torstai 17. tammikuuta 2019

Mitä hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi itselleen koko maailman


Uskoisin, että Euroopassa on tällä hetkellä runsaasti vasemmistolaismielisiä, suhteellisen hyvissä asemissa olevia ihmisiä, jotka ovat eläneet jo 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella nuoruutensa huumaavaa aikaa ja kenties tahtoisivat nähdä jotain samaa mutta parempaa uudestaan, unelmien romahduksen jälkeen: luokaton yhteiskunta, luokaton maailma, hieman parempi ja humaanimpi kuin se, jonka Neuvostoliitto tai muut sosialistiset tai kommunistiset valtiot saivat ja ovat saaneet aikaan. Heillä on seuraajansa heidän lapsissaan ja oppilaissaan.

Nämä vanhemman polven vasemmistolaiset ja kommunistit tietävät, että heidän oma maallinen vaelluksensa päättyy pian. He tahtovat nähdä jotain suurta, jotain muuta, kenties kapitalismin, tuon kaiken pahan juuren, kukistuvan tai ainakin olennaisesti heikentyvän. Voi kunpa se tapahtuisi ennen heidän kuolemaansa, sillä sen jälkeen ei ole mitään. He tahtovat jäädä historiaan todella hyvinä ihmisinä ja tuntea, että ovat tehneet kaikkensa. Nämä ihmiset tarttuvat tämänsuuntaisiin utopioihin yhä lujemmin, aivan sama, ovatko ne hyödyllisiä tai realistisia tai mitä ne merkitsevät vakaille yhteiskunnille. Tärkeintä on vallankumous, joka johtaa globaaliin tasa-arvoon. Humaani keino vallankumoukselle on kaataa valtioiden rajat ihmisoikeusperustein. Sitä vaalitaan yhtä suurella tai jopa suuremmalla hartaudella kuin menneinä aikoina neuvostoliittolaista rauhantyötä.

Näiden ihmisten poliittiset tarkoitukset ja vilpitön halu olla hyviä pelaavat lähinnä kahden ryhmän pussiin, mutta kumpikaan ei ole vasemmistolainen. Ne hyödyttävät ennen kaikkea kovimpien ja häikäilemättömimpien globaalikapitalistien tahtomia kansainvaelluksia, jotka synnyttävät pallon kokoiset halpatyömarkkinat. Toiseksi ne hyödyttävät islamia ja sen leviämistä, koska kansainvaellukset liittyvät pitkälti poismuuttoon islamilaisilta alueilta (vaikkakaan ei ainoastaan niistä) ja kolmanneksi ehkä Kiinaa, joka voimistuu toisten kaaoksesta ja heikkoudesta.

Vasemmiston iloksi maailmaan saattaakin tulevaisuudessa muodostua valtavia yhteiskuntia tai valtioliittoja, jotka ovat käytännössä luokattomia, paitsi että on lähinnä kaksi luokkaa: rikkaat ja muut. Kyseessä eivät kuitenkaan ole hyvinvointiyhteiskunnat niiden pohjoismaisessa merkityksessä. Voimakkaan maahanmuuton myötä Eurooppaan syntyy käytännössä uusia islamistisia valtioita tai ainakin valtioita, joissa islam on merkittävässä roolissa: Ranska, Belgia, Saksa ja Ruotsi lähitulevaisuuden esimerkkeinä. Hyvä on, sanotaan, että islam tai ainakaan maltillinen islam ei ole ongelma. Onko islamin laaja ja vaikutusvaltainen läsnäolo yhteiskunnassa koitunut lopulta siunaukseksi, sen voi tarkastaa tutustumalla maailman 27 muslimivaltion tilaan.

Nämä uudet valtiot ja valtioiden liitot tarvitsevat luonnollisesti nomenklatuuransa. Ne tarjoavat mahdollisuuden utopistien jälkeläisille elää hyvää ja puhdasta elämää. Lopputulos on kuitenkin se, että kapitalismi ei kuole, korkeintaan muuntuu (mikä kytkeytyy ehkä enemmän ympäristökysymyksiin), islam vahvistuu ja Kiina nousee todelliseksi supervallaksi, koska se pelaa yhtä aikaa monella logiikalla. Tässä on käytännössä vasemmistolaisen politiikan yksi päätepiste, jonka toteutuminen ei ole pelkkää utopiaa.

Kommunismista jää jäljelle sen kiinalainen muoto ja yleinen kurjuus. Ne alueet, joita Kiina hallitsee, pysyvät luultavasti järjestyksessä, mutta toinen asia on mikä on tuon järjestyksen hinta yksilön kannalta. Ehkä noilla alueilla siirrytään lopullisesti jälkiyksilölliseen aikaan. Eurabia ei ole hieno paikka elää, sillä se on turvaton ja täynnä sisäisiä konflikteja.

Tosin samansuuntaiseen tulokseen saatetaan päätyä muutoinkin lopulta, mutta silloin tie on kivisempi. Ehkä se on jossakin mielessä myös kunniakkaampi tai verisempi, kuka tietää. Ja voihan käydä niinkin, että maailman valtiot alkavat huolehtia itsestään ja siten voivat auttaa koko globaalia tilannetta paremmin. Tämä tie tuntuu epätodennäköiseltä, vaikka itse sitä toivon kaikkein hartaimmin.

Tällä ajatuksenjuoksullani en tarkoita mustamaalata ketään, mutta kuvaanpa vain miten asiat voivat suurella todennäköisyydellä sujua, jos vasemmiston eräät ihanteet saavat toimia politiikan käyttövoimana ja nimenomaan sinisilmäisessä ja sanalla sanoen hömpsähtäneessä muodossaan. Tosin tämä kehitys saattaa koskea lähinnä Afrikan väestöräjähdyksen kanssa kamppailevaa Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja.

Mikään ei sano sitäkään, että voisi olla toisenlaista vasemmistolaisuutta tai oikeastaan humanismia, inhimillistä ja vastuullista, humanismia, johon kaikki osallistuvat. Tuskin kenenkään tavoite on maailma, joka on täysin loppuun kaluttu ja täynnä paikasta toiseen vaeltavia ihmislaumoja ja konflikteja.

Erityisesti minua huolestuttavat ihmismäärät. Miten Euroopan valtiot - tämänkaltaiset toimivat valtiothan asioita lopulta hoitavat - kykenevät integroimaan valtavat tulijamäärät Afrikasta: näiden siirtolaisten kohdalla eivät miljoonat ja kymmenet miljoonat, eivät edes sadat miljoonat merkitse juuri mitään olennaista, sillä kolmannen maailman kaaoksesta tulijoita riittää sukupolvi toisensa perään.

On todettu: Eurooppa ei kestä 200-300 miljoonaa siirtolaista Afrikasta muuttumatta olennaisesti toiseksi, ja silti tuo määrä on aivan mahdollinen muutaman vuosikymmenen aikana, jos elämä jatkuu nykymalliin. Miksi sitten ei mennä juurisyihin, kuten hillittömän väestönkasvun tehokkaaseen ehkäisyyn, ja kaikin keinoin taata yhteiskuntarauhaa alueilla, joissa sitä ei ole? Se ei taida olla aivan helppo asia hoidettavaksi eikä ainoastaan eurooppalaisten käsissä.








17 kommenttia:

  1. Eräänlainen psykologinen pastissi nuoruuden vain osaksi toteutuneesta fantasiasta, vallankumouksesta, todellakin ehkä elää vielä uudessa muodossa, sellaisena, että maailmaan jää itsestä ja omasta ajattelusta jälki. Hinnalla millä hyvänsä.
    Sorrettuja kun he eivät löydä enää omasta ympäristöstä, tarvitaan uudet pelastettavat. Valkoinen roskaväki ei kelpaa kohteeksi, joka pitää pelastaa, täytyy mennä pidemmälle, hylätä vääränlaisiksi muuttuneet uhrit, kääntyä sitä vastaan. On keksittävä fasismi uudelleen uhaksi. Kourallinen suominatseja (miten ne ovatkaan tarpeellisia hyville ihmisille!) riittää.
    Niillä voi kepittää kaikkea mikä ei ole globalistisen vallankumouksen edistämistä.
    Ja jotta tämä vallankumous toteutuisi ollaan valmiita ison rahan etujen mukaiseen rajattoman maailman-ajatteluun.

    Sosialismista tulikin vain hyvinvointiyhteiskunta.
    Hyvä että tuli.
    Ja hyvä että jäi siihen.
    Mutta nyt niillä jotka eivät päässeetkään pidemmälle, ja pettyivät, on momentuminsa nyt ja tällä kertaa koko valtakoneisto takanaan.
    Ja tällä kertaa ei ole myöskään isäkapinaa.
    Pojat ja tyttäret ovat samalla marssilla mukana kuin vanhempansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On olemassa myös suuri arkinen ihmisjoukko joka ei tuossa mukana, enemmistö. Heistä käydään kisaa niin kuin aina ennekin. Mutta heillä on vain valta äänestää. Ei muuta. Kokonaiskuvasta on jo äänestetty ja päätetty. Tulee mieleen Venäjän vaalit.
      Meilläkin on monia puolueita mutta melkein kaikki ovat samalla asialla Euroopan isoissa kysymyksissä. Saat valita kenen kautta olet samaa mieltä. Sama maku, eri pusseissa vain.

      Poista
  2. On se mahtavaa, mahtavaa, ja myös ihanaa! Saadaan nähdä kun eletään. Toivottavasti ei meitä tuomita ajatusvirheistä, koska niitäkin on saattanut joukkoon eksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti pitäisi löytyä jokin rakentava keskitie, koska Euroopassa on myös paljon ihmisiä, jotka eivät halua tällaista kehitystä. Jos alamme tapella keskenämme, tai Eurooppa yritetään jyrätä tuolle vasemmistolaiselle kannalle, syntyy aika kovaa vääntöä. Se on sitten heikko ja riitaisi Eurooppa. Kompromissi pitäisi saada aikaiseksi.

      Poista
    2. Minustakin sosiaalidemokratia on hieno juttu - sen ongelma tulevassa maailmanajassa on vain se, että se onnistuu parhaiten pienissä valtioissa, joissa asiat ja velvollisuudet ovat balanssissa. En näe ihan helposti, miten tuolle tielle oltaisiin suuntaamassa.

      Poista
  3. Tuo mitä sanot valinnanvaihtoehdoista puolueiden suhteen on totta: on periaatetasolla vain pari vaihtoehtoa. Suurin osa puolueista muodostaa käytännössä jonkinlaisen järjestelmäpuolueen, ja on aivan sama ketä äänestää, koska lopputulos on miltei sama, tosin pienin mauste-eroin.

    VastaaPoista
  4. Itse olen työväenhenkinen, koska sieltä peräisin ja koen edelleen kuuluvani monilta osin työväkeen.
    Sosiaalinen humanismi on mun juttu, sosialistinen humanismi ei, koska kuvaamasi maailmanideologian kusta on siihen lorahtanut (anteeksi alatyyli).

    Kompromissia minäkin toivon, mutta maa ja Eurooppa, sen ihmiset, on saatu jaetuksi erilaisilla täysin sopimattomilla nimityksillä, ja voi olla että tämä kahtiajako jopa sopii aika monelle,juuri niille jotka ajavat eurooppavallankumousta.
    Tarkoitan esim. että populismi on monelle taholle sopiva poltinmerkki.

    No, toisaalta sitten esim. Jussi Halla-aho ei ainakaan ole populisti (tuolla yleisesti käytetyllä logiikalla), koska niin paljon herättää vihaa, someraivoa ja inhokirjoitusta ja puolueellaan on edelleen todella heikko kannatus, vaikka siihen suhtaudutaan kuin se tulevassakin eduskunnassa syrjäytettävä äänimäärä olisi maan merkittävin (uhka)tekijä.

    Ihmisten ääntä pitää tietenkin kuunnella, vaikka vaikeaa se on vallanhaltijoille ja heidän ajatusarmeijalleen, vasemmistolais-porvarilliselle blokille. Sellaisella ihmiskeskeisyydessä, ei ole mitään pahaa. Eiks se ollut demokratian ideakin?

    Työväen ja ihmisten pienet asiat kun saisi uudelleen esiin ilman punalippuja, olisin täysillä mukana.
    Sisäpolitiikka hoidettaisiin perusteella heikoimmille ja pienimmille ensin, ulko- ja maailmanpolitiikka perusteella katsotaanpa ensin, mitä faktat, tunnusluvut, todellisuus, ennakkotapaukset ja realistiset mahdollisuudet kertovat, päätetään vasta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai eihän se punalippu tänäänkään heilu. Kun ei ole keksitty uutta väriä, on keksitty lippu, joka demonstroituu sanoina, ideologisena maailmapuheena.

      Poista
  5. Minä olen myös ilman muuta työläisten puolella, koska olen tavallaan, vähän monimielisesti, työläistaustasta. Sosiaalinen humanismi ja vasemmistolaisuus siinä mielessä on sydämessä, mutta ei siinä mielessä kuin minusta liian monet vasemmistolaiset Suomessa nykyisin puhuvat. Faktantarkistus ja muutaman askelen eteenpäin miettiminen on jäänyt väliin. Todellisuutta kuvaavat ja todellisuudesta nousevat luvut ovat hukassa, samoin ratkaisuyritykset. En tykkää euroglobaalikommunismista, vaikka sen hyvä tarkoitus on ilmeisesti olla vastavoima globaalikapitalismille ja Kiinan nykykommunismille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin puolelta täysin työläistaustasta, isän puolelta rankan työnteon taustasta ja arvostamisesta (ja toki äidinkin) ja sitten siitä on seurannut se, ettei ihan "työläisen" oloissa eletä.

      Poista
  6. Työväestä vielä se, että olen miettinyt paljon missä kohtaa olen saanut etua ja etumatkaa siitä, että olen eurooppalainen mies.

    Kun synnyin , vanhempani eivät omistaneet mitään, ja kun lähdin tähän maailmaan eivät vielä silloinkaan. Äidillä oli toki hyvä polkupyörä ja kotikin oli sisustettu ihan riittävin huonekaluihin. Se oli sellainen hupsisukko-koti, jos tiedätte sen sarjan. Kotoisan vaatimaton. Vaimoni tietää, että unelmoin joskus sellaisesta. Sosialistisessa maassa ja maailmassa en olisi viihtynyt, mutta se sisustusmoodi olisi ollut mulle omiaan tai ainakin ihan riittävä:)

    En siis oikein läydä sitä etumatkaa missään kohtaa, missä minut olisi palkittu ilmaiseksi eurooppalaisesta miehuudestani, ja en usko kolonialistiseen voittajateoriaankaan kohdallani, ja kaltaisteni kohdalla, koska sen merkkejä en ole kokenut syntyperäni perusteella.

    Tästä johtuu että kun näitä keskusteluja on käyty niin minuun erityisesti pistää, jos osaa pieniosaisinta suomalaisten joukkoa tökitään poliittisin ennakkoluuloin.

    Voin antaa ihmisille poliitisessa keskustelussa ja omien motiivien nokituspöydässä (sitähän se usein on) anteeksi mitä tahansa, mutta en kulttuurisesti ja sosioekonomisesti vähempiosaisten tai heikommin keskustelueväin artikuloivien ihmisten mollaamista tai ironisoimista (iro-onanointia) ylhäältä käsin.
    Sitä on itse asiassa somessaa ihan hemmetin paljon.
    Jos olisin esim. sosiologian opiskelija, tekisin gradun aiheesta ilman muuta.

    Juuri tuokin kuvaamani käytös varmistaa sen, että persut saavat ääneni, koska sitä toivomaani kristillistä työväenkonservatiivi-puoluetta, ei ole kukaan vielä perustanut ja juuri persut yhdistetään mainitsemaani enemmin tai vähemmin hylättyyn luokkaan, alaluokaan, johon liitetään somessa mm. valkoisuus ja roska samassa virkkeessä. Noin vaan.

    Tosin persuksilla taitaa olla vaaleissa paljon tohtoreita taas mukana. Hyvä sekin.

    Viisaus, järki, tieto, taito ja ymmärrys on toki asemaakin tärkeämpää ja on kai alettava rukoilla, että noilla varustettuja tulee valituksi kaikista puolueista.

    VastaaPoista
  7. Jope,

    minun taustani on seuraava. Äitini isä työskenteli räjäyttäjänä rakennustyömailla. Hän oli viinaan menevä mies, hermot tiukilla sodan jälkeen. Ei ollut helppoa olla perheessä, joka ei ollut sosioekonomisesti kovin kummoisessa tilassa. Isoäitini oli koulun keittäjä. Isoisäni kuoli kun äitini oli 14-vuotias. Sydänkohtaus saunassa. Äiti lähti miltei niiltä sijoilta työelämään ja on ollut siellä viime vuoden loppuun, siis vielä eläkeiässä.

    Isäni oli isosta pienviljelijäperheestä, nuorimmasta päästä. Isoisä viljeli, metsästi, piti hieman eläimiä ja vapaalla ajalla osallistui hengelliseen toimintaan. Isäni löysi itse hengelliset kuviot varhaisessa aikuisuudessa, hieman yli parikymppisenä ja teki työtä niiden parissa, mutta myös liike-elämässä ja luovana tyyppinä keksi kaikenlaista. Hänkin on jäänyt ja jäänyt juuri eläkkeelle, mutta projekteja pukkaa.

    Olen siinä etuoikeutettu, että pöydässä oli aina leipää, mutta ei mitenkään ylenmäärin. Äiti oli paljon meidän lasten kanssa ja se oli todellinen satsaus. Materiaa ei ollut hirveästi, mutta isä järkkäsi meille hommia osana omia bisneksiään. Vanhempani rohkaisivat kouluttautumaan, vaikka eivät itse hirveästi kouluja ole käyneet. Toki ovat lukeneet paljon omaksi ilokseen, ja isä varsinkin tietää paljon yhteiskunnasta ja on ollut vanhemmalla iällä mukana politiikassakin.

    Minun etuoikeuteni eivät liity mitenkään valkoisuuteen tms. Tai kai jotenkin liittyvät, mutta eivät mitenkään ilmiselvästi. Pikemminkin siihen, että elin 70- ja 80-luvut melko vakaassa maassa, jossa oppi elämän perustaidot eikä turhaan puristettu ja painostettu suunnittelemaan elämää hetki hetkeltä, mutta esimerkiksi lukio rohkaistiin käymään ja opiskeluihin hakeutumaan.

    Minun sympatiani ovat "tavallisten" ihmisten kohdalla. En ymmärrä hienoista taustoista tulevia lässyttäjiä suurine aatteineen, tai ymmärrän toki, mutta varsinkin tietyt poliittiset jutut osoittavat suuren epärealismin, sen että he ovat syntyneet se tietty lusikka suussa ja esittävät jotain ihmeellistä teoriaa, joka ei vaan natsaa todellisuuden kanssa.

    En nyt tässä äänestyspäätöksestäni puhu mitään, mutta joka kerta olen äänestänyt. Mietin tarkkaan, mihin ääneni menee. Vaikka persuilla on myös huonoja ehdokkaita, ei kai ole mikään yllätys, että heidän kannattajissaan on paljon myös korkeasti koulutettuja ihmisiä, yrittäjiä, nettoveronmaksajia ja elämän realismin kohdanneita ihmisiä, jotka eivät ole vieraantuneita aatteita nielleet.

    Jos äänestäisin persuja, se johtuisi siitä, että koen maamme tarvitsevan politiikassaan tietyn nuivan momentin, tietyn realismin, jota ilman tämä kokoomuslais-vasemmistolainen nami-nami käy meille uskomattoman kalliiksi, enkä tarkoita nyt ensisijaisesti rahaa.

    VastaaPoista
  8. Hieno taustaselvitys, kaikkea hyvää tuolle suvullesi.

    Omaa puhetta korjaan sen verran, että vaikka itse en ole saanut etumatkaa kolonialistis-rodullisin perustein, niin totta kai niin, että moni on saanut. Voi olla vaikkapa vasemmiston ehdokas, ja onhan niitä aina ollut ja on nytkin, joilla on syntymässä saatua sukutaustaetumatkaa vaikka kuinka paljon.

    Omaa äänestämistä ei tokikaan kannata huudella, toin esiin esimerkkinä mitä ihmisten halveksunta voi sivuvaikutuksena tuottaa.
    Miksi ei kannata huudella? Koska ei tarvita kuin pari määrettä niin ulkopuolisten taholla tuhattahoinen ihminen (jokainen on sellainen) tulee välittömästi merkityksi heppoisin perustein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten leimaaminen on liian helppoa. Siihen itsekin joskus syyllistyn näin sanallisesti, muutoin kyllä harvoin arkielämässä. Tilanteissa näkee useimmiten mistä on kyse.

      Myös puolueiden sisällä on variaatiota, se on sanottava. Ihan jokaisen puolueen. Silti on helppoa puhua vasemmistolaisista, persuista, kokoomuslaisista, sossuista jne. Mutta yhtä aikaa on totta sekin mitä sanoit: Suomessa voi äänestää tällä hetkellä (ehkä "merkityksettömiä" pienpuolueita lukuunottamatta) melkein mitä hyvänsä puoluetta ja aina lopputulos on sama. Vaikuttamismahdollisuudet ovat yhden äänen kohdalla miltei olemattomat, mutta niistäkin täytyy pitää kiinni ja huolta, samoin kuin sananvapaudesta.

      Minua ei loukkaa lainkaan se, jos joku väittää vastaan tai kritisoi. Ehkä suurinta tyrmistystä tunnen siitä, kun joku sanoo: en halua kuulla sinusta enää mitään, en tahdo keskustella kanssasi enää tai vastaavaa. No toisaalta, jos ihmiset eivät kestä erilaisia ääniä ja näkökulmia, mikäpä siinäkään, mutta onhan se melko tyrmistyttävää.


      Poista
    2. Minusta, voin olla väärässäkin, tuo ihmisten blokkaaminen on uutta. Ja eristetäänhän sitä vuorovaikutuksesta puolueitakin, demokratioissa. Vaikkapa Ruotsissa.
      Yksi Suomen sodanjälkeisen selviytymisen tae oli ettei äärikommareita eristetty, vaan ne otettiin mukaan. Monella tyssäsi vallankaappaushalut siihen vaaran vuosina.

      Toki yksityistesti typerysten ja huonokäytöksisten kanssa ei ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä, eikä muutenkaan tarvitse sanoa mistään mitään kenenkään kanssa, mutta pakokeinona julkisessa tai muussa esim. polit. keskustelussa, faktojen ja argumenttien loppuessa, blokkaus on kenkku juttu.

      Itse olen antanut vaikka mitä leimakirvestä myös. Mutta yleensä se on osunut hyväosaisiin. Niihin joilla on resursseja. Tai joilla on itsensä suojaksi vahva ideologia.

      Yhteiskunnan hauraimman alimman luokan marginalisoimista ja määrittelemistä esim. suvaitsemattomiksi kiihkoilijoiksi en kuitenkaan hyväksy ellei ole todella hyviä perusteita. Esimerkki tästä käy vaikka stereotypiat Trumpin kanattajista.

      Miten kannattaa äänestää?
      Äänestämällä hyvää.

