tiistai 20. marraskuuta 2018
Muutama kysymys
Unohtaako Marx tuotanto-olosuhteita ja yhteiskuntaa analysoidessaan luonnon? Unohtaako sosiaalinen konstruktionismi ihmisen biologisen perustan, ihmisen kehitys- ja kypsymiskaudet ja sen, että ihmisen identiteetti tuotetaan paitsi kulttuurisissa merkityksenannoissa ja ohjauksissa myös biologisessa perustassa ja prosesseissa, jotka ovat huomattavasti hitaampia ja monimutkaisempia mutta silti orgaanisempia ja monimutkaisempia ja yksittäistä elämää ajatellen jopa voimakkaampia kuin yhteiskunnalliset prosessit ja performanssit tai ihmisen "tahto" ja tiedostettu "tajunta" - ihmisen "luonne koituu hänen kohtalokseen"?
Mitä marxilaisuus ja sosiaalinen konstruktionismi näin ollen unohtavat pyrkimyksessään tarkastella ihmistä sosiaalisena tai pikemminkin yhteiskunnallisena tuotteena ja miten ne unohtavat kaiken hyvin tietämänsä ohessa?
Millaiseen asemaan nämä teoriat siten asettavat keinomme ratkoa ihmiskuntaa ja luontoa koskevia ongelmia? Mitä ratkaisuja niiden taholta on tähän mennessä nähty? Millaisia vastauksia ja ongelmia on syntynyt? Tahdonpa vain kysyä. Näin voitaisiin asioita kysyä monesta muustakin suunnasta, mutta esimerkiksi marxilais-leninististen yhteiskuntien toteuttamat verilöylyt osoittavat, että Marx unohti jotain todella tärkeää muutoin ehkä selitysvoimaisesta yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi tarkoitetusta teoriastaan: Kun unohdetaan tai kielletään ihmisen perusolemus luonnonolentona, saadaan aikaan tietyissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa verilöyly toisensa perään.
PS. Voidaan ajatella marxilaisittain, että tällä hetkellä, varsinkin Euroopan eliitin keskuudessa mutta myös esimerkiksi YK:ssa, materialisoituvat hallitsevan luokan ajatukset ja arvot ja ne myös heijastuvat koko aikaamme ja valitettavan usein myös liki jonkinlaisella determinismillä tuottavat aikamme "hyvien ihmisten" maailmankuvan. Millainen tämä maailmankuva on? Ei kovin miellyttävä, sillä se ei tee eroa globaalin kapitalismin päämäärien (valtavat halpatyövoimaresurssit ja -markkinat, joilla tahkotaan voittoa hierarkiassa ylimpänä oleville ylikansallisille yrityksille ja näiden omistajille) ja kommunistisen utopian, luokattoman maailmanyhteiskunnan välille. Itse asiassa se palvelee molempia, mutta siten että globaali kapitalismi ja sen johtavat henkilöt ja yritykset korjaavat voiton. Ehkä kaikki on lopulta alistettu tälle voitolle. Tämän materiaalisen voitontavoittelun synnyttämää on myös hyvän ihmisen itsensä ja toiset uhraava "vapaus", hengenlento ja "eettisyys", myös siten kuin se ilmenee vasemmistossa. Ei vain ymmärretä, että kaikki palvelee kiertoteitse globaalin kapitalismin tuotantomekanismeja ja että "hyvän ihmisen tietoisuus" on itse asiassa myös sen tulosta. Ihminen kärsii, mutta ennen kaikkea luonto kärsii ja raunioituu. Kapitalistiset tuotanto-olot + marxilainen rajaton ja luokaton maailmanyhteiskunta = katastrofi, jonka aikamme halusi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihminen on vaistoeläin. Ripaus vapaata tahtoa ja vapaita valintoja, paljon perittyjä ympäristötekijöitä niin ihmisen sisä- kuin ulkopuolelta, mutta pohjimmiltaan hän on vaistomainen, orgaaninen ja biologinen myös sosiaalisissa suhteissaan ja sitä kautta tietenkin myös yhteiskunnallisella tasolla. Minusta niin kuuluu ollakin. Jos vaistotoiminnot meissä vähenevät, menetämme ihmisyyttämme, emme suinkaan tule enemmän ihmisiksi ( niin kuin ajattelin vielä muutamia vuosia sitten).
VastaaPoistaEilen katsoin Dokumenttiprojektin elokuvaa Pomminpurkaja. Päähenkilö, keski-ikäinen irakilainen mies, herätti minussa vaistomaisen kunnioituksen ja arvostuksen. En haluaisi missään tapauksessa olla kuin hän, mutta vaistomaisesti näin hänet arvojohtajana. Arvojen jotka, kerrankin, ovat suorassa kontaktissa todellisuuteen eivätkä ideologiaa.
https://areena.yle.fi/1-4304173
(jos katsotte dokumentin loppuun; pieni varoitus, minulle ainakin koko juttu, varsinkin kun koko sen kaaren oli seurannut, otti hieman liikaakin kosketusta sisuksiini)
Vastaavia esimerkkejä vaistomaisen/biologisen? kunnioitukseni saavista tekijöistä on paljon. Minun silmissäni heitä yhdistää halu jatkaa elämää jollakin tavalla. Ja antaa omastaan myös muille. Vaikka pala hengestään.
Marx kuvitteli ihmiset koneiksi jotka voidaan tyydyttää ja yhdistää. Mutta vaistot hannaavat vastaan. Ihmisen vaistot pitävätkin yllä elämä todellista moninaisuutta. Vaistot synnyttävät myös tabuja ja reviirejä, jotka oikein hallittuina ovat eri elämän muotojen säilyttäjiä,eivät uhkia. Marx kuvitteli että kaiken voi aloittaa alusta niin kuin ihmisessä ei olisi sisäistä voimaa ja jatkumon tarvetta. Täydellisen väärä arvaus.
Jope, Marx varmasti ajatteli monessa suhteessa radikaalisti ja oikein aikansa tilanteessa, mutta ihmiskuva on mekaaninen, kun Hegel käännettiin päälaelleen ja kaikki "henki" palautettiin materiaan. Tuossa on Marxin pimeä kohta. Onko myös niin, että kommunistiset valtiot marxismi-leninismissään ja muutoin itse asiassa päästivät kieroutuneesti valloilleen juuri kielletyn luonnon ihmisessä? Tarkoitan mitä kaikkia seurauksia valtiotasolla syntyi? Luokista vapaa yhteiskunta - utopiaa juuri ihmisen perusluonteen vuoksi: seurauksena luokaton esitys...
VastaaPoistaRahasta ja pääomasta, työvoimasta todellakin ihan oikein tuossa ajassa, tai ainakin niin että kirjasi sen mekanismin minkä taloudessa näki, mutta sananmukaisesti kuvittelemansa jatko sille ajalle meni jo pieleen. Marxin teorioita en tunne riittävän hyvin että voisin muuten kuin sohia, mutta Karlin ihmiskuva oli pielessä kuten ideologisteilla usein onkin.
PoistaSitten esim. kommunismin edelläkävijät tekevät vallankumouksen ja vievät muutkin kohti parempaa maailmaa -ajattelua kohtaan tunnen luontaista vastenmielisyyttä. Tunsin jo nuorena. Pieni varsin heikkoa kannatusta kansan piirissä nauttinut bolsevikkien joukko joka Venäjällä kaappasi vallan, on tästä hyytävä esimerkki. Mutta ammattivallankumoukselliset osasivat tuolloin ja osaavat edelleen hybridivaikuttamisen kaikki keinot. Hassua muuten että ajattelemme helposti, että vihapuhe, infovaikuttaminen, trollaus jne. olisi meidän aikamme tuotetta. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Myös väitteet infosodasta ovat infosotaa. Näillä keinoilla sekoitetun ihmisen vastakohta lienee sitten myös vaistojaan kuunteleva ihminen, joka on kontaktissa omana ympäristönsä ja ihmislajin biologisiin elämänehtoihin?
Jope, toivon ainakin että tuo viimeinen on totta - että löytyy edes vähän vaistoja ja yksilöllistä tietoisuutta, vaikka Marx olisi sellaista varmasti pitänyt porvarillisena valheena. En ole minäkään suuri Marxin tuntija, joten analyysini saattavat olla pinnallisia, mutta eipä minulla ole tässä mitään hävittävää, kunhan kirjoitan.
PoistaTuohon PS lisäykseen... Juuri tuota olen hokenut niin että itsekin kyllästyin. Hyvä että se tuli esiin kuitenkin.
VastaaPoistaJos otamme nykyvasemmistolaisen hyviksen ja hänen arvonsa ja kauniit toivomuksensa, niin miten ihmeessä hän ei tajua, että juuri se mitä hän ajaa, toivoo, mistä hänellä on kaunis "unelma" on täsmälleen sitä, mitä suuri raha, suurin raha, suurin valta, globalismi, kapitalismi haluavatkin, jotta heidän systeeminsä toimisi mahdollisimman liukkaasti ja tehokkaasti.
Rajaton relativistinen maailma, BIG MONEY FREE TRADE ei voisi toivoa mitään enempää. Lähes jokainen vasemmistolainen ajaa sitä niin kuin lähes jokainen oikeistolainen ja liberaali ja lähes jokainen vihreä.
Jope, joo, tuota olet puhunut ja minäkin tässä jonkin aikaa. Niin, samaan suuntaan vetävät, ja luulenpa että kapitalismin henki hönkii läpi siinäkin mitä nykyvasemmistolaiset noissa asioissa sanovat. Maailma ilman rajoja on yhteisesti jaettu ideologinen päämäärä, mutta nykyisillä asetuksilla aivan kaamea katastrofi - ja kommunistisilla vielä kaameampi.
VastaaPoistaEn tarkoita tätä henkilökohtaisesti ivaavasti, mutta jos otamme konkretisoinnin hengessä samaan pöytään vaikkapa kokoomuslaisen peruskoulunopettajan, vasemmistoliittolaisen peruskoulunopettajan ja vihreitä kannattavan peruskoulunopettajan (ammatti valittu satunnaisotannalla),
VastaaPoistaniin en usko, että missään merkittävässä "arvo"kysymyksessä heille voisi tulla minkäänlaista ristiriitaa. He ovat kuin kolme sisarta (tai veljeä).
He haluavat esimerkiksi ihan samanlaista Europpaa, millä he tarkoittavat aina EU:ta, ja varsinkin länsieurooppalaista Eurooppaa.
Onhan tietenkin teoriassa mahdollista, että he ovat kauniissa samanmielisyydessään oikeassakin. Ovathan he päässeet enemmistöksi ja suunnan määrittelijöiksi. Ja me jotka ajattelemme hieman tai enemmän toisin, olemme vain markkinahäirikköjä.
(Tiedän toki etteivät ihmiset määritä itseään puoluekannatuksen perusteella, en minäkään, mutta jotta asiasta voi puhua pitää tehdä tuollainen typistys. Toisaalta eivät määritä, mutta toisaalta äänestäminen menee kuitenkin liiankin valmiita ja stereotyyppisiä raiteita pitkin usein.)
PoistaJope, yhtään ihmistä ei voi määritellä ideologiansa tai aatteensa, edes uskontonsa perusteella 1:1:een, se on totta.
PoistaMutta tuo opettajaporukka menee jokseenkin noin. Silti sanoisin, että opettajissa ja muissa hyvinkoulutetuissa ihmisissä on myös meitä väärän tietoisuuden omaavia vastarannankiiskiä, onneksi.
Tuli mieleen yksi kysymys. Mitä vikaa tässä blogissa on, tai ei niin vaan, mitä vikaa tässä kommenttidialogissa on, kun se on näin dialogiksi mennyt. Onko tässä jouduttu blokkauspolitiikan(heh) kohteeksi? Ruotsin malli? Kuvaako tämä sitä, että kun jokin avaus ei kiinnosta, niin jätetään vouhottajat vouhottamaan keskenään? Vai hiljaisuuden muotia: tuo on niin paska keskustelu että en alennu sellaiseen? Vai sitä, että muilla on se kuuluisa elämä, jonka munkin pitäisi hankkia? Saako sellaisen Prismasta? Tokmannilta? Vai onko mentävä peräti Stockmannille tai Amos Rexiin? Olisiko täällä parempi kommenttisuksee, jos blogisti kirjoittaisi vain elämyksistä ja taiteesta? Ja jos meikäläinen jäisi jankuttamasta? Mistä kaikki saavat arvonsa? Miten ne ovat niin vahvoja? Arvokonservatiivisuuden arvosteluun vasta vahvoja arvoja tarvitaankin. Piilokonservatiivisia. Liberaali ihminen on liberaaleissa lähtötelineissään kovin betonista. Luonteeltaan siis konservatiivi, koska liberaali asenne niin vahva ja kyseenalaistamaton ennakkoasetus.
VastaaPoistaNyt kyllä multa paskaa kommentointia (ei tarvi kommentin kommentoida), mutta koska juuri nyt, 17:30, multa puuttuu elämä, tulin tälläisen tänne kirjoittamaan. (Blogisti kyllä ryhtyy blogikurinpidollisiin toimenpiteisiin, jos katsoo tarpeelliseksi)
Jppe, luulen, että johtuu siitä, ettei minulla ole (tietääkseni) yhtään persua ystävänä (itse asiassa, muutaman tunnen ohimennen) ja että viiteryhmäni (mikä se nyt sitten onkaan, suunnilleen kai se tausta missä olen toiminut ja jotain julkaissut) on sen verran kohtelias, ettei ala keskustella, koska luultavasti ajattelee asioista hieman toisin tai sitten ei ole ajatellut asioita tällaisesta näkökulmasta ja se vähän kiusaa.
PoistaToisaalta: minäkin käyn lukemassa paljon - todella laadukkaita - blogeja ja muita alustoja, joihin en kommentoi. Kyllä täällä kuitenkin päivittäin vierailee vähän molemmin puolin sata ihmistä, joten joku näitä juttuja lukee.
Ja sekin tietenkin, etten mainosta itseäni oikein missään. Ihmiset eivät tykkää keskustella politiikasta, luulen. Voi olla myös, että juttuni ovat sen verran huonoja, että monet löytävät parempaakin luettavaa.
PoistaTämä ja Juhan blogi ovat ainoa joita kommentoin. Totta myös, että kun blogeja luetaan, harva kommentoi.
PoistaJa eihän tässä mitään persuja olla, vaikka niiden jotkut näkemykset ovat mm. joihinkin omiini kallellaan. Toki häpeilemättä uskallan sanoa, että kapealla ja puutteellisella puoluekartallamme kai juuri niille ääneni antaisin nyt. Mutta ei siitäkään mitään dramaattisia ihmiskuvallisia johtopäätöksiä kenenkään luulisi kenenkään vetävän.
Elämykset maailmasta ja taide. Ne ovat isoja asioita. Äsken kuutamo mm. Kelluva valaistu saari merellä pimeässä. Luettu kirja. Kaikkea sitä on niin paljon että niistä voisi puhua satoja tunteja, jos haluaisi tai jakaisi. Eivät ne katoa mihinkään vaikka asioita ajattelee myös poliittisesti, tai niin kuin itse sen koen, tulevaisuusnäkökulmasta. Ihmisessä on niin paljon, vaikka ihminen onkin yksinkertainen ja ennalta-arvattava olento oikeastaan lähes aina.
Yksi asia on mietityttänyt omilla somelukuretkilläni. Kommentointivapailla. On puhetta vihakirjoittamisesta, ääri-ilmiöistä, oikeiston ääripäistä ja kusipäistä, mutta kun luen itsensä sinne jonnekin keskelle vasemmistoon kirjoituksissaan asemoivien ihmisten twitter-tilejä, niin ihan helvetisti ironiaa, sarkasmia ja muuta sitä vahvasti koetusta valta-asemasta toisinajattelijoiden suuntaan.
Ja tässä ajassa toisinajattelijuus ei todellakaan tarkoita kriittistä vasemmistolaista otetta ja selitysaparaattia asioihin, sillä juuri sehän on kahvassa ja tukevasti.
Mielestäni juuri sen nauru ja "huumoriin" kätketty halveksunta kertoo, että henkilökohtaista virhettä siinä ollaan rakentamassa. Aika pettää ihmisen niin kuin niin usein ennenkin. Enemmistön oikeus ja kokemus ei ole taaskaan varma totuus.
Jope, minä en ole persu myöskään, mutta kuten olen aiemminkin sanonut tietystä nolosta porukasta huolimatta persuilla on muutamassa asiassa argumentti, jota muiden pitäisi kuunnella, ellei tahdota munata aivan täysin asioita. Politiikka kaipaisi tiettyä nuivuuden momenttia, joka on antiteesi monelle vapaammalle ajatukselle ihmisyydestä ja tarkoittaa oikeastaan vain sinisilmäistä, loputtomasti hyväksikäytettävää typeryyttä.
VastaaPoistaKokoomus, spd + vihreät ja keskusta ovat aivan kujalla - haetaan joko halpatyövoimamarkkinoita, ylikansallisille yhtiöille ulosmitattavia voittoja tai velaksi ostettavaa utopiaa, jota kukaan ei lopulta voi kustantaa (vasemmistossa on samoja piirteitä, mutta paikoin siellä osataan kuitenkin ajatella). Tai sitten tämä on vain jonkun konkkaronkan tottelemista ja perusteet ovat oman alamaisuuden naamiointia.
Nyt nähtävä globaali pyrkimys sotkea pikku hiljaa valtioiden suvereeniteetti omista asioista päättämisessä on aivan ihmeellistä touhua. Aito vastuuttaminen ja kansainvälinen yhteistyö on toisenlaista - eihän se voi tarkoittaa sitä, että murennetaan normaali järjenkäyttö.
Henkilökohtaiset virheet ja ihmisten nolous ovat esillä viimeistään parissa vuosikymmenessä, aivan niin kuin 60- ja 70-lukujen tapauksissa. Ei voi mitään. No, hyvä sydän ei pety haaveissaan paitsi että melko karua kohtaloa monet ovat lapsillemme järjestämässä, hyvää hyvyyttään. Ihmisiä kusetetaan aivan huolella ja kohta kusetetaan lisää ja reippaasti, en osaa muuta sanoa. Kriittinen omaehtoinen ajattelu on heikoissa kantimissa ja ryhmän suojista on kiva huudella, sen noista ironioista ja huumoripläjäyksistä voi lukea.
Onneksi on tämä kirjoittaminen. Se on hauskaa. Runokirja on nyt oikeastaan valmis. Pitää siirtyä seuraaviin asioihin. Ja eilinen kuu, todella hieno - valaisi mukavasti iltakävelyä.