maanantai 28. tammikuuta 2019

Kasvot joita katsomme




Yritän katsoa "Levinasin hengessä" raiskaajan kasvoja, jotka monet niin kovin tahtoisivat häivyttää.

Raiskatun kasvoja en voi katsoa. Ne ovat Jumalan kasvot, häpäistyä lihaa ja luita, suojaamatonta pyhää maata.


*


En koe vaikeaksi vihata ja häpäistä häpäisijöitä. Minulla ei ole siinä kohtaa sivistyksen suojapanssaria. Älä potki potkittua, ei kuulu moraalikoodiin, jota sovellan raiskaajien ja silpojien kohdalla. Mutta aikansa kutakin, turhaa ja vaarallista jäädä kiinni vihantunteeseen.


*


Eräs naisolento arveli, että julkisesti ääneen lausuttu viha ja huoli turvallisuudesta korreloi puhujan peniksen koon kanssa: mitä enemmän melua, sitä pienempi penis. Ilmeisesti hän ja hänen kaltaisensa ajattelevat penistä enemmän kuin tahtovat myöntää ja niin sovinistisesti, että eivät sitä koskaan suoraan myöntäisi. Tästä saisi niin mehukkaan analyysin, että jätän sen omiin aivoihini.

Toisaalta on todella valaisevaa kuulla ihmisen itsensä kiteyttävän, mihin itsepetoksen vaiheeseen hänen kyvyttömyytensä ajatella ja tuntea on edennyt - kukaan toinen ei kykene ilmaisemaan asiantilaa osuvammin.


*

Tyypillinen hyvän ihmisen profiili: on ylevää pitää suunsa kiinni ongelmasta, on tärkeintä sotkea kaikki mahdolliset asiat keskenään niin että ongelma katoaa yleiseen hyvyyteen tai pahuuteen, hyväntahtoisuuteen tai sukupuoleen ja olennaisimpien jälkipyykkien hoitamiseen, viis siitä että vahingonteko jatkuu hyvyyden savuverhojen takana. Tärkeintä kaikessa on: etsiä syntipukit niistä, jotka ovat asiasta varoittaneet - oi heidän aatteensa tekee heidän varoituksestaan turhan ja vaarallisen, ja jo itse varoitus on tuo aate.

Näin huolimattomana ja vastuuttomana olentona näyttäytyy minulle usein hyvä ihminen.

Millainen yhteiskunnallinen ihminen tällainen hyvä on?

Hänen hyvyydelleen saattaa olla käyttöä maailman "parempana näkemisessä",  mutta harvoin ongelmallisten asioiden hoitamisessa. Ne jäävät hoitamatta, koska hän ei aikonutkaan hoitaa mitään sellaista vaan saivarrella ja nähdä toisen maailman varsinaisen sijaan. Vaihtoehtoisesti hän hoitaa hyviä asioita ja joutuessaan tekemisiin ongelmallisten asioiden kanssa hoitaa niitä kuin hölmöläinen selvittämättä itse ongelmaa.


*

Tärkeintä ovat rituaaliset uhrit uskomusten alttareilla. Ja juuri oikeanlaiset uhrit: yksipuoliset ja ehdottomat oman yhteiskunnan toimintakyvystä- ja aseistariisunnat, tilan luovuttaminen rauhanaatteille, rauhanjärjestöille ja -yhdistyksille sekä rauhanuskonnoille, aivan riippumatta siitä, millaisin asein, kyvyin ja päämäärin ne ovat varustautuneet ja tahtovat toimia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti