keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Ei pelolle valtaa




Vaikka pelolle ei pidä antaa valtaa eikä pelon ilmapiiriä tule loihtia esiin, olen joutunut kehottamaan hyvin vetävännäköistä viisitoistavuotiasta tytärtäni varovaisuuteen, sillä hän liikkuu paljon ilta-aikaan Helsingin ja Vantaan keskuspaikoissa harrastustensa vuoksi. Olen varoittanut häntä, ettei antaudu keskusteluun mukavien ja muotivaatteisiin pukeutuneiden nuorten miesten kanssa, varsinkaan niiden kanssa, joilla on hakaristi hihassa tai takinkauluksessa - he ovat uusnatseja. Samoin olen pyytänyt, että hän kulkisi ilta-aikaisin metro- ja juna-asemilta lähtiessään aina jonkun kaverinsa kanssa, koska ikinä ei tiedä milloin äärioikeiston edustaja saattaa ahdistella ikäisekseen kehittyneennäköistä commercialhopparia tien pimeillä osuuksilla ja lähiöpuistikoissa, joiden läpi hän joutuu väkisinkin kulkemaan. Näitä tapauksia on ollut nyt niin paljon esillä viime aikoina, ettei asiaa voi sulkea pois tietoisuudesta. Poliisin tilastot kertovat, että viimeisen kolmen vuoden aikana natsi-invaasion myötä raiskauksiksi ja törkeiksi raiskauksiksi luokiteltavia tekoja, osa niistä kohdistunut alaikäisiin, on tilastoitu liki 150, ja tämä on vasta jäävuoren huippu. Tapaukset ovat olleet niin vakavia, ettei äärioikeiston ja ylipäätään oikeiston vaaraan voi olla reagoimatta, ainakaan näin kahden tyttären isänä. Myös netissä nuoret naiset saavat olla varuillaan: uusnatsit, äärioikeistolaiset ja persut lähettävät tytöille treffipyyntöjä ja sukuelintensä kuvia. Maahamme uusnatsien mukana tulleet grooming-piirit toteuttavat pahimpia kauhuskenarioita. Näin antifasistina - minä todellakin olen antifasisti ja antikansallismielinen vaikka olen perheenisä, aviopuoliso ja kirjallisuudentutkija - en ole voinut olla huomaamatta yhteiskuntamme huolestuttavaa kehitystä. Vaikka en missään tapauksessa tahdo antaa pelolle valtaa ja muuttaa normaalia suhtautumistani jokapäiväiseen kaupunkimaisemaan, olen sitä mieltä, että äärioikeiston nousu on yksi yhteiskuntaamme eniten uhkaavista ilmiöistä, vaikkei raiskausten ja väkivallantekojen määrä yhteenlaskettuna aivan ylläkään vuosittaisten liikennekuolemien tasolle, joskaan ei siitä merkittävästi jälkeenkään jää. Joka tapauksessa on niin, että mikäli yhä uudet fasistiset teot, kuten uuden aallon joukkoseksuaalirikokset, saavat jatkua maassamme ilman mittavia ja ennaltaehkäiseviä rangaistustoimenpiteitä, voivat asianosaiset luulla, että ne ovat luonteva osa maamme toimintakulttuuria. Tällöin rasistisista häpäisy- ja viharikoksista on tullut uusi normaali. Joskus ihmettelen, eivätkö uusnatsit ole kuulleet, että raiskaaminen eli seksuaalinen väkivalta on rikos. Ja se, että he raiskaavat lapsia! Ainakaan minä en tahdo sellaista yhteiskuntaa, jossa tällaisia tekoja painetaan villaisella. Ei auta kääntää katsetta pois ja twiitata näennäiskriittisesti jonninjoutavuuksista tai selittää kaikkea parhain päin alentuneella ilmoitusherkkyydellä, sillä silloin ollaan jo suostuttu äärioikeistolaisen kulttuurin ymmärtämiseen ja logiikkaan - se pinta on kalteva ja johtaa sanoista tekoihin. Minusta presidentti Tarja Halonen puhui viisaasti, kun sanoi, että - vaikkakin nämä tapaukset ovat yksittäisiä eikä niiden välillä ole minkäänlaista sidettä - pitäisi raiskaajauusnatsien isät ja äidit saada paremmin mukaan huolehtimaan pojistaan.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti