torstai 24. tammikuuta 2019

Naiset puhuvat naisiin kohdistuvasta väkivallasta




Mediassa on noussut esiin useitakin näkökulmia viimeaikoina paljon puhuttaneisiin seksuaalirikoksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tässä pari naisten kirjoittamaa.

Ensimmäinen on Sarah Greenin ja Tuija Pulkkisen mielipide. Kyse on tosiaankin yhden melko ilmeisen tosiasian toteamisen jälkeisestä mielipiteestä eikä mitenkään kovin valistuneesta sellaisesta, jos saan oman mielipiteeni aivan suoraan sanoa. On uskomatonta, miten tietyt proffat vääntävät jutun asiassa kuin asiassa oman agendansa mukaisiksi ympäripyöreiksi sukupuolisiksi valta-asetelmiksi -- joista myös on kyse, sitä kukaan ei kai kiellä -- pystymättä tämän jälkeen puhumaan itse ilmiöistä ja niiden taustoista täsmällisesti. Niin, eipä siitä seuraa oikeastaan muuta kuin epähistoriallisuutta eli käsittämätöntä haluttomuutta lukea ja analysoida kulttuurieroja historiallisesta perspektiivistä. Mutta vastaava on nähty niin monet kerrat aiemminkin, että ei mitään uutta. Elämme kaikki patriarkaateissa ja sillä selvä, kaikki on vasta aivan alussa, ei edistymistä, aivan sama mistä yhteiskunnista puhumme...

Hyvä analyyttinen kommentti proffien mielipiteeseen löytyy täältä, ja vaikka se onkin miehen kirjoittama, on se asiallinen.

Toinen näkökulma on toimittaja ja kirjailija Ulla Appelsinin kommentti naisiin kohdistuneesta väkivallasta puhumisen tabuista. Laadullinen ero edellä mainittuun proffien mielipiteeseen on valtava. On omaa näkökulmaa ja sanomista.

Enemmän Appelsin on Minna Canthin perillisiä kuin Green ja Pulkkinen. Minusta tuntuu, että monesti liika sitouminen johonkin ideologisesti fiksattuun ajatustapaan, esimerkiksi nykyaikaisen sukupuolentutkimuksen aatemaailmaan tai sen tiettyihin haaroihin, tarkoittaa vain pitäytymistä ennalta-arvattavassa agendassa, ja sitten ovat ne toiset, jotka kykenevät näkemään, mitä maailmassa tapahtuu ja mitä tärkeitä kysymyksiä ja tapahtumia puheen reuna-alueilla ja julkisuudelta piilossa väijyy. Mihin unohtui intersektionaalisuus? Eikö sekin avaisi kulttuurieroja?

Tärkeintä tietenkin on, että jokainen toimii sillä ymmärryksellä, mikä itselle on suotu. Vai onko niin, että myös proffilta olisi pitänyt tilata laajempi kommentti eikä mielipidettä? Millainen kirjoitus silloin olisi syntynyt?

Saapa nähdä pääsevätkö professorit niin pitkälle, että heidän ajamansa politiikka ulottuu myös tukalimmissa asemissa oleviin naisiin, nykypäivän homsantuihin, pirjoihin, teeoihin ja aishoihin. Luulen, että heidän liikkeensä ovat vielä vuosikymmenien päässä näistä naisista. Tarvittaisiin järeitä puuttumisia koko yhteiskunnalta. Mutta kun on ne kulttuurierot ja muutkin kiusalliset erot.




5 kommenttia:

  1. Samat kirjoitukset luin. Juhan blogissa kommentoinkin.

    On tultu tilanteeseen, jossa "naisten puolelle" ja heidän turvakseen itse ilmoittautuva ei ole välttämättä sitä lainkaan. On vain ideologiaa toteuttamassa.
    Vähän sama kuin niitä Odin-partioita ihmiset eivät koe turvakseen tarvitsevansa. Ymmärrän ihan hyvin. Ei niitä tarvita. Väärä motiivi, väärä toimintapa.

    Mitä maahanmuuttajanainen tai alaluokkainen suomalainen nainen tekee metoo/ideologinen feminismi-"partioilla", kun nuo eivät reaalimaailmassa kuitenkaan heidän turvakseen asetu konkretian tasolla, ilman omaa ideologista lähtökohtaansa.
    Väärä motiivi, väärä toimintatapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä rinnastus. Kun puhutaan oikeasti vakavissa ongelmissa olevista ihmisistä, kumpikin partio kulkee ohi. Todella surullista. Siksi yhteiskunta ja lainsäädäntö eli asioihin puuttuminen isossa mittakaavassa voi olla ainoa ratkaisu, toki sen lisäksi, että yksityiset ihmiset puuttuvat siellä missä elävät ja pitävät myös oman jalkansa kaidalla polulla.

      Kirjoitin Juhan blogiin, että Pasilan poliisiasemalla pari viikkoa sitten näin maahanmuuttajanaisen suomalaisen tukinaisen seurassa menossa tekemään jotain ilmoitusta. Tunsin suurta surua tämän naisen tilannetta kohtaan, mutta samalla tunsin iloa siitä, että hän oli ottanut valtavan askelen, rohkaissut itsensä. Ja arvostin aivan valtavasti myös sitä suomalaisnaista, joka hänen apunaan oli, aivan fyysisesti tukien.

      Poista
    2. Toisaalta näiden greenien mielestä kulttuureja ei ole, toisaalta taas on.
      Kun on ikävää jostakin syystä puhua kulttuureista, ne yleistetään pois, kun taas se on kivaa, ne tunnistetaan vahvasti ja ajatellaan, että kaikkia eri kulttuureja on hyvä olla kaikkialla (monikulttuurisuus).
      Vaikea päättää?
      Vai omassa maailmankuvassa välystä?

      Kunpa tietäisit poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan, sanoi ruotsalainen hovimies pojalleen muinoin. Koskee näköjään myös ihmistieteellistä tutkimusta, ainakin silloin kun politiikkaa ja ideologiaa tulla tupsahtaa mukaan.

      Mitä patriarkaattiin samana kaikkialla tulee, niin kyllähän nyt minkä tahansa suomalaisen pikkukunnan virkamiehen valta ja voima kylän naisiin on ihan yksi yhteen afganistalaisen vuoristokyläpäällikön valtaan ja voimaan verrattuna, eikö?

      Toteaisin vielä aforistisesti:) että se, kuka meillä puhuu patriarkaatista noin, on itse asiassa matriarkaatti.

      Ihmiset vois sen sijaan ottaa joskus ihmisinä omassa arjessaan.



      Poista
    3. Nuo puheet on niin hirveää sokeutta ja huuhaata, että ei mitään rajaa. Jos tuo mielipide oli käyntikortti siitä, millaista on sukupuolentutkimus, niin kyllähän siinä kävi niin, että nämä naiset avasivat oven todellisuuteen ja näyttivät, että eivät ole käyneet siellä pitkiin aikoihin. En tahdo mitenkään haukkua, mutta sellainen kuva syntyy. Miten joku voi ajatella noin? En ymmärrä. Paitsi ymmärrän: voi ajatella, kun ideologia estää sen, että mitään informaatiota ei oteta enää todellisuudesta vastaan - tila on suositeltava silloin kun vedetään verenmaku suussa mieletöntä kivun sietämistä vaativaa urheilusuoritusta, kuten maratonia tai 50 kilometrin kävelyä, mutta ajattelussa se on erittäin vahingollista.

      Poista
  2. Sinänsä on melko lailla sama, miten kukin eri asetelmia päässään pyörittelee, kunhan autetaan ihmisiä siinä missä on hädän paikka. Jonkin verran spekseillä on tietenkin merkitystä käytännön kannalta.

    VastaaPoista