torstai 31. tammikuuta 2019

Kaksi ääripäätä





Kansanmiehen sanoin: Isot pojat  (ja muutama tätikin) huijaa rahat ja hyvät hyyssää raiskareita ja puhuu ongelmaa suomalaisten niskaan (niiden omien ongelmien lisäksi) tai pelastaa ilmastoa sähköautoilla hyvyytensä pitimiksi. Muut elelevät kieli keskellä suuta tai nyrkit taskuissa ja miettivät ketä uskaltaa äänestää vai jäädäkö kotiin ja kuinkas sitten käy, perustammeko tulevaisuudessa uutta suojeluskuntaa. Siinäpä kotomaamme kauniit kasvot lähikuvassa vaalikeväänä 2019. Lasku tulee perästä, ja sitä maksaa joka iikka, olipa rasisti tai viideskolonnalainen. Jaa jaa, mitäpä näihin kansanmiesten puheisiin sanoisi, parempi on kun ei sano mitään.




Esperi Scare



Taitaa olla tämä Esperi Care kokoomuksen todelliset kasvot ja eetos. Yksi jäävuoripuolueen pinnan ylittänyt huippu.

Ei hyvältä näytä. Yhteiskuntamme siirtyy askel askelelta joko huijareiden tai humpuukimestareiden käsiin. Sitä tahdotaan joko imeä muutaman päähuijarin taskuun ja suuryhtiöiden haltuun ja sitä tietä siirtää varojamme veroparatiiseihin tai sitten suunnitelma on kuormittaa yhteiskuntaa lisäelätettävillä, veroilla ja veloilla.

Pahimmassa skenaariossa kumpikin porukka saa toiveensa läpi jossakin määrin.

Vielä oikein kärjistäen: On vain joukko opportunistirenkejä jonkun muun isännän kuin isänmaan asialla.

No, ehkä he sentään pitävät jotain rotia toimissaan säädyllisyyden nimissä, kun on vielä noita lakeja ja säädöksiä ja pakko hyvyyden julkisuuskuvaan sekä puolueet, jotka joko kampittavat toisiaan tai tekevät kompromisseja hyödyllistä liiketoimintaa edistääkseen.

Tämä oli nyt tällainen sivistymätön yleisönosastokirjoitus SPR-pohjaisesta bisneksestä, josta tuli erinäisten yrityskuvioiden ja -kauppojen myötä kansainvälistä kasvu- eli veroparatiisibisnestä ihmisten hädällä ja voimattomuudella.



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Jäävuoret




Ennen vaaleja merestä kohoaa jäävuorten huippuja, ja poliitikot kiitävät niille syöksyveneillään saadakseen iskeä oman lippunsa vuoren kylkeen. Vaalien jälkeen liput kerätään pois niin kuin kasvot ja numerot katujen varsilta.




Omissa käsissä



Paljon siitä, mitä olen täällä jauhanut, ei ole ollenkaan omissa käsissä, ei ollenkaan, ei edes suomalaisten tai eurooppalaisten käsissä, vaikka meidät kaikki otettaisiin mukaan yksiksi käsiksi. Toki saamme touhuillamme ja puheillamme aikaan jotain konkreettista ja ennen kaikkea jotain symbolista, mutta esimerkiksi globaaliin ilmastonmuutoksen torjuntaan EU yksinään on armottoman pieni peluri ja väestönräjähdyksen hillintään myös, siihen etenkin. Vähän on siis käsissä, mutta suu jaksaa jauhaa ja aivot ajatella...

Kaikesta huolimatta pitää varautua ja laatia strategioita, suuntautua ja olla niin kuin voisi. Olla kuin oltaisiin globaalisti, kuin nämä meidän ajatukset ja huolet olisivat kaikkien vaikka eivät ole. Tuskin kiinalaiset ja intialaiset ja Afrikan mantereen asukkaista suurin osa huolehtii näistä millään tavalla. Ajattelen myös näin: pitäisi yhtä lailla varautua suojautumaan kuin varautua ratkaisemaan maailman ongelmat, vaikka myönnän, että ongelmien ratkaiseminen on parasta suojautumista. Tosiasia on kuitenkin, että siinä, miten maailman ongelmat ratkeavat tai ovat ratkeamatta, on lopulta Euroopankin kohtalo. Näemme joitakin ratkaisevia hetkiä ehkä hyvinkin pian, maailmanhistoriallisesti tarkastellen.

Mikä sitten on omissa käsissämme tai minun käsissäni? Jos unohdan trivialiteetit, voin sanoa, että en suoraan sanoen tiedä. Tahto suojella läheisiäni, ehkä se, vaikka varmuutta ei olisi. On hyvä tehdä osuutensa siinä, että mahdollisimman paljon pysyy jotenkin hyppysissä. Merkitysten tasolla on paljonkin tehtävissä.

Minulle riittäisi, että saisin arkiset jutut jotenkin balanssiin ja lapsille kunnolliset lähtökohdat. Joku varmasti sanoo mielessään, että puhu niistä, kai sinua niissä joku kiehtoo ja ahdistaa. Kyllä, näin on, mutta toisaalta pitää puhua myös kaikesta siitä, mistä ajatuksia syntyy ja mitä todistaa ympärillä tapahtuvaksi, ja jos ei jossain vaiheessa enää pysty, niin ei hätää -- päättyyhän elämä kuitenkin lopulta hiljaisuuteen, joka kaiken alla on ollut koko ajan.

Joidenkin kohdalla häviämisen hetkestä luetaan lehdestä ja uutisstriimistä, toisten kohdalla ei jää jälkeäkään. Virta jatkaa kulkuaan.



Suomalaiset omin ja toisten silmin



Viime päivinä erilaiset kansainväliset somejulkimot, urheilijat ja viihdeihmiset ovat hehkuttaneet Suomea, talvea ja Lappia. Tässä ylistyksen kohteena ovat ennen kaikkea luontomme ja turisteille järjestetty kurkistus talviaktiviteetteihin ja kenties joihinkin perinteisiin. Lumisia maisemia on verrattu Narnian kaltaiseksi maailmaksi.

Ylipäätään kansainvälisesti julkaistuissa tilastoissa Suomi nähdään hyvää tekevänä, tasa-arvoisena, turvallisena, rauhallisina, vähän korruptoituneena ja innovatiivisena ja ihmisille elämänmahdollisuuksia tarjoavana maana. Tämä siis maailman mittakaavassa ja toisten silmin. Jokainen suomalainen tietää, että emme elä onnelassa tai täydellisessä yhteiskunnassa. Petrattavaa löytyy ja hyvinvointiyhteiskunnan tai edes sen ohuemman version rahoittamisessa riittää pohdittavaa. Toisaalta globaalisti ajatellen suomalainen yhteiskunta on yhä paremmassa kunnossa kuin yhteiskunnat juuri missään muualla.

Entä millaisiin asioihin kiinnittävät huomiota suomalaiset poliitikot, varsinkin tietyistä suunnista tulevat poliitikot, joiden ohjelmassa Suomi ja suomalaisuus eivät ole kovin korkeassa arvossa, tai joiden mielestä Suomi ja suomalaisuus pitäisi ainakin päästä määrittelemään ja suuntaamaan uudelleen heidän tahtomallaan tavalla eli yleensä tavalla, jonka he näkevät pahan nationalismin vastakohdaksi, internationalismiksi.

Näissä lausumissa korostuvat lähtökohtaisesti seuraavanlaiset ajatukset, monin osin totta nekin, mutta joukossa myös poliittisesti motivoituneita uskomuksia: suomalaiset ovat Euroopan rasistisin kansa ja suomalaiset ovat Euroopan kärkeä väkivaltatilastoissa; Suomi on työpaikkakiusaamisen luvattu maa ja turvaton paikka naisille; Suomen kansallinen varallisuus ja luonnonvarat eivät kuulu meille vaan ne olisi hyvä luovuttaa ylikansallisten yhtiöiden hyödynnettäväksi; suomalaisten tulisi kustantaa yhä useamman muualta tulleen elämä kehdosta hautaan; geeniperimämme on surkea ja kulttuurimme jokseenkin vähäpätöinen ja vähintään köyhempi kuin muiden kulttuurien; kielikin olisi hyvä vaihtaa englanniksi; suomalaiset eivät kykene hoitamaan asioitaan ja työllistymään eikä suomalaisesta työläisestä ole niin väliksikään, on välttämätöntä että yrityselämäämme ja luottamukselle perustuvaa kulttuuriamme rikastetaan entistä päättäväisemmin tuontityövoimalla; kulttuurimme ja huoltosuhteemme ei kestä ilman kouluttamattomien kehitysmaalaisten, etenkin miesten, massamaahanmuuttoa; ja sokerina pohjalla: suomalaisuuden ja paikallisuuden puolustaminen ja arvostaminen ovat roskasakin nationalistista öyhötystä, ellei peräti fasismia.

Itse ajattelen, että suomalaisuus on avoin prosessi. Siinä on jännitteitä ja monietnisyyttä jo lähtökohtaisesti, siinä on neuvoteltavaa ja neuvottelun varaa. Suomi on osa Eurooppaa ja eurooppalaisuutta, joskin juuremme ovat monessa suunnassa.

Silti Suomella on tietty historiallinen, kulttuurinen, koulutuksellinen, sosiaalinen ja mentaalinen perusta, joka on luotu viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana ja myös koeteltu monin tavoin -- juuri tähän ja maamme sijaintiin ja puhtaaseen luontoon perustuu Suomen näkyminen menestystarinana ja hienona paikkana maailmalla.

Minusta tuntuu hyvältä olla suomalainen. Olen kiitollinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan viettää elinpäiviäni luonnonläheisessä, turvallisessa ja suhteellisen toimivassa maassa, jossa on mahdollista kouluttautua ja elää omalla työllä.

On tärkeää puolustaa omaa maata sekä tukea politiikkaa ja ajattelua, joka arvostaa lähellä olevia asioita, mutta näkee myös vaaranpaikat ja epäkohdat niissä pyrkimyksissä, joissa Suomea ohjelmoidaan uudelleen joko bisneslaitokseksi tai globaalin sosiaalireservaatin jatkeeksi.

Olen tällä tavalla kansallismielinen ja ylpeä siitä, että meillä on maa, joka on noussut syrjäisen kehitysmaan kaltaisesta alueesta korkeatasoisen koulutuksen, hyvinvoinnin ja teknologian paikaksi.

Paljon on korjattavaa ja kehitettävää, mutta kannattaisi keskittyä myös näkemään se hyvä, mikä täällä on ja pitämään kiinni rakenteista, joita olemme yhdessä luoneet.

Tulevaisuus tuntuu epämääräiseltä. En tiedä, kuinka Suomelle globaalissa puristuksessa käy. Näyttää siltä, että tulevaisuus on yhä vähemmän omissa käsissämme, mutta toisaalta niin ei tarvitse olla eikä varmasti kannata suostua mihin tahansa. Katsotaan, miten meidän käy. Lapsemme tietävät jo paljon paremmin. Globaali yhteistyö on tärkeää, jotta voimme määritellä sitä, mitä olemme ja mitä tahdomme olla.


*Juttuni lähti rullaamaan tästä Jarkko Vesikansan puheenvuorosta ja sen kommenteista.



tiistai 29. tammikuuta 2019

Pari näkökulmaa ilmastovaaleihin




Tuleeko kevään vaaleista ilmastonmuutosvaalit, ja kummalla on mittasuhteet kunnossa, Emma Karilla vai Eija-Riitta Korholalla? Lukekaa ja miettikää. Tämä ei ole vetoomus vihreiden eikä kokoomuksen puolesta eikä kumpaakaan vastaan, mutta kannattaa pysähtyä asian äärelle.

Minä pidän soiden ja metsien ja vesien suojelua tärkeänä ja arvokkaana elinympäristöjen ainutlaatuisuuden ja lajien monimuotoisuuden kannalta. Tässä olen pitkälti vihreiden kanssa samaa mieltä, joskin kaikkien toimien ehdottomuudesta ja mittakaavoista voidaan keskustella.

Sen sijaan elitististä sähköautopuhetta ja vihreiden unelmia radanvarsikommuuneista pidän hössötyksenä. Näitä voi suositella niille, joita se kiinnostaa. Tärkeämpää on todellinen ja monipuolinen vaikuttavuus, jossa otetaan huomioon niin luonnon kokonaisuus kuin ihmisarvoinen elämä, joka tarkoittaa lähtökohtaisesti mahdollista elämää eikä elämää kerrostalokopeissa.

PS. Sähköauton päästöttömyys ei ole sama kuin sähköauton hiilijalanjälki! Sähköautoja kannattaisin, jos ne ilmestyisivät akkuineen tyhjästä ja vailla valtavasti ympäristöä kuormittavaa valmistusprosessia, samoin kuin jos niiden energianlähde eli sähkö ilmestyisi latauspisteeseen ilman massiivista ja todella kallista tuotantoprosessia ja siihen sekä sähkön siirtämiseen tarvittavaa infraa. En tule koskaan ostamaan 30 000 - 40 000 euron hintaista autoa, olipa sen käyttövoima mikä hyvänsä.








Yhteiskunta-ajatuksia, kehittelyjä



Luulen, että yhteiskuntamme on liian hienostunut ja sivistynyt hoitamaan kaikkein graavimpien, hulluimpien ja häikäilemättömimpien ihmisten tapauksia, siis aivan kaikkien, viis heidän syntyperästään tai taustastaan. Ja hoitamaan nimenomaan asiaankuuluvasti, vahingoittumatta ja ylikuormittumatta itse. Sivistynyt ja hienostunut yhteiskunta kyllä kestää tietyn määrän rikollisuutta, hyväntahtoista suojaamattomuutta ja itsetuhoa ja voimavarojen heittämistä kankkulan kaivoon, ainakin sen määrän mikä siinä itsessään on keskimäärin kannettavana, mutta aivan valtavia kuormia se ei voi kantaa joutumatta huonoon jamaan. Käy niin kuin Leino kirjoittaa runossaan "Se kuitenkin liikkuu": "Kun vieno joutuu keskeen karkean, / niin useasti karkeampi voittaa."

Maailmanlaajuisesti ajatellen hienostuneeseen ja sivistyneeseen yhteiskuntaamme -- sanon näin siitäkin huolimatta että emme elä ihanneyhteiskunnassa -- ovat pesiytyneet paitsi väkivalta- ja seksuaalirikolliset myös taloudellisen ja aatteellisen vallan hyväksikäyttäjät ja eduntavoittelijat ja puolihullut, nämä nyt muiden muassa. Yhteiskunta toimii niin kauan kuin sitä pitävät yllä muurahaismaiset, vastuuntuntoiset ihmiset niine panoksineen, joita he voivat yhteiskunnalle antaa.

Hienostuneisuus, hyvyys ja sivistys saattavat olla kaikesta huolimatta se viimeinen liima ja lääke, joka korjaa asioita. On kuitenkin huomattava, että hienostunut ja sivistynyt edellyttää vakaita oloja. Siksi ei tulisi ehdoin tahdoin murtaa vakautta. Vakauden mennessä lähtee mukana myös vapaus ja kyky korjata.

Minä en ymmärrä sievistelevää ja hienostelevaa valehtelua aatteen tai yleisen sivistyksen vuoksi -- siihen meillä nyt viimeiseksi on varaa. Samoin en ymmärrä moukkamaista yleistämistä ja öyhentelyä. Ymmärrän tahdikkuutta. Siihen kuuluu rehellisyys ja kyky sanoa, kun jokin asia menee liian pitkälle ja kyky korjata, suojata ja suojautua.


*

On kummallista, että tietty osa humanistis-yhteiskunnallista tiedemaailmaa, samoin kuin poliittista siipeä kuvittelevat aatemaailmansa juurtuneen materialismiin mutta toimivat kuitenkin uskonnon logiikalla: enää parempaa maailmaa ei valehdella tuollepuolen (kuten tietyissä kristinuskon tulkinnoissa) vaan tämän olevan maailman päälle juonitaan sekä tietynlainen maailmanloppu että sen estäminen maailmaksi, joka ei voi kuitenkaan koskaan olla täysin sopusoinnussa niiden materiaalisuuden ehtojen ja ilmiöiden kanssa, joihin nämä ihmiset samalla väittävät sitoutuneensa.

Vakava esimerkki: Alun alkaenkin materialistis-uskonnollisesta yhtälöstä unohdetaan materiaalinen ihmisten joukko toisin sanoen ihmiskunta ja sen valtava, räjähdysmäinen kasvu, joka on suurin sivilisaatiomme uhka. Sen annetaan tekeytyä ikään kuin itsekseen eli se toisin sanoen unohdetaan, koska asian huomioon ottaminen sotkisi täysin muutos- ja pelastussuunnitelmaksi laaditun monikulttuurisuus ja ilmastonmuutos -hankkeen yhtälöineen.


*

Uskonnollisen hourinnan, kuten kristillisen ajattelun, etu materialistis-uskonnolliseen hourintaan nähden on siinä, että se on sitoutunut vain yksilöllis-eettiseen tai metafyysiseen merkitykseen. Edes yhteisöllisesti siitä ei seuraa tai seuraa hyvin harvoin sellaista yhteiskunnallista vahinkoa kuin materialistis-uskonnollisesta hourinnasta, joka yhdistää uskomukset ja politiikan -- tässä islam ja kommunismi muistuttavat toisiaan.

Parhaan esimerkin materialistis-uskonnollisesta hourinnasta ja sen tuhoisuudesta antavat kaikki kommunistiset & kansallissosialistiset yhteiskuntamallit miljoonine ja miljoonine uhreineen: natsit murhasivat etnis-mytologisin perustein toisia, "ei-meitä", ja kommunistit murhasivat aatteellis-vallankäytöllisistä syistä omiaan - vitunmoisia vandaaleja molemmat. On huomattava, että mikään uskonnollinen uskonto ei ole onnistunut tuhoamaan yli 100 miljoonaa ihmistä vuosisadassa eikä luultavasti koskaan onnistukaan vaikka pitääkin heitä esimerkiksi yhteiskunnallisessa kaaoksessa ja kurjuudessa, ellei mukaan lasketa sitten myös uskontojen ylläpitämää lisääntymisapokalypsia; sen seurauksena voi olla hyvinkin vaikka miljardeja uhreja vuosisadassa.

Tässä pitää heti huomauttaa, että uskontoja on turha syyttää väestönräjähdyksestä yksin, sillä myöskään kommunistinen tai kapitalistinen malli eivät ole tunnistaneet väestönräjähdystä riittävänä ongelmana, paitsi ehkä Kiinassa.


*

Kommunistin ja kristityn välillä on lukuisia yhtäläisyyksiä, he voivat olla ystäviä ja tukea ja tutkia samoja asioita, mutta on myös yksi olennainen ero.

Kommunisti on ihminen, joka uskoo vielä sadan miljoonan uhrin jälkeenkin, että aate on oikea.

Kristitty on ihminen, joka uskoo, että yksi ihmiseksi tullut uhri riittää, jokaiselle.

On selvää, että näiden ihmisten sisäinen merkitysrakenne poikkea olennaisesti toisistaan.











maanantai 28. tammikuuta 2019

Kasvot joita katsomme




Yritän katsoa "Levinasin hengessä" raiskaajan kasvoja, jotka monet niin kovin tahtoisivat häivyttää.

Raiskatun kasvoja en voi katsoa. Ne ovat Jumalan kasvot, häpäistyä lihaa ja luita, suojaamatonta pyhää maata.


*


En koe vaikeaksi vihata ja häpäistä häpäisijöitä. Minulla ei ole siinä kohtaa sivistyksen suojapanssaria. Älä potki potkittua, ei kuulu moraalikoodiin, jota sovellan raiskaajien ja silpojien kohdalla. Mutta aikansa kutakin, turhaa ja vaarallista jäädä kiinni vihantunteeseen.


*


Eräs naisolento arveli, että julkisesti ääneen lausuttu viha ja huoli turvallisuudesta korreloi puhujan peniksen koon kanssa: mitä enemmän melua, sitä pienempi penis. Ilmeisesti hän ja hänen kaltaisensa ajattelevat penistä enemmän kuin tahtovat myöntää ja niin sovinistisesti, että eivät sitä koskaan suoraan myöntäisi. Tästä saisi niin mehukkaan analyysin, että jätän sen omiin aivoihini.

Toisaalta on todella valaisevaa kuulla ihmisen itsensä kiteyttävän, mihin itsepetoksen vaiheeseen hänen kyvyttömyytensä ajatella ja tuntea on edennyt - kukaan toinen ei kykene ilmaisemaan asiantilaa osuvammin.


*

Tyypillinen hyvän ihmisen profiili: on ylevää pitää suunsa kiinni ongelmasta, on tärkeintä sotkea kaikki mahdolliset asiat keskenään niin että ongelma katoaa yleiseen hyvyyteen tai pahuuteen, hyväntahtoisuuteen tai sukupuoleen ja olennaisimpien jälkipyykkien hoitamiseen, viis siitä että vahingonteko jatkuu hyvyyden savuverhojen takana. Tärkeintä kaikessa on: etsiä syntipukit niistä, jotka ovat asiasta varoittaneet - oi heidän aatteensa tekee heidän varoituksestaan turhan ja vaarallisen, ja jo itse varoitus on tuo aate.

Näin huolimattomana ja vastuuttomana olentona näyttäytyy minulle usein hyvä ihminen.

Millainen yhteiskunnallinen ihminen tällainen hyvä on?

Hänen hyvyydelleen saattaa olla käyttöä maailman "parempana näkemisessä",  mutta harvoin ongelmallisten asioiden hoitamisessa. Ne jäävät hoitamatta, koska hän ei aikonutkaan hoitaa mitään sellaista vaan saivarrella ja nähdä toisen maailman varsinaisen sijaan. Vaihtoehtoisesti hän hoitaa hyviä asioita ja joutuessaan tekemisiin ongelmallisten asioiden kanssa hoitaa niitä kuin hölmöläinen selvittämättä itse ongelmaa.


*

Tärkeintä ovat rituaaliset uhrit uskomusten alttareilla. Ja juuri oikeanlaiset uhrit: yksipuoliset ja ehdottomat oman yhteiskunnan toimintakyvystä- ja aseistariisunnat, tilan luovuttaminen rauhanaatteille, rauhanjärjestöille ja -yhdistyksille sekä rauhanuskonnoille, aivan riippumatta siitä, millaisin asein, kyvyin ja päämäärin ne ovat varustautuneet ja tahtovat toimia.



lauantai 26. tammikuuta 2019

Patriarkaatin uutisia (muutamin päivityksin)




Teen täällä patriarkaatissa perheelle aamupalaa niin kuin jokaisena muunakin aamuna. Sitten ajattelin siivota. Iltapäivällä hoidan tammikuun välttämättömiä pikkupuhteita, raiskaan vaimon ja pieksen lapset, nuo kulttuuriset toimenpiteet viimeistään saunan jälkeen. Vaimo valitti, että paahtoleivät ovat liian rapeita, ja lapset jättivät kantapalat ja reunat syömättä, hilloa oli kuulemma niukalti ja karviaiset tekevät siitä kitkerää. Latteen oli lorahtanut liikaa maitoa ja eilinen bataattikeitto kaipasi chiliä, jota en ollut varannut riittävästi viikon tarpeisiin. En rohjennut kertoa, että olin käyttänyt chilijauhetta, koska siitä olisi alkanut varsinainen napina. Ei silti hätää, saan tästä turhanaikaisesta valituksesta iltapäivän toimiin vaadittavan annoksen vihaa tai ainakin suuttumusta, jota minun on muutoin vaikea loihtia esiin rikollisiin toimiini ryhtyäkseni. Siispä heti valmistamani päivällisen jälkeen...

Olen aina näihin päiviin saakka luullut olevani mukana kulttuuripiireissä, mutta eilen sain selville, missä piireissä koko maamme ja maanosamme pyörii. Niissä samoissa myrkytyspiireissä, joissa raiskauspatriarkaalinen judeo-kristillis-islamilainen sivilisaatiomme Lähi-itää ja Afrikkaa myöten on. Jälkimmäisiä alueita ei tosin valistukseksi ja ojennukseksi laaditussa lehtiartikkelissa mainittu, mutta sana Suomi esiintyi useamman kerran. Olen nyt siis löytänyt sukupuoleni virheet ja paikkani maailmassa, ja jos tarkemmin tutkin itseäni, olen tiennyt kai aina, että minussa on jotain vikaa ja että herätän pelkoa lähimmäisissäni.

Jotkut naiset ovat kertoneet jopa kaksikymmentä vuotta vanhoja asioita, joista he ovat tähän saakka vaienneet: kuinka ahdistavaa heidän on ollut kulkea talomme ohi - - he ovat puristaneet avainta nyrkissään ja kiirehtineet askeliaan. Jotkut heistä ovat ajaneet varastetulla autolla päin seinää, mutta en muista että se olisi ollut meidän talomme seinä.

Kuinka yleistä tällainen pelko suomalaisnaisten keskuudessa on, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta elämmekin induktiivisen päättelyn aikaa, joten tämän paradigman vallitessa syyllisyys ja epäilys lankeaa jokaisen miespuolen ylle hänen omista teoistaan tai ajatuksistaan huolimatta niin kuin oikein onkin, kullekin sukupuolensa mukaan. Aatetoverit ja lemmikit erikseen, tietysti.










torstai 24. tammikuuta 2019

Naiset puhuvat naisiin kohdistuvasta väkivallasta




Mediassa on noussut esiin useitakin näkökulmia viimeaikoina paljon puhuttaneisiin seksuaalirikoksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tässä pari naisten kirjoittamaa.

Ensimmäinen on Sarah Greenin ja Tuija Pulkkisen mielipide. Kyse on tosiaankin yhden melko ilmeisen tosiasian toteamisen jälkeisestä mielipiteestä eikä mitenkään kovin valistuneesta sellaisesta, jos saan oman mielipiteeni aivan suoraan sanoa. On uskomatonta, miten tietyt proffat vääntävät jutun asiassa kuin asiassa oman agendansa mukaisiksi ympäripyöreiksi sukupuolisiksi valta-asetelmiksi -- joista myös on kyse, sitä kukaan ei kai kiellä -- pystymättä tämän jälkeen puhumaan itse ilmiöistä ja niiden taustoista täsmällisesti. Niin, eipä siitä seuraa oikeastaan muuta kuin epähistoriallisuutta eli käsittämätöntä haluttomuutta lukea ja analysoida kulttuurieroja historiallisesta perspektiivistä. Mutta vastaava on nähty niin monet kerrat aiemminkin, että ei mitään uutta. Elämme kaikki patriarkaateissa ja sillä selvä, kaikki on vasta aivan alussa, ei edistymistä, aivan sama mistä yhteiskunnista puhumme...

Hyvä analyyttinen kommentti proffien mielipiteeseen löytyy täältä, ja vaikka se onkin miehen kirjoittama, on se asiallinen.

Toinen näkökulma on toimittaja ja kirjailija Ulla Appelsinin kommentti naisiin kohdistuneesta väkivallasta puhumisen tabuista. Laadullinen ero edellä mainittuun proffien mielipiteeseen on valtava. On omaa näkökulmaa ja sanomista.

Enemmän Appelsin on Minna Canthin perillisiä kuin Green ja Pulkkinen. Minusta tuntuu, että monesti liika sitouminen johonkin ideologisesti fiksattuun ajatustapaan, esimerkiksi nykyaikaisen sukupuolentutkimuksen aatemaailmaan tai sen tiettyihin haaroihin, tarkoittaa vain pitäytymistä ennalta-arvattavassa agendassa, ja sitten ovat ne toiset, jotka kykenevät näkemään, mitä maailmassa tapahtuu ja mitä tärkeitä kysymyksiä ja tapahtumia puheen reuna-alueilla ja julkisuudelta piilossa väijyy. Mihin unohtui intersektionaalisuus? Eikö sekin avaisi kulttuurieroja?

Tärkeintä tietenkin on, että jokainen toimii sillä ymmärryksellä, mikä itselle on suotu. Vai onko niin, että myös proffilta olisi pitänyt tilata laajempi kommentti eikä mielipidettä? Millainen kirjoitus silloin olisi syntynyt?

Saapa nähdä pääsevätkö professorit niin pitkälle, että heidän ajamansa politiikka ulottuu myös tukalimmissa asemissa oleviin naisiin, nykypäivän homsantuihin, pirjoihin, teeoihin ja aishoihin. Luulen, että heidän liikkeensä ovat vielä vuosikymmenien päässä näistä naisista. Tarvittaisiin järeitä puuttumisia koko yhteiskunnalta. Mutta kun on ne kulttuurierot ja muutkin kiusalliset erot.




sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Talvipäivän ilo



Nyt talvipäivät ovat todellista lääkettä, valo lisääntyy, lumi narskuu, kuuset seisovat tykkyasuissaan, on hyvä hengittää. Päiväkävelyn jälkeen olo on pitkään virkeä ja levollinen, yöllä vaivanneet ajatukset ja levottomuus hellittävät; muistan sinisen hangen runkojen takana, puro on kätkeytynyt jään alle, ja maailma on jälleen avara.



lauantai 19. tammikuuta 2019

Näin Ruotsi raiskaa





Terveiset Ruotsista tuo Expressen ja aiheena ovat maan alustavat uudet raiskaustilastot. Hyvät uutiset ensin: Ruotsissa aikuisiin miehiin kohdistuneet raiskaukset ovat laskussa. Sitten huonot uutiset: aikuisiin naisiin kohdistuneet raiskaukset ovat kasvaneet 44 prosentilla ja kaikkien raportoitujen raiskaustapausten määrä on noussut 33 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana.

Onko niin, että ruotsalaisten raiskaushalut ovat lisääntyneet? Ei välttämättä, sillä viranomaisilla on asialle luonnollinen selitys eli sama kuin lisääntyneiden autopolttojen kohdalla: madaltunut ilmoituskynnys.

Hienoa, että ruotsalaiset ovat entistä avomielisempi ja rehellisempi kansa. Tämä on luultavasti metoo-liikkeen suurin voitto tähän saakka. Eipä tarvitse uuden hallituksenkaan kantaa huolta siitä, että asialle tarvitsisi tehdä jotain, helpottaa varmasti heidän paineitaan ja lisää uskoa omaan agendaan. Hienoa!

Tekee silti mieli kysyä: Miksi uutisesta jää kuitenkin se kuva, että ruotsalaismiehet ovat entistä aggressiivisempia ja epäkunnioittavampia naisia kohtaan? Eivätkö he enää saa kauniimpaa sukupuolta niin kuin ennen, ilman väkivaltaa? Mikä kumma Börjen ja Matsin vihaa motivoi, ja tämä kaikki feminismin mallimaassa?

Toivoa sopii, että ensi vuonna tilastot lähtevät laskuun. Mutta entä jos ne nousevat entisestään? Meneekö sekin ilmoitusherkkyyden piikkiin ja kuinka kauan?



perjantai 18. tammikuuta 2019

Jostakin lukemani kysymys


Jostakin lukemani kysymys oli suunnilleen tällainen, stilisoin ja kuvitin sitä hiukan.

Onko ihmisoikeus todellakin sellainen, että ylität kotimaasi tai jonkin muun maan rajan, matkustat läpi kymmenen turvallisen maan kolme irtopäätä repussasi tai facebook-tililläsi videotallenteena, ylität jälleen kerran rajan, sen viimeisen kerran, kuoppaat irtopäät, henkilöllisyystietosi ja matkustusasiakirjat, ellet ole jo aiemmin heittänyt niitä hevon vittuun, haet turvastatusta jollakin geneerisellä nimellä, koska vainoajat kaukana kotimaassasi (jossa et ole välttämättä oleskellut vuosikausiin) ovat varmasti kintereilläsi, mikäli palaat? Ja uudessa maassa voit raiskata ja jopa tappaa, mutta sinua ei lähetetä takaisin, mikäli et tee terroritekojasi valtiota vastaan? Niin, sinut ehkä tuomitaan, mutta takaisin sinua ei lähetetä hirmuisen, vainoavan hallituksen tai kostonhimoisen vihollisklaanin kynsiin?

[Tällaiset karrikoidut tapaukset ovat luultavasti harvinaisia, mutta mahdollisia, koska on erilaisia sinne ja tänne matkailevia taistelijoita. Missä menevät kansainvälisten ihmisoikeuksien rajat? Nämähän vertautuvat jo Jumalan armoon, eikä sellaista ole aivan helppo ymmärtää osana kansainvälisiä maallisia lakeja, ja Jumalan armokin edellyttää sentään oman kurjuuden myöntämistä ja katumista. Entä sotaoikeudet, ihmisoikeustuomioistuimet?]

*

Mitä noin yleisesti ajattelisitte suomalaisesta, joka toimisi samalla tavalla? Kulkisi ympäri maailmaa, raiskaisi ja tappaisi. Luultavasti hän kuuluisi pelätyimpiin, etsityimpiin ja vihatuimpiin ihmisiin. Suomeen tällainen ihminen voitaisiin muualta palauttaa, koska täällä ketään ei surmata. Mutta onhan tämä aivan uskomatonta, että meille on tullut riesaksi tällaisia rikollisia ihmisiä eikä heistä päästä eroon. Asiaa eivät varmasti auta uudet kansainväliset suojelusopimukset, joita YK laatii ja joita asiantuntijat sitten esittelevät ja tulkitsevat poliitikoille ja viranomaisille  mahdollisimman vahingollisesti Suomen ja yleisen oikeustajun kannalta. Mitäköhän kaikkea poliisi tietää niistä 200 mahdollisesti vaarallisesta tyypistä, jotka tälläkin hetkellä oleskelevat maassamme?  Ilmeisesti ei voida kuin odottaa, että he tekevät jonkin kyllin vakavan rikoksen ja sitten heidät sijoitetaan huippukalliiseen täyshoitoon, mikäli perusteet täyttyvät. Muussa tapauksessa he kuljeskelevat taas vapaina ja tästä seuraa... Ja seuraa myös loputon lässytys näiden vaarallisten rikollisten oikeuksista ja... En viitsi edes sanoa.



Havainto



Muutamia kymmeniä vuosia sitten ja toki jo aiemminkin piskuinen mutta sotahullu Suomi uhkasi suoraan tai myötätunnollaan asevarustelua kohtaan suurta ja mahtavaa rauhantekijää eli Neuvostoliittoa ja sen rauhantahtoisia poliittisia ja geopoliittisia pyrkimyksiä.

Nykyisin ksenofobinen ja rasistinen Suomi uhkaa maailman 1,6 miljardin muslimin oikeuksia elää missä haluavat sekä mennä ja tulla miten haluavat. Suomi ei hoida osuuttaan maailman muslimimaiden ongelmien ratkaisemisessa, ei varsinkaan omalla maaperällään.

Tällaisia johtopäätöksiä voi vetää vierailtuaan muutamilla twitter-tileillä ja muutamissa blogeissa. Onneksi nämä vastuuntuntoiset ihmiset ovat hereillä ja kertovat, miten hakoteille olemme jälleen kerran joutuneet.

Heillä on aina ollut myös ratkaisu valmiina: antautua rauhan asialle hinnalla millä hyvänsä.


*

PS. Aiheeseen liittyvää. Veikko Huovisen novelli "Aseistariisuntaa peruskoulussa" on mainio. Siinä opettajahenkilö Edgar Jupikki opettaa lapsille aseistariisuntaa hieman perinteisemmällä menetelmällä kuin kouluhallitus ja sen rauhan asialla olevat virkamiehet tahtoisivat -- siitäkö jupakka syntyy. Kannattaa lukea joskus, jos sattuu silmään. Novelli ilmestyi kokoelmassa Ympäristöministeri: Ekotarinoita (1982). Olisiko Huovinen nykyään mahdollinen, ja millainen nyky-Huovinen olisi? Humoristinen ja satiirinen, pisteliäskin, mutta toisella tapaa kuin Houellebecq ja Alistuminen. Avainsanoina joka tapauksessa: voittaja, rauhanomainen alistuminen, lievä opportunistinen peesailu ja itsepetos.



Ilmastovaalit vai jotain muuta?



Vaikka Yle ja sen perässä HS taannoin uutisoikin siihen malliin, että eurooppalaisia huolestuttaa eniten ilmastonmuutos, kertovat kyselyt toista. Eurobarometrissä ilmastohuolet tulivat vasta viidentenä. Maahanmuutto, talous ja kasvu, nuorisotyöttömyys ja turvallisuus olivat suurempia huolenaiheita ihmisille. Se on ymmärrettävää, koska ihmiset elävät arkeaan konkreettisina olentoina tässä ja nyt, usein myös vain lyhyen aikavälin odotuksin. Luulen, että nuo neljä toisiinsa vahvasti kietoutuvaa kärkihuolta näkyvät tulevassa vaaleissa Suomessakin.

Toisaalta ei pidä syyttää ihmisiä ennenaikaisesti huonosta arvostelukyvystä. Voidaan nimittäin sanoa, että ilmastonmuutos - todellinen ja vakava haaste kaikille yhteiskunnille - kietoutuu edellisiin hyvin konkreettisesti. Ilmastonmuutos on talous-, kasvu-, turvallisuus- ja maahanmuuttokysymys sikäli, että mitä enemmän pohjoiselle pallonpuoliskolle vaeltaa ihmisiä ja asettuu tänne asumaan, sitä vaikeampi meidän on yhteiskuntina hillitä hiilidioksipäästöjämme ja ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, samoin kuin pitää yhteiskunnat sellaisessa tasapainossa, että voimme keskittyä asioiden hoitamiseen sen sijaan, että hoidamme uusia ongelmia ja haasteita.

Onkin kummallista, että Euroopan johtajat hokevat jatkuvasti, että maanosaan pitää saada lisää ihmisiä pitämään talouskasvua yllä ja parantamaan huoltosuhdetta, kun fiksumpaa olisi todeta: me olemme oikeassa suunnassa, mitä vähemmän ihmisiä planeetalla, sitä parempi luonnolle, vähennetään kulutustamme, keskitytään innovoimaan, miten voimme hoitaa asioita paremmin pienenevien resurssien maailmassa. Tämä ei toki ole ongelmatonta suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään, mutta on tämä silti kestävämpi suunta kuin jatkuva väestönkasvun tukeminen Afrikassa ja ongelmien levittäminen ympäri maailmaa.

Eurooppalaiset ovat aivan oikein huolissaan nykyisestä ja tulevasta maahanmuutosta, eivät siksi, että ihmiset jotka tulevat olisivat erityisen pahoja tai hyviä, vaan siksi, että massiiviset väestösiirtymät ja niiden alkusyyt vaikeuttavat huomattavasti myös ilmastotalkoita puhumattakaan muusta elämästä.

Suomessa media on tahtonut ohjata vaaleja ilmastovaalien suuntaan, mutta ilmastoasiaa ja ilmastonmuutoksen vastaista taistelua voidaan tuskin käsitellä ottamatta huomioon niitä huolia, joita ihmisillä on muutoinkin. Kaikki liittyy kaikkeen. Euroopan poliitikot joutuvat tulemaan juttuun tällaisten kansalaisten kanssa. Valitettava tosiasia on, että ihmisten pitää kuulla sekin, että oma elämäntapamme on monella tapaa kestämätöntä, vaikka olemme saaneet lisääntymisemme laskuun.

Itse uskon, että jos ihmiskunta selviää räjähdysmäisen väestönkasvun ja kansainvaellusten ongelmasta monine kerrannaisongelmineen, se selviää ihmisen aiheuttamista ympäristö- ja ilmasto-ongelmistakin, sillä ne liittyvät yhteen vaikka eivät symmetrisesti.

Tosin voi olla, että ihmiskunta ei selviä kehuttavasti sanoen kummastakaan. Silloin ratkaisu on tässä selviämättömyydessä ja luonto astuu pelin ratkaisijaksi. Se voi olla monessa merkityksessä se kuuluisa lopullinen ratkaisu, ainakin sille maailmalle jonka nyt tunnemme.



torstai 17. tammikuuta 2019

Mitä hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi itselleen koko maailman


Uskoisin, että Euroopassa on tällä hetkellä runsaasti vasemmistolaismielisiä, suhteellisen hyvissä asemissa olevia ihmisiä, jotka ovat eläneet jo 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella nuoruutensa huumaavaa aikaa ja kenties tahtoisivat nähdä jotain samaa mutta parempaa uudestaan, unelmien romahduksen jälkeen: luokaton yhteiskunta, luokaton maailma, hieman parempi ja humaanimpi kuin se, jonka Neuvostoliitto tai muut sosialistiset tai kommunistiset valtiot saivat ja ovat saaneet aikaan. Heillä on seuraajansa heidän lapsissaan ja oppilaissaan.

Nämä vanhemman polven vasemmistolaiset ja kommunistit tietävät, että heidän oma maallinen vaelluksensa päättyy pian. He tahtovat nähdä jotain suurta, jotain muuta, kenties kapitalismin, tuon kaiken pahan juuren, kukistuvan tai ainakin olennaisesti heikentyvän. Voi kunpa se tapahtuisi ennen heidän kuolemaansa, sillä sen jälkeen ei ole mitään. He tahtovat jäädä historiaan todella hyvinä ihmisinä ja tuntea, että ovat tehneet kaikkensa. Nämä ihmiset tarttuvat tämänsuuntaisiin utopioihin yhä lujemmin, aivan sama, ovatko ne hyödyllisiä tai realistisia tai mitä ne merkitsevät vakaille yhteiskunnille. Tärkeintä on vallankumous, joka johtaa globaaliin tasa-arvoon. Humaani keino vallankumoukselle on kaataa valtioiden rajat ihmisoikeusperustein. Sitä vaalitaan yhtä suurella tai jopa suuremmalla hartaudella kuin menneinä aikoina neuvostoliittolaista rauhantyötä.

Näiden ihmisten poliittiset tarkoitukset ja vilpitön halu olla hyviä pelaavat lähinnä kahden ryhmän pussiin, mutta kumpikaan ei ole vasemmistolainen. Ne hyödyttävät ennen kaikkea kovimpien ja häikäilemättömimpien globaalikapitalistien tahtomia kansainvaelluksia, jotka synnyttävät pallon kokoiset halpatyömarkkinat. Toiseksi ne hyödyttävät islamia ja sen leviämistä, koska kansainvaellukset liittyvät pitkälti poismuuttoon islamilaisilta alueilta (vaikkakaan ei ainoastaan niistä) ja kolmanneksi ehkä Kiinaa, joka voimistuu toisten kaaoksesta ja heikkoudesta.

Vasemmiston iloksi maailmaan saattaakin tulevaisuudessa muodostua valtavia yhteiskuntia tai valtioliittoja, jotka ovat käytännössä luokattomia, paitsi että on lähinnä kaksi luokkaa: rikkaat ja muut. Kyseessä eivät kuitenkaan ole hyvinvointiyhteiskunnat niiden pohjoismaisessa merkityksessä. Voimakkaan maahanmuuton myötä Eurooppaan syntyy käytännössä uusia islamistisia valtioita tai ainakin valtioita, joissa islam on merkittävässä roolissa: Ranska, Belgia, Saksa ja Ruotsi lähitulevaisuuden esimerkkeinä. Hyvä on, sanotaan, että islam tai ainakaan maltillinen islam ei ole ongelma. Onko islamin laaja ja vaikutusvaltainen läsnäolo yhteiskunnassa koitunut lopulta siunaukseksi, sen voi tarkastaa tutustumalla maailman 27 muslimivaltion tilaan.

Nämä uudet valtiot ja valtioiden liitot tarvitsevat luonnollisesti nomenklatuuransa. Ne tarjoavat mahdollisuuden utopistien jälkeläisille elää hyvää ja puhdasta elämää. Lopputulos on kuitenkin se, että kapitalismi ei kuole, korkeintaan muuntuu (mikä kytkeytyy ehkä enemmän ympäristökysymyksiin), islam vahvistuu ja Kiina nousee todelliseksi supervallaksi, koska se pelaa yhtä aikaa monella logiikalla. Tässä on käytännössä vasemmistolaisen politiikan yksi päätepiste, jonka toteutuminen ei ole pelkkää utopiaa.

Kommunismista jää jäljelle sen kiinalainen muoto ja yleinen kurjuus. Ne alueet, joita Kiina hallitsee, pysyvät luultavasti järjestyksessä, mutta toinen asia on mikä on tuon järjestyksen hinta yksilön kannalta. Ehkä noilla alueilla siirrytään lopullisesti jälkiyksilölliseen aikaan. Eurabia ei ole hieno paikka elää, sillä se on turvaton ja täynnä sisäisiä konflikteja.

Tosin samansuuntaiseen tulokseen saatetaan päätyä muutoinkin lopulta, mutta silloin tie on kivisempi. Ehkä se on jossakin mielessä myös kunniakkaampi tai verisempi, kuka tietää. Ja voihan käydä niinkin, että maailman valtiot alkavat huolehtia itsestään ja siten voivat auttaa koko globaalia tilannetta paremmin. Tämä tie tuntuu epätodennäköiseltä, vaikka itse sitä toivon kaikkein hartaimmin.

Tällä ajatuksenjuoksullani en tarkoita mustamaalata ketään, mutta kuvaanpa vain miten asiat voivat suurella todennäköisyydellä sujua, jos vasemmiston eräät ihanteet saavat toimia politiikan käyttövoimana ja nimenomaan sinisilmäisessä ja sanalla sanoen hömpsähtäneessä muodossaan. Tosin tämä kehitys saattaa koskea lähinnä Afrikan väestöräjähdyksen kanssa kamppailevaa Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja.

Mikään ei sano sitäkään, että voisi olla toisenlaista vasemmistolaisuutta tai oikeastaan humanismia, inhimillistä ja vastuullista, humanismia, johon kaikki osallistuvat. Tuskin kenenkään tavoite on maailma, joka on täysin loppuun kaluttu ja täynnä paikasta toiseen vaeltavia ihmislaumoja ja konflikteja.

Erityisesti minua huolestuttavat ihmismäärät. Miten Euroopan valtiot - tämänkaltaiset toimivat valtiothan asioita lopulta hoitavat - kykenevät integroimaan valtavat tulijamäärät Afrikasta: näiden siirtolaisten kohdalla eivät miljoonat ja kymmenet miljoonat, eivät edes sadat miljoonat merkitse juuri mitään olennaista, sillä kolmannen maailman kaaoksesta tulijoita riittää sukupolvi toisensa perään.

On todettu: Eurooppa ei kestä 200-300 miljoonaa siirtolaista Afrikasta muuttumatta olennaisesti toiseksi, ja silti tuo määrä on aivan mahdollinen muutaman vuosikymmenen aikana, jos elämä jatkuu nykymalliin. Miksi sitten ei mennä juurisyihin, kuten hillittömän väestönkasvun tehokkaaseen ehkäisyyn, ja kaikin keinoin taata yhteiskuntarauhaa alueilla, joissa sitä ei ole? Se ei taida olla aivan helppo asia hoidettavaksi eikä ainoastaan eurooppalaisten käsissä.








keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Vasemmistolainen ajatuskoe




Nousi mieleen tällainen hauska ajatuskoe. Entä jos toimittaisiin reilusti avointen rajojen politiikan hengessä, mainostettaisiin maatamme nuorisopullistuman alueilla, vähän niin kuin pääministerimme Sipilä taannoin, ja otettaisiin Suomeen sanotaan vaikka viisisataatuhatta lähi-itämaista ja pohjoisafrikkalaista nuorta ja miksei myös Saharan eteläpuolista, työikäistä ihmistä seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi siinä järjestyksessä kuin heitä tänne saapuu ja katsottaisiin, miten he nostavat Suomen uuteen nousuun. Siis kaikki tuet, kotoutukset, terveydenhoito, koulutukset, työllisyystoimet ja positiivinen syrjintä juuri niin kuin olla pitää, kaikki Tervetuloa-paraatit juuri niin kuin hyvinä aikoina ja tasan tarkkaan siten kuin vihreät ja vasemmisto ja rkp ja kaiketi osa keskustaa ja kokoomusta ovat vaatineet. Piiruakaan ei tingittäisi vieraanvaraisuudesta, kaikki soraäänet vaiennettaisiin ja suomalaisen rasismin ei annettaisi pilata mitään. Oltaisiin ja elettäisiin kaksi vaalikautta, mutta vaaleja ei pidettäisi. Sitten tutkittaisiin tilastoja ja puhe ja analyysi olisi vapaata ja mentäisiin vaaliuurnille ja sen jälkeen pulinat siihen malliin kuin äänestäjät päättää. Tämähän olisi hieman kuin Ruotsin malli, mutta kenties vielä parempi, koska ei tehtäisi Ruotsin virheitä, ja lopulta olisi toteutunut kaikkien tahto, ei tosin yhtä aikaa, mutta kuitenkin jossakin järjestyksessä, niin kuin yleensä muutenkin tapahtuu. Koeajan jälkeen osa porukasta luonnollisesti palaisi kotimaihinsa niitä rakentamaan ja osa jäisi tänne, siihen malliin kuin koejärjestely olisi kunkin kohdalla sujunut, mutta puhtaasti elintasosiirtolaisiksi ei kukaan jäisi. Millaisen Suomen ja maailman olisimme saaneet aikaan tällaisella kokeella juhlavuodeksi 2027? -- Tänne otettujen määrä olisi tosin maailman mittakaavassa kärpäsen pieru Saharassa, mutta oikein oltaisiin toimittu, sitä kukaan ei voisi kiistää. Ja jos kaikki olisi mennyt hienosti -- ilmastotalkoot edenneet, huoltosuhde parantunut, porukka jättänyt autoilun ja ne jotka pakon edessä yhä yksityisautoilisivat olisivat vaihtaneet sähköautoihin ja kulttuuri olisi monikulttuuristunut ja rikastunut -- voisimme ottaa seuraavalle kaudelle vaikkapa miljoona tulijaa.

Suoraan sanoen tähän suuntaan Euroopassa mennään monilla alueilla, joten tuskin tämä on mitenkään mahdoton ajatuskoe ja tuskin edes kovin vasemmistolainen. Veikkaan, että Ruotsi tekee jotain tällaista juuri muodostetun hallituksensa toimesta, toki sillä ruotsalaisella lisällä, että kyse ei ole koeajasta vaan jatkumosta.