      Sanon tämän ihan tosissani, mutta kaipa "äänetämällä" siten, että pyrkii tekemään jokapäivä jotakin hyvää lähimmilleen ja muille joiden kanssa on tekemisissä. Satunnaisesti tai jatkuvasti.
      Edistää hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Pikkujuttuja paljon, hyviä sanoja, pieniä tekoja. Ja ajatela näin vaikkei onnistukaan.

      Alistuminen kaikkeen ei kuitenkaan edistä noista klassisista arvoista itsestäänselvästi mitään. Päinvastoin. Jos ajattelemme, että antaa olla, joku muu ottaa sen tilan kyllä.
      Nyt saikulla Yle Arenan hedelmät vetävät minuakin.
      Tuuditan itseäni estetiikalla, mutta toisaalta paras taide hoitaa ja parantaa.
      Perhettä hävettää (myönteisesti kai) että miten voi isolla miehellä olla itku noin herkässä.

      Poista
    3. "Alistuminen kaikkeen ei kuitenkaan edistä noista klassisista arvoista itsestäänselvästi mitään. Päinvastoin. Jos ajattelemme, että antaa olla, joku muu ottaa sen tilan kyllä."

      Tähän meitä opetetaan. Koska on niin hyviä ideoita jo valmiiksi tarjolla ja niin mahtavia ihmisiä, niin miksei vaan alistuta ja olla hyviä niin kuin käsketään ja mennä jonon jatkoksi. Hyvyys on alistumista. Ja tulevaisuus on niiden, jotka tahtovat alistua...

      Minä en tiedä, mitä tästä maailman hommasta tulee, mutta sen tiedän, että tarvitaan monia ääniä.

      Suomessa olisi hyvä, että otetaan aktiivisesti kaikki mukaan eli osallistetaan, tavalla tai toisella.

      Olen sanonut aiemminkin, että minulle on aivan sama, kuka asioita hoitaa parempaan suuntaan, mutta ei niitä voida hoitaa, jos Ruotsin tapaan blokataan viidenneksen ajatus pois ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut todellisuudessa ja kuin noita ihmisiä ei olisi ja kuin heillä ei olisi jotain pointtia. Tai vielä pahempaa: aletaan syrjiä heitä myös liitoissa, työpaikoilla jne.

      Yhteistyötä voidaan tehdä sivistyneesti ja kaikilta voidaan vaatia sivistynyttä käytöstä.

      Itse en aina ole pystynyt olemaan yhtä kylmänviileä kuin suvaitsevaiset ihmiset. Minulla ovat menneet väkivaltaiset tapahtumat tunteisiin ja olen sen ilmaissut, ja silloin ainakin muutamat itse hyvin sivistyneet ihmiset ovat pitäneet minua menetettynä sieluna.

      Poista
    4. Do not worry, suvaitsevaisuus voi olla myös hyvin totaalia ajattelua. Hyvyysjonon jatkoksi pakottamista voimakeinoin eikä sivitys ole koskaan ajattelun kaventamista. Aito humaani suvaitsevaisuus ei pelkää eriäänisyyttä. Se kuka on radikaali tai äärimmäinen loppujen lopuksi, voi olla yllätys. Susta nyt ei saa äärijattelijaa millään kriteerillä. Eikä kyllä mustakaan. Aina ei vaan jaksa joka hemmetin virkettä pehmentää kuin hullujenhuonetta ettei ole "ikävästi" sanottu.

      Ja koko ajan on vetäytymisvaihtoehto tarjolla: voi siirtyä jakamaan vaikkapa ironisia klippejä someen ja linkkaamaan muiden lauseita.
      Ja voihan sitä sulkea silmät ja miettiä vain omia juttuja, koska olen hankkinut ns. elämän. Pikkuperheen ja työn.
      Mutta kyllä ekspressionismia elämässä tulee olla! Tulee aina mieleen Berlin Babylonia katellessa, että sen kun roiskuu vähän maalia joskus. Ei kaiken tarvi olla skandivalkeaa ja hillittyä.


      Poista