lauantai 19. tammikuuta 2019

Näin Ruotsi raiskaa





Terveiset Ruotsista tuo Expressen ja aiheena ovat maan alustavat uudet raiskaustilastot. Hyvät uutiset ensin: Ruotsissa aikuisiin miehiin kohdistuneet raiskaukset ovat laskussa. Sitten huonot uutiset: aikuisiin naisiin kohdistuneet raiskaukset ovat kasvaneet 44 prosentilla ja kaikkien raportoitujen raiskaustapausten määrä on noussut 33 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana.

Onko niin, että ruotsalaisten raiskaushalut ovat lisääntyneet? Ei välttämättä, sillä viranomaisilla on asialle luonnollinen selitys eli sama kuin lisääntyneiden autopolttojen kohdalla: madaltunut ilmoituskynnys.

Hienoa, että ruotsalaiset ovat entistä avomielisempi ja rehellisempi kansa. Tämä on luultavasti metoo-liikkeen suurin voitto tähän saakka. Eipä tarvitse uuden hallituksenkaan kantaa huolta siitä, että asialle tarvitsisi tehdä jotain, helpottaa varmasti heidän paineitaan ja lisää uskoa omaan agendaan. Hienoa!

Tekee silti mieli kysyä: Miksi uutisesta jää kuitenkin se kuva, että ruotsalaismiehet ovat entistä aggressiivisempia ja epäkunnioittavampia naisia kohtaan? Eivätkö he enää saa kauniimpaa sukupuolta niin kuin ennen, ilman väkivaltaa? Mikä kumma Börjen ja Matsin vihaa motivoi, ja tämä kaikki feminismin mallimaassa?

Toivoa sopii, että ensi vuonna tilastot lähtevät laskuun. Mutta entä jos ne nousevat entisestään? Meneekö sekin ilmoitusherkkyyden piikkiin ja kuinka kauan?



34 kommenttia:

  1. Viitaten tuohon toiseksi viimeiseen kappaleeseesi, totean brutaalisti, että tavallinenkin mies saa pohjoismaissa aina.
    Jos ei ensimmäiseltä tai toiselta niin kolmannelta. Niinhän se on täällä aina ollut. Raiskata ei kenenkään sen vuoksi tarvi. Seksisovellusten menestyskin sen kertoo.

    Tähän mun heittoon sekoittuu, myönnän, ripaus ehkä alitajuista puritanismiakin, mutta myös paljon esim. eronneiden tuttujen miesten elämästä kuultua. Ja aina ei tarvitse edes tehdä asian eteen mitään, ehdotuksia tulee muutenkin.

    Toivon kuitenkin konservatiivisesti(?) että naimisissa olevat miehet tyytyvät kotioloihin. Älä tee huorin.

    Terve aito mies ei ole kiinnostunut ala-ikäisistä eikä kovin nuorista naisistakaan. Ja tosiaan tuossa jutussa oli esillä kaikista puutteistaan myös se, että myös miehiä raiskataan. Se on yleistä maailman kriisitantereilla sekin.

    Että näin simppeli maailmankuva mulla on tässä asiassa.
    Tavallinen ruotsalainen mies tuskin seksinpuutteesta kärsii.
    Kysymyksessä on muuta, valta-asetelmaa, vääristynyttä seksuaalisuutta, tai sitten vielä muuta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse veikkaan että Ruotsissa raiskausten määrä jatkaa kasvuaan.

      Minun on henkilökohtaisesti todella vaikea ymmärtää miksi joku raiskaa. Ei kai pelkkä seksin puute siihen aja? Kuten sanoit, seksiä saa varmasti muutenkin, jos tahtoo. Raiskaus seksin hankkimisen keinona on todella epätoivoista, koska siihen liittyy niin voimakkaasti rikoksen, rangaistuksen ja häpeän leima, ainakin näin pohjoismaisissa oloissa.

      Poista
  2. Professorin ajatuksissa oli taas hyvin konkreettista pohdintaa aihepiiristä, tosin kotimaan kannalta

    http://professorinajatuksia.blogspot.com/?m=1

    Kannattaa tsekata.

    VastaaPoista
  3. Luin sen jo ja siinä oli hyvin perustelu, miksi maahanmuuttajien tekemisistä raiskauksista on keskusteltava eikä jäädytettävä sitä vain yleiselle tasolle.
    Kysymys ei ole keskustelun valikoinnista koskemaan vain tiettyä ryhmää, vaan valinnoista. Meillä on koko ajan mahdollisuus vähentää raiskauksia oikeilla valinnoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaisi tosiaan ottaa tietty ilmiö ihan sinä ilmenevänä ilmiönä eikä sotkea sitä kaikkeen muuhun. Tämä Oulun tapauskaan ei ollut mikään yksittäinen juttu, kuten jotkut haluavat tulkita, vaan vastaava on ollut meneillään jo pidempään. Nyt asia nousi esiin, kun yksityiset ihmiset sen toivat esiin ja pakottivat myös yleisen mediailmapiirin muuttumaan. Eivät nämä jutut mitään yllätyksiä olleet - niistähän on puhuttu mediapeitossa jo vuosia, mutta parin kolmen vuoden ajan niistä ei nyt ole saanut puhua.

      Eihän logiikka voi olla se, että asiaan ei voida puuttua, jos joillakin toimenpiteillä voidaan poistaa kohdennetusti esimerkiksi kolmannes ongelmasta. Myös siihen kahteen kolmannekseen tulee panostaa ja sitä on käsiteltävä avoimesti, mutta keinot hoitaa ongelmaa ovat luultavasti monin kohdin toiset.

      Luulenpa niin, että yleisesti ottaen valtaosa ihmisistä pitää raiskaus- ja muita seksuaalirikoksia kaikkein iljettävimpinä.

      Ja kyllähän raiskauksista on puhuttu Suomessa vaikka kuinka, sitä on aivan turha kieltää, että ei oltaisi puhuttu - tilastot ovat lähteneet laskuun monilta osin.

      Ruotsi on tehnyt omat ratkaisunsa ja nyt se sitten näkyy, ei voi mitään. Ehkä voisimme ottaa edes tällaisten ongelmamarkkereiden herättäminä huomioon joitakin asioita ennen kuin tilanne on täällä sama. Kun ongelma on tarpeeksi suuri, se lakaistaan maton alle eli siitä tulee uusi normaali.

      Luultavasti viranomaiset tietävät tasan tarkkaan, millaiset maahanmuuttajat muodostavat tilastojenkin valossa turvallisuusuhkan. Loppu on poliittisesta tahdosta ja maahanmuuton suunnittelusta, seurannasta ja laadunvalvonnasta kiinni. Voidaan hyvin päättää, että otetaan hädänalaisia ihmisiä maista, alueilta ja kulttuureista, jotka ovat osoittautuneet nuhteettomiksi.

      Ja jos aina vain se tietty pieni porukka tekee rikokset, luulisi olevan melko helppoa keksiä tehokkaat keinot tämän pienen osuuden aiheuttamien riskien eliminoimiseksi ja jopa ennaltaehkäisemiseksi. Vaikka näinkään ei saataisi maahanmuuttajien seksuaaliväkivaltatilastoja edes suomalaiselle normitasolle, auttaisi jo sekin että tapaukset saataisiin esimerkiksi puolitettua tai vähennettyä radikaalisti. Tähän olisi melko helppoja lääkkeitä, jos vain tahdottaisiin.

      Poista
  4. Lääkkeeksi t-paikanhakijoiden tekemiin asioihin olisi varsinaisten turvapaikanhakijoiden ottaminen maahamme.

    ??

    Kyllä.
    Tarkoitan että koska maailmassa on järkyttävä määrä pakolaisuutta, niin niitä pakolaisia hädässä myös otettaisiin; sukupuoleltaan ja iältään eri ryhmistä, eri uskonnoista, eri kulttuuripiireistä. Ei muodostuisi segmenttejä samalla tavalla.

    Tämä että on hyväksytty eräänlainen darwinistinen vahvimman oikeus -pakolaispolitiikka, eli se että otetaan ne jotka tänne Euroopan perälle jotenkin itsensä saavat läpi, ei voi olla kestävää, ei inhimillistä eikä oikeudenmukaista.

    Ei voi olla myöskään niin, että muuttuminen yhdestä ilmoituksesta homoksi tai kristityksi on automaattinen pääsylippu.
    Miksi YK ja kansainväliset järjestöt edes hyväksyvät tilanteen ja rinnakkaismaailmat, missä ihminen, nuori mies, ei voi olla noita ilman hengenvaaraa?

    EU boikotoi Venäjää Krimin haltuunotosta valtavin taloudellisin panoksin ja seurannaisvaikutuksin maailman tappiin.
    Miksi tuo edellä kuvaamani relativismi onkin sitten ok?

    No joo, tiedän tiedän, kaikilta ei vaadita, syitä on monia, mutta en halua ymmärtää. Enkä pian kun näitä pyörittää ymmärrä kohta mitään....



    VastaaPoista
  5. Jope, tuo eka kappale kiteytti hyvin asian. Niin, tilanne on osin lähtenyt käsistä, osin tekemällä tehty juuri tuollaiseksi. Vakavinta on, että jotkut poliittiset suunnat ja monet isot järjestöt kuten YK suorastaan kiihdyttävät erittäin hankalia ja vahingollisia prosesseja - joskin taas jotkut myös osin hillitsevät. On vaikea olla näkemättä valtavaa lobbausta ja masinointia myös tuollaisissa rauhanorganisaatioissa. Jos niitä on kaikkialla muualla, miksi ei myös YK:ssa jne. No, tämähän on päivänselvää.

    Ratkaisu olisi tosiaan "aito" monikulttuurisuus maahanmuuttopolitiikassa. Sen sanominen, että nyt otetaan todellisia pakolaisia sieltä kehnoimmista olosuhteista, otetaan tasapuolisesti eri uskonnoista, taustoista, kulttuuripiireistä. Ja ei sotketa käsitteitä, ei sotketa humanitaarista maahanmuuttoa ja työperäistä maahanmuuttoa, ikään kuin kyse olisi samoista asioista ja prosesseista ja samasta vastustuksesta ja yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, kun ei ole.

    Ja ei - ainakaan ensisijaisesti - tuettaisi sitä, että kymmenettuhannet nuoret miehet ja perheenisät lähtevät Lähi-idästä kohti pohjolaa, kun ei ole ollenkaan selvää miksi tulevat. Tämä nyt on ainakin käynyt selväksi, että kaikkien motiiveista ei ole tietoa, eikä niitä voida edes rehellisesti käsitellä.

    Kysymys on vaikea kaiken kaikkiaan. Minä uskon aivan tosissani, että jotkut valtiot, yritykset ja poliittiset suunnat, kaikki ne, hyötyvät juuri tästä kaaoksesta ja siksi sitä ei edes yritetä hoitaa järkevästi. Tosin vaikeaa se on varmasti, mutta nyt on otettu luonnonlain kaltaiseksi tosiasiaksi, että kansainvaellukset tapahtuvat, itse asiassa ne ovat ok, niitä pitää jopa tukea erilaisin sopimuksin, eri maita pitää velvoittaa ja vastuuttaa niiden vastaanottamiseen ja hoitamiseen.

    YK:n ja maailman valtioden pitäisi keskittyä siihen, että rinnakkaistodellisuuksiin saadaan ihmisoikeudet ja jonkinlainen sivistys ja käsitys siitä, mikä vaikutus erilaisilla ratkaisuilla on koko planeetan tilanteeseen. Siinä olisi tärkein tehtävä.

    On naiivia ajatella, että valehtelemalla ja huijaamalla ja vieläpä päälle kulttuurierot huomiotta jättämällä saadaan jokin yhteinen iso pallo, jossa kaikki ovat toistensa kavereita. Ei onnistu eikä tule ikinä onnistumaan eikä edes kannattaisi yrittää.

    VastaaPoista
  6. Juuri.
    Nyt on tilanne, jossa nämä länsimaiden periaatteessa hyväksymättömät, mutta käytännön tasolla hyväksymät rinnakkaismaailmat vuotavat globaalisti kaikkialle ja ihmetellään sitten, miksi kaikki ei mene niin kuin unelmatorilla unelmoitiin.
    Jää vain kiemurtelu ja teeskentely että kaikki on ok.
    Totta, ihminen voi todella lumoutua omasta agendastaan. Ja on iso mahdollisuus, että joku taho korjaa potin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi Ruotsi tekee valtavan vahingollista maahanmuuttopolitiikkaa ottamalla ihmisiä pääosin samankaltaisilta alueita: Syyriasta, Irakista, Afganistanista, myös Eritreasta ja Somaliasta ja kovalla volyymilla. Yksi seuraus on se, että maasta tulee monelta osin islamistinen, ja kun tilanne on kyllin selvä, aiheuttaa se ongelmia normaaliin pohjoismaiseen demokratiaan - nimittäin sen, että se yhteiskunta joka joskus oli maailman johtavia ja parhaita, taistelee äkkiä valtavien sosiaalisten ja oikeudellisten ongelmien kanssa.

      Onko tässä jokin parempi idea? On myös huomattava, että maailmassa on jo vaikka kuinka monta islamistista tai islamin vaikutuspiirissä olevaa maata. Miksi Ruotsista pitää tehdä tällainen?

      Ruotsi hankkii itsensä tieten tahtoen ongelmiin. Se näkyy esimerkiksi alati kasvavina raiskaustapauksina. Tämä oli nyt tosi banaalisti sanottu, mutta jo nyt Ruotsissa on käytännössä uusia, tuotuja varjoyhteiskunta-alueita. Sama Ranskassa, Belgiassa jne. Eihän tällainen auta yhtään ketään, jos ollaan ihan rehellisiä. Siinä jää lopulta torijuhlat yhä vähemmälle. Pitäisi löytää fiksuja tapoja olla humaani.

      Minä näen elinaikanani Ruotsin, joka on käytännössä todella pahojen ristiriitojen repimä. Ja se on ihan tieten tahtoen luotu ihmis- ja yhteiskuntakoe.

      Poista
    2. Tokihan Ruotsin tarkoitus on hyvä, mutta mitä tästä seuraa... En usko, että tulevaisuus kiittää asiassa ja menee läpi selitys: Tarkoitimme hyvää... Ruotsi on tällä hetkellä vielä valtavan varakas eikä se ole sitonut itseään euroon, joten pelivaraa on jonkin verran. Mutta kuinka kauan. Suomi on paljon haavoittuvampi taloudellisen matalan iskiessä päälle ja pysyessä päällä.

      Poista
    3. Hyviä tarkoituksia on tarkoituksista valtaosa. Ne eivät sinänsä riitä eivätkä ole perustelu millekään.

      Ruotsin tulevaisuudesta ovat hyvinkin fiksut ihmiset esittäneet aika äärimmäisiäkin vaihtoehtoja. Siis parin, kolmen vuosikymmenen aikaviiveellä. Puhetta on ollut jopa sisällissota-tyyppisestä tilanteesta. Sekin että osilla alueista on oma laki ja varjohallinto, on kai kuitenkin todennäköisempää. Mahdollisessa konfliktissa on sitten ihan selvää kumpi osapuoli on valmiimpi tai tottuneempi käyttämään väkivaltaa. En siis usko Ruotsin henkiseen enkä fyysiseen puolutustuskykyyn.

      Ei ole kiva tälläisiä miettiä.

      Ehkä jotakin hyvää tapahtuu.

      Parasta olisi että maahanmuuttajien valtaosa ottaisi selvästi ison askeleen oman uuden yhteiskuntansa puolelle valmiina puolustamaan arjessa nimenomaan sen arvoja. Se on mahdollista omaa koko identiteettiään menettämättä.

      Tunnen muslimeja jotka ovat hengeltään juuri tuollaisia. He ovat päättäneet suomalaistua = kotoutua = integroitua suurin piirtein kaikilla osa-alueilla ja huom! omasta valinnastaan ja myös ilosta saada asua nyt maassa, jonka arvottavat lähtömaataan paremmaksi olosuhteiltaan ja kulttuuriltaan.

      Poista
    4. Tuo mitä viimeisessä kappaleessa sanoit on ilahduttavaa ja niin pitäisi ollakin ja kyllähän tuollainen onnistuu, kun on realistiset lähtökohdat. Omassa elämänpiirissänikin on onnistunut, mutta lähtökohdat ovatkin ihan toiset kuin nyt näissä hallituksen eurooppalaisessa ohjauksessa väkisin väännetyissä tilanteissa.

      Poista
    5. Tämä on nyt vielä yksi indikaattori Ruotsin yhteiskunnassa ehkäpä sitten kansalaisten ei niinkään hallituksen keskuudessa vallitsevista huolista.

      https://www.ts.fi/uutiset/maailma/4103334/Ruotsissa+kohistaan+aidatuista+asuinalueista+joita+rakennetaan+yha+enemman++Turvallisuutta+mutta+keta+vastaan+kysyy+kolumnisti

      Poista
    6. Olipa.

      No, tämä on se ilmiö josta olen puhunut aiemmin USA:ssa. Hollywoodin eliitti on tietenkin ajat sitten ympäröinyt itsensä aidoilla ja turvajärjestelmillä, mutta vaikka torjuvat näin vaaralliset ihmiset, ovat tietenkin monin eri tavoin Meksikon muuria/tehostettua rahavalvontaa vastaan. Olisi uskottavampaa, jos repisivät omat meksikolaismuurinsa alas.
      (Tuo ei ollut mikään kannanotto muurin psta tai vastaan; hoitakoot jenkit omat sotkunsa)

      Ruotsissa tosiaan näitä ilmiöitä, joissa resurssoidut ihmiset eristäytyvät jo on.

      Suomessa toistaiseksi vain mediamuurien taakse voi suojatua... todellisuudelta.

      Poista
    7. Asuukohan esim. Meryl Streep tai Tom Hanks alueella ja talosssa, joka ei ole rajattu muurilla tai muulla vastaaavalla järjestelmällä katujen todellisuudesta? Epäilen.

      Poista
  7. Eivät uskalla. - Olisi hauska tietää, miten asuu Ruotsin hallitus, veikkaanpa että monikulttuurisuuskontaktit ovat cocktail-kutsuilta ja muurien takaa. Paljon on toki Ruotsissakin vielä turvallisia paikkoja eli nämä koskevat varmasti pääasiassa isojen kaupunkien asuinalueita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden poliisihan raportoi julkisesti ne alueet, joilla turvallisuustilanne on hyvin heikko. Ne alueet oli kymmenissä, pääasiassa suurkaupungien profiloituneita lähiöitä.

      Todennäköisesti tietävät omat asiansa paremmin.
      Paremmin kuin esim. meiltä yhdeksi päiväksi päiväkävelylle lähetetty toimittaja, joka kirjoitti jutun, että höh, täällähän ei ole mitään, kaikki on ihan kivasti, kukkiakin parvekkeilla.

      Tuo on sen ns. mediameksikonmuuri. Kovassa käytössä keskiluokassa. Tai ei oikestaan ole.
      Käytössä vain jos kokeen kuuluvansa tämän ajan edelläkävijästöön.



      Poista
    2. Ruotsin tilanne ei valitettavasti kestä kaikin osin täyttä päivänvaloa - Suomen mediamuuri on pitänyt tässä aika hyvin kansalaisia uutispimennossa: on vain erilaisia toisiinsa mitenkään liittymättömiä yksittäisyyksia, ilmoitusherkkyyttä, keppostelevaa nuorisoa jne. ja paha äärioikeisto joka uhkaa kaikkien rauhaa.

      Poista
  8. Muutenkin eurooppalainen demokratia on oudossa tilanteessa.

    Ruotsissa samat puolueet jatkavat hallituksessa kuin ennen vaalejakin vaalituloksen isoista muutoksista riippumatta.
    Britanniassa ei kansanääänestyksen tulos vaikuta millään tulevan voimaan.

    Teknoraattinen ja ideologinen ylikansallinen politiikka näyttää korvaavan kansanvallan ruohonjuuritasoa monin eri tavoin.
    Sitten on vielä nämä vaikuttamiskeinot, joilla kansalaiset saadaan epäilemään melkein mitä tahansa parin lähteen ulkopuolelta lukemaansa hypnotisointiyrityksenä. Bim. Olet hypnotisoitu.

    Eräs pj. kirjoittikin näin:
    ”Jokainen, joka kyseenalaistaa itsetuhoisen maahanmuuttopolitiikan tai Brysselin kasvavan kuristusotteen jäsenmaista, on Putinin asialla. Ja jokainen, joka kiistää Putinin agenttien läsnäolon jokaisen kiven alla ja jokaisen kulman takana, on Putinin agentti.
    Putinin aikeista ja suunnitelmista en tiedä, mutta Putinin käyttäminen sisä- ja turvallisuuspoliittisena lyömäaseena myrkyttää vaarallisella tavalla Suomen ja muiden länsimaiden yhteiskunnallista ilmapiiriä.”


    Onko tämä netin, somen, sirpalemedian, politiikasta kertovien "laatusarjojen" vainoharhaisen maaailman aikaansaannosta vai mitä, mutta aika vaikeaksi tää on tullut...

    Olispa vielä kylmän sodan selkeä tilanne päällä :) Sen selkeyttä alkaa olla melkein ikävä.
    Toki mahtavaa, että itäisen Euroopan maat vapautuivat (taistelemaan sananvapaudestaan uudestaan), mutta ei ennen noin jakomielisiä oltu, käsittääkseni, se oli selkämpää.

    VastaaPoista
  9. Kieltämättä on paljon miettimistä siinä mitä demokratia tarkoittaa nykyoloissa, kun pitäisi tehdä isoja ja akuutteja päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Tilanne ei varmasti helpotu sillä että tieto ja erilaiset näkökulmat leviävät nopeasti ja ihmiset reagoivat julkisesti hyvinkin nopeasti. Toivotaan kaikkea hyvää Euroopalle. Johtajat, poliitikot ja päättäjät tietävät yleensä enemmän ja aiemmin kuin muut ja heihin myös vaikutetaan yhä enemmän, he luultavasti keskustelevat aivan muiden tahojen kuin "kansan" kanssa - toisaalta avoimissa yhteiskunnissa on omat vaikutuskeinonsa ja niitä pitää käyttää, varsinkin kun valtamedia on ostettu usein vallalle kiltiksi pikkupiskiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura Huhtasaaren uusin eduskuntakysely liittyy juuri tuohon. Löytyy OM:stä. Annan pisteet.

      -nykyään muuten tuntuu siltä jo, että jos mainitsee vaikka esimerkiksi edellisen nimen niin se on pyhäinhäväistys ja että mitä ne naapuritkin ajattelee.

      -mutta kun sanon, nyt vaikka leikin vuoksi Pekka Haavisto, niin ei nouse mitään tunnetta, että asiaa pitäisi alkaa jotenkin selittää

      -tätä itsensuuria pitää alkaa kyllä tarkkailla

      Poista
    2. Tuo oli ihan asiallinen puheenvuoro, varmasti asiallisimpia ja parhaiten muotoiltuja, mitä olen Huhtasaarelta lukenut. En usko, että tästä seuraa mitään, korkeintaan naureskelua pokkanaamarin takana. Persut on persuja, tottahan heitä voi bännäillä, kun ovat ääliöitä eivätkä tajua mitä yhteisönormi tarkoittaa. No joo, kyllä minäkin, jos olisin persu, miettisin hieman sanavalintojani paremmin kun esiintyisin esim. kansanedustajana, mutta asiakritiikki on monesti ihan osuvaa. Kunhan eivät toilailisi niin paljon - toilailevatko enemmän kuin muut, en osaa sanoa - niin tulisi lisää uskottavuutta monelle.

      Poista
    3. Totta kai persuista tuli nyt monelle puolueelle aikamoinen kanto kaskessa: ääniä lähtee spdltä, keskustalta, sinisiltä (voiko niiltä lähteä), kokoomukseltakin kai. Puheenjohtajatenteissä pärjäävät hyvin, näkee että ei ole vain yhden asian ihminen liikenteessä jne. No joo, saapa nähdä mitä pikku paketteja todellisuus lähettää vielä ennen vaaleja kansan ihmeteltäväksi - luultavasti niitä jemmataan jossakin postin peräkamarissa niin pitkään kuin pystytään, että yllätykset jäisivät marginaalisiksi.

      Poista
  10. Ruotsista taas mielenkiintoista uusihmisyyttä littyen ministerivalintaan ja ympäristöpuolueen kulttuuripolitiikkaan. Ja ehkä mitä ne ensin, me perässä...

    https://www.aftonbladet.se/kultur/a/ddA2oo/fel-kulturminister-igen-lofven

    Jo pari vuotta sitten ennustelin, että "vihalukemisen"-käsite on tulossa ja sieltähän se ryömiikin esiin vähä vähältä, vuosi vuodelta,
    hiljaa koko ajan voitonvarmempana,

    Kun digitaaliset sananvapaudet (vrt. Huhtiksen aiemmin linkkaamani teksti/eduskuntakysely)
    alkavat olla jo kyseenalaisia, joillekin ainakin, on alettava kontrolloida sitäkin mitä luetaan ja mitä on luettavaksi esim. kirjastoista saatavilla.

    Toivon todella, että tämä arvioni menisi täysin metsään.
    Pitää seurata Ruotsin tilannetta.

    VastaaPoista
  11. Jope, hyvä miettiä tosiaan, onko taidetta ja kirjallisuutta ja myös humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta syytä suunnata jotenkin muutoin kuin taitoon, tuotettuun tietoon, uusintamiseen ja osaamiseen perustuen. En kannata ajatusta mukavasta ja poliittisesti korrektista mutta paskasta taiteesta: sitä tulee joka tapauksessa ja joka sukupolvelta ihan riittämiin. Hyvä taide ja tiede ovat kyselevää, systemaattista ja uutta luovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So. Ihmisten pitää saada vapaasti pohtia kuumia ja tärkeitä asioita ilman itseisarvoisia turvasanoja.

      Poista
  12. Ruotsin tilanne on poliittisesti se että tällaisilla ministerivalinnoilla on varmasti ihan konkreettisesti vaikutusta kulttuuriin ja taiteeseen. Taide identiteetin representaationa jne - ideologiat jyrää...

    VastaaPoista
  13. Suomen kirjastolaitos on ainakin toistaiseksi demokraattinen ja moniääninen.
    Onhan sielläkin ollut muutaman vuoden pikkujuttuja, jolla on osallistuttu nykyisten arvojen mukaiseen (poliittiseen?) agendaan, mutta ne on nyt niin lillukanvarsia, että jos ovat tarpeen tasa-arvon kannalta niin eivät ole keneltäkään pois.

    Ja ei kai asiasta keskustelua edes saa aikaiseksi, koska isojen kustantamoiden kautta julkaistussa materiaalissa harvoin, jos ollenkaan, on mitään yhteiskunnallisesti yleiskeskustelua häiritsevää. Voi olla että yleistykseni on väärä.

    Asiakirjallisuudenkin puolelta tulee mieleen vain hieman vanhoja totuuksia tönäiseviä juttuja eli ei kai sitä olisi mitään syrjään pantavaakaan. Itse olen kurkkuani myöten täynnä 1918 tapahtumia. Kiinnostavampaa on maan nykyinen jako joka ei noudata enää vanhoja malleja.

    Tekijöitä en sitten moiti. "Tilauksesta" ei pidäkään kirjoittaa mitään marginaalista. Jos asemoituu turvallisesti sopiviin aiheisiin, yksityisiin asioihin, esim. henkilökohtaisen kasvamisen kysymyksiin, niin se on ihan oikein. Tai jos teksti on se juttu.

    Mielenkiinnolla kyllä odotan Houellebecqin uutuuden suomennosta, Serotonine.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minusta meidän kirjastolaitosta ei voi oikein syyttää mitenkään - he tuovat monipuolisesti esiin kaikenlaista kirjallisuutta sillä osaamisella mikä siellä on. Minusta yleistaso on hyvä.

      Isoista kustantamoista tulee harvoin mitään yhteiskunnallista yleiskeskustelua häiritsevää kaunokirjallisuutta, esseissä ja jonkinmoisissa pamfleteissa voi olla aineksia. Ei tule ainakaan mieleen suoraan. Paitsi se Otavan lääkärikirja:) Toisaalta jos yleiskeskusteluun jostakin tulee, niin voisi olla juuri noilta isoilta: Houellebecq esimerkiksi on muistaakseni Södikan kustannusohjelmassa. Loukkaantuuko hänestä enää kukaan? Jordan Petersonin opus on muistaakseni sieltä myös. En ole lukenut, mutta hänen videonsa ovat aika viihdyttäviä, parhaat todella hyviä, vaikka joskus vinkkeli on vähän kapea - no niistäkään ei loukkaannu tai äimisty kuin vasemmisto, koska pitää loukkaantua ja pitää vastustaa ja tehdä naurunalaiseksi, vaikka äijä puhuisi ihan järkeviä juttuja omien tutkimustensa pohjalta - ja ne sentään ovat aitoja tieteellisiä ja kansainvälisesti arvostettuja tutkimuksia eivätkä mitään filosofis-yhteiskunnallis-poliittisia esseilyjä. Tietenkin eri asia on, miten joku aatetoveri niitä suostuu ymmärtämään ja miten ne soveltuvat korrektiin yhteiskunnalliseen keskusteluilmapiiriin, jossa ei sovi liiaksi poiketa vallitsevasta tilasta, edes silloin kuin puolustaa arkijärkeä ja perustelee rationaalisesti kantansa.

      Pienemmiltä tulee laidasta laitaan, mutta ne pääsevät harvoin yleiskeskusteluun. Itse tykkään lukea näitä yhtä lailla kuin Tiede-lehteä ja National Geographyä.

      Monet keskisuuret kustantamot julkaisevat kyllä nimenomaan laadukasta mutta myös poliittisesti omaa väriään tunnustavaa kirjallista satoa.

      Jotenkin luulen, että Suomessa ollaan onneksi vielä aika kaukana jäljessä Ruotsista yleisesti ottaen. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden tekemistä joukkoraiskauksista nousee täällä vielä kohu, kun taas Ruotsissa se on enemmän arkipäivää ja maan tapa, joten lehdistö ei juurikaan enää kiinnostu asiasta. Eikä valtamedian ole suotavaakaan kiinnostua.

      En ole ainakaan nähnyt, että Ruotsissa oltaisiin tyrmistytty ja herätty vakaviin raiskaustilastoihin.

      Poista
    2. Vielä Petersonista: kaikin osin hän ei ole kovin tarkka, vaan vetää isolla pensselillä, mutta monissa kohdin häneltä tulee hyviä kommentteja. Mietitäänpä Nietzscheä tai jotain muuta: oliko tieteellisen tarkka muutoin kuin joissakin filologisissa ja filosofisissa kysymyksissä, ei varmaan, mutta tuskin kukaan kiistää hänen analyysitaitojaan ja sitä, etteikö hänen rohkeilla väitteillään olisi ollut kulttuuria ruokkiva vaikutus, vaikka hän ei olisi ollutkaan varsinainen tiukka tiedemies.

      Poista
    3. Tuota, että jengi tyrmistyy tietystä nimistä en ole ajatellutkaan sillä tavalla, että eihän se tosiaan kaikkia koske, vaan vasemmoistolaisen (sis. vihr. tai oikeistoliberaalin) aktiivin maailmankuvan omaavia, jotka halauvat vielä kisata tai demota omaa näkemystään joko toisilleen tai sitten "vastustajilleen."
      Eihän se porukka iso voi olla.
      Sen näkee jo siitä kuinka julkisessa keskustelussa he siteeraavat toistensa "osumia". Pieni piiri pyörii.

      Eli ei kannata liikaa asiasta vouhkata.
      Paitsi jos muodostavat esim. mediatilassa enemmistön koostaan huolimatta, on asia eri.


      Myös tuokin on totta, että Ruotsi ei järkyty enää mistään.
      Toleranssi kasvanut.
      Autopoltot, pommit, rikollisjengien konepistoolitaistelut, viranomaisten hallinnasta karanneet kaupunginosat ja tilastot - kaikesta huolimatta Sverige pyörii niin kuin ennenkin. Uusi normaali?

      Siis oikeastaan oikein hyvä, että meillä porukka on yhä kykenevä tuntemaan empatiaa muiden puolesta ja tervettä pelkoa, jos yhyeiskunnan totuttu elämä huojuu tai saa säröjä. Se pakottaa etsimään ratkaisuja kuten tänäänkin on uutisoitu eduskunnasta.
      Niin yhteiskunta toimii.

      Poista
  14. En minä tarkoita todellakaan sitäkään, etteikö vasemmisto saisi omasta puolestaan vastata Petersonille, jos Peterson on heidän mielestään pielessä - kaikki ovat joskus -, mutta olen nähnyt enemmän aivan muunkaltaisia ulostuloja, usein ihmisiltä, joiden oma ajattelu on lähinnä tunteilua ja ideologiaa. Nauraakin saa ja pitää, jos siltä tuntuu, mutta olisi hyvä, että ymmärrettäisiin mistä toinen puhuu eikä lähtökohta olisi se, että minä hyökkään, jos kohtaan kritiikkiä. Tämä on tietenkin perin inhimillistä. Voin itse sanoa, että useimmissa tapauksissa kritiikki on parantanut omaa ajatteluani ja tekemistäni. Siis useammissa tapauksissa, joten hyötyä kritiikin kuuntelemisesta on.

    Ruotsin tilanne on, kuten aiemmin sanoin, vähän toinen yhteiskunnallisten ja taloudellisten, etenkin jälkimmäisten, resurssien kannalta kuin Suomen. Mutta nuokaan resurssit eivät tule Ruotsia pelastamaan sekaannukselta jos nykyinen meno jatkuu vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Politiikkaan ei tule muutosta pelkästään yksilön mielekkyyden tasoon keskittymällä (Peterson), jos ei synny mielekkyyden yhteisöjä ja yhteistyötä, tämä on selvää, ja minusta myös jonkinlainen ulostulo siitä umpikujasta tai ylittämättömästä ristiriidasta, johon "oikeistolainen" ja "vasemmistolainen" ajattelu usein ajautuvat. Mutta huom! yksilöllisen vastuun ja mielekkyyden näkökulmaa ei tässäkään ratkaisussa pidä unohtaa. Jos kaikesta tulee valta-analyysia ja valtahierarkioita ja -oppositioita sekä jos valta-analyysi on ainoa keino hankkia oikeutta, mielekkyyttä ja vapautta, on jotain pielessä (vasemmisto). Tarvitaan mielekkyyttä ja oikeudenmukaisuutta, joka läpäisee sekä yksilöllisen että yhteisöllisen kokemuksen - tämä tosin on harvinaista, mutta tällaiseen kannattaa pyrkiä.

      Poista
    2. Totta tuo. Oman subjektiivisen maksimointi ei voi olla esim. poliittisen valinnan kriteeri. Se mistä musta tuntuu, se mikä on mun asenne, ei edes se mitkä on m u n arvot.

      Ihanne olisi jos olisi olemassa aidosti olemassaoleville resursseille ja realismille perustuvat vaikka kaksi, maks. kolme vaihtoehtoa, joita kannattaa (toistaiseksi).
      Jossakin vaiheessa hoettiin sanaa arvopolitiikka.
      Siis hyvänä asiana. Mutta onko arvoista olemassa yksimielisyyttä? Ei juurikaan muutamia keskeisiä lukuunottamatta.

      Ihanne voisi olla että esiteltäisiin kaksi-kolme realismille ja olemassaoleville resursseille perustuvaa tulevaisuuden/lähitulevaisuuden vaihtoehtoista suuntaa ja niistä sitten valittaisiin miettimättä, mitä ideologiaa minä tässä nyt kannatan/vastustan.

      Tästä näkökulmasta yltiösubjektiivinen vaalikone-ajattelu on ihan peestä, koska sillä perusteella minun tulee kannattaa suuntausta, mitä m i n ä nyt satun kannattamaan.

      Pitäisi tajuta että yhteisön paras hyvä voi olla aivan toinen kuin se, mikä se minun mielestäni sattuu olemaan.
      Tässä mielessä Peterson on aivan oikeassa että ihmisten, kaikkien meidän tulisi kasvaa aikuisiksi ja jättää subjektiivisten fiilisten primäärihuuto sivummalle.
      Tuo em. huuto saattaa demonstroitua usein myös ideologiana, josta pidetään enemmän kiinni kuin todellisuudesta.

      Poista