perjantai 21. joulukuuta 2018

Mietteitä vuoden lopulla



Näin ennen joulua olen miettinyt, mitä tänäkin vuonna olen tehnyt, ajatellut ja puhunut. Olenko ollut tuskan, turhautumisen vai toivon tuoja ja olenko puhunut rehellisesti ja realistisesti sen pohjalta, mikä on ollut paras tietoni?

Olen huomannut, että kirjoittajana olen ennen kaikkea erilaisten ahdistusten artikuloija ja purkaja, vaikka toki pyrin saamaan teksteihini mukaan myös jonkinlaista kauneuden auraa ja joskus toivon pilkahdusta. Välillä tosin menee ironian ja kärjistämisen puolelle, koska monet nykyelämää kohtaavat asiat tuntuvat niin äärimmäisiltä verrattuna siihen, millaisia uomia elämä on varhaisempina vuosina kulkenut. On paljon seikkoja, joita en ymmärrä enkä aina hyväksykään ja silti ne tapahtuvat ikään kuin niiden pitäisi tapahtua ilman muuta.

Joku ehkä tuumii tekstejäni lukiessaan, että poden maailmantuskaa. No, on mukana sellaistakin, mutta ennen kaikkea kyse on huolesta ja yrityksestä jäsentää sellaisia asioita, jotka ovat olemassa, mutta joista en itse omissa viiteryhmissäni juuri kuule keskusteltavan tai kuulen niistä puhuttavan vain tietyllä tavalla, ainakin julkisuudessa.

En ole paljastanut henkilökohtaisimpia huolenaiheitani, koska ne ovat liian intiimejä yleisesti jaettavaksi. Näitä huolia käsittelen jossakin muualla ja arkipäivässäni paljon enemmän kuin näitä yleisiä. Toki niihin yleisiin huoliin, joista olen kirjoittanut, liittyy oma elämäni sikäli, että nuo huolet koskettavat lapsiani nyt ja varsinkin tulevaisuudessa ja tuskin minäkään henkilökohtaisesti jään aivan paitsi myllerryksistä, jotka yhteiskuntiamme kohtaavat tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Henkilökohtaisesti en pelkää muutoksia. Uskon, että yksilönä ihminen selviytyy aina jotenkin. Ainakin tähän asti on selvinnyt, kun on ollut ahkera, tunnollinen ja rehellinen ja ennen kaikkea, kun on löytänyt itselleen jonkin merkityksen, joka ei ole sidottu asioihin, jotka on helppo menettää. Jos tämä ei riitä, ei voi mitään. Tiedän, että aina ja kaikkien kohdalla ei ole riittänyt.

Yleisesti ottaen en ole kovin optimistinen yhteiskunnan suurten liikkeiden suhteen, mitäpä sitä kiertelemään. Globaali tilanne ei näytä nykylähtökohdista hyvältä pitkällä aikavälillä, sikäli kuin sellaista voidaan hahmottaa, enkä ole nähnyt riittäviä ratkaisuja, jotka lupaisivat vakaampia ja kestävämpiä aikoja tulevaisuudessa. Täytyy kuitenkin korostaa, että mahdollisuuksia korjata asioita on, mikäli vain aikaa ja tahtoa riittää.

Ajattelen, että ihminen toimii elämässään ja merkityksiä luodessaan hyvin monella tasolla. Nämä tasot voivat tukea toisiaan tai ne voivat olla myös laadullisesti jokseenkin erillisiä. Yleensä toivoa ja merkityksiä on löydettävissä joltakin tasolta, vaikka elämä ei kokonaisuutena olisi onnen riemuvoittoa.

Ajattelen omaa elämääni sosiaalisen ja yhteiskunnallisen elämän, taiteellisen tekemisen ja niihin kytkeytyvän mutta myös niistä jokseenkin erillisen henkilökohtaisen merkityksen tasolla. Viimeksi mainittua ei ole aivan helppo käsitteellistää, aivan karkeasti puhuen näin. Millään tasolla en koe olevani vielä perillä, ja se tekee elämästä merkityksellistä.

On jännittävä nähdä, millaiset asiat tulevana vuonna kääntyvät esiin ja millä tasoilla ne saavat merkityksiä. Onneksi elämästä ei tarvitse muodostaa kokonaisteoriaa. Riittää kun säilyttää jonkinlaisen tasapainon eri tasojen välillä.



40 kommenttia:

  1. Hyvin jäsennelty, suurelta osin sopisi myös omaksi pohdinnakseni. Kiitän tässä, että olet tänäkin vuonna jaksanut pohtia myös blogisi kommentaattorien kanssa juuri näitä samoja kysymyksiä. Aiheet ovat saattaneet olla tuskaisia, mutta kyllä aikuiset miehet tekevät ja ovat muutakin. Ja miksi kenenkään pitäisi huolestua siitä, että jossakin tuodaan esiin asioita eri tavalla kuin julkisuudessa niistä todellisuuden osista joista liian usein muualla vallitsee outo yksimielisyys?

    No, on tässä tosi nähty ettei kaikki pohdinta ole yksinpohdintaa, on paljon muitakin, kasvava määrä fiksuja humaaneja ihmisiä, jotka eivät tyydy vain siihen, mikä valmiina tarjotaan.
    Humaanisuudelle ei olemassa yhtä roolia. Humaanin ihmisen ei tarvitse tulla vasemmalta ja olla hardcore-liberaali. Ihan tavallinen klassinen mies ja nainen käy hieman ei-aikalaisin painotuksin.
    Myös "kriittisyydelle" on olemassa valitettavasti valmis malli, jota monet toteuttavat uskoen kovastikin olevansa vallitsevan ajan henkeä tai vääryyksiä vastaan, vaikka ovatkin aikansa ja sen keskusvallan nöyriä toteuttajia. Toki jokainen saa valita asemansa itse.
    Olen monessa isossa asiassa itsekin yleisimmän käsityksen kannalla, mutta en toki kaikessa. Jotkut joista olen eri mieltä ovat elintärkeitä, vaikka niihin kyllä kannustetaan ottamaan kanta: yhdentekevää.
    Linkkaamalla eteenpäin somen poliittisia pilkkavideoita tai parodioita helpoista kohteista, voi itselle muodostua kuva tinkimättömästä kriittisestä ajattelijasta, vaikka okin mukana miljoonien muiden kanssa eräänlaisessa somekupla-politiikan valmiiden ajatusten ja asenteiden kulutusjuhlassa.
    Sille tämäkin blogi on pieneltä osaltaan ollut pienenpieni vastavoima, ruohonkorsi ainakin.
    (Mutta runojakin on mukava lukea! )

    Koenkin aina myönteisenä oppositioajattelun, joka todella edustaa sitä tiedoilla perustellusti. Se on myös jollakin syvällä tasolla ikään kuin salaa optimistista vaikka tuleekin, myönnetään, usein pessimistisessä paketissa, sillä mitä muuta uusi tieto, uusi tarkentenut lisätieto, uusi hieman eteenpäin ajateltu tieto voisi ollakaan? Realismin lisääntyminen on aina hyvä asia. Koska vapaa tiede on ihanne jota ei kyseenalaisteta, pitäisi myös mahdollisimman vapaan ja realistisen tiedon maailman tilasta ja tapahtumista olla samanlainen ihanne. Mutta "todellisuusdenialismi" on edelleen aikamoista. Siihen voi törmätä valitettavasti missä tahansa.

    Realismi ei tarkoita ideaalien ja unelmien purkamista, mutta yleisissä asioissa ne eivät voi olla ainoa arvo, jolla johdetaan ihmisiä tulevaisuuteen. Sinne, missä meidänkin lapsemme tulevat elämään.
    En väitä, että itse olen vapaa omista arvoistani ja motiiveistani enkä varsinkaan sitä, että mulla on yhtään enempää varmaa tietoa, mutta tärkeintä onkin asenne, että kaikki tieto maailmasta tulee vastaanottaa. "Vihatietoa" ei voi olla olemassakaan, jos tieto on todellista ja varmaa ja varmistettua. On pyrittävä siis entistä vahvemmin realismiin.
    (Yksityiselämässä on sitten toiset kuviot. Täältä ainakaan ei dada eikä sopiva hulluuskaan ole mihinkään kadoksissa! Se tarvitaan että jaksaa kaikkea sitä mitä ei omassa elämässä aina jaksa.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jope! Antidenialismin linjoilla kohti tulevia aikoja. Se taitaa tarkoittaa vähän toista kuin vastuullinen tiedonvälitys ja muu uusi puhe mutta tällä meiningillä mennään, toki nöyrästi oman rajallisuuden tunnustaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tarttui mukaan sellainen sana kuin "solastalgia" - kuvaa nostalgiaa maata kohtaan, jossa vielä eletään mutta joka muuttuu koko ajan toiseksi, osin kelvottomaksi (vrt. Talvivaaran lähellä asuvat).

      No, etsin netistä selityksen: "Solastalgia on australialaisen filosofi ja tutkija Glenn Albrechtin kehittämä termi tunteelle, joka kuvaa ilmastonmuutoksen myötä tulevan tutun ympäristön muutoksen aiheuttamaa hämmennystä. Sana on tarkoituksella nostalgia-sanaa muistuttava yhdistelmä latinan sōlācium 'mukava' ja kreikan algia 'tuska' sanoja."

      Olen varma, että Suomi on 20 vuoden päästä aivan toinen, vaikka täällä silloin todennäköisesti vielä asunkin ja siirryn tuolloin eläkepäiville, ainakin jos sitä ikää ei siirretä jatkuvasti eteenpäin, jotta saadaan ruokittua mahdollisimman moni suu, joita totta totisesti riittääkin. Itselleni tämä sana ei viittaa ilmastonmuutokseen vaan aatteellis-yhteiskunnalliseen muutokseen: elämme joukkoihmisen aikaa, nietzscheläisittäin "viimeisen ihmisen" aikaa, enkä tunne viihtyväni "hyvien ihmisten" seurassa. Näin se on kuten Zarathustra sanoo: "Ei yhtään paimenta ja yksi lauma! Kaikki tahtovat samaa, kaikki ovat yhtälaisiä; joka tuntee toisin, se menee vapaaehtoisesti hullujenhuoneeseen." Kuvaa erittäin hyvin sitä "vastuullisen populismin" yksiniteisyyttä, joka vallitsee maassamme tällä hetkellä - ja nimenomaan kansaa edustavien ja kansaa opastavien ja kansaa ja yksilöitä rajoittavien joukoissa. "Yksi lauma, ei yhtään paimenta", en voisi paremmin tiivistää.

      Poista
  3. Tuo solastalgia on sitten varmaan se käsite, joka kuvaa omaa kokemustani, ikävää siitä, että maa jalkojen alla (lasken mukaan myös muun Euroopan) muuttuu liian nopeasti liian heppoisesti ("Ei yhtään paimenta ja yksi lauma! Kaikki tahtovat samaa, kaikki ovat yhtälaisiä...") ja ylhäältä käsin; ja että tästä perustusten muuttumisen hyväksymisestä on täällä meidän maanmatosten seassa jotenkin ihmeellä saatu tehtyä jopa kansalaishyve. Sillä hyväksymisellä me halutaan ikään kuin liittyä niihin jotka päättävät muutoksesta puolestamme. Vähän niin kuin ns. Tukholman-syndroomaassa.
    Ja kaikkea tätä nimitetään suvaitsevaisuudeksi, solidaarisuudeksi, inhimillisyydeksi? Mitenkä ihmeessä?
    Pietarissa on se säälittävä tupeloiva trollitehdas, jonka salassapitotaso on sitä, että kaikki tietävät. Mutta kyllä meidän "nilkeillä" on näköjään parempi. Ne/me teemme sen itse.

    Nyt kärjistin hieman, mutta en jaksanut minäkään olla hyvä ja tasapuolinen ihminen juuri nyt.

    VastaaPoista
  4. Jope, tätä juuri tarkoitan: tärvellään ihan hyvät yhteiskunnat hyvän hyvyyttään ja suoraan sanoen sinisilmäisyydestä: ne johtajat jotka meitä nyt johtavat, vievät suoraan kohti kaaosta eivätkä varmasti ole vastuussa siitä mitä saavat aikaan - ja mitenpä olisivatkaan, hehän tekevät hyvää.

    Tämä maa nousi kehitysmaasta sivistysvaltioksi monen sukupolven kovalla työllä, jonkinmoisella näyllä kansallisen identiteetin arvosta, ja vaikka kaikki ei ollut heti eikä edes vuosikymmenissä parhain päin, Suomesta tuli sentään maailman parhaimpien joukkoon kuuluva maa millä mittarilla hyvänsä. Ja nyt mennään alaspäin: en tarkoita, että olisi syytä "eristäytyä" tms. vaan säilyttää jonkinlainen itsekunnioitus tässä kaikessa valtavassa kusetuksessa. Minulle ihminen on ihminen, sitten on näyttelijöitä, hyväntahtoisia mutta nenästävedettäviä, opportunisteja, aivopestyjä ja ajattelemattomia, ideologioittensa sumentamia, heitä on paljon niissä jotka tahtovat liittää ihmisen eteen jonkun mairittelevan epiteetin. Näin koen sydämessäni, aivan aidosti, olipa epiteetti sitten "suvaitsevainen", "hyvä", "aidosti isänmaallinen" jne. jne. No, nyt minäkään en jaksanut olla hyvä ja kunnollinen. Pidän epäilyttävinä ihmisiä, joille voi syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä ja selittää että sen uskominen on hyveellistä, kun kyse on siitä, että se on lopulta lähes ainoastaan vahingollista ja typerää.

    VastaaPoista

  5. Täsmennänpä vielä: hyvyys joka tarvitsee oman hyveellisyytensä vankentamiseen valtavan poliittisen koneiston ja mediakoneiston, jotka paitsi myllyttävät hyvyyttä maailmaan myös syyllistävät ja pyrkivät tuottamaan häpeää ja tahtovat rajoittaa ihmisten tervettä ajattelua eivät ole hyvyyttä vaan propagandaa - hyvyys joka ei voi katsoa totuutta silmiin ei ole hyvyyttä. Tässä oikeastaan kritiikkini "viimeistä ihmistä", "hyvää laumaihmistä" kohtaan. Laumaihminen tahtoo laumoja, aina vain lisää laumoja, hinnalla millä hyvänsä, vaikka juuri valtava lauma on ongelma, sillä laumalla ei ole identiteettiä - se on tuotettava sille keinotekoisesti ja manipuloiden. Mutta tässä on tämäkin: laumat eivät pysy yhtenäisinä paitsi kovalla kurilla ja valheella, ja juuri se on tämän hyvyyden kääntöpuoli, joka jossakin vaiheessa paljastuu.

    VastaaPoista
  6. Toivotan teille Vesa ja Jope joulun rauhaa ja hyväntahtoisuutta tulevalle vuodelle.

    Teillä näkyy keskustelu aina vaan kiertyvän toisten ihmisten parjaamiseksi. Vesan postaus sinänsä saattaa olla aivan neutraali, mutta Jope vääntää sen kohta näihin samoihin teemoihin muiden väärin näkemisestä ja omasta ylemmyydestä, ja sittenhän te olette taas vauhdissa vastakkainasetteluissa, kaksoisstandardeissa ja ihmisten enemmistön haukkumisessa.

    Tuollainen asenne vie teiltä vapauden. Jahdattavat asiat ja moitiskelu sitovat teidät, huomaamattanne.

    Sanon tämän, koska kukaan muu ei teille ilmeisesti sano, miltä nämä teidän kommenttinne näyttävät: sydämettömältä ja ilkeältä motkottamiselta.
    Harva haluaa osallistua keskusteluun, jota käydään tällaisella tyylillä.
    (Ilmeisesti tästä kommentistani ei ole mitään hyötyä, ja voit Vesa poistaa sen. En kuitenkaan voi olla yrittämättä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on kolme yötä jouluun ja aikaa saada joulu sydämeen.

      Poista
    2. Oma ylemmyys. Kaukana siitä. En voi sille mitään miten ajattelun luet. Itse koen sen ihan toisin, mutta eipä siitä kannata nyt jankata.
      Edelleen se fiilis, ettet lue kommmetteja kokonaisina, vaan osittain, mun kommentit on usein aika pitkiä, ja ehkä myös aikaisemmin muodostamasi sapluunan läpi.
      Jos luet tuon ensimmäisen kommenttini uudelleen läpi, niin kyllä sieltä on vaikea löytää mainitsemiasi asioita. Kokeilepa.
      Päinvastoin. Arvostelin tapaa, jossa esimerkiksi levitetään vihapuhetta, tässä tapauksessa vihavideoita, poliittisia pilkkakuvaelmia. Niitä on nettimaailma täynnä.

      Nämä ovat myös rajattuja aiheita. Eivät läpiselitys kaikesta tai itsestä.
      Marjatta, muutenkin nämä näkymät ovat vain yksi näkymä hyvin laajaan maailmaan, jossa tapahtuu paljon hyvää mutta myös asoita, joista ei vallitse yksimielisyys. Minusta se on kiinnostavaa ja edelleen, nimenomaan myönteistä.
      Hyvä että ihmisillä on halu debatoida eikä pyrkiä kaikessa samuuteen. Tieto, keskustelu ei haavaa tee. Se on itse asiassa demokratian tae.


      Mitä tulee siihen, mistä olemme eri mieltä niin toistanpa taas joulunhengessä, että esimerkiksi minulla (ja luulenpa myös että Vesalla) on luja toive siitä, että kritisoiduissa asioissa olisimme täydellisen väärässä (!), sitä toivon syvästi,
      ja sitten taas ihmisillä jotka näkevät eri tavalla on se erinomainen etuoikeus (!), että he saavat mielipiteitä esittäessään toivoa koko ajan kaikessa olevansa oikeassa.
      Ihan niin kuin minäkin toivon, että sinä meitä ajatuksen tasolla erottavissa asioissa olisit oikeassa ja minä täydellisen väärässä, vaikka en nyt varsinaisesti koe käsityksieni olevan yhtä kuin minä.

      Jos vielä jaksat joskus jutella, jutellaan mieluummin itse asioista konkreettisin esimerkein kuin siitä millaisen mielikuvan kommentointi synnyttää tai siitä millaisia kuvittelemme toistemme olevan. tai millaista asennetta kuvittelemme toistemme edustavan.
      Eihän jossakin politiikan ajankohtaisohjelmassakaan käydä jutttelua siitä, onko siellä olevien ihmisten synnyttämä tunne hyvä vai huono. Asiat keskustelevat, eikö niin? Havainnot maailmasta.

      Ymmärrän jos et jaksa keskustella näistä tietyistä asioista, en nyt tarkoita sinua, mutta sellainen omaan kuoreen vetäytyminen on nykyään muodissa. Toiselta viedään ikään kuin arvo sillä, että et ole edes m i n u n kanssani keskustelun arvoinen.

      Toivottavasti luit tämän, ja toivottavasti luit siinä olevat asiat, aidon vuorovaikutusen sinne päin.

      Täällä meilläkin on mukava joulutunnelma, luntakin tupruaa. Otamme joulun tosissamme mutta hyvin rennosti. Pienen pientä elämää elävän perheen elämän omaan malliin.

      Poista
  7. Marjatta, kiitos kommentistasi. Eipä minulla ole sitä tarve poistaa. Sinulla on kaikki oikeus kommenttiisi ja minä kestänyt sen ihan hyvin. Tunnistan kyllä logiikan, jonka kuvaat. Myönnän, että olen turhautunut siihen, miten asioita käsitellään ja miten maita johdetaan vaikeissa - todellakin vaikeissa - yhteiskunnallisissa tilanteissa. Mutta onhan se esimerkiksi äärimmäisen turhauttavaa, miten ei voida keskustella reilusti yhteiskunnallisesta vastuusta esimerkiksi siinä, miten poliitikot ja media peittelevät asioita joista pitäisi olla vastuussa ja jopa kieltävät tosiasiat oman ideologiansa nojalla. Myönnän, että avaukseni asettuvat usein vastahankaan ja että niitä on vaikea kommentoida, koska tietoisesti haastan.

    Minulla on joulurauha sydämessä - voit lukea vaikka sen tuosta Kiven runosta tekemästäni analyysistä.

    En silti ummista silmiäni siltä, mihin tätä maata viedään, hyvin monella tasolla, joskus banaaliin, joskus erittäin vaaralliseen ja turvallisuuden vaarantavaan suuntaan. Jos hyvien ihmisten tapa purkaa turhautumistaan on haukkua Trumpia, minä haukun Euroopan ja Suomen kahjoja globalisteja, koska he vaikuttavat paljon enemmän meidän elämämme kuin Trump. Jokaisella on omat inhokkinsa. Ymmärrän, että suvaitsevaiselle suomalaiselle 150 raiskausta on lillukanvarsia, mutta minulle ei ole vaan tietoisesti hankittu ja ylläpidetty ongelma. Näkemyseroista huolimatta oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle, Marjatta, ja kiitos kommentistasi. Keskustelusta tulisi varmasti monipuolisempaa jos joku väittäisi välillä asiatasolla vastaan, vaikka toki on ok sanoa sekin, ettei näistä asioista ylipäätään kannattaisi puhua, koska homma lähtee helposti yhteen suuntaan.

    VastaaPoista
  8. Marjatta, olet siinä oikeassa, että jokainen meistä on sidottu yhdellä melko fundamentaalisella tasolla esimerkiksi tähän yhteiskuntaan. Myönnän että minulla menee paljon energiaa sen sietämiseen, että ei näytä kovin hyvältä yleisesti, vaikka minulla henkilökohtaisesti menee monella mittarilla paremmin kuin ehkä koskaan. Ja minulta menee paljon energiaa sen pohtimiseen mikä tässä ajassa on ja miten tulemme tästä ulos. En koe häpeää tai syyllisyyttä siitä että ajattelen ja että ajattelen aikamme olevan täynnä melkoisia pölhökusteja, niin vasemmalla kuin oikealla. Yritän jotenkin artikuloida tätä asiaa ääneen.

    VastaaPoista
  9. On totta että tässä ajassa joutuu tasapainoilemaan asenteiden ja arvojen "différancessa" jatkuvasti. Välillä tuntuu inhoavan itseäänkin. Ja välillä ärtyy "suvakkien" varovausuudesta tai oikeastaan siitä, ettei tiedä, mitä he todella ajattelevat vai ajattelevatjo huonosti. Juuri heiltä kun odottaa tarkkaa ajattelua... (ks. esim juttuni Huonosti vai huolimattomasti ajatteleva Haavisto), ja kyllä useammin tuskastuu "rajakkien" älyttömyyksiin vaikka ymmärrän kansalaisten turhautumisen.

    Yksi juttu mitä mietin on se, että hesaria ja yleä aina vaan moititaan varovaisuudesta. Jope ja Vesakin, anteeksi vain pojat. Kyllä tässä on tapahtunut muutosta hyvään. Paljonkin. Se on sitten toinen juttu, miten ylen vieraat esiintyvät. Esinerkiksi a-tolkin viimejakso oli mainio. Käsiteltiin vuoden tapahtumia. Kun tuli keskusteluun raiskaustapaukset, keskystelu muuttui kiertelyksi. "Kyllähän suomalaisetkin..." ja "kyse on toiseuttamisesta, ei hyvästä ja huonosta kulttuurista...". Yleistämällä ja relativismilla ohittamista minun mielestäni... Varsinkin kun muistutettiin samoista suista, ettei saa yleistää niin sitten juuri sitä käänteisesti itse tehtiin... (kulttuurisia tekijöitä ei kategorisesti voi ohittaa rikoken syitä mietittäessä). Noihin olisin kyllä halunnut toimittajan puuttuvan tarkemmin.

    Noista kaksoisstandardeista: kyllä, joskus se ärsyttää, mutta kun se on niiiin inhimillistä ja yleistä itse kunkin kohdalla että pakko siitä on puhua ja sitä reflektoida.

    Ehkä teen tästä oman postaukseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kaikki alkaa tuntua tekstiltä, jota ukkojumala Derrida jossain tuonpuoleisessa dekonstruoi.

      Poista
    2. Juha, myönnän ilman muuta että HS on parantanut paljon viime aikoina vaikka sillä on selvästi oma agendansa tietyissä asioissa. Olen varmasti unohtanut mainita tämän. Minä en myöskään pidä junttimaisesta käytöksestä ja kaikkien mustamaalaamisesta joidenkin raiskaajien tähden. Mutta suoraan sanoen pidän suvakkeja monessa suhteessa täysinä typeryksinä, he ovat sitä vain toisella tavalla kuin suoranaisen rasistiset ihmiset - omalla tavallaan he ovat myös rasisteja omaa kansaa kohtaan välinpitämättömyydessään, koska vaikenevat etnisten tyyppien rikoksista ja selittelevät niitä pois minkä pystyvät.

      Poista
  10. Tuolla ylempänä Marjatta vastaus sinulle, ja miksei muillekin, itsellenikin.

    Juha, minusta tämäkin on hyvä keskustelu.
    Ampumahiihdon katseleminen telkusta on ihan kivaa ja todella rentouttavaa, olen hullaantunut varsinkin naisten talvilajeihin, jostakin syystä (suosikit tulevat ympäri maailmaa muuten), mutta keskusteltaessa ihminen ikään kuin syntyy lisää. Kasvaa aina johonkin suuntaan.
    Mulle karjalaisena reipas keskustelu on aina ollut iloa.

    Telkusta tullut Ettero Scolan loistavia leffoja. Työkavari sanoi että temperamentiltani kuuluisin siihen maailmaan:) Otin sen kuitenkin kehuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ( Myös tässä ketjussa on samaa asiaa: http://juhasaari.blogspot.com/2018/12/alyttoman-hyva-kirja.html#comment-form)

      Derrida saa nenilleen Juha, dekonstruaatioon ei suostuta, se oli sivupolku, jolta on palattu:)

      Poista
  11. Tuli vielä mieleen Juha noista kaksoisstandardeista se, että kuvittellaanpa maailma, jossa olisi luovuttu moniäänisyydestä, rikkovistakin kritiikeistä, vääristä mielipiteistä jne. ja jossa olisi vain yksi standardi, se oikeaksi päätetty, eräänlainen täydellisesti toteutuneiden arvojen paratiisi? Eikö se olisi aika hyytävä paikka? Silti, kuin kaiken olemassaolomme ohessa, sitähän enemmän tai vähemmän pidetään ihanteena, koska juuri kaksoistandardien olemassaolo kertoo halusta kieltää t o i n e n. Ihanteenahan tulisi olla että kaikki keskustelu ok, paras argumentti ja eniten kannatusta saanut kanta voittakoon, relativistinen realismi tai ei-relativistinen realismi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittolainen mähän innostun. Julkinen keskustelu vaikkapa mediassa, jossa vaaditaan luopumisesta kaksoisstandardi-keskustelusta itse asiassa kehottaa yhteen standardiin, joka kuitenkin perustuu kahdelle.
      Catastrophe fantastico!
      Kyllä, olet oikeassa, tämä on niin syvällä oikeastaan kaikessa, myös meissä.

      Poista
  12. Minäkin kannatan monenlaisten puheenvuorojen käyttämistä, argumentteja suuntaan ja toiseen. Muuten on tilanne se, että elämme yhden "kielen" komerossa - ahdistava tilanne.

    Näkemysten ja varsinkin perusteltujen sellaisten pitäisi antaa räiskyä ja ryöpytä - niitä ei pitäisi mitenkään estää. Suvaitsevaisuudessa on se huono puoli, että silloin kun olisi jotain oikeaa ja tärkeää puhuttavaa, se yleensä alkaa keskustella siitä, m i s t ä voidaan keskustella ja m i t e n - tämä on mielestäni aivan kammottavaa lähtökohtaisesti. Toinen strategia on v a i e t a asioista, ja se muistuttaa jotain kammottavaa uskonlahkoa, kun ihmisten sisällä kuitenkin kiehuu ja kuohuu. Ja sitten on tämä, että sanotaan, että kyllä joka kulttuurissa - ja siihen pitää heti sanoa, että ei kyllä ihan joka kulttuurissa yleisesti sitä ja tätä. Tämä keskustelun vesittäminen on aivan hirveää yksinkertaisuutta, jota ohjaa joku ideologia, ja juuri tämä kaikki saa ainakin minut suuttumaan, vaikka tarkoitusperät olisivat hyviä. Tämä kaikki on minun näkökulmastani aivan yhtä holtitonta kuin rasismi, koska se perustuu yleensä tosiasioiden kieltämiseen.

    Suvaitsevaisuus hylkii totuutta, ja tässä on minun ongelmani sen suhteen.

    Rasismin tai lievemmin toisten ryhmäleimaamisen houkutus on tietenkin suuri myös, kun näkee, että jossakin ihmisryhmässä - olipa kyse poliittisesta tai etnisestä ryhmässä - puheet ja käytännöt eivät kohtaa tai ovat aivan epärealistisia. Lisäksi oman näkäkulman suhteen on usein sokea, ja siksi tarvittaisiin nimenomaan argumentteja eikä vain sitä, että joku sanoo: Ei noin saa sanoa perustelematta miksi.

    VastaaPoista
  13. On varmaan totta, viimeinkin, että valtamedia on totuudellisempi nykyään, julkaisee siis samaa tietoa, mitkä viranomaisetkin. Toki usein se kannanottokin on luettavissa, vaikka pelkkä journalistinen raportointikin riittäisi edes joskus.

    Mutta vaikka tietoa on nyt saatavilla, silti eräänlainen itse valittu autismi. Ne tahot jotka eivät reagoineet ennen, eivät reagoi nytkään.

    Joissakin asioissa koen tämän kylmänä sydämettömyytenä. Jonkinlaisena hylkäämisenä. Siinä sitten eivät Vesan mainitsemat betonoiduimmat suvakit eroa toisen päädyn radikaaleista oikeastaan kovin paljon, jälkimmäiset puhuvat typeryyksiä tai rasistisia laittomuuksia, ensimmäiset vaikenevat kuin muuri ja uskovat tekevänsä siinä oikein. Kuten historiasta tiedämme on hiljaisuus monen pahan asian astinlauta.

    Mutta kuten olen lukemattomia kertoja toistanut, ihminen tekee oman valintansa. Oma valinta ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, ettei joku toinen voisi tehdä toisenlaisia. Ketään laillisen keskustelun piirissä pysyvää toimijaa ei pitäisi mustavalkeuttaa, demonisoida tms. Asiatiedoilla asiakeskustelua sen sijaan. Toki kaikilla meillä on myös omat arvomme. Mun arvot ovat siis kaiketi nostalgisia ja solastalgisia, mutta ymmärrän hyvin, jos toisilla ei ole.
    Silti muutosvalmis ja solastalginen ihminen voivat hyvin kohdata toisensa arvostuksen kautta tietoihanteen vallitessa ilman mitään ongelmia.
    Täytyy alkaa uskoa, että siitä tulee uusi maan tapa.
    Oma ihanteeni on miettiä kaiken mahdollisen kautta millainen on maailma vuosina 2030 tai jopa vuonna 2070.
    Omaan henkilökohtaiseen elämääni suhtaudun hemmetin rennosti kaiken vaikeankin keskellä. En tiedä oikeastaan mitään siitä mitä teen edes huomenna.
    Solastalgikko mussa haluaa kaiketi että maailman vuonna 2070 olisi samanlainen kuin mitä se oli jokin aikaa sitten. Se on mun tyhmyyttä kaiketi, mutta tuskinpa pahimmanlaatuista pahuutta sentään.
    Ja tajuan toki ettei pysähnyt maailma ole mahdollinen. Sellaista saavat vapaasti unelmoida vain ilmastomuutos-aktiiviit. Emme me muut.
    Kaikessa muussa pitäisi hyväksyä Muutos paitsi ilmaston suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Viimeisellä en tarkoita ettei kamppailu ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta olisi hyvin merkittävää. Tarkoitan sitä etteivät kaikkein radikaaleimmin säikähtäneiden todella epärealistiset ilmastonmuutoksen pysäyttämistavoitteet ole mahdollisia. Koko yhteiskuntaa ei kannata muuttaa tai ajaa alas hirveällä hinnalla sen vuoksi mikä kuitenkin tapahtuu, vaan kannattaa keskittyä muutoksien hidastamiseen, muutoksen rajuuden hillitsemiseen ja myös muutokseen sopeutumiseen. Ilmasto lämpenisi/kylmenisi joka tapauksessa vaikka ihmiskuntaa ei täällä olisikaan. Luonnontieteen perusteella tulee mennä ja asiaa tarkastella ja koska ilmasto nyt on lämpenemässä, on turha unelmoida siitä, että jokin valtava ilmastoteko muuttaisi suunnan kokonaan. Maailmaan on tupsahtanut monissa asioissa valtava määrä idealistista fundamentalisuutta. Kun sosialistiset unelmat eivät enää sellaiseen taipuvaisia ihmisiä ole motivoineet moneen vuosikymmeneen on uutta tullut tilalle.
      Mutta kaipa sellainen on maailma eikä asialle mitään oikein edes voi.)

      Poista
    2. Ilmasto muuttuu, lämpenee kenties monesta syystä, ihmisen toimien vuoksi ja muutenkin. Ilmastonmuutosuskovaiset on melkoisia hihhuleita: armoa ei tunneta, kun edetään tällä rintamalla, eikä mitään kokonaiskuvaa yhteiskunnan toiminnallisuudesta tarvita, kun ekotekoja suunnitellaan. Minä olen ilman muuta luonnon puolella ja pidän tärkeänä, että ihminen pienenee ja luonto kasvaa ja rikastuu - silti jotkin hiilijalanjälkitouhut ovat aivan mahdottomia ja ovat lähinnä omiaan siirtämään tuotantoa maihin, jotka saastuttavat paljon enemmän kuin vastaavat laitokset täällä. Samalla yhteiskunnan jakovara ja veropohja köyhtyy täällä. Tällaista on erään nimeltä mainitsemattoman ympäristökunnianhimoisen puolueenkin touhu monelta osin. Tärkeintä on että touhutaan.

      Poista
    3. En tarkoita tällä, että esimerkiksi vihreiden touhut olisivat lähes kaikki epätoivoisia, mutta kun samalla ajetaan ihmisoikeuksien nimissä mahdollisimman avoimia rajoja, syntyy uskomaton paradoksi: sähköä saa seinästä, johon sitä jauhaa tuulivoimala, rahaa saa kansalaisilta kunhan nostetaan veroja jne. Sähköinsinöörit ja koodaajat Afganistanista ja Pohjois-Afrikasta pitävät lopusta huolen. Ihan hupaisia ajatuksia, joita löytyy myös keskustasta, demareilta ja vassareilta, osin Orpon ja Mykkäsenkin poppoolta.

      Poista
  14. Joo, tuota autismia ei ole vaikea jäljittää. Yleensä autismi paljastuu vielä sitenkin että aletaan puhua aivan muista asioista, kiihkeästi ja hyökäten.

    Sitä varten on ilmeisesti joku meemikatalogi, josta valitaan.

    Hyvin usein näkee, että pilkataan tai arvostellaan jotain, mistä ei ymmärretä juuri mitään, koska ilmiö ei ole tuttu. Tai ymmärretään joku juttu ihan koomisesti väärin. Jos näitä asioita alkaisi oikoa, sitä saisi tehdä aika paljon. No, siitä seurasi vain kauhea älämölö. Voisin mainita muutamia esimerkkejä, mutta mitäpä noista.



    VastaaPoista
  15. "Suvaitsevaisuus hylkii totuutta, ja tässä on minun ongelmani sen suhteen."

    Vesa, en usko että tuo on vain suvaitsevaisuuden synti, mutta se tuskastuttaa enemmän, koska se on lähempänä uskon että meitä kumpaakin ja odotamne siltä enemmän. Näin jotenkin ajattelen.

    VastaaPoista
  16. Juha, olet oikeassa, se on lähempänä ja siksi vaivaa. Juuri tuo enemmän odotus. Olen sillä kannalla, että Suomessa olisi mahdollista saada aikaan poliittinen synteesi, jos ihmiset unohtaisivat leirinsä ja katsoisivat asioita parhaan tiedon ja ihan laskettavissa olevien asioiden pohjalta. En tiedä onko tällainen realistista, pelkään että ei. Meillä on tavattoman hyviä tyyppejä eri puolueissa mutta jotenkin ne pitäisi saada löytämään toisensa ja toimimaan. Jotain sellaista Hjallis ja Jungner yrittää, mutta heidän juttunsa ei ole se juttu, mutta ehkä tuohon suuntaan aletaan mennä tulevaisuudessa. Se olisi hyvä asia, jos siten syntyy muutoksia poliittiseen kenttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvaitsevaisuus elämää ja sen lukemattomia eri muotoja kohtaan on tietenkin kaiken lähtökohta, aivan kyseenalaistamaton arvo, mutta toisaalta voi kysyä, että missä sellaisia suvaitsevaisia ihmisiä on?
      Kun pidempään kuuntelee, lukee niin sieltä ne omat lempparit ja inhokit paljastuvat kyllä jokaiselta aina. Vähän niin kuin Matti Pulkkinen kirjoitti, että kun olen kirjojen tekijöitä päässyt tapaamaan niin on niiden kirjat sen jälkeen jääneet lukematta. Puhui juuri pettymyksestä ennakko-odotusten suhteen.
      Jokaisella on kannettavanaan omien luulojensa kahleet.

      Mutta ei suvaitsemattomuus, jonka väitän olevan jokaisen osa, ketään huonommaksi ihmiseksi tee, kunhan haluaa pyrkiä parempaan elämän ja erilaisten ihmisten ymmärtämiseen.
      Mutta valehdella sitä ei voi. Suu on kerkeä ja paljastaa ihmiset kyllä yksi toisensa jälkeen.
      En minä ainakaan koe tässä maassa mitään ihmisryhmää tai pol. suuntausta yhtään suvaitsevaisemmiksi kuin muitakaan. Eli en odota vihreiltä (tää nyt esimerkki) yhtään korkeampaa moraalia kuin muiltakaan, kun en ole niiltä millään perusteella aiemminkaan sellaista odottanut.

      Joitakin harvinaisia yksilöitä voisin kyllä suvaitsevaisiksi nimetä, mutta yksikään heistä ei ole naivi, siis pelokas tosiasioiden suhteen. Joissakin ihmisissä on kyllä ehkä anteeksiantavaa rakkautta enemmän kuin toisissa. Sellaiseksi haluan ilman muuta kasvaa.

      Poista
  17. Joo, ette te Vesa ja Jope nyt ihan ymmärtäneet, mistä puhuin. Ette ehkä halunneet ymmärtää. Asiat, joista te keskustelette ovat samoja, mistä puhutaan paljon muuallakin, ei niissä aiheissa ole mitään erityistä. Minua oudoksuttaa vain teidän tyylinne, jossa on paljon vinoilua, pistoja ja pahaa puhetta ihmisistä. Itse pidän sivistyneestä asiatyylistä ja kavahdan kaikkea ilkeilyä. En ala nyt vastailla siihen, että niinhän ne muutkin jne, voin jo kuulla Jopen vetoavan tähän. Kyllä te tiedätte, mistä puhun. Muutoinkaan en enää ehdi huomenna paljon blogeihin, kun ensimmäinen pompsi jouluvieraita on tulossa ja kaikenlaista tehtävää vielä tekemättä.

    Toinen asia, missä näen eri tavalla kuin te kaikki Juha mukaanlukien, on se, että te näette helposti ääripäitä ja minä näen vain paljon eri sävyjä mustan ja valkoisen välillä. Se saattaa olla ikäkysymys; olen tähän ikään nähnyt niin monenlaisia hyviä ihmisiä niin monenlaisista taustoista. En voi mitenkään jakaa ihmisiä näihin ja noihin. Mutta ettehän tekään enää mitään teinejä ole...

    Joulurauhaa siis!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Marjatta että tulit vielä vastaamaan. Ja oikein hyvä jos nämä tietyt aihepiirit ovat yleistä keskustelua muuallakin. Joulurauhaa sinnekin.

      Poista
  18. Kyllä olet Marjatta oikeassa, ajattelen ääripäiden kautta, en voi sille mitään. Koen harmaan alueen jotenkin tyhjäksi merkityksistä. Ei tämä todellakaan ikäkysymys ole. Olen kohdannut minäkin paljon hyviä, huonoja, pahoja ja mukavia ihmisiä, mutta se ei oikeastaan muuta mitään harmaan, mustan ja valkoisen suhteen. Kyse on siitä, millaisia he olivat minulle ja mistä halusimme ja rohkenimme kohdatessamme puhua, minkä jätimme silleen kun harmaata aluetta ei löydetty. Mitä halusimme avata mihin asti. Oikeastaan mielipiteissä ei ole lopulta ole harmaita alueita. Mutta ihmiset voivat persoonina olla mukavia vaikka ajatukset ovat mustia tai valkoisia.

    VastaaPoista
  19. Marjatta, kyllähän se on niin että tulee kärjistettyä, ei voi mitään, sen verran inhimillinen olen. Varsinkin kun on kyse tärkeistä asioista. Pitäisi hillitä, mutta minkä luonteelleen voi. No, näistä voisi puhua vaikka kuinka, mutta en ole huomannut että fiksutkaan ihmiset olisivat sen parempia, jotkut varmasti ovat tai luulevat olevansa. Juhalta en ole kyllä koskaan tainnut lukea pahantahtoista ja liiaksi pisteliästä kommenttia, ja tämän sanon aivan sydämestäni. Muut ovat kyllä puhuneet asiaa niin että en osaa paheksua pientä sarkasmia. Hyvää joulua kaikille!

    VastaaPoista
  20. Joulut kaikille tosiaan!

    (Katson just erittäin kiinnostavaa Gustav Hägglundin haastattelua. Maailma Trumpin jäljeen, uudet liittoutumat, Euroopan rooli, Nato... tosi kiinnostavaa kuunneltavaa... sotilaan pragmatismi, se se on jotain.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (No, toinen puoli minusta sanoo, että perinteisessä armeijassa ei enää ole mitään pragmaattista... paitsi tietenkin yk-tehtävien näkökulmasta. Mutta Hägglundin visio nykytodellisuudesta on jonkinlaista pragmaattisen mielen ikonisuutta.)

      Poista
  21. Juha, mistä haastattelu löytyy, katsoisin mielelläni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katson. Eero Paloheimolla oli mahtava idea armeijoille: Afrikan metsittäminen! Jospa jotain tuollaista joskus toteutuisi.

      Poista
  22. Hain kirjastosta eilen kaksi G.W. Sebaldia, Vieraalla maalla ja Ilmasota ja kirjallisuus sekä Le Monden 1900- poliittisen kartaston. Niillä aion täyttää mieltäni hyvin hyvin rauhallisen joulun sisältöjen ohessa, vaikka kaksi ensimmäistä, varsinaisen solastalgikon, teosta olen aiemmin lukenut. Mutta kirjojen uudelleen lukeminen kannattaa.

    Tuo Paloheimon idea on todella mahtava. Ja onhan siellä metsänistuttajia jo valmiina, eli mitään lisäresurssia ei edes tarvittaisia paitsi jos armeijat muutettaisiin aseettomiksi metsänistuttajiksi niin sehän olisi vielä parempaa.

    Heti jos tuollaisia toimia maailman päättäjät ehdottaisivat välittömästi toimeenpantaviksi, suhtautuisin ilmastonmuutos-politiikkaan myönteisemmin. Nyt on vaikea hahmottaa mistä noissa ideoissa on oikein kysymys.
    Yksi jo nyt maailman metsäisimmistä maista, joka päättää puolivuotisen EU-puheenjohtajuuden vuoksi ryhtyä pyrkimään maailman mallimaaksi numero yksi hinnalla millä hyvänsä, ei vakuuta.
    Kannattaako näitä miettiä jouluna?
    No, ei ajatuksia oikein voi hallita.
    Kristittynä on sekin kiva puoli ettei tarvi mitään erityistä jouluhartautta lähteä etsimään omasta sydämestään jne. kun koen vahvasti että se paras hyvä tulee ihmisen ulkopuolelta. Se on todella vapauttavaa muuten. Hiljaa oleminen saattaa auttaa, mutta metodeista ei välttämättä ole mihinkään. Antaa kaiken virrata vaan - eli vapaata joulua teillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää suosituksia. Areenalla Kuinka juutalaiset sävelsivät joulun on kans tosi nasta juttu.

      Poista
  23. Juha, no niin, suosituksia tulee - hyvä, monta ohjelmaa lomalla katsottavaksi.

    Jope, tosiaan, Paloheimon ideaa olisi Afrikassa miljoonia ja miljoonia ihmisiä toteuttamaan, kunhan löytyisi niitä työnjohtajia ja materiaalin tarjoajia ja joku infran rakentaja. Afrikka on täynnä mitä erilaisimpia resursseja - sen tietävät esimerkiksi Kiina ja USA - vaan osaaminen ja asioiden hyödyntäminen on mitä sattuu.

    VastaaPoista