tiistai 29. tammikuuta 2019

Pari näkökulmaa ilmastovaaleihin




Tuleeko kevään vaaleista ilmastonmuutosvaalit, ja kummalla on mittasuhteet kunnossa, Emma Karilla vai Eija-Riitta Korholalla? Lukekaa ja miettikää. Tämä ei ole vetoomus vihreiden eikä kokoomuksen puolesta eikä kumpaakaan vastaan, mutta kannattaa pysähtyä asian äärelle.

Minä pidän soiden ja metsien ja vesien suojelua tärkeänä ja arvokkaana elinympäristöjen ainutlaatuisuuden ja lajien monimuotoisuuden kannalta. Tässä olen pitkälti vihreiden kanssa samaa mieltä, joskin kaikkien toimien ehdottomuudesta ja mittakaavoista voidaan keskustella.

Sen sijaan elitististä sähköautopuhetta ja vihreiden unelmia radanvarsikommuuneista pidän hössötyksenä. Näitä voi suositella niille, joita se kiinnostaa. Tärkeämpää on todellinen ja monipuolinen vaikuttavuus, jossa otetaan huomioon niin luonnon kokonaisuus kuin ihmisarvoinen elämä, joka tarkoittaa lähtökohtaisesti mahdollista elämää eikä elämää kerrostalokopeissa.

PS. Sähköauton päästöttömyys ei ole sama kuin sähköauton hiilijalanjälki! Sähköautoja kannattaisin, jos ne ilmestyisivät akkuineen tyhjästä ja vailla valtavasti ympäristöä kuormittavaa valmistusprosessia, samoin kuin jos niiden energianlähde eli sähkö ilmestyisi latauspisteeseen ilman massiivista ja todella kallista tuotantoprosessia ja siihen sekä sähkön siirtämiseen tarvittavaa infraa. En tule koskaan ostamaan 30 000 - 40 000 euron hintaista autoa, olipa sen käyttövoima mikä hyvänsä.








2 kommenttia:

  1. "Tämänhetkinen ilmastopolitiikkamme on yhä edelleen irrationaalisessa tai hysteerisessä vaiheessa sillä tavoin, että poliitikkomme eivät ajattele lopputulosta. He ajattelevat vain sitä, että teemme ylipäänsä jotain ja vastaamme ilmastotoimilla kansalaisten ahdistukseen, jota media ja poliitikot ja järjestöt ruokkivat."

    Näin siis ilmastomuutospolitiikan- ja tutkimuksen pitkäaikainen veteraani.

    Ja:

    "Toivon medialta jotain enemmän kuin saarnaajien joukkoon astumista. Teidän pitää kysyä ne hyvät kysymykset, eikä tyytyä ulkoa opittuihin kliseisiin. Meillä on oikea ongelma. Suomen osuus globaaleista päästöistä on 0,1%, EU:n osuus kymmenen prosenttia ja vuonna 2030 EU:n osuuden arvioidaan olevan 4 prosenttia – ymmärtäneekö lukija, ettei tämä ole edistysaskel vaan kuvaa muiden päästäjien osuuden kasvua."

    Olen pitänyt Eija-Riitasta aina.
    Ihan sama vaikka puolue on nyt tuo mikä on. Hän on yksi niistä turvallisista aikuisista, joita politiikassa on vähän. Ylipäätään ajattelu joka hallitsee luvut ja desimaalit yhdistettynä arvoihin ilman että arvot muuttavat k o k o todellisuuden markkerit merkityksettömiksi, on nyt tärkeää.
    Totuuden ja vaatimusten julistaminen ja esittäminen ei ole todellisuuden havainnointia eikä ratkaisuyritys. Emma Kari ja hänen hengenheimolaisensa vaikuttavat olevan (salaa) kovin innoissaan, siitä että nyt on väline, viime syksyn ilmastototuus, jolla päästään käsiksi ideoiden maailmaan ja se voidaan velvoittaa koskemaan kaikkia ja kaikkea ensimmäisen ja eniten koetun paniikin ja angstin pakottamana. Ensin kuitenkin kannattaa katsoa mitä pöydällä todella on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija-Riitalla on ollut monista asioista, myös tästä vihreästä asiasta, todella hienoja puheenvuoroja. Sinänsä sama että on kokoomuslainen vaikka toisaalta myös harmi, koska kokoomuksen hankkeet ovat monin osin aivan perseestä.

      Poista