maanantai 14. tammikuuta 2019

Muodonmuutoksia ja analogioita (päivitetty 15.1. kahden viimeisen kappaleen osalta)




Viime päivinä esille tulleet rikolliset ja väkivaltaiset tapahtumat ovat saaneet aikaan yllättäviä muodonmuutoksia.

Esimerkiksi hyljeksitty ja "vihapuheeksi" leimattu "ääriajattelu" on äkkiä kelvannut monille valtaa tavoitteleville legitiimiksi ja vastuulliseksi asioiden hoidoksi; luultavasti miltei jokainen tajuaa tästä liikkeestä, että todellisuudessa kyse ei ole pohjimmiltaan populismin ansaan lankeamisesta (vaikka osin siitäkin on kyse) vaan siitä, että puheet maahanmuuton kriittisestä arvioinnista ovat sisältäneet realismia, kun on puhuttu maamme turvallisuuteen vaikuttavista asioista.

Toki on aivan turha kieltää sitäkään, etteikö tähän turvallisuuspuheeseen olisi joissakin paikoissa sekoittunut myös vihapuheen ja rasismin todellisuus, mutta sellaiseksi on aivan yleisesti nimitetty myös puhetta, joka on ollut järkevää ja konkreettista, mutta poikennut tuomitsijan vapauden ideologiasta.

Pikaiset muodonmuutokset ovat harvoin todellisia. Luulenpa, että kyse on huolen lisäksi vaalipuheista, joita hylkijät nyt kaikkialla kovalla kiireellä yrittävät saada aikaan.

Aivan pohjimmiltaan ajattelen kuitenkin niin, että ihmisen pitää olla todella paatunut, ellei hän puoluetaustasta riippumatta hätkähdä näitä tekoja. On hyvä, että todellisuus pystyy vaikuttamaan siihen, miten ihmiset kykenevät muuttamaan ajattelutapojaan. Tästä samanmielisyydestä pitäisi nyt ottaa kiinni ja pitää myös kiinni, kun tulevaisuudessa kartoitetaan turvallisuuden riskitekijöitä.


*

Sunnuntaina HS vertasi turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita irakilaisia suomalaisiin sotalapsiin. Analogia sopii varmasti sotaa paenneisiin irakilaislapsiin, mutta tuskin aivan kaikkiin tänne tulleisiin.

Sotaa paenneita lapsia ja naisia on näkynyt melko vähän, salskeita uroksia sitäkin enemmän. Näin tulijaprofiilin tiivistää Erja Yläjärvi Iltalehden pääkirjoituksessa (15.1.19):

"Huippuvuonna 2016 Suomessa käsitellyistä turvapaikkahakemuksista 80 prosenttia oli miehiltä. Yleisin ikä oli 18-34 vuotta. Afganistanissa pakkoavioliittoon joutuva tyttö ei hae Suomesta turvapaikkaa, koska hän ei pääse ulos edes kotoaan. Sitä eivät hae myöskään useimmat Syyrian sotaa paenneet leireillä istuvat tytöt. Syy on järjestelmä. Mikään ei estäisi Suomea ottamasta tällaisia tyttöpakolaisia paljon nykyistä enemmän. He eivät muodostaisi kenellekään minkäänlaista riskiä."

Jos edellisestä ei selvinnyt, miksi analogia mättää, kysytäänpä hieman sisällöllisempi kysymys. Kuinka monta ruotsalais-, norjalais- ja tanskalaislasta suomalaiset sotalapset ryöstivät, raiskasivat, tappoivat ja murhasivat 1939-1945? Niinpä. Suomalaiset sotalapset eivät myöskään vaeltaneet läpi kuuden tai seitsemän turvallisen maan tai lentäneet niiden yli.

Analogiassa on monia muitakin heikkouksia, mutta niitä voi kukin miettiä itse, ellei sitten tahdo pohtia monien toimittajien ja aloittelevien tutkijoiden hellimää analogiaa Karjalan evakoihin.


*

Sota on kauhea asia, enkä tahdo sanoa, etteikö asioita konkretisoivia vertailuja ja metaforia voitaisi luoda. Totta kai voi ja pitääkin!

Joskus ne eivät vain ole kovin onnistuneita. Monet näkemistäni ovat parhaimillaankin fiktiivisiä eli ideologisia: kuviteltu maailma on sepitetty todellisen päälle.

Kieli on ihmeellinen väline vastuullisten ihmisten, kuten poliitikkojen, poliittisen tendenssin ohjaamien tutkijoiden ja journalistien, kynsissä.


*


Luulisin, että me ymmärrämme kuitenkin hyvin sellaisen vertauksen, jossa sanotaan: Tilanne monissa Lähi-idän maissa vertautuu vuoden 1918 sotaan, jossa kansalaiset kääntyivät toisiaan vastaan ja suurvallat olivat mukana lietsomassa väkivaltaa ja kahtiajakoa.

Osa tulijoista on ollut mukana sotatoimissa, osa ei, osa on sotilaita, osa siviilejä, osa pakenee vihollista, osa kostoa ja omia tekojaan, kuten sotatoimia ja vihollisen ruumiin häpäisemistä. Pakenemisen syyt vaihtelevat.

Osa on jokseenkin sopeutunutta uusiin olosuhteisiin, osa jatkaa siitä mihin kotimaassaan jäi, riippuu varmasti täysin yksilöstä ja hänen elämänhistoriastaan. Voi miettiä, mikä osa kansasta on kyennyt pakenemaan näin kauas ja läpi turvallisten maiden. Vertaus suomalaisiin sotalapsiin on todella ontuva, mutta kaameita oloja on lähdetty karkuun.

Aivan toinen asia on, miten Lähi-idän maat selviävät ulos kaoottisesta tilanteestaan ja saavat aikaan yhteiskuntarauhan. Siinä kohtaa analogia Suomeen ja vuoteen 1918 ja sen jälkeisiin aikohin uhkaa murtua, ja se on surullista, jopa siinä merkityksessä, että myönnetään suomalaisen kahtiajaon jatkuneen pinnan alla vähintään 1930-luvun lopulle saakka.

Jonkinlaiseen rauhaan kuitenkin kyettiin, vaikka siinä ei saavutettu täydellistä tasapainoa; omassa maassaan vallankumousta yrittäneitä kansalaisia rankaistiin laajemmin ja ankarammin kuin olisi ollut tarpeellista. Traumat ovat rauhan ajoista huolimatta jatkuneet vuosikymmeniä, sotien jälkeenkin.


*

Viime viikolla puhuttiin Oulusta. Nyt tapetilla on Helsinki, jossa tuomiolla on kahdeksaa nuorta seksuaalisesti hyväksikäyttänyt Hedayatullah Safin - eri mies kuin Roihuvuoresta kiinniotettu. Oikeuden dokumentin mukaan jutussa on yhteensä 23 vastaajaa.

Myös Tampereella on tuomiolla raiskaaja, Tarem Sone Radick Eyong.

Näitä alkaa nyt tulla julkisuuteen, Hesaria myöten, vaikka ketterämmät uutisoijat ehtivät yleensä ensin. On hyvä, että syntyy paine puhua asioista, siten saadaan myös muutosta aikaan. Turku on pysynyt oudon hiljaa. Luulen, että kyse on pelkästään poliittisesta padosta, joka sekin aikanaan murtuu.

Olisi valtava helpotus, jos pääsisimme vähitellen kunnolla käsiksi seksuaalirikollisuuteen, myös suomalaisten tekemään. Tuskin on iljettävämpää rikollisuuden lajia.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hyssyttely ja rikollisten suojelu julkisuudelta on aivan turhaa. Jokainen uhri pitää estää niin pitkälle kuin mahdollista, ja ihmisten yleinen tietoisuus riskeistä ja tekijöistä, myös diagnosoituina tekijätyyppeinä, on tässä tärkeää. Pitää puuttua kaikkeen rikolliseen toimintaan, niin kantasuomalaisten kuin muiden.

Ehkä huvittavin lause, mitä olen kuullut ikään kuin perusteeksi tosiasioista vaikenemiselle on "Kyllä suomalaisetkin..." Mitä se perustelee? Eikö olennaisinta ole nimenomaan ottaa viimein jo pitkään kaikuneista varoituksen sanoista vaari ja kitkeä kaikenlaista väkivaltaa ja aivan ensimmäiseksi sitä väkivaltaa, johon voidaan vaikuttaa erittäin tehokkaasti esimerkiksi maahanmuutto- ja tulopolitiikalla ja siinä tehdyillä valinnoilla. Suomalainen seksuaalirikollisuus on ongelma, mutta ei kai tämän ongelman varjolla voida ikään kuin vesittää sitä, mikä on nyt nouseva seksuaalirikollisuuden trendi väestöolosuhteiden muuttuessa. Ruotsin tilastoissa näkyy, että ulkomaalaistaustaiset tekevät jo enemmän raiskauksia kuin kantikset.


*

Vielä sodan, väkivallan ja kulttuurin sekä uskonnon vaikutuksesta näihin tapauksiin. Sota ja vaino eivät selitä tyttöjen ja nuorten naisten raiskauksia. Kyse on kulttuuris-uskonnollisesta mallista, johon ihminen kasvatetaan ensi henkäyksestä saakka, kun kerrotaan ja näytetään, mikä on mies, mikä nainen ja heidän asemansa ja roolinsa maailmassa.

Tänään Ilta-Sanomissa muslimitaustaiset naiset varoittavat suomalaisia nimenomaan sinisilmäisyydestä kulttuurieroja kohtaan. Lähi-idässä on laajalti aivan oma suhtautumisensa näihin asioihin. Kannattaa tutustua. Kansalaisaktivisti Seida Sohbari ja Samira Fathullah tietävät varmasti mistä puhuvat. Lisää tällaisia naisia, joilla on tiedot ajantasalla, järkeä päässä ja rohkeutta puhua! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965769.html


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti