tiistai 8. tammikuuta 2019

Harmaita



Minustakin olisi mukavaa, kun kaikki olisi vähän mukavampaa eikä ainaisia harmaita hiuksia. Asiaa olisi suunnilleen romaanin verran, mutta siitä ehkä tuonnempana, joskus väljemmillä vesillä tai ei sitten ollenkaan.

Nuorimmalla tyttärellä on jatkunut kuume yli neljä viikkoa, takana monta lääkärikäyntiä ja yksi kuurikin. Nyt viimein selvisi todennäköisesti syy: keuhkoklamydia.

Yritetään tässä tehdä vähän koulutehtäviä. Tytär sanoi, että on jo kouluun ikävä. Ensi maanantaina pääsee, kunhan kuume laskee pysyvästi alle 37,7:n. Näyttää siis hyvältä, vielä kun saadaan infektiosairaalasta aika ja oikeat lääkkeet.

Mykoplasma, keuhkokuume, elimistön termostaatti sekaisin viruksen jälkeen... Korvatulehduksen ja yleisinfektion perässä näitä arvuutellessa lääkäreiden kanssa meni joululoma ja vuodenvaihde ja näköjään tämä vuoden alkukin. Ei ollut tämä murheista suurin, mutta rikka rokassa kuitenkin. Toisaalta: eivät ne vastoinkäymiset, vaan kyky selviytyä. Perusmoodi on ollut silti raskasmielinen.

Katsoin tänään itseäni peilistä. Luultavasti kolmessa vuodessa olen jo todella harmaa, mutta voihan tämän ottaa charmikkuutenakin. Luultavasti kyse on geeneistä, ei siis mitään henkilökohtaista.







8 kommenttia:

  1. Hyvää parenemista tytölle; mullahan ihan samanikäinen lukioon pian lähtijä. Tarkka ja herkkä ikä.
    Itsekin välillä aina sanon itselleni monistakin asioista että anna olla, anna mennä, pysy erossa. Tarkoitan lähinnä asioita joita täälläkin käsitelty. Tulee mieleen kun katsoo esim. telkusta 24h elossa. dokumenttia.
    Mutta en ole ollut zen-ihminen koskaan, enkä taida halutakaan. Toki ihan henk.koht asioissa osaan olla tarvittaessa liiankin huoleton.

    VastaaPoista
  2. Tämä nuorin täytti 9 vuotta uutena vuotena. Pian lukioon lähtevä on ollut onneksi terve. Su-iltana tosin kuului huoneesta kauhea kolahdus. Oli tuijottanut kännykkäänsä niskat kenossa sängyssä ja noussut ylös siitä liian nopeasti ja pyörtyi: naama edellä lattiaan, matosta kunnon jarrutusjäljet leukaan ja nenän alle ja kaatuessaan potkaisi nurin ison peilin, joka kaatui suoraan päälle. Ilmeisesti lievä aivotärähdys, sillä oli täysin pökkyrässä, vielä hieman eilenkin. No, tänään oli jo ihan normaali ja lähti kouluun.

    Enemmän minä olen huolissani näistä lapsistani kuin itsestäni. Siksi tulee kirjoiteltua noista yleisistä asioista. En varmasti kirjoittelisi, jos olisin lapseton ja voisin touhuta vain omiani. Toki varmasti joku muu toimisi aivan toisella tavalla, joten en nyt vedä lapsi-korttia esiin ja sillä ratsasta. Omapahan on vikani, kun päähän pääsee synkkiä (mutta pohjimmiltaan lähinnä huolestuneita) ajatuksia. Kyllä minulle käy sekin, jos ne ammutaan alas, koska ovat liian raskaita ja pessimistisiä ja yksipuolisia mietteitä. Mutta ovatpahan kuitenkin mietteitäni ja tahdon ne dokumentoida ja purkaa.

    VastaaPoista
  3. Ai niin, Juha sinä oletkin jo siellä! Harmaa on hyvä väri!

    VastaaPoista
  4. Mulle sopisi myös oikein hyvin, kuten olen monet kerran todennut, että olisin muutamissa inttämissäni asioissa (väestöräjähdys, väestösiirtymät vaikutuksineen, globalismi, arvorelativismi-liberalismin voittava meemi) täydellisen väärässä.
    Olen kateellinen niille, joilla on loistava etuoikeus toivoa olevansa oikeassa.
    Mutta eihän se ole syy vaihtaa "asennetta". Ainoastaan se sitten jos, tai toivotaan-toivotaan että kun, todellisuuden markkerit osoittavat muuta.

    ( Mun tukkahulme on sellainen rotan värinen, eli tuskin saan samaa charmanttia harmaata kuin te. )

    VastaaPoista
  5. Vesa, toivottavsti tyttäresi paranaa pian.

    Minä olen murehtinut päälle nelikymppisen pojan pitkittynyttä sairastelua. Influenssaan ensin Tamifluta ja sitten jälkitauteihin kaksi eri antibioottikuuria. On se ihme, että hengitysteiden sairauksiin ei ole keksitty kunnon parannusta, vaikka tärkeitä sisäelimiäkin siirretään.

    Harmaat hiukset on kauniit niin miehillä kuin naisillakin. Vanhenemisessa ei ole mitään muuta huonoa kuin lisääntynyt alttius sairauksiin.

    VastaaPoista
  6. Marjatta, voimia pojallesi! Mulla oli noin nelikymppisenä, olisinko ollut 42, se sikainfluenssa ja tamifluta söin kuurin. Kuume oli kova ja mukana oli kova pahoinvointi lääkkeen ottamisen jälkeen. Muistelen että viikko meni korkeassa kuumeessa ja pari sen jälkeen parantuessa. Helmi on yllättävän reipas kun ajattelee että on sahaavaa kuumetta kuukausi takana. Nyt ilmeisesti edessä kunnon kuuri, koska löytyi verikokeissa jotain tumavasteita. Eiköhän tässä selvitä.

    Mulla harmaat on aika tyylikkäästi ohimoilla ja päällä on pidemmissä hiuksissa raitoja - tulee varmaan äidin puolelta.

    VastaaPoista
  7. Jope, olen varma että ollaan lopulta väärässä joissakin / monissakin asioissa ja joissakin oikeassa. Elämä on niin yllättävää. Mutta suomalainen jörrikkä varautuu aina myös siihen pahimpaan.

    VastaaPoista