tuhottuja elämiä on pikku juttu, niin sitten olen aivan mieluusti väärässä.

Tämä ei ole mikään rajat kiinni -kirjoitus, vaan ajatus siitä, että tervettä järkeä pitää alkaa käyttää, pitää uskoa turvallisuusdiagnooseja ja toteuttaa niitä siten, että turhat rikokset saadaan ehkäistyä. Poliisi tarvitsee lisäresursseja tai se uupuu täysin työtaakkansa alle. Siinäkin resursseja on priorisoitava.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti