keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Vuonna 2018
Onko Suomi kyllin monikulttuurinen? 2018 joulurauha julistetaan Turussa tiesulkujen takana.
-
Aattona lumi maassa ja pakkasta reilut kymmenen astetta, seuraavina päivinä lotisee, ollaan plussan puolella. Iltalehti jaksaa ankeuttaa: Joulu 2068 on suurella todennäköisyydellä musta. No, varmasti on, moninkertaisen musta. Katselen sitä mullan alta tai oikeammin tuhkasta.
-
Joulupäivänä siivoan vaimoni kanssa työpäivän verran asuntoa, josta kannamme ulos kolme jätesäkillistä sotkua ja hajonnutta tavaraa, isoimmat tavarat erikseen. Pari säkkiä lähtee pesemättömiä vaatteita. Edellisestä käynnistä aikaa reilu kaksi viikkoa. Tänään kiinnitämme katosta irtirevityn palovarottimen ja ovesta raastetun turvaketjun. Asunnosta tulee mieleen ihminen: siivoamalla saa paljon aikaan, mutta kaikkea sekään ei korjaa, tarvittaisiin muutosta ja keinoja päästä kiinni siihen missä ovat syiden juuret. On helpompaa siivota jälkiä.
-
Jäämme odottamaan poliisin lisätiedotuksia jouluyön murhasta. Jossakin syntyy lapsi, jossakin lapsi murhataan. Arabianrannan poika on kenties seuraava Vilja Eerika.
-
Luen Marko Laihisen ajatuksia Antti Nylénin Häviöstä. Pidän Laihisen kirjoitusta realistisena, ja se vahvistaa omia ajatuksiani. Minusta ei tule koskaan vapaata kirjailijaa siinä mielessä, että yhteiskunta elättäisi minut ja mahdollistaisi kokopäiväisen taiteentekemiseni. Ajattelen nimittäin, etten koskaan tule kirjoittamaan teoksia, jotka elättäisivät minut pitkiä aikoja -- yhteiskunnalta taas en moista voi vaatia, sillä on parempaakin tekemistä. Siispä jatkan vapaa-ajankirjailijana: kirjoitan sen verran kuin pystyn omalla työlläni ostamaan itselleni aikaa. Niin se luultavasti menee. Olen nyt vapaa-ajankirjailijana kirjoittanut kuusi teosta, joista jokaisesta minulla on syytä olla iloinen, eikä mikään estä minua kirjoittamasta kuutta lisää. Tahti kenties hidastuu, mikäli toteutan ne proosateokset, joita olen suunnittellut.
En silti pidä itseäni parempana niitä kirjailijoita, jotka haaveilevat valtion jostakin syystä takaavan heille edellytykset korkeatasoiseen kirjalliseen työhön. Minulle riitti kymmenen vuotta apurahoitteista tutkimustyötä ja lyhytaikaisia kontrahteja - stressasin aivan helvetisti, koska perhe piti elättää pienillä ja epätasaisilla tuloilla, ja huom! olin vieläpä hyvin apurahoitettu ja työllistetty sillä en joutunut kertaakaan valtion tukia nostamaan. En suoraan sanoen tiedä, jaksaisinko apurahataiteilijan elämää niillä kuormilla, joita muutoinkin kannattavaksi on uskottu, ja kirjailijan perustuloon tai kirjailijapalkkaan en oikein usko, sillä yhteiskunnalla on paljon muitakin rahareikiä yhä enenevässä määrin. Jatkan siis iloisena veronmaksajana ja iloisena tekijänä tinkimättä yhtään kirjoittamisen laadusta - tässä mallissa joudun toki tinkimään unien pituudesta ja kenties niiden laadustakin.
-
Kerran näin maailman tahtojen purjehtivan. / Niillä oli yhteinen suunta -- yksi ainoa laivue. /
"Nyt me olemme hajaantuneet. Emme kenenkään saattuetta." / Niin sanovat valkeat purjeet.
Tämän luen vessassa, Tranströmeriä, ja mietin mitä hän kirjoittaisi, jos vielä eläisi, muuttuisivatko säkeet.
-
Muistan, että pojallani on juutalainen nimi: Herra on antanut, yritän muistaa sen joka päivä.
Ehkä nimi on enne tai pikemminkin: tahdomme nähdä tulevaisuuden tietyllä tapaa, ja jos meillä on onnea, näemme ja hyvä niin, mutta muuhunkin on oltava valmis.
Tai ehkä kyse ei ole lainkaan onnesta. Olemassaolo annetaan meille, on annettu jokaiselle ja kykenemme tiedostamaan sen - tällainen on ihmisyyden kaava.
-
PS. Voisin luetella heti 25 ahkeraa, taitavaa ja jatkuvasti kehittynyttä tai tasonsa säilyttänyttä kirjailijaa, joista jokainen ansaitsisi loppuelämäkseen valtion taiteilijapalkan. Jos se olisi tuo 2300 euroa kuukaudessa, mistä esimerkiksi Nylén puhuu, niin eihän se olisi valtiolle eli meille veronmaksajille menoerä eikä mikään. Jatkuvasti tuhlataan rahaa paljon turhempaankin ja valehdellaan koreasti päälle. Mutta en minä myöskään katkerasti ole syyttämässä valtiota, jos se ei tällaiseen elatusvastuuseen taivu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joulun tunnelmaa laski kyllä tuo Arabianrannan murhenäytelmä. Mitä sitten onkaan tapahtunut, ja miksi. Lisätiedot kertovat lisää. Saa nähdä mitä tulee. Pelkäänpä että sellaista mitä kukaan ei toivo kuulevansa.
VastaaPoistaPienemmistä asioista se, että mun vaimo muuten saa suurinpiirtein tuota Nylenin taitelijapalkkaa. Kun on vielä matalimman tason esimiesasemassa niin ei käy kateeksi, kun soittaa mm. sijaisia sijaisille illat ja aamut ja yrittää toimia niin, että työntekijät jaksaisivat ja pysyisivät järjissään ja terveinä.
Korjaisinkin Nylenin ehdotusta sen verran, että kohottaisin hänen mainitsemansa verrokkiryhmän palkkaa aika reippaasti ja/tai muuttaisin koko ulkoistetun kasvatuksen ideaa vähemmän subjektiivisen oikeuden suuntaan.
Toki soisin tuon kirjailijapalkan noilla ehdoilla sanojenkin tekijöille. Kirjailijoilla on kuitenkin se etu, ettei heidän sanoilleen kukaan aseta subjektiivisen (sisältö)oikeuden vaatimuksia.
Tai no..? Jätän vanhan aiheen nyt kuitenkin tällä kertaa tähän.
Jouluna luin W.G. Sebaldin kaksi teosta. Olen lukenut ne ennekin, kuten koko miehen tuotannon, ja vapaa-ajan kirjailijahan sekin oli. Ja hyvin onnistunut sellainen, lukijan näkökulmasta ainakin. Suosittelen lämpimästi teosta Vieraalla maalla vaikkei kirjoja voi oikein koskaan suositella, ne pitää löytää itse.
Ranskassa valtiota haastetaan oikeuteen siitä, miksi se sallii ilmastonmuutoksen tapahtua. Ranskalaisilla on aina ollut todella suuri käsitys itsestään. Nyt ei näköjään edes luonnontiede rajoita ranskalaista porvarillista kapinahenkeä.
Ilmastonmuutosloska kaduilla on monelle juuri sopiva katastrofi, ettei tarvitse puhua kaikesta muusta.
En minäkään valtiota syytä enkä aio lukea Nylénin kirjaa, kun sen kuitenkin muut lukevat. Täällä menee hyvin, vaimolla virka Vantaalla ja kirjahylly karttuu. Ai niin, omienkin teosten osalta karttuu, mulle on sanottu että pitää mainostaa (kuuntelen ns. luureista Motörheadia), KUUVUORI on teokseni nimi, se on kai runoa.
VastaaPoistaVähän yllättävästä suunnasta kritiikki tulee, siis tarkoitan Häviö-kirjaa. Samantyylistä kuin se, että kirjoitetaan apurahalla 12 runokirjaa vuodessa kokeillen, että elääkö runoilla. Nähtävästi elää. Eikä siinä mitään. Minä koetin kirjoittaa vuodessa 12 romaania, mutta jäi puoleen väliin kun puhkesi pölyallergia, astma ja olin kaksi päivää horkassa peiton alla. Varmaan ihan kohta Suomen Kuvalehti haastattelee minua yritykseni tiimoilta, johon ei kuulunut apurahaa, kustantajaa eikä kustannustoimittajaa, teatteriryhmää eikä kannustuskuoroa. Semmoista se on. Lopuksi vittuiltiin että olin vittuillut 12-projektista (enemmän kannustin mutta niitä ei huomioitu).
Vähän syitä siihen miksi en lue Häviötä. Pitäisivät turpansa kiinni. He eivät tiedä ongelmista mitään. Tuo Nylénkin elää etuoikeutettua elämää Runeberg-ehdokkuuksineen ja pilluakin varmasti saa aina kuin tarvis ja vaikkei olisikaan. No niin, tätä kommenttia ei ehkä kannattaisi julkaista mutta menköön.
Sami, onnea muuten Kuuvuoresta! Hyvä nimi kirjalle. Luin vähän liian nopeasti kommenttisi. Ehkä tusinaprojektisi voi nähdä nokitteluna 12-projektille, mutta että vittuilua, enpä tiedä. Itse kirjoissa oli kuvattu kyllä hyvin erinäisten ryhmien toimia, oliko se sitten vittuilua, tuskinpa, osuvaa satiiria kylläkin moninpaikoin joo.
PoistaSami,
VastaaPoistaolen lukenut 12-projektisi, siis puolivälin, ja minusta siellä ei kyllä vittuilla kenellekään yli sen mikä on kohtuus.
Tällainen anekdootti. Luin tässä joululomalla Elmer Diktoniusta, koska pidän monista hänen jutuistaan. Sitten luin tuota Arvo Turtiaisen suomennosta Runoni, koska pidän myös Turtiaisesta ja aion kirjoittaa hänen kokoelmastaan Tie pilven alta (1939) analyysin.
Suomennoksen esipuheen lopussa oli tämmöinen, mikä kyllä laski pojoja. Valitettavasti, koska en ole pitänyt Turtiaista minään ruikuttajana vaan reiluna kommunistina - no, en tiedä syitä ruikutukselle, mutta minusta on aika härskiä kiittää apurahoittajaa näillä sanoilla:
"Perinteinen tapa ja kasvatukseni vaativat minua kiittämään myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvaroja siitä 1000 markan suuruisesta apurahasta, jonka sain tämän kuukausia vaatineen, voimia kysyneen työn loppuun saattamiseksi. Lohdutuksenani on se että tuskin Diktonius itsekään sai kokoelmastaan enempää."
No, onhan tuo aika paksua, vaikka on selvää, että työ on ollut enemmän kuin 1000 markan arvoinen. En nyt kuitenkaan tässä näe syytä kiukutella apurahoittajalle siitä, että kapitalisti ryöstää työläisen työpanoksen liian halvalla. Ei kai Turtiainen apurahoittajalle työtään myy vaan kustantajalleen Tammelle, jolta luultavasti saa palkkion työstään...
Miten sitten on. Jos Nylén saisi 2300 euroa kirjailijapalkkaa, joka vertautuu esimerkiksi poliisin tai sairaanhoitajan tai esikouluopettajan palkkaan, saisiko hän lisäksi pitää työstään saamat myyntipalkkiot vai menisivätkö ne valtiolle samaan tapaan kuin poliisin, opettajan ja sairaanhoitajan työn hedelmät. Toki kirjalijapalkkakirjailijalla olisi henkinen oikeus henkisiin töihinsä, mutta tuotto, kenelle se kuuluisi vai olisiko siinäkin joku laskuri, joka sitten verottaisi tulosta? Tämä nyt vaan juolahti mieleeni.
Jopelle tässä samalla: minusta 2300 euroa on aivan liian vähän lastentarhanopettajan / -johtajan, sairaanhoitajan ja poliisin jne. työstä - ilman näitä ihmisiä yhteiskunta ei yksinkertaisesti pyörisi.
Toki myös kirjailijaa tarvitaan. Ehkä se 2300 euroa / kk loppuelämäksi -porkkana saisi kirjailijamme huimiin suorituksiin.
VastaaPoistaVoin myöntää: minusta ei monesta syystä olisi apurahakirjailijaksi, ei ainakaan vielä. No, ehkä sitten joskus, mutta en jää kirjoittamiseni suhteen odottelemaan tuota ehkä sitten joskus -aikaa vaan toimin "kutsumukseni" mukaan eli kirjoitan, vaikka se olisi selkänahasta eli yöunista revittyä aikaa. Näin on toiminut moni kirjailija ennen minua, esimerkiksi Haavikon Paavo ja Jopen mainitsema Sebald, joten hyviä esimerkkejä ja esikuvia riittää. Toki jos tuollainen kirjailijapalkkasysteemi joskus tulee näkyviin, pistän hakemuksen sisään.
Jope,
VastaaPoistavielä tuohon Arabianrannan tapaukseen. Kaamea kaamea juttu, ja pelkäänpä että se mitä kuulemme on vieläkin hirveämpää.
En tiedä liittyykö asiaan mitenkään mutta Arabian kouluun on syksyllä kohdistunut jokin vakava uhka. Poliisi on ollut siitä hiljaa eikä ole tiedottanut. Ilmeisesti uhka on poistunut nyttemmin?
Hyvä on ensin tutkia asiat perinpohjaisesti ja sitten tiedottaa mitä tiedotettavissa on. Joskus tulee mietittyä, että mitä kaikkea kansalaisilta jää pimeään, luultavasti paljonkin. Kaikkea ei toki tarvitse tietääkään.
Mitä siellä Arabianrannassa on käynyt? Lapsi tapettu? Aika tylyä joulunviettoa. Pitäisi muuten käydä Arabianrannassa uutena vuotena.
VastaaPoistaPS: voin joskus selvittää vaikka naamatusten (kenelle tahansa) niitä ulinoita, joita sain kuulla silloin aikoinaan. Ei minua haitannut, minä vain kirjasin ylös (höhöö).
PS2: Sebald. Minä jotenkin kyllästyin kaveriin, mutta ei kai se haittaa. Austerlitz oli upea siihen saakka, kun juttuun liitettiin mielestäni väkinäisesti toinen maailmansota ja mitä siihen kuului. Sebaldia taisi rasittaa saksalaisuutensa eli se että oli natsi, Senatsi. Pidän enemmän Bernhardin raivosta. Nämä ovat makukysymyksiä. Ystäväni tuskin sivua pystyisi Bernhardia lukemaan mutta Sebaldista tykkää kovasti. Makukysymyksen lisäksi voi olla myös kysymys eletystä elämästä, ystäväni on käynyt taidelukion ja hyvin on pääsääntöisesti mennyt, joten pitäisin kummallisena jos hän innoittuisi Bernhardista.
Mulla on Sami nyt ollut muutaman vuoden kestänyt saksankielisen kirjallisuuden "kausi." Berhard, Sebald, Handke keskeisimmät. Myös viime vuosina tv:ssä pyörineet saksalaiset tv-sarjat kuuluvat mukaan vaikken ole yhtään netflix/hbo-"laatu"sarjojen tiiraaja, en jaksa katsoa niitä juuri lainkaan.
PoistaJotenkin tuntuu tuon saksankielisen alueen suhteen, että miltei kaikki merkittävä Euroopassa tapahtunut liittyy Saksaan. Niin ajattelun, taiteen kuin politiikan suhteen. Niin nytkin. Suomihan kopioi myös Saksan siinä kuin Ruotsinkin tyhmimmät ideat. Onneksi mainitsemieni saksankielisen kirjallisuuuden estetiikkaa ei oikein voi kopioida suomen kielellä, kun nuo jäbät kuljettavat virkettä loputtomiin pisteitä viivytellen.
Luen tietty muutakin, mutta mulla jotenkin ehkä kyllästyminen angloamerikkalaiseen niin kirjojen kuin kuvallisenkin suhteen.
Englantia tulee joka tuutista jokaisella mahdollisella tavalla. Taide ei ole poikkeus. Toki en siitä kieltäydy, mutta hyvä tiedostaa että maailmaa on muuallakin.
Suomalaiset jutut on tietty esillä aina ja muutenkin. Hyvä kieli, hyvä kolkka.
Taidelukioista en maalaispoikana tiedä onneksi mitään, enkä Kallion laella nurmella makailevista hassusti pukeutuneista lukiolaisista, joihin varoitan tytärtäni koskaan liittymästä (hah), itse kävin iltalukion ja senkin kahdessa palassa (tauolla kävin opiskelemassa ilmatorjuntaa).
Kuuvuori pitää napata mukaan jostakin.
Arabianrannassa, Brysselinkadulla on murhattu ekaluokkalainen maahanmuuttajataustainen poika. Murhaaja on todennäköisesti perhepiiristä, varmuutta ei ole, koska poliisi ei ole asiasta tiedottanut - paikalla on ollut useita aikuisia. Huomenna tulee jonkinlaista tietoa. Surullinen tapaus, todellakin.
PoistaNäiden juttujen rinnalla se kuka lukee ja mitä on sivuseikka. Saa nähdä miten tuo maahanmuuttajataustaisuus käntyy. Se tieto muuten oli luettavissa heti, jos on tottunut lukemaan asioita silloinkin kun ei kerrota. En usko kuitenkaan että taustasta saa nyt mikään ryhmä mitään todellista keskustelumotiivia käyttöönsä tämän tapauksen suhteen. Liian karmea tragedia muutenkin. Oli tekijä kuka tahansa, toivon ettei häntä liitetä mitenkään omaan ryhmäänsä ellei sitten motiivina ole ollut jokin esim. uskonnollinen syy.
VastaaPoista(Porvoossahan, leikkikentän portilla tapahtui jokin aika sitten vastaava lapsenmurha. Mutta muistaako sitä kukaan. Tämä, tämäkin, aika tekee meistä ihmisistä paatuneita unohtamisen taidossa. )
Sitten on muita tapauksia joiden kyllä pitäisi antaa syytä jatkuvaan keskusteluun, mutta joiden suhteen olen tullut siihen tulokseen, että tapahtuu mitä tahansa, niin ei ilmekään aina kaikkialla värähdä eivätkä tapahtuneet ole välttämättä yhden sanankaan arvoisia. Rotherhamin jälkeen, mm. - ei mikään enää yllätä.
Yhteiskunta voi tehdä parhaansa lasten ja nuorten turvaksi, mutta mikään järjestelmä ei ulotu kaikkialle eikä kaiken pahuuden takana ole rakenteellinen ongelma. Vaikka toki esim. perhesurmissa usein on taustalla taloudellinen umpikuja.
Millainen yhteiskunnan sitten muuten pitäisi olla, koulun, alkavan opiskelun, perheiden tuen, yhteiskunnallisen ilmapiirin suhteen, en tiedä. En kuitenkaan usko, että kun esim. jossakin ajankohtaisohjelmissa taas kerran vaaditaan vieläkin lisää kuraattoreita ja psykologeja, niin patenttiratkaisu löytyisi sieltä. Tärkeää työtä tekevät, mutta eivät ole kokonaisratkaisu. Taustalla voi olla jokin muutos aivoissa, jonka olemme onnistuneet tuottamaan lapsissamme ja nuorissamme jollakin mekanismilla, teknologioilla? Jari Sinkkonenhan on siihen suuntaan viitannut jo monesti. Voi jopa olla että
y k s i syy on maamme suurin (ja typerin) ylpeydenaihe. Kaikki se digitaalinen roska mitä aivoihin aletaan ladata parista vuodesta eteenpäin. Maamme nykyinen superkunniakansalainen, se tyyppi punaisessa hupparissa joka fantasioi merenalaisia tunneleita kahden harvaanasutun maan välille ja muut hänen hengenheimolaisensa. Poissaolemisen uusia teknoraatteja tarkoitan.
Tämä on komeasti ilmaistu: "se tyyppi punaisessa hupparissa joka fantasioi merenalaisia tunneleita kahden harvaanasutun maan välille". Keminmaan suuri poika toivoo, että tunnelia jatketaan Moskovaan, siellähän on jo se salainen metro, joten yksi tunneli ei missään tunnu.
VastaaPoistaOikeastaan on kummallista, ettei Turkuun ns. puuhata metroa. Parkkihalli piti saada torin alle, vaikka halleja on torin vieressä parikin kappaletta. Vai onko se jo päätetty. En tiedä. Mihin on jäänyt haave suuresta Lapin tekoaltaasta? Jos presidentti Trumpilla on haave muurista, niin osataan sitä muuallakin.
Ilman muuta lisää haaveita, tunneleita ja tekosaaria - ilmasto puhdistuu ja ihmiset liikkuvat ja kuluttavat entistä enemmän paitsi tietenkin ne, joilla ei ole siihen varaa. Minusta Turkuun, Vaasaan, Jyväskylään, Kuopioon, Tampereelle, Ouluun ja Rovaniemelle pitäisi saada metro. Työllistämisvaikutukset olisivat huikeat ja kompensoisivat sitä, että tehdastuotanto siirtyy kaukomaille kun pistämme ilmastotalkoot pystyyn - nuo metrothan toimivat sitten sähköllä valmistuttuaan ja ovat täysin hiilineutraaleja ja samalla saadaan tällaisia metropolialueita luontevasti useita, mikä tietenkin on aina tärkeää. Mutta kuitenkin ehkä paras tosiaan aloittaa kaivamalla tunneli Viroon ja siitä Moskovaan.
VastaaPoistaVakavampi juttu sitten. Tuolla Arabianrannan Brysselinkadun tuhotyön tekijällä on väkivaltataustaa ja monenlaista "pikkurikosta" kontollaan (tiedot löytyvät netistä kun etsii).
Uskoisin, että murha liittyy em. henkilön sekopäisyyden lisäksi kunniaan, muut vaihtoehdot tuntuvat niin oudoilta. En keksi, miksi muutoin suvun / perheen piiriin tai tuttuihin kuuluva kohdistaa ekaluokkalaiseen tuollaista väkivaltaa (pelkäänpä että tässä murhassa täyttyvät tietyt kulttuuriset tunnusmerkit myös). Mikään ennakoiva sosiaalinen tukitoimi ei estä tällaisia tekoja, koska oletettavasti perheellä itsellään on mennyt hyvin - paitsi että heidän ei varmasti olisi kannattanut olla tekemisissä tämän vaarallisen henkilön kanssa.
Minua ihmetyttää vielä se, mikä oli syksyllä Arabian kouluun kohdistunut uhka. Murhattu poika ilmeisesti kävi tätä koulua. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/709499-poliisi-tutkii-mies-yritti-tehda-peruskouluun-vakavan-vakivaltaiskun-helsingissa
Tässä uhkaaja tosin ollut vuonna 1975 syntynyt mies, kun joulun murhamies syntynyt 1982. Linkki voi olla täysin satunnainen, joskin ko. murhaajaoletettu on tehnyt väkivaltaa aiemmin osana useamman henkilön joukkoa (2-3 ihmistä).
Jope,
VastaaPoista"Sitten on muita tapauksia joiden kyllä pitäisi antaa syytä jatkuvaan keskusteluun, mutta joiden suhteen olen tullut siihen tulokseen, että tapahtuu mitä tahansa, niin ei ilmekään aina kaikkialla värähdä eivätkä tapahtuneet ole välttämättä yhden sanankaan arvoisia. Rotherhamin jälkeen, mm. - ei mikään enää yllätä."
Nimenomaan näin. Pikemminkin paheksutaan niitä, jotka asiasta puhuvat. Eikä vain paheksuta vaan syytetään väärästä puheesta - ymmärrän toki senkin, että puhe voi olla väärää ja vahingollista, riippuu sen tarkoituksista, mutta lähtökohtaisesti asioiden käsittely ei voi olla väärää.
Ilta-Sanomissa nyt syytetyn varsin pitkä rikoshistoria. Niiden kaari rakentaa hyvin kuvaa muutenkin ajastamme. Tuttua luettavaa, valitettavaati. Jos todellisuus kiinnostaa, kannattaa lukea, ja muutenkin (esim. tuo koulu-uhkaus) pysyä kartalla. Todellisuus ei ole yhtä kuin Netflixin uusi laatusarja.
VastaaPoistaTai onhan teos, missä se ilmestyykin osa todellisuutta, siellä voi olla kuinka tärkeää tahansa yksilölle, mutta jos yhteisestä todellisuudesta joka vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin puhutaan, tulisi sen seuraamiselle olla jonkinlainen moraalinen minimivaatimus, vaikka toki ymmärrän ettei sellaista vaatimusta voi oikeasti olla.
PoistaIhminenhän voi esim. vapaasti äänestää haaveidensa varassa haaveilijoita päättämään...todellisuudesta. Mikä paradoksi, mutta niin se vain on.
Realismista yhteiskunnallisissa asioissa tulisi vain tehdä niin houkuttelevaa kuin mahdollista. Tiedonvälityksestä (sananmukaisesti siis tiedon) pitäisi tehdä myös tiedonvälityksen tärkein agenda, koska realismi voi perustua vain varmoihin laajasti saataviin tietoihin, ei liian nopeasti kokoon kasattuihin analyyseihin. Oma uskoni ihmisten omaan ajattelukykyyn on moninkertaistunut viime vuosina. Myös itsesäätelyyn. Vihatietoa ei voi olla olemassakaan, mutta vihapuhetta voi kyllä. Jälkimmäiseen syyllistyy marginaalinen joukko ihmisiä tässä maassa. Näiden säälittävien tapausten vuoksi ei tiedonvälitystä tulisi lainkaan rajoittaa, tietoa, eli todellisuutta pantata.
En tässä väitä, että tunnistan todellista todellisuutta yhtään paremmin, mutta tunnistan usein kyllä sen, että media tietää jotakin, minkä se rivien väleissä yleisistä syistä jättää kertomatta. Silloin jokaisen kansalaisen mietittäväksi jää onko todella niin, että siellä on yleisen edun taju suurempi kuin ihmisillä jotka kuvaa rakentaakseen haluaisivat tietää enemmän.
(huom! tämä ei koske nyt tätä viimeistä targediaa, vaan yleisenä pohdintana tuo). Itse ajattelen että kaikilla aikuisilla ihmisillä on oikeus kaikkeen varmennettuun tietoon ja ajattelen jopa niin, että äänestäjinä/todellisuuden rakentajina jopa jonkinlainen velvollisuuskin.
Junes Lokka on jälleen selvitellyt asiaa:
VastaaPoista"MTV ei osannut päättää onko se Arabianrannan murhajäbä suomalainen vai ei, niin tilasin nimen. Sohrab, Zulfigar Ali (290482-)" - tämä leviää ympäri nettiä, tietenkin. Että näin.
Nykyisin kansalaisaktivismia on mahdoton estää, tiedot haetaan esiin vaikka kiven alta. Tähän liittyy seuraava.
Luin tämän Seiskasta, vaikka se paska lehti onkin. Tapaus liittyy kolmeen oululaiseen perheenisään, jotka olivat käyneet nappaamassa yhden taannoisista lapsenraiskaajaepäillyistä, kun poliisi ei saanut aikaiseksi. Tällaisessakin aktivismissa on riskinsä, mutta ymmärrän hyvin isiä, koska olisi kohtuutonta, että tyyppejä ei edes oteta kiinni.
https://www.seiska.fi/Uutiset/Oulun-seksuaalirikoksesta-epaillyn-miehen-kiinni-ottanut-yksinhuoltajaisa-Poliisi-uhkasi
Minusta näille isille pitäisi Salen jakaa joku urhoollisuusmitali, kun on seuraavan kierroksen vuoro:
"Seiska tapasi Oulussa isän, jonka tytär on yksi uhreista. Hän kertoi ottaneensa itse kiinni yhden epäillyistä.
Kiinniottotilanteessa oli mukana isän lisäksi toisenkin uhrin isä ja kolmas henkilö.
– Poliisit eivät estelleet mitenkään. Sanoin heille vielä, että tilanteessa saattaa kopsahtaa. He vastasivat, että kiinniotettaessa saattaa sattua mitä tahansa.
Kiinniotosta seurasi isän kertoman mukaan noin minuutin kestänyt välikohtaus, joka päättyi poliisien väliintuloon.
– Silloin epäilty kelpasi poliiseille säilöön otettavaksi, mutta poliisit tuntuivat syyttävän enemmän meitä kuin häntä. Meille kerrottiin, että saamme pahoinpitelysyytteet, isä ihmettelee.
Jutun tutkinnanjohtajan mukaan epäilty oli poliisin tiedossa ennen kiinniottoa."
No, olisihan siinä tietenkin voinut sattua vaikka mitä, mutta tulee mieleen, että ei se aina ole resursseista kiinni. Aiemmin tänä vuonna kansalaisaktiivisuutta osoitti nainen, joka selvitti alle päivässä henkilöt, jotka olivat varastaneet hänen autostaan renkaat. Poliisia ei kiinnostanut. Sen vielä ymmärtää, mutta ei tätä juttua, että annetaan tällaisille kusipäille siimaa ja aikaa häipyä.
Mikäli poliisit ja media halvautetaan jostakin poliittisesta korrektius -syystä liiaksi, alkaa väistämättä ihmisten oma toiminta. Kiinniottotapauksen ymmärrän hyvin. Tiedottamisenkin pitäisi olla nykytasolla, ettei huhumyllyt suotta jauha. Toki sitten ihmiset vetävät johtopäätöksensä tekijän nimestä ja taustasta. Tämä Arabianrannan murhaaja oli jäänyt tuomitsematta aiemmin kaverinsa kanssa mm. yhdestä stilettiuhkailusta ja ryöstönyrityksestä, kun oli onnistunut pakoilemaan tuomioistuinta ja näyttö ei ollut ollut tuomareille riittävää.
Tuollainen juuri romuttaa ihmisten uskoa todellisuuteen, viranomaisten toimintaan, oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan ja demokratiaan, mitä karmeimmalla tavalla.
PoistaJa sitten asianlaitaa ihmetellään ja pyöritellään päätä, että populismin nousu, voi kauheata, vaikka sitä ei tässä maassa ole (terveellä tavalla valitettavasti) meillä edes havaittavissa.
Näitä ihmisiä sitten jotka kaivaa sen tiedon, mitä ei kerrota leimataan sitten vaikka miksi. Joku voisi sylkäistä että noillapa on kauheat motiivit. No, eivät olisi äänessä jos paremmilla motiiveilla varustetuilla ihmisillä olisi uskoa ihmisiin (kts. aiempi kommenttini) ja siihen, ettei ole olemassa tietoa, joka pitää peittää tyhmältä kansalta.
Niin, joku saattaa tuijottaa Netflixiä kolme kautta putkeen saadakseen selville, kuka on murhaaja. Se on ihan normaalia nykyisin. Siinä menee ehkä 13 x 3 x 45 min. Minua kiinnostaa aika tavalla normaalielämäkin. On ihan normaalia haluta tietää, kuka on tehnyt jonkin karmean teon. Ihmiset ovat sellaisia. En osaa tuomita. Tai ottaa kiinni raiskaaja, jos lapsi esimerkiksi omalta puhelimeltaan näyttää, että tämä tyyppi minut raiskasi. En osaa paheksua, vaikka sitä nilkkiä siinä samalla vähän kovakouraisemmin haettaisiin päivänvaloon. Tietenkin pitää olla varovainen, mutta jos poliisi ei tee muuta kuin seuraa. En silti kannata omankädenoikeutta, mutta kiinniotto on ok, kunhan se tehdään varovasti. No, luultavasti siellä olisi voinut olla puukkoa vastassa niin että kinkkinen tilanne sinänsä.
VastaaPoistaMinusta on hyvä, että ihmisillä pelaa vielä hoksottimet. Varsinkin jos nähdään, että rikollisille tarjoutuu tilaisuus paeta - yksi raiskaajistahan häipyi Suomesta ja poliisi kämmäsi koko jutun eli on nyt luultavasti jossakin Saksassa, Turkissa, Lähi-idässä.
Elokuva - tosielämä:
VastaaPoistaJos joku on elokuvassa taitava yksityisetsivä, sitä ihannoidaan, kekseliäisyydestä nautitaan - yleensä poliisit ovat niitä pösilöitä, jotka eivät ole ihan asian tasalla.
Jos taas joku tosielämässä ottaa selville asioita ja tiedottaa niistä, se voi olla vaarallista - syytteet ovat äkkiä niskassa jne. Ja totta kai tämä riski on aina otettava huomioon ja tiedonvälittämisessä käytettävä harkintaa, ettei tee asioita väärissä tarkoituksissa.
Tässä tapauksessa olisi tietenkin ollut hyvä odottaa poliisin ulostuloa. Mutta toisaalta on kuitenkin hyvä, että kansalaisaktiivisuus säätelee poliisin toimintaa asioissa, joissa on mahdollisuus, että poliisi himmaa tiedottamista poliittisista syistä.
Taidan jo tietää, mitä asioita ei kerrota, mutta en nyt mene siihen. Katsotaan, mitä poliisi asiasta sanoo.
Yleensä olen sitä mieltä, että poliisien resurssit ja toiminta tulisi suunnata rikosten ennaltaehkäisyyn, myös maan rajojen valvontaa ja turvapaikka- ja kansalaispäätöksiä ja -politiikkaa tulisi kehittää harkitsevaan suuntaan. Lisäksi asiat niin läpinäkyviksi ja reiluiksi kuin mahdollista, myös poliisin tiedottamisessa - se voi toimia myös monen häiriön ennaltaehkäisijänä, kun kaikilla maassa olevilla on tieto, että rikos ei kannata, siitä jää kiinni ja se tulee ihmisten tietoisuuteen.
Eräs kuva tästä ajasta sekin, että lapsimurhan tekijän nimen tietää jo toista päivää jokainen joka on halunnut sen lukea, iso osa Suomen kansasta, mutta valtamedia ei halua kertoa.
VastaaPoistaVoi olla että joku yksityinen ihminenkin ajattelee, että en halua tietää en halua lukea, luotan siihen minkä media arvottaa minulle riittäväksi tiedoksi, ja kokee näin itsensänsä hyvinkin vastuulliseksi kansalaiseksi joka toimii oikein.
En osaa sanoa onko niin, en tiedä varmasti mikä tässä on oikein tai väärin, mutta miten hyvä kuva tuo tästä ajasta onkaan, että EN HALUA TIETÄÄ. EN HALUA TIETÄÄ LISÄÄ.
Siis yleisesti muissakin asioissa.
Emme-halua-tietää -aika.
Joo, kyllä tuo on se kuva. Tässä tapauksessa nimen salaamisella on kenties funktiota ainoastaan sikäli, jos murhamiehen tausta osoittaa kansainväliseen rikollisuuteen tai muuhun vastaavaan. En kyllä ihmettelisi tätä lainkaan. Kyseessä on pojan eno. Jätkä on saanut yrittää kahteen kertaan pikku pojan murhaamista. Mitä ilmeisimmin tämä paskakasa vetoaa johonkin harhoihin yrittäessään kusettaa oikeuslaitosta. Luulenpa, että totuus on hieman karumpi. No, poliisi selvittää.
VastaaPoistaValtamedian mukaan kaikki ovat pitäneet kovasti tästä nimettömästä enosta ja murhatapahtuman jälkeinen kiinniottokin on ollut rauhaisa tapahtuma. Mitä nyt on saanut pari kertaa yrittää lapsen pään irrottamista tai vastaavaa saman illan aikana. Mukavaa, että kaikki on mennyt näin sopuisasti. Kerrassaan mallia suomalaisille, jotka juovuspäissään tehtailevat henkirikoksia. Murhaaja ei ole ollut edes päihtynyt. No, tämä on sitten tulevat vuodet sitä uutta normaalia. Rikkautta rikkauden perään.
VastaaPoistaOlen tehnyt aikani kuluksi pienen tutkimuksen somessa, twittereissä varsinkin. (Ei pidä olla huolissaan, lähes mitään harrastamattomana kerrostalon asukkina mulla on aikaa)
VastaaPoistaOulun tapaukset, viraomaisjulkistus raiskauksien todennäköisyydestä, tämä viimeisin karmean tapaus, kahden vapaan pohjoismaisen naisen kurkunleikkaus Marokossa vähän aikaa sitten.
On paljonkin julkisia ajattelijoita, kirjoittajia, jotka eivät ole sanallakaan viitanneet mihinkään näistä.
Tietoisia varmasti ovat, mutta valinta on ollut se, etten sano mitään, laitan sen sijaan lisää jotain leikkimielistä nettiin tai päivän Trump-pilkan/pilan. Kirjoitan mistä tahansa, mutten siitä mistä jo valtamediakin kirjoittaa edes jollakin tavalla ja josta ihmiset puhuvat, hämmentyneinä.
Miten cooleja ovatkaan nuo tuollaiset asiat ohittavat ihmiset. Pitäisikö olla kade?
Tai miten hädissään heidän täytyy olla. Tämä vaihtoehto kertoo, että sydän vielä lyö.
On tietysti myös mahdollisuus että tuo heidän denialisminsa maailman tapahtumien suhteen on jokin sellainen olemisenmuoto, jota en vain osaa tunnistaa ja johon en ole pääsyt mukaan. Psykologista opportunismia, jossa valitaan rusinat pullasta ja imetään sokeria siitä, makeaa ivaa.
Täsmennän: siis mulle eikä kenellekään kuulu mitä kukin netissään julkaisee, kirjoittaa, leikkii, höpisee omaksi tai muiden iloksi, mutta edellä kuvaamani on hämmentävää, silloin jos (ja vain silloin kun) nuo samat ajattelijat kuitenkin jutuissaan antavat ymmärtää olevansa kykeneviä arvioimaan muiden todellisuuskäsityksiä vääriksi ja oikeiksi ja uskaltautuvat nimeään vielä eri ihmisryhmiä
Poistaheikosti asioita hahmottaviksi, naurettaviksi tyhmiksi tai muuten vaan vääränlaisiksi.
Näissä tapauksissa tietenkin toivoisi, että tuollainen ajattelija seuraisi myös ihan todistettavasti sitä mitä tuolla tapahtuu.
(Jos on muuten vaan iloinen anarkisti tai oman yksityisen tähtitaivaan runoilija muita arvioimatta ja arvostelematta, niin silloin tuo mainitsemani juttu ei haittaa. Mutta se joka ryhtyy moralistiksi, olkoon todellisuudelle rajoittamattoman avoin.)
Olen nähnyt sen verran karua meininkiä henkilökohtaisestikin, että tiedän tasan tarkkaan, ettei näiden ilmiöiden kanssa ole leikkimistä. Mutta silti leikitään. Siinäpähän leikkivät ja ovat olevinaan. Kyllä minua suoraan sanoen kauhistuttavat tulevat vuodet monessakin suhteessa. Ei kaikki paha tule maan rajojen ulkopuolelta. Kyllä täällä sisällä on sen luokan idiootteja, että niidenkin kanssa riittää tekemistä, mutta että tieten tahtoen otetaan tänne täysin sopeutumatonta porukkaa notkumaan ja toisten riesaksi.
PoistaEn puhu nyt muukalaisvihamielisesti, mutta tiedän millaista porukkaa maassa hiipii, koska olen itsekin käytännössä kädet paskassa päivittäin auttaessani ja puuttuessani erinäisiin asioihin, joita touhuavat irrallaan yhteiskunnasta olevat ihmiset. Ei valtio kaadu siihen, että autettavia on jonkin verran, mutta jos heitä on runsaasti ja joukossa on hyvin korkealla rikosriskillä olevia ihmisiä, niin vaikeaksihan asiat menevät. Tämän jutun olisi voinut tehdä suomalainenkin, tosin omalla tyylillään - eläköön pienet kulttuuriset erot - mutta kyllä nyt tänäkin syksynä on ollut sellaisia ilmiöitä, että ei niitä tänne kukaan tieten tahtoen olisi halunnut, jos oltaisiin ennalta sanottu, että hei, tästä seuraa muuten sitten tällaisiakin juttuja, että saadaan tänne päidenirrottamisia ja groomingia ja siitä ei parane sitten muuten puhua kun se on osoitus saatanallisesta pahuudesta, että ihminen toteaa mitä tapahtuu.
Minusta on ihan varteenotettava tulkinta, että eno on yrittänyt ensin salaa raiskata nukkumassa olevan pojan ja sitten kun homma on mennyt pilalle, päätynyt tähän murhatekoon. Tuntuisi yksinkertaisimmalta ja loogisimmalta selitykseltä. Isä ei ole ollut paikalla, vain äiti, mummo ja isosisko. He eivät ole mahtaneet enolle mitään.
PoistaToki tuo on vain yksi teoria, ja taustalla voi olla muutakin, mutta tuntuu oudolta, että miehelle olisivat yhtä-äkkiä iskeneet päälle hallusinaatiot, jos ei mistään huumautumisesta ollut merkkejä.
PoistaKoska olet konkreettisesti mukana tilanteissa niin kuin itse viittasit, toivon kovasti että voimavaroja riittää, ja asiat helpottavat ajan myötä.
PoistaMillaista olisi katsella tätä kaikkea sivusta, jollakin periaatteellisella tasolla vain, niin että kaikki tämä olisi pelkkiä sanoja, ideologisia asentoja, statuksia, lausumia kuplahengessä, oman kannattamista ja irtisanoutumista muista sanoista. Varmaan aika ylellistä. Sellaisessa asemassa voisi säilyttää idealismin povellaan.
Sivusta ylhäältä katsomista saa paljon lukea juuri mm. somessa.
Kiitos, Jope, päivä vain ja hetki kerrallansa...
VastaaPoistaEn tiedä, katsooko kukaan täysin periaatetasolta, epäilen että ei moni, mutta toki monet ovat maadoittaneet suhteensa todellisuuteen niin monella ideologisella kaapelilla, että se riittää idealismiin.
Luulen, että monelle riittää oma hyvyys ja hyväntahtoisuus ja jos vieläpä itse toimii jonkin asian hyväksi (esimerkiksi hädän lievittämiseksi) ja saa siitä palkitsevaa palautetta, se riittää kieltämään todellisuuden. Tämä mekanismi on hyvin yleinen ja antaa suojan kaikelta kriittiseltä ajattelulta.
Vielä tuosta tuli yksi asia mieleen.
VastaaPoistaKun esimerkiksi mun kritiikki kohdistuu niihin joihinkin asioihin, joku voisi kuvitella, että se on valinta, minkä olen tekemällä tehnyt, kun ajattelen niin. Että yhtä hyvin voisin valita toisinkin.
Mutta eihän se niin ole.
Olen pakotettu kritisoimaan juttuja joita kritisoin juuri siksi mitä ja millaista todistusaineistoa todellisuus eteeni tuottaa.
Jos valitsisin toisin, tietäisin valehtelevani niin itseni kuin todellisuuden suhteen.
Miksi sitten mainitsemasi ideologisesti kaapeloidut ajattelevat niin eri tavalla, on minulle melkeinpä mysteeri.
Onko heidän aineistonsa niin eri?
Valitsevatko (!) he kaikesta huolimatta toisin, siis sen ideologisemman näkymän? Onko heissä visio että pitää valita kaunis ideologinen kaikesta huolimatta, näyttää miltä näyttää.
En usko siihen, että he tai minä tulkitsemme tapahtumia eri tavalla, koska on todella paljon asioita, joissa ei tulkitsemista ole.
Uskon, että ideologinen valinta on täysin tietoinen ja perustuu haluun kuulua tiettyyn ihmisryhmään. Muuten siinä ei ole mitään järkeä. Lisäksi valintaa säätelee vuosikymmenten perinne, johon ehkä liitytään, ja tietty käsitys maailmasta. Indoktrinaatio on aivan samanlainen logiikaltaan kuin uskonnossa, vaikka lopputulema on toinen.
VastaaPoista