Ajatus



Sellainen itsestäänselvyys, jota olen pohtinut pitkään, putkahti nyt aamulla taas päähäni. Suomen pitäisi alkaa tosissaan rakentaa omaa humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaansa monikulttuurisemmaksi. Uskoisin, että valtionjohdolla on jo nyt hyvä käsitys siitä, niin omasta kokemuksesta kuin lähimaiden kokemuksista, miten eri alueilta ja erilaisista sosioekonomiskulttuurisista ja etnisistä taustoista tulevat ihmiset pystyvät sopeutumaan maan oloihin ja tapoihin ja miten he ovat edenneet yhteiskuntaan sopeutumisessaan. Myös se on nähty, millaista kulttuurista rikkautta he ovat tuoneet mukanaan. Näyttöjä on vaikka kuinka monelta sektorilta ja vuosikymmenten ajalta. Minusta on ajan, vaivan, varojen ja turvallisuuden hukkaan heittämistä, ellei tässä aleta miettiä asioita monipuolisemmin ja vedetä johtopäätöksiä. Enkä tarkoita nyt vain sitä, että miten sanktioidaan rikoksia tai korjataan joitakin toimimattomia yksityiskohtia vaan tarkoitan todellista suunnitelmaa.

Tuntuu vähän ikävältä sanoa, mutta itse uskon, että lapset ja naiset ovat kaikkein potentiaalisin uussuomalaisten joukko, varsinkin humanitaarisessa maahanmuutossa. Toki yhtenäisiä perheitä pitää suosia. Miehiksi ehtineet kehitysmaalaiset, varsinkin jos he tulevat yksin ja islamilaisesta tai muutoin jyrkästi länsimaisesta poikkeavasta taustasta ja ovat matalasti koulutettuja, ovat yhteiskunnalle suurempi riski kuin voimavara. En puhu nyt ehdottoman kategorisesti vaan yleistasolla. Olen myös miesten puolella, mutta on oltava todellisuudentajuinen. Esimerkiksi uusruotsalaisen nuorison kehitys on melko huolestuttavaa seurattavaa, vaikka poikkeuksia löytyy.

Ajatellaanpa ihan realistisesti: jopa turvallisessa ja globaalisti ajatellen hyvinkin tasa-arvoisessa tai ainakin tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa eläneet suomalaiset nuoret miehet ovat riski, kun koulutus jää matalaksi ja kytkökset yhteiskuntaan ja työelämään ovat heikot. Syrjäytymisriski on valtava. Jo heissä on paljon autettavaa.

Monet tulijoista ovat tässä suhteessa vielä paljon heikommassa asemassa kieli- ja työelämätaidottomina ja toisenlaiset yhteisönormit omaksuneina. Hyvin monet heistä ovat käytännössä elämänsä loppuun saakka autettavien joukossa, myös silloin kun pääsevät töihin matalapalkka-alalle. Mikäli heillä vielä on hyvin pitkälle länsimaisesta poikkeava käsitys ihmisarvosta, sukupuolesta ja elämästä ja sen järjestämisestä ylipäätään, on koulutuspanostus niin valtava jo perustasolla, että käytettävissä olevat resurssit kuluvat äkkiä kasvatukseen. Toisaalta oma perinteen ylläpitäminen saattaa alkaa hankalassa tilanteessa houkutella niin ettei edes koeta tarvetta sopeutua maan oloihin.

Niin, ei näiltäkään nuorilta miehiltä tarvitse kieltää apua, mutta meillä on jo nyt maassa vaikka kuinka paljon näitäkin ihmisiä, annetaan heille mahdollisuus saada apua ja myös näyttää osaamistaan ja sopeutumistaan maan rakentamiseen ennen kuin päästetään tämäntyyppisiä ihmisiä runsain mitoin lisää maahan -- vielä kun tilanne on se, että jokainen heistä tulee toisen turvallisen eurooppalaisen maan halki, tulisi harkintaa käyttää.

Sekin mahdollisuus olisi otettava vastuullisuuden nimissä huomioon, että ihmiset voivat palata rakentamaan omia maitaan, sillä muutoin nuo maat pysyvät ikuisina onnettomuuden ja ongelmien lähteinä, jotka eivät tyrehdy vaan tuottavat sukupolvi sukupolvelta yhä uudet tulijajoukot. Norja ja Tanska ovatkin palauttaneet tuhatmäärin esimerkiksi somaleja, ja jotkin syyrialaisetkin ovat lähteneet näistä maista takaisin. On uutisoitu siitäkin, että syyrialaiset naiset odottavat miehiään takaisin kotiin pistämään asioita kuntoon elämän jatkumiseksi.

Monikulttuurisuusnäkökulmasta ajatellen on paljon tehtävää. Nythän monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä eurooppalaisten yhteiskuntien täyttämistä muslimeilla. Maailmassa on kymmeniä miljoonia vainottuja kristittyjä, huonoissa oloissa eläviä muiden uskontojen edustajia, oppimishaluisia naisia ja lapsia. Panostetaan myös vuorostaan heihin, ei se ole yhtään huonompi tai vastuuttomampi ratkaisu. Joku kysyy, miksi muslimeja pitäisi syrjiä. Ei pidä syrjiä eikä ole syrjitty, juuri muslimeillahan Eurooppaa on alettu täyttää.

Toisaalta voidaan todeta, että islam on maailman toiseksi suurin uskonto ja kasvaa syntyvyyden myötä hurjaa vauhtia. Maailmassa on 27 islamilaista valtiota. Ehkä nekin voisivat tehdä jotain muslimien olojen kohentamiseksi. Monet näistä valtioista ovat lähinnä uskonnon ja sen tukeman yhteiskuntamuodon vuoksi - islamilainen laki ei erottele kirkkoa ja valtiota - jumittuneet kehityksessään vuosisatoja jälkeen länsimaista. Vai mitä pitäisi ajatella sellaisista maista kuin Afganistan ja Irak tai Somalia, joissa islam nykysin hallitsee ja joista Suomeenkin tulee ihmisiä? Mitä nämä valtiot ovat voineet tarjota kansalaisilleen?

Valtionjohdon kannattaisi myös todella miettiä, mitkä ovat mainospuheet ja mikä on todellisuus. Viittaan tällä esimerkiksi Sipilän moniosaajiin, muuntokoulutettaviin ja insinööreihin ja aivokirurgeihin. Rehellisyys olisi toivottava lähtökohta kaikella muullekin yhteiskuntasuunnittelulle, jossa ei todellakaan aina pelata niin kuin sanotaan, mietitäänpä vaikka sotea ja monia muita isoja projekteja.

Jos kansainväliset ihmisoikeuslait ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan huomattavasti vahingoittaa toimivia yhteiskuntia ja tukea merkittävää rikollisuutta ja tuhoisia kansainvaelluksia, jokaisen valtion tulisi olla kehittämässä lakeja sellaisiksi, että ne korostavat myös ongelmavaltioiden omaa vastuunkantoa siinä, miten luodaan rauhaa, kestävyyttä ja turvallisuutta yhteiskuntaan. Oikeuteen saada apua kuuluu myös vastuita, sillä muutoin koko touhu on turhaa.

Koska emme elä ideaalimaailmassa eli vastuullisessa maailmassa, suunta on aivan toinen, valitettavan monessa kohtaa. Suunnitelmat ovat sellaiset, että ongelmat pitää saada leviämään mahdollisimman tehokkaasti ympäri maailman. Miksi? Koska jotkut hyötyvät siitä ja koska juurisyihin ei aiotakaan puuttua, päin vastoin ne kielletään ja korvataan erilaisilla syyllistämisillä -- jälkimmäinen on osin ideologista, osin praktista, osin tahatonta.



tiistai 15. tammikuuta 2019

Tuontiongelma



On heti sanottava, että väkivaltarikollisuus ja seksuaalirikokset eivät ole Suomessa lähtökohtaisesti tuontitavaraa. Niitä on ilmennyt siitä saakka, kun Suomessa tai tällä Suomeksi kutsutulla alueella on asunut ihmisiä.

Kannattaa silti pitää mielessä, että vaikka Suomessa on aivan liikaa kaikenlaista väkivaltaa, on Suomi yhä yksi maailman turvallisimmista maista.

Jos tahdomme puhua väkivallan tuontiongelmista, niitä ovat ne konkreettiset tapahtumat, joita olemme todistaneet Suomessa. Annan lyhen ajan esimerkin.

Tämä on lista, jossa Suomen maaperällä toteutuneen väkivallan tekijöinä ovat muualta Suomeen tulleet ihmiset, pääasiassa hädänalaiset ja apua saaneet ei-Suomen-kansalaiset. Listaa on kerätty vuoden 2015 invaasiosta viime vuoden joulukuulle:

8 murhaa
4 tappoa
11 murhan yritystä
15 tapon yritystä
79 pahoinpitelyä
45 törkeää pahoinpitelyä
20 joukkopahoinpitelyä
37 joukkotappelua
36 ryöstöä
20 törkeää ryöstöä
42 raiskausta
23 törkeää raiskausta
16 raiskauksen yritystä
23 alaikäisen raiskausta
7 joukkoraiskausta
24 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä
20 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritystä
29 seksuaalista ahdistelua tai sen yritystä



Tämä väkivallan tuontilista ei ole läheskään täydellinen. Siihen on koottu tapaukset, jotka on uutisoitu. Vähänkin epävarmat tapaukset on rajattu pois.

Lista on itsessään melko roisi, mutta siinä eivät ole mukana viimeisimmät esiin tulleet tapaukset -- voimme vain aavistella, mitä esimerkiksi viime vuodelta vielä nousee julkisuuteen ja mitä jää nousematta.

Haluaisin kuulla, miten tässä listassa esitetyt asiat eivät ole jollekin ongelma? Ehkä niitä on niin vähän, eihän siinä ole viittäsataakaan uutisoitua rikosta?

Onko jollakin vaikeuksia ymmärtää, että nämä ovat kaikki lisiä siihen, mitä maassa on suomalaisten toimesta tapahtunut?

Pääasiassa teot ovat kohdistuneet yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa oleviin eli naisiin, nuoriin ja lapsiin.

Minusta eräät nimeltä mainitsemattomat tahot voivat jatkaa suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan syyllistämistä ja haukkumista siihen tapaan kuin ovat tähänkin saakka tehneet, mikäli siihen on aihetta. Yritetään kaikki korjata ja parantaa asioita.

Olisi kuitenkin ystävällistä, jos lopetettaisiin paskanpuhuminen. Se kortti on pelattu aikapäiviä sitten.

Nämä asiat ovat tapahtuneet todellisuudessa riippumatta siitä, mikä on meidän maailmankuvamme, ideologiamme tai asenteemme tapahtumiin.




Mahtavia naisia



Minusta tuntuu, että sellaisilla naisilla kuin Samira Fathullah, Seida Sohbari ja Mona Walter on hyvin paljon annettavaa läntiselle feminismille ja miksei myös kaikille maailman miehille, jotka tahtovat parantaa naisten asemaa. Arvostan suunnattomasti näitä rohkeita naisia, jotka nousevat tyttöjen ja naisten orjuuttamista ja pahoinpitelyä vastaan sotkeutumatta relativismiin, epä-älyllisiin kompromisseihin ja vaikenemiseen.

Näillä naisilla on paljon kerrottavaa toksisesta maskuliinisuudesta, patriarkaatista ja paikoista, joissa "nainen on aasista seuraava". En epäile hetkeäkään, kun he puhuvat, voimaannun.

Jos jossakin on ratkaisu maailman ongelmiin ja epäkohtiin, niin tämänkaltaisissa naisissa. Uskon, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos sitä johtaisivat fiksut naiset -- oletteko huomanneet, että heitä ei kiinnosta ensisijaisesti valtapolitiikka? Juuri siksi heidän puheensa on voimallisempaa kuin mikään feministinen dekonstruktio, joka voi vain tukehtua kysymykseen vallasta.








maanantai 14. tammikuuta 2019

Muodonmuutoksia ja analogioita (päivitetty 15.1. kahden viimeisen kappaleen osalta)




Viime päivinä esille tulleet rikolliset ja väkivaltaiset tapahtumat ovat saaneet aikaan yllättäviä muodonmuutoksia.

Esimerkiksi hyljeksitty ja "vihapuheeksi" leimattu "ääriajattelu" on äkkiä kelvannut monille valtaa tavoitteleville legitiimiksi ja vastuulliseksi asioiden hoidoksi; luultavasti miltei jokainen tajuaa tästä liikkeestä, että todellisuudessa kyse ei ole pohjimmiltaan populismin ansaan lankeamisesta (vaikka osin siitäkin on kyse) vaan siitä, että puheet maahanmuuton kriittisestä arvioinnista ovat sisältäneet realismia, kun on puhuttu maamme turvallisuuteen vaikuttavista asioista.

Toki on aivan turha kieltää sitäkään, etteikö tähän turvallisuuspuheeseen olisi joissakin paikoissa sekoittunut myös vihapuheen ja rasismin todellisuus, mutta sellaiseksi on aivan yleisesti nimitetty myös puhetta, joka on ollut järkevää ja konkreettista, mutta poikennut tuomitsijan vapauden ideologiasta.

Pikaiset muodonmuutokset ovat harvoin todellisia. Luulenpa, että kyse on huolen lisäksi vaalipuheista, joita hylkijät nyt kaikkialla kovalla kiireellä yrittävät saada aikaan.

Aivan pohjimmiltaan ajattelen kuitenkin niin, että ihmisen pitää olla todella paatunut, ellei hän puoluetaustasta riippumatta hätkähdä näitä tekoja. On hyvä, että todellisuus pystyy vaikuttamaan siihen, miten ihmiset kykenevät muuttamaan ajattelutapojaan. Tästä samanmielisyydestä pitäisi nyt ottaa kiinni ja pitää myös kiinni, kun tulevaisuudessa kartoitetaan turvallisuuden riskitekijöitä.


*

Sunnuntaina HS vertasi turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita irakilaisia suomalaisiin sotalapsiin. Analogia sopii varmasti sotaa paenneisiin irakilaislapsiin, mutta tuskin aivan kaikkiin tänne tulleisiin.

Sotaa paenneita lapsia ja naisia on näkynyt melko vähän, salskeita uroksia sitäkin enemmän. Näin tulijaprofiilin tiivistää Erja Yläjärvi Iltalehden pääkirjoituksessa (15.1.19):

"Huippuvuonna 2016 Suomessa käsitellyistä turvapaikkahakemuksista 80 prosenttia oli miehiltä. Yleisin ikä oli 18-34 vuotta. Afganistanissa pakkoavioliittoon joutuva tyttö ei hae Suomesta turvapaikkaa, koska hän ei pääse ulos edes kotoaan. Sitä eivät hae myöskään useimmat Syyrian sotaa paenneet leireillä istuvat tytöt. Syy on järjestelmä. Mikään ei estäisi Suomea ottamasta tällaisia tyttöpakolaisia paljon nykyistä enemmän. He eivät muodostaisi kenellekään minkäänlaista riskiä."

Jos edellisestä ei selvinnyt, miksi analogia mättää, kysytäänpä hieman sisällöllisempi kysymys. Kuinka monta ruotsalais-, norjalais- ja tanskalaislasta suomalaiset sotalapset ryöstivät, raiskasivat, tappoivat ja murhasivat 1939-1945? Niinpä. Suomalaiset sotalapset eivät myöskään vaeltaneet läpi kuuden tai seitsemän turvallisen maan tai lentäneet niiden yli.

Analogiassa on monia muitakin heikkouksia, mutta niitä voi kukin miettiä itse, ellei sitten tahdo pohtia monien toimittajien ja aloittelevien tutkijoiden hellimää analogiaa Karjalan evakoihin.


*

Sota on kauhea asia, enkä tahdo sanoa, etteikö asioita konkretisoivia vertailuja ja metaforia voitaisi luoda. Totta kai voi ja pitääkin!

Joskus ne eivät vain ole kovin onnistuneita. Monet näkemistäni ovat parhaimillaankin fiktiivisiä eli ideologisia: kuviteltu maailma on sepitetty todellisen päälle.

Kieli on ihmeellinen väline vastuullisten ihmisten, kuten poliitikkojen, poliittisen tendenssin ohjaamien tutkijoiden ja journalistien, kynsissä.


*


Luulisin, että me ymmärrämme kuitenkin hyvin sellaisen vertauksen, jossa sanotaan: Tilanne monissa Lähi-idän maissa vertautuu vuoden 1918 sotaan, jossa kansalaiset kääntyivät toisiaan vastaan ja suurvallat olivat mukana lietsomassa väkivaltaa ja kahtiajakoa.

Osa tulijoista on ollut mukana sotatoimissa, osa ei, osa on sotilaita, osa siviilejä, osa pakenee vihollista, osa kostoa ja omia tekojaan, kuten sotatoimia ja vihollisen ruumiin häpäisemistä. Pakenemisen syyt vaihtelevat.

Osa on jokseenkin sopeutunutta uusiin olosuhteisiin, osa jatkaa siitä mihin kotimaassaan jäi, riippuu varmasti täysin yksilöstä ja hänen elämänhistoriastaan. Voi miettiä, mikä osa kansasta on kyennyt pakenemaan näin kauas ja läpi turvallisten maiden. Vertaus suomalaisiin sotalapsiin on todella ontuva, mutta kaameita oloja on lähdetty karkuun.

Aivan toinen asia on, miten Lähi-idän maat selviävät ulos kaoottisesta tilanteestaan ja saavat aikaan yhteiskuntarauhan. Siinä kohtaa analogia Suomeen ja vuoteen 1918 ja sen jälkeisiin aikohin uhkaa murtua, ja se on surullista, jopa siinä merkityksessä, että myönnetään suomalaisen kahtiajaon jatkuneen pinnan alla vähintään 1930-luvun lopulle saakka.

Jonkinlaiseen rauhaan kuitenkin kyettiin, vaikka siinä ei saavutettu täydellistä tasapainoa; omassa maassaan vallankumousta yrittäneitä kansalaisia rankaistiin laajemmin ja ankarammin kuin olisi ollut tarpeellista. Traumat ovat rauhan ajoista huolimatta jatkuneet vuosikymmeniä, sotien jälkeenkin.


*

Viime viikolla puhuttiin Oulusta. Nyt tapetilla on Helsinki, jossa tuomiolla on kahdeksaa nuorta seksuaalisesti hyväksikäyttänyt Hedayatullah Safin - eri mies kuin Roihuvuoresta kiinniotettu. Oikeuden dokumentin mukaan jutussa on yhteensä 23 vastaajaa.

Myös Tampereella on tuomiolla raiskaaja, Tarem Sone Radick Eyong.

Näitä alkaa nyt tulla julkisuuteen, Hesaria myöten, vaikka ketterämmät uutisoijat ehtivät yleensä ensin. On hyvä, että syntyy paine puhua asioista, siten saadaan myös muutosta aikaan. Turku on pysynyt oudon hiljaa. Luulen, että kyse on pelkästään poliittisesta padosta, joka sekin aikanaan murtuu.

Olisi valtava helpotus, jos pääsisimme vähitellen kunnolla käsiksi seksuaalirikollisuuteen, myös suomalaisten tekemään. Tuskin on iljettävämpää rikollisuuden lajia.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hyssyttely ja rikollisten suojelu julkisuudelta on aivan turhaa. Jokainen uhri pitää estää niin pitkälle kuin mahdollista, ja ihmisten yleinen tietoisuus riskeistä ja tekijöistä, myös diagnosoituina tekijätyyppeinä, on tässä tärkeää. Pitää puuttua kaikkeen rikolliseen toimintaan, niin kantasuomalaisten kuin muiden.

Ehkä huvittavin lause, mitä olen kuullut ikään kuin perusteeksi tosiasioista vaikenemiselle on "Kyllä suomalaisetkin..." Mitä se perustelee? Eikö olennaisinta ole nimenomaan ottaa viimein jo pitkään kaikuneista varoituksen sanoista vaari ja kitkeä kaikenlaista väkivaltaa ja aivan ensimmäiseksi sitä väkivaltaa, johon voidaan vaikuttaa erittäin tehokkaasti esimerkiksi maahanmuutto- ja tulopolitiikalla ja siinä tehdyillä valinnoilla. Suomalainen seksuaalirikollisuus on ongelma, mutta ei kai tämän ongelman varjolla voida ikään kuin vesittää sitä, mikä on nyt nouseva seksuaalirikollisuuden trendi väestöolosuhteiden muuttuessa. Ruotsin tilastoissa näkyy, että ulkomaalaistaustaiset tekevät jo enemmän raiskauksia kuin kantikset.


*

Vielä sodan, väkivallan ja kulttuurin sekä uskonnon vaikutuksesta näihin tapauksiin. Sota ja vaino eivät selitä tyttöjen ja nuorten naisten raiskauksia. Kyse on kulttuuris-uskonnollisesta mallista, johon ihminen kasvatetaan ensi henkäyksestä saakka, kun kerrotaan ja näytetään, mikä on mies, mikä nainen ja heidän asemansa ja roolinsa maailmassa.

Tänään Ilta-Sanomissa muslimitaustaiset naiset varoittavat suomalaisia nimenomaan sinisilmäisyydestä kulttuurieroja kohtaan. Lähi-idässä on laajalti aivan oma suhtautumisensa näihin asioihin. Kannattaa tutustua. Kansalaisaktivisti Seida Sohbari ja Samira Fathullah tietävät varmasti mistä puhuvat. Lisää tällaisia naisia, joilla on tiedot ajantasalla, järkeä päässä ja rohkeutta puhua! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965769.html


Kulttuurierot ja uusi sodankäyntitaito



Monikulttuurisuus ei tarkoita sitä, että vaihdellaan ruokareseptejä.

Monikulttuurisuus tarkoittaa, että ihmisillä on aidosti erilaisia kulttuurisia käsityksiä esimerkiksi naisen ja lasten asemasta, oikeudesta, oikeutetusta käyttäytymisestä ja kunniasta.

Monikulttuurisuudessa erilaiset kulttuuriset käytännöt törmäävät toisiinsa ja synnyttävät uuden tilanteen, jota ei sellaisenaan aiemmin ollut.

Lopputulokset vaihtelevat. Mukavinta on yleensä reseptien vaihtaminen.


*

Antipopulismi tarkoittaa poliittista asennetta, jossa kansalta yhä vähemmän kysytään tai edes tahdotaan kysyä, mitä se rauhaltaan tai elämältään ylipäätään tahtoo.

Mestarillisin antipopulismin muoto ilmenee uudessa sotataidossa, jonka ehkä haitallisin ja silti eniten ylistetty muoto on rauhanoloissa aiheutettu kulttuurinen häiriötila.

Tuskin liioittelen aivan hirveästi, sillä HS:kin uskaltaa jo puhua "kolme vuotta kestäneestä poikkeustilasta". https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005964836.html

Hyvä juttu lehdeltä muuten!


*

Poimin pari sodankäyntitaidosta löytämääni ajatusta, muokkaan ja jatkan niitä hieman.

Sodankäynnin mestarillisin muoto on käydä sotaa siviilejä, etenkin heikoimpia vastaan, siten että hyökkäyksen kohteena olevan valtion antipopulistinen hallinto kiistää olevansa sotatilassa.

Ylimestarillisin muoto on, että hyökkäyksen kohteena oleva valtio rahoittaa hyökkäystä ja rankaisee siviilejä, jotka vastustavat tai edes sanallisesti kiistävät hyökkäyksen oikeutuksen.

Sotatilan olemus häivytetään näennäisin rangaistustoimin, mutta itse sotatilaa ei pureta, koska sen olemukseen ei puututa ja sen olemassaolo kiistetään lähtökohtaisesti.

Tässä sodassa ei ole rajoja, se on pitkä ja uuvuttava oikeutusten prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole epäilystä.

Se on läsnä kuin elimistön pitkäaikainen tulehdustila tai antipopulistinen autoimmuunitauti.

Joku on antanut mahtikäskyn uudelle sodankäynnille, ja me todistamme sen vastuullista toteutumista, itsetiedotonta antipopulistista hallinnointia.


*

Tiedän, että nämä ovat kärjistyksiä juuri nyt, täällä, Suomessa, mutta eivät ole ikuisesti.

Esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa poliisi ja yhteiskunta eivät enää hallitse tilannetta. Ne reagoivat kriittisimpiin tapauksiin. Uusi rikollisuus ja levottomuudet lisäävät aina jo olemassaolevan mahdollisuuksia.


*

Kun massamuutot ja kansainvaellukset alkavat, antipopulismi on yhä huonompi vaihtoehto niille valtiolle, jotka tahtovat vielä jotenkin olla olemassa.


*

Kuka muuten on sanonut, ettei kansa tahtoisi rauhaa ja ettei se tahtoisi ajatella yhteistä etua ja yhteistyön mahdollisuutta?



sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Vaatimaton mielipiteeni


Pääministeri Sipilä kommentoi: Normipäivä, sattumanvaraiset yhtäaikaiset yksittäistapaukset, ei liity mihinkään, ei johtopäätöksiä.

Kyllä, normipäivä, jutut ovat jatkuneet vuosia.

Suomalaisen suvaitsevaiston tähänastinen saavutus: saatananmoinen väheksyntä, paheksunta, ylenkatse, uhkailu ja ivallinen nauru ihmisten oikeutetuille turvallisuushuolille. Nyt korjaamme satoa. Jatkakaa Trumpista ja muista paskapäistä twiittaamista, se sujuu oikein hyvin.

Jos tahtoisin haastaa riitaa sanomalla asiat niin kuin ne ovat, sanoisin juuri noin, mutta tärkeämpää on sanoa: Herätään vihdoin, pidetään tämä paikka inhimillisenä ja turvallisena, otetaan rauhallisesti. Ideologiat sopivat kotikäyttöön niin kuin uskonnotkin, omalla kustannuksella ja vastuulla, ei levitetä niitä muille ja sanota, että tämä on ainoaa oikeaa ja hyvää, vastuullisuutta, johon ei ole vaihtoehtoa.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Yhdeksän puheenjohtajan vastaukset



HS kyseli tänään yhdeksältä puheenjohtajalta, miten ulkomaalaisten tekemät, järkyttävässä kasvussa olevat seksuaalirikokset saataisiin kitkettyä.


Kaksi parasta tai siis minun järkeäni eniten miellyttänyttä vastausta tulivat Sari Essayahilta ja Jussi Halla-aholta, jotka ovat olleet tässä asiassa uskottavia jo pitkään. Toki kristilliset olisivat voineet osallistua Perussuomalaisten haluamaan välikysymykseen Suomen turvallisuustilanteesta joulukuussa. Senhän tyrmäsivät kaikki. Valtapuolueet ja media ovat nauraneet räkäisesti turvallisuushuolelle. 


Myös Sanna Marinilla oli joitakin hyviä vastauksia, samoin Sampo Terholla, vaikka vaalihätä niissä taisi vaikuttaa. Kempeleen lesta on kyntensä näyttänyt, samoin Orpo, ei mitään uskottavaa asiaa enää, mutta toivottavasti pakon sanelemana alkavat pistää asioita kuntoon. Vasemmisto ja vihreät olivat tuttuun tapaan sanahelinän ja lisäresurssien pauloissa eivätkä paneutuneet mukavista sanoista huolimatta juurisyihin. Suoraan sanoen kauhistuttaa, jos he pääsevät tätä asiaa, turvallisuusasiaa, hoitamaan ja Suomeen saapuu muutama kymmenen tuhatta tai satatuhatta ihmistä Lähi-idästä ja Afrikasta. Tarkoitan nimenomaan näitä nuoria kouluttamattomia miehiä. Silloin emme saa koskaan tätä ongelmaa pois. Anna-Maja Henriksson oli myötätuntoinen oululaisille, mutta sössisi lepsuuttaan prosessin saman tien. Turvallisuuden vuoksi en toivo demareille, vasemmistolle ja vihreille menestystä tulevissa vaaleissa. On ikävä sanoa näin, mutta he eivät ole selvästi tilanteen tasalla. Ilmastovaalit? Parasta ilmastonmuutoksen torjuntaa olisi luoda kunnon olosuhteet Afrikkaan ja Lähi-itään, ei tukea kansainvaelluksia pohjoiseen. Siitä ei seuraa hyvää ilmastolle eikä yhdellekään yhteiskunnalle. Kaikkien akuutimmassa hätätilassa olevia voidaan ottaa kiintiöpakolaisina. Toivoisin, että he ovat perheitä ja että naiset ja lapset asetetaan etusijalle.


Mutta hei! Kun katsotaan, mistä puolueista löytyivät järkevimmät ajatukset, huomataan saman tien: ei mitään vaikutusta Suomen linjaan. Tämä on se kaikkein huolestuttavin havainto.


*


Nämä olivat kysymykset:

1. Ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksiin epäillyistä oli lähes 24 prosenttia ja raiskauksiin epäillyistä noin 29 prosenttia vuonna 2017. Ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli tuolloin 4,5 prosenttia. Mitä ajattelette tästä?


2. Mitä asialle pitäisi tehdä?


3. Mitä sanoisitte oululaisille?


Näin vastasi Halla-aho:


1. ”Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Tämä sama on toistunut kaikissa Länsi-Euroopan maissa, joihin on tullut paljon ihmisiä takapajuisista islamilaisista maista, varsinkin kun tulijoiden joukossa korostuu nuoret miehet. Naisen asema on hyvin erilainen näissä maissa ja lapsiavioliitot yleisiä. Suhtautuminen alaikäisiin tyttöihin on yksinkertaisesti erilainen kuin meillä.”

2. ”Humanitaarinen maahanmuutto pitää saada niin matalaksi kuin mahdollista. Perusuomalaiset haluaa lopettaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaan, koska se on vahingollista yhteiskunnalla eikä ole ratkaisu pakolaisuuteen.”

3. ”Nämä tapahtumat johtuvat poliittisista ratkaisuista. Ongelma ei ole luonnonvoima, vaan se voidaan myös lopettaa poliittisin ratkaisuin.”


Toiseen kysymykseen en olisi vastannut noin jyrkästi, muutoin lakoninen konsepti toimii, koska se on täysin totta ja tunnustaa tosiasiat.


Näin vastasi Sari Essayah:


1. ”Syitä voi olla monia, mutta on uskallettava myös sanoa, että osassa rikoksista taustalla on kulttuurin ja uskonnon värittämä vääristynyt naiskuva, jossa naisen 'kunnia' on isänsä, veljensä tai puolisonsa kontrollin alla ja toisuskoisella naisella tätä suojaa ei ajatella olevan.”

2. ”Turvapaikkaprosessia on tehostettava ja tehtävä heti selväksi, että rikoksiin syyllistymisestä on vaikutuksia prosessiin ja karkotusprosessia on nopeutettava.”

3. ”Näiden järkyttävien rikosten selvittämisessä ja rikollisten vastuuseen saattamisessa sekä uhrien ja heidän läheistensä tukemisessa tarvitaan koko yhteisön tuki. Lasten ja nuorten kasvurauha ja koskemattomuus on yhdessä taattava.”

Pidin Essayahin lempeästä mutta asiallisesta vastauksesta. Ideaalipolitiikassa risteytyisivät Halla-ahon ja Essayahin näkökulmat.

PS. Lukekaa Iltalehden Mika Koskisen ytimekäs puheenvuoro. Siinä on olennainen lyhyesti. Herää tietenkin kysymys, miksi Koskinen ei kirjoittanut puheenvuoroaan aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7473eca8-1c00-4d2c-9770-56c68a3f620c

Intense heat yellowed its metal sides



Muistan otsikon lauseen englannin tunnilta, olin ehkä seitsemännellä luokalla. Luultavasti olen joutunut kääntämään lauseen vuorollani, koska muistan sen. Ihailin lauseen kielellistä kauneutta, sanojen kohosteisuutta, verbiä, koko tapahtumaa, jonka sanat vangitsevat: heat that yellows metal sides. Luultavasti lause kuvasi avaruuteen singahtavan aluksen kuumenemista ilmakehässä.

Kotonamme oli taulu. Isäni sai sen 1978 astronautilta, joka oli käynyt kuussa. Miehen nimi oli James Irwing. Taulussa Irwing tervehtii Yhdysvaltain lippua. Taustalla on Kuun vuori, musta avaruus ja kuumoduli, lähempänä avaruusauto, jossa on ylösalaisin kääntyneen sateenvarjon kaltainen tutka. Irwin väitti kokeneensa Jumalan läsnäolon Kuussa. En ikinä saanut selville miten, mutta minä en ollutkaan käynyt Kuussa.

Jään kiinni asioihin tietyksi aikaa, olen triggeröityjä, niin kai luonnehtisin itseäni. Jokin ajatus jää pyörimään päähäni, ja minun on kirjoitettava sen lävitse niin monta kertaa, että voin siirtyä toisaalle. Joskus jumittumisen aihe on paikka, ollut useamminkin, joskus kokemus, joskus havainto, joskus tilastollinen tosiasia, joskus tragedia tai epäoikeudenmukaisuus, joskus ideologia, joka näyttää lumoavan ihmiset ilmeisestä järjettömyydestään huolimatta. Minä en ajattele uskontoa järjettömyytenä, koska se kuuluu mysteereihin ja menee yli aineellisen, mutta ajallisia ja rajallisia asioita, jotka ovat alusta lähtien utopioita ja tuomittuja tuhoon, niihin kiinnittymistä minä oudoksun. Niin kuin talouskasvu tai kommunismi. Kumpikaan ei toimi luonnon tai ihmisten maailmassa.

Juuri nyt olen triggeröitynyt Suomen tilanteeseen muuttuvassa maailmassa. Tuijotan ongelmia, joista olemme saaneet jo pienet maistiaiset, muistiaiset, enteet. Törkeimmillään ne todentuvat lapsia raiskaavissa miehissä, jotka esiintyvät turvapaikanhakijoina. Aivan yhtä törkeää on ihmisten vaientaminen niin pitkään kuin se on mahdollista. On myös miehiä ja naisia, jotka tekevät kaikkensa, että Suomi ei olisi mitään muuta kuin louhos, josta varastetaan viimeinenkin arvokas murunen.

Nuorena aikuisena minua vaivasi pitkään uni, näin sen toistuvasti. Yleensä unessa oli yö ja liikuin yksin ulkosalla. Minua piirittivät pienet lapset, jotka käyttäytyivät uhkaavasti. Kun he olivat saaneet minut saarrettua, huomasin käsissä veitset. Jouduin tekemään kaikkeni, etten olisi tullut puukotetuksi. Minä iskin kaikin voimin näitä lapsia ja huusin samalla: En tahdo teille mitään pahaa.

Samaa sanon kaikille: en tahdo mitään pahaa, mutta isken, kun näen vaaran. Uskon, että kirjoitan itseni tästäkin sumasta läpi, ellei näistä tragedioista tule vallitseva asiaintila. En tahtoisi sitä, mutta kaikki on niin herkässä, muutama suuri poliittinen virheliike, muutama väärä ratkaisu ja asiat vakiintuvat huonolle tolalle.

Silti on sanottava, että olen Suomen suhteen toiveikkaampi kuin Ruotsin. En usko, että Ruotsin konsensuskulttuurissa on ollut edes kunnollista mahdollisuutta vastarinnalle. Maa on jo nyt lähetetty kurjentumisen kierteeseen, sosiaalisesti. Ruotsalaiset muuttavat maansa vapaaehtoisesti aivan toiseksi, levottomaksi tantereeksi, jonkinlaiseksi Libyaksi, jossa on vaikea toimia, kuten entisinä rauhallisina vuosikymmeninä.

Toivon, että Suomi ei mene perässä. Että täällä on johtavia ihmisiä, jotka ajattelevat muutakin kuin "Viimeinen sammuttaa valot, historiamme oli tässä, nyt se on rahankäärimisen, arvottomuuden ja toisten, kaikkialla runsaslukuisten historiaa."




Tyrmistystä ja sokkeja: mua etoo -kampanja


Ensin muutama sana yleisesti.

Poistin pari ironista tekstiä (yhden huovismaisen kehittelyn poliisitiedotteen pohjalta ja yhden yhteiskuntakriittisen ja ironisen roolirunon rikoksentekijästä), koska ironia on niin vaikea laji, että kirjoittaja tulee äkkiä tuomituksi ihmisten silmissä asioista, joita he eivät halua kuulla. Itse asian kuuleminen ei kiinnosta, koska siinä näkee virheet, jotka tulevat liian lähelle.

Kyseessä olivat siis Oulun viimeaikaiset tai siis nyt viimein julkisuuteen tulleet raiskaustapaukset. Kaikki mitä sanoin noissa kahdessa jutussa perustui faktoihin, mutta toki sitten käsittelytapa teki niistä kirjallisuutta, fiktiota, ja tulokulma oli ironinen tai oikeastaan satiirinen. Kuvasin, miten joidenkin tahojen seksihätää voitaisiin helpottaa yhteiskunnallisilla järjestelyillä. No, tämä oli ironiaa suomalaista sopeutumispolitiikkaa ja itsesyyllistämistä kohtaan - ei maailma parane sillä, että lisäämme sitä ja annamme tätä, ja annamme myös lastemme kärsiä ja tulla häpäistyiksi, jos vieraiden halut siihen suuntaan vievät.

Kaikella yhteiskunnallisella kirjoittamisellani on se poliittinen agenda, että tahdon saada ihmisille turvalliset olot ja osoittaa epäkohtia. Muuta agendaa ei ole, paitsi joskus typeryyden osoittaminen, koska siitä johtuvat monet ongelmat. Nykyisin se nousee helposti teemaksi. Tulee sellainen olo, että on kuin Arvo Turtiainen joskus 30-luvulla, mutta palikat on jaettu uudelleen. Sinänsä tässä tapauksessa ei ole väliä kuuluuko oikeistoon tai vasemmistoon, itse en kuulu kumpaankaan, joskin aversionkohteet kummankin suunnan tiettyihin painotuksiin ovat selvillä.

Kuten olen aiemminkin sanonut, minulle on aivan sama, mikä puolue tai instanssi alkaa viedä Suomessa turvallisuusasioita eteenpäin. Tärkeintä on, että se tapahtuu, ja parasta olisi, että se tehtäisiin yhdessä.


*

Minulla ei ole yhtään mitään yhtäkään ihmis- tai kansanryhmää vastaan. Minulla on silti aika paljon sitä vastaan, että lisätään rikollisuutta, mahdollistetaan se ja sitten vielä selitellään ja ymmärretään päälle. Myös törkeimmät rikoksentekijät ovat kadottaneet jotain ihmisyydestään, ja minusta yhteiskunnalla on siinä suhteessa enemmän vastuuta yhteiskuntaa ja uhreja kuin rikoksentekijöitä kohtaan.

Myönnän, että olen esittänyt rikoksentekijät, kuten terroristit ja lastenraiskaajat, satiirisessa valossa. Samoin olen ironisoinut hyväuskoisia, joita kiinnostaa enemmän kaiken maailman rötöstelijöiden oikeudet kuin kansalaisten oikeudet.

Jos joku on loukkaantunut jostakin mitä olen sanonut, pyydän anteeksi, koska en tahdo loukata ihmisiä. En silti katso, että asiat jotka olen ottanut esille poikkeavat siitä mitä on todella tapahtunut. Olen ironisoinut ihmisten sinisilmäisyyttä ja käyttänyt sanoja, käsitteitä ja kuvia, joita he itse ovat esitelleet ja joita muut ovat viljelleet, olen siis käyttänyt ja liittänyt yhteen yhteistä kulttuurista ja yhteiskunnallista kieltämme.

Tämä tästä.


*


Mykkäsmäistä tyrmistystä ja sipiläsokkeja ei olisi tarvinnut eikä tarvitsisi jatkossakaan kokea, jos olisi ollut alun alkaenkin hommissa jotain realismia eli Suomi olisi noudattanut muutama vuosi sitten kansainvälisten lakien ja asetusten mukaista turvallisuusprotokollaa. Se ei olisi tarkoittanut hädänalaisten hylkäämistä vaan asioiden selvittämistä ennen kuin sokeasti päästetään maahan paitsi todellisia turvapaikanhakijoita myös potentiaalisia rikollisia ja luultavasti jo rikoksia tehneitä. No, emme elä ideaalimaailmassa ja tekevälle sattuu, joten se siitä. Mitään vastuuta ei varmasti kukaan ota, se on kai sanottava.

Nyt tästä eteenpäin perataan jonkin aikaa seurauksia siitä tapahtumasta, jossa kohtasivat kaksi vastuuttomien ryhmää.

Ensimmäisen ryhmän yksi iso ongelma luultavasti on, että tietyltä maahamme saapuneelta porukalta - koostuu useista eri yhteiskunnista ja niiden eri alakulttuureista, joskin pääosin samasta kulttuuris-uskonnollisesta taustasta tulevista ihmisistä - puuttuu ratkaisevassa mielessä käsitevarastosta raiskauksen ja siitä johtuvien muiden käsitteiden luokka, mukaan lukien oman vastuun käsite. Sen sijalla tekijöillä on kunniakulttuuri, jossa naista suojelevat tämän perheen miespuoliset henkilöt.

Alaikäisten raiskauksista pidätetyt miehethän ovat yksi toisensa perään kieltäneet kuulusteluissa tekonsa, näin ainakin mediasta on voinut lukea, viimeksi tänään. Samalla toiminnanohjaus esimerkiksi suhteessa naisiin ja seksuaalisuuden toteuttamiseen on aivan toinen kuin länsimaissa. Tätä kai on ihan turha kiistää. Miehet toimivat niin kuin ovat toimineet ja nähneet toimittavan kotimaissaan. Normihommaa niissä olosuhteissa, joissa he ovat eläneet. Tyttö, jolla ovat kuukautiset alkaneet, on nainen. Kyllähän sen summittaisestikin naisesta näkee, milloin ollaan murrosiässä. Ei näiden kavereiden psyyke muuksi muutu jostakin opetusvideosta, jota heille on kenties vokissa näytetty. Aivojen eli käyttäytymismallien uudelleenohjelmointi on vähän isompi juttu. Tämä on lähinnä kulttuurinen analyysi ja koskaa varmasti aika monia Lähi-idästä tulleita; yksilöllinen altistus varmasti vaihtelee.

Sitten toinen porukka, sinisilmäiset idealistit. Eli tiedoksi teille, jotka olette "sokissa" ja "tyrmistyneitä", osa luultavasti näytellyssä sellaisessa, koska eiväthän nämä ole Suomessakaan uusia ilmiöitä: kulttuurisokkinne koskee sitä tosiasiaa, että kaikki maailman ihmiset eivät ole suvaitsevaisia feminismiä tai tasa-arvoa kannattavia pohjoismaalaisia sosiaalidemokraatteja (koulutettu suomalainen ihminen yleistasolla, puoluekannasta tai ideologiasta riippumatta, puhuttiinpa mitä tahansa, poikkeuksia toki löytyy, mutta esimerkiksi koen itse kuuluvani tuohon yleisryhmään, vaikka en kaikilla noilla nimillä itseäni yleensä kutsukaan). Ihmiset ovat yhteiskuntiensa kasvatteja, hyvin pitkälle, ja he myös käyttäytyvät lähtökohtaisesti saamiensa mallien mukaan. Tietenkään yhdessäkään yhteiskunnassa ei ole vain yhtä mallia, vaan useampia, mutta näissä tapauksissa yhteisiä nimittäjiä on niin paljon, että olisi itsepetosta olla näkemättä asiaa.

Tämän kulttuurisokin kanssa pitää nyt sitten vaan elää. Ja pieni lohdun sana: Tyhmä ei ole se, joka tekee virheen, kuten päästää rosvot ja raiskaajat maahan, vaan se joka tekee saman virheen yhä uudestaan. Valitettavasti raiskaajien psykologinen uudelleenohjelmointi on hyvin epävarma, kallis ja pääosin turha projekti, joten siihen ei kannata hirveästi satsata ainakaan siten, että hankitaan yhä uusia riskitapauksia maahan.

Toivottavasti tulevissa turvallisuusasioiden perkuutalkoissa perusasioita aletaan hoitaa kuntoon eikä ainoastaan tyydytä tuomitsemaan rikollisia. Olen satavarma, että kevään aikana paljastuu uusia ja uusia jo tapahtuneita tapauksia, mikäli tytöt ja naiset uskaltavat avata suunsa ja media ja asioita ohjaavat poliitikot antavat tiedon tulla esiin. Parasta olisi, jos Oulun kokonaisuus tosiaan olisi yksittäistapaus.


*

Näiden raiskaus- ja muiden rikosasioiden pintaan nousussa on tullut aivan uudella tavalla esiin, mitä tarkoittaa, että elämme totuuden jälkeistä aikaa. Kun on asemaa tai tietty ideologia, ei tarvitse välittää pätkääkään tosiasioista siten, että ne otettaisiin huomioon jo hyvissä ajoin. Voitaisiin puhua myös vastuunkantamisen jälkeisestä ajasta. Kuinka moni ministeri tai vastaava eroaa tehtävistään osoittaakseen vastuunsa tapahtumista? Sipilä, Orpo ja kumppanit ovat junailleet aivan tietoisesti olosuhteet, joissa viimeaikaiset kauheudet ovat syntyneet, joskaan eivät varmasti ymmärtäneet mikä lopputulos on.

Luultavasti iso osa hyvistä ihmisistä ei ole lainkaan sokissa. He ovat lähinnä harmistuneita siitä, että persut ja muu roskaväki "öyhöttää" eli nostaa asiat esiin niiden oikeilla nimillä ja siitä oman porukan kannatus laskee. Voin lohduttaa, että ei laske todennäköisesti riittävästi, jolloin saataisiin painetta hoitaa asiat kuntoon. No, monille varmasti riittää, että keksitään uusia projekteja ja pumpataan kansalaisten rahaa kaikenlaiseen laastarointitoimintaan. Kuitenkin on kai niin, että pitäisi kyetä ajattelemaan toimenpiteitä, jotka johtavat yhteiseen turvallisuuteen - se ei enää riitä, että tehdään juttuja, jolla nostetaan omaa imagoa hyvänä ihmisenä.

Onhan se niinkin, että tavallisten sivistyneiden ja vastuullisten kansalaisten "öyhötyksen" nostamien faktojen käsittely julkisuudessa ei ole läheskään yhtä hauskaa ja voimauttavaa kuin esimerkiksi me too -kampanja ja vastaavat, joilla niilläkin on ollut tehtävänsä. Ero on siinä, että näistä nykyisistä jutuista ollaan oikeudessa eikä toverituomioistuimissa. En silti yhtään vähättele sitä seksuaalista häirintää, johon me too on puuttunut. Se minua oudoksuttaa, että nämä seksuaalisen häirinnän vakavuuden tiedostavat ihmiset ovat olleet hiljaa tyyliin "ei kuulu mun elämään", kun raiskataan nuoria tyttöjä. No, taitaa tosiaan olla vähän toisen tason ongelmat kyseessä.


*

Sanoisin, että kevään kuluessa on käynnissä mua etoo -kampanja. Siinä selvitetään lasten raiskaamisia ja vastaavantyyppistä väkivaltaa. Oulun kupla ei ole ainoa mikä puhkeaa, vaikka varmasti useampikin ihminen tahtoisi ajatella, että se on yksittäistapaus, siis tämä raiskausrevohka kokonaisuutena. Tietyt ihmiset ovat sormet ristissä, että mitään ei paljastuisi. Minä olen kädet ristissä, että lisää raiskauksia ei tapahtuisi ja että kaikki tähänastiset tulisivat selville - toivotaan, että kaikki paskapääraiskaajat olisivat säikähtäneet kylliksi. Näin ei käy mikäli maahan lappaa lisää porukkaa tietyntyyppiset kunnia- ja raiskauskulttuurit omaavista maista. Ja toki meillä on omatkin raiskaajamme ja hyväksikäyttäjämme, usein perhepiirissä.

Uskoisin, että kevään aikana tulee ilmi ja on jo tullut ilmi, miten uskomattoman pöljä ihmistyyppi ideasti on - se kun ei välitä varoituksista, joita todellisuus on tarjonnut yllin kyllin vuosikaudet. Jokainen on voinut seurata Ruotsin, Saksan, Englannin ja Ranskan uutisointia ja nähdä, mitä maissa tapahtuu hallitsemattoman maahanmuuton myötä. Tosin YLE ja HS eivät näitä uutisia juuri välitä siten, että syntyisi kokonaiskuva ja mittasuhteet säilyttävä kuva. Aina himmataan ja käännetään perspektiiviä oman agendan mukaiseksi, kun se vain onnistuu. Väittäisin, että monet ovat tienneet monista pahoista asioista, mutta eivät ole välittäneet tai ovat sulkeneet silmänsä.


*

Toivottavasti jonkinlaiset lääkkeet löytyvät ja saadaan maan turvallisuus paremmalle tolalle. Tuntuu aika pateettiselta sanoa, että sadat naiset ja alaikäiset ovat maksaneet viimeisen kolmen vuoden aikana joidenkin idioottimaisuudesta ja aivan turhaan. Sitäkin ennen on tapahtunut paljon, siitä on olemassa vankat tiedot ja tilastot. Mutta olennainen asia onkin: miten tietoa käytetään. Monia poliitikkoja eivät kiinnosta lainkaan suomalaisten asiat, elleivät ne lankea yhteen heidän omien intressiensä kanssa.

Jos minä olen väärässä siinä, että muutamassa vuodessa satapäin tuhottuja elämiä on pikku juttu, niin sitten olen aivan mieluusti väärässä.

Tämä ei ole mikään rajat kiinni -kirjoitus, vaan ajatus siitä, että tervettä järkeä pitää alkaa käyttää, pitää uskoa turvallisuusdiagnooseja ja toteuttaa niitä siten, että turhat rikokset saadaan ehkäistyä. Poliisi tarvitsee lisäresursseja tai se uupuu täysin työtaakkansa alle. Siinäkin resursseja on priorisoitava